Helpompaa elämää tunnelukkoja avaamalla

*Sis. mainoslinkin

Kerroin vähän aikaa sitten lukeneeni Idiootit ympärilläni -kirjan, joka opetti minua ymmärtämään paremmin muiden toimintaa sekä tunnistamaan omat käytösmallini erilaisissa tilanteissa.

Kirja oli täynnä osuvia kuvauksia sekä itsestäni että tuntemistani tyypeistä ja uskon, että kun sen tarjoamat opit sisäistää (toiset ovat sisäistäneet ne jo ilman kirjaakin, me muut vasta kirjan myötä), tulee paljon helpommaksi oppia kommunikoimaan niin, että sekä itsellään että muilla on mukavaa olla.

Kirja siis opettaa käytännössä hienotunteisuutta ja selventää, miksi oma tapa toimia voi olla joskus muiden silmissä erittäin ärsyttävä.

Idiootit ympärilläni summasi minulle hyvin, kuinka itse hieman sinertävänä punaisena tyyppinä reagoin erilaisissa tilanteissa ja kuinka muut voivat kokea sen. Koin sen mielenkiintoiseksi, mutta sitäkin mielenkiintoisemmaksi koin lähteä selvittämään, miksi reagoin juuri niin.

En halunnut uskoa selitykseksi vain sitä, että no minä nyt olen syntynyt tällaiseksi enkä myöskään halunnut enää ajatella, että jos joku ei pidä siitä, on se hänen ongelmansa eikä minun.  Itseasiassa se nimittäin loppujen lopuksi oli aika usein minun ongelmani, kun vaikkapa sanoin jotain, minkä joku käsitti tavalla, jota en todellakaan tarkoittanut.

Muiden mielipiteistä ei tietenkään kannata stressata eikä kenenkään tarvitse elää vain miellyttääkseen muita, mutta jos haluaa hyvää vuorovaikutusta muiden kanssa, ei vain kannata suomeksi sanottuna käyttäytyä niin, että muut pitävät mulkkuna – siitäkään huolimatta, että se olisi itselleen se luontevin tapa. 

Kirja sai minut tajuamaan, että vaikka kuinka pidän omia toimintatapojani ja ajattelumallejani usein tietysti parhaina, eivät ne ole ainoa tapa nähdä joku asia ja reagoida siihen. Kuulinkin joskus lauseen, joka jäi mieleeni ja sopii minusta täydellisesti tähän yhteyteen:

Ihmisen tärkein matka on tulla puolitiehen toista vastaan.

Tottakai me voimme ajatella, että me nyt olemme tällaisia eikä meidän tarvitse muuttua ja että muiden pitää vain hyväksyä meidät tällaisina. Se on sitten kuitenkin jo aivan eri juttu, kuinka kypsää tuolla tavalla ajattelu aina on. 

Jokainen taistelu ei aina ole vaivan arvoinen ja itsensäkin kanssa voi olla helpompaa, kun oppii kiinnittämään huomiota, koska ei enää ole hyvä asia, että jonkun käytösmallin antaa ottaa vallan.

Idiootit ympärilläni -kirjaa lukiessani sainkin monilta suosituksia tarttua seuraavaksi Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirjaan. Jos Idiootit ympärillämme summaa, kuinka käyttäydymme, yrittää Tunne lukkosi -kirja auttaa ymmärtämään, miksi itse käyttäydymme kuten käyttäydymme.

Kuulin, että perintötekijät selittäisivät noin 40-50% persoonallisuudestamme, jaettu perheympäristö noin 5% ja loput 45-50% selittyisi ulkoisen ympäristön vaikutuksilla. Tunne lukkosi -kirja keskittyy selvittämään noita noin puolet käyttäytymisestämme selvittäviä, ei-perinnöllisiä tekijöitä ja nimenomaan lapsuuden ja nuoruuden tapahtumien näkökulmasta. Mitä silloin tapahtui, että meistä tuli tällaisia?

Tunnelukkojen konsepti oli minulle entuudestaan tuntematon. Ne liittyvät skeematerapiaan, joka on yhdysvaltalaisen psykoterapeutti Jeffrey E. Youngin kehittämään, kognitiiviseen psykoterapiaan pohjautuva terapiamuoto.

