Tämän vuoksi ostolakko on huono idea

Ostolakot ovat jo useamman vuoden ajan olleet trendikäs ilmiö. Tokikaan ostolakkoon ryhtyvät eivät tietenkään tee sitä ollakseen trendikkäitä, vaan hyvin usein taustalla on jokin muu tekijä.

Siitä huolimatta, että aloin jo vuonna 2009 kirjoittaa Ostolakossa-nimellä kulkevaa blogia, en jostain syystä ole koskaan pureutunut blogissani varsinaiseen ostolakkoiluun sen syvemmin kuin kertomalla omia onnistuneita ja vähemmän onnistuneita tarinoitani ostolakon yrittämisestä.

Koska ajatus ostolakosta kuitenkin kiinnostaa ja jollain tavalla myös kiehtoo monia ajattelin, että haluan tuoda blogissani esiin siihen liittyviä erilaisia kantoja. Niin hassulta kuin se nimittäin voikin Ostolakossa-nimistä blogia kirjoittavan sanomana kuulostaa, en itseasiassa nykyään enää usko ollenkaan ostolakkoihin tai ylipäätään pidä niitä kovin järkevänä ideana.

Lue myös: Mistä tavaroiden vähentäminen kannattaa aloittaa?

Anyfin kokemuksia koodi Virve Fredman

Mikä on ostolakko?

Tavallisesti ostolakolla viitataan itse määriteltyyn ajanjaksoon, jonka aikana ollaan ostamatta jotain. Myös tämä jokin on täysin ostolakkolaisen itsensä määriteltävissä, eli ostolakko voi koskea mitä tahansa asiaa.

Yleisiä ostolakon aiheita ovat esimerkiksi vaatteet ja kosmetiikka, mutta ostolakko voi koskea mitä tahansa muutakin tuoteryhmää vaikkapa askartelutarpeista tietokonepeleihin.

Ostolakon voi myös vetää äärimilleen ja päättää, ettei osta ylipäätään mitään. Tällaiset kaiken shoppailun tietyksi ajanjaksoksi kieltävät ostolakot ovat nykyään yhä yleisempiä, mutta tokikaan ne eivät tavallisesti ole sentään kaiken kieltäviä, eli esimerkiksi peruselintarvikkeiden ostaminen sallitaan.

Monet voivat kuitenkinmyös kokeilla älä osta mitään -päivää tai jopa viikkoa, jossa aivan kaiken ostaminen, ruoka mukaanlukien, on kiellettyä.

Toiset taas saattavat julistaa päälle vaikkapa viikon tai kuukauden kestävän ostolakon, jonka aikana ei hankita mitään muuta kuin ruokaa ja muita mahdollisia arjen välttämättömyyksiä sanan löyhässä merkityksessä. Jos siis shampoo loppuu, ei ilman sitä tarvitse kärvistellä, mutta jos shampoota on kotona, ei sitä osteta lisää vain siksi, että se on juuri nyt hyvässä tarjouksessa.

Jotkut saattavat lyödä päälle myös pidemmänkin aikavälin kestävän täysostolakon, mutta tyypillisimmissä pitkäjaksoisissa ostolakoissa kyse on siitä, että jonkin tuoteryhmän ostokset stopataan vaikkapa neljäksi tai kuudeksi kuukaudeksi tai jopa vuodeksi. Netistä löytyykin useita artikkeleita, joissa ihmiset esimerkiksi kertovat ryhtyneensä vuodeksi vaatteita koskeneeseen ostolakkoon.

Lue myös: Mitä jos tekisit kuolinsiivouksen?

Virve Fredman minimalismi

Miksi ostolakkoon ryhdytään?

Tyypillisin syy ryhtyä ostolakkoon on varmasti herätys siihen, että omistaa liikaa tavaraa. Kotona vallitsee kaaos, kun tavaroille ei löydy säilytystilaa ja kodin kaapeissa on jatkuva epäjärjestys niiden yltäkylläisen tavaramäärän vuoksi, mikä puolestaan saa aikaan sen, ettei mitään koskaan löydy ja jos löytyykin, edeltää sen löytymistä valtava mylläys.

