Kosmetiikkapakkauksissa on vaikka mikälaista tietoa esitettynä ja vaikka millä mitalla, mutta silti joskus tuntuu, että jotain tietoa uupuu. Miksei tässä eyelinerissani lue, montako milliä tässä on tuotetta, eikö tässä kuuluisi lukea? Miksei tässä lue, että näitä naamioita on varmasti pakkauksessa kolme? Missä tämän tuotteen pakkausmerkinnät ylipäätään oikein ovat?
Tämä postaus selventää, mitä pakkausmerkintöjä kosmetiikkatuotteessa tulee olla, jotta ne täyttävät lain asettamat vaatimukset.
Ensinnäkin kosmetiikkatuotteen pakkauksessa tulee olla esillä tietysti tuotteen nimi ja mikäli siitä ei suoraan käy ilmi niin myös tuotteen käytttötarkoitus tulee sekin olla esitettynä. ”Mascara” ei tarvitse esittelyä käyttötavastaan, mutta mikäli tuote kulkee nimellä ”mystinen kaatseenvangitsija” se jo kaivata esittelyä käyttötarkoituksistaan ja ideastaan.
Lisäksi pakkauksesta tulee löytyä merkintä siitä, mikä taho on se tuotteesta vastuussa oleva taho.
Jos tuotetta tuodaan maahan, täytyy pakkauksessa lukea myös tuotteen alkuperämaa.
EU käsitellään yhtenä isona alueena eikä toisesta EU-maasta toiseen tavaran viemistä enää siksi kutsuta virallisesti maahantuonniksi, vaan maahantuontia on tuoda tuote EU:n ulkopuolelta. Jos siis tuo tuotteen Ranskan markkinoilta myyntiin Suomeen ei ole virallisesti maahantuoja vaan jakelija. Termi maahantuoja on kuitenkin vakiintunut meidän arkikeleemme ja puhumme yhä maahantuojista, vaikka yleensä kyseessä ovat vain jakelijat.
Kosmetiikkatuotteen pakkauksessa tulee myös lukea, paljonko se tuotetta sisältää. Tämä pakkausmerkintä kertoo, paljonko tuotetta on ollut sen pakkaushetkellä, mutta tuote saattaa elinkaarensa aikana hieman elää ja siitä voi siksi myös haihtua jotain pois hieman. Koska kuluttajia ei tietenkään voida johtaa harhaan, ottaa usea firma huomioon tämän mahdollisen tuotteen haihtumisen yms. ja laittaa vaikkapa sen 50 millin sijaan voidetta pakkaukseen 53 milliä.
Tuotteessa ei tarvitse kuitenkaan lukea sen sisällön määrää, mikäli se on alle 5 milliä tai 5 grammaa. Tämän vuoksi esimerkiksi tussimaisessa nestemäisessä eyelinerissa ei välttämättä lue, kuinka paljon se tuotetta sisältää. Moni sarja merkitsee sisällön silti, mutta lain mukaan sitä ei tarvitse merkitä.
Myöskään ilmaisnäytteissä tai yhteen käyttökertaan tarkoitetuissa pakkauksissa ei tarvitse olla näkyvillä sisällön määrää. Tiedän ainakin yhden suuren kosmetiikkamerkin, jonka huulipunissa ei lue, paljonko ne sisältävät juurikin siksi, ettei määrää tarvitse merkitä tuossa tapauksessa, vaikka moni muu sarja sen silti merkitseekin.
Tuotteiden kappaleellista määrää ei monipakkauksissa tarvitse myöskään ilmoittaa, mikäli määrä näkyy helposti tuotepakkausta silmäillessä ilman, että pakkauksen joutuu avaamaan tai jos pakkaus yleensäkin myydään yksittäin. Jos siis läpinäkyvästä muovista näkee, että pakkauksessa on aina kaksi naamiota yhdessä, ei sitä ole tarvinnut erikseen kirjata.
Kosmetiikkatuotteen tuotepakkauksen tulee myös kertoa, kuinka kauan tuote säilyy hyvänä ja kuluttajan kannalta turvallisena käyttää. Tämä on se aika, jonka verran firma on tehnyt mm. stabiiliustestejään huomaten ja voiden osoittaa, että tuote tosiaan on turvallinen niin kauan.
Ei siis ole sattumaa tai pakon sanelemaa, että jokaisessa ripsivärissä lukee, että tuote säilyy hyvänä kuusi kuukautta, vaan tuo merkintä oikeasti perustuu johonkin. Tottakai tuota testatessa mennään yleisten käytöntöjen mukaisesti ja firmoille riittää, että he voivat merkitä ripsiväriinsä tuotteen pysyvän hyvänä kuusi kuukautta avaamisesta vaikkapa sen seitsemän tai kahdeksan kuukauden sijaan, sillä kuluttajat ovat tottuneet, että mascara pysyy yleensä hyvänä puoli vuotta. (Olen kyllä nähnyt niitäkin ripsivärejä, jotka lupaavat 12 kuukauden säilyvyyden avattuina.)
