Tämä postaus juontaa juurensa kolmeen edelliseen Inside the Industry -sarjan postaukseen, joista yhdessä puhuttiin siitä, kuinka medialla on taito tehdä kärpäsestä härkänen ja aiheuttaa hysteriaa leimaamalla jonkun tuotteen tai raaka-aineen pelottavaksi.
En missään tapauksessa halunnut väittää postauksellani, että media olisi aina jotenkin väärässä (esimerkiksi tämä viimeaikainen uutisointii on todella tärkeä asia), mutta totuus vaan on, että niitä aiheellisia mediamyllytyksiä on tämän aihepiirin ympärillä huomattavasti vähemmän kuin aiheettomia.
Sama pätee ihan mihin tahansa uutisointiin. On huomattavasti mielenkiintoisempaa kertoa, että kala hyökkäsi lapsen kimppuun kuin kertoa, että 17-vuotiasta nuorta miestä nappasi kiiski varpaasta.
Inside the Industry -postaussarjan kahdessa edellisissä osassa kerroin, kuinka jokasen EU:n markkinoille asetettavan kosmetiikkatuotteen tulee käydä läpi turvallisuusraportti-prosessi ja millaisia turvallisuustestejä yksittäisen kosmetiikkatuotteen raaka-aineille ja niiden yhdistelmälle sen tuotteen kohdalla tehdään.
Näillä testeillä pyritään eliminoimaan kaikki mahdolliset haitat, joita juuri tuon yksittäisen tuotteen käytöllä voisi kuluttajalle mahdollisesti olla.
Faktahan on kuitenkin, ettei mikään ikinä ole täysin vaaratonta. Normaalisti niin hiljaisella tiellä voi sattumusten summana tulla kovaa vauhtia auto, joka ajaa päälle tai yhtäkkiä voi vaan tulla se once in a billion people’s life time -tilanne, jossa lentokone tipahtaa päälle keskellä kirkasta päivää.
Elämä on sattumusten summa ja lopputuloksia ei voi aina arvata.
Sama pätee kosmetiikan turvallisuuden kanssa. Kerroin oman kantani tästä lyhyemmin jo aiemmin, mutta toistan sen tässä yhteydessä nyt vielä uudelleen.
Jokaista kosmetiikassa käytettyä ainesosaa ja tuotetta voidaan arvioida tarkasti niiden turvallisuutta testattaessa ja ne voidaan todeta senhetkisen tietämyksen mukaan täysin turvallisiksi.
Voi kuitenkin olla, että parinkymmenen vuoden kuluttua saadaan käsiin täysin uutta tietoa, jota ei edes villeimmissä unelmissa osattu aiemmin aavistella ja aihe palaa taas tutkimuspöydälle arvioitavaksi uudelleen senhetkisten tutkimusmenetelmien ja kerättyjen tietojen pohjalta.
Vaikka jokaista yksittäistä kosmetiikan ainesosaa ja tuotetta olisi kuinka testattu ja pidetty niiden raja-arvot tiukasti kontrollissa, ei kukaan voi tietää, millaisen cocktailin kukin ihminen itselleen elämänsä aikana synnyttää.
Kukaan ei edes arvaa, millainen se kasvoilla oleva cocktaili voi olla, kun päällekäin kerrostuvat merkin X seerumi, merkin Y kosteusvoide, merkin Z täsmähoito, merkin Å meikinpohjustaja, merkin Ä meikkivoide ja merkin Ö puuteri kreikkalaisin aakkosin jatketuilla peiteaineella, poskipunalla, aurinkopuuterilla, korostustuotteella ja meikinkiinnityssuihkeella.
Jokainen noista tuotteista on täysin turvallinen yksinään ja jopa vaikkapa sillä hetkellä yhdessäkin, mutta mitäs jos tuotteita käyttää päällekkäin vuosia tai jopa vuosikymmeniä?
