Olemme viettäneet tämän viikon Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa, joka on yksi ylivoimaisesti mielenkiintoisimpia matkakohteita, joissa olen koskaan käynyt. Kaupungista tekee kiinnostavan sen uskonnollinen jakautuminen, joka on minusta hyvin ainutlaatuista.
Hieman yli 60% malesialaisista on muslimeja. Maassa on uskonnonvapaus, mutta erityistä täällä on se, että Malesiassa on rinnakkain kaksi lakia ja henkilön omasta uskonnosta riippuu, minkä lain mukaan hänen tulee elää. Maan perustuslaki koskee kaikkia, mutta jos on syntynyt muslimiksi, merkitään se henkilöllisyystodistukseen ja silloin henkilön tulee elää myös Jumalan antaman islamin sharia-lain mukaan.
Toki muslimit usein muutenkin elävät tuota lakia noudattaen, mutta täällä se on ihan virallinen laki ja mikäli muslimi rikkoo täällä sharia-lakia, tuomitaan hänet rikkomuksestaan islamilaisen oikeusistuimen edessä. Sellaisissa maissa, joissa sharia-lakia ei noudateta oikeuden edessä on sen rikkominen oman yhteisön silmissä tietysti tavallisesti tuomittavaa, mutta siitä ei voi esimerkiksi joutua vankilaan kuten täällä voi.
Sharia-lakia sovelletaan joillakin Malesian alueilla hyvinkin tiukasti, eli esimerkiksi miesten ja naisten välinen kanssakäyminen voi olla hyvinkin rajoitettua. Maassa ei olla yleisesti uskonnon suhteen mitenkään radikaaleja, mutta on alueita, joissa sharia-lakia noudatetaan varsin ankarin rangaistuksin. Yleisesti sharia-lakia sovelletaan lähinnä perhettä, perintöä ja eettisiä asioita koskevissa tapauksissa, mutta ei kuitenkaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta niin, että se olisi ristiriidassa maan perustuslain kanssa.
Jos ei-muslimi haluaa Malesiassa mennä naimisiin muslimin kanssa, tulee hänen kääntyä islaminuskoon. Uskonnonvapaudesta huolimatta muslimiksi syntyneen ei puolestaan ole kovin helposti mahdollista saada henkilöllisyytodistuksestaan pois merkintää siitä, että hän on lain edessä muslimi. Valtio ei koe voivansa hypätä islamilaisen oikeusistuimen varpaille ja poistaa henkilökortista merkintää ja islamista luopuminen puolestaan on islamilaisen oikeusistuimen sharia-lain edessä rangaistavaa.
Islamilainen oikeusistuin onkin Malesiassa lähinnä antanut luvan islamista luopumiseen niille, jotka ovat kääntyneet islaminuskoon naimisiinmenon myötä, mutta eronneet ja sen jälkeen halunneet palata takaisin omaan uskontoonsa. Jos kuitenkin on syntynyt muslimiksi on todennäköistä, että elämää rajoitetaan laillisesti monien sellaisten asioiden kohdalla, jotka ovat saman maan ei-muslimikansalaisille sallittuja. Tällaisia ovat esimerkiksi alkoholin nauttimiseen sekä miesten ja naisten väliseen kanssakäymiseen littyvät asiat. Jos siis on syntynyt Malesiassa muslimiksi, pysyy maassa lain edessä aina muslimina huolimatta siitä, ettei itse itseään sellaiseksi kokisi.
Hankaluuksia voi aiheuttaa, jos muslimi haluaisi mennä naimisiin esimerkiksi kristityn kanssa, sillä jos kristitty ei halua kääntyä muslimiksi eikä muslimikaan voi luopua uskostaan. Tällöin pariskunnan olisi mahdotonta elää yhdessä ainakaan Malesiassa.
(Aiheesta voi lukea lisää täältä.)
Usein valtaväestön tiukka uskonnollisuus ja sen myötä tulevat elämäntavat kuten länsimaalaista pukeutumistapoja peittävämpien vaatteiden käyttö määrittelevät myös muun paikallisen väestön ja turistien käyttäytymistä. Vaikka kaikissa maissa, joissa islam on valtaväestön uskontona ei edellytetä muiden esimerkiksi pukeutuvan sen mukaan, saavat kokemukseni mukaan tätä pukeutumiskoodia räikeästi rikkovat ”moraalittomat” ihmiset kuitenkin joissakin maissa helposti pahaa silmää ja osakseen pitkiä, jopa halveksuvia katseita.