Moni havahtuu huomaamaan, että esimerkiksi shoppailee kotiin jatkuvasti lisää vaatteita, vaikka oman vaatehuoneen sisällöllä vaatettaisi jo pienen kylällisen ihmisiä. Periaatteessa vaatteita siis riittää vaikka kuinka, mutta silti aina tuntuu, ettei vaatekaapissa kuitenkaan ole mitään sopivaa päällepantavaa, joten ennen viikonloppua on hyvä koukata vaatekaupan kautta kotiin ja napata sieltä mukaan viikonlopun menoon sopiva paita.

Moni ryhtyy siis ostolakooon laittaakseen stopin jatkuvalle kotiin sisääntulevalle tavaravirralle. Voi olla kiehtovaa kokeilla, olisiko kotona sittenkin jo kaikki tarvittava.

Syynä ostolakkoon voi myös olla halu säästää. Pienistä rahavirroista kertyy nimittäin helposti iso, pankkitilin säännöllisesti tyhjäksi huuhtova aalto. Kun kerta toisensa jälkeen päätyy ensin ihmettelemään, minne ne rahat taas katosivat ja sitten tajuaa, että ne roikkuvat vaatekaapissa, ovat survottuna lipaston laatikoihin ja kasaantuneet muutenkin pitkin asuntoa aivan uuden muodon saaneina, nyt jo turhalta tuntuneina hankintoina, voi päälle helposti iskeä säästöraivo.

Säästöraivo voi antaa mukavan motivaatiopiikin: hemmetti, tässäkin minä nyt istun viidenkympin farkuissani, joita minulla on seitsemät ja päälläni kolmenkympin neule, jonka ostin vain, koska se oli ihan kiva ja tarjouksessa ja katselen satasen maksaneita sisustusesineitäni, joilla ei ole mitään muuta virkaa kuin somistaa asuntoani ja mietin, että olisihan se ollut kivaa mennä muiden kanssa mökille, mutta budjetti tuli vastaan.

Monilla päätös ostolakkoon voikin lähteä nimenomaan siitä, että mielessä on ensin jokin säästötavoite ja shoppailun lopettaminen keksitään hyvänä apuna tai jopa ratkaisuna tuohon tavoitteeseen pääsemiselle.

Ostolakossa voi myös olla kyse itsensä haastamisesta. Voi olla hauskaa haastaa itsensä selvittämään, voiko taistella omia mielitekojaan vastaan ja siitä voi jopa tehdä arkeen piristystä tuovan pelin. Jos vielä tiimiytyy yhteen muiden ostolakossa olevien kanssa, saa kasaan hyvän vertaistukiryhmän, jolle voi tilittää fiiliksiään ja tuulettaa onnistumisiaan.

Itsensä haastaminen voi myös liittyä edellä mainittuihin liiallisiin tavaroiden haalimiseen ja säästötavoitteesiin. Jos tajuaa, että shoppailu on itselleen jonkin tason ongelma (mutta ei välttämättä edes vakava sellainen), voi itsensä olla kiinnostavaa haastaa selvittämään, voisiko elää toisin.

Joillakin ostolakon syyt taas ovat puhtaasti eettiset. Moni on päättänyt astua ulos kulutusoravanpyörästä sen alettua ahdistaa itseään ja päättänyt, että ei vain tarvitse uutta ja omistaa jo kaiken sen, mitä tarvitsee. Kulutuskeskeinen yhteiskunta tympii ja valinnallaan haluaa osoittaa itselleen ja ehkä myös muille, että elämää voi elää ilman turhaa kulutusta ja maapallon varoja säästellen.

Lue myös: Tämän vuoksi et onnistu vähentämään tavaroitasi

Virve Fredman elämiskustannukset

Mitä hyötyä ostolakosta on?

Ostolakosta voi olla monenlaisia hyötyjä. Yksi konkreettisimmista jutuista on monilla varmasti rahan säästäminen, sillä jos ei osta tavaroita, säästyy rahaa.

Toisaalta ostolakko ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita rahan säästymistä. Moni voi myös valita, ettei halua käyttää rahojaan tavaroihin, vaan valitsee mielummin laittaa rahat tekemiseen, palveluihin ja  kokemuksiin. Ulosvirtaavan rahan summa on siis sama, mutta lopputuloksena ei ole uusia tavaroita.

Voi myös olla, että ostolakolla halutaan saada säästöön potti, joka sitten kuitenkin käytetään johonkin hankintaan – oli se sitten tavara, matka tai muu kokemus.