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Tunnelukot ovat syntyneet lapsuudessamme ilman, että olemme voineet valita niitä ja ne ovat auttaneet meitä sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöömme ollen silloin meille avuksi. Olemme oppineet, että kun joku toimii niin, on meidän parasta toimia näin, sillä silloin voimme esimerkiksi välttää konfliktit.

Nuo samat, lapsuudesta jääneet ja usein jopa hyvin tiedostamattomat käytösmallit ja selviytymiskeinot voivat kuitenkin olla käytössämme myös aikuisina eivätkä ne aina ole paras toimintamalli eri tilanteissa.

Usein kyse voi olla siitä, kuinka joku aikuinen on puhunut meille tai olemme kuulleet, kuinka jollekin toiselle on puhuttu ja oppineet näiden tapahtumien myötä puhumaan niin myös itsellemme sekä käyttäytymään sen mukaisesti, jotta ei aiheutuisi ongelmia.

Aikuisena ongelma ei ole kokemissamme tunteissa vaan siinä, kuinka niiden tunteminen saa meidät edelleen toimimaan kuten lapsuudessamme toimimme. Saatamme vaikkapa vältellä, hyökätä tai antautua aikuisiän tilanteissa kuten lapsena teimme, vaikka järjellä ajateltuna meidän kannattaisikin nyt toimia aivan toisella tavalla.

Jos lapsuuden kodissa ei vaikkapa ole voinut ilmaista tunteita vapaasti ja itkeminen on koettu heikkoudeksi, josta on tullut välitöntä palautetta opimme, että ongelmat voidaan välttää, kun tunteita ei ilmaista. Saatamme toimia näin edelleen myös aikuisina ja usein jopa asiaa ajattelematta – ennen kuin joku osoittaa meillä olevan asiaan liittyvä tunnelukko.

Aikuisen järjellä ja elämänkokemuksella tiedämme, että oikeasti vaikkapa parisuhteen riitatilanteessa voisi olla parasta puhua avoimesti omista tunteistaan eikä vain sulkeutua täysin. Itkeminenkin on okei eikä siinä ole mitään pahaa, usein se voi jopa helpottaa omaa oloa paljonkin.

Useimmilla on tunnelukkoja, jotka saavat meidät esimerkiksi murehtimaan menneitä, tuntemaan syyllisyyttä virheistämme tai kokemaan itsemme epäonnistuneiksi, tyhmiksi, itsekkäiksi tai arvottomiksi, vaikka siihen ei olisi tarvetta. Ne saavat meidät alistumaan vaativien ihmisten seurassa ja vaikkapa jättämään kertomatta oman mielipiteemme, sillä pelkäämme ikäviä seurauksia ja konflikteja.

Ne voivat myös saada meidät mukautumaan ryhmätilanteissa, jotta emme jäisi ulkopuolisiksi. Tunnelukot voivat myös saada meidät vaatimaan itseltämme kohtuuttomia suorituksia tai jopa välttelemään haasteisiin tarttumista, kun pelkäämme epäonnistumista.

Tunnelukot voivat myös saada meidät suhtautumaan elämään pessimistisesti, jos lapsuuden kodissamme on ollut sellainen ilmapiiri tai saada meidät huolehtimaan ja pelkäämään asioita, jotka eivät pohjaudu todellisiin vaaroihin. Juuri tunnelukot saavat meidät käyttäytymään esimerkiksi omistushaluisesti tai epäluuloisesti ihmissuhteissa.

Tunnelukot ovat niitä, joiden vuoksi kätkemme todellisia tunteita emmekä halua puhua ongelmista työkavereille tai perheenjäsenille. Niiden vuoksi voimme väheksyä itseämme ja omia saavutuksiamme sekä vertailla itseämme jatkuvasti muihin. Niiden vuoksi voimme myös kohdella muita huonosti eli suhtautua muihin vaikkapa vaativasti, kriittisesti, syyllistäen tai väheksyen.