Kuala Lumpur on kuitenkin siitä kiinnostava paikka, että täällä jokainen tuntuu saavan olla ihan juuri sitä mitä on eikä sitä ainakaan julkisesti paheksuta. Kaupunki onkin hieman vapaamielisempää aluetta ja päällisin puolin se avautuukin matkailijalle juuri siksi hyvin mielenkiintoisena.
Kaupan telineessä saattaa olla paikallinen muslimeille suunnattu Hijab-lehti tai muu vastaava julkaisu, jonka kannessa poseeraa huivia kantava nainen, mutta sen viereisessä hyllyssä voi puolestaan olla seksin salat paljastava Cosmopolitan. Sephorassa on töissä niin huivilla hiuksensa peittäviä naisia kuin uskomattoman upeasti itsensä meikanneita miehiäkin.
Sanonta ”antaa kaikkien kukkien kukkia” tuntuu todellakin pitävän tässä kaupungissa paikkansa ainakin päällisin puolin. (Ihan täysin se ei toki pidä paikkaansa, sillä esimerkiksi homoseksuaalisuus ei ole Malesiassa sallittua.)
Hiusten peittäminen ei ole Malesiassa musliminaisille pakollista, mutta paikallisen muslimiväestön naiset peittävät hiuksensa huivilla lähes poikkeuksetta. Muuten heidän pukeutumisensa kuitenkin vaihtelee ja toiset käyttävät löysiä, pitkiä mekkoja, mutta huivin parina voi hyvinkin olla myös länsimaalaiseen tyyliin pari pillifarkkuja ja vartalonmyötäinen paita.
Paikalliset ei-muslimit voivat kuitenkin kulkea vapaasti lyhyemmissäkin mekoissa ja shortseissa säärien, käsivarsien ja jopa rinnustan vilkkuessa eikä hiostavan ilman vuoksi välillä jopa hyvinkin paljastaviin vaatteisiin pukeutuvia turistejakaan katsota paheksuen.
Tämä kulttuurien kirjo sai minut kiinnostumaan maan kosmetiikkamainonnasta, sillä jo taksimatka lentokentälle paljasti mielenkiintoisen kokoelman tienvarsimainoksia, joista osassa kosmetiikkaa mainostettiin huivia käyttävien naisten kasvoilla ja osaa taas huivittomia naisia kuvaten.
Maan kosmetiikkamainonta vaikuttaakin minusta ainakin heijastelevan täysin juuri sitä kuvaa, jonka olen saanut Kuala Lumpurista näiden täällä viettämäni päivien aikana.
Yhdessä hiustuotemainoksessa nainen poseeraa hihattomassa yläosassa tukka pitkänä hulmuten ja sen viereisessä mainoksessa naisella puolestaan on pitkähihainen yläosa ja kuvassa hulmuaa hiusten sijaan huivi. Mainokset ovat sulassa sovussa keskenään ja sama mainoskasvojen moninaisuus voi näkyä myös jo yhden firman mainonnassa kuten alla olevassa kuvassa.
Juuri tämä mainonnan monipuolisuus tekee asiasta minusta erityisen kiinnostavaa, sillä se luo vahvan mielikuvan siitä, että jokaiselle löytyy jotakin ja että yleinen ilmapiiri on erityisesti Kuala Lumpurissa suvaitseva. Tilanne ei toki ole kaikkialla Malesiassa sama, mutta näin länsimaalaisen turistin näkökulmasta se tekee kuitenkin nimenomaan Kuala Lumpurista mukavan lomakohteen.
Kuala Lumpurin kosmetiikkatarjonta ansaitsee epäilemättä kokonaan oman postauksensa, mutta sen verran voin jo tässä summata, että maassa on tarjolla kiitettävä kattaus länsimaalaista, paikallista, japanilaista ja jopa korealaista kosmetiikkaa.
Korealaista kosmetiikkaa ei ole yhtä paljon kuin Bangkokissa, mutta Sephoran tarjonta on Kuala Lumpurissa puolestaan jopa parempi kuin Bangkokissa ja monet kosmetiikkatuotteet ovat täällä Thaimaan hintoja edullisempia. Olenkin ostanut Malesian Sephorasta esimerkiksi muutamia Tarten ja It Cosmetics -merkin meikkejä, sillä ne ovat olleet kaikki täällä huomattavasti halvempia kuin Thaimaan Sephorassa.
