Havahduin kesällä huomaamaan, että käytin enää tuskin koskaan kynsilakkoja. Tai no, olinhan minä sen huomannut viime vuosien aikana jo monesti ennenkin, mutta tehnyt sen seurauksena aina pienen korjausliikkeen ja päätynyt jälleen käyttämään lakkojani.
Ajattelin, että kun niitä nyt kerran oli, niin pitihän niitä myös käyttää. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että minulla on ollut aikoinaan kynsilakkoja jopa melko järkyttävät määrät, eli useita satoja. Kymmenisen vuotta sitten käytin niitä ahkerasti, rakastin koristella kynsiäni ja vaihtelin lakkoja useaan kertaan viikossa.
Minulta on vuosien varrella kuivunut vain muutama kynsilakka ja muuten olen käyttänyt lakkani loppuun itse tai antanut ne eteenpäin. Joskus eteenpäin on päätynyt jopa lähes kymmenen vuotta vanha lakka, joka on edelleen ollut hyvässä kunnossa.
Vuonna 2012 minulla oli 360 kynsilakkaa. Annoin niitä seuraavana vuonna noin sata eteenpäin ja silti niitä jäi vielä valtavasti. En ollut vuosiin edes ostanut niitä enää, mutta silti minusta tuntui, että jostakin niitä tuli jatkuvasti lisää.
Vaikka annoin kynsilakkoja jatkuvasti pois, 1,5 vuotta sitten Thaimaasta palattuani tajusin, että minulla oli edelleen 170 kynsilakkaa. Annoin niitä jälleen eteenpäin ja onnistuin karsimaan kokoelmani 46 kynsilakkaan. Vuosi sitten kävin lakkakokoelmani jälleen läpi ja säästin enää vain 19 kynsilakkaa. Vuosien varrella kynsilakkakokoelmani on siis vähentynyt paljon.
Aloin kuitenkin kesällä miettiä kynsilakkatilannettani uusin silmin ja tajusin yhden asian: En ollut aikoihin käyttänyt kynsilakkoja siksi, että erityisesti pidin niistä. Olin käyttänyt kynsilakkojani lähinnä vain siksi, että saisin niitä loppumaan. Se tuntui aivan älyttömän typerältä syyltä käyttää kynsilakkoja.
Pidin lakatuista kynsistä ennen todella paljon. Oli ihanaa valita kynsiin joku mielialaa piristävä kynsilakka tai mätsätä kynsilakka asuun. Kynsilakka oli ihana asuste ja yksityiskohta kokonaisuudessa.
En ollut kuitenkaan enää tuntenut noin aikoihin. Olin viime vuodet ollut paljon enemmän ilman kynsilakkaa kuin kynnet lakattuina ja esimerkiksi asuessamme Thaimaassa puoli vuotta olivat sormeni ja varpaani koko tuon ajan täysin ilman kynsilakkaa. En vain enää innostunut niistä.
Lakatut kynnet piristivät kyllä hetkeksi mieleni, mutta jostain syystä en silti enää kokenut niitä enää tärkeäksi asiaksi. Kesällä sitten tajusin vihdoin, että olin tosiaan jo pitkään käyttänyt kynsilakkojani vain siksi, että ne kuluisivat pois ja pääsisin niistä eroon.
Päätin, että luopuisin kynsilakoistani. Jos joka tapauksessa tavoitteenani oli muutenkin vain päästä niistä eroon, niin voisin antaa ne pois samantien.
Mikäli joskus haluaisin taas alkaa lakata kynsiäni, voisin sitten ostaa sellaisen lakan, jota halusin käyttää. Sitä odotellessa minun olisi kuitenkin aivan turhaa jemmata kynsilakkoja, joita käyttäisin vain siksi, että pääsisin niistä eroon.
Niin minä sitten laitoin kaikki kynsilakkani kiertoon. Tai no, tosiasiassa säästin yhden kynsilakan.