Sitten on tietysti olemassa se kosmetiikkatuotteiden aiheuttama haittavaikutus ympäristölle aineiden valuessa lopulta viemäreistä alas pesuveden mukana. Saako kaikkea puhdistettua ja mitä haittaa siitä voi ympäristölle loppupeleissä olla?
Sain kerran eräässä tapahtumassa aikaan hyvän keskustelun tästä aiheesta ihmisen kanssa, joka kertoi vähentäneensä kosmetiikkansa määrää huomattavasti juuri tästä syystä.
Enää hän ei käyttäisi esimerkiksi kuorintojakaan, sillä muovit jäisivät ympäristön haitaksi (hyvä juttu aiheesta täällä). Hän oli aidosti huolissaan kosmetiikkansa mahdollisesti aiheuttamista negatiivisista ympäristövaikutuksista ja halusi siksi vähentää niitä.
Ymmärsin häntä täysin ja vaikka en tupakoi, halusin lähteä hänen mukaansa ulos hänen voidakseen polttaa savukkeensa ja meidän voidaksemme jatkaa keskustelua.
Tosiasiassa suurin syy, miksi lähdin hänen mukaansa oli, että halusin nähdä, mitä hän tekee tupakantumpilleen kadunvarressa tupakan poltettuaan. Aivan kuten arvasin, polki hän sen tottuneen tupakoijan elein lopuksi kadunvarteen ilmoittaen, että olisi valmis ja voisimme palata sisälle. En sanonut asiasta mitään, mutta te kyllä arvaatte, mitä ajattelin.
Kysyin myöhemmin illan aikana aivan muussa yhteydessä tarkoituksella (ihan vaan omaa pahankurista mieltäni ravitakseni), kuinka hän kierrättää kaikki jätteensä nyt keskustaan juuri muutettuaan.
Biojäteroskiksen pitäminen oli kuulemma hieman hankalaa ja energiajätteitäkään hän ei useinkaan jaksanut lajitella, sillä oli niin paljon poissa kotoa ja halusi vain kaikki käytännöllisyyssyistä helposti samaan pussiin. Tyydyin vain keskustelemaan jätteiden lajittelusta, mutta kyllä te taas arvaatte, mitä päässäni mietin. Hän puolestaan oli jo unohtanut aiemman keskustelumme.
Lue myös: Kosmetiikan mikromuovit – melkolailla liioiteltu pahis?
Blogini ei ole paikka, jonne kenenkään tarvitsisi tulla todistelemaan mitään tai perustelemaan tässä yhteydessä minulle valintojaan. Minä en vaadi ketään tilille, sillä minulla riittää ihan täysin jo pohdittavaa pelkkien omienkin valintojeni tekemisessä.
Tämä postaus ei ole yhtään minun tyyppiseni eikä yhtään sitä, mitä minä haluan kosmetiikan ilolla tuoda esiin. Koin kuitenkin tarpeelliseksi nostaa aiheen esiin, sillä se on toki tärkeä ja moni koki, että siitäkin pitäisi täällä puhua.
En siis edelleenkään halua viedä keneltäkään kosmetiikan iloa, sillä minun elämässäni se on ainakin yksi suurimmista iloista ja niin karua kun se vaan on, niin kaikki me kuollaan lopulta kuitenkin, vaikka jätämmekin maapallon seuraavalle sukupolvelle tietysti toivoen sen olevan yhä elinkelpoinen.
Asiaan ei pidä suhtautua turhan leikkisästi, mutta tästä eteenpäin jätän jokaisen ihmisen omaksi henkilökohtaiseksi arvioitavaksi sen, huolestuuko omasta kemikaalicocktailistaan tai kosmetiikkatuotteidensa mahdollisesti aiheuttamista ympäristöhaitoista vai ei.