Juuri nuo tunnelukkojen mukaiset toimintamallit voivat tehdä meistä perfektionisteja, läheisriippuvaisia, muut jyrääviä tai mitä tahansa. On tärkeää hyväksyä itsensä, mutta on tärkeää myös muistaa, että kun tunnistaa ne omaa käytöstä negatiivisesti ohjailevat käytös- ja ajatusmallit, voi niitä muuttaa, mikä voi tehdä omasta elämästämme helpompaa.

Jos vaikka oma mustasukkaisuus aiheuttaa parisuhteessa ongelmia, tuo siihen puuttuminen helpotusta paitsi parisuhteen toiselle osapuolelle, joka joutuu jatkuvasti olemaan ylivarovainen oman käytöksensä suhteen, mutta erityisesti nimenomaan mustasukkaisuuden tunteita tunteneelle.

Ihan liian moni vain ajattelee, että parisuhteen toisen osapuolen on käyttäydyttävä kaikin mahdollisin tavoin niin, ettei itselleen vain tule mustasukkaisuuden tuntemuksia, vaikka tosiasiassa nimenomaan mustasukkaisuutta tuntevan tulisi itse usein tarkastella omaa käyttäytymistään, miettiä mustasukkaisuuden syitä ja työstää ajatuksiaan.

Kirja siis kertoo, mitä omista tunnelukoistamme seuraa ja kuinka ne voivat vaikuttaa elämäämme, mutta onneksi se myös kertoo, kuinka elämänlaatumme voi parantua, jos lukoistaan pääsisi vapautumaan.

Tunne lukkosi -kirjan konsepti vaikutti minusta aluksi hieman vaikealta ymmärtää, mutta kun se alkoi kirjan edetessä selventyä tajusin heti, kuinka loistava työkalu se minulle on tämänhetkisessä elämänvaiheessani.

Kirja voisi siis auttaa minua toimimaan vähän vähemmän punaisesti niissä tilanteissa, kun käytösmallistani ei olisi oikeasti hyötyä. Minun ei tarvitsisi yrittää muuttaa itseäni toisenlaiseksi vaan vain tajuta, koska kannattaisi toimia toisin.

Omien tunnelukkojen työstäminen lähtee siitä, että selvittää, millaisia tunnelukkoja itsellään on. Tunnelukkosi-sivustolla on saatavilla testi, jonka pohjalta omat tunnelukkonsa voi tunnistaa. Tunnelukkoja on 18 erilaista ja testi auttaa määrittelemään, kuinka voimakas tunnelukko itsellään on milläkin alueella, eli kuinka voimakkaasti ja laaja-alaisesti kyseinen tunnelukko ohjaa elämää tai ohjaako se sitä ylipäätään ollenkaan.

Kun omat tunnelukkonsa saa testin avulla selvitettyä, voi niitä lähteä työstämään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alkaa miettiä, mitkä oman lapsuuden ja nuoruuden asiat, tilanteet ja ihmiset ovat saaneet sen aikaan. Myöhemmässä vaiheessa aletaan sitten käydä läpi, kuinka näistä tunnelukoista voidaan päästä yli.

Minua erilaiset harjoitteet ovat auttaneet esimerkiksi selvittämään, miksi minusta on tullut punainen tyyppi, joka haluaa mielellään voittaa ja olla kokoajan menossa eteenpäin.

Tunnelukkojen konsepti voi kuulostaa monimutkaiselta diipadaapalta (ainakin tällaiselle malttamattomalle punaiselle tyypille, joka ei jaksaisi niin paneutua yksityiskohtiin), mutta oli itseasiassa todella mielenkiintoinen.

Kirja antaa apua tunnelukkojen selvittämiseen ja lisäapua saa vielä mm. saman kirjailijan Murra tunnelukkosi -kirjasta, josta myös olen pitänyt, vaikkakin sen harjoitukset ovat vielä toistaiseksi olleet vähän liikaa malttamattomalle mielelleni.

Juttu on kuitenkin niin, ettei kukaan muu voi murtaa tunnelukkoja puolestani. Kirjat voivat antaa avuksi harjoitteita, joiden avulla voin lähteä ajatuksiani purkamaan, mutta loppujen lopuksi se olen minä, jonka täytyy vain ajatella asiat läpi.

