Minimalismin 11 positiivista vaikutusta elämässäni

Innostuin minimalismista toden teolla parisen vuotta sitten ja sen myötä kodistamme on karsiutunut pois melkoinen määrä ylimääräisiksi osoittautuneita tavaroita.

Meillä minimalismi näkyy kaikkein konkreettisimmin vähentyneenä tavaramääränä, mutta hyödyt, jotka minimalismi on elämääni tuonut, ovat paljon tavaroita syvemmällä. Minimalismi on askel kerrallaan muokannut ajatuksiani ja maailmankuvaani tavoilla, jotka ovat jopa muuttaneet elämäni suuntaa.

Tällaisia hyödyllisiä vaikutuksia minimalismilla on omaan elämääni ollut:

Näin paljon rahaa menee kuukaudessa Virve Fredman Ostolakossa

1. Olen säästänyt rahaa

Minimalismi ei automaattisesti tarkoita rahan säästymistä, sillä se, kuinka omaa minimalismiaan toteuttaa vaikuttaa täysin siihen, mitä oma elämäntapa kustantaa. Joillekin minimalismi voi tarkoittaa, että esimerkiksi kotiin ostetaan vain hyvin vähän asioita, mutta ne yksittäiset asiat voivat sitten olla arvokkaampia.

Toiset taas eivät minimalismin myötä käytä rahaa tavaroihin, mutta rahaa käytetään palveluihin ja kokemuksiin yhtä paljon kuin sitä kului ennen tavaroihin. Minimalismissa ei ole vain yhtä muottia ja jokaisella on vapaus toteuttaa sitä omalla tavallaan. Erityyppisistä minimalisteista voi lukea lisää tästä postauksestani, jossa esittelen seitsemän erilaista minimalistia.

Itselläni minimalismi on kuitenkin tarkoittanut, että olen säästänyt rahaa. Olen luonnostaan melko säästäväinen ja kun minimalismin myötä haluni ostaa tavaroita on kutistunut melkoisen pieneksi, ei rahaa liiemmin pala. Meillä säästeliäisyys näkyy myös arjen muissa valinnoissa, eli olemme valinneet monin tavoin elää elämää, jossa esimerkiksi asuminen ja liikkuminen eivät ole suuria kulueriä.

Minulle rahan säästymisessä on ollut kyse taloudellisesta turvasta, mikä puolestaan tuo elämään stressittömyyttä. Kun oloni on levollinen enkä koe, että minun on pakko tehdä töitä, jotta voin maksaa tulevan kuun laskuni, koen itseni myös luovemmaksi. Tämän pakottavan tunteen on vienyt minulta pois säästäminen.

Työn tekeminen tuntuu mukavalta, kun ei tarvitse miettiä ensisijaisesti, kuinka käyttäisi kahdeksan tuntia päivässä niin, että saisi rahaa, vaan voi miettiä, mitä haluaisin tehdä ja mikä tuntuisi hyvältä. Oma tavoitteeni ei ole ollut löytää työtä, vaan löytää oma ikigai, eli homma, jota nauttii tehdä, jossa on hyvä, jolle on tarvetta ja josta voi saada elantonsa.

Tasapainossa oleva talous on siis auttanut minua ensin irtisanoutumaan päivätyöstäni ja sen jälkeen varmistamaan, että voin herätä joka aamu miettien, mitä haluan juuri tänään tehdä. Se ei vaadi paljon rahaa, vaan ainostaan varmuuden siitä, että rahat riittävät.

Lue myös: Näin paljon kulutan rahaa kuukaudessa

Virve Fredman blogi raha

2. Olen säästänyt aikaa

Minimalismi on ennen kaikkea säästänyt aikaani ja auttanut minua havaitsemaan, millaisia aikasyöppöjä elämässäni on ennen ollut. Osa näistä aikasyöpöistä on liittynyt kuluttamiseen ja ostamiseen: olen viettänyt aikaani huvin vuoksi kaupoilla pyörien tai keksittyäni, että muka tarvitsen jotain ja kulkenut kaupasta toiseen sitä etsien.

