Runsaasti kosmetiikkaa käyttävänä ihmisenä saan kuulla säännöllisesti paheksuvia kommentteja liittyen kosmetiikan mikromuoveihin. Kosmetiikkateollisuutta mustamaalataan mikromuovien osalta valtavasti ja monien mielestä olet syntinen ja itsekäs ihminen, jos et käytä luonnonkosmetiikkaa ja sitä kautta saa aikaan mullistavaa muutosta mereen päätyneissä mikromuoveissa. Kun keskustelunaiheena on mikromuovit, nouseekin keskustelussa ääneen aina joku, joka kertoo pelastavansa maailman mikromuoveilta luonnonkosmetiikkaa käyttämällä ja kehottaa muita tekemään samoin.
Halusinkin lähteä selvittämään, kuinka suuri osa mikromuovista syntyy nimenomaan kosmetiikkateollisuudesta ja täytyy sanoa, että selvitykseni lopputulos yllätti minut totaalisesti.
Mitä mikromuovit ovat?
Ensinnäkin on tärkeää tietää, mitä mikromuoveista puhuttaessa tarkoitetaan. Mikromuovit ovat alle 5 mm kokoisia muovinpalasia, jotka eivät liukene veteen. Moni ajattelee mikromuovit vain kuorintavoiteiden muovisina rakeina, mutta myös muut tuotteet voivat sisältää mikromuoveja. Kuluttajien on kuitenkin todella haastavaa tietää, missä tuotteessa on mikromuoveja, sillä muovit voivat olla tuotteessa viidellä sadalla nimellä eikä kuluttaja silti tiedä niiden partikkelikoosta tai olomuodosta mitään.
Helppona tapana pidetään kännykään ladattavaa CosmEthicsin appia, josta löytyy lista 500+ muovista. Ainesosalistan perusteella ei kuitenkaan voi aina tietää, sisältääkö tuote mikromuoveja, sillä esimerkiksi samalla nimellä oleva polymeeri voi olla siinä nesteenä, jolloin se ei ole mikromuovi tai tai kiinteänä, jolloin se on mikromuovi. (Kaikki polymeerit eivät ole muoveja, vaikka kaikki muovit ovatkin polymeereja ja suurin osa kosmetiikan polymeereista ei ole muoveja.)
Mikromuovit ovat todellinen ongelma, sillä kun niitä päätyy meriin, voivat ne kulkeutua lopulta merenelävien kautta omalle lautasellemme ja aiheuttaa siinä matkalla paljon haittaa vesistöissä eläville. Mikromuovien haitallisuutta ei voi siis millään tavalla väheksyä ja ne niiden pääsyä ympäristöön tulee saada rajoitettua. Jätevedestä saadaan kuitenkin puhdistusprosessissa onneksi poistettua n. 99% mikromuoveista, eli automaattisesti kaikki lavuaarista alas huuhdeltava kosmetiikan mikromuovi ei todellakaan ole meressä. Itse yllätyin, että määrä on näinkin suuri.
Kuinka suuri osa mikromuoveista on peräisin kosmetiikasta?
En varmasti ole ainoa ihminen, joka on luullut kosmetiikkateollisuuden olevan vastuussa suuresta osasta meriin päätyviä mikromuoveja. Asiasta on puhuttu paljon ja kosmetiikkateollisuus on nostettu usein esiin syyllistäen sitä ja kosmetiikan kuluttajia, jotka pilaavat luonnon. Oli kuitenkin erittäin mielenkiintoista huomata, että Cosmetics Europen tekemän selvityksen mukaan kosmetiikan mikromuovien käyttö pienentyi huikeat 82% vuosien 2012-2015 välillä ja olen varma, että se on pienentynyt viimeisen kolmen vuoden aikana reilusti vielä entisestään, sillä erityisesti viime vuosina siitä on puhuttu paljon ja yhä useampi merkki on kertonut päätöksestään lopettaa mikromuovien käyttö.
Kuinka suuri prosentuaalinen osuus kosmetiikan mikromuovit sitten ovat kaikista mikromuoveista? Teknokemian Yhdistyksen verkkosivuilla viittaaman tutkimuksen mukaan kosmetiikan osuus vuonna 2012 merten muovijätteestä oli 0,1-1,5 % ja luku on tosiaan tuon jälkeen pienentynyt vielä ainakin sen 82%, mikä on tietysti aivan loistavaa, eli nykyään luvun voisi siis arvioida olevan korkeintaan 0,02 % – 0,27 %, mutta todennäköisesti vielä merkittävästi sitäkin vähemmän.