Taitaakin olla, että ostan täältä itselleni matkamuistoksi hieman niitä kosmetiikkatuotteita, joita olen Bangkokin Sephorassa himoinnut, mutta joita en kuitenkaan ole raaskinut ostaa.
Muuten Kuala Lumpur on varsinainen shoppailijan paratiisi, sillä täällä riittää halpoja vaatekauppoja enkä nyt puhu vain pienistä satunnaisista myymälöistä vaan ihan kauppakeskusten liikkeistä. Ihania vaatteita saa parilla eurolla ja jopa minulla, joka en tavallisesti edes liiemmin osta vaatteita on ollut hieman vaikeuksia hillitä itseäni niiden tarjonnan edessä. (Sorruin yhteen paitaan ja yhteen mekkoon.)
Lähdemme takaisin Bangkokiin huomenna sunnuntaina ja vaikka tulinkin tänne pelkillä käsimatkatavaroilla, taitaa matkalaukku nyt sitten paluulennolla kuitenkin mennä ruumaan sekä painorajoitusten että nesterajoitusten vuoksi…
(Tästä aiemmasta postauksestani löytyy tietopaketti käsimatkatavaroihin ja ruumaan pakattavasta kosmetiikkasta sekä niiden rajoituksista.)
Kuulisin mielelläni muiden Kuala Lumpurissa käyneiden ajatuksia kaupungin ilmapiiristä!
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Kuala Lumpur ei mielestäni ole niinkään mieleenpainuva kohde, sielläkin paljon reissanneena voi vaan todeta, että Penanging Georgetown on paljoin mielenkiintoisempi kansojen sulatusuuni. Suosittelen.
Olisi mukavaa kuulla lisää paikasta! Jonkin verran olen lukenut, mutta en varsinaisesti mitään vertailua Kuala Lumpuriin. 🙂
Tästä tietty voisi kirjoittaa vaikka kirjan…
KL on bumiputrien kaupunki, mutta Georgetown on todella erilainen, paljon kiinalaisvaikutusta. No eihän siellä ole mitään Petronas Toweriin (tai pitäisikö tuo laittaa monikossa) verrattavaa, mutta Komtar ja sen juuressa oleva shoppailumesta. Jos nyt sitten shoppailusta tykkää.
Vanha kulttuuri, kaupunki ja eri uskontojen/elämänkatsomusten temppelit siellä ja sen ympärillä ovat kiehtovia. Samoin tavat.
Maaseudulla reissatessa voi saada kutsun käymään kotiin, joka on tolppien päällä. Bussia odotellessa ei kuitenkaan välttämättä (vaikka olisi kuumakin) kannata istua puiden alla, voi olla ”henki löyhässä” (käärmeitä).
Malesia on itse asiassa yksi lempparimaistani Etelä-Afrikan kanssa.
Niin, suosittelen käymistä ja sitten on ihan must piipahtaa lentokentän lähellä olevassa käärmetempelissä, niin IIK ja turistinähtävyys kuin se onkin!
En ole käynyt Kuala Lumpurissa kuin konetta vaihtamassa mutta olen asunut maassa, jossa n. 8% on kristittyjä ja loput muslimeja. Sielläkin oli kaksi lakia molemmille uskontokunnille mutta ihan tiukka sharia kivityksineen jne ei ole käytössä. Avioerossa yms. kyllä.
Maa oli selvästi todella paljon köyhempi ja nämä uskonnolliset- ja kulttuurierot ovat mielenkiintoista luettavaa ja antaa aina pohdittavaa.
Joo, tällaiset kulttuurierot ovat tosiaan mielenkiintoista luettavaa. 🙂
Mitä etnistä ryhmää Malesian ei-muslimit enimmäkseen ovat? Arvaan, että kiinalaistaustaisia (kuten Aasian keskuksissa yleensä)..
Tunsin kerran erään malesialaisnaisen, hän oli muslimitaustainen malaiji, mutta koko perheensä kristitty.