Moni käy terapiassa avaamassa tunnelukkojaan ja tuntuu, että mitä enemmän tutustun ihmismieleen sitä enemmän koen, että terapia tekisi hyvää meistä aivan jokaiselle.

Tämä kirja ja kirjailijan muut, aiheeseen liittyvät kirjat ovat olleet aivan täydellisiä tähän hetkeen. Ne ovat kuitenkin eronneet aiemmista viimeaikoina lukemistani elämäntaitoihin liittyvistä kirjoista paljon siinä, millaisiin tunnelmiin ne ovat minut saaneet.

Siinä missä Idiootit ympärilläni -kirjan kaltaiset teokset saavat toki hieman punastelemaan, mutta ennen kaikkea myös hihittelemään osuvuudellan, vetävät nämä tunnelukkokirjat mielen syviin mietteisiin ja monet ovatkin sanoneet, että niiden jälkeen mieli saattaa hetken uida varsin syvissä vesissä.

Joku sanoi minulle, että Tunne lukkosi  -kirjan lukeminen tuntui suorastaan loukkaavan häntä välillä, sillä se osui niin oikeaan.

Oman mieleni kirjat ovat vetäneet välillä hyvinkin herkäksi ja olen meinannut alkaa parkua milloin missäkin. Samalla on kuitenkin tehnyt hyvää kylvää mieleen ajatuksen siemeniä ja pysähtyä aika ajoin pohtimaan, miksi reagoin aikuisena tietyissä tilanteissa kuten reagoin ja voisinko alkaa toimia joissakin tilanteissa toisin. K

oen kuitenkin eläneeni todella onnellisen lapsuuden, joten asioiden ja yksityiskohtien miettiminen sekä ennen kaikkea tajuaminen on ehkä siksi aivan erityisen tunteikasta.

Tunnelukkojen työstö ja avaaminen ovat pitkä prosessi, mutta on ollut mielenkiintoista ainakin laittaa se aluilleen.

Jos siis olet kiinnostunut selvittämään, miksi olet sellainen kuin olet, suosittelen tekemään tunnelukkotestin, syventymään sen mukaisiin tunnelukkoihin ja tarttumaan Tunne lukkosi -kirjaan, joka auttaa aloittamaan matkan niiden työstämiseen.

Kirja on kuitenkin vain matkakumppani eikä se voi avata kenenkään lukkoja hänen puolestaan. Moni huomaa lukkoihinsa syventyessään, ettei pelkkä oma tutkiminen riitä ja parhaan avun saakin tosiaan usein mielen ammattilaiselta terapiasta.

(Jos ei kuitenkaan aio syventyä asiaan tarkemmin ja tekee vain testin, ei välttämättä ymmärrä täysin tunnelukkojaan ja saattaa olla niistä jopa eri mieltä. Joskus tunnelukot saattavat nimittäin esiintyä omassa elämässä myös niin, että niitä tietämättään ylikompensoi käyttäytymällä korostetusti juuri päinvastaisella tavalla.)

Tunne lukkosi ja muut siihen liittyvät kirjat ovat minusta kirjoja, jotka joko on valmis ja halukas lukemaan tai sitten ei. En olisi itse ollut vielä pari kuukautta sitten yhtään vastaanottavainen niille, mutta juuri nyt koin ne hyödyllisiksi, joten halusin siksi vinkata niistä täällä blogissa. Ne antavat mielenkiintoisen pintaraapaisun aiheeseen.

Tiedän, ettei jokainen kuitenkaan ole halukas paneutumaan selvittämään sitä, miksi on tietynlainen eikä kaikkien tarvitsekaan. Minulle se on tässä elämänvaiheessa kuitenkin tehnyt hyvää.

Tunne Lukkosi on saatavilla nidottuna kirjana * Adlibriksen verkkokaupasta. 

*Kirja löytyy myös äänikirjana ja e-kirjana Storytelista, jota voit kokeilla uutena käyttäjänä ilmaiseksi 30 päivän ajan tämän linkin kautta.

Onko tunnelukkojen konsepti teille tuttu?