Minimalistinen, yhden huonekalun makuuhuone

Niin ristiriitaiselta kuin se voikin jonkun mielestä kuulostaa, on tavaroiden vähentäminen tuonut elämääni lisää sisältöä ja nimenomaan merkityksellistä sisältöä. Samalla se on myös tuonut elämääni ihanaa rauhallisuutta. Kun ympärillä ei ole turhia, huomion vieviä tavaroita tai niitä kasoja, joita omaan kotiini ainakin on ennen tyypillisesti kertynyt, ei mikään ympärillä oleva muistuta siitä, että pitäisi olla tekemässä jotain.

Samasta syystä olen myös todella valikoiva sen suhteen, millaisia tavaroita pidän esillä. En esimerkiksi halua ympäröidä itseäni erilaisilla koriste-esineillä ja matkamuistoilla, sillä rakastan sitä rauhallisuutta, joka tavarattomassa tilassa on. Tiedän, että monet voivat saada iloa ja energiaa esineistään, mutta minulta ne tuntuvat vain syövän sitä. Tätä voisi verrata introverttiuteen ja ekstroverttiuteen sen suhteen, että toinen ihmistyyppi saa energiansa ihmisistä ja toiselta ne taas vievät energian.

Toisin kuin moni olettaa, ei vähäisillä tavaroilla eläminen kuitenkaan tunnu siltä, että jäisin jostakin paitsi – minimalismin ideana kun vain on luopua niistä tavaroista, joista ei ole itselleen iloa ja hyötyä. Päin vastoin minimalismin myötä tuntuu, että minulla on vihdoin enemmän tilaa ja aikaa tehdä juuri niitä asioita, joita haluankin tehdä. Tuntuu hyvältä, että voin keskittyä juuri niihin juttuihin.

(Jos mietit, että minimalistinen koti on tylsä ja persoonaton, suosittelen lukemaan tämän postauksen, joka selventää, miksi minimalistinen koti nimenomaan on hyvin persoonallinen.)

Lue myös: ”Onpas askeettista”  – väärin ymmärretty minimalismi

Yksi kotimme huone, joka on minimalismin vaikutuksesta tullut aivan erityisen riisutuksi on makuuhuone. Emme ole tehneet sitä tarkoituksella, mutta jotenkin tilanne on vain päätynyt siihen, että makuuhuoneessamme on nykyään enää vain yksi huonekalu eli sänky, jossa nukumme.

Olemme aiemmin kokeilleet myös sängytöntä elämää ja nukkuneet 8 kuukautta lattialla. Kokeilusta voi lukea lisää täältä. Vaikka lattialla petauspatjalla nukkuminen oli mukavaa ja toi elämään ihanan varmuuden siitä, että voimme tulevaisuudessa muuttaa ulkomaille eikä meidän tarvitse huolehtia edes sängyn hankinnasta myönnän, että rakastan sänkyämme. Nukun siinä niin hyvin!

Sänkymme ei ole mikään erityinen sänky, vaan ihan vain IKEAsta ostettu, mutta silti varsin huolella valittu. Erityisen lisän siihen tuo petauspatjan päällä oleva toinen untuvapetari, joka saa minut tuntemaan siltä, että nukkuisin pilvessä.

Alustani on siis sopivan napakka ja jämäkkä, jotta selkäni ei väänny liikaa mutkalle, mutta sen päällä oleva ohut, pehmeä untuvapetari viimeistelee homman täydellisesti. Kun sen vielä yhdistää kuohkeaan peittoon ja päätäni täydellisesti tukevaan tyynyyn on lähes taattua, että nukun suurimman osan ajasta erinomaisesti.

Toinen osatekijä erinomaiseen yöuneen on minulla ollut se, että makuuhuoneemme on täysin rauhoitettu muista virikkeistä.

Meillä oli ennen yöpöydät, joille kasaantui aina kaikenlaista, mutta lopulta päädyimme hankkiutumaan niistä eroon. Aluksi mietimme, että minne oikein laitamme sen kaiken yöpöydillä olevan tavaran, mutta nykyään mietimme, mitä ihmettä meillä oikein on makuuhuoneessamme ollut, jos sitä varten on pitänyt olla erillinen pöytätila.

Omalle yöpöydälle kasaantui usein kirjoja, joiden näkeminen sai minut aina muistamaan, että ne pitäisi lukea loppuun ja pohtimaan, koska ihmeessä ehtisin tehdä sen. Nykyään niiden lukemiseen on onneksi enemmän aikaa, mutta luen ja kuuntelen niitä mielummin puhelimellani.

Lisäksi yöpöydälle kasaantui käsivoiteen ja huulirasvan kaltaisia kosmetiikkatuotteita, joita voin säilyttää muuallakin. Esimerkiksi juuri käsivoide on löytänyt paikkansa kylpyhuoneesta, jossa illalla ennen nukahtamista kuitenkin käyn ja jossa voin sitä käsiini käyttää. Myös huulirasvan lisääminen on nykyään luonnollinen osa iltarutiiniani, joten huulirasvan ei tarvitse majailla yöpöydälläni.

Meidän ei myöskään tarvitse pitää makuuhuoneessa vaatekaappeja, sillä meillä on asunnossamme erillinen vaatehuone. Näin ollen makuuhuoneeseen ei keräänny koskaan vaatekasoja tuoleille tai lattialle. Meillä ei myöskään ole makuuhuoneessa työpistettä, sillä työpaikan tuominen makuuhuoneeseen tekee mielelle vaikeampaa osata erottaa työ ja lepo.

En ehdottomastikaan halua makuuhuoneeseeni televisiota eikä meillä itseasiassa edes ole koko asunnossamme sitä koskaan ollutkaan. Jos haluan katsoa jotain, katson sen läppäriltäni tai tabletiltani ja voin vetäytyä niiden kanssa mihin tahansa kotonamme – vaikka sinne sänkyyn tai sitten sohvan nurkkaan. Olen ollut niin pitkään ilman televisiota, etten osaisi edes ajatella, miksi haluaisin kotiini sellaisen.

Sängyn lisäksi makuuhuoneessamme on kaksi esinettä, jotka voisi ajatella huonekalujen sijaan koriste-esineiksi. Halusin kesällä hankkia kotiimme ilmaa puhdistavia kasveja ja koska en todellakaan ole mikään viherpeukalo, oli vaikeasti murhattavissa oleva anopinkieli sellainen, jota minulle suositeltiin. Sen paikka ei alunperin ollut makuuhuoneessamme vaan portaissa, mutta se putosi niistä kerran ja sen ruukku hajosi, joten se vain päätyi makuuhuoneeseen ja se on ollut siellä hyvä.

Makuuhuoneen nurkasta löytyy myös lyhty, jonka vuosia sitten halusin kotiimme portaiden alle, sillä siinä tuntui olevan tyhjä paikka. Olin silloin ajatuksieni kanssa vielä siinä vaiheessa, että halusin kotiimme esineitä, jotka täyttivät tyhjiä kohtia. Nykyään hyväksyn paremmin sen, että joku kohta asunnossa voi olla tyhjä ja silti hyvä.

Nyt lyhty on päätynyt makuuhuoneen nurkkaan, josta nostelen sitä välillä käyttöön olohuoneenkin puolelle. Se on talvisin aina ahkerassa käytössä, sillä polttelen siinä tunnelmaa tuovia kynttilöitä.

Makuuhuoneemme seinillä ei ole liiemmin mitään, eli niiltä löytyy vain yksi taulu. Tämä tila on alunperin ollut olohuoneemme ja sen jälkeen myös ruokatila, joten taulua ei ole suoranaisesti valittu makuuhuoneen tauluksi sen nykyiselle paikalle, vaan se on vain jäänyt siihen ja ollut siinä hyvä.

Tuo taulu on kuva maailmapyörästä, sillä mieheni kosi minua maailmanpyörässä ollessamme Tokiossa 3,5 vuotta sitten. Taulun kulmasta löytyy pääsylippu tuolle nimenomaiselle maailmanpyöräkierrokselle ja taulun toisessa kulmassa on pieni paperi, jolle on kirjoitettu mieheni käsialalla nelinumeroinen hytin numero – me nimittäin tutustuimme mieheni kanssa laivalla, kun työskentelin kosmetiikkamyyjänä ja hän oli siellä keikoilla.

Makuuhuoneen seinillä ei ole muita koristeita, mutta olemme maalanneet yhden makuuhuoneen seinän taupen sävyllä ja se tuo makuuhuoneeseen mukavaa rauhallisuutta. Tottakai sillekin voisi kiinnittää jotakin, mutta meistä tuntuu, että se on ihan hyvä ilman mitään koristeitakin.

Lue myös: Näin tapasimme ruotsalaisen mieheni kanssa

Käytännössä ajattelen, että makuuhuoneessamme on vain yksi huonekalu, mutta koska asume loft-asunnossa, voi tietysti vääntää kättä siitä, onko asia ihan oikeasti noin. Olohuoneemme seinustalla olevan senkin reuna menee nimittäin hieman makuuhuoneen puolelle, jos asiaa oikein tarkasti ajattelee.

Pidän itse tuota senkkiä kuitenkin ehdottomasti olohuoneen huonekaluna enkä miellä sitä makuuhuoneen osaksi. Senkin päällä on peili, jonka edessä tavallisesti meikkaan ja senkin kulmalla on (hieman liian pienessä ruukussa) aloe vera -kasvi, joka sekin kuulemma on hyvä puhdistamaan ilmaa.

Emme ole tosiaan tietoisesti päätyneet tähän yhden huonekalun makuuhuone -tilanteeseen, vaan se vain on tapahtunut pikkuhiljaa ja satuin juuri tajuamaan sen.

Pidän kuitenkin todella paljon siitä, että makuuhuone on rauhoitettu turhista virikkeistä ja että siellä voi todellakin keskittyä lepäämään ja rauhoittumaan.

Toisaalta koska myös olemme siirtyneet käytännön syistä nukkumaan loft-asuntomme tavallisesti vähän liiankin valoisan parven sijaan parven alla, on makuuhuone sen verran selkeästi näkyvillä olohuoneesta katsottuna, ettei sitä edes haluaisi täyttää tavaroilla, jotka voisivat saada huoneen huutamaan, että meillä on makuuhuone keskellä olohuonetta. Nyt koko asiaa ei oikeastaan edes tule ajatelleeksi.

Millaisessa makuuhuoneessa te viihdytte?