Nämä asiat yllättivät minut minitaloon muuttaessa

Ennen 34 neliön minitaloon muuttoamme olin haaveillut sellaisessa asumisesta jo useamman vuoden ajan.

Olin tutkinut Pinterestistä kuvia pikkutalojen sisustuksista, katsellut YouTubesta videoita, joissa ihmiset kertovat elämästään pikkutaloissa sekä lukenut kaikki käsiini saamat lehtiartikkelit, jotka käsittelivät pikkutalossa asumista.

Voisi siis sanoa, että olin valmistautunut hommaan huolella ja uskoin, että minulla oli asiaa kohtaan varsin realistiset odotukset.

Vaikka olin mielessäni jo usean vuoden ajan valmistautunut pienessä talossa asumiseen, olen vasta oman kokemuksen myötä huomannut asioita, joita en ollut ennen tajunnut samalla tavalla.

Nämä asiat ovat yllättäneet minut pikkutalossa asuessani:

 Minitalo Virve Fredman

1. Pientä taloa saa olla jatkuvasti järjestelemässä

Pieneen taloon ei mahdu paljon tavaraa, joten eihän siellä edes mahdu saamaan aikaan epäjärjestystä!

Väärin.

Pienessä talossa asuminen on monin paikoin kuin Tetriksen pelaamista. Vaikka tilaa olisikin ympärillä riittävästi, ei sitä silti ole käytössä loputtomiin.

Käytännössä tämä on omassa kodissamme tarkoittanut, että laskutila loppuu usein kesken, jos tavaroita ei palauta säännöllisesti paikoilleen.

Tavaroille on vain rajallinen määrä laskutilaa ja lähes jokaisen tavaran paikka vaikuttaa siihen, mihin jonkun toisen tavaran voi käsistään laskea.

Tiedän, että toiset ihmiset ovat luonnostaan järjestelmällisiä ja heille on itsestäänselvää palauttaa tavarat paikoilleen heti tai ainakin pian käytön jälkeen, mutta en itse kuulu tähän ryhmään.

Kun lopetan jonkin asian käytön, lasken tavaran käsistäni juuri niille sijoille ja päädyn viljelemään tavaroita ympäriinsä kunnes sitten lopulta jonain päivänä päätän laittaa ne paikoilleen.

Minulle on jokaisen tavaran käytön jälkeen tehtävä tietoinen päätös siitä, mitä teen tavaralla.

Aiemmassa asunnossamme tämä ei ollut ongelma, sillä tilaa tuntui olevan mielin määrin – siitäkin huolimatta, että alakerran naapurimme kauhisteli meille kerran, kuinka voimme mahtua asumaan virallisesti vain alle 60 neliöisessä loftissamme kun se on niin pieni.

Tuossa asunnossa saatoin laskea tavaroita ympärilleni vapaasti ja jos tasoilta loppui tila, oli sitä loputtomiin lattioilla. Koskaan ei ollut ahdasta.

Avarassa tilassa tavaroidemme vähyys korostui ja ylipäätään tuntui, että on ihanaa omistaa vähän tavaroita, sillä niillä ei voinut saada aikaan kovin suurta sotkua ja jos saikin, oli se loppujen lopuksi järjestelävissä varsin nopeasti.

Pienessä talossa jo muutama tavara aiheuttaa kuitenkin helpommin elämää hankaloittavaa epäjärjestystä.

Täällä kyse ei ole vain esteettisestä häiriöstä, vaan käytännön elämän hankaloitumisesta.

Tavarat on vain pakko palauttaa paikoilleen säännöllisesti, jos arjen halua pitää sujuvana.

Tärkeää on siksi myös, että kaikille tavaroille on olemassa valmiiksi päätetty paikka, johon ne voi palauttaa.

Käytännössä kyse on kuitenkin vain uuden toimintatavan oppimisesta ja olen huomannut pikkuhiljaa palauttelevani tavaroita paikoilleen käytön jälkeen yhä automaattisemmin.

Lue myös: Mitä eroa on minimalismilla ja tavaroiden karsimisella?

Minitalo Virve Fredman

2. Pientä taloa saa olla jatkuvasti siivoamassa

Toinen asia, johon en ollut varautunut oli, että pientä taloa saa jatkuvan järjestelyn lisäksi myös olla kokoajan siivoamassa.

Koska talossa ei ole varsinaista hiekan, kivet ja muut sotkut stoppaavaa eteistä, kulkeutuu kaikki helposti muuallekin taloon.

Vastaavasti keittiössä puuhastellessa murusia ja muuta pientä roskaa saattaa helposti pudota lattialle, josta se sitten kulkeutuu nopeasti jalkapohjissa muualle asuntoon.

Tässä asunnossa pölynimuria saa siis olla näyttämässä lattialle lähes jatkuvasti, minkä vuoksi oma johdoton varsi-imurimme seisoo aina käyttövalmiudessa eteisessä.

Ajattelen itse, että on olemassa kahdenlaista siivoajatyyppiä: niitä, jotka siivoavat ehkäistäkseen sotkua ja niitä, jotka siivoavat sitten kun on sotkuista.

(Tai noh, kolmannen tyypin muodostavat sitten ne, jotka vain elävät sotkun keskellä tekemättä asialle mitään.)

Kuulun itse ehdottomasti luokkaan kaksi, eli en siivoa ehkäistäkseni sotkua, vaan siivoan vasta sitten kun näen, että ympärilläni on sotkuista.

Lue myös: Kaapin henki – tavaravaivaisen tunnustuksia

Millaista on asua pikkutalossa Virve Fredman minimalismi

Vanhassa kodissamme imuroin sitten, kun satuin joskus huomaamaan villakoiria rappusten alla ja pyyhin pölyjä, jos niitä oli kerrostunut johonkin näkyvästi.

Siivoaminen oli suurelta osin kuitenkin sellaista arjen näkyvien paikkojen puhdistusta, eli kylpyhuoneen lavuaarin ja peilin pesua niiden likaannuttua, keittiön tasojen pyyhintää, kun niillä näkyi sotkua  ja muita vastaavia pieniä puuhia.

Kotona tuntui yleensä aina olevan melko siistiä kuin itsestään.

Pikkutaloon muutto on kuitenkin laittanut tarttumaan siivousvälineisiin aiempaa huomattavasti useammin, yleensä jopa päivittäin.

Katselin aluksi hieman kateellisena erään naapurimme pikkutalon valkoista lattiaa, joka näytti tekevän talosta vieläkin valoisamman ja avaramman tuntuisen miettien, pitäisikö meillekin saada sellainen.

Käytännön kautta tajusin, millainen työmaa sellaisen kanssa eläminen olisi ja kuinka kaikki pöly ja lika näkyisi sillä hetkessä.

Haikailuni valkoisesta lattiasta pikkutalossa loppuivat sen jälkeen kuin seinään.

En ole koskaan ajatellut, että puolisoni olisi jotenkin erityisen karvainen, mutta täällä ihmettelen lähes päivittäin valkoisten rappujemme nurkkia katsoessani, asuuko talossamme sittenkin tietämättäni jokin karvainen lemmikki, sillä portaiden nurkissa on jatkuvasti lyhyitä karvoja, joita en tunnista omikseni.

Valkoisen pinnan jatkuvaa siivouksen tarve on noussut esiin myös keittiössämme, jonka tasot ovat valkoiset.

En tiedä, vaivaako minua enemmän se, että tasoja saa olla jatkuvasti pyyhkimässä puhtaaksi vai se, etten vanhan asunnon puisten tasojen kanssa eläessä koskaan tullut tajunneeksi, kuinka likaiseksi ne tulevat jo varsin lyhyessä ajassa.

Koska ne eivät siellä kovin helpolla näyttäneet likaisilta, en myöskään tullut pyyhkineeksi niitä turhan usein.

(Yritän kuitenkin positiivisesti ajatella, että tämä varmasti vain edesauttoi kasvattamaan hyvää vastustuskykyä.)

Lue myös: Mistä tavaroiden vähentäminen kannattaa aloittaa?

Millaista on asua pikkutalossa Virve Fredman minimalismi

3. Pienessä talossa tarvitaan yllättävän paljon tavaraa

Olin ajatellut, että muutto pieneen taloon olisi helppo, sillä sinne tarvittaisiin vain pari uutta huonekalua pieneen taloon sopivassa koossa ja siinä se.

Eihän sinne edes mahtuisi paljon muuta.

Käytännössä on kuitenkin tuntunut, että pieneen taloon on saanut olla hankkimassa jos jonkinlaista arkea helpottavaa ja kodikkuutta lisäävää tavaraa jatkuvasti ja kun käytössä ei ole autoa, on niitä saanut välillä raaha kotiin pyörällä, kävellen ja julkisen liikenteen bussilla selkä hiestä märkänä.

Yksittäisten sisustustavaroiden määrää ei ole etukäteen edes tullut ajatelleeksi: mattoja, päiväpeite, hyllyjä, astiankuivausteline, puutarhakalusteita, tuo pieni juttu tuohon, tämä tähän ja hei, tuohonkin tarvitsi vielä sellaisen!

Itseasiassa pienessä talossa on tuntunut olevan jopa enemmän tarvetta erilaisille tavaroille kuin isossa, sillä moni esine helpottaa arkea tuomalla järjestystä ja paikan jollekin toiselle esineelle.

Tämän lisäksi erilaiset sisustusesineet tietysti myös lisäävät pienen tilan kodikkuutta.

Vanhassa asunnossamme meillä ei juurikaan ollut koriste-esineitä ja muutenkin olimme siinä elämänvaiheessa, että karsimme turhan paljon täyttynyttä kotiamme.

Nyt meidän on pitänyt toimia melkein päin vastoin, eli yrittää täyttää tyhjää kotia, johon otimme kyllä vanhasta asunnosta mukaan tänne mahtuvia huonekaluja, mutta joilla kodista ei vielä tehty käytännöllistä ja kodilta tuntuvaa.

Vanhan asunnon asiat oli myös hankittu kuutisen vuotta sitten elämänvaiheessa, jolloin meihin vetosi moderni, kiiltävä ja valkoinen pinta, mutta nyt olemme halunneet pikkutaloon pehmeitä luonnon sävyjä ja puuta.

Kotia on toki täytetty varsin harkiten, mutta pieniä yksityiskohtia on tarvittu yllättävän paljon.

Isomman asunnon keittiössä vaikkapa käsitiskiaineen pulloa saattoi säilyttää keittiön tasolla ilman, että tulin edes ajatelleeksi asiaa, sillä näin sen vain kun olin keittiössä tiskialtaan äärellä.

Pienessä talossa keittiö on kuitenkin yhtä kuin olohuone enkä halua katsella olohuoneessani Fairy-pulloa, joten hankin käsitiskiaineelle nätimmän täyttöpullon.

Vanhassa asunnossa ei haitannut, jos avaimet jäivät lojumaan eteisen pöydälle, sillä niitä ei nähnyt siinä, mutta nyt kun eteistä ei ole, oli avaimille hankittava oma avainkaappi.

Pienessä talossa on siis saanut miettiä paljon sitä, kuinka vähällä oikeastaan pärjää ja samalla suhteuttaa sitä siihen, kuinka vähällä haluaa pärjätä ja millaisissa asioissa voikin olla mukavaa hankkia kotiin jotain, mikä tuo itselleen lisäarvoa.

Lue myös: Kuinka kumppanin saa vähentämään tavaroita?

Millaista on asua pikkutalossa Virve Fredman minimalismi

4. Pienessä talossa on yllättävän runsaasti tilaa

Neljäs yllätys oli varsin positiivinen.

Olin luullut, että pieneen taloon muutto tarkoittaisi, että kaikesta pitää tehdä kompaktia ja että tilasta olisi puutetta jatkuvasti.

Rappusten alle olisi järjestettävä säilytystilaa, jottei yhtään hukkaneliöitä syntyisi, seinustoille olisi kiinnitettävä kaappeja, sinne tänne pitäisi asentaa hyllyjä ja ylipäätään lähes kaikkialle pitäisi kätkeytyä joku yllättävä säilytysratkaisu.

Heti muuton jälkeen vertailin kotiamme hieman haikeana niihin kompakteihin asuntoihin, joissa kaikkea oli mietitty jo rakennusvaiheessa: jostakin taittui esiin pöytä, jokainen rappunen oli kaappi tai laatikko, sänky taittui piiloon ja jopa seinät liikkuivat muuttaen tiloja erilaisiksi.

Meidän taloissamme ei oltu mietitty mitään tällaisia ratkaisuja, ne oli vain rakennettu pieniksi taloiksi ilman suurempia arkkitehtuurisia pohdintoja, jotka tekisivät pienestä kodista sellaisen, että sen myynti-ilmoitukseen voisi kirjoittaa sen olevan kompakti tilaihme.

Keittiön parin kaapin ja kylpyhuoneen lavuaarin alla olevien parin vetolaatikon lisäksi ainoa kotiin valmiiksi rakennettu säilytystila oli eteisen alle 40 senttiä leveä komero, josta saattoi itse päättää, onko se vaatekaappi vai siivouskomero. Meillä siellä majailevat ulkovaatteet, kengät ja laukut.

Käytäntö on kuitenkin yllätykseksemme osoittanut, että pieni koti vetää puoleensa ihmeen paljon tavaraa eikä ihmeellistä kikkailua ole säilytystilan puolesta tarvittu.

Kaikkeen ei ole tarvinnut keksiä kompaktia, tilaa säästävää ja säilytystilaa tuovaa ratkaisua, eli jokaisen kodin esineen ei tarvitse joko taittua kasaan, sisältää säilytystilaa tai muuttaa muotoaan joksikin toiseksi esineeksi.

Olennaisempaa on vain ollut, että se vie sopivasti tilaa tekemättä tilasta ahdasta ja palvelee käyttötarkoituksessaan kätevästi.

Olin vuosien varrella kerännyt Pinterest-kansioon valtavan määrän kompakteja ideoita pienessä tilassa elämiseen, mutta käytännön myötä on osoittautunut, ettei niille ole juurikaan ollut tarvetta.

Koska olimme ennen pikkutaloon muuttoa myös jo useamman vuoden karsineet ylimääräisiä tavaroitamme, ei tavaroita loppujen lopuksi ole kovin paljon – lähinnä tarvetta on siis vain ollut niiden järkevälle järjestelylle ja sijoittelulle.

Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea lisää ajatuksiani siitä, kuinka paljon kätevämpää on vain omistaa vähemmän tavaroita sen sijaan, että yrittäisi keksiä jatkuvasti lisää säilytystilaa.

Minitalo Virve Fredman

Millaiset asiat teidät ovat yllättäneet pienempään kotiin muuttaessa?

Jätä kommentti