Kuten moni muistaa, on minulla ollut jo pitkään hyvinkin runsaasti kosmetiikkaa, kiitos alalla työskentelyn ja blogini. Olen aina ollut varsinainen kotihiiri ja viihtynyt kotona ollen ja omasta rauhasta nauttien, mutta viimeaikoina kotini täyttänyt kosmetiikka on alkanut ahdistaa minua.
Minne tahansa katsoinkin, osui silmiini lähes poikkeuksetta jotain, mistä koin, että minun olisi pitänyt kirjoittaa blogissani. Ei siksi, että mikään firma olisi vaatinut vaan siksi, että aina joku lukija oli kysellyt jonkin tuotteen perään. Lopulta kotona oleminen alkoi tuntua jo todella ahdistavalta ja stressaavalta. Päätin, että asialle on tehtävä jotain, sillä yksiasuvana ja työni vuoksi toista viikkoa aina vapaalla olevana oman kotini olisi ehdottomasti oltava se rento ja nautinnollinen paikka, jonne olisi mukavaa mennä (kun vaan joskus kerkeäisin, viimeisen kolmen kuukauden aikana tällä hetkellä meneillään olevien vapaideni lisäksi sain olla siellä viimeksi rauhassa joitakin päiviä joulukuun alussa).
Ennen vein kotoa töihin tuotteita sitä mukaa, kun töissä olleet vastaavat loppuivat. Päävarastoni sijaitsivat kotona ja niitä tyhjennettiin pikkuhiljaa töihin sekä ystäville, perheelle ja tutuille, mutta nyt päätin muuttaa asioita.
Ensinnäkin lahjoitin parin kuukauden sisään noin 20 kiloa kosmetiikkaa pois. En tuntenut surua tai miettinyt tuotteiden rahallista arvoa, sillä ne olivat lähes kaikki päätyneet minulle töiden tai blogini kautta ja koin saavani enemmän vastinetta ja onnea voidessani vaan päästä niistä eroon sen sijaan, että olisin alkannut rahastaa niillä. Tuo parinkymmenen kilon kevennys oli juuri sitä, mitä jemmani kaipasivat, sillä saatoin sanoa hyvästit kaikille niille tuotteille, joita en itse vaan kaivannut. Luopuminen tuntui vapauttavalta. (Ja sitä minä muutenkin usein teen saadessani tuotteita kokeiluun. Kokeilen ne, muodostan mielipiteeni, mahdollisesti esittelen blogissani ja laitan sitten eteenpäin. On olemassa raja, mihin asti yksi ihminen voi kosmetiikkaa käyttää ja minulla se raja on tullut vastaan jo monesti jemmojeni kanssa.)
Toisen suuren muutoksen tein, kun siirsin kosmetiikkojeni päävaraston kotoani töihin hyttiini. Kotiini jäi meikkipakillinen tuotteita, pieni vitriininpäällynen vartalo- ja hiustuotteita, peilikaapillinen ihonhoitoa sekä suihkun puolelle parit shampoot, hoitoaineet ja naamiot. Ja niin, lisäksi myös kynsilakkakorini. Ja yksi laatikko, joka on täynnä näytteitä ja matkakokoja ja jonka aion myös tyhjentää pikkuhiljaa tuotekokeilujen merkeissä. Loppujen lopuksi määrä on kuitenkin melko pieni ja kun kotoa loppuu jotain, tuon hyttini kosmetiikkavarastoista tilalle uutta.
Hytti on siitä hyvä jemmapaikka kosmetiikalle, ettei sitä mahdu sinne ihan hirveitä määriä. Tai no, näin voisi oikeastaan luulla, mutta loppujen lopuksi neljä kapeahkoa seinäkaapin hyllyä, yksi peilikaapin hylly, vuodevaatelaatikko ja vaatekaappi vetävät sisäänsä yllättävän paljon. Koska hytissäni on kuitenkin muutakin kuin vain kosmetiikkaa ymmärtänette varmasti rivienkin välistä, että sen määrä on tosiaan kutistumaan päin, kun kerran kykenen sen jo noin hyvin hyttiini ahtamaan.