On siis hyvä huomioida, että kun keskitämme energiamme väitelläksemme siitä, kannattaako mikromuovien vuoksi käyttää mielummin luonnonkosmetiikkaa, puhumme kokonaisuudessaan korkeintaan 0,02 % – 0,27 % osuudesta vesistöjen mikromuoveja ja todennäköisesti vielä sitäkin pienemmästä määrästä. Olen sitä mieltä, että on erittäin tärkeää, että kosmetiikan mikromuoveihin on puututtu ja että yritykset ovat vähentäneet niiden käyttöä. Esimerkiksi Ruotsissa on juuri kielletty mikromuovien käyttö tietyissä kosmetiikkatuotteissa ja on loistavaa, että myös suomalaiset yritykset vähentävät mikromuovien käyttöä. Minusta se on asia, johon yritysten tulee kiinnittää huomiota.
Mikä sen sijaan saa verenpaineeni nousemaan on se, että joku kehtaa paasata kosmetiikan mikromuoveista korostaen, ettei itse ainakaan ole niin paha ihminen, että käyttäisi mikromuoveja sisältävää kosmetiikkaa, mutta on samaan aikaan autuaan tietämätön siitä, mistä suurin osa meriinkin lopulta päätyvästä mikromuovista loppujen lopuksi on peräisin. Olen itse kuitenkin sen verran suurpiirteinen ihminen, että jos voin keskittyä isompia vaikutuksia aikaansaaviin asioihin, keskittyisin mielummin niihin.
Mistä vesistöjen mikromuovit ovat peräisin?
Itsestäänselvimpiä lähteitä ovat mereen päätyneet muoviset pakkaukset, muovipussit ja juomapullot, jotka hajoavat vedessä ajankuluessa mikromuoveiksi UV-säteilyn, lämpötilamuutosten, aaltojen ja virtauksien vaikutuksesta. Mikromuoveja tuottaa erityisesti myös liikenne, sillä autonrenkaiden kuluminen irrottaa mikromuoveja, jotka kulkeutuvat vesistöihin.
Synteettiset tekstiilukuidut ovat myös yksi merkittävä mikromuovipäätöjen lähde ja erityisesti treenivaatteet aiheuttavat niitä. Treenivaatteet on usein valmistettu synteettisistä kuiduista ja kun treenivaatteet tavallisesti vielä laitetaan pesukoneeseen jokaisen hikisen käyttökerran jälkeen, irtoaa niistä synteettisiä kuituja. Erään selvityksen mukaan jopa 20-35% meriin päätyvästä mikromuovista voi olla peräisin synteettisistä tekstiilikuiduista ja tutkimusten mukaan puhdistamolietteen mikromuovi koostui suurimmaksi osaksi polyesterikuidusta (78%) ja akryylista (22%).
Yksi pahimpia helvetinkoneita on 100% polyesteristä valmistettu fleece, joka voi kuulemma vapauttaa yhdellä pesukerralla positiivisimman arvion mukaan 1900 mikromuovipartikkelia ja käytännössä vielä usein huomattavasti enemmänkin. Ei siis ihme, että Suomen Luonto valitsi sen vuonna 2017 Vuoden turhakkeeksi. Kuulemma vielä sitäkin enemmän hiukkasia irtoaa softshell-kankaasta ja teknisistä urheiluasuista, mikä kuulostaa aivan hurjalta.
Miksi kosmetiikan mikromuoveihin on silti tärkeää kiinnittää huomiota?
Kosmetiikan mikromuoveihin on kiinnitetty huomiota, sillä vaikka ne ovat marginaalisen pieni määrä vesistöjen mikromuovista, ovat ne osuus, johon koetaan olevan helppo puuttua juuri siksi. Esimerkiksi erilaiset muovirakeisiin perustuvat kuorinta-aineet on erittäin helppoa korvata muilla ainesosilla.
Uskon myös, että kosmetiikkaan kiinnitetään edelleen niin paljon huomiota siksi, että sitä yhä edelleen pidetään meillä ylimääräisenä turhamaisuutena. Omalla autolla pääsee kätevästi ympäriinsä ja kaikkihan me käytämme vaatteita, no big deal. Ennen kosmetiikan mikromuovit myös olivat korostetummin esillä, kun useat tuotteet sisälsivät silmin havaittavia muovirakeita, jotka kuorivat ihoa. Läheskään kaikki eivät edes tiedä, että autojen renkaat ja kodin tekstiilit ovat mikromuovien aiheuttajia.
Jos haluat vähentää mikromuoveja, millaisilla teoilla asiaan voi vaikuttaa?