Olen myös käyttänyt runsaasti aikaa googletellen tietoa tavaroista, joita olen himoinnut, katsellut niistä YouTube-videoita ja vertaillut niitä sitä parasta etsien.

Kun olen lakannut haluamasta jatkuvasti uusia tavaroita, olen voinut käyttää kaiken niiden hankinnasta vapautuneen ajan merkityksellisempiin asioihin. Sen sijaan, että olisin juossut kaupoissa tunnista toiseen etsimässä kesämekkoa, jossa voisin näyttää hyvältä, olen voinut käyttää sen saman ajan vaikkapa lukien kirjaa tai opiskellen verkkokurssia, joista olen saanut jotain paljon hyödyllisempää ja pysyvämpää.

Kun tavarat ovat vähentyneet, on aikaa myös säästynyt siivoamiselta. Ei meillä aina ole siistiä, mutta kotimme on silti siivottu nopeasti, kun jokaiselle tavaralle on oma paikkansa, jolle sen voi äkkiä siirtää. Siivousvälineet on myös nopeaa nostaa esiin ja niiden kanssa mahtuu liikkumaan asunnossa ilman, että huonekaluja tarvitsee töniä sivuun.

Aikaa on säästynyt myös digitaalisen minimalismin vaikutuksesta, eli esimerkiksi siinä, että poistin puhelimestani Facebook-sovelluksen ja lopetin päättömän Facebookissa surffailun. Myös sähköpostin jatkuva kyttääminen on vapauttanut minulta aikaa.

Uskoin ennen, että minun on tehtävä aina paljon töitä parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Nykyään yritän tunnistaa, mikä on se 20 prosenttia, joka saa aikaan 80 prosenttia tuloksesta enkä turhaan käytä aikaani vähemmän merkityksellisiin asioihin. Kaikkea ei tarvitse tehdä, vaan riittää, kun tunnistaa tärkeimmän ja tekee sen. Voisikin siis sanoa, että minimalismi on myös opettanut minut paremmaksi ajankäyttäjäksi ja priorisoijaksi.

Lue myös: Näin pääsin eroon shoppailusta

VIrve Fredman minimalismi tavaroiden karsiminen Ostolakossa

3. Tavarat löytyvät helpommin

Kun tavaroita on vähemmän, on kaikille tavaroille myös paikkansa ja näin ollen ne löytyvät helpommin. Tämä säästää tietysti myös aikaa, kun tavaroita ei tarvitse etsiä.

Toiset ihmiset osaavat toki olla todella järjestelmällisiä ja organisoida valtavankin määrän tavaraa niin, että kaiken haluamansa löytää aina helposti. En kutsuisi itseäni tällaiseksi tyypiksi, joten omalla kohdallani on olennaista, että tavaroita on niin vähän, että jokaiselle on oma, luonteva paikkansa, josta se löytyy helposti eivätkä kaapit ja laatikot pursua tavaroista, jotka ovat hetkessä epäjärjestyksessä ja jotka on järjesteltävä yhä uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

Yksi minimalismiin ja tavaroiden karsintaan liittyviä yleisimpiä mantroja onkin, että jos tavaroita on niin paljon, että niille tarvitsee jo hankkia lisää säilytysratkaisuja, voi olla parempi ehkä vain suosiolla karsia tavaroita. Tämä ei tietenkään ole mikään yleispätevä sääntö ja riippuu paljon siitä, millaisista tavaroista puhutaan ja miten niitä järjestellään, mutta omalla kohdallani se on ollut korvan taakse muistiin jäänyt ajatus.

Kun minusta on väillä tuntunut, että tarvitsen hyvän säilytysratkaisun joillekin tavaroille, olen nykyään aina ensin miettinyt, tarvitsenko oikeasti hyvän säilytysratkaisun, vai onko minulla liikaa tavaroita ja olisiko oikea ratkaisu vähentää niitä. Lähes poikkeuksetta parempi vaihtoehto on ollut tavaroiden vähentäminen.

Lue myös: Mitä eroa on keräilyllä ja hamsterimaisella keräämisellä?

