8 kuukautta samoissa vaatteissa

Kuten olen blogissa kertonut, olen karsinut vaatteeni varsin minimiin. En kuitenkaan tyytynyt vain vähentämään vaatekaapin sisältöä, vaan päätin tyytyä käyttämään vain paria vaatetta – tarkalleen sanottuna kahta toistensa kaltaista mustaa mekkoa.

Aloitin kokeiluni lokakuun alussa ja ajatukseni oli, että jatkaisin sitä kuukauden. Kuukauden kokeilu venyi kahteen, sitten nejään, tämän jälkeen puoleen vuoteen ja nyt olen käyttänyt kahdeksan kuukautta lähestulkoon vain kahta mustaa mekkoani.

Ostolakossa kaksi mekkoa minimalismi

Kahdeksaan kuukauteen on toki mahtunut pari poikkeustilannetta. Kokeiluni alkupuolella matkustin Suomeen rakentamaan I Love Me -messujen messupistettämme enkä halunnut liata mustaa mekkoani, joten käytin rempatessa toista vaatetta. Joulun aikaa puolestaan tein kokeilun ja puin yrityksen joululounaalle päälle punaisen mekon (jonka sotkin ruualla enkä saanut sitä enää puhtaaksi).

Maaliskuun alussa sain tilaisuuden osallistua vähän fiinimpää vaatetta vaatineeseen gaalaan ja vaikka mieleni tekikin pukeutua pikkumustaani, laitoin kokeeksi päälle juhlavamman version. Keskellä viikkoa järjestetyn gaalan loputtua juhlinta jatkui rennossa helsinkiläisessä baarissa ja mietin, kuinka paljon mukavampi olo minulla olisi ollut, jos olisin vain pukeutunut siihen sopivan hienoon, mutta silti mukavan rentoon pikkumustaani.

Maaliskuussa kävimme mieheni kanssa myös Egyptissä viikon lomalla ja päätin jättää jatkuvasti käyttämäni mustat mekot kotiin. Niiden sijaan pakkasin mukaan pari muuta vaatetta (joiden joukossa oli kevyempi musta mekko…) ja elin kokeeksi viikon niissä. Olin elänyt lähes puoli vuotta jatkuvasti samoissa vaatteissa ja halusin selvittää, tuntuisiko minusta hyvältä vaihtaa niitä välillä.

Ostolakossa kaksi mekkoa minimalismi

Huhtikuun lopulla päätin puolestaan irrotella, sillä olin lähdössä reissuun ja minun piti lähtöä edeltävänä päivänä pestä molemmat mekkoni, joten menin kokeeksi töihin päälläni housut ja paita. Pieneksi yllätyksekseni kukaan ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Meinasin lähteä reissuun pelkillä mekoilla, mutta koska epäilin, että matkakohteessa voisi olla viileitä iltoja päätin kokeeksi ottaa mukaani samat housut ja paidan sen sijaan, että pakkaisin mukaani valtava määrää paksuja mustia sukkahousuja, jotka pitäisi pestä lähes poikkeuksetta jokaisen käyttökerran jälkeen.

Viimeisin hieman pakollinen vaatteiden vaihtoni tapahtui viime viikolla, kun työpaikallamme oli teemabileet, joihin oli pyydetty pukeutumaan teeman mukaisesti. En viitsinyt olla ilon pilaaja, joten sujahdin porukkaan teeman mukaisilla vaatteilla. Samoihin vaatteisiin pukeutumisen ideana kun oli kuitenkin helpottaa elämää enkä todellakaan helpottaisi sitä, jos joutuisin selitellä muille, miksi en vaivautunut pukeutumaan teeman mukaisesti.

Lukuunottamatta näitä muutamaa mainitsemaani erityistilannetta, olen kuitenkin jatkuvasti valinnut päälleni jomman kumman kahdesta toistensa kaltaisesta mustasta mekostani. Käytän niitä välillä myös kotona, mutta usein vaihdan kotiin tullessa päälleni kotiasun. Näitä mustia mekkoja voisikin siis sanoa virka-asuikseni.

Viimeisten 212 päivän aikana olen kuitenkin mennyt samoilla kahdella vaatteella aika tarkalleen 200 päivää lukuunottamatta kotona oloa tai kävelyllä käyntiä.

Ostolakossa musta mekko Telakka LEHTINEN

Onko mustaan mekkoon pukeutuminen alkanut kyllästyttää minua?