Joo, kiinalaiset ovat käsittääkseni ainakin enemmistö ja sen jälkeen tulevat intialaiset. 🙂
Mielenkiintoinen postaus. En ole koskaan käynyt Malesiassa… Ostin Bangkokista jotain Tarten tuotteita…joten toivon ostospostausta;)
Minun kokemus on vähän erilainen, kun käväisin Kuala Lumpurissa ensimmäisellä Aasian reissullani. Reissasimme kolmen tytön porukassa, ja siitä huolimatta että olimme luulleet varautuneemme uuteen ja erilaiseen kulttuuriin, iski tyly ja jotenkin pelottavakin ilmapiiri KL:ssä kyllä vasten kasvoja jo heti lentokentällä. Muutos rennonletkeiden thaimaaviikkojen jälkeen oli mieletön. Olin kuullut paljon hyvää Kuala Lumpurista ja Malesiasta yleisestikin ihan lähipiiriltä, mutta kukaan ystävistäni ei ole reissannut Malesiassa tyttöporukalla, vaan aina miesystävän kanssa. Tiedä sitten johtuiko ero meidän kokemuksen ja kuulemani välillä tästä. Saimme osaksemme pitkiä ”likaisia” katseita ja huutelua miesporukoilta, siitä huolimatta että meillä oli pitkät vaatteet ja muutenkin yritimme käyttäytyä hillitysti. Hirveästi ei myöskään hymyjä irronnut edes asiakaspalvelijoilta. Tiedän että monet naiset reissaavat yksinäänkin Malesiassa, mutta meillä oli jotenkin turvaton olo ja vierailu kaupungissa jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Reissun aikana meillä oli tietysti paljon hyviäkin hetkiä muualla Malesiassa, ja paljon jäi vielä näkemättäkin, mutta yksin tai tyttöporukassa minulla ei ole enää tarvetta sinne matkustaa. Kokematta jääneissä, mutta kokemisen arvoisissa kohteissa kenties vierailen sitten ensi kerralla miesseurassa.
Mielenkiintoinen postaus! Itse olen viettänyt Kuala Lumpurissa vain noin yhden vuorokauden verran, joten kokemukset jäivät aika suppeaksi. En ole matkustanut paljon ja KL on ensimmäinen ”suurkaupunki”, jossa olen käynyt. Vaikka olin lukenut, että Kuala Lumpurissa käy paljon turisteja, eikä pukeutuminen ole niin tarkkaa, niin itse ainakin kuljin pitkissä housuissa ja t-paidassa ihan mukavuussyistä. Junassa erehdyimme menemään poikaystäväni kanssa (muiden turistien tavoin) vain naisille tarkoitettuun vaunuun ja meidät häädettin sieltä 😀 Ups. Kauppakeskuksissa kiinnitin huomiota siihen, miten tyylikkäästi etenkin naiset pukeutuvat. Batu caves oli aika vaikuttava näky, vaikken olekaan nähtävyyksillä juoksevaa sorttia.
Asuin puoli vuotta KL:ssä, ja tykkäsin kyllä paljon. Expattina sua kohdellaan maassa kuin kuningasta, ja suomalaisella palkalla tosiaan elää ja asuu tuolla aika mukavasti. Kulttuurit kyllä sekoittuvat maassa, mutta niiden välillä vallitsee vahva hierarkia. Rotu merkitään kaikkiin mahdollisiin papereihin (kanta-asiakaskortit yms), ja esim. Intialaisen on paljon vaikeampi saada vuokra-asuntoa kuin malajin.
Asuimme 2 vuotta Malesiassa 80- luvulla. Hymyilevät ihmiset tervehtivät good-morninginsa-aurinkoa 360 päivää vuodessa. Ja lämpö.
Palasimme Suomeen: kiukkuiset kasvot ottivat bussipysäkillä tervehdyksemme vastaan. Jaksoimme kuukauden ajan. Sitten luovutimme. ” Maassa maan tavalla”
Olen sen jälkeen käynyt kahdesti K.L:ssä. Siitä ajasta tuli osa elämäämme niinkuin kaikista muistakin elämän kokemuksista.
Serkkuni on asunut ikänsä Saksassa, kysyessäni häneltä mitä Saksassa on sellaista mitä meiltä puuttuu; hänen välitön vastauksensa oli TERVEHTIMINEN. Turistihotelleissa tunnet suomalaisen siitä ettei hän katso silmiin eikä tervehdi, kulkee röttösissä vaatteissa niin että tatuoinnit varmasti näkyy ja suomalainen hento kaunis hius pitää olla jonkun violetin vihreän punaiseksi värjätty. Ja puhumme kovalla äänellä koska eihän muut ymmärrä.