VIrve Fredman minimalismi tavaroiden karsiminen Ostolakossa

4. Tiedän (ja muistan), mitä omistan

Kun tavaroita on vähän, on helppoa muistaa, mitä omistaa eikä tule epähuomiossa tehneeksi turhia hankintoja. Jos vaikkapa vaatekaupoille jostain syystä päätyy, ei niiltä tule enää koskaan kotiin mukanaan jotain sellaista, jonka kaltainen kotoa jo entuudestaan löytyi.

En enää ajattele, että vaikkapa sukkahousujahan tarvitsee aina, kun niitä menee kuitenkin rikki ja osta siksi uutta paria nähtyäni sellaiset kaupassa tarjouksessa hyvään hintaan. En myöskään mieti, että ponnareitahan hukkuu kuitenkin, joten ostan vähän lisää. Tiedän, mitä omistan ja osaan myös arvioida paremmin, kuinka kauan se kestää tai riittää – eikä mitään muutenkaan huku noin vain.

Varsinkin kulutustavaroiden kohdalla saatoin ennen helposti napata kaupasta tarjouksesta kotiini jotain sellaista, mitä tiesin jossakin vaiheessa käyttäväni, mutta josta en sillä hetkellä ollut täysin varma, minkä verran minulla oli sitä kotona. Nykyään tiedän paremmin, mitä tarvitsen ja ostan vasta tarpeeseen.

Tykkään toki, että kotonani on yksi ylimääräinen tuubi hammastahnaa odottamassa vuoroaan ja ehkä myös ekstrapurkit muutamaa paljon käyttämääni keittiön maustetta, mutta kun oikeasti tiedän mielessäni, kuinka paljon mitäkin minulla on, en tule ostaneeksi kotiin ylimääräisiä juttuja käyttövuoroaan odottamaan. Annan niiden suosiolla odottaa sitä kaupassa ja hankin uutta sitten, kun sitä oikeasti tiedän tarvitsevani.

Ennen minulle saattoi myös käydä niin, että tiesin kyllä omistavani jotain, mutta en vain löytänyt sitä mistään ja oli helpointa vain ostaa uusi. Kun tietää, mitä omistaa ja osaa myös sanoa, missä se on, ei näin käy ja sekä rahaa että tilaa säästyy jälleen.

Lue myös: ”Miksi ihmeessä luovut hyvistä tavaroista?”

Kuka on Virve Fredman

5. Tunnen itseni paremmin

Yksi merkittävimpiä asioita, joita minimalismi on elämääni tuonut on se, että tunnen itseni paremmin.  Syynä tähän on tietysti se, että tavaroitani karsiessani olen yhä uudelleen ja uudelleen esittänyt itselleni kysymyksiä siitä, mistä pidän, mikä on minun makuuni ja mitä haluan.

Näiden päätösten myötä olen oppinut yhä paremmin ymmärtämään, kuka oikeasti olen ja millaiset asiat tuovat minulle eniten nautintoa. Kun tunnen tyylini ja tiedän makuni, on myös esimerkiksi vaatekaapista ja meikkipussista ollut helppoa karsia pois ylimääräiset jutut.

Suurin havaintoni on ollut, että tarvitsen loppujen lopuksi vain hyvin vähän tavaroita hyvältä tuntuvaan elämään. Tottakai jokainen voi pärjätä hyvinkin vähällä määrällä tavaroita ja varsinkin, jos kyseessä on vain tietty aikajakso, mutta kun oikeasti puhutaan päivittäisestä arjesta, ei minulla ainakaan riitä, että kysyn, millä pärjään, vaan valitsen mielummin ympärilleni ne tavarat, joiden kanssa tuntuu, että saan arjestani mahdollisimman paljon irti.

Voisi ehkäpä jopa sanoa, että minimalismi on vaikuttanut myös itsetuntooni jollain tavalla. Teen entistäkin helpommin päätöksiä miettimättä, mitä mieltä muut niistä ovat ja elän rohkeammin elämää, joka tuntuu itseni näköiseltä.