Olin lakannut varpaankynteni kesällä ikivanhalla OPI:n kynsilakalla (saadakseni sen kulumaan loppuun…), joka oli värjännyt varpaankynteni keltaisiksi. Jemmoistani löytyi yksi Lumenen lakka, josta oli jäljellä vain puolet ja jonka etiketti oli ottanut sen verran osumaan, etten edes kehtaisi antaa sitä enää kenellekään.
Päätin, että jättäisin itselleni tuon yhden kynsilakan, jolla voisin varpaankynsiäni lakata. Se riittäisi varmasti juuri sopivasti siksi aikaa, että kellastumat kasvaisivat pois kynsistäni eivätkä ne enää kaipaisi kätkemistä kynsilakan alle. Jos haluaisin, voisin myös käyttää tuota sormenkynsissäni.
Luovuin kynsilakoistani kolme kuukautta sitten ja toistaiseksi en ole halunnut käyttää tuota kynsilakkaa muualla kuin varpaissa, joita varten sen itselleni jätinkin. En ole ikävöinyt kynsilakkoja, vaan tuntenut jopa suoranaista helpostusta, ettei niitä ole enää kotona turhaan pyörimässä.
Minulla oli kotona sopivasti myös kynsilakanpoistoainetta noin neljännes pullollista ja ajattelin, että se riittäisi varmasti arviolta yhtä kauan kuin tuo ainoa kynsilakkakin. Olen lakannut varpaankynteni noin kerran kuussa, eli tuo yksinäinen kynsilakka ja kynsilakanpoistoaine kuluvat molemmat hitaasti. Veikkaan, että lakkaan varpaankynteni tuolla lakalla vielä pariin kertaan.
Nyt kolme kuukautta myöhemmin kynsilakoista luopumista miettiessäni tuntuu minusta edelleen hyvältä, että annoin kaikki muut kynsilakkani pois. Kun viimeinen kynsilakkani loppuu, en usko, että tulen hankkimaan uutta kynsilakkaa ainakaan hetkeen. Ei vain kiinnosta.
Samalla pidän silti ajatuksesta, että jos joskus taas innostun lakkaamaan kynsiä, voin ostaa sen yhden ihanan, minut iloiseksi tekevän lakan ja käyttää sitten sitä. Tiedän, että monille ilman kynsilakkoja eläminen on ihan arkea, mutta minulle, joka omistin parinkymmenen vuoden ajan pahimmillaan jopa satoja kynsilakkoja se on uusi juttu.
Myönnän, että tällä hetkellä odotan kuitenkin varsin suurella innolla, että myös tuo vihon viimeinen kynsilakkani kuluu loppuun.
Kysytkö tätä minulta ;D laskin kynsilakkani hetki sitten ja niitä oli 248 kpl. Jonkun verran on tullut pr-näytteinä lisää mutta vastaavasti olen vähentänyt niitä enemmän. Uskon että luku on alle tuon nykyään. Mulla kynsien lakkaaminen ja koristelu on kiva harrastus 🙂 en usko että ikinä saisin kulutettua lakkojani loppuun, mutta en sitä yritäkään. En halua olla nakukynsillä kun kynnet alkaa sitten liuskoittua eikä ne kestä ( olen kokeillut ). Koen omien sormien olevan niin rumat että haluan että katse kiinnittyy kivaan kynsilakkaan <3
Hahah, toivoinkin, että saisin kuulla saldosi! 😀
On varmasti ihanaa saada kynsilakoista ja kynsien lakkaamisesta iloa. Niin pieni juttu, mutta silti se voi olla todella merkitsevä. 🙂
Ehkä kynsilakatkin ovat onnellisempia jonkun toisen kynsillä sen sijaan että odottelevat laatikossasi käyttöönottoa. Itselläni taitaa olla vain viisi tai kuusi kynsilakkaa, joista neljä suurinpiirtein tasan samanlaisia punaisia (olen ne ostanut sellaisessa ”nyt kynsilakka piristämään päivää” -tilanteessa ja sitten tajunnut kotona että todellakin, tiedän mistä tykkään ja ostan aina lähes samanlaisia). Tarkemmin ajatellen käyttöä olisi vain kahdelle: sellaiselle superdiskreetille ballet-vaaleanpunaiselle, ja sitten yhdelle pirteälle peruspunaiselle. Ja edelleen tarkemmin ajatellen, kun mieleni tekee punaista lakkausta olen aika käsi toteuttamaan sen itse, ja olen viime aikoina käynyt laittamassa kynsistudiossa sellaiset UV-geelilakat jotka kestävät 3 viikkoa. Tätä tapahtuu siis ehkä 3 kertaa vuodessa. Eli ehkä mun kannattaisi säästää ainoastaan se vaaleanpunainen jonka osaan itse siististi laittaa?