Sen verran haluaisin kuitenkin toivoa, että ennen kuin asiasta alkaa tehdä itselleen liian isoa juttua, miettisimme ensisijaisesti kohdilleen oman ravintomme, sillä elimistöön koko kehon suojamuuriksi tarkoitetun ihon läpi imeytyvän kosmetiikan määrä on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin suoraan suuhun laitettujen aineiden imeytymisen määrä.
Kärjistetysti siinä yhdessä elintarvikkeessakin voi kenties olla jo huomattavasti suurempi määrä niitä mahdollisesti haitallisiksi ajattelemiaan kemikaaleja kuin kuukauden aikana ihonsa kautta kehoonsa imeyttämissä tai huuliltaan lipomissaan kosmetiikkatuotteissa.
Haluaisinkin herättää meidän jokaisen mielessämme pohdintaa aiheesta nimeltä prioritisointi. Pienistä pisaroista syntyy toki se isompi virta eikä niitä pidä missään tapauksessa vähätellä, mutta haluaisin vain nostaa esiin kysymyksen, olisiko helpointa alkaa kantaa vettä mukeilla lusikoiden sijaan?
Eihän siis vaivuta hysteriaan, mutta muistetaan olla kriittisiä ja silti nauttia elämästä ja kosmetiikasta, sillä se on varsin pieni ja helppo keino tuoda elämään isompaakin iloa!
Kenenpä päivää ihana huulipuna tai pirtsakka kynsilakka ei piristäisi puhumattakaan siitä, jos loistava peiteaine auttaa kätkemään väsymyksen merkit tai ihana aurinkopuuteri luomaan terveen hehkun kasvoille.
Mun tuntemus on huomattavasti parempi ruoassa kuin kosmetiikassa vaikka kosmetiikkaa rakastankin. Mutta samaa olen ajatellut omalla "alallani"; mua on aina ihmetyttänyt kovasti tää natriumglutamaatista vauhkoaminen. Toki pienet purot ja näin, ja hienoa, että ollaan tietoisia siitä mitä suuhun laitetaan, mutta suurin osa ihmisistä, jotka E621:aa välttelevät, eivät kiinnitä mitään huomiota muihin lisäaineisiin, saatika mihinkään muuhun (kosmetiikka, saasteet, pesuaineet, vaatteissa käytettävät materiaalit joista voi ihoon imeytyä vaikka mitä ja niiden käsittelyssä käytettävät aineet,…). Tietenkin, jos on yliherkkyyttä, ainetta täytyy välttää, mutta muuten. Euroopassa ja Suomessa on todella tarkka lainsäädäntö myös elintarvikkeiden suhteen, joten hyvin luottavainen olen asian suhteen ettei meille mitään myrkkyjä syötetä. En jaksa uskoa edes niitä väitteitä, että rahalla valmistajat ostaisivat päättäjät hiljaiseksi.
Pointti tässä nyt on se, että hienoa, jos ihmiset ovat tietoisia asioista, ja suuresti arvostan niitä, jotka viitsivät nähdä sen vaivan, että ottavat asioista selvää, ja kaiken lisäksi vielä yrittävät tehdä asioille jotakin, mutta järki käteen kaikessa. Eräs kestävän kehityksen tutkijakin juuri pitämällään luennolla totesi, ettei kenenkään kannata överiksi vetää, ettei maailma ole yhden ihmisen rajalla elämisestä kiinni, vaan että yritettäisiin tiedostaa asioita ja vähitellen muuttaa tapojamme vähän paremmiksi. Niin vain ei yksinkertaisesti tule tapahtumaan, että kaikki yhtäkkiä muuttaisivat maalle ja alkaisivat elämään omavaraisesti. Tänä päivänä se on melkeimpä mahdotonta (tästäkin onnistuisin paasaamaan vaikka kuin, mutta jätän sen nyt:D).