Yksi ostolakon yleisimmistä hyödyistä on kuitenkin varmasti se, mitä se opettaa ostolakkoilijalle itsestään – jos sen siis vain antaa opettaa ja pysähtyy oikeasti pohtimaan ajatuksiaan ja kyselemään fiiliksiä itseltään.

On helppoa julistaa olevansa ostolakossa, mutta joskus siinä pysyminen voi osoittautua käytännössä hyvinkin vaikeaksi, kun kohdalle osuu jotain ennalta suunnittelematonta.

Ostolakkoon ryhtyessään ei esimerkiksi ollut suunnitellut alkavansa vaikka harrastaa jotain, mutta nyt se yhtäkkiä kiinnostaisikin ja jotain siihen liittyvää ei ostolakon säännön vuoksi ole mahdollista ostaa. Ostolakon aikana saattaa myös tajuta, että vaikka itselleen ei pitäisikään ostaa mitään, voi vastaan tulla tarve ostaa jollekin toiselle jotain lahjaksi.

Ostolakko voi myös havahduttaa tunnistamaan omia ongelmia. Kun halu ostaa jotain kiellettyä ostolakon aikana kasvaa suureksi, on itseltään hyvä pysähtyä kysymään, miksi sen ostaminen tuntuu niin tärkeältä jutulta, onko kyse muustakin kuin hetken mielihalusta ja mitä tapahtuu, jos tavaran jättää ostamatta.

Pohdinnassa voi olla hyvä mennä hyvinkin syvälle ja miettiä, onko jonkin tavaran hankinnassa sittenkään täysin kyse vain itsestään vai enemmän siitä, mitä sillä viestittää muille ja onko se viestinnän väline oikeasti niin tärkeä, ettei ilman sitä pärjää.

Ostolakko voi myös kannustaa vaihtoehtoihin ja ratkaisuihin, jotka olisi ennen jättänyt väliin siksi, että on esimerkiksi halpointa ostaa rahalla jotain omaa – siitäkin huolimatta, ettei sitä tulisi käyttäneeksi kuin kerran tai kaksi.

Ostolakko voi esimerkiksi kannustaa lainaamaan jotakin, vaihtamaan tavaroita tai selvittämään, pyörisikö jonkun nurkissa jotain sellaista itselleen hyödyllistä, josta joku muu hankkiutuisi ilomielin eroon. Ostolakon sääntöihin sopeutumalla voi siis löytää vaihtoehtoisia tapoja saada edelleen haluamansa.

Lue myös: KonMari ja minimalismi – näin ne eroavat toisistaan

VIrve Fredman minimalismi tavaroiden karsiminen Ostolakossa

Miksi ostolakko ei ole hyvä idea?

Ostolakossa voi siis olla paljon hyödyllisiä juttuja, mutta omilla vuosien kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, ettei se ole loppujen lopuksi hyvä idea. Tämä voi tosiaan olla yllättävää kuulla Ostolakossa-bloggaajan sanomana, mutta asiaa on tullut pohdittua kuluneina vuosina sen verran paljon, että mielipiteeni siitä on nykyään melko vahva.

Itse koen ostolakon ongelmaksi sen, ettei se varsinaisesti tähtää muuttamaan omia ajatuksia ja kulutustottumuksia pysyvästi, vaan rajoittaa omaa käyttäytymistä vain määräajaksi. Monille siitä voi toki jäädä käteen pysyvämpiäkin oppeja, mutta useille se on vain kokeilu, jonka mukaan eletään tietyn verran aikaa sääntöjen kanssa kärvistellen.

En voi ostaa nyt, koska olen ostolakossa, mutta ostolakkoni päättyy kolmen viikon kuluttua ja sitten kyllä todellakin ostan sen. Plus myös sen toisen ja kolmannen jutun, joita nyt himoitsen.

Jos asiat jätetään ostamatta vain siksi, että oman ostolakon säännöt kieltävät sen, puuttuu hommasta minusta jotenkin täysin pointti. Tottakai ostolakosta voi olla tässäkin tapauksessa hetkellinen hyöty, mutta rinnastaisin tällaisen hetkellisen ostolakon lähinnä laihdutuskuuriin tai karkkilakkoon, joissa tehdään tilapäinen muutos hetkellisen hyödyn saavuttamiseksi, mutta ei käsitellä varsinaista ongelmaa niin syvällisesti, että aikaan saataisiin pysyvämpää muutosta.

