Moni kosmetiikan ostaja on viime viikkoina varmasti saanut kuulla, että kotimainen halpakauppaketju Tokmanni on laajentanut tuotevalikoimaansa usealla selektiivisen kosmetiikan merkillä – yrityksen omien verkkosivujen mukaan heidän valikoimansa laajeni yli 200 huippubrändillä.
Halpamarketin verkkokaupasta löytyy yllättäen myynnistä luksusbrändejä, joiden tuotteita on aiemmin saanut Suomessa vain valikoiduilta, auktorisoiduilta jälleenmyyjiltä tai joita ei jopa ole ollut suomalaisissa verkkokaupoissa aiemmin ollenkaan tarjolla.
Tokmannin verkkokaupan virtuaalihyllyiltä löytyy nyt niin Cliniquen, Diorin, Sensain, Chanelin, Estée Lauderin kuin Elizabeth Ardeninkin tuotteita ja tarjolla ovat myös mm. NARS, MAC, Laura Mercier, Guerlain, Exuviance ja jopa ulimaattiset luksusmerkit La Prairie ja Hermès.
Lue myös: Onko prostaglandiineja sisältäviä ripsiseerumeja turvallista käyttää?
Tokmannin toiminta ei ole minun mielestäni millään tavalla hyväksyttävää (perustelen näkemystäni postauksessani alempana tarkemmin), joten ajattelin aluksi, että en halua missään tapauksessa tuoda asiaa esiin blogissani, sillä vaikka postauksen tarkoitus olisikin tuoda esiin toiminnan ongelmat, voi se silti toimia yritystä tukevana mainoksena ja vain saada Tokmannille uusia asiakkaita.
Koska asia nousi kuitenkin juuri esiin myös estenomin YAMK -opinnoissani ja aiheutti ryhmässämme mielenkiintoista keskustelua päätin, että haluan käyttää kanavaani voidakseni jakaa tärkeitä ajatuksia, jotka kuluttajilta usein jäävät tällaisten asioiden yhteydessä kuulematta.
Useimmat kosmetiikka-alalla maahantuonnin tai valmistuksen parissa työskentelevät kokevat Tokmannin toiminnan tuomittavana ja epäeettisenä, mutta kuluttajien silmiin se puolestaan vaikuttaa ymmärrettävästi vain mukavalta jutulta – kukapa ei haluaisi saada hieman edullisemmin käsiinsä luksuskosmetiikkaa ja jopa tuotteita, joita ei ole aiemmin myyty Suomessa.
Monissa aihetta koskevissa keskusteluissa kuluttajat ovatkin kertoneet näkevänsä asian vain positiivisena juttuna ja lähinnä todenneet naureskellen olevan vain hyvä, että kilpailu lisääntyy ja ja hinnat sen myötä laskevat.
Toivon kuitenkin, että tämä postaus antaa myös kuluttajille ymmärrystä siitä, miksi alan toimijat paheksuvat Tokmannin toimintaa ja saa harkitsemaan kahteen kertaan, haluaako itse olla tukemassa sitä ostamalla kosmetiikkaa Tokmannilta.
Tarkoitukseni ei ole hyökätä Tokmannia vastaan, vaan ainoastaan tuoda kuluttajille esiin tämän postauksen kautta asioita, joista kuluttajat eivät välttämättä ole tietoisia, mutta jotka minusta kaikkien olisi hyvä ja reilua tietää, jotta asiaa voi tarkastella usealta kannalta ja muodostaa oman mielipiteensä sen pohjalta.
Lue myös: Kuinka syvällä kosmetiikka saa vaikuttaa?
Lähtökohtaisesti valmistajien ja auktorisoitujen, eli brändin itsensä valtuuttamien virallisten maahantuojien kannalta pääongelma on tietysti se, etteivät tuotteet tule Tokmannille myyntiin heidän kauttaan.
Jotkut ovat ivailleet, että onneksi tuotteet tulivat myyntiin Tokmannille eivätkä Stockmannille, niin niitä saadaan halvemmalla.
Kuluttaja näkeekin asian helposti vain siltä kannalta, että valmistajat, maahantuojat ja jälleenmyyjät itkisivät potentiaalisesti menettämiään euroja, kun tuotteita myydään muiden käsien kautta.
Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole vain näin mustavalkoinen, vaan siihen liittyy monta ongelmaa.
Selkein on tietysti se, että Tokmanni on ottanut omiin käsiinsä valtuuden päättää, missä ympäristössä ja kenen toimesta tuotebrändejä myydään. Se on siis tehnyt päätöksen valmistajan itsensä puolesta.
Brändeille tämä on ilman muuta ikävä asia, sillä osa brändikonseptia on tietysti se, että tuotteita myydään tietynlaisessa ympäristössä, niihin voi liittyä tietynlainen palvelulupaus sekä tietynlainen palvelukokemus ja brändi on käyttänyt rahojaan huolehtiaksen, että sillä on tietynlainen imago.
Kun tuotteet otetaan ilman brändin suostumusta myyntiin, ei näistä tekijöistä tietenkään pidetä kiinni, mistä voi koitua suuria mainehaittoja brändeille. Näin kävi esimerkiksi aikoinaan kampaamomerkki Tigille, joka oli aiemmin arvostettu brändi kunnes Tokmanni alkoi myydä rinnakkaismaahantuonnin kautta sen tuotteita halvalla hyllyillään.
Tokmanni on tehnyt tätä lukuisille muillekin merkeille ja myymälöistä on voinut bongata milloin mitäkin selektiivistesti myynnissä olevien tuotebrändien tuotteita, joista yleensä omien havaintojeni pohjalta näyttää puuttuvan lain edellyttämä tieto siitä, kuka on tuotteen vastuutaho.
Esimerkiksi Chanel on perinteisesti pitänyt hyvin tarkkaa huolta siitä, missä sen tuotteita myydään ja paitsi ettei sen tuotteita ole ollut helppoa saada ylipäätään myyntiin mihinkään verkkokauppaan, ei Chanel myöskään hyväksy hintojen alentamisia.
