Tulin täksi jouluksi jälleen perheen luokse Suomeen ja Ruotsalainen meni oman perheensä luokse. Näemme molemmat perheitämme varsin vähän, joten vietämme siksi joulun erillään ihan mielellään molemmat omien läheistensä ympäröiminä.
Minulle joulun ilo ei ole enää aikoihin ollut missään tekemisissä lahjajännityksen kanssa. Itseasiassa koko ajatus joululahjoista on jo pidemmän aikaa ollut melko ahdistava: on eri asia ilahduttaa toisia ihmisiä lahjoilla silloin kun tietää tarkalleen, mitä nämä toivovat sen sijaan, että joulustessin vallassa yrittää vain väkisin löytää jokaiselle jotain ”siksi koska nyt on joulu ja nekin varmasti ostavat jotain minulle”. Tottakai suurimmalle osalle läheisistä on helppoa silti keksiä jotain mieluista, mutta ovatko ne lahjat ihan oikeasti tarpeellisia?
Olen viimevuosina suosinut pääosin elämyksellisiä lahjoja tai lähtenyt mukaan kustantamaan jotakin, mitä lahjansaaja tahtoo itse tehdä. Se on ollut paljon mukavampaa -eikö tavaraa ole muutenkin jo tarpeeksi? Olen maksanut lentolippuja ja hotelliöitä suunnitellussa matkakohteessa, sillä olen kokenut ne paljon tavaroita mukavammaksi jutuksi.
Päätimme taas tänä vuonna, ettei aikuisten kesken osteta joululahjoja. Eikö jokainen voisi vaan käyttää ne rahat siihen, että ostaisi itselleen kerrankin hyvällä omallatunnolla jotain sellaista, mitä on tehnyt mieli? Eikö olisi paljon ihanampaa saada juuri se tahtomansa juttu sen sijaan, että saa useampia ”ihan kivoja” lahjoja? Tiedän myös monia, jotka muille joululahjoja ostaessaan päätyvätkin itse ostamaan itselleen juttuja ja tuntevat siitä jopa hieman huonoa omaatuntoa. Mitäpä jos kerrankin ei tarvitsisi tuntea ja saisi ostaa itselleen ihan mitä tahtoo ilman, että asiaa tarvitsee häpeillä, selitellä tai jopa piilotella?
Meidän jouluporukkaamme kuuluu yksi lapsi, jonka jouluiloon lahjat tietysti kuuluvat olennaisena osana, joten minulle ainakin riittää saada katsoa, mitä pikkuneidin paketeista paljastuu ja millaista iloa ne tuottavat. Lyöttäydyinkin yhteen vanhempieni kanssa ja ostimme yhden vähän isomman lahjan, joka on varmasti mieleen. Olen varma, että paketteja on silti tarpeeksi.
Esitin itse taas ääneen toiveen lahjattomasta joulusta tänä vuonna, kun vanhempani kysyivät minulta jälleen, mitä voisivat minulle ostaa. Tykkään käytännöllisistä lahjoista, jotka tulevat oikeasti tarpeeseen. Pari vuotta sitten taisin vain toivoa muutamia paketteja mustia sukkahousuja, sillä ne olivat oikeasti jatkuvassa käytössä. Viime vuonna olimme Ruotsalaisen kanssa ostamassa höyrysilityslaitetta ja vanhempani osallistuivat sen hankintaan. Synttärilahjaksi toivoin uutta kännykän laturia, sillä vanhan johto oli katkeamispisteessä.
Vaikka kuinka tänä vuonna yritin en vain keksinyt, mitä voisin joululahjaksi toivoa. Onko pakko keksiä väkisin jotain ihan vain siksi, että on joulu? Ilmoitinkin varsin suorasanaisesti, että en sitten suostu ottamaan mukaani yhtäkään joululahjaa Suomesta ja onneksi muu perhe oli myös halukas pitämään lahjattoman joulun.
Minulla oli vielä pari vuotta sitten tapana ostaa itselleni joulu- ja synttärilahjaksi jotain erityistä ja vähän arvokkaampaa. Joskus se oli merkkilaukku, joskus arvokkaampi koru tai elektroniikkaa. Nyt en ole enää pariin vuoteen keksinyt, mitä edes ostaisin. En, vaikka kuinka mietin. En shoppaile tavallisesti paljon (mitä nyt tilailen niitä edullisia aasialaisia kosmetiikkatuotteita eBaysta…) ja pyrin jatkuvasti vähentämään tavaroita ja saan siksi joka kuukausi laitettua hyvin rahaa säästöön, joten jos joskus keksin tarvitsevani jotain, voin ostaa sen ongelmitta heti. En tahdo mitään turhia tavaroita ja tuntuu vähän hassulta pyytää lahjaksi jotain, minkä voin ihan hyvin käydä vain itse ostamassa.