Esimerkiksi karkeista ja pullasta ei tarvitse kieltäytyä loppuelämäkseen täysin, vaan ratkaisevampaa on osata nauttia niitä kohtuudella. Tiettyjä juttuja on kiva juhlistaa muiden kanssa kakkua syöden ja makeat naposteltavat ovat kiva lisä illanistujaisiin eivätkä ne ole ongelma kohtuudella nautittuna, mutta keholle ei taatusti tee hyvää saada päivittäin rajua sokeripiikkiä.

Minusta sama pätee tavaroiden ostamiseen. Jos ostos on harkittu ja tulee tarpeeseen, ei sen pitäisi olla ongelma, vaan päin vastoin tuottaa hyötyä ja pitkään jatkuvaa iloa. Jos kuitenkin tekee jatkuvasti spontaaneja hankintoja, jotka jäävät lojumaan kotiin käyttämättöminä, on kyse ongelmasta, vaikka se ei laittaisikaan ihmistä suoranaistesti ongelmatilanteeseen esimerkiksi taloudellisen ahdingon vuoksi.

Usein kielletyistä asioista myös tulee erityisen haluttuja juuri siksi, että ne ovat kiellettyjä. Jos hokee itselleen, että nyt en saa ostaa mitään, niin varmasti näkee ympärillään nyt kerrankin hyvään hintaan vaikka mitä sellaista, mitä on ennen halunnut ja tuskailee, kun ei saa shoppailla.

En myöskään koe millään tasolla järkeväksi olla hankkimatta jotain itselleen tarpeellista vain siksi, että on asettanut itselleen päätöksen olla tietyn ajan ostolakossa. Se, että jättää ostolakon nimissä ostamatta jotain, mille on oikea tarve ei varsinaisesti opeta mitään, vaan tekee usein elämästä vain epäkäytännöllistä ja korkeintaan saa aikaan ärsytystä ostolakkoa kohtaan.

Ostolakon ongelmana voi myös olla se, kuinka ostolakko saa monet ajattelemaan, että vaihtoehtona on joko olla täysin ostolakossa tai sitten ei ollenkaan. Jos kerran lipsuu hommasta, voi koko suunnitelman heivata sivuun täytenä epäonnistumisena. Kun nyt menin jo lankemaan tähän ja ostolakko meni jo pieleen, niin ostetaan sitten samaan syssyyn vielä tuokin.

Moni tekee samaa laihdutuskuurin kanssa: kun nyt kerran menin syömään kahvitauolla pullan, voin ihan hyvin syödä illalla vielä karkkipussinkin. Minähän mokasin jo.

Ostolakon ja laihdutuskuurin kanssa monella on jostain syystä tämä kieroutunut ajatustapa, jonka hulluuden kuitenkin tajuaa kääntämällä sen toiseen esimerkkiin: jos joku varastaa minulta kympin, en todellakaan sanoisi, että ota nyt sitten vielä loputkin rahani kun nyt jo kerran aloitit.

Lue myös: Säästin tavaroita fantasiaminälle, jota ei edes ole olemassa

Sijoittaminen Virve Fredman kuinka voi sijoittaa Nordnet

Mitä ostolakon sijaan?

Minusta hetkellistä ostolakkoa tärkeämpää on päästä järkevään kulutukseen ja järjevä kulutus syntyy siitä, että oppii tunnistamaan, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä taas ei.

Käytän tarve-sanaa tietysti sen hyvin löyhässä muodossa, sillä tottakai voisimme elää ilman suurinta osaa niin kutsutuista tarpeistamme, mutta modernissa yhteiskunnassa ne ovat kuitenkin mukavuuksia, jotka on kiva olla mukavan elämän luomiseksi. Voin siis sanoa tarvitsevani yhtä ripsiväriä, koska haluan käyttää sitä päivittäin, mutta useampi ripsiväri ei ole tarve vaan mieliteko.