Se, että käytän jatkuvasti samoja vaatteita on myös vienyt pois pukeutumisepävarmuuteni enkä koskaan mieti, voinko mennä näissä vaatteissa johonkin tai mitä pukisin päälleni. Puen päälleni juuri sen, mitä haluan ja on aivan se ja sama, mitä joku muu siitä ajattelee (toki niin kauan, kun en pukeutumisellani loukkaa jotain tai pukeudu etiketin vastaisesti).

Lue myös: Säästin tavaroita fantasiaminälle, jota ei edes ole olemassa

Minimalismi kaikki tavarani Ostolakossa Virve Fredman

6. Olen saanut helpotusta päätösväsymykseen

Decision fatigue eli päätösväsymys on varmasti monille tuttu ilmiö ainakin jollakin tavalla. On tutkittu, että mitä enemmän päätöksiä joutuu arjessaan tekemään, sitä vaikeampaa niiden tekemisestä lopulta tulee ja sitä huonompia päätöksiä voi jopa tulla tehneeksi.

Kaikkien tavaroideni keskellä tuhlasin valtavasti energiaa yhdentekeviin päätöksiin, joita en edes varsinaisesti huomannut tekeväni, mutta jotka lopulta kuluttivat mieltä. Tutkimuksen mukaan teemme nimittäin päivittäin lähes huomaamattamme jopa noin 35 000 päätöstä. Jotkut niistä ovat isompia, jotkut pienempiä. Jotkut niinkin pieniä, ettei niitä edes tule ajatelleeksi tehneensä, kun yrittää summata, millaisia päätöksiä on juuri tehnyt.

Tällaisia pieniä ja huomaamattomia päätöksiä ovat kuitenkin esimerkiksi se, että päätit tätä tekstiä lukiessa pyyhkäistä sivuun poskea kutittelevan hiuksen, ottaa siemauksen kahvia, nostaa jalan toisen yli tai jatkaa lukemista ensimmäisten lauseiden jälkeen. Samalla päätit, että katsot kännykän näytöllä vilahtaneen ilmoituksen vasta lopetettuasi tämän jutun lukemisen. Näitä päätöksiä ei varsinaisesti ajattele eikä niitä tulisi nimenneeksi, jos joku kysyisi viimeistä tekemäämme päätöstä, mutta niitä tulee jatkuvasti tehneeksi.

Luulin ennen nauttivani siitä, että voin valita, mitä luomiväriä tai ripsiväriä käytän, minkä mekon päälleni valitsen, mistä kupista juon kahvini tai millä tuotteilla hiukseni pesen ja hoidan. Tavaroiden vähentämisen myötä olen kuitenkin tajunnut, etten ehkä nautikaan niin paljon jatkuvasta päätöksenteosta ja kaipaan elämääni lisää helppoutta sekä ennen kaikkea vähemmän vaihtoehtoja.

Kun esimerkiksi siirryin käyttämään vain muutamaa vaatetta, tein sen ajatellen tietoisesti, että sen jälkeen minun ei tarvitsisi käyttää aikaa ja ajatuksia vaatteideni miettimiselle. Monet oikeasti tärkeiden päätösten kanssa päivittäin tekemisissä olevat suuret päättäjät käyttävät päivästä toiseen samoja vaatteita, syövät aina saman aamiaisen ja tekevät monia muitakin asioita rutiinilla ilman tarvetta turhille päätöksille.

Kun vähemmän merkitykselliset asiat voi hoitaa päätösenergiaa tuhlaamatta, jää energiaa niiden tärkeämpien valintojen tekoon.

Lue myös: 8 kuukautta samoissa vaatteissa

Virve Fredman minimalistinen pakkaaminen Ostolakossa blogii

7. Pakkaaminen on helpompaa

Vihasin ennen pakkaamista. Minulla oli jatkuvasti tunne siitä, että unohdin jotain tai että juuri tällä matkalla tarvitsisin kipeästi jotain sellaista, mitä en ollut tajunnut ottaa mukaan, koska sitä ei ollut pakkauslistallani ja joutuisin sitten hampaita kiristellen ostamaan kakkoskappaleen, jotta en joutuisi matkustamaan ilman sitä.