Oli mukavaa tulla viettämään joulua tietäen, ettei ole tarvinnut stressata lahjoista. On ihanaa saada vain viettää perheen kanssa aikaa, syödä ja jutella sekä leikkiä veljentyttären kanssa. Juuri tällainen joulun pitääkin olla.
Millainen suhtautuminen teillä on joululahjoihin?
Olen käytännöllisten lahjojen suosija. Mieheni harrastaa skottiviskejä joten varmasti mieluisa lahja on helppo ostaa ja tulee varmasti käyttöön.
Melko samanlainen. Sisarusten kanssa ostamme yhdessä yhden lahjan kullekin sisarukselle sekä yhdessä yhden sekä äidille, että isälle. Yleensä vähän kalliimpia tai muuten tarpeellisia käyttö/luxusesineitä, joita ei ehkä ensimmäisenä ole siinä omassa budjetissa. Tyyliin mielesiä desingn tai muuten vaan arvokkaampia esineitä/astioita.
Isä on saanut myös lahjakortteja avustuksena jonkun mieleisen (kalliimman) elektroniikkahärpäkkeen hankintaan. Ei sillä, että niihin varsinaisesti taloudellista tukea tarvisi, mutta on kuitenkin mukavaa kohdentaa lahja johonkin tiettyyn hankintaan. Hän on yleensä toivonut kirjoja ja vaikka ne ovatkin mieleisiä, alkaa niitä olla sen verran monta sataa tai tuhatta, ettei tarvitse kyllä lisää. Lisäksi osaa käyttää kirjastoa. Meillä onkin ollut iskän kanssa periaatteena että hänen täytyy joko esittää joku järkevä toive TAI hankimme jotain tyhmää, mihin tämän on osallistuttava. Jälkimmäisen johdosta olemme mm siskoni kanssa vieneet isän kalajalkahoitoon tai muille hulvattomille reissuille:)
Äiti on saanut jotain kalliimpia urheiluvälineitä, kosmetiikkaa tai remonttihankintoja kesämökilleen, mm. osallistumista uuteen huussiin, polttopuita, mökkitalkkaria jne.
Veljeni on kovin merkki- ja laatutietoinen ja saa yleensä jotain itse toivomaansa, todella ylellistä. Tai sitten vaan ihan puhtaasti tyhmää (koska on myös kieroutuneella huumorintajulla siunattu) ja pienin sisko on saanut ensimmäisen oman talon ja/tai auton myötä jotain niihin olennaisesti liittyvää isompaa hankintaa.
Mä olen saanut lähinnä kosmetiikkaa. Luojan kiitos sisarelleni hyvän hahmotuskyvyn omaamisesta niissä asiossa:) Lisäksi olen saanut mm talvi/kesärenkaat autoon tmv pakollista, mikä olisi lohkaissut ison loven omaan budjettiini. Tai sitten vaan ihan puhtaasti mieleistä taidetta, mitä en ehkä olisi raaskinut itse hankkia.
Miehen perhe (tai ainakin äiti) sen sijaan ajattelee more is more tyylisesti pakettien määrästä. Ihan sama mitä niihin on kääritty. Tämä vähän stressaa mua. Vaikkakin ovat aina saaneet meiltä jotain ehdottoman välttämätöntä esim auton oman hajottua. Välillä tuntuu, että anopista olisi hauskempaa avata 10 suklaarasiaa paketista, koska 10 on enemmän kuin 1 (tai ei yhtään, jos lahja on jo käytössä). Mä en suostu lähtemään tohon kuitenkaan, kun niitä tarpeitakin aina on…
Muille sukulaisille olemme ostaneet lahjoja vain silloin, jos tulevat viettämään joulua kanssamme. Ja silloinkin jotain toiminnallista, esim teatteriin/elokuviin vienti tmv.
Lapsia meidän jouluporukassamme ei valitettavasti nyt ole, mutta kummilapset ymv. saavat juuri sitä krääsää, mitä ovat toivoneetkin. Kummit saavat hemmotella ja ostella leluja/vaahtokarkkeja tai mitä tahansa turhaa, mutta mieleistä!
Meillä on ihan samanlainen sopimus niin oman kuin miehenikin perheen kanssa; lahjotaan vain lapsia, ei aikuisia. Tosin jotain pientä sitä silti joka joulu on mukaansa saanut, mutta ne ovat usein jotain pientä itsetehtyä (esim. villasukat), suklaata tms. (Jälkimmäistä ei välttämättä kyllä enää joululahjaksi tarvitsisi kun muutenkin liikaa joulun alla tulee syötyä :D) Olemme nyt tätä pari vuotta noudattaneet ja täytyy sanoa, että tämä on kaikilla joulustressiä melkoisesti vähentänyt. Onhan niitä lahjoja toki ihana saada ja antaa, mutta silloin kun ne hankkii sen takia koska löytää jotain superhienoa eikä sen takia kun on ”pakko” jotain ostaa.. Sitä turhaa krääsää muutenkin helposti kertyy – meistä ihan jokaiselle..