Juuri näin, varmasti parempi että joku oikeasti käyttää niitä kuin että ne hengaavat käyttämättöminä laatikoissani. 🙂
Minäkin jätin juuri tuollaiset nudelakan ja peruspunaisen yhdellä viimeisimmistä karsinnoistani ja koin, että ne ovat juuri sellaiset, joita kaipaisin, jos jotakin haluaisin kynsiini laittaa. Tuo on kyllä toisaalta sitten aivan täysin totta, että UV-geelilakat ovat kätevä vaihtoehto sille punaiselle lakkaukselle silloin, kun siltä tuntuu. Pitäisi varmasti itsekin kokeilla sitten kun tuntuu, että haluan kynsilakkaa. 🙂
Jätettyäni kynsilakat pois, on omista kynsistäni tullut supervahvat! Ei enää katkeilua tai muita kynsiongelmia. Omat nätit vahvat kynnet <3
Huomasin itse saman. Käytin vuosia kynsilakkoja ”suojana” kynsien lohkeilulle ja sain siihen apua biotiinista, mutta nyt kun kynsilakkojen kemikaalit eivät ole enää olleet haurastuttamassa ja kuivattamassa kynsiäni, ovat kynnet olleet luonnostaankin vahvemmat ja voivat paremmin. 🙂
Olen samassa tilanteessa. Parhaimmillaan (pahimmillaan) joskus 2012-2015 mulla oli myös yli 300 lakkaa. Jossain vaiheessa huomasin että lakkaamiset jäi samalla kun karsin muutakin allergisoivaa/ärsyttävää kosmetiikkaa ja sitä myötä karsin lakkojakin pikkuhiljaa pois 20-30 lakan erissä. Nyt taitaa olla vielä muutama ”jos vaikka johonkin juhliin laittais”. Niitä juhlia ei ole tullut, joten tässä muutakin tavaraa karsiessa ne varmaan lähtee kiertoon, jahka jostain tulevat vastaan. Jos siis ovat enää edes käyttökelpoisia.
Mulla on käynyt RIPSIvärien kanssa vähän samalla tavalla. Kuivuvat, eikä niitä voi edes antaa seuraavalle. Aina on ostettava, kun tulee uusi SUPERharja joka taikoo ripsistä uskomattoman pitkät ja tuuheat -TyyneKyllikki-
Oli varmaan 4-5 vuotta niin, etten lakannut sormenkynsiäni kuin satunnaisesti ja kynnet oli hyvässä kunnossa. Nyt olen käynyt laittamassa muutaman kuukauden ajan kestolakkauksen. Varpaankynsissä on lähes aina värilakkaa.
Mulle on tullut huono omatunto siitä, minkälaista roskaa kynsilakasta ja lakkapulloista tulee. Tykkään glitterin ulkonäöstä, mutta turhaa muovisilppuahan se vaan on. En ole ostanut ehkä noin vuoteen uusia lakkoja, vanhoillakin parillakymmenellä lakalla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.
Minäkään en käytä enää kynsilakkoja, niiden käyttö jäi intissä (kuten meikinkin) ja nyt viimeistään kun sain vauvan, aloin tosissaan vähentämään kaikkea kemikaalikuormaa arjesta. Huolitellut kynnet ym. kuuluvat sille fantasiaminälle, jota ei ole olemassa. Se todellinen minä, joka on oikea luonnonlapsi, kulkee tukka nutturalla, posket pakkasessa punottaen ja multaa kynsien alla 🙂 Mitä teen kosmetiikkablogissa? Luen mielenkiintoisia minimalismipohdintojasi!