Vaikka olen matkustellut paljon ja ollut jopa useamman vuoden ajan töissä laivalla ja joutunut sen vuoksi jatkuvasti pakkaamaan ja purkamaan laukkuja, tunsin pakkaamisen silti aina erittäin vastenmieliseksi puuhaksi.

Minimalismin myötä pakkaamisesta tuli kuitenkin helppoa. Tarvitsen matkalleni mukaan yleensä vain juuri ne tavarat, joita muutenkin käytän arjessani eikä edes vaatteiden valinnassa ole suurta eroa, vaikka lähtisin talvisesta Ruotsista helteiseen etelän maahan.

Kun tiedän, mitä tavaroita käytän päivittäin, on ne helppoa pakata mukaan. Pakkasin ennen helposti laukkuuni sellaisia tavaroita, joista ajattelin, että nyt minulla olisi vihdoin tilaisuus käyttää tätä. Nykyään en halua omistaa tavaroita, joita käytän vain satunnaisilla matkoilla, sillä lähes poikkeuksetta voin elää ilman niitäkin.

Lue myös: Minimalismi toi helpotusta matkastressiin ja pakkaamiseen

Ostolakossa minimalismi erilaiset minimalistit

8. Olen alkanut arvostaa asioita enemmän

Kun tavarat ovat vähentyneet, ovat jäljelle jääneet ne merkityksellisimmät tavarat ja niistä jäljelle jääneistä tavaroista tulee automaattisesti huolehdittua paremmin – tai sitten tulee huomanneeksi, ettei niitä kaikkia tarvitsekaan säilyttää, jos niistä välittää niin vähän, ettei edelleenkään ole kiinnostunut huolehtimaan niistä liiemmin.

Minimalismin myötä olen esimerkiksi alkanut huoltaa vaatteitani paremmin. Minulla on hyvin vähän sellaisia vaatteita, joita tarvitsisi silittää, sillä inhoan silittämistä ja valitsen vaatteeni niin, ettei niitä tarvitse silittää. Muutama vaatteistani kuitenkin näyttää parhaalta silitettynä ja kun silitystä vaatii vain pari kolttua, viitsii sen tehdä helpommin.

Kun samoja vaatteita tulee käytettyä päivittäin, tulee niistä myös poistaneeksi mahdolliset nypyt ja korjanneeksi mahdolliset satunnaisesti purkautuneet saumat yms. jutut, jotka ennen olisi saattanut jättää kuukausiksi tai jopa vuosiksi tekemättä, koska käyttöön olisi voinut vain poimia toisen vaatteen.

Paitsi että olen minimalismin myötä oppinut olemaan kiitollisempi jo omistamistani tavaroista ja lakannut haikailemasta aina vain uusien ja parempien juttujen perään, on suurin kiitollisuus syntynyt kuitenkin aivan muusta kuin tavaroista.

Loppujen lopuksi tavaroilla on elämässäni vain hyvin pieni rooli ja olen huomannut sen erityisen hyvin viime viikkojen aikana. Meillä meinasi lähteä asunto kuun vaihteessa alta ja pakkasimme kaikki tavaramme siksi kasaan. Kun sitten varmistui, että voisimmekin jäädä asuntoomme, emme purkaneet laukkujamme ja palauttaneet kaikkia tavaroita paikoilleen, vaan teimme sen vasta sitä mukaa, kun jotain tavaraa tarvittiin.

Suurin osa tavaroistani on edelleen matkalaukussa, joten voi olla, että huomaan vähän ajan kuluttua niiden joukosta löytyvän edelleen sellaisia juttuja, jotka voin karsia.

Lue myös: Päätin jäädä testieläkkeelle – mitä ihmettä?

Elisa Viihde Aitio tarjous Virve Fredman

9. Arjen yksinkertaiset nautinnot ovat suurempia

Minimalismin myötä olen oppinut arvostamaan yhä enemmän niitä pieniä arjen hetkiä, jotka ovat tulleet paljon aiempaa nautinollisemmiksi.

Vaikka haaveilin, että olisimme alkuperäisen suunnitelmamme mukaan olleet nyt reput selässä Aasiassa matkustamassa, ei elämä kotona tunnu yhtään hullummalta. Rauhassa kotona juotu aamukahvi on päivän parhaita hetkiä, nautin niistä arkisista puuhista, joita saan tehdä ja tuntuu maailman parhaalta voida päivän päätteeksi nukahtaa omaan sänkyyn.

On ihanaa asua lähellä luontoa, hengittää ulkona puhdasta ilmaa ja päästä yhtä nopeasti niin metsään kuin kaupunkiinkin. Ruuanlaitosta on tullut mukavaa, kun keittiössä mahtuu minimalismin myötä helpommin puuhaamaan eikä minimalismin myötä ole enää niin kiire olla kokoajan tekemässä ja suorittamassa jotain. Reissu ruokakauppaankin on arkisen rutiinin sijaan nykyään mukavaa puuhaa.

Minimalismin myötä olen oppinut paremmin, ettei hyvä elämä rakennu satunnaisista huippukokemuksista, vaan siitä, että oma tavallinen arki tuntuu hyvältä. Niillä arjen pienillä yksityiskohdilla on lopputuloksen kannalta suuri merkitys ja pyrin siksi huolehtimaan, että arkeni täyttyy nimenomaan ihanista asioista.

Kaikki ei aina tietenkään voi olla kivaa, mutta en halua yksittäisten ikävältä tuntuvien asioiden saada koko arkea tuntumaan ikävältä.

Lue myös: Onko minimalismi yhtä tuskaa ja kärsimystä?

Virve Fredman elämiskustannukset

10. Uusien asioiden satunnainen ostaminen tuo aiempaa suuremman ilon

Minimalismin myötä ostan enää varsin harvoin mitään muuta kuin ruuaksi menevää, mutta aina välillä jollekin kuitenkin on tarvetta. Kun nämä hankinnat on puntaroinut tarkkaan ja tietää, että ne tulevat tarpeeseen ja jatkuvaan käyttöön eivätkä vain ole mielihalujen aikaansaamia hankintoja, tuntuvat ne erityisen hyviltä.

Jos joka päivä on karkkipäivä tai karkkia voi ostaa ihan koska tahansa, ei karkin ostamisessa ole mitään erityistä. Harva aikuinen tuntee samaa riemua karkkipussista kuin lapsi hartaasti odotettuna karkkipäivänä. Sama pätee minulla tavaroiden ostamiseen.

Viimeaikoina olen esimerkiksi tehnyt kaksi hankintaa: ostimme meille uuden blenderin ja minä ostin itselleni polkupyörän.

Uuden blenderin hankinta on ollut meillä työn alla jo parisen vuotta. Koimme pärjäävämme vanhalla blenderillämme, sillä siinä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta se ei ollut kovin hyvä. Olemme käyttäneet sitä varsin säännöllisesti, mutta pikkuhiljaa se on alkanut temppuilla yhä enemmän. Vahingoittunut johto ja irtoava käynnistysnappula eivät enää olleet ainoat ongelmat ja nyt blenderi alkoi jo falskata käytössä niin pahasti, ettei sitä ollut enää mukavaa tai edes siistiäkään käyttää.

Uuden blenderin tuoma ilo oli välittömästi valtava, sillä se ei ollut vain yksi keittiön apuväline, jota olisi kiva aina satunnaisesti käyttää vaan laite, joka yhtenä harvoista keittiön apuvälineistä on meillä säännöllisessä käytössä.

Olen myös jo muutaman vuoden haikaillut polkupyörän perään, sillä sen omistaminen olisi varsinkin kesäisin kätevää. Nyt kun kesä tulee kulumaan Tukholmassa päätin, että hankkisin vihdoin sen polkupyöräni, jotta voisin seikkailla edes täällä. Odotan pyörän saapuvan minulle viimeistään ensiviikolla ja olen jo nyt aivan innoissani siitä, millaisia uusia mahdollisuuksia se elämääni tuo.