Voisi luulla, että olisi. Tosiasiassa tuntemukseni ovat aivan päinvastaisia. Mustaan mekkoon päivittäin pukeutuminen tuntuu jatkuvasti vain paremmalta, sillä mustan mekon pukeminen on niin automaattinen juttu ja tuntuu hyvältä, ettei vaatteiden valintaan tarvitse koskaan käyttää aikaa.

Tuntuu todella hyvältä, ettei minun ole tarvinnut enää miettiä, mitä pukisin päälleni jonnekin lähtiessäni. Minulla ei ole ollut yhtäkään hetkeä, jona olisin seissyt vaatehuoneessamme huokaillen, ettei minulla ole mitään päällepantavaa. Nyt minulla on aina päällepantavaa ja tunnen näissä mekoissa oloni joka kerta todella hyväksi tilanteesta riippumatta.

Olen kahden ulkomaanmatkan aikana testannut, nauttisinko siitä, että pukeutumisvaihtoehtoja olisikin vähän enemmän, olen aina tullut siihen tulokseen, etten oikeastaan nauttisi. Toisella matkalla minulla oli mukanani muistaaksen kolme mekkoa ja toisella taas kahden pikkumustan lisäksi yhdet housut ja paita, mutta molemmat matkat olisin hyvin voinut vetää vain mekoissani.

En olekaan missään vaiheessa laittanut itselleni kieltoa olla käyttämättä muita vaatteita ja kaikki kolmisenkymmentä vaatekappalettani roikkuvat edelleen vaatetangossani. Saatan joskus kotona ollessani laittaa päälleni jonkun vaatetangossa roikkuneen mekon ihan vain huvin vuoksi, mutta ennen kotoa poistumista haluan silti aina vaihtaa päälleni mustan mekkoni, sillä siinä minulla on mukavin ja rennoin olo.

On myös ollut kätevää säästää hieman muita vaatteita, sillä välillä eteen tulee tilaisuuksia, joissa toivotaan muunlaista pukeutumista. Onkin ollut itseasiassa jopa hieman huvittavaa tajuta, että valtavan vaatekasan omistaminen on yhteiskunnassamme niin normaalia, että moni olettaa automaattisesti, että lähes kaikilta löytyy kotoa jotain tietyn pukukoodin mukaista päällepantavaa.

Ostolakossa musta mekko Telakka LEHTINEN

Onko joku työpaikalla kommentoinut pukeutumistani?

Olen tosiaan mennyt työpaikalleni viimeisten kahdeksan kuukauden aikana vain kolmesti muissa vaatteissa kuin pikkumustassa: joululounaalle punaisessa mekossa, teemajuhliin teeman mukaisessa asussa ja tosiaan kerran housut jalassa, kun pyykkäsin mekkojani seuraavan päivän reissua varten, mutta siitä huolimatta kukaan ei ole millään tavalla kommentoinut sitä, että ilmestyn töihin aina samoissa vaatteissa.

Ajattelin aluksi, että kyse on ehkä ruotsalaisesta kohteliaisuudesta. Ehkä asia on huomattu, mutta siitä ei haluta kysyä, koska se voisi olla epäkohteliasta. Päätin olla itse mainitsematta asiasta ja katsoa, kuinka kauan se jatkuisi, mutta vihdoin viime viikolla lähes kahdeksan kuukauden jälkeen kukaan ei ollut edelleenkään ottanut asiaa puheeksi, joten tunnustin kokeiluni muotia rakastavalle työkaverilleni sellaisen keskustelun yhteydessä, jossa asia oli luontevaa kertoa.

Yllätykseni oli suuri, kun kollegani katsoi minua hyvin epäluuloisesti eikä ollut millään uskoa, että todella tarkoitan, että olen ilmestynyt töihin kahdeksan kuukauden ajan oikeastaan aina samoissa vaatteissa. Hän rakastaa muotia ja hänelle on selvästi tärkeää pukeutua trendien mukaan ja ilmaista vaatteilla itseään. Hän on joka päivä töissä eri vaatteissa, minkä vuoksi olin ajatellut, että hän jos joku olisi kiinnittänyt huomiota siihen, että olen aina samoissa vaatteissa.