En kyllä osaa yhtään samaistua tähän postaukseen. 😀 Oma satojen lakkojen kokoelma kun on sen verran ”rakas” ja minulle tämä on lakkausharrastuksen lisäksi vähän myös kiva keräilyharrastus. Mutta hyvä, jos oma intosi on laskenut, niin lakat ovat päässeet parempaan kotiin, jossa niitä käytetään ja niistä saadaan iloa. 🙂 Ei sitä pidä vain vanhan tavan takia jatkaa jotakin toimintaa, jos se ei enää tuota sitä samaa iloa, mitä joskus ennen. Itse en osaa olla yhtään ilman lakkaa, enkä haluaisikaan. Lakatut kynnet tuntuu osalta mun persoonaa. Nakukynnet näyttää niin oudolta, etten osaisi olla. Piilottelisin vain omia kynsiäni koko ajan, kun pitäisin niitä ”rumina” ilman lakkaa. Kynsillä pitää siis aina olla lakkaa, koska se näyttää kivalta, rakastan kynsien koristelua ja kynnet kestävät paremmin kaikkia iskuja ja kolhuja, joita arjessa tulee kun on lakkaa suojaamassa. Lakatuissa kynsissä on kotoisa olo ja ihan jo se lakkapullojen hypistely ja tulevien lakkausten suunnittelu saa aikaan iloa, niin ainakin vielä tämä tuntuu tosi kivalta harraatukselta, jossa pääsen toteuttamaan luovuuttani ja näpertelytarvettani ja josta en halua missään nimessä luopua. Toivottavasti ei menisi maku tähän koskaan, olisi hauskaa olla semmoinen ryppyinen mummo, joka edelleen haluaa lakata kynsiä kaikilla erikoisilla lakoilla ja väreillä. 😀 Mutta jos joskus into lopahtaa, niin eteenpäin nuo minunkin lakat sitten joutaa. Mutta ei vielä. 🙂
Mulla on ihan samanlainen suhtautuminen kynsilakkoihin ja kynsien lakkaamiseen.
Olen lakannut kynsiäni teinistä saakka säännöllisesti, enkä osaisi olla ilman lakkaa.
Aivan parasta myös suunnitella vaikka johonkin asukokonaisuuteen tai tilaisuuteen sopiva lakkaus. Lakkakokoelmani todellakin tuottaa minulle iloa ja niitä on ihana tutkia ja hypistellä ihan vaan huvikseenkin. Lakkani ovat lajiteltu merkeittäin, ei väreittäin. Eniten minulla on OPIn lakkoja, 98kpl, Essietä löytyy ehkä 40kpl, Dioria 20kpl, muutama YSL, 4 Guerlainia, 1 Chanel ja muutama Lumene ja Mavala. Enää en hanki joka kausikokoelmasta jotakin, koska olen huomannut, että samat tai ainakin saman tyyliset värit toistuvat kokoelmasta toiseen ja minulla on jo kaiken kattava valikoima tilanteeseen kuin tilanteeseen. Olen myös hankkinut hyvät alus- ja päällyslakat, pikakuivattajan, kynsiöljyn ja lakan ohenteen. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi tätä harrastuksena tai keräilynä, mutta ehkäpä tämä alkaa jo hipoa sitä.
Kynsilakat ovat ihania 🙂
Minulla on kanssa iso kasa kynsilakkoja ja haluaisin luopua isosta osasta ihan sen takia, etten enää käytä niitä kuin kesällä varpaisiin joten moiselle määrälle ei ole enää käyttöä. En vaan tiedä miten pääsisin niistä eroon! Joukossa on paljon käyttämättömiä ja ne olisi kiva antaa eteenpäin sellaiselle, jolla olisi niille käyttöä. Tykkään edelleen kauniisti lakatuista kynsistä, mutta laitatan kynnet nykyään Shellacilla joten omille lakoille ei ole käyttöä kovinkaan paljon.