Jokainen voi varmasti laskea päässään, että jos vesistöihin päätyvän kosmetiikan mikromuovin osuus on pahimmalla arviolla korkeintaan 0,02% – 0,27 %, ei pelkästään sillä, ettei osta sitä yhtä kosmetiikkatuotetta, jota käyttää niin pieniä määriä, että siitä riittää kuukausiksi iloa vain yksinkertaisesti voi pelastaa maailmaa. Pienistä teoista kasvaa toki virta, mutta isot teot ovat hyödyllisempiä. On siis hyvä, että kosmetiikkateollisuus on saatu vähentämään mikromuovien käyttöä entisestään ja toivon, että asiaa rajoitetaan vieläkin enemmän, mutta huomattavasti tärkeämpää olisi kääntää katse vaateteollisuuden puolelle ja ihan erityisesti niihin omiin vaatevalintoihin.
En siis missään tapauksessa sano, että kosmetiikan mikromuoveihin ei tulisi kiinnittää huomiota, mutta jos uppoavan veneen pelastaminen on tärkeää, kehottaisin äyskäröimään sormustimen sijaan ämpärillä ja miettimään, mitkä teot omassa elämässä voivat vaikuttaa mikromuovien vähentämiseen vielä kosmetiikkaa enemmän. Jos asiasta on oikeasti kiinnostunut, huomaa varmasti monta juttua, joilla mikromuoveja voi omassa elämässään vähentää lisää.
Pyydän vielä huomioimaan, että minä en ole enkä väitäkään olevani mikromuovien asiantuntija, vaan tavallinen kuluttaja, joka kiinnostui aiheesta, avasi Googlen ja kokosi yhteen sieltä löytämäänsä tietoa. Kuulisin siis mielelläni, jos teillä on aiheeseen liittyen lisää tietoa ja faktoja tai jotain sellaista näkökulmaa, jota tässä tekstissä ei näkynyt. Minusta tämä on aihe, josta liikkuu aivan liikaa liioiteltuja väittämiä, mutu-tietoa sekä totuudenvastaisia väitteitä ja aiheesta on tärkeää puhua, jotta jokaisella on avaimet muodostaa oma näkökantansa ja elää elämäänsä sen mukaan.
Onko teillä jaettavana ajatuksia mikromuoveihin liittyen?
Lähteet: Allergia.fi, Suomen Luonto, Suomen Luonto, Teknokemian Yhdistys, Yle, Tekniikka & talous, MTV, Aamulehti
Lue myös:
Silikoneja ei kannata vältellä
Voiko vauvaöljyllä poistaa meikin?
Mineraaliöljy – kosmetiikan pahis vai väärinymmärretty hyvis?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Tiesin tekstiilit, mutta autoilun vaikutus oli uutta. Mun on jo pitkään pitänyt hankkia mikromuovia keräävä pesupussi, esim. https://www.partioaitta.fi/shop/guppyfriend-washing-bag-2037854/
Kiitos kun linkkasit tuon! Mietinkin, että mistä niitä saisi. Täytyy selvittää, mistä saisin sellaisen täällä Ruotsissa käsiini. 🙂
Edit. Jos joku muu Ruotsissa kaipaa, niin täältä löytyy: https://www.naturkompaniet.se/shop/guppyfriend-guppyfriend-2031633/
Mikromuovit kosmetiikassa voi käyttötottumuksillaan saada minimiin, kun käyttää oikeanlaisia tuotteita.
Yhtälailla olen huolissani varsinaisesta muovista, harva sitä edelleenkään kierrättää. Itse vien kaiken pakkausmuovin tms. kierrätykseen. Pahimmillaan sitä kerääntyy muovikassillinen kahdessa päivässä…
Ainakin täällä Keski-Suomessa muovijäte kierrätetään kotitalouksien (omakotitalojen entinen kaatopaikkajäteastia) poltettavassa jätteessä. Varsin helppoa siis.
Tiinaliiea: Polttamista ei voi kyllä oikeastaan kutsua kierrättämiseksi.
”..se hankaloittaa jätteiden synnyn ehkäisyyn paneutumista ja kilpailee kierrätyksen kanssa samoista materiaaleista. Se näennäisesti ratkaisee jäteongelman…”
https://www.sll.fi/mita-me-teemme/kohtuutalous/jatteet/jatteenpoltto
Ihan huippua että kosmetiikasta tulleet mikromuovit on vähentynyt noinkin paljon ja uskon että ne vähenevät edelleen, toivottavasti nolla lukemiin! Tosiaan, aika turha sitä on jättää ostamatta hyväksi todettu kuorinta-aine kaupan hyllylle kun vastavuoroisesti voisi vaikka jättää ne fleecet ostamatta! 😀
Ja varsinkin kun nykyään kaupan hyllyt ovat täynnä mikromuovittomia kuorita-aineita, joten kuorinnan voi hyvin ostaa ja valita fleecen sijaan jotain muuta ja miettiä niiden jumppavaatteiden matskuja enemmän. 🙂
Kiitos tästä postauksesta. Tämä aihe on kiinnostanut itseäni kovasti, ja olenkin Cosmethicsin mikromuovilistaa käyttänyt. Osaatko sanoa, luokitellaanko kosmetiikassa käytettävät silikonit myös mikromuoveiksi? Nehän ovat erillisellä (maksullisella) listalla tuossa sovelluksessa. Lisäksi kiinnostaisi, mitkä polymeerit esimerkiksi ovat niitä, joita ei luokitella mikromuoveiksi?