Hytti on myös siitä hyvä jemmapaikka, ettei tuotteiden näkeminen siellä saa minulle stressiä aikaan (toisin kuin kotona). Koska hytti on pieni, on tavaroiden parempi olla piilossa kaapeissa ja vaikka ne sattuisivatkin silmiini, voin töissä jotenkin vapaa-aikaani paremmin hyväksyä sen, etten vaan ehdi tehdä kaikkea ja kirjoittaa kaikesta. Töissä on helpompi myöntää, ettei ole superihminen ja keskittyä siihen oikeaan työntekoon sen sijaan, että ase ohimilla näpyttelisi ne pari iltapäivän vapaatuntia postauksia.
Kotona yritän selättää jäljelle jäänyttä tuotepaljoutta ja muutakin tavarapaljoutta. Minulla on suunnitteilla mukavia asioita tälle vuodelle ja se kaikkein jännittävin ja mukavin juttu edellyttää sitä, että tavaroiden ja varsinkin kosmetiikan määrä vähenee radikaalisti.
Välillä tuntuu turhauttavalta katsoa kaappiin ja miettiä sen olevan täynnä tavaraa, jota periaatteessa tarvitsen ja kaapin yksityiskohtainen läpikäynti tuntuu ikuisuuden vievältä projektilta. Eihän sieltä kuitenkaan lähtisi mitään pois!
Olen kuitenkin yrittänyt saada itseni ymmärtämään, että jokaikinen kodistani kadonnut tavara tai loppunut tuote on pieni erävoitto ja vie minut kohti tavoitteitani. En voi vielä paljastaa teille, mitä kivaa on suunnitteilla, sillä en tarkalleen itsekään vielä tiedä, mutta jokainen tällä hetkellä mielessäni oleva vaihtoehto on aivan mahtava.
Katsotaan siis, jos saisitte tänä vuonna seurattua vähennysprosessiani viime vuotta paremmin ja lupaan, että varsinkin syksy tuo tullessaan uusia tuulia! Uudenvuodenlupaukseni on kuitenkin, etten hanki tälle vuodelle liikaa blogikiireitä tai anna blogini ohjailla elämääni liikaa vaan kirjoitan sitä nauttien ja itselleni kiireitä ja stressiä hankkimatta -viimevuonna kun en aivan kyennyt tähän.
Aloin lukemaan blogiasi muistaakseni muutamia vuosia sitten, ja muistan hyvin elävästi videopostauksen walk-in cosmetic closetistasi ja meinasin pyörtyä 😀
kuitenkin tässä ajan kuluessa olen huomannut teksteistäsi välittyvän sellaisen muutoksen, ettet enää koe tuotteiden vähentämistä sellaisena ulkopuolisena pakottavana tekijänä, jos ymmärrät mitä tarkoitan? muistan montakin sellaista postausta, että ''HALUANHALUANHALUAN MUTTA EN VOI OSTAA AAAAAAARGH'', mutta nykyään taas tuntuu siltä, että se halu vähentää kosmetiikkaa tulee ihan oman pääsi sisältä, etkä edes halua rahdata kotiisi kilokaupalla purnukoita.
hyvä virve, en olisi uskonut silloin nähtyäni sen komerollisen kosmetiikkaa että tähän on tultu!
Sipe: Tuo on täysin totta, että ennen en ostanut, koska koin, että minun on projektini vuoksi pakko olla muiden painostuksen vuoksi ostamatta, mutta nyt kyse on täysin siitä, etten itse halua ostaa ja se on kiva fiilis. 🙂
Minä omistan paaaaaljon vähemmän kosmetiikkaa, kuin sinä, mutta silti suht paljon normaalilla mittapuulla. Ja ovat nuo kaikki putelit ja purnukat saanet minunkin pinnani kireälle. Siksi olenkin toteuttanu samanlaista karsimista kuin sinäkin, eli antanut itselleni turhia tuotteita pois. Eikä tunnu missään, mieli vaan paranee! En malta odottaa tilannetta, jossa omistan vain tärkeimmät tuotteet, luottotuotteeni, enkä mitään ylimääräistä!
Ja arvelen, että elämäsi kivat muutokset liittyvät erääseen herrasmieheen? 😉
Chatte
Samat tuulet ovat täälläkin puhaltaneet, tai ainakin ton vähentämisen osalta 😀 Itselläni tosin kosmetiikkaa on hiukka vähemmän, mutta silti liikaa; suun ongelma on vaatteiden määrä.. Tosin nyt olen viimeaikoina pistänyt jakoon kaksi ISOA pahvilaatikollista tarpeettomia vaatteita kiertoon, joka on ehkä noin kolmasosa kaikista vaatteista.
Olo on aika helpottunut jo tavaramäärän vähenemisestä, mutta vielä olisi karsittavaa.
Itse annan hyvinkin usein kosmetiikkaa ja vartalon/hiustenhoidon tuotteita eteenpäin jos ei tule itse käytettyä, kyllä se vaan on niin että ne tietyt suosikit on ja pysyy. Jonkinverran on purnukoita varastossa odottamassa että saisin edelliset käytettyä, mutta onneksi niillä ei ole kauhea kiire. Pikkusisareni ovat kyllä nauttineet kun ovat päässeet tutkimaan laatikoitani ja kysymään "saanko tän" ja itse tulen hyvälle mielelle kun tiedän että ne menevät hyvään käyttöön eivätkä vain loju pölyisinä jossakin nurkassa.
Kiva postaus! 🙂 Tätä olikin jo odotettu. 🙂 Mukavaa muuten kun vastailet nykyään taas kysymyksiin. 🙂
t. Kubla
tiedän tunteen kun blogin pitäminen stressaa ja tulee huono omatunto jos ei postaa! 😀 Mutta ihan tosi tämä on sun vapaa ajan blogi eikä sen kuulu olla sun työtä eli ihan omaa tahtia sillonkun tekee mieli! 🙂
En malta odottaa mitä tämä vuosi tuo tullessaan 🙂 Kuulostaa tosi mukavalta! Minulla on käynnissä myös pieni kosmetiikkatuotteiden karsinta, käytän aina ensin muutaman tuotteen loppuun ennen uuden ostoa:> tämä varsinkin huulituotteiden kanssa, menee muuten ihan överiksi!
Moi!
Osaisitko suositella hyviä meikkisiveltimiä. Erityisesti hyvät meikkivoide- ja luomivärisiveltimet. Kannattaako panostaa esimerkiksi 50euroa yhteen siveltimeen vai ovatko esimerkiksi Make up Storen / TBS:n siveltimet hyviä?
Laura
Laura: Kurkkaa tämä postaus: http://www.ostolakossa.com/2011/11/ne-parhaat-siveltimet.html 🙂
Tämä blogi on kyllä niin kääntynyt alkuperäistä tarkoitustaan vastaan, kun saat ilmeisesti aika paljon tuotteita kokeiluun tätä kautta. 😀
Itseäni hieman arveluttaa tämä suunta, mihin blogisi on menossa. Tässä on ollut nyt näitä arvontja arvontojen perään, mikä varmasti monia innostaa ja olen toki itsekin joihinkin arvontoihin osallistunut. Mietin vain annatko nyt muiden tahojen (=arvontoihin tuotteita lähettävät yritykset) määrittää kirjoitusten aiheita? Käytät kuitenkin paljon vaivaa näidenkin tuotteiden esittelyyn. Ettet kai vaan kiltteytäsi kirjottele tietyistä aiheista? Itse toivon, että kirjoitat vain ja ainoastaan siitä mistä sinä haluat kirjoittaa sen liiemmin muita miellyttämättä. Ne kirjoitukset ovat kuitenkin usein niitä parhaimpia, koska aihe on silloin rakkaampi. 🙂
Tällaista postausta olen kaipaillutkin! 🙂 En niinkään noista tuote-esittelyistä perusta, vaan pidän persoonallisesta otteestasi, joka ei niistä niin kovin aina välity. 🙂
Hyvä postaus. Olet kyllä edistynyt huimasti. 🙂 Itse tein sellaisen uudenvuodenlupauksen, etten osta kosmetiikkatuotetta, ennen kuin vanha vastaava on loppu. Toki luomivärejä tai huulipunia ym. saa ja kuuluukin olla monia, mutta esim. useampi avattu kasvovesi kaapissa ei ole kiva juttu. Inspiraation lupaukselle sain täältä.
Noniin, kerrankin asiaa!
Tv: Annika
Hyvä tyttö. hieno homma 🙂 Olen seurannut tarkasti blogiasi liki alusta saakka, ja silloin tällöin jopa pitänyt maratoniltoja lukemalla kaikki postaukset putkeen. (Lopputuloksena yleensä kosmetiikkaähky, päänsärky ja hillitön himo ostaa taas pari Diorin viisikkoa…).
Haluaisitko tehdä vaihtareita? Minulta löytyy yhtä sun toista, jonka vaihtaisin mielelläni kalpealle punapäälle sopiviin, sinulle sopimattomiin tuotteisiin.
-Morgaise