Minimalismin myötä olen kuitenkin myös oppinut ymmärtämään, ettei kaikkea kaunista ja ihanaa tarvitse omistaa, vaan niitä voi vain tyytyvä ihailemaan. Jos kuitenkin päädyn omistamaan jotakin, valitsen sen huolella ja tarpeeseen.

Lue myös: 7 tapaa välttyä kiusaukselta olla ostamatta uutta

Ostolakossa Virve Fredman minimalismi tavaroiden vähentäminen

11. Elämästä on tullut merkityksellisempää

Kaikkien edellä mainittujen seikkojen myötä koen, että minimalismi on ennen kaikkea tehnyt elämästäni merkityksellisempää. Elämässä tuntuu olevan haluamaani sisältöä aiempaa enemmän ja koen, että teen asioita, jotka tunnen tärkeäksi.

Postasin vähän aikaa sitten essentialismista, jonka ideana on elää elämää, jossa keskitytään oikeasti olennaisimpiin asioihin ja minimalismin myötä olen oppinut tunnistamaan, mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä.

Minulle tärkeimpien asioiden joukkoon kuuluu mm. tunne henkilökohtaisesta vapaudesta ja tavaroiden vähentäminen on nimenomaan vahvistanut sen tunnetta. Nautin siitä, että ajatus lähtemisestä tuntuu helpolta eikä minun tarvitse tuntea, että tavarat lukitsisivat minua paikoilleen.

Vaikka en haluaisikaan edes olla lähtemässä minnekään, koen suurta nautintoa kun vain tiedän, että olen paikoillani vapaaehtoisesti enkä siksi, että tilanteen muuttaminen toisenlaiseksi olisi niin työlästä, etten jaksa ryhtyä siihen ja tyydyn siksi olemaan aloillani.

Toiset kokevat, että ympärillä olevat tavarat tuovat heille ihanaa pysyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta, mutta itse taas koen toisinpäin.

Minimalismi on myös opettanut minulle, kuinka vähän onnelliseen elämään tarvitaan ja kuinka pienessä roolissa tavarat siinä ovat. Se on auttanut minua ymmärtämään, että tavarat voivat tuoda iloa, mutta tunne onnellisuudesta lähtee omista ajatuksista.

Ehkä se kaikkein suurin minimalismin minulle antama oppi onkin, etten enää ajattele tulevani onnelliseksi sitten, kun saan jonkin jutun tai jotain erityistä tapahtuu, vaan voin päättää olla onnellinen tässä ja nyt juuri näillä tavaroilla ja juuri tällä ympäristöllä – se kun ei silti tarkoita, ettenkö voisi tavoitella vieläkin tyydyttävämpää elämää ja mennä jatkuvasti eteenpäin kohti vieläkin parempaa.

Jos haluat lukea lisää minimalismista, löydät täältä yhteenvedon lähes sadasta aiheeseen liittyvästä postauksestani. 

Ostolakossa Virve Fredman minimalismi tavaroiden vähentäminen

Miten te olette hyötyneet tavaroiden vähentämisestä?

7 kommenttia artikkeliin ”Minimalismin 11 positiivista vaikutusta elämässäni”

      • Minimalismin tila, jossa olet on tavoiteltava ja itsekin haluaisin sitä. Mutta se matka sinne vaatisi niin pitkäaikaista tavarafokusoitunutta elämää, että ei ehkä jaksa sitä. Tavarasuhteitteni päivittäinen miettiminen tuntuu työläältä ja tylsältä ajatukselta. Olen tähän mennessä onnistunut vähentämään sisään tulevan tavaran virtaa, mutta olemassaoleva tavara? Se on kuitenkin historiaani, jos minimiin jo vähentämäni käyttöesineet luetaan pois. Tavaroihin liittyy tunteita, muistoja sekä paljon sellaista tarpeellisuutta, joka tulee esiin vain harvoin jne. Historiaton ja kerrostumaton elämä ei ainakaan nyt näytä kokonaan tavoiteltavalta minulle.

