Inside the Industry 23: Miksi brändit eivät myy tehokasta kosmetiikkaa lääkkeenä?

Postasin vähän aikaa sitten aiemmassa Inside the Industry -sarjan postauksessa siitä, missä menee kosmetiikkatuotteen ja lääkeen ero ja lopputulos oli, että kosmetiikkatuote voi luvata vaikutuksia vain epidermiksessä, kun taas lääketuote voi luvata niitä myös syvemmällä sekä vaikuttaa muuallakin kuin vain siinä kohdassa, jolla tuotetta on käytetty.

Kosmetiikkatuote ei myöskään voi hoitaa vaikkapa hilseilyä tai aknea, mutta se voi tuoda helpotusta niiden ilmenemisoireisiin. Kosmetiikka ei siis voi parantaa ihosairautta kuten lääkevoide voi.

Eikö kuitenkin olisi helppoa, että jos kerran saadaan kehitettyä joka taatusti tehokas tuotekoostumus tai ainesosa, niin  miksei siitä voisi sitten vain tehdä lääketuotetta ja myydä sitä sen kautta? Kyllä moni varmasti ostaisi jos se kerran olisi tehokas ja oikeasti vaikuttaisi. Myydäänhän apteekeissa vaikka mitä reseptivaipaita lääkkeitä.

Kuulostaa helpolta, mutta ihan niin helppoa se ei kuitenkaan ole.

Kymmenen vuotta tutkimustyötä ja seitsemän patenttia”, kuuluu ison kosmetiikkajätin mainoslause tuotteen takaa. Kuulostaa mahtipontiselta, uskooko näitä joku?

Kyllä se ihan tosi voi olla totta.

Isoilla L’oréalin, Unileverin ja P&G:n kaltaisilla markkinajäteillä on rahaa ja resursseja pitää yllä jatkuvaa tuotekehittelyä ja tutkimusta.

Nämä tiimit työskentelevät jatkuvasti löytääkseen uusia aktiiviaineita ja koostaakseen niistä tuotteita, joita sitten kannattaa testitulosten perusteella laittaa markkinoille.

Tästä postauksestani voi lukea siitä, kun pääsin käymään Ranskassa L’Oréalin laboratorioissa ja kuulemaan heidän tuotekehityksestään.

Yllä oleva kuva on lainattu lääketehdas Bayerin sivuilta. Käytännössä siinä kerrotaan, kuinka kehitysprosessi alkaa ensin muutaman vuoden kestävällä tuhansien raaka-aineiden kartoituksella, joista sitten löydetään ne parisataa oikeasti hyvää ideaa. Sama pätee niin kosmetiikka- kuin lääketeollisuudessakin.

Tämän jälkeen noille aineille täytyy tehdä testejä. Kosmetiikkaa ei voi enää testata eläimillä kuten lääkkeitä voi ja jotkut testitulokset perustuvat korvaaviin menetelmiin kuten L’Oréalin kehittämään keinoihoon tai ihan vaan molekyylien teoreettiseen vertailuun, sillä ihan kaikille testeille ei ole olemassa korvaavia testejä.

Lääkeaineet on kuitenkin testattava aina kunnolla, sillä ne vaikuttavat syvemmälle ja on välttämätöntä tietää, millaista haittaa ne voivat aiheuttaa muuallakin kehossa kuin vain siellä, mihin tuotetta on käytetty.

Kun noiden parinsadan aineen vaikutukset on saatu erilaisten testien avulla selviteltyä, on jäljellä enää muutama aine, joista on tehty tuotteita ja jotka sitten testataan.

Kosmetiikkatuotteiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että nyt käsillä täytyisi olla turvallisia raaka-aineita, joista voidaan lähteä formuloimaan toimivia koostumuksia ja selvittelemään, millainen vaikkapa voidepohja jonkun aktiiviaineen kannalta on paras ja millaiseen pakkaukseen tuote kannattaisi pakata.

Lääketieteessä tämä voi tarkoittaa testaamista laboratoriossa, eläimillä ja ihmisillä, kosmetiikkateollisuudessa labrassa, ihmisillä ja erilaisissa paneeleissa.

Jotta uudella tehoaineella varustetun tuotteen saa tähän pisteeseen, on siinä voinut jo oikeasti mennä vuosia. Testituloksetkaan eivät synny noin vaan ja joidenkin vaikutuksia täytyy odottaa pitkäänkin.

Paitsi että tuote on testattu turvalliseksi, stabiiliksi ja toimivaksi täytyy se myös testautta kuluttajapaneeleilla. Kun tähän pisteeseen kuitenkin ollaan useita nollia sisältävien rahalukujen avustuksella lopulta tultu, on kosmetiikkatuote valmiina lanseerattavaksi markkinoille.

Nyt on se hetki, kun kahdeksan vuoden testitulokset voi vihdoinkin laittaa kuluttajien nähtäville ja koettaville!