Miksi tuotteissa sitten on välillä päivämäärä ja välillä taas ei?
Jos tuote pysyy valmistuksen jälkeen hyvänä yli 30 kuukautta (eli 2,5 vuotta), tulee tuotteeseen merkitä avattua purkkia kuvaava symboli, joka kertoo, kauanko tuote pysyy hyvänä. Avatun purkin sisällä tai vieressä voi lukea vaikkapa, että 12 M tarkoittaen, että tuote säilyy hyvänä 12 kuukautta siitä, kun kuluttaja avaa sen. Jos taas tuote säilyy hyvänä korkeintaan 30 kuukautta valmistuksesta, täytyy tuotteesta löytyä selkeästi ilmaistuna mihin asti se säilyy hyvänä.
Mistä sitä sitten voi tietää, kauanko kosmetiikkatuote on sitä ostaessa jo ehtinyt seistä varastoissa ja kaupan hyllyillä? Sitä ei tietenkään voi tietää, mutta kosmetiikkatuotteet valmistetaan yleensä niin, että niiden elinkaaren (elämä tehtaalta siihen, kun asiakas käyttää tuotteen loppuun) oletetaan olevan kolmesta viiteen vuotta, eli vaikka ostaisi tuotteen kaksi vuotta sen valmistuksen jälkeen ja pitäisi sitä kotona hetken aikaa jemmassa, on silti yhä hyvin todennäköistä, että sitä ehtii käyttää juuri niin kauan, kuin sen pakkausmerkintäkin sitä suosittelee pidettävän korkeintaan avattuna.
Jos taas tuotteesta voi bongata merkinnän siitä, mitä ennen tuote on käytettynä parasta, on tuote valmistettu korkeintaan 2,5 vuotta ennen tuota vanhenemisen hetkeä.
Joskus tuotteesta voi löytyä jopa molemmat merkinnät. Voi nimittäin olla, että vaikkapa puhdistusliinat menevät kaksi vuotta valmistuksen jälkeen ja vaativat siksi eräpäivän pakkaukseensa, mutta että niiden pakkausta voi silti pitää avattuina vain 3 kk.
Tuotteen pakkauksessa on myös näyttävä tietyt lainmukaiset varoitusmerkinnät. Jotkut laissa esitetyt raaka-aineet ovat sellaisia, että mikäli niitä käytetään tuotteessa, on tuotteeseen kirjattava tiettyjä pakkausmerkintöjä, joita on käytettävä sanasta sanaan ilman muuntelua tai vääntelyä vähemmän kuivan kuuloisiksi. Näitä voivat olla esimerkiksi hiusväreihin liittyvät varoitusmerkinnät.
Kosmetikkatuotteessa tai vähintään ainakin sen pakkauksessa tulee myös aina näkyä tuotteen eränumero. Eränumero on eräänlainen ”salakoodi”, jonka avulla firma voi jäljittää tuotteen tarvittaessa.
Jos firma esimerkiksi saa valituksen asiakkaalta ripsiväristä, jonka massa oli totaalisen kuivaa, voi firma tuotteen eränumeron tarkistettuaan selvittää, onko vika jopa koko erässä ja onko valmistuksessa tapahtunut virhe. Tämän takia valmistajalla on aina jokaisesta valmistamastaan tuote-erästä jemmassa itsellään verrokkikappale, johon noita virheellisiä tuotteita voidaan sitten tarvittaessa verrata.
Ja niin, tuotepakkauksessa tulee aina tietysti myös näkyä tuotteen INCI-luettelo, jossa esitetyt nimikkeet on oltava siinä lain määräämällä tavalla. Tuotteessa ei siis voi lukea vaan, että ”water” vaan se on aina aqua tai ”fragrance” vaan siinä on luettava perfume.
Tuotteen raaka-aineet on myös esitettävä siinä pitoisuusjärjestyksessä, kun ne tuotteessa valmistuksen hetkellä esiintyvät. Kuitenkin ne raaka-aineet, joita on tuotteessa alle yksi prosentti tuotteen sisällöstä saavat olla listassa ihan missä järjestyksessä tahansa.
Kärjistettynä tämä voi siis tarkoittaa sitä, että pääosin pelkkää vettä sisältävän tuotteen INCI-luettelon alussa voi hyvinkin kärjessä olla lista vaikka mistä kuluttajan korvaan hienoilta kuulostavista ainesosista, vaikka niitä olisi tuotteessa yhtä minimalistisen pieni määrä tai vähemmänkin kuin yhtä säilöntäainetta. Aina ei siis voi luottaa siihen, että INCI:ssä ”hyvän kuuloisella” sijalla esiintyvää raaka-ainetta olisi tuotteessa oikeasti paljon.
Mikäli tuotteen sisältö niitä sisältää, tulee ne olla merkittyinä ainesosaluettelossa [nano]-merkinnällä.