Esim. selluloosa ja tärkkelys on polymeerejä. Nämä kuuluvat biopolymeereihin.
Muovi ja silikoni ovat kaksi eri ainesosaa, mutta minulla ei valitettavasti ole itselläni tietoa siitä, kuinka tehokkaasti silikonit saadaan jätteenpuhdistuslaitoksella puhdistettua vedestä. Jos jollakin on tähän joku faktaa sisältävä linkki, olisi ihanaa, jos viitsisi jakaa sen! 🙂
Sitä, mitkä muovit luokitellaan mikromuoviksi ja mitkä ei, ei tosiaan voi sanoa vain INCI-nimen perusteella, sillä se ei kerro, minkä kokoinen ainesosa on. Aivan kuten kivi voi olla valtava mötikkä, voi samaa sanaa käyttää myös pienen pienestä rantakivestä, eli vain tunnistamalla ainesosan nimen INCI-luettelossa ei kuluttaja voi tietää, kuinka suuri partikkeli on kyseessä ja onko se mikromuovi. Polymeeri-sana ei siis viittaa vain muoviin, vaikka muovi onkin tunnettu esimerkki synteettisistä polymeereista. Ne muovipolymeerit, jotka ovat yli 5 mm eivät lukeudu mikromuoveiksi. Tuon Cosmethicsin listauksen avulla voi toki selvitellä tuotteita, joissa mikromuoveja saattaa olla. Vaateiden kohdalla mikromuovien välttäminen on huomattavasti selkeämpää, sillä vaatteissa on paljon selkeämmin esitetty, mistä materiaalista se on valmistettu eikä nimityksiä tarvitse muistaa yhtä pitkää listaa kuin kosmetiikan kohdalla . 🙂
Mikromuoveille ei ole virallista luokittelua (tuo alle 5 mm on yleinen yläraja, mutta alarajaa ei ole määritetty). Silikonit eivät siis ole mikromuoveja. Silikonit eivät kuitenkaan biohajoa, joten ne ansaitsisivat yhtä paljon huomiota kuin mediaseksikäs mikromuovi. Mielestäni kosmetiikan mikromuoveista keskustelu on turhaa myös siinä, että autojen renkaiden ja tiemerkintöjen lisäksi suurimpia mikromuovisaastuttajia on tekonurmilla käytettävä muovi.
Tekokuituisista tekstiileistä ei myöskään tarvitse potea huonoa omaatuntoa, koska luonnonkuituiset tekstiilit käsitellään niin, etteivät nekään meinaa hajota luonnossa.
Itse olen viime vuosina ruvennut siirtymään luonnonkosmetiikan käyttäjäksi sen tajuttuani, että en halua syytää viemäriin mitään, mikä ei biologisesti hajoa. Kaikki, mikä ei luonnossa hajoa, muodostuu ennemmin tai myöhemmin ongelmaksi. Biohajoavuus on siis se asia, mitä kannattaisi kosmetiikan kohdalla miettiä. (Ja naisten kannattaisi ehdottomasti välttää tiettyjä kemiallisia aurinkosuojia, koska ne siirtyvät mm. äidinmaidon kautta vauvoilla ja toimivat hormonihäirikköinä.)
Olisin kiinnostunut tietämään mistä lähteestä tämä on peräisin
”Jätevedestä saadaan kuitenkin puhdistusprosessissa onneksi poistettua n. 99% mikromuoveista”? Olen ollut itse vastakkaisessa ymmärryksessä. Kiitos!
Tuosta lopusta löytyy tosiaan nuo linkit, mutta tässä vielä lainaus tuosta Aamulehden artikkelista:
”Esimerkiksi Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamossa tehtyjen tutkimusten mukaan jätevedestä saadaan puhdistettua 99 prosenttia mikromuoveista.”
Täältä löytyy toinen artikkeli aiheesta, eli saman verran tosiaan yleisesti muutkin jätteenvesipuhdistamot Suomessa kykenevät puhdistamaan.