Langattomat nappikuulokkeet tai blenderi eivät nekään ole todellisia tarpeita, mutta jestas, kuinka paljon iloa ja kätevyyttä ne ovatkaan päivittäin elämääni tuoneet, joten kutsun niitä siksi itse minulle tarpellisiksi asioiksi. Ehkä siis avainkysymys onkin haastaa itsensä miettimään, minkä kokee itselleen tarpeelliseksi ja mihin vetää rajan.

Ostolakko itsessään ei siis välttämättä ole kovin opettavainen kokemus, vaikka siitä toki moni oppiikin kaikenlaista. Hetkellisen ostolakon sijaan koen itse tärkeämmäksi syventyä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan ja rakentamaan sen kautta pysyvämpiä, pitkäkestoisia muutoksia omassa ostokäyttäytymisessä.

Eihän kukaan jaksa elää vuodesta toiseen pelkällä kaalikeittodieetillä tai dieettijauheillakaan, vaan ratkaisevinta on oppia syömään tavallista ruokaa hyvin. Pikadieetin sijaan ratkaisevinta on muutos elämäntavassa.

Lue myös: 7 tapaa välttyä kiusaukselta ostaa uutta

Onko minimalismi vain hyvätuloisille Virve Fredman

Omia kokemuksiani ostolakosta

Olen itse ollut vuosien varrella monenlaisissa ostolakoissa, joista osa on opettanut minulle enemmän ja osa vähemmän. Koko Ostolakossa-blogini ylipäätään starttasi siitä ajatuksesta, että omistin liikaa kosmetiikkaa ja jo kerryttämilläni varastoilla olisi voinut ongelmitta elää vuosia, joten ostolakon ei olisi pitänyt tuottaa mitään ongelmia.

Kun aloitin blogini, seurattiin täällä kosmetiikkavarastojeni kutistumista, minkä lisäksi purin tuskailujani uuden kosmetiikan kiusauksista ja välillä myös tunnustin lankeamuksiani. Koska kuitenkin keskityin nimenomaan vain kieltämään itseltäni uuden kosmetiikan ostamisen, mutta en käsitellyt ollenkaan sitä, miksi minusta ylipäätään tuntui niin vaikealta olla ostamatta sitä, mistä haluni ostaa uusia tuotteita syntyi ja mitä uusien tuotteiden ostamisella oikeasti tavoittelin, päätyi ostolakkuilu kerta toisensa jälkeen shoppailuun.

Minulta meni vuosia oppia tajuamaan, ettei ratkaisu ollut ostamisen kieltämisessä, vaan tärkeämpää oli oppia harkitsemaan ostopäätöksiään tarkemmin, tunnistamaan niitä omia ostamisen motiivejaan sekä ylipäätään oppia fiksummaksi kuluttajaksi.

Vasta noiden asioiden sisäistämisen myötä saaton päästä siihen pisteeseen, ettei minulle ollut ongelma olla ostamatta tai myöskään ostaa aina silloin, kun tarvitsin jotain.

Radikaalin tavaroiden vähentämisen ohella ensimmäinen askel kohti parempien kulutustottumuksien luomista syntyi minulla, kun viime vuoden alussa päätin, että saisin ostaa yhden tavaran kuukaudessa.

Tämä itsessään oli toki merkittävä rajoite siinä missä totaalinen ostolakkokin, mutta toisin kuin kaiken absoluuttisesti kieltävä ostolakko, ei tämä sääntö laittanut minua totaalikieltäytymisen tilaan, jossa kaikkeen on vastaus ehdoton ei. Sen sijaan se sai minut sen sijaan pohtimaan tarkemmin, koska jonkun tavaran kohdalla oli kyse pelkästä mielihalusta ja koska kyse taas oli tarpeesta.

Kun jokaista tavaraa hankkiessa tuli punnittua, haluanko ”käyttää” kuukauden tavarahankintani siihen, tulin harkinneeksi ostosta hyvin tarkasti. En halunnut tuhlata hankintaa turhaksi osoittautuvaan tavaraan.

Toisinaan koin, että kyse oli ehdottomasti tarpeeseen tulevasta tavarasta kuten vaikka vanhan riukkoutuneen kameran tilalle hankitusta uudesta kamerasta ja toisinaan taas saatoin huomata pienen harkinnan jälkeen, että vaikka ajatus jonkin asian ostamisesta houkuttelikin, saatoin ihan hyvin elää ilman sitä ja jätin vapaakorttini odottamaan myöhempiä tarpeita.

Viime vuoden lopulla huomasin tämän uuden mallin muokanneen ajatuksiani jo niin, että tunnistin selkeämmin, koska kyse oli minusta tarpeelliselta tuntuvasta tavarasta ja koska taas ohimenevästä nice to have -jutusta, joten lakkasin elämästä sen mukaisesti.

Lue myös: Näin pääsin eroon shoppailusta

Onko minimalismi vain hyvätuloisille Virve Fredman

Suhteeni ostamiseen nyt

Nykyään en siis ole ostolakossa, vaan olen muuttanut kulutustottumukseni niin, että teen harkittuja ostopäätöksiä. Tässä kuussa ostin vihdoin parin vuoden jahkailun jälkeen polkupyörän, jonka kaveriksi hankin myös kypärän, lukon ja pyöränpumpun. Oli itsestäänselvää, että kaikki nuo oheistarvikkeet olivat tarpeellisia hankintoja ja olisi ollut typerää olla ostamatta niitä samaan aikaan pyörän kanssa.

Tottakai minulla on edelleen ohimeneviä mielitekoja ja saatan haaveilla hetken uusista hankinnoista esimerkiksi kodin sisustukseen. Nykyään harkitsen niitä kuitenkin aiempaa pidempään ja kun vaikkapa mietin, ostaisinko olohuoneeseen uuden maton tuumin toki mielessäni, että toisihan se huoneeseen kivaa tunnelmaa, mutta sitten kuitenkin saatan samalla todeta, että vanha matto kelpaa ihan hyvin ja itseasiassa minulla on parempi tunnelma tietäessäni, että minulle jää tilille säästöön mattorahat ja minun tarvitsee sen ansiosta tehdä vähemmän töitä.

Monen rajoituksen ja kiellon kautta olen siis oppinut, että kulutustottumusten muutokseen tarvitaan ennen kaikkea ajatusten muutosta eikä se useinkaan synny kaiken kieltämällä, vaan omia ajatuksiaan punnitsemalla.

Lue myös: Minimalismin tärkein kysymys on miksi

Kuinka lukea enemmän Virve Fredman kirjat

Millaisia kokemuksia teillä on ostolakosta ja kuinka se on vaikuttanut elämäänne?

9 kommenttia artikkeliin ”Tämän vuoksi ostolakko on huono idea”

  1. Voi Virve,
    Kirjoita kirja tästä aiheesta. En enää osta kirjoja mutta lupaan, että jos joskus kuluttamisesta, minimalismista, ostolakosta kirjoitat niin sen kirjan hyllyyni hankin.
    Niin inspiroivaa !! Kiitos.

    Vastaa
  2. Tosi hyvä postaus ja olen täysin samoilla linjoilla kanssasi, tosin pitkän tien kohti viisaampia kulutusvalintoja se on itseltäni vuosien myötä vaatinut. 😀

    Muistan omatkin taannoiset ostolakkoni, joissa punaisena lankana oli vain ”en saa ostaa asiaa X”. Sen tarkemmin siis omia ostohaluja tai niiden taustalla vaikuttavia asioita analysoimatta, jolloin tuo itselle asetettu kielto nimenomaan tuntui kiellolta – että en nyt saa jotain haluamaani, jolloin asiaa tietysti halusi entistä enemmän. Olkoon se asia X vaikkapa uusi huulipuna, mutta aina lakon päätyttyä tai lähinnä epäonnistuttua päädyin kasvattamaan tuota huulipunakokoelmaa entisestään, vaikka oikeaa tarvetta uudelle ei todellakaan ollut. Nykyään kun olen suurimmaksi osaksi päässyt turhasta shoppailusta ja jatkuvasta uuden himoamisesta, ajattelen pikemminkin sitä, mitä saan jos en osta jotakin hetken mielijohteesta (rahan säästö, rahojen sijoittaminen, ympäristön kuormituksen ja/tai oman tavaramäärän vähentäminen) kuin että mitä en saa. Huomattavasti motivoivampaa kuin ajatella negatiivisen (=kiellon) kautta.

    Iso vaikutus tähän ajattelutapaan on kyllä ollut sun minimalismia käsittelevillä postauksilla ja IG-päivityksillä, joten kiitos niistä! Olen saanut sulta paljon inspiraatiota 🙂

    Vastaa
  3. Minä en myöskään pidä ostolakkoja välttämättä mitenkään erityisen järkevinä juttuina. Oikeastaan aina vähän ihmettelen, kun ihmiset niistä intoilee – miksei ne yksinkertaisesti vaan osta silloin, kun on tarvis ja muulloin jätä ostamatta? MUTTA: mulla ei toisaalta myöskään ole koskaan ollut mitään ostamisongelmaa, joten en ehkä ole oikea ihminen tätä kommentoimaan. Ihan yhtä lailla joku voisi sanoa mulle, että höh, jätä se suklaa vaan ostamatta ja syömättä, niin ei nuo kilotkaan kerry… eli tietoa on, mutta itsekuria ei. Kenellä se itsekurin puutos sitten mihinkin kohdistuu; toisilla turhaan osteluun, toisilla herkkujen mussutteluun. Ja totta, sinne syyn juureen tässä asiassa pitäisi päästä – mutta kun ei vaan näköjään pääse (minä siis, sen suklaan syömisen kanssa…).

    Vastaa
  4. Hyvä kirjoitus!
    Olen usein ajatellut, että tietyn mittainen ostolakko on kuin vegaanihaaste! 😀 Tulin vähän surulliseksi, kun kuulin nuoren miehen tilittävän kaverilleen irtokarkkihyllyllä, että on se vaan ihanaa, ettei tarvitse enää miettiä, mitä missäkin karkissa on; oli niin hankala se vegekuukausi. Tuosta saa sen kuvan, että joku lakkotyyppinen kokeilu saa ihmisen ajattelemaan ”never again, oli ihan kamalaa” ja näinollen tilanne on huonompi kuin ennen lakkoa! Tuollaisten asioiden pitäisi tulla elämään jotenkin helposti ja luontevasti. Ok, en jeesustele: joskus kertastoppi on pakollinen (tarkoitan jotain AA:ta). Tiedän enemmän veganismista kuin ostolakoista, mutta samaa asiaa tavallaan käsitellään. Kun minusta tuli vegaani kuutisen vuotta sitten, se ei ollut mikään ”kova päätös”, kaikki vaan liukui siihen suuntaan luonnollisesti. Sama n.30v. sitten kun minusta tuli kasvissyöjä. En muista mitään ”päätöksen hetkeä”. Se vaan tuntui hyvältä! Varmaan samantyylinen ajattelu johtaa ostamisen vähentämiseenkin. 🙂

    Vastaa
  5. Minulla taas vuoden ostolakko oli nimen omaan kausi, jolloin porauduin omaan kuluttamiseeni monilta eri kanteilta. Koen, että vaikka jonkun mielestä olin ehkä typerä, kun en ostanut jotain ns. välttämättömyyksiä, oli opettavaista punnita, kuinka välttämätöntä se välttämätön nyt sitten oikeasti on. Sain ihan kiksejä tietynlaisesta askeettisuudesta, joka tavallaan hankaloitti elämää, mutta tavallaan lisäsi läsnäoloa arjessa, kun kaikki ei suju napin painalluksella. Ostolakossa oppii, että hankintoja voi harkita todella pitkään.
    Ja viitaten edelliseen kommentoijaan – minusta tuli myös nelisen vuotta sitten vegaanihaasteen myötä vegaani. Minulle nämä haasteet sopivat, ehkä kaikille sitten eivät.

    Vastaa
    • Minusta ostolakko on tosiaan silloin kannattava, jos se laittaa pohtimaan omaa kulutustaan ja sen antaa opettaa itselleen jotain, mikä sitten myös jää elämään. Kiva siis kuulla, että sinulla se toimi juuri niin! 🙂

      Vastaa
    • Tuohan on se ihannetilanne! Ostolakon tarkoitus on jatkua pysyvänä ostokäyttäytymisen muutoksena, samoin vegaanihaaste voi olla alku elinikäiselle veganismille! Ihana kuulla, että haasteet voivat toimia noinkin päin! Hieno juttu!! Aurinkoista kevättä! 🙂

      Vastaa
    • Kiitos! <3 Itsekin uskon, että pysyvä muutos on tosiaan se tärkein ja sitä varten saa työstää niin käytöstään kuin ajatuksiaankin. 🙂

      Vastaa

Jätä kommentti