        Vastaa
        • Voisiko ratkaisu olla, ettei asiaa tarvitsisi lähestyä joko-tain kautta, vaan voisi esimerkiksi valita, missä kodin paikassa minimalismi olisi mukava ja arkea helpottava juttu ja karsia sitten vain sen alueen? 🙂

          Vastaa
  1. Tämä oli ehkä syväluotaavin ja paras puheenvuoro minimalismin puolesta! Kiitos siis postauksesta, sain paljon uusia näkökulmia:) olen itsekin ollut kiinnostunut tavaroiden karsimisesta ja itse näen minimalismin samoin kuin sinä; en ”käänteisenä materialismina” (eli että on trendikästä ja brändinsä kiillotusta omistaa valkoinen koti ja vähän tavaraa ja vaan dumpataan tarpeeton kama roskiin tai jonnekin) vaan nimenomaan materian merkityksen vähentämisenä elämässä. minusta ainakin tuntuu että kotona on helpompi hengittää kun on siistiä ja vähemmän tavaraa. Koen esimerkiksi sotkun suoraan vaikuttavan mielentilaani ja tuottavuuteen negatiivisella tavalla. En ole kuitenkaan mielenvikaisesti ruvennut heivaamaan tavaraa pois, sillä haluan ns. kantaa vastuun aiemmista ostoksistani ja varmistaa että kierrätän/laitan tarpeettomat tavarat eteenpäinkin kestävällä tavalla tai vaihtoehtoisesti käytän ne loppuun.

    Olen kehitellyt itselleni haasteen, jossa ”saan” ostaa Max 3 tavaraa kuussa. Toistaiseksi olen onnistunut hyvin ja voi että miten iloinen sitä osaa olla uudesta shampoopullosta! Koen että tämmöiset pikku haasteet ovat hyvä työkalu omien ostotottumusten ja mielihalujen tarkasteluun.

    Heh, tulipas pitkä kommentti. Pointti oli ehkä se että on mielettömän hienoa että meillä on Suomessa sinunlaisesi voisiko sanoa minimalismin sanansaattaja 😀 luonto ja ihmiset voisivat paljon paremmin ilman nykyisenlaista kulutusjuhlaa ja kertakäyttökulttuuria!

    Vastaa
  2. Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä, paljon hyviä havaintoja.
    Heräsi kuitenkin ajatus, että miksi ostit uuden pyörän? Jokin aika sitten ihmettelit täällä blogissa, miksi porukat ostavat kaikenlaista, kuten lakanoita, suksia, luistimia, kameroita jne, eikä vaan lainaa niitä naapurista tai jostain vuokraamosta. Harkitsitko pyörän ostoa käytettynä tai että käyttäisitkin ns. kaupunkipyöriä, joita varmaan myös Tukholmassa on? Just että, kaikkea ei tarvitse omistaa 🙂 ollakseen onnellinen.

    Vastaa
    • Yritin ensisijaisesti kytätä lähiseudun Facebook-kirppiksiltä hyvää käytettyä pyörää, mutta lopulta luovutin ja silmiin sattui halpa vaihteeton peruspyörä, jolla voi ajella vuosia. Emme asu Tukholman keskustassa, vaan aika kaukana sieltä (Nackassa tarkalleenottaen), joten täällä ei ole kaupunkipyöriä kuten keskustassa olisi ja siellä asuessa pyörälle ei liiemmin toki tarvetta olisikaan, kun kaikki olisi niin lähellä. Olemme itseasiassa parhaillaan myymässä asuntoamme, joten tarkoitus on muuttaa vieläkin kauemmaksi keskustasta, joten oma polkupyörä on ehdoton, kun emme halua autoa. Minulle tavaroiden vähentämisessä on kyse vain siitä, että omistamillani tavaroilla rakentuu itselleni sujuva elämä ja näin viidettä kesää Tukholmassa asuvana olen joka kesä kironnut, etten ole saanut aikaiseksi hankkia omaa pyörää, joten nyt päätin vihdoin sijoittaa siihen sen reilun satasen. 🙂

      Vastaa

Jätä kommentti