Täällä myös Suomen Ympäristökeskuksen kaavio aiheesta. 🙂
Muut maat seuraa länsimaiden esimerkkiä vähitellen, siis ne maat jossa vedenpuhdistus ei ole Suomen tasolla, lähelläkään. Siksi tästä asiasta täytyy pitää meteliä ja näyttää hyvää esimerkkiä. Esimerkin voima on valtava, eikä sitä todellisuutta kannata hukuttaa googlattuihin numeroihin, jotka väheksyvät omaa panosta asian edistämisessä ja/tai päästävät helpolla ”synninpäästöllä”. Mikromuovit kosmetiikassa ovat täysin turhia, kun taas autonrenkaissa tai lääkeaineissa ei juuri aina ole hyviä vaihtoehtoja… vielä.
Minulle tuli tästä postauksesta sellainen omantunnon kevennyksen maku. Tosin kosmetiikassa on paljon muutakin turhaa muovin käyttöä pakkauspuolella ja ylipakkaamista muutenkin. Ei se makromuovikaan mikään hyvä juttu ole tuolla luonnossa, jossa maatuminen kestää pahimmillaan satoja vuosia.
Minä arvostaisin kovasti jos kertoisit esittelemiesi tuotteiden mikromuovistatuksen tai edes pakkauksen muovikierrätystiedot, jos niitä on. Vastuulliset yritykset, kuten Madara laittaa tiedot pakkauksiin.
Kuten tosiaan postauksessa sanoin, on kosmetiikan mikromuoveihin ollut tärkeää kiinnittää huomiota, mutta moni kosmetiikan mikromuoveista vaahtoava ei edes välttämättä tajua, mistä muusta omasta toiminnasta syntyy vielä enemmän mikromuoveja. Minä ainakin olen törmännyt varsin moniin ihmisiin, jotka taivastelevat kosmetiikan mikromuoveja ja tuottavat sitten niitä itse toiminnallaan huomattavasti pahemmin. Ja lääkkeissähän ne eivät tosiaan ole turhia, mutta tästä voisi tietysti aloittaa sen loputtoman keskustelun yksityisautoilusta ja autoilusta ylipäätään. 🙂
Minun tavoitteeni on saada ihmiset kiinnittämään huomiota tässä postauksessa esiin nostettuihin kosmetiikkaa vielä isompiin asioihin. Se, ettei osta yhtä muoviin pakattua, kuukausia riittävää kosmetiikkatuotetta on hieno asia, mutta jos samalla ei esimerkiksi kiinnitä yhtään huomiota siihen, että päivittäin syö yksittäispakattuja rahkoja (tämä yleisesti muovinkulutuksesta, siis)ja pyykkää päivittäin jumppatrikoitaan yms. tehdään valinta ehkä vähän hämmentävässä kohdassa. 🙂
Arvasin, että joku kokee postauksen puolusteluna omalle kosmetiikan kulutukselleni. Tosiasiassa tämä olisi minusta ehkä maailman surkein puolustelu mikromuovien tuottamiselleni, sillä kuten todettu, sisältää kosmetiikka niitä melko vähän ja suurin osa tulee aivan muualta. Parempi olisikin siis alkaa puolustella omaa tekstiilien kulutusta ja julistaa, kuinka meillä ei ole autoa. 😉
Pyrin itse postauksissani kuvaamaan mahdollisuuksien mukaan jokaisen tuotteen pakkauksen ja INCI-listan, jotta postauksen lukija voi itse tehdä sen perusteella päätöksen siitä, sopiiko tuotteen sisältö ja sen pakkaus hänen arvoihinsa ja ajatuksiinsa. Synninpäästöä muovien osalta tuskin kukaan saa, mutta toivon, että tämä postaus herättäisi edes jonkun miettimään arkisia asioita ja valintoja, jotka vaikuttavat mikromuovien syntymiseen. Jumppavaatteiksi löytyy luonnonkuitujakin ja kaikkialle ei tarvitse mennä (ainakaan omalla) autolla. 🙂
Kiitos tästä, mielenkiintoinen juttu!
Asia, mitä olen itse pohtinut paljon, on se, onko luonnonkosmetiikka oikeasti ekologisin ja realistisin vaihtoehto globaalissa mittakaavaassa. Jos esim suurempi osa maailman kuluttajista siirtyisi luonnonkosmetiikkaan, niin pystyttäisiinkö sitä tuottamaan riittävästi ja olisiko se hiilijalanjäljeltään yleensä pienempi kuin normikosmetiikka? Käytetäänkö luonnonkoametiikassa raaka-aineita, joiden viljely tai käsittely vaatii paljon resursseja? Itsekin luonnonkosmetiikasta pidän ja käytän sitä, mutta onko se kuitenkin vain hemmotellun ja riittävän varakkaan länsimaisen kuluttajan ulottuvilla?
Vähän asian vierestä, mutta jos vaan tiedät aihepiiristä jotakin, niin kiinnostaisi kovasti!