Summa summarum, ehdottomasti kannatan ylipäätään tietoisuutta asioiden suhteen. Varmasti esimerkiksi nyt siinä ruoassa vähemmän prosessoitu on parempaa, mutta toisaalta prosessointi on usein tehty varmistamaan ruoan turvallisuus, esim. UHT. Tottakai kannatan jätteen vähentämistä ja ympäristöystävällisempää linjaa, mutta järki käteen. Nyt lopetan:D
Paitsi että kiitos kovasti, sun pohdintoja on tosi kiva lukea, olen ehdottomasti sitä mieltä, että asioista kannattaa ottaa selvää ja yrittää soveltaa sitä tietoa, vielä kun viitsii sitä tietoa jakaa, niin aina vaan parempi!:)
Kiitos hyvästä kommentista! 🙂
Vaikka onhan se toisaalta totta niinkin, että pienistä teoista syntyy niitä isompia kokonaisuuksia ja kannattaa lähteä siitä, mikä on itselleen helpointa, mutta kyllä minäkin ihan ehdottomasti olen samalla linjalla kanssasi tuon järjen käteenottamisen kanssa! 🙂
Tuohon median osuuteen piti kommentoida, että ihan oikeasti mä olen jo kauan sitten lakannut edes ajattelemasta että (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) median tehtävänä on enää tuoda julki mitään oikeaa tietoa. Tarkoitus on vaan uutisoida asiat mahdollisimman sensaatiohakuisesti, saada mahdollisimman paljon klikkauksia ja kohua aikaan. Mistään puolueettomasta, laajasta ja kriittisestä lähteiden käytöstä saa nykyään lähinnä haaveilla jopa suurimmissa 'vakavastiotettavissa' sanomalehdissä, kun mennään enemmän ja enemmän iltapäivälehtimäiseen roskajournalismiin. En tiedä onko se sitten sitä mitä lukijat haluavat vai ei, surullista joka tapauksessa. Ihmettelen välillä ihan tosiaan joidenkin toimittajien ammattiylpeyden ja -etiikan tasoa..
Joskus tulee ajateltua, että kirjoittavatko toimittajat keskenään kilpaillen ajatusmallilla "mun jutullanipa oli enemmän lukijoita kun sujun jutullas, koska se kuulosti paljon tylsemmältä". Sensaatiohakuisuus tuntuu välillä siis ohittavan faktojen painon.
Olen krooninen huonon omatunnon potija. Mulla oli viimeksi huono omatunto tänään, kun päädyin valitsemaan luomukananmunien sijasta "vain" vapaan kanan munat (koska hinta) mutta silti poimin itselleni suklaalevyn karkkihyllyltä, vaikka sitäkin herkkua tulee vedettyä ihan liikaa. Elän jatkuvassa "pitäisi, pitäisi"-limbossa, jossa olisin aina voinut tehdä paremman/eettisemmän/terveellisemmän valinnan. Yritän ajatella asian niin, että tingin toisista jutuista ja panostan toisiin: ostin tänä viikonloppuna alennusmyynnistä uusia vaatteita ensimmäisen kerran melkein vuoteen (muuten teen ostot kirpparilla), mulla ei ole autoa, olen kasvissyöjä, kävelen paljon vaikken aina jumppaan jaksa lähteä… Pitäisi vain tehdä parhaansa, eikä yhtään enempää.
Viimeinen lauseesi oli kyllä aivan erityisen loistava! Kiitos kommentistasi. 🙂
tuntuu kyllä pikkasen pahalta olla taasen jonkinlaisena soraäänenä kommenttiboksissa, mutta oon silti (omaa pahankurista mieltä ravitakseni, hyvin sanottu! ;)). nimittäin taaskaan minä en ymmärrä tämän postauksen pointteja. oon vissiin palikka tai sisälukutaidossani on vikaa.