Meillä oli monen monta vuotta lahjatonta joulua. Lapsuuskodissa saatiin vanhemmilta pitkään rahaa (aleostoksiin) ja yksi pieni lahja (vaikka joku pokkari) ja sisarusten kanssa ostettiin vanhemmille joku kohtuullinen yhteislahja. Eli olennaisesti paketti per naama. Miehen kanssa taas ei olla vaihdettu lahjoja vuosikausiin, eli lahjaton joulu on niin ihana ja rentouttava 🙂
Mutta pikkuhiljaa jouluun on hiipinyt lahjomis”tarve”. Ensin kummilapsia ja sukulaislapsia…ja nyt sit oma lapsi…lapsen kaksi ekaa joulua meni niin että lapsi sai (aivan liikaa) paketteja (kiitos sukulaisten jne), mutta jo 3,5v. oli viime vuonna sen verran hoksaavainen, että olisi ihmetellyt jos vanhemmat ei olisi lahjan lahjaa saaneet. Niinpä viime jouluna käärimme pakettiin sit jotain random-nettiostoksia (joita ois siis muutenkin tarvinnut) 😀 Tänä vuonna mies sit kysyi noin viikkoa ennen joulua ”ei kai sulla oo mulle mitään lahjaa” 😀 ”joo ei ole, aattelin että kumpikin hommaa itse lahjansa”. Ihan paras juttu tää muuten, kun saa tosi kivoja lahjoja 😀
Oon kohta 30 ja edelleen meillä lahjat on erittäin suuressa roolissa eikä osata viettää joulua ilman. Meillä tosin lahjojen ostamiseen ei liity mitenkään stressi, sillä toiveita kysytään ja esimerkiksi äitini olettaa minun antavan sellaisia toiveita joita en itse pysty hankkimaan tai en raaski. Minä taas hankin sellaista mistä vanhemmat tykkäävät ja tulee hyvä mieli heille ja itselle, eikä kyse ole lainkaan siitä etteivätkö he pystyisi sitä itse ostamaan.
Näin toivottavasti jatketaan, rakastan ostaa ja paketoida lahjoja ja myös vastaanottaa niitä!
Eilen lahjapaketeista paljastui pari hajuvettä, paistinpannu, matka Pariisiin mulle ja miehelle, meille kahdelle liput festareille + majoitus kolmeksi yöksi festaripaikkakunnalla, lahjakortteja, kosmetiikkaa, lahjakortin joko Canada Goosen tai uuden LV/Mulberryn laukun hankintan yms. Ja se on ihanaa! Materialisti ja onnellinen siitä 😀 kun elämässä on perusasiat kohdallaan, nauttii mielellään myös niistä materialistisista puolista.
Voisi olla hyvä tuo sopimus, että lahjoja vain lapsille, mutta silti köyhänä ja itse lapsettomana ilahdun lahjakorteista ja leffalipuista, mitä yleensä saan lahjaksi. Onhan se vähän hassua vaihtokauppaa, että laitan siis rahaa lahjoihin ja sitten ostan ruokaa itselleni niillä lahjakorteilla, kun tilillä ei ole enää rahaa. 😀
Meillä lahjoja tuli tänä vuonna vähän kaikkialta. Ahdistavaa oli saada lahja jopa miesystävän tädin perheeltä enkä ole edes vielä tavannut heitä.. Tietysti tarkoittivat hyvää, mutta tuntuuhan se jotenkin hassulta.. Eniten lahjoja tuli anopilta, joka oli innoissaan kun vietin joulua heidän kanssaan. Isoin ilo itselleni oli hankkia ja tehdä lahjoja muille sekä viettää joulua rauhassa miehen, hänen äitinsä ja koiran kanssa maalla. Ei ole näin rauhallista ja ihanaa joulua ollut vuosiin. <3
Ps. Meidän joulupöydässä kaipailtiin tuon Apotekarnes Julmustin perään. 😀 Miehen isä oli ruotsalainen ja toi ilmeisesti Tukholmasta tuota joulupöytään. Vuosiin eivät ole sitä siis enää saaneet, joten taidan ensi jouluksi etsiä käsiini tuota, jos Suomesta löytyisi. Julmustia oli kyllä ja maistoin sitä ensimmäistä kertaa, mutta tuo toinen on kuulemma parempaa.
Verkkokauppa.comista saa tuota Apotekarnes Julmustia tölkeissä 🙂