On monia tavarataloja, joiden valikoimaan Chanel kuuluu, mutta joiden kohdalla Chanel ei ole silti antanut lupaa myydä tuotteitaan fyysisen myymälän rinnalla olevassa verkkokaupassa tai alentaa niiden hintoja kampanjoissa ja alennusmyynneissä. On siis hyvin selvää, etteivät Chanelin tuotteet ole päätyneet halpisketjun verkkokauppaan Chanelin hyväksymänä.
On myös brändejä, jotka haluavat myydä tuotteitaan vain hoitoloiden kautta ja jotta verkkokauppa saa jälleenmyydä tuotteita, on sillä oltava myös fyysinen hoitola. Sama pätee useisiin kampaamomerkkeihin, eli tuotteet voivat olla myynnissä verkkokaupassa vain, jos yrityksellä on myös fyysinen kampaamo.
Näin brändi voi auttaa varmistamaan, että mahdollisimman moni asiakas käyttää nimenomaan itselleen sopivia tuotteita, kun ammattilainen on voinut auttaa niiden valinnassa.
Monista onkin itsestäänselvää, että brändillä itsellään kuuluisi olla päätösvalta siitä, missä sen tuotteita myydään.
Se on valmistanut tuotteet ja luonut brändin, joten on kohtuutonta, ettei sillä olisi itsellään valtaa määritellä, missä sen tuotteita myydään.
Tuntuu absurdilta ajatukselta, että joku kokisi, että tällainen valta on hyväksyttävää ottaa pois tuotemerkiltä itseltään.
Kuluttajan näkökulmasta katsottuna ymmärrän, että oma suosikkituote on mukavaa voida ostaa halvemmalla, mutta jos tuotetta ei halua ostaa virallisen jälleenmyyjän kautta ja sen myötä tukea tuotebrändiä, niin miksi ylipäätään sitten haluaisi käyttää sen tuotetta? Päätös käyttää brändin tuotetta kun on viesti siitä, että haluaa tukea brändiä.
Tokmannin kohdalla ongelmana on tietysti myös se, ettei asiakas ole useinkaan välttämättä tietoinen siitä, että on ostamassa tuotetta, jota ei myydä brändin luvalla. Mistäpä kuluttaja edes voisi tietää tällaisesta.
Lue myös: Mitä eroa on kosmetiikka-allergialla ja herkkyysreaktiolla?
Kuinka Tokmanni sitten saa tuotteensa, jos niitä ei ole ostettu brändien valmistajilta tai auktorisoiduilta maahantuojilta?
Villeimmissä spekulaatioissa on jopa epäily tuotteiden aitoutta, mutta en itse epäile tätä.
Itseasiassa mitään suurta ongelmaahan ei varsinaisesti ehtisi edes syntyä, jos iso yritys myisi Suomessa luksusmerkkien tuotekopioita, sillä piraattituotteiden myynti on rikos ja olisi selvää, että yritys jäisi tästä helposti kiinni kuluttajien ilmiantojen ja brändien tekemien omien testiostojen kautta.
Tällaista toimintaa ei ehtisi jatkua varsinkaan Suomen kaltaisessa pienessä ja varsin tehokkaasti toimivassa maassa pitkään, joten jälleenmyyjän olisi melko turha edes yrittää sitä. Siitä seuraisi vain mainehaittoja ja mahdollisia turhia kuluja.
Koska isoilla yrityksillä ei olisi varaa rikkoa lakia tuoteväärennöksiä myymällä, on selvää, että tuotteiden on oltava aitoja ja juuri siinä piileekin ongelman ydin: mistä yritys saa aidot tuotteensa, jos ne eivät tule brändien valmistajilta tai maahantuojilta?
Ei tarvitse olla Sherlock Holmes päätelläkseen, että joku rikkoo tai vähintään venyttää sääntöjä tai jopa lakia jossakin vaiheessa, sillä muuten ei tietenkään olisi mahdollista, että yritysten tuotteet päätyvät myyntiin paikkoihin, joissa yritykset eivät itse halua tuotteitaan myytävän.
Jokin toimitusketjun lenkki siis vuotaa jollakin tavalla, jotta tuotteita voi päätyä auktorisoimattomaan myyntiin tällaisessa mittakaavassa. (Eri asia olisi, jos puhuttaisiin vain satunnaisista eristä vahinkotavaramyymälöihin vakuutusyhtiöiltä edullisesti ostettuja vahinkotavaroita).
Tilanne on kuitenkin brändien kannalta ongelmallinen, sillä Tokmannin tapauksessa yritys itse ei tietenkään riko lakia millään tavalla – onhan selvää, että iso yritys tekee kyllä hyvän taustatyön taatakseen selustansa lain edessä.
Taloussanomien haastattelussa Tokmannin hankintajohtaja toteaa, että heillä on luotettavia hankintakanavia ja että he ovat hankkineet tuotteita eurooppalaisten tavarantoimittajien kautta. Hän myös toteaa, että kaikki tuotteet, joita Tokmanni myy täyttävät lain pykälät, sillä Euroopan alueella on tavaran vapaa liikkuvuus ja mahdollisuus hyödyntää erilaisia hankintakanavia.
Kaikki tämä pitää epäilemättä paikkansa.
Lue myös: Kosmetiikan markkinointiväittämät – kuinka kosmetiikkaa saa markkinoida?
Suuri kysymys alan toimijoille onkin, mistä nämä luotettavat hankintakanavat sitten saavat tuotteensa, jos ne eivät saa niitä virallisia reittejä pitkin suoraan valmistajilta tai maahantuojilta.
Eräs ilmiö, josta monet kuluttajat eivät ole tietoisia, ovat kosmetiikkavarkaudet. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan tarkoiteta mitään pieniä myymälänäpistyksiä, vaan suuremman mittakaavan toimintaa, jossa varkauden kohteeksi joutuvat niin kosmetiikkayritysten varastot kuin kuljetusketjutkin.