Hänen hämmästynyt ja hieman jopa epäuskoinen reaktionsa vaikutti kuitenkin aidolta, mikä viimeistään sai minut tajuamaan, ettei ketään oikeasti liiemmin kiinnosta, mitä muut päälleen pukevat niin kauan kuin toisen asu ei ole liiemmin huomiota herättävä ja oma hygienia on kunnossa. Suurin osa ihmisistä on nimittäin niin keskittynyt miettimään omaa pukeutumistaan, etteivät he sen syvällisemmin analysoi muiden pukeutumista muuten kuin korkeintaan mainitsemalla, jos joku vaate on poikkeuksellisen hieno heidän mielestään.

Tuntui siis hyvältä tietää, että voin joka päivä pukeutua lempparivaatteisiini eikä ketään oikeasti kiinnosta. En ole jaksanut yrittää varioida lookkiani erilaisilla asusteilla, neuletakilla yms. vaan olen vain ihan rehellisesti mennyt samoissa mustissa mekoissa töihin, sillä olen kokenut, että jos joutuisin alkaa miettiä, kuinka saan saman mekon näyttämään päivästä toiseen erilaiselta, voisin ihan hyvin vain käyttää tuon ajan ja energian pukeutumalla muihin vaatteisiin.

Tiedän, että monella on tietysti työvaate, jota käyttää samalla tavalla päivittäin, eli saman vaatteen käyttäminen virka-aikana jatkuvasti ei tietenkään ole silloin mitenkään ihmeellistä. Kun olin töissä laivalla, Kicksissä tai Lumenella pukeuduin itsekin tietysti päivittäin samoihin vaatteisiin. Erona nykytilanteeseeni on tietysti se, että pukukoodittomassa työympäristössä moni ajattelee, että vaatteita tulee vaihdella ja jopa nauttii siitä, että saa pukeutua erilaisiin, omaa fiilistään ilmentäviin vaatteisiin.

Ostolakossa kaksi mekkoa minimalismi

Kuinka pitkään aion jatkaa samojen vaatteiden käyttöä?

Aion pukeutua mustiin mekkoihini niin kauan, kun ne tuntuvat minusta hyviltä vaatteilta ja saavat minulle aikaan hyvän olon. On vaikeaa sanoa, tapahtuuko tulevaisuudessa jotain sellaista, mikä muuttaa asian suhteen mieltäni, mutta toistaiseksi minulla on niissä hyvä olo.

Yksi mekoistani on superkestäväksi todettu kotimaisen Telakka-merkin LEHTINEN-tunika, joka pysyy hyvänä pesusta toiseen. Pesen sitä noin kerran viikossa muun pyykin seassa 40 asteessa ja käytän pesukoneessamme olevaa kuivausihjelmaa, joka tekee pyykistä pesun jälkeen kuivan. Parisen vuotta vanha mekkoni ei ole kulahtanut tai nyppääntynyt ollenkaan.

Toinen mekoistani on H&M:ltä ostettu mekko, joka ei ole ihan yhtä laadukkaan oloinen, mutta on silti kestänyt erinomaisesti pesusta toiseen. Tämä mekko on noin 1,5 vuotta vanha ja eroaa toisesta mekostani siten, että siinä on hieman avarampi kaula-aukko ja aavistuksen erilainen leikkaus, mutta se on silti täydellinen jokaisen tilanteen pikkumusta. Veikkaan, että tämä alkaa kuitenkin näyttämään virttyneeltä tämän vuoden aikana.

Epäilen kuitenkin, että koska molemmat mekkoni ovat 3/4-hihoilla varustettuja voi olla, että korvaan kesän ajaksi niistä toisen lyhythihaisella mekolla. Korvaava mekko tulee varmasti olemaan tämä aiemmin esittelemäni Espritin hihaton pikkumusta, jota voi käyttää todella monella tavalla. (Itseasiassa juuri tämä mekko minulla oli myös mukana Egyptissä juuri sen monipuolisuuden vuoksi.)

En ole ostanut tämän kokeilun aikana vaatteita ja aion jatkossakin välttää uusien vaatteiden ostoa mahdollisimman paljon, joten tuo kesämekko tulee siksikin ehdottomasti löytymään omasta vaatekaapistani.

Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea lisää siitä, kuinka eläminen kahdella mekolla onnistuu ja miksi se ei esimerkiksi tarkoita, että pesisin jatkuvasti puolityhjiä koneellisia.

Ostolakossa kaksi mekkoa minimalismi

Kuinka paljon te kiinnitätte huomiota muiden pukeutumiseen?

Muita kiinnostavia kirjoituksia:

10 kommenttia

  1. Vaikuttaapa todella hyvältä tuo Telakan mekko! Osaatko sanoa mitoituksesta, onko se ihan perus, väljempi vai niukempi?

    1. Minusta aika perus mitoitus. Olen itse 156 cm pitkä ja noin 50 kiloinen ja käytän XS-kokoa. Tavallisestikin vaatteeni ovat S tai XS ja tämä on hyvin istuva, muta ei silti ollenkaan tiukka makkarankuori, vaan tehty työvaatteeksi, jossa on hyvä ja mukava olla. 🙂

    2. Tilasin mekkoversion tuosta tunikasta, ja se oli aika vyötärötön, mutta suomalaiset käyttävät kyllä paljon laatikoita.

  2. Joskus omaa vaatekaappia kolutessani (kun mietin että voinko mennä töihin samassa paidassa kuin toissapäivänä) tulin ajatelleeksi että muistanko mitä muilla työkavereilla oli päällä edellisinä päivinä. En muistanut yhdenkään vaatetusta, joten puin hyvillä mielin päälleni ko. paidan 🙂 Kiinnitän huomiota muiden pukeutumiseen, jos heillä on jokin tosi kiva vaate päällä mutta muuten kaikki sekoittuu siihen jokapäiväiseen ”työmössöön”, millä ei ole väliä.
    Vielä tuli mieleen että lapsena käytin samoja lempparivaatteitani jatkuvasti. Ei minulla hirveästi vaatteita ollut, mutta ei se haitannut kun tykkäsin niistä kaikista. Muistan että luokkakaveri tuli eräänä päivänä kysymään että eikö minulla ollut ne samat vaatteet päällä jo aiemmin sillä viikolla. Hädissäni sanoin että ei ollut, vaikkei se ollut totta. Silloin häpesin vähiä vaatteitani… Ei ole kauankaan kun tauolla työkaverini mainitsi että piti tyttärelleen kurinpalautuksen kun hän oli kiusannut luokkakaveriaan siitä että hän käytti usein samoja vaatteita. Ko. tyttärellä on kuulemma ihan liikaa vaatteita juuri sen takia että samoja ei voi käyttää usein. Oma lapsuusmuistoni palasi elävänä mieleeni. Onneksi, ainakaan omassa elämässäni, vaatteiden määrällä ei ole niin suurta merkitystä. Merkitystä on korkeintaan sillä että kunhan en mene töihin pieruverkkareissa niin kaikki on hyvin 😀

    1. Tästä muistui nyt mieleen, kuinka itse joskus yläasteella ihan pidin kirjaa siitä, mitä vaatteita olin minäkin päivänä käyttänyt, jotta en varmasti menisi täysin samoissa vaatteissa kouluun kuin hyvin, hyvin harvoin… 😀 Ai että on ihanaa olla jo aikuinen, kun pukeutumiseen voi suhtautua juuri niin rennosti kuin itse haluaa! 🙂

  3. Ite kiinnitän huomiota jonkin verran ,ehkä enempi silloin jos on jotain outoa esim. että vaatteet eivät istu. Mutta hei mitäs sukkiksia käytät? Hyvien löytäminen on oikea työmaa! Monet sukkikset alkaa valumaan ja se on niiiin ärsyttävää.. Suosituksia?

    1. Minulla ei valitettavasti ole suositella mitään erityistä merkkiä, sillä oikeastaan kaikki sukkikseni ovat tulleet lahjaksi äidiltäni, joka on ostanut niitä Tallinnasta. :/

  4. Inspiroiva kirjoitus! Olen koko kesän kulkenut kirjaimellisesti noin kymmenellä vaatteella, ja sekin tuntuu nyt liian isolta määrältä. Kirjoituksesi antoi luottamusta, että pärjään tulevan syksyn mekolla, neuletakilla, kahdella neuletakin alle sopivalla paidalla ja yksillä farkuilla.

  5. Tuli mieleen, että jos se hennes- mekko lähiaikoina sanoo sopimuksensa irti niin mitä jos teettäisit itsellesi uuden? Siis jos täydellistä ei satu tulemaan vastaan. Kun rahat säästyy muista ostoksista niin siihen voi panostaa rahallisestikin enemmän. Saa juuri sellaisen kuin haluaa ja samalla tukee kotimaista työtä! Itse käytän vain mekkoja mutta täydellisiä on vaikea löytää, joten opettelen juuri itse ompelemaan (kun ei ole rahallisesti mahdollista teettää).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *