Mitä eroa on keräilyllä ja hamsterimaisella keräämisellä?

Pyrin jatkuvasti vähentämään tavaroitani ja haaveilen edelleen elämästä, jossa kaikki henkilökohtaiset tavarani mahtuvat reppuuni. Vaikka itse en innostu enää minkään asioiden keräilystä, ei minulla silti ole mitään sitä vastaan yleisesti – onhan keräily sitäpaitsi jokaisen oma asia. On myös varmasti ihanaa omistaa kokoelma jotain tiettyjä juttuja, jotka tuovat juuri itselleen iloa ja nautintoa.

Yksi asia, jota olen itse henkilökohtasista syistä kuitenkin miettinyt paljon vuosien varrella on se, mitä eroa on keräillä jotakin (eng. collect) tai vain kerätä ja jopa hamstrata jotain (eng. hoarding). Onko näillä edes eroa ja koska viaton keräily menee järjettömän hamstrauksen puolelle?

Kuulin vähän aikaa sitten mielestäni kuitenkin vihdoin loistavan määritelmän sille, mitä eroa näillä kahdella asialla on. Pidin tuosta määritteestä ja allekirjoitin ajatuksen, joten ajattelin, että sen jakaminen muille täällä blogissa voisi olla hyvä idea.

Lue myös: Millainen minimalisti olet? – 7 erilaista tyyppiä

Keräily ja kerääminen mitä eroa minimalismi Ostolakossa Virve Fredman

Moni meistä tykkää keräillä jotain. Jonkun kokoelma voi olla kolmen esineen kokoelma, toisen kolmenkymmenen ja jonkun kolmensadan esineen laajuinen.

Yksi kerää Muumi-mukeja, toinen Arabian astiastoa ja kolmas postimerkkejä. Kun keräilee jotain, pitää keräilemiään esineitä arvossa ja kohtelee niitä sen mukaisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö vaikka keräilyn kohteena olevia astioita voisi käyttää ja usein niitä kerätäänkin juuri siksi, että niitä nimenomaan voisi käyttää – tuottavathan ne juuri silloin eniten iloa.

Jos keräilyesineitä ei käytetä, pidetään niitä tavallisesti ainakin kauniisti esillä tai ne on järjestetty johonkin niin, että niitä voi tutkia ja ihailla. Esineet voivat olla rivissä hyllyllä, esillä vitriinissä, seinälle kiinnitettyinä tai järjestettynä kansioon. Ne on tavallisesti järjestelty niin, että niiden joukosta löytää helposti etsimänsä.

Kun keräilee jotakin, muistaa myös tavallisesti ainakin melko hyvin, mitä omaan kokoelmaan kuuluu, sillä jokainen kokoelmaan kuuluva juttu on merkityksellinen. Jokaisen jutun saaminen omaan kokoelmaan on tuottanut iloa ja hyvin usein kokoelman omistaja osaakin myös kertoa, mistä juuri se nimenomainen esine on tullut.

Lue myös: Kaikki kosmetiikkatuotteeni

Keräily ja kerääminen mitä eroa minimalismi Ostolakossa Virve Fredman

Kerääminen ja hamstraus, eli englanniksi hoarding eroaa keräilystä kuitenkin siinä, että tavaroita on alettu kerryttää usein vain jemmaamisen vuoksi. Joskus homma on myös voinut alkaa viattomasta keräilystä, mutta sittemmin paisua suorastaan järjettömäksi hamstraukseksi. Pahimmillaan voidaan sitten jo puhua pakonomaisen keräilyn aikaansaamasta ongelmasta.

Hamstraus eroaakin keräilystä siinä, ettei jemmattavia tavaroita kohdella enää samalla hartaudella. Siinä missä oma keräilykokoelma on juttu, josta huolehditaan (mikä ei kuitenkaan tosiaan välttämättä tarkoita, etteikö kerättäviä esineitä käytettäisi), ei hamstratuista esineitä pidetä huolta samalla tavalla.

Keräilykokoelma voidaan haluta laittaa kauniisti esiin tai järjestää huolella, mutta hamstratut tavarat eivät useinkaan ole kovin tarkassa järjestyksessä.

Toinen ero on myös se, että hartaudella kerätyn kokoelman sisällön muistaa tavallisesti hyvin, eli keräilijä osaisi epäilemättä luetella hyvin tarkasti tai ainakin melko tarkasti, mitä hänen kokoelmaansa kuuluu.

Lue myös: Tämän vuoksi et onnistu vähentämään tavaroitasi

Keräily ja kerääminen mitä eroa minimalismi Ostolakossa Virve Fredman

Jossakin varaston nurkassa voi olla usea pahvilaatikollinen vanhoja Aku Ankkoja, koska niitä kuulemma kerätään, mutta tosiasiassa ne ovat olleet laatikossa sekalaisessa järjestyksessä ja täysin koskemattomina jo vuosikymmenen eikä henkilöllä ole hajuakaan, mitä missäkin laatikossa on.

Hän voi silti olla ylpeä siitä, että voi sanoa omistavansa kaikki 90-luvun Aku Ankka -lehdet – onhan niitä yli 500 kappaletta. Tällaisessa tapauksessa henkilöllä ei varsinaisesti useinkaan ole tunnesidettä itse lehtiin vaan hänestä on vain mukavaa tietää ja voida kertoa muille, että hän omistaa tuollaisen kokoelman.

Kun esineitä kerätään ja hamstrataan, tulee usein tärkeämmäksi vain saada niitä kokoon paljon. Tällöin määrä ratkaisee eniten ja fiksaationa on vain kasvattaa oman kokoelman laajuutta.

Lue myös: Kaikki henkilökohtaiset tavarani

Keräily ja kerääminen mitä eroa minimalismi Ostolakossa Virve Fredman

Keräilyä ja keräämistä ei siis voi minusta erottaa toisistaan määrittelemällä esimerkiksi keräiltävien esineiden määrää, vaan nimenomaan sitä, kuinka esineistään huolehtii.

Joku voi omistaa 300 posliinikissaa, joita hän säilyttää olohuoneen kirjahyllyssä ja pyyhkii niistä pölyt säännöllisesti. Hän on ehkä jopa nimennyt jokaisen kissan ja kykenee mahdollisesti muistamaan, mistä mikäkin on tullut. Toinen taas kertoo keräilevänsä Kinder-munien kilppareita, mutta ei ole edes kurkistanut tarkemmin, mitä hahmoja siinä vanhempien vintiltä oman kodin kellariin tuodussa laatikossa onkaan.

Olen itse kymmenisen vuotta sitten sekä keräillyt että kerännyt Diorin viiden sävyn luomiväripaletteja eli viisikkoja. Aluksi valikoin kokoelmaani kauniita luomiväripaletteja, jotka olivat aarteitani. Valitsin ne paletit, joiden sävyistä pidin eniten ja käytin niitä ahkerasti. Pidin niitä kauniina, joten ne saivat jopa oman paikkansa vitriinistä.

Pikkuhiljaa keräily muuttui keräämiseksi. Halusin vain saada ne kaikki, jotta minulla olisi iso kokoelma. Jotta omistaisin ne kaikki. Kokoelmastani löytyi paletteja, joiden sävyistä en edes liiemmin pitänyt ja kun vieläpä ottaa huomioon, että puhuttiin luomiväreistä, jotka eivät säily ikuisuuksiin ja kyse oli käyttöesineistä, oli pahimmillaan yli neljäkymmentä palettia käsittäväksi paisunut kokoelma ihan järjetön. Se ei ollut enää keräilyä, se oli vain keräämistä.

Olisinpa tajunnut miettiä näiden asioiden eroja silloin ja nauttinut vaikka viidestä erilaisesta paletista, joita olisin kaikkia voinut käyttää.

Lue myös: Säästin tavaroita fantasiaminälle, jota ei edes ollut olemassa

Keräily ja kerääminen mitä eroa minimalismi Ostolakossa Virve Fredman

Muistan, kun pienenä katsoin televisiosta yhtä 90-luvun suosikkisarjoistani eli Hakupalat-ohjelmaa. Tuossa TV-ohjelmassa osallistujat esittelivät kansalle itsensä, hakukohteensa ja silloisen kokoelmansa toivoen, että muut voisivat lähettää heille nurkissaan turhaan pyöriviä, kokoelmaan sopivia esineitä.

Joskus kyse oli henkilökohtaisesta kokoelmasta, joskus taas esimerkiksi joku yhdistys saattoi etsiä valokuvia tai esineitä kokoelmaansa, joka liittyi esimerkiksi sen historiaan. Joskus myös etsittiin ihmisiä, jotka olivat vaikka lapsuudessa olleet jossakin tietyssä porukassa.

Välillä noissa TV:ssä esitetyissä hauissa oli järkeä eivätkä kaikki halunneet saada isoa kokoelmaa. Joku saattoi etsiä esimerkiksi vain yhtä kadoksissa ollutta, hyvin hankalasti saatavilla olevaa laitteensa vaihto-osaa ja toinen taas niitä kolmea kokoelmastaan puuttuvaa kirjaa. Joskus etsittiin ihmisiä, joilla oli sama kiinnostuksen kohde.

Toisinaan homma meni ihan hulluksi. Joku keräsi johonkin teemaan liittyviä esineitä ja ihmiset lähettelivät niitä keräilijälle aivan valtavan määrän. Lopputulos saattoi olla, että keräilijällä oli yhtäkkiä kokoelmassaan tuhat uutta kissoihin liittyvää esinettä tai satoja satunnaisia pinssejä. Hommasta katosi kaikki tolkku.

Myös tavaroita keräillessä voi siis olla hyvä pysähtyä kysymään itseltään, miksi niitä oikeasti kerää ja nauttiiko itse kokoelmastaan, vai vain siitä, että voi kertoa omistavansa sen. Jos tärkeimmältä tuntuu, että voi sanoa omistavansa kokoelman, voi olla hyvä miettiä, miksi se on niin tärkeää. Jollakin voi olla tähän hyvä syy, mutta joku muu taas voi havahtua tajuamaan, ettei se ehkä olekaan niin tärkeää. Kokoelman tärkeyden voi kuitenkin määritellä vain itse.

Lue myös: Näin KonMari ja minimalismi eroavat toisistaan

Keräily ja kerääminen mitä eroa minimalismi Ostolakossa Virve Fredman

Keräilettekö tai keräättekö te jotain?

 

4 kommenttia artikkeliin ”Mitä eroa on keräilyllä ja hamsterimaisella keräämisellä?”

  1. Kauniita lankoja ja eri alojen tietokirjoja. Langat yleensä löytävät jossain vaiheessa ’sen oikean’ ohjeen ja päätyvät puikoille, mutta pelkkä ihailu ja hypistely tuottavat mulle myös suurta iloa. Tietokirjat päätyvät kaikki luetuiksi, aiheesta riippumatta. Tällä hetkellä on auki englanninkielinen tiiliskivihakuteos Japanilaisista taruolennoista sekä 40-luvun oppikirja purjehduksesta.

    • Kiinnostavaa kuulla, mitä muut keräilevät. 🙂 Tietokirjat ovat kyllä mielenkiintoisia. Minä en niinkään välitä niistä fyysisinä, mutta Storytelissa on jo mukava lista äänikirjoina odottamassa kuuntelua. Rakastan myös katsella YouTubessa milloinkin minkäkin, välillä hyvinkin randomin aiheen ”tietovideoita”. 🙂

  2. Hah, mieheni kerää (nimenomaan kerää) Aku Ankkoja juuri tuolla tyylillä! Hän on yhä sitä mieltä, että joskus niistä tulee vielä arvokkaita aarteita. Tämä ei toki estänyt häntä säilyttämästä lehtiään sängyn alla sotkuisissa kasoissa… Yhteen muutettuamme suostui onneksi säilömään ne siististi häkkikomeroon 😄

  3. No, miten sen nyt ottaa. Minulla on jonkun verran KalevalaKorun koruja, vaikka en niitä juuri käytä. Minusta on mukava tietää, että minulla on ne. Tässä muutama kuukausi sitten näin käytettyjen korujen nettikaupassa yhden harvinaisemman riipuksen, jonka hankkimista olin _harkinnut_, jos se vielä tulisi myyntiin jossain. Nyt kun sen näin, harkinnat jäi ja se piti saada heti. En edes ostanut sitä sen takia, että saisin näyttää muille, että minulla tämä koru on, koska siitä ei tiedä kukaan muu kuin minä ja mieheni. Että ehkä keräilen koruja. Mutta en mitä tahansa koruja, vaan KalevalaKoruja, sellaisia malleja, jotka minua miellyttävät. Eikä niitä malleja ole mielin määrin.
    Lisäksi ilmeisesti keräilin tiettyä juomalasisarjaa, joka ei enää ole ollut tuotannossa pitkään aikaan. Viime keväänä totesin, että kokoelmani on nyt täynnä, vaikka ei minulla ole kaikkia sarjan osia, vain ne, jotka haluan. Käytän niitä laseja joka päivä ja niiden muoto miellyttää minua erittäin paljon. Tulen hyvälle tuulelle aina, kun otan sellaisen lasin käteeni.
    Itse en ymmärrä posliinikissojen keräilyä, mutta jos joku siitä onnensa saa, niin hyvä, ei se ole minulta pois!

Kommentointi on suljettu.