Moni valmistaja ja alan toimija on saanut kokea merkittäviä tappioita, kun yrityksen varastolle on murtauduttu tai kokonainen rekkalastillinen tuotteita on varastettu. Olen itsekin ollut muutamaan otteeseen tilanteessa, jossa myymälään ei ole ollut toimittaa tilattuja tuotteita, sillä niitä kuljettanut rekka-auto on ryöstetty tai jopa varastettu sen ollessa matkalla paikalliselle jakelijalle.
Nämä eivät ole tapauksia, jotka olisivat sattuneet siellä kaukana jossakin, vaan näin on tapahtunut ihan jopa Ruotsissa.
Vastaavia esimerkkejä kuulee niin kosmetiikka-alalla työskenteleviltä tutuilta kuin aina välillä myös näkee kansainvälisissä uutisissakin.
Esimerkiksi Anastasia Beverly Hillsin varastolta vietiin joitakin vuosia sitten miljoonien eurojen arvosta tuotteita.
Ruotsalainen Linda Hallberg puolestaan kertoi Instagramissa keväällä brändinsä joutuneen jo kolmannen kerran ryöstön uhriksi, kun rekkalastillinen tuotteita oltiin varastettu kuljettajan nukkuessa. Joissakin vastaavissa tilanteissa leikataan reikä rekan seinään, joskus viedään vaikka koko auto, joka sitten löytyy tyhjänä ja hylättynä jostakin.
Tämä oli Hallbergin kohdalla pienelle brändille hurjaa, sillä menetyksen rahallinen arvo on tietysti mittava ja seurauksena voi olla lanseerausten viivästymisiä, ongelmia toimituksissa sekä tietysti sitä, että tuotteita löytyy lopulta myynnistä mistä sattuu.
Mitä tahansa voi siis tapahtua, vaikka autossa ei kuljetettaisikaan kultaa ja timantteja, vaan arvokuljetuksena olisi ihan vain luksuskosmetiikkaa, sillä luksuskosmetiikalla on hyvä jälleenmyntiarvo – onhan se helppoa laittaa kiertoon varsinkin suurempina erinä.
Vuosien varrella olen myös kuullut useita tarinoita siitä, kun rosvot ovat iskeneet Kicks-kosmetiikkaketjun myymälöihin myymälän ollessa suljettuna ja vieneet melkoisen määrän tuotteita. Nämä ovat tapahtuneet Ruotsissa, joka on yleisesti kuitenkin varsin turvallinen maa, joten voin vain arvailla, että joissakin Euroopan maissa tällaiset jutut ovat vieläkin yleisempiä.
Välikäsiä voi tällaisten tapahtumien jälkeen olla useita, kun varkaat myyvät tuotteensa jollekin taholle, joka puolestaan kauppaa ne jollekin, jolta taas tuotteet ostetaan jonnekin ja lopputuloksena voi olla isokin varasto kosmetiikkatuotteita, jonka eriä kaupataan ja jaellaan sitten ympäriinsä.
Tarina tuotteiden alkuperästä muuttaa tietysti jossakin välissä muotoaan eikä lopullinen jälleenmyyjä tietenkään tiedä, mistä tuotteet oikeasti ovat peräisin, vaan kuulee mahdollisesti nätin tarinan jonkin ylijäämävaraston edullisesta lunastamisesta tai muusta vastaavasta laillisesta toiminnasta.
Valmistajat voivat toki toisinaan yrittää selvittää käsiinsä saamien tuotteiden eräkoodien kautta, kenelle tuote on alunperin myyty ja missä kohti myyntiketjua vuoto on tapahtunut, mutta nämä ovat hankalia prosesseja ja syyllisiä saadaan vain harvoin kiinni.
Korostan kuitenkin, että en tietenkään lähde väittämään, että Tokmannin tuotteet olisivat nimenomaan peräisin tällaisen kuvion kautta.
Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä kertoa, miksi tuotteiden valmistajia ja virallisia maahantuojia ärsyttää ja epäilyttää, kun heidän tuotteitaan myydään paikoissa, joilla ei ole kytköksiä heihin.
Koronan aikaansaamassa taloustilanteessa löytynee varmasti myös yksi jos toinenkin yritys jostakin päin maailmaa, jolta tuotteet ovat jääneet hyllyyn esimerkiksi matkailun romahtamisen vuoksi. Ei siis ole ollenkaan kaukaa haettua olettaa, että tällaiset yritykset haluavat mielellään kaikessa hiljaisuudessa myydä ihan virallisten reittien kautta alunperin ostetun varastonsa eteenpäin ja ostajia tuotteille löytyy taatusti jostakin maasta.
En kuitenkaan myöskään väitä, että Tokmannin tapauksessa olisi kyse tästä, mutta ilmiönä tätä tullaan epäilemättä näkemään globaalisti, sillä mikäpä yritys haluaisi, että heille jää käteen varastollinen vanhentunutta ja myyntikelvotonta kosmetiikkaa.
On kuitenkin tärkeää huomioida, että vaikka yritys myy muualta kuin auktorisoiduilta tahoilta tulevia tuotteita, ei se tietenkään tarkoita, että yritys itse tekisi mitään laitonta. Heillä voi olla aivan laillinen asiakassuhde hankintatahoonsa, mutta on toki selvää, että jossakin kohdassa joku toimii väärin, jos myynnissä on tuotteita, joiden alkuperäksi ei voida jäljittää valmistajaa tai maahantuojaa.
Nämä ovat alalla yleisessä tiedossa olevia juttuja, joita tapahtuu ja jotka usein aloittavat ketjureaktion, jossa tuotteet kuluttajille luovuttava taho ei välttämättä edes tiedä tuotteiden oikeaa alkuperää.
Onkin tärkeää herättää ihmiset miettimään, että jos brändien tuotteet eivät tule myyntiin virallisten jakeluverkostojen kautta on selvää, että jossakin vaiheessa tapahtuu jotain, mitä brändi itse ei hyväksy.
Jos siis yleisesti puhutaan Clean Beauty -ilmiöstä ja siitä, kuinka kosmetiikka-alan yritysten halutaan olla toiminnassaan mahdollisimman läpinäkyviä, niin tässä on yksi hyvä esimerkki toiminnasta, jossa tuotteiden alkuperä salataan ja toiminta on kaukana läpinäkyvyydestä.
Clean Beauty -ilmiön yleistyessä kokisinkin hyväksi asiaksi, että kuluttajat osaisivat vaatia jälleenmyyjiltä läpinäkyvyyttä tällaisissakin asioissa.
Lue myös: Kosmetiikkatuotteen ainesosaluettelon lukeminen
Yksi ongelma kuviossa on myös se, että koska tuotteet eivät myöskään tule auktorisoiduilta jälleenmyyjiltä tai suoraan valmistajilta, voivat nämä joutua ikävään välikäteen.
Myynnissä voi olla vanhoja tuotteita, joiden huonolta vaikuttava laatu tekee hallaa tuotteen maineelle, tuotteiden säilytysolosuhteista ennen kuluttajalle myyntiä ei voida olla varmoja ja jos kuluttaja saa jostain syystä epäkurantin tuotteen (kuten voi käydä auktorisoidultakin jälleenmyyjältä ostaessa), niin keneen kuluttaja voi olla yhteydessä?
Jos kosmetiikkatuote aiheuttaa asiakkaalla vakavan, ei toivotun reaktion, voi hän olla yhteydessä jälleenmyyjään, jonka velvollisuutena on välittää tieto asiasta tuotteen turvallisuudesta vastaavalle taholle, eli valmistajalle tai maahantuojalle, joka on velvollinen tekemään asiasta ilmoituksen paikallisille viranomaisille. Näiden ilmoitusten avulla EU:ssa voidaan seurata tuotteiden turvallisuutta ja mahdollisesti puuttua lainsäädännön kautta ainesosien pitoisuuksiin ja käyttöön.
Kenellä on siis vastuu siitä, jos auktorisoimattomasti myyty tuote aiheuttaakin vakavan reaktion ja osaako tämä taho hoitaa velvollisuutensa?
Koska Tokmannin myymät luksustuotteet ovat myynnissä vain verkossa, en tiedä, miltä niiden pakkausmerkinnät näyttävät. Niistä tulisi kuitenkin EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan löytyä tieto maahantuojasta tai valmistajasta, joka vastaa tuotteiden turvallisuudesta.
Tokmannin myymälässä jonkin aikaa sitten erään apteekkimerkin rinnakaismaahantuontinnin (eli tässä yhteydessä ei-virallisen maahantuojan) kautta myyntiin päätyneessä tuotteessa ei ainakaan ollut tällaisia lain edellyttämiä tietoja.
Moni brändi ajatteleekin mielestäni oikeutetusti, että jos kuluttaja haluaa käyttää jonkun brändin tuotetta, on kohtuullista myös kunnioittaa sen valmistajaa. Jos haluaa hyötyä valmistajasta käyttämällä brändin tuotetta, on kohtuullista myös arvostaa hänen päätöksiään siitä, missä se haluaa tuotteitaan myytävän. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että tuotteet ostetaan auktorisoiduilta jälleenmyyjiltä.
Kuten kuitenkin jo aiemmin totesin, ei kuluttaja ole välttämättä itse edes tietoinen, ettei myyjä ole auktorisoitu jälleenmyyjä.
Kun itse vielä työskentelin ruotsalaisessa kosmetiikan verkkokaupassa, mietin aluksi usein, että miksi ihmeessä yritys haluaa käyttää markkinoinnissaan niin usein termiä auktorisoitu jälleenmyyjä, sillä omassa vaaleanpunaisessa kuplassani eläessäni en osannut edes ajatella, että muuta toimintatapaa olisi.
Sittemmin minulle kävi selväksi, että yllättävän moni taho kokee olevansa oikeutettu päättämään tuotemerkkien puolesta, missä niiden tuotteita myydään. Myös Suomessa operoi verkkokauppoja, jotka toimivat näin.
Halusin tuoda nämä postauksen ajatukset esiin, sillä minusta on tärkeää, että kuluttajille tuodaan esiin myös syyt siihen, miksi monet kosmetiikka-alan ammattilaiset ovat olleet pöyristyneitä Tokmannin toiminnasta.
Kerron itsekin paljon siitä, kuinka pihistelen mielelläni rahan kanssa, mutta halusin nostaa nämä asiat esiin, jotta jokainen voi itse valita, millaista toimintaa omilla ostopäätöksillään tukee.
Koska Tokmanni kuitenkin toimii täysin laillisesti enkä epäile tuotteiden aitoutta, halusin reiluuden nimissä myös tuoda nämä asiat keskustelussa esiin, jotta mahdollista aiheeseen liittyvää keskustelua voidaan käydä nimenomaan relevantteja asioita puiden.
Lue myös: Tämän vuoksi halvat perusvoiteet menestyvät testeissä jopa parhaiten
Jos teillä on tietoa, kokemuksia tai muuten vain ajatuksia aiheesta, niin jakakaa niitä kommenteissa!
Edit. Kiitos, että otatte niin fiksusti kantaa asiaan ja tuotte kommenteissa esiin eri näkökulmia. Juuri tällaista hyvää ja monipuolista keskustelua asiasta kaivataan!
Kiitoskiitoskiitos, kun kirjotit tästä monipuolisesti. Hassua ehkä, että kun näin mainoksen tosta niin tuli heti mieleen, että kunpa kirjoittaisit tästä. Mulle taviksena ainut ongelma, joka tuli mieleen, oli just toi, että mihin kuluttaja on yhteydessä jos tuotteessa on vikaa yms. Sekin vaan, koska muistu mieleen sun joku maahantuontia käsittelevät tekstit. Nuori minä ei todellakaan olis osannu kyseenalaistaa, vaan olis vaan ollut onnellinen uusista tuotemahdollisuuksista. Nyt varmistu, että en ite rahoillani tue tuota toimintaa (vaikka tokamannista en muuten taida halua luopua). Tigin maininta oli hyvä, joskus aikoinaan muutaman purkin ostanut tokmannilta juuri hinnan takia. Nyt herää vaan epäluulo, että missäs muualla ja mitä merkkejä myydään tällä tavalla sääntöjä oikoen ja olenko tietämättäni tukenut toimintaa.
Ihana kuulla, että aihe kiinnosti! Tuo on tosiaan hyvä asia pohtia, että kuinka kuluttaja voisikaan tietää, koska hän tukee virallista jälleemyyjää ja koska taas ei.
Kuinka paljon näillä yrityksillä mahtaa olla valtaa?
1. Takoa Invest 10 544 688 17,91 %
2. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo 5 050 000 8,58 %
3. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma 3 150 526 5,35 %
4. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 2 074 000 3,52 %
5. OP-Suomi -sijoitusrahasto 1 343 910 2,28
Harmittaa kamalasti ammattilaisena, kun oman hoitolan tuotesarjan Exuviancen tuotteita saa tokmannilta. Näen jo miten hoitolasarjan maine ropisee tokmannin halpiskosmetiikaksi ja asiakkaat tulevat hoitolaan valittamaan tuotteiden toimimattomuudesta.
Silloin kun Hehku tuli ja otti valikoimaan Dermalogican tuotteet, asiakkaat häikäilemättä kuvasivat suosittelemani tuotteet ja kertoivat miten ostivat ne loppuunmyynneistä puoli ilmaiseksi ja valittivat meidän kalliita hintoja. Kun tuotteita alkoi löytyä muualta halvemmalla, oli maahantuojan pakko laskea ulosmyyntituotteiden hinnat koko Suomesta, toki pienentämättä sisäänostohintaa. Katetta jäi vajaa 30% 😅 Ihan naurettavaa. Samaan aikaan muutamaam verkkokauppaan oli ilmestynyt Derman tuotteita ja muutama asiakas tuli meille valittamaan tuotteesta joka ei toiminut halutulla tavalla ja selvisi että eihän tää ole ostettu meiltä vaan verkosta 🤷
Surettaa ja suututtaa. Inhottavaa kun kuluttaja ei näe tätä harmaata puolta tästä vaan menee oma etu edellään. Ei me ammattilaiset kohta viitsitä tehdä tuotesuosituksia kun tuotteet haetaan naapurista
Tietenkin asiakas menee oma etu edellään. Se on kilpailuyhteiskunnan idea.
Arvoista tässä ei ole kysymys vaan rahasta, jonka vapaata ja jatkuvaa liikkuvuutta pidetään jonkinlaisena ihanteena.
Nykyään kun on moraalinen velvoite ostaaostaaostaa kaikkihetinyt, niin tietenkin sitä ostaa mistä halvimmalla saa.
Kyse on kuitenkin luksuksesta, ei välttämättömyydestä.
Hoitolasarjoille tämä on tosiaan kurjaa monista syystä, eli vaikuttaa tosiaan myös suomalaisten hoitolayrittäjien työhön. :/
Kai te voitte suositella jos asiakas pyytää vinkkiä vaikka itse ette tuotteita myisikään?
olen toiminut kampaajana enkä koskaan pantannut tietoa jos asiakas pyysi multa apua ongelmiinsa. Asiakas maksoi uudesta tukasta 250€, eiköhän multa joku shampoovinkki heruisi kaupan päälle.
Tosi hyvä ja kattava postaus. Kiitos siitä. Jonkin verran tuttu aihe minulle, mutta uusia juttuja tuli kumminkin.
Suomessa yksi suosituimmista kosmetiikan verkkokaupoista Cocopandahan tekee tätä myös ja harva asiasta tietää…
Täysin totta tosiaan tuo, että Suomessakin operoi verkkokauppoja, jotka harjoittavat rinnakkaismaahantuontia eivätkä ole kaikkien tuotteidensa auktorisoituja jälleenmyyjiä.
Cocopanda on itseasiassa norjalainen verkkokauppa, eli siellä ostoksia tehdessä rahat ”valuvat” pois Suomesta. Tämäkin asia olisi kuluttajien hyvä tiedostaa. Tässä vallitsevassa tilanteessa olisi tärkeää tukea kotimaisia yrityksiä ja kosmetiikkaostoksia tehdessä esim Sokosta tai Stockmannia.
Tämä on tosiaan hyvä asia nostaa esiin, sillä kuluttajathan eivät usein tiedä (tai välitä), mitä kautta yritysten tuotteet ovat tulleet. Tämä ei toki ole ihme, sillä yritykset eivät ole näistä kovin avoimia (paitsi ne, jotka nostavat esiin olevansa auktorisoitu jälleenmyyjä).
Kiitos tästä. On hämmentävää, kun esim.tämä apteekkibrändi on vuotanut myyntiin Tokmannille. Siellä tuskin saa samaa palvelua ja tarpeen kartoitusta kuin apteekista. Yritä siinä sitten asiakkaalle perustella, miksi kannattaisi meiltä ostaa, kun Tokmanni myy halvemmalla. Taidan jatkossa skipata Tokmannin muutenkin, vaikka aiemmin tuli sieltä esim. Benecosia haettua.
Tässä on tosiaan monia haasteita brändien kanssa ”virallisesti” tekemisissä oleville, sillä kuluttaja ei tosiaan voikaan tietää, millaisia ongelmia asiaan voi liittyä. :/
No on jollakin ongelmat..
Pystytkö hengittämään tai saatko unta nytten?? Kannattaa käydä kallonkutistajalla jos oikeasti vaivaa tämmöset asiat
Mitä sinä teet kosmetiikkablogissa jos aihe ei yhtään sinua kiinnosta? Taitaa jollakin muulla olla tarvetta kallonkutistajalle.
Toivoisin Antti, että keskutelu pidettäisiin asiallisena ja asiassa. Blogini on työpaikkani eikä kenenkään tarvitse mielestäni kuulla työpaikallaan tällaisia kehotuksia.
Toisaalta kommenttisi toi myös esiin hyvin yhden alan ison ongelmakohdan eli sen, ettei kosmetiikan kohdalla aina tajuta, millainen miljoonabisnes koko ala onkaan (ja millainen työllistävä voima sillä on maailmanlaajuisesti), vaan se koetaan ”pienenä naisten piipertelynä”. Ehkä asia nähtäisiin eri tavalla, jos markettiketju olisikin ottanut verkkokauppaansa omin luvin myyntiin Applen tuotteet ja Lexus-autot? 🙂
Samoin kosmetiikka-alalla usein unohdetaan, että sitä koskee ihan samat kaupan alan lainalaisuudet kuin muutakin kaupantekoa.
Tämä ihan näin naisena naiselle. Markkinoinnin, yrittäjyyden ja kaupan teon asiantuntijalta toiselle.
Niin…luulisi olevan tärkeämpääkin tässä elämässä kuin jotkut naamarasvat. Arvonsa kullakin.
Tämä olisikin todella mielenkiintoinen aihe keskustella lisää, sillä ihmisiltä tuntuu puuttuvan paljon tietoa siitä, minkä mittakaavan bisneksestä puhutaan ja siksi kuulee yleisesti puhuttavan alasta melko pienenä ja merkityksettömänä bisneksenä, vaikka pelissä ovat isot rahat ja ala vaikuttaa yhteiskuntaan monin tavoin.
Vuonna 2017 pelkästään EU:n kosmetiikkamarkkinoiden koko oli 77,6 miljardia euroa, eli se vaikuttaa suorasti merkittävästi myös EU:n bruttokansantuotteeseen (parin vuoden takaisin arvion mukaan yli 11 miljardilla euroa). Jos lasketaan epäsuorat tahot mukaan, on luku lähempänä 20 miljardia euroa.
Arvioiden mukaan tämä ”naamarasvabisnes” työllistää EU:ssa suorasti ja epäsuorasti yli kaksi miljoonaa ihmistä, eli siis huolehtii melko mittavan väestön toimeentulosta. Näiden henkilöiden palkan verotuksella katetaan melkoisesti yhteiskunnallisia menoja. Kun siis puhutaan aiheesta olisi minusta tärkeää miettiä, miksi siitä puhutaan ja mihin asiat vaikuttavat. Tässä yhteydessä ei siis puhuta ulkonäöllisistä vaikutuksista vaan syvemmälle ulottuvista ilmiöistä. 🙂
Täältä löytyy lisää tietoa aiheesta:
https://colipa.eu/cosmetic-industry/
👍😂
Itse muistan tuon tigin tarinan hiukan toisin. Silloin aikoinaan se oli tosiaan kallis kampaamotuote. Suomessa. Huhujen mukaan esim. ulkomailla sitä taas myytiin halvalla niin paikallisissa marketeissa ja kuin myös netissä. Kansainvälisen verkkokaupan yleistyttyä tuo setup kävi hankalaksi ja jossain vaiheessa esim. ulkomaisia verkkokauppoja olisi yritetty estää toimittamasta (halvempaa) tigiä Suomeen. Eli käytännössä samaa tuotetta yritettiin myydä täällä kalliimmalla hinnalla aika kestämättömällä ja suomalaisille epäreilun himmelin kautta. Ja kyllähän tuo tuli lopulta myös täälläkin Tokmanneihin, mutta sitä ei voi syyttää brändin heikkenemisestä ns. markettituotteeksi, koska muualla se oli jo sitä. Vai huijaako oma muistini tämän suhteen?
Toivon todella että tämän kaltaiset kirjoitukset herättävät tietoisuutta myös siinäkin, että sen osalta että pohditaan jakelua ajateltaisiin lisäksi jo tuotteen valmistusvaihetta.
Oikeudenmukaisuus on ongelmana tässäkin vaiheessa, jos valmistaja ei saa ansaitsemaansa palkkaa, tai tuotantoketjun sisältyy muuta ongelmallista, kuten vaikka miten pitkiä työpäivät ovat, millaiset työolosuhteet ovat, ovatko kaikki vai osa työtä tekevistä täysi-ikäisiä ja käytetäänkö esim. sellaisista raaka-aineita jotka eivät olet lasten kaivamia (Mica), kuten useimmilla valmistajilla valitettavasti voi olla ja tietojen mukaan myös on. Olisi tekopyhä ajatus, että jokainen tuotteita auktorisoiva brändi ei voisikaan varmistaa täydellisesti kaikkia näitä
Itse asun täällä Aasiassa missä nämä tuotteet hikipajoissa valmistetaan ja arvaappa kaksi kertaa saako ne tehtaan työntekijät sen kummempaa palkkaa silloin kun sieltä tulee ulos luxusbrändiä kun silloin kun sieltä tulee jotain no brand tuotetta…
Ne ihmiset ei välttämättä edes tiedä pakertavansa jonkun luxux-tuotteen kimpussa. Jostain halparättikaupasta, missä on koottuja teoksia erilaisia ylijäämä vaatteita löytyy täällä mitä ihmeellisimpiä asioita. Joskus voi vaikka olla tullu väärän brandin lappu niskaan ja lopputuloksena vaate missä on kahden eri brandin merkki. Ne sitten virallisesti varmaan määrätään hävitettäväksi, mutta käytännössä löytyy jostain periferiasta torilta.
Mä en halua tukea luxus-brandejä, koska ne on pahimpia riistäjiä. Kuluttaja maksaa jonkun pohatan elämän käyttämällä niitä.
Ei huijaa, kyllä se näin meni. Täällä 30€ Tigin tuotteet oli muualla jotain 15€. Vielä joskus ennen 2010 Tigi maksoi Suomessa aivan hunajaa
Muistan itse saman. Vuonna 2008 kävimme luokkani kanssa Saksassa ja löysin jostain marketista Tigin jättipullot shampoota ja hoitoainetta, joiden yhteishinnalla en olisi Suomesta saanut silloin edes yhtä pientä shampoopulloa. Toki Saksassa yleisesti kaikki oli (silloin ainakin) paljon halvempaa kuin Suomessa.
Mutta onhan tämä tosi ikävää näille kosmetiikkamerkeille, enkä pidä Tokmannin toimintaa mitenkään reiluna.
Mä muistan Tigistä myös sen, että jossain vaiheessa tuotteet uudistuivat ja jotenkin muuttuivat ”huonommiksi” ja eivät olleet enää niin suosittuja. Itsekin lakkasin niitä käyttämästä, tuoksut muuttuivat voimakkaammiksi jne… Ilmestyivät myöhemmin sitten hypermarketteihin ja Tokmanneille halvemmilla hinnoilla.
Ja ainiin, ostin taannoin Vichyn seerumin Tokmannilta ajattelematta edes että ei ole auktorisoitu jälleenmyyjä. Tai siis, en edes tajunnut että näin voi olla.
Kiitos Virve ajatuksia herättävästä postauksesta!
Näin mullakin on ihan kampaajatuttavilta tieto, että Tigi on ainakin jenkeissä ollut ihan markettituote, kun suomessa taas hinnat olivat pitkään aivan järjettömät laatuun verrattuna. Sama taitaa olla esim. Guessin kanssa, jenkeissä markettituote, suomessa luxusmerkki.
Tigi-keskustelu on tosiaan mielenkiintoinen, kiitos kaikille sitä kommentoineille! 🙂
Ainakin Yhdysvalloissa Tigi oli tosiaan brändännyt itsensä eri tavalla kuin täällä meillä ja käsittääkseni ainakin tämän alueen jakelijat jakelivat sitä yhdenmukaisella strategialla. Tästä herää tosiaan mielenkiintoinen keskustelu siitä, saako brändi itse päättää alueelliset strategiansa, vai onko muilla valta tehdä päätös brändin puolesta. Itse en tunne syitä siihen, miksi Tigin tuotteet olivat Yhdysvalloissa halvempia aikoinaan, mutta minusta on hyvää, jos aihetta pohditaan juurikin brändin, jakelijan sekä ihan niiden kampaamojen kannalta, joissa yrittäjien liiketoiminta saattoi osaksi perustua sarjan käyttöön ja tuotteiden jälleenmyyntiin.
Kyllä brändit saavat valita maantieteelliset strategiansa ihan itse. Toinen juttu onkin sitten se onko erilaiset strategiat kannattavia, globalisoitumisen ja internetin myötä ainakin tosi haasteellista toteuttaa useampaa eri strategiaa. Eipä tule äkkiseltään mieleen yhtään brändiä joka olisi onnistunut.
Täysin totta! Hyvä kuitenkin, että aiheesta saadaan avattua keskustelua. 🙂
Tässä yhteydessä ongelmana onkin nyt varmasti (Tigistä poiketen) se, että Tokmannin nyt myyntiin ottamilla brändeillä on hyvin yhdenmukainen globaali strategia ja myymällä vaikkapa Chanelia, Hermén tuotteita tai La Prairieta alennetuin hinnoin tätä strategiaa rikotaan hyvin räikeästi vain hintojen polkemisen ja oman edun tavoittelun merkeissä. Tavallinen kuluttajahan ei tosiaan voi nähdä tässä ongelmaa, kun tieto käytännöistä ja sopimuksista ymmärrettävästi puuttuu, joten hyvä kun saadaan aiheesta eri kannoilta keskustelua. 🙂
Näin siinä minunkin muistin mukaan kävi.
Minäkin muistelin, että tässä oli joku tällainen kuvio taustalla. Hinnat taisi halveta ja tuotteesta tulla markettikamaa about niihin aikoihin Tigin osalta, kun Unilever osti tuon brändin ja halusi laajentaa myyntiä.
Minun kokemukseni mukaan Tigin hiusgeeli oli ainakin täyttä…!! Siis ei toiminut yhtään. Muista tuotteista Tigiltä ei ole paljoakaan kokemusta.
Aivan loistava postaus ja avarsi maailmaani kosmetiikkamyyntiin. Taidan pysytellä Sokoksen ja Ruohonjuuren asiakkaana näissä kalliimmissa tuotteissa 🙂 Toivottavasti tämä juttu leviäisi kunnolla ja saisi ymmärrystä moneen muuhunkin.
Mukava kuulla, että aihe kiinnosti! Minustakin on hyvä, että aiheesta puhutaan ja tuodaan esiin eri näkökantoja. 🙂
Stockmann on myynyt Hulluilla Päivillä Tigi-tuotteita hintaan 19.90 eur jo useita vuosia , ainakin 10 vuotta. Laatu on mielestäni ihan yhtä hyvää tänäänkin. Tokmannilla hinta 19.90 eur, jokin tarjous taisi olla muutama viikko sitten 13.90 eur.
Stockmannin johtajistoon kuuluvaa väkeä on ollut vaikuttamassa Tokmanni-ketjuissa.
Ja haluaisin muistuttaa, että nyt Tokmannin omistajuus on tämä:
1. Takoa Invest 10 544 688 17,91 %
2. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo 5 050 000 8,58 %
3. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma 3 150 526 5,35 %
4. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 2 074 000 3,52 %
5. OP-Suomi -sijoitusrahasto 1 343 910 2,28
Kuuluukohan tämä samaan laaariin Tomkannin kanssa? https://meikkipojat.fi/ Tokmannilla on Biothermin vartalovoidetta, joka on suosikkin, mutta sieltä sitä en ole ostanut. Enkä osta. Tämän jälkeen. Olisi kiva verrata tuoteselostetta, onko sama, kun verkkokaupasta ostetussa. Ainakin astianpesuaine ei ollut samaa, kuin ruokakaupasta ostamani, vaikka kyseessä oli sama tuote samassa koossa.
Olisko astianpesuaineen kohdalla kyse siitä, että tuote olisi uudistunut ja sen edellinen versio on siksi myyty edullisemmin eteenpäin? Syitä näihin jälleenmyynteihin voi tosiaan olla useita. Kosmetiikan kohdalla jälleenmyyjien oikeutta välittää ”vanhat” tuotteet eteenpäin rajoitetaan tavallisesti brändien kanssa tehdyillä sopimuksilla, jotka tavallisesti sallivat vain tuotteiden kuluttajamyynnin, mutta eivät salli tuote-erien välittämistä eteenpäin toisille jälleenmyyjille. 🙂
Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä teksti! Toivon nyt vain ettei kukaan niille myyjille mene sättimään että ”kuinka kehtaatte tällaista tehdä?!?!?” Kun ihan oikeasti ne myyjät siellä kaupoissa ei päätä näitä asioita, vaan joku osto-osasto määrää.
Minäkin toivon, että aiheesta puhutaan, mutta että keskustelu pysyy asiallisena eikä tosiaan tilanne mene kuvailemasi kaltaiseksi, sillä asiahan ei mitenkään liity yrityksen myymälähenkilökuntaan. 🙂
Ongelmahan ei nyt ole ihan näin mustavalkoinen, että Tokmanni olisi se osapuoli joka tässä tekee väärin. Ensinnäkin, Tokmanni (ja moni muu myyjä) saa tuotteensa eurooppalaisilta jakeluyhtiöiltä, joille brändit itse ovat antaneet tuotteet myyntiin. Monesti kyseessä on esim. varastontyhjennys, joka brändin on paljon tehokkaampaa toteuttaa antamalla kaikki ”ylimääräiset” tuotteet suurelle jakelijalle kuin myydä niitä omien myyntiväylien kautta. Tai sitten myynti on ihan samanlainen kuin viralliselle maahantuojallekin, riippuen jakelijan ja brändin välisestä sopimuksesta. Tilanne on kuitenkin se, että brändit antavat tuotteensa myyntiin jakelijalle, jolla on vapaus myydä tuotteet kenelle tahansa eteenpäin, koska näin sopimuksessa on usein sovittu. Brändit ovat loppujen lopuksi itse vastuussa siitä, kenelle he antavat tuotteensa myytäväksi ja jos he antavat niitä oman ”virallisen” toimitusketjunsa ohi, ongelma muodostuu jo siinä kohtaa, ei vasta siinä kohtaa kun tuotteet päätyvät Tokmannille (tai muulle myyjälle) myyntiin.
Ymmärrän toki, että pienemmille maahantuojille tämä on ongelmallista koska myynnin voidaan katsoa olevan heiltä pois, mutta samasta osoitteesta tuotteet ovat loppujen lopuksi molemmissa tapauksissa tulleet.
Toiseksi, tässä kannattaa pitää muistissa myös se että samoja tuotteita löytyy monista eurooppalaisistakin verkkokaupoista, samalla mallilla myytyinä. Brändihaittaa pääsee siis syntymään monessa osoitteessa, ja ongelma on loppujen lopuksi suurempi kuin pelkästään Tokmannin osuus asiaan. Siitä voi toki olla montaa mieltä, onko vastuullista myydä esim. apteekki- tai hoitolakosmetiikkaa ilman asianmukaista palvelua, mutta lain opillisesti katsottuna tässä ei tehdä mitään väärin.
Aiheesta on hyvä herättää keskustelua, varsinkin kun viime vuosina on noussut esille näitä varastettujen tuotteiden jälleenmyyntiä, joka ei tietysti ole millään tasolla hyväksyttävää.
Mielenkiintoisempaa olisi kuitenkin tarkastella sitä, että miksi tuotteiden ostaminen maahantuojan ohi on lain mukaan mahdollista. Ja toisena asiana se, että miksi brändit luovuttavat tuotteita myytäväksi eri toimijoille, jos he haluavat itse pitää tietyn tason mainonnassa ja myynnissä. Jos tuotteita ei annettaisi vapaille jakelijoille, ei niitä myöskään päätyisi myyntiin ”vääriin” paikkoihin.
Hyviä pointteja! Kiitos, että nostit näitä esiin, jotta aiheesta saadaan hyvää keskustelua. Kuten sanoitkin, niin ilmiö on tosiaan globaali ja sitä tapahtuu kaikkialla eikä viimeinen taho riko mitään lakeja, vaan sopimuksia ja mahdollisesti myös lakia rikotaan yleensä jossakin muussa vaiheessa ketjua, jotta tuotteet saadaan myyntiin.
Itse haluan nostaa esiin sitä, että yleensä kun valmistaja/maahantuoja antaa tuotteensa jollekin yritykselle myyntiin, on yrityksen kanssa tehdyssä sopimuksessa tarkasti mukana myös kielto siitä, ettei elinkeinonharjoittajalla ole selektiivisen jakelusopimuksen pohjalta lupaa myydä tuotteita edelleen ulkopuoliselle toimijalle.
Supermielenkiintoinen aihe ja hyvää keskustelua, ahmin kaikki kommentitkin! 😍
Itse olen kuluttajana ns. vakikoivasti nuuka. Kosmetiikka on kulutustavaraa enkä näe syytä maksaa kosmetiikkatuotteesta muusta kuin funktiosta, brändi ei pelkästään tuo juurikaan lisäarvoa. Ainoat tuotteet, joihin olen viime vuosina ollut valmis ns. törsäämään surutta rahaa, on suomalaisuus: kotimainen yritys, suunnittelu ja parhaimmillaan myös tuotanto ja raaka-aineet. Silloin voi pitkälti luottaa tuotantoketjuun, koska se pysyy lyhyenä, hinta on perusteltu ja raha ei liiku kauas.
Tästä tulokulmasta tuntuu myös todella vanhentuneelta ja pölyiseltä tällaisten globaalien luksusbrändien yletön arvostus ja rakentamallaa rakannettu imago, joita pitää keinotekoisesti ylläpitää mm. jälleenmyyjiä valikoimalla. Onkohan hinnoissa ja imagossa sitten aivan liikaa ilmaa kun tämmöinen halpamyynti ym. kepulihomma on edes mahdollista voittoa tavoittelevan yrityksen toimesta? Ehkä jo paistaa läpi tämä mun olematon sympatia luksusbrändejä kohtaan, en toki ole edes kohderyhmää. 😅 Uskon vakaasti että kotimaisuus on uusi luksus!
Ehkä hoitolat ja kampaamot ym. myy tulevaisuudessa ennemmin kotimaisia/pohjoismaisia/tms ammattisarjoja, koska niiden ketju on lyhyempi, läpinäkