Thaimaa | Kaikki postaukset aiheesta | Ostolakossa-blogi Virve

Kun elelimme Thaimaassa, kerroin työskenteleväni elevenille vain kolmena päivänä viikossa ja käyttäväni muun aikani muihin työkuvioihin. Selkein osa niitä ”muita työkuvioita” oli tietysti tämä blogi, mutta hommaan mahtui mukaan myös sekä hieman salaisempia että vähemmän salaisia muita työjuttuja, joista suurimmasta minun on tuntunu lähes mahdottomalta pysyä hiljaa.

Mainitsin Instagram Stories -klipeissäni usein, että minulla on ”vapaapäivä”, mutta hommia olisi silti paljon ja varmaan tulin täällä blogin puolellakin sanoneeksi, että juuri nyt pitää aika kiirettä. Paloin halusta saada selventää asioita teille, mutta erityisesti yhdestä projektista minun oli pidettävä suuni tiukasti supussa.

Juttuhan on nimittäin niin, että ennen Thaimaahan lähtöä allekirjoitin tällaisen paperin:

Minun aikani Thaimaassa kului siis omaa kirjaa kirjoittaen.

Minulla oli etukäteen mielessä ruusuinen pilvilinna, jossa ajatukseni virtaisivat estoitta, kun makaisin rentona palmun alla käsikirjoitusta näpytellen. Voisiko olla idyllisempää: lähteä Thaimaahan kirjoittamaan kirja!

Tosiasiassa tuo puoli vuotta oli aivan pirun stressaavaa. Oli haastavaa olla etänä kosmetiikan verkkokaupan osa-aikainen maapäällikkö, yrittää päivittää blogia päivittäin ja kirjoittaa siinä samalla vielä kirja sekä hoitaa muutamaa muuta pienempää työprojektia. Tunnit tuntuivat usein loppuvan kesken, mutta silti kaikki oli niin kiinnostavaa ja kivaa, etten halunnut luopua mistään.

Ymmärsin myös, että oli ollut aivan naurettava ajatus lähteä kiinnostavan ja helteisen suurkaupungin sykkeeseen painamaan hommia, sillä oli aivan tuskaa yritää pitää peppu asunnon penkissä, kun ulkona oli pilvetön taivas, aurinkoinen sää ja ikkunasta vilahteli mielettömän kiinnostava suurkaupunki.

Olin etukäteen kuvitellut, että istuisin läppärini kanssa samanlaisiin kahviloihin kuin missä Soulissa vietin aikaa. Kahvilassa olisi rauhallinen tunnelma, taustalla soisi rentouttava musiikki ja nauttisin kahvia sormien hyppiessä näppäimistöllä villisti. Tosiasiassa Thaimaassa ei ole samanalaista luovan työskentelyrauhan antavaa kahvilakulttuuria kuin työnarkomaanien täyttämässä Soulissa, vaan kahviloihin mennään usein olemaan sosiaalinen. Niissä ei saanut ympärilleen hiljaisuutta ja rauhaa tai jos sai, niin nettiyhteys puuttui.

Yritin epätoivoisesti etsiä hyviä kirjoituspaikkoja, mutta ulkotiloissa oli liian kuumaa ja hiostavaa eikä läppärin näytöltä nähnyt kunnolla mitään. Sisätiloissa ilmastointi oli aina niin kovalla, että niistä oli pakko poistua viimeistään tunnin päästä ulos lämmittelemään. Olikin parasta vain istua kotona asuntomme baarijakkaralla ja hakata sillä läppäriä päivästä toiseen. Opinkin, että jos enää ikinä haluan saada mitään vastaavaa projektia aikaiseksi, menen työskentelemään yksin suon äärellä olevaan mökkiin.

Ihan täysin valmis kirja ei vielä ole, mutta suurin työ on silti minun osaltani nyt tehty. Ei siis ehkä toisaalta ihme, että tunsin itseni Thaimaasta palattuamme melko väsyneeksi ja aika tavalla kaikkeni antaneeksi.

Omaa kirjaa koskeva kustannussopimus (ja vieläpä WSOY:n kanssa!) on ehdottomasti niitä juttuja, joista olen aina unelmoinut. Siitä lähtien, kun opin viisivuotiaana kirjoittamaan haaveilin, että kirjoittaisin joskus oman kirjan. Lapsena kirjoitin monet tarinat ajatellen, että olisi mahtavaa kirjoittaa kirja. Kun ikää tuli tajusin, etten missään tapauksessa ole kiinnostunut ryhtymään tarinankertojaksi eikä minulla ole ollu innostusta fiktiivisten juttujen kirjoittajaksi.

Vuosien varrella päässäni on silti aina ollut haave siitä, että kirjoittaisin jonain päivänä kirjan. Kirjan aihe on hakenut muotoaan vuosia ja olen aloittanut erilaisia käsikirjoituksia muutamaankin kertaan, mutta mikään niistä ei sitten kuitenkaan ole tuntunut sellaiselta, että siitä olisi kirjaksi. Tätä aihetta miettiessäni tiesin kuitenkin välittömästi, että tämä on juuri se aihe, josta juuri minun pitäisi kirjoittaa kirja.

Joudun vielä olemaan sen verran salaperäinen, etten voi paljastaa, mikä kirjan aihe tarkalleen ottaen on ja koska kirja tulee ulos, mutta palaan asiaan kyllä varmasti myöhemmin. Juuri nyt vain tuntui, että tämä oli vihdoin pakko saada kertoa teille!