Kun kerrot tuosta henkilöstä, niin onko tarkoitus kritisoida sitä, että pyrkii vaikuttamaan ympäristöönsä jossain asiassa mutta ei kaikissa? Olisiko parempi vaihtoehto olla tekemättä yhtään mitään, kun ei kaikkeen syystä tai toisesta voi panostaa? Vai pelkäätkö, että tekemällä jonkin asian paremmin hän antaa itselleen helpommin luvan lipsua jossain muussa? Vai oliko hänen priorisointinsa mielestäsi typeriä? Entä jos kosmetiikan aiheuttama on pahempi juttu ympäristölle kuin se, että esim. joskus laittaa biojätteet sekajätteisiin? (Ainakin omalla paikkakunnallani kaikki kyllä menevät samaan mestaan, ainoa ero on siinä, että biojätteet pääsevät hajoamaan paremmissa oloissa kuin ollessaan sekajätteen joukossa, jolloin haitallisia hajoamiskaasuja ei muodostu niin paljoa.) Eikö pitäisi kannustaa ihmisiä siinä, että he ovat hoksanneet edes yhden jutun ja oikeasti tehneet jotain asian muuttamiseksi parempaan, kuin alkaa ihan tähän tapaan kirjoitella että mitäs järkee tässä hommassa on? (Ja heh, en todellakaan ole kyseinen henkilö ja muutenkin elän keskivertosuomalaiseen verrattuna aika hc-elämää noin ekologisuuden yms. kannalta, en siis ottanut tästä henkilökohtaista närkästystä :D) ja joo, halusin vaan vähän herätellä tän ajatusmallin kannalta. jos ihmiset eivät lähestyisi eettisiä valintoja niinkään siten, että ne ovat jotain epämiellyttävää ja elämää rajoittavaa, olisi paljon kivempaa! tai siis vastuullisesta elämästä tulisi paljon nautinnollisempaa, ja pian ei oikeasti haluaisi niitä huonompia valintoja edes tehdä. toivottavasti osasin selittää edes vähän, mitä tarkoitan 🙂
Uskoisin, että viisauden alku on, että tajuaa, että usein ei edes tiedä mitä kaikkea tajuttavissa olisi!
Tottakai on mahtavaa, että jokainen aloittaa niillä pienillä teoilla, jotka itselleen tuntuvat tärkeimmiltä. Jos joku kokee juurikin vaikka sen kerran viikossa väliinjätetyn kasvojenkuorinnan muovirakeilla huonoksi asiaksi muttei ylipäätään vaan voi sille mitään, että heittää päivittäin kymmenen tupakantummpia maahan tai kierrättämisen ylivoimaisen vaikeaksi niin onhan se mahtavaa, että hän edes tekee jotain. Ja siis tottakai on hienoa, että jos ei voi välttää einesruokia päivittäin niin ei sitten edes laita huulipunaa, ettei siitäkin tule kehoon jotain ylimääräistä. Kukin sillä itselleen sopivimmalla tyylillä. 🙂
Postauksen ideana oli herätellä ajatuksia siitä, olisiko vaikka sen kerran viikossa sekajätteeseen heitetyn lasisen kastikepurkin kierrätys hyödyllisempi teko ympäristön kannalta kuin kerran viikossa parilla millillä muutamia muovirakeita sisältävällä kasvokuorinnalla tehty hemmotteluhetki. Mutta kuten sanoin, jokainen hoitaa asiat tyylillään eivätkä kenenkään henkilökohtaiset mielipiteet olet minun asiani. 🙂
Olisi muuten mukavaa, jos kommentoit blogiini useamminkin niin käyttäisit nimimerkkiä niin osaisin yhdistää sinut aiempiin kommentteihisi. Ymmärsin siis, että olit jo aiemminkin kommentoinut. Mutta niinhän se myös on, että meitä on monella eri tavalla ajattelevia. 🙂
moi!