Tämä on mielenkiintoinen aihe, josta minäkin kuulisin mielelläni asiaan perehtyneiltä lisää! 🙂
Äärettömän hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Toivottavasti kosmetiikassa kielletään mikromuovit kokonaisuudessaan vielä ihan lähivuosina ja kiinnitetään huomiota myös kaikkeen muuhun mistä sitä mikromuovia tosiaan kosmetiikkaa enemmän tulee – muistelenko väärin vai oliko jossain maassa kieltolistalla kertakäyttömukit, juomapillit ym.?
(Mun silmääni tää ei ollut puolustelupuhe kosmetiikalle vaan tarkoituksena herätellä miettimään myös niitä muita kulutustottumuksia – kosmetiikan mikromuovit ovat niin puhuttu juttu etteivät varmasti keltään ole ohi menneet, näihin muihin kaikki eivät välttämättä ole aikaisemmin törmänneet.)
Minäkin toivon, että niihin tulee voimaan kielto, jotta kuluttajien ei tarvitse itse miettiä asiaa ja yrittää tunnistaa mikromuoveja. Ehkä sen kautta ihmiset myös keskittyisivät kiinnittämään huomiota muihinkin mikromuovia synnyttäviin asioihin! 🙂
Todella hyvä artikkeli, kiitos siitä! Avasi silmiä aivan uudella tavalla juurikin tekokuituvaatteiden osalta.
Minäkään en ollut ajatellut ennen kuin aloin tätä asiaa selvitellä, kuinka merkittävässä roolissa vaatteet tässä asiassa ovat. Jotenkin siitä kosmetiikan osuudesta mesotaan niin paljon, että tällaiset erittäin tärkeät asiat jäävät sen varjoon ja saisivat olla paljon enemmän esillä! 🙂
Fleece on kyllä kammottava materiaali, se ei edes lämmitä kunnolla – pikemminkin hiostaa… Se oli nouseva trendi joskus 1990-2000-lukujen vaihteessa, ja siitä tehtyjä nuttusia tulvi joka putiikissa (muistelen saaneeni yhden kaupanpäällisinäkin jostain postimyynnistä..)..
Onneksi asialle on nyt päätetty tehdä jotain ja ko. materiaali ei ole enää muodissa. (Se tukkii myös tehokkaasti pesukoneen suodattimen..saati vedenpuhdistamot) Mutta ehkä noiden urheilukamppeiden raaka-aineisiin tulisi enemmänkin kiinnittää huomiota.
Joo, noiden urheiluvaatteiden kohdalla on minusta erityisen tärkeää miettiä materiaalivalintojaan. Monille fleece on onneksi vain lisävaate, jota pestään aika harvoin, mutta noita urheiluvaatteita tulee pyykättyä sitten senkin edestä. :/
Heips,
pakko kommentoida taas kun oli hyva postaus! Taa on vissiin mun toinen kommentti viikon sisalla, huh huh 🙂
Fleecea oon valtelly viimeset 3 vuotta mutta jumppatrikoista ei ollu hajuukaan! Viimesimmat jumppavaatteet on ollu luonnonkuitua, mutta nyt alan ajatuksella valttelemaan teknista materiaalia. Hirveesti en vaatteita osta ja jos ostan, yritan ostaa laadukkaamman vaatteen. Tyovaatteet saan toista ja ne onki kestany n.3 vuotta. Aika hyvin kun kuitenkin kaytan niita 5 kertaa viikossa 😀
Kiitos kun tuot jarkevaa tietoa esille blogissasi etka lahde pelonlietsontaan 🙂 Terkut Uudesta-Seelannista!
Minäkin opin tämän tiedon sopivasti kun juuri mietin, että jotkut uudet treenivaatteet pitäisi saada, kun edelliset alkavat vedellä viimeisiä ja ovat jo noin 10 vuotta vanhat (kertonee siitä, miten vähän niitä on käytetty, kun näin ovat kestäneet… 😀 ).
En ollut itsekään ennen tätä kiinnittänyt erityisesti huomiota vaatteideni materiaaleihin, mutta tämä pysäytti miettimään ja vaikuttaa varmasti tuleviin päätöksiin.
Naisten syyllistäminen aiheesta kuin aiheesta on aina ollut tehokasta. Jos asia koskee ympäristöä, lapsia tai elintarvikkeita, pelkkä huhu tai mutu riittää naksauttamaan naisten (joukko)syyllistymisvaihteen päälle. Mistäköhän muinaisesta geeniperimästä tuokin reaktio on peräisin? Ei miehillä ole sellaista.
Todella hyvä ja tarpeellinen kirjoitus siis, suuret kiitokset jälleen!