Lääketuotteen prosessi ei kuitenkaan lopu vielä tähän, sillä tuotetta täytyy vielä arvioida ja sille täytyy saada hyväksyntä, vaikutetaanhan sillä ihmisen terveyteen ja kohdistetaanhan se sellaisille kehon osille, joille käytettynä sillä voi olla jopa vaarallisestkin vaikutukset, mikäli sitä ei ole tutkittu kunnolla. Tämän vuoksi sitä täytyy tutkia vielä hieman lisää ennen kuin sen voi tuoda markkinoille.

Uuden lääkeaineen lanseeraaminen voi Bayerin mukaan olla noin kaksitoistavuotinen projekti ja maksaa aivan tolkuttomasti. Kosmetiikkafirmojen ei yksinkertaisesti ole kannattavaa ryhtyä siihen, sillä on erittäin epätodennäköistä, että he saisivat koskaan rahojaan takaisin.

Siinä syy siihen, miksei vaikkapa ripsiä kasvattaneesta seerumista noin vain tehty lääkeainetta ja alettu sitten myymään sitä lääkkeenä, vaan koostumusta jouduttiin uudelleenformuloimaan, jotta sitä saisi myydä markkinoilla kosmetiikkatuotteena.

Tästä postauksestani voi lukea lisää ripsiä kasvattavista seerumeista ja siitä, kuinka kosmetiikkalainsäädäntöä sovelletaan niiden yhteydessä.

7 kommenttia artikkeliin ”Inside the Industry 23: Miksi brändit eivät myy tehokasta kosmetiikkaa lääkkeenä?”

  1. Olen miettinyt! Varsinkin tuota ripsiseerumia! Tuntuu jotenkin niin hurjalta, että on oikeasti toimiva tuote ja sitten se bannataan ja formulointia sekä tuotelupauksia muutetaan. Tavallinen kuluttaja (minä) ihmettelee uuden seerumin kanssa että höh kun ei tämä toimikaan niin kuin ennen, mikä on vialla? Siinä menee usko ripsiseerumeihin, eikä uusi tuote enää myykään.

    Kiitos jälleen mielenkintoisesta postauksesta! Ainakin mua kiinnostaa paljon inside the industry -postaukset 🙂

    Vastaa
    • Täytyy sanoa, että sen jälkeen kun toimivaksi havaittu tuote uudistetiin (pariinkin kertaan…?) en enää itse halunnut lähteä myymään sitä, sillä en voinut enää rehellisesti ilman omia kokemuksia väittää sen tekevän mitään. Oli melkoisen kiusallista, jos asiakas tuli luokseni ja kysyi, onko tuote hyvä. En koskaan osannut sanoa muuta, kuin että alkuperäinen versio oli loistava, mutta en ole kokeillut uutta formulaa enkä siksi osaa yhtään rehellisesti ottaa kantaa sen toimivuuteen. Joiltakin kuulin huhuja, että toimisi jossain määrin, mutta itse kokeilematta on inhottavaa lupailla mitään.

      Vastaa
    • Juurikin näin! Aluksi ripsiseerumia oli kiva myydä, kun tiesin, että se oikeasti vaikuttaa ripsiin positiivisesti. Sitten uusi erä lupasikin vain "kaunistaa" ripsiä ja seerumia ei saanut enää laittaa iholle… Hohhoi. Miten se muka voi vaikuttaa samalla tavalla? Tosi inhottavaa myydä tuotetta vain vanhan tuotteen maineella ja myyntituottojen vuoksi.

      Vastaa
  2. Ihmetyttää lähinnä se, millä perusteella tuota ripsiseerumia sai jossain vaiheessa edes valmistaa, ja mistä kosmetiikka-alan yritys osti kyseistä lääkeainetta? Äitini joutuu tiputtamaan samaa ainesta silmiinsä reseptillä… ja sivuvaikutusten luettelo on aika pitkä.

    Vastaa
    • Käsittääkseni tuote ei missään vaiheessa sisältänyt tuota samaa ainetta, sillä se on lääkeaineeksi rekisteröity vaan sen johdannaista, joka otettiin sitten kosmetiikkatuotteeseen käyttöön. En tiedä, mitä tarkalleen tapahtui tuotteen kanssa, mutta siis ihan samaa ainetta tuossa ei kuitenkaan taidettu käyttää ja johdannaisella vaan todettiin olevan erittäin tehokkaita vaikutuksia. Eli itse alkuperäinen aine on tehokkaampi ja tarkoitettu käytettäväksi suoraan silmään tippoina kun taas seerumin miedompi aine käytettiin silmän ulkopuolelle pienempänä määränä ja rajauksena, josta sitä ei yleensä joudu silmään (ja jos joutui, niin minulla se ainakin tuntui niin ikävältä, että minun oli huuhdeltava heti silmäni tuon kokemuksen jälkeen). 🙂

      Vastaa
  3. Moikka! Oli taas kiva sisältö tekstissä, ja samoin saan vihdoin kehuttua koko tekstin jaksotusta: tykkään, kun on vain vähän tekstiä, kuva, vähän tekstiä, kuva.. Jaksaa lukea ja kuvat aina piristää! 🙂

    Vastaa

Jätä kommentti