hmm, tosiaan hyvä herätellä immeisiä ajattelemaan. tosin itse pidän esim. noita muovijuttuja erittäin vakavina. mutta, samaa koetin mäkin kommentillani tuoda esille: erittäin harva pystyy johdonmukaisuuteen (suosittelen ottamaan oppia vaikka lasse nordlundilta ;)), ja pienistä jutuista ne parannukset alkaa. totta kai musta olisi ihanaa, että kaikki toimisivat hyvinkin isoissa jutuissa järkevästi. esimerkiksi – mitä parista tupakantumpista järjettömien laiva- ja lentokonepäästöjen rinnalla? 😮
olen pariin näistä inside industry -postauksista kommentoinut (esim. tää missä oli juttua median lietsomista "paniikesta", siinäkin oli postauksen idea täysin hukassa minulta :D). olen aika rajoitteinen sen suhteen, mihin haluan käyttää nimeeni yhdistettävissä olevaa google-tunnustani; jostain syystä uuden luominen tuntuu kovin vaivalloiselta! 🙂 pitää koettaa muistaa alkaa käyttää vaikka jotain yhtä ja samaa allekirjoitusta (tässä ei taida olla vaihtoehtona, että laittaisin vain nimen tuohon "käyttäjänä"-kohtaan? hehe, en ole mikään web-ympäristöjen ihmelapsi :D) onko sulla jokin syy, miksi haluaisit tunnistaa kommenttini? 🙂
Laita vaikka vaan kommentin loppuun ihan mikä tahansa "kuittaus", eli vaikka vaan -jhh tai ihan mitä vaan. 🙂 Minusta on vaan mukavaa aina tietää, jos keskustelen usein saman ihmisen kanssa, sillä tiedän sitten esimerkiksi jo valmiiksi, mitä mieltä hän on ollut jostakin muusta aiheen läheltä liipanneesta asiasta (kuten nyt kun kerroit kommentoiseesi aiempaan vastaavaan). Ja samalla lailla kuin lukijat luovat mielikuvaa bloggaajista, on minusta mukavaa luoda mielikuvia lukijoistani, eli esim. vaikka että se nimimerkki on se tyyppi, joka on ennenkin aina osannut tuoda todella hyviä kantoja esiin, joita en ole itse tajunnut ajatella. Silloin osaan heti yhdistää, että ai, nyt tulee varmaan taas jotain mielenkiintoista. 🙂
ok! totta, kun on vuorovaikutuksessa tällä tavoin, niin on varmasti kiva osata hahmottaa vähän tyyppiä asioiden takana. ja varmasti tuntuu myös vähän jännältä, että itse esiintyy avoimesti, mutta toinen osapuoli jää vain anynyymiksi.
mukavaa muuten, että jaksat kirjoitella näitä inside industry -postauksia. olen itse aivan mieletön tieto- ja oppimisfriikki (eli rakastan sulloa pääni kaikenmaailman faktoilla ja pohtia kaikenlaista oppimani perusteella), joten on mukavaa, että ostolakossa on tällaisia informatiivisempia postauksia! ja mulle ainakin yksi parhaista tavoista oppia on joutua pohtimaan oppimaani myös kriittisesti ja jonkun haastamana, joten toivottavasti kommentit, joissa saatan kyseenalaistaa jotain eivät tunnu kurjilta vaan haastavat vielä syventämään tietoja! (ei sillä, en ymmärrä aiheesta niin paljoa että voisin aivan älyttömästi haastaa mutta ehkä jotenkin kuitenkin.)
-Klaus (olkoon tuo minun nicki täällä, toivottavasti muistan sen vielä jatkossa :D)
Kyllä minä olen tosiaan aina valmis kääntämään kantani, jos joku vaan osaa haastaa minut tarpeeksi hyvin ja perustella näkemyksensä. Mikäs olisikaan mielenkiintoisempaa kuin hyvä keskustelu aiheesta eri näkökannoilta perustellusti tarkasteltuna. 🙂
Historiasta opittua on se että kaikilla ihmisen käyttöön ottamilla aineilla tuntuu olevan sama kierto. Löydetään joku tosi kätevä juttu, laitetaan sitä sitten joka paikkaan ja sitten vasta huomataan mitä seuraamuksia ilmenee. Ennen ei jaksettu edes ajatella että viitsittäisiin muuttaa jo laajalle käyttöön otettuja standardeja, olisivatpa käyttöön otetut standardit kuinka haitallisia ihmisille ja/tai ympäristölle.
Nykyään noita asioita puidaan ja standardeja muutetaan ja kehitetään! Turvallisempaa nykyään on kuin koskaan aikaisemmin kaiken tämän tiedon keskellä. Ehkä juuri tämä nykyinen tiedon määrä jo itsessään lisää tuskaa. 😀 Jokainen voi vilkaista historiaan saadakseen vähän perspektiiviä kuinka pitkälle on kehitytty näissä asioissa.
Tästä tulee mieleen kuinka Amerikassa yläluokkaiset ovat alkaneet jättää lapsiaan rokottamatta koska rokotteet "aiheuttavat autismia ja sisältävät alumiinia"… vaikka lapsi saa enemmän alumiinia jo muutamassa ensimmäisessä elinkuukaudessa normaalin ravinnon kautta kuin rokotteista… 😀 Amerikassahan sitten kuolee lapsia sairauksiin joita Pohjoismaissa ei edes ilmene.
Tämän mediahysterian keskellä tulisi muistaa pitää vähän perspektiiviä yllä. Kuinka pitkälle ollaan jo kehitytty, sekä se että kehitys on jatkuvaa. Ristiriitaisesti me elämme suuren kemikaalikuorman keskellä, mutta myös elämme turvallisempaa ja pidempää elämää kuin koskaan aiemmin. Modernin elämän ja yhteiskunnan hyvien puolien mukana tulee väistämättä myös kemikaali- ja ympäristökuormat, sille ei voi mitään. Mutta se että asioista ollaan kokoajan tietoisempia voi johtaa nopeampaan kehitykseen.
-Aino
Kiitos loistavasta kommentista! 🙂
Hyvä postaus. 🙂
Kiitos! 🙂
Hyvin kirjoitettu, olen kyllä kanssasi samaa mieltä.
En näe mitään pahaa siinä, että ihminen (yleensä median "uutisoinnin" johdosta) tiedostaa jonkun oman, yksittisen toimintatapansa haitallisuuden ja alkaa muuttaa sitä. Hieno homma, go for it! Jokainen kiinnittäköön huomiota niihin asioihin, jotka kokee itselleen tärkeäksi.
Sen sijaan metsään mennään mun mielestäni siinä, että sen yhden (tai muutaman) oman valinnan vuoksi aletaan ylenkatsoa muiden ihmisten toimintatapoja, moralisoida heitä ja saarnata sitä omaa näkemystään. Ja vielä vähemmän ymmärrän sitä, jos ei edes viitsitä ottaa asioista selvää. Hyvin harva länsimaalainen ihminen kuitenkaan pystyy elämään kovin ympäristöystävällisesti.
Yhdenkään tupakoitsijan tuskin täytyy huolehtia käyttämänsä kosmetiikan kemikaaleista ja myrkyistä. Eniten meteliä omasta yli-ihmisyydestään tuntuvat pitävän kasvissyöjät, vaikkei se lihan poisjättäminen ruokavaliosta vielä oikeasti sinänsä kerro yhtään mitään muista elämän valinnoista. Toinen kova trendi tuntuisi olevan se, että jos lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, erityisesti Afrikkaan, voi elämässään muuten tehdä ihan mitä huvittaa…
Elävästi muistan kuulleeni yhdeltä tutulta ihmiseltä osallistumisesta Earth Houriin (kun en sen suuremmin itse tempauksesta vaahdonnut). Kuinka kivaa ja tunnelmallista oli sammuttaa valot ja mennä kynttilän valossa (SÄHKÖ)saunaan… Niinpä niin…
-Tiia
Kiitos loistavasta kommentista! Tuo viimeinen kappale kiteytti tosiaan monta asiaa… 😉