Tuo on kyllä totta! 😀
Melko usein ihmiset, jotka välttelevät kosmetiikan mikromuoveja, välttelevät muitakin. Aloitin itse muovittomamman elämän kolmisen vuotta sitten sillä, että päätin ettei meille tule enää tekokuituisia vaatteita tai tiskirättejä, ym. siivousvälineitä, autoa ei ole, joten seuraavaksi siirryin luonnon kosmetiikkaan, mikä oli helppoa kun jo ennestään käytin cruelty free- tai vegaanisia tuotteita (osa huulipunista ja meikkivoide edelleen normikosmetiikkaa). Viimeisimpänä vaihdoin kaikki kodin puhdistusaineet ekoihin, siivousrätit olen tehnyt rikkinäisistä puuvillateepaidoista. Pointtina se, että pieni ekoilu on tosi helppoa! Siksi suosittelen sitä kaikille!
Minusta on hyvä, että välttely laajenee sitten muuallekin. Tuntuu, että liian usein törmää ihmisiin, jotka eivät näe kuvaa isompana ja keskittyvät vain kosmetiikan mikromuoveihin, koska niistä on puhuttu niin paljon mediassa.
Tuo on totta, että pienet ekoteot ovat helppoja ja niitä on tullut täälläkin mietittyä viimeaikoina erityisen paljon. 🙂
Erittäin hyvä postaus,joka sisälsi minulle uutta tietoa.Polyesteriä nyt muutenkin inhoan materiaalina,mutta tuo teknisten urheiluvaatteiden pesussa vapauttama mikromuovipartikkeleiden määrä kauhistuttaa.Kyllä näistä asioista tarvittais kaikkeen lait,koska ei niille muuten mitään kunnolla mahda. Puuvillaa tykkään itsekin käyttää,mutta syyllistyn aika moneen ekoterroritekoon kaupassa käydessäni:/
Minullekin tuo urheiluvaatteiden mikromuovin määrä oli uutta tietoa ja sai miettimään omia tulevia valintoja kovasti!
Kaikki on ollut tiedossa jo pitkään eikä se edelleenkään sysää minua käyttämään tai kannattamaan mikromuovia kosmetiikassa.
Edelleenkin vihaamasi luonnonkosmetiikka on ympäristön kannalta paras vaihtoehto, koska siitä puuttuu monet muutkin ympäristölle haitalliset ainesosat.
Jos ajattelee noin, on oikeastaan ihan turhia tehdä yhtään mitään, koska joka tapauksessa lähestulkoon kaikki ympäristön muovi tulee tietyistä maista tiettyjen jokien mukana. Ja me suomalaiset olemme niin pieni kansa, että mitäs me vaikuttaisimme maailman mittakaavassa.
Olisi kiva nähdä, että joskus nostaisit jonkun raaka -aineen ympäristön puolesta esiin, eikä vain aina kosmetiikkaa puolustaen ja ympäristöhaittoja väheksyen. Se olisi vastuullista bloggausta vastuullisten valintojen maailmassa. Kuten jatkuva pienten pakettien tilailu Aasiasta on kaikkea muuta kuin ympäristöystävällistä ja samaa elämäntapaa myydään muillekin. Kyllä tilaan itsekin joskus, en suinkaan ole ”synnitön”, mutta hyvin harvoin ja jos en saa tai löydä jotain Suomesta ym. En kuitenkaan julkisesti kannustaisi muitakin tekemään sitä ja myisi tällaista elämäntapaa.
Pahoittelen, jos minusta on tullut kuva luonnonkosmetiikan vihaajana siksi, etten ensisijaisesti julista sen perään. 🙂 Minulla on ehkä pieni henkinen allergia vaan sitä kohtaan, että monilta tuntuu katoavan se ”iso kuva” asioista ja kuten näistäkin kommenteista käy ilmi, tulee monille (kuten myös minulle) yllätyksenä se, kuinka pieni osuus kosmetiikalla on mikromuoveista ja kuinka suurta osuutta vaateteollisuus näyttelee. Tuntuu hassulta, ettei asia ole ollut meidän kaikkien tiedossa ja ettei sitä toitoteta yhtä paljon kuin kosmetiikan mikromuoveja ja koen siksi asiasta puhumisen tärkeänä.