Jokaisessa eri sävyisessä tuotteessa ei myöskään tarvitse olla esitettynä juuri siinä sävyssä käytettyjä väriaineita, vaan ne voidaan vaan merkitä INCI-luettelon loppuun +/- -merkinnällä värikoodeittain. Jos kuluttaja on siis allerginen jollekin tietylle värille, ei hän voi INCI-luetteloa katsoessaan tietää, onko juuri sen luomivärin sekoituksessa käytetty sitä tiettyä INCI:ssä esiintyvää sinisen sävyä, vaan hän voi joutua tiedustelemaan asiaa suoraan valmistajalta.
Kaikki tuo yllä esitetty tieto täytyisi ympätä tuotepakkaukseen niillä kielillä, joita kunkin myyntimaan lainsäädäntö vaatii ja esimerkiksi meillä Suomessa asiat täytyy tietysti olla niin suomeksi kuin ruotsiksikin.
Jos asioita ei saada ympättyä itse tuotteeseen, täytyy ne laittaa tuotteen mukana tulevaan lappuseen, erilliseen korttiin tai ylipäätään kiinnittää tuotteeseen jotenkin. Esimerkiksi saippuoiden tai kylpykuulien kanssa tämä ei aina kuitenkaan ole mahdollista, joten siinä tapauksessa kaikki tieto tulee olla myymälässä esillä tuotteiden myyntitelineiden välittömässä läheisyydessä.
Aikamoinen määrä tietoa siis esitettäväksi!
Tuliko postauksessa esiin mitään uutta tietoa pakkausmerkinnöistä, mitä ette olleet aiemmin tienneet?
Yksi erinomaisimpia nettisivuja on Cosmetic Calculator, eli http://checkcosmetic.net/ 🙂 Tuon avulla voi vaikka ihan kaupassa tarkistella hyllystä löytyvien tuotteiden ikää, juurikin noiden eränumeroiden avulla. Edelleen muistelen hartaudella, kun olin Kicksissä ja alelaatikossa oli myynnissä n. 7-vuotiasta Estee Lauderin jalkavoidetta… Myyjä kyllä väitti sen olevan vielä varmasti hyvää, kun on nuo 12M -merkinnätkin ja kaikki. Juuh 😀
Tuo on kätevä sivusto kyllä. Itse tosin tykkään olla niin nörtti, että tahdon tietää kaikkien merkkien eräkoodeihin perustuvan laskutavan, jolloin homma selviää ilman laskureitakin, mutta tuo on suunnaton apu niille, jotka eivät vie uteliaisuuttaan samoihin sfääreihin. Kiitos, että linkkasit! 🙂
Minä justiinsa katselin vanhempien meikkieni ikiä hiukset pystyssä tuolta. Opin, ettei kannata ostaa voidemaisia tuotteita poistopöydistä. Muutamaakaan tuotetta en ollut montaa kertaa ehtinyt käyttää. Vähän höhlä olo tuli, koska senhän takia ne siellä alepöydässä ovat, että hyllyikä alkaa olla ohi..
Olipa mielenkiintoinen postaus! 🙂 Mulle sanoi kerran erään Anttilan "kosmetiikkavastaava" (tällaista nimikettä hänestä käytettiin), että nykyään kosmetiikkaan ei enää merkitä parasta ennen -päiväyksiä. Lieneekö totta?
Ei ole totta. Lain mukaan kosmetiikkatuotteet, jotka säilyvät korkeintaan 30 kk valmistuksesta vaativat parasta ennen -päiväyksen. Käytännössä Anttilan kosmetiikkaosastolla on tosin melko vähän tällaisia tuotteita varmasti, sillä suuri osa kosmetiikasta säilyy pidempään. 🙂
Kuitenkin ne raaka-aineet, joita on tuotteessa alle yksi prosentti tuotteen sisällöstä saavat olla listassa ihan missä järjestyksessä tahansa. Kärjistettynä tämä voi siis tarkoittaa sitä, että pääosin pelkkää vettä sisältävän tuotteen INCI-luettelon alussa voi hyvinkin kärjessä olla lista vaikka mistä kuluttajan korvaan hienoilta kuulostavista ainesosista, vaikka niitä olisi tuotteessa yhtä minimalistisen pieni määrä tai vähemmänkin kuin yhtä säilöntäainetta.
– ohhoh, tämä tuli uutena tietona….
-Bemu
Noinkin voi tosiaan teoriassa olla. :/
Varsinkin Lumenen tuotteiden kohdalla olen useasti törmännyt todella vanhoihin pakkauksiin alennusmyyntilaareissa, esim. Sokkarin 3+1 kampanjoissa. Kysymyksiin valmistusajankohdasta ja tuotteiden iästä sain vastaukseksi vain maininnan avatusta purkista 🙂 eli siitä säilyy avattuna-merkistä. Sehän ei kerro mitään siitä, kuinka kauan sitten tuote on liukuhihnalta tupsahtanut…! tuntuu joskus, että niitä vanhoja tuotteita säilytetään jossain varastoissa nimenomaan kampanjoita varten.