Minusta mikään teko ei ole turha, kuten tässä postauksessa yritin useaan kertaan sanoa kosmetiikkaan viitaten, mutta olen ehkä hieman kyllästynyt siihen, että kosmetiikasta tehdään niin iso piru kun faktat puhuvat muuta. Koen tällaisissa isoissa jutuissa tärkeäksi, että asioihin puututaan kunnolla eikä vain vähän ja vaateteollisuus on se, johon pitäisi puuttua enemmän ja kuluttajat täytyisi saada kiinnittämään ostokäyttäytymiseen enemmän huomiota. Vaikka minua esimerkiksi harmittaa toisaalta, että Ruotsin postin uusien EU:n ulkopuolelta tulevien pakettien alv-määräysten ja käsittelymaksujen myötä en enää raaski tilata Aasiasta kosmetiikkaa koen sen silti loppujen lopuksi hyväksi asiaksi – olet tottakai aivan oikeassa siinä, ettei kosmetiikan tilaaminen Aasiasta ole ympäristön kannalta fiksuin valinta. Minusta olisi ihanaa, jos sydämeni sykkisi ekokosmetiikalle ja onnistuisin sitä kohtaan omaamani intohimon kautta tienaamaan leipäni, mutta toistaiseksi niin ei ole tapahtunut. Ehkä vielä joskus! 🙂
Näitä on tullut mietittyä viimeaikoina ja ehkä lopulta suurin ongelma omassa laittautumiseen liittyvässä tilpehöörissä on mikromuovien sijaan vanupuikot ja -laput. Ei voi ymmärtää eikä käsittää että yhden (1!!!) vanupuikon puuvillan valmistukseen on käytetty noin neljä (4!!!) litraa vettä. (Yhdet farkut taas vie jotain 10 000litraa..) En tiedä miten paljon puuvilla mikromuoveja aiheuttaa, mutta sen tuotanto aivan järkyttävän epäekologista siihen käytettävän vesimäärän ja myrkkyjen vuoksi jokatapauksessa.
Aika hurja määrä! 😮
Olen yrittänyt vältellä tekokuituja jo pitkään, mutta ärsyttää kun esim. täyspuuvillaisia vaatteita on vaikea löytää. Yleensä vaatteet ovat jotain sekoitteita, joissa on mukana muovia.
Jo ostetut vanhat fleecet ja treenivaatteet kannattaa käyttää loppuun ja miettiä uusia hankkiessaan asiaa uudestaan. Jos haluaa panostaa ostaa micromuovia siivilöivät pesupussit, ne samat käy myös rintaliiveille ja sit tyhjentää pesupussista sen nöyhdän muovinkeräykseen.
Kosmetiikassa vältän muovisia kuorivia rakeita ja vaihdoin lemppari ripsarini vastaavaan halpistuotteeseen (tässä myös rahansäästö puntarissa).
Kosmetiikassa ja vaatteissa tähtään jo olemassaolevien kuluttamiseen ja korvaavat sitten aikanaan ostan senhetkisellä tietämykselläni.
Pumpulin ja vanulaput korvasin musliiniliinoilla. Sain kaverilta uusia harsoja (jäi vauvalta ylimääräisiä) ja niistä tein setin naamanpesulappuja. Varsinaisiksi pesusieniksi ostin poistoerän harjoja sokeittenkaupan loppuunmyynnistä. Sysin nahkaani nyt sitten pellava ja hevosenkarvaharjoilla muovisien pesusienten sijaan. ne pesulaput pesen lakanapyykin mukana keittopesussa, pesupussissa. Likainen menee esupussiin ja vessan naamarätit pesen lakanoitten seurana. Pellavansävyiset näyttää ja tuntuu ihan hygienisiltäkin.
Siteet, no edelleen ostan kaupasta. Vuokkosilla on kompostoituva, jonka valitsen. Tampaksien asettimet lajittelen muovinkierrätykseen ja vanupuikot (ne topsit) ostan paperivartisina, kun on sellasia valittavana lähikaupassa. Tosin jemmasta löytyi topseja viisi rasiaa muovivartisia…jotka aion käyttää, ennen uusien ostoa…
Kosmetiikkapurkit, ne vien muovin tai lasinkeräykseen (tai muutama hieno on korurasioina).
Ja strechfarkut niistä en luovu, ne on juurtuneet minuun. Pesen jopa ne omassa pesupussissa. Niistä ei juuri irtoa pesunukkaa, kuten fleecetakistani.
Tää on hyvä postaus, palaan lukeen tän uudelleen ajan kanssa.
kiitos Hyviä vinkkejä vauvarättien uusiokäyttöön.
Minua vaan ällöttää ja ahdistaa kosmetiikka keholle jossa mikromuovia ym muoviin pakatut elintarvikkeet . Erilaisilla
Luomu öljyillä olen korvannut kosmetiikkaa ja nykyään löytyy hyviä hiustenhoitotuotteita. Yritän välttää ja vähentää muovin käyttöä. Aika vaikeaa ja haasteellista on eikä kaikkeen jaksa eikä aika riitä paneutua. Astioista helppoa aloittaa.
Mari, sanoit lajittelevasi kosmetiikka purkit lasinkeräykseen, mutta kosmetiikka purkit on yleensä sekajätettä, koska niiden lasi ei sovellu kierrätykseen.
Esim. Kasvovoide lasipakkaus on sekajätettä tyhjänäkin.
http://erityisjate.fi/kotitaloudet/neuvonta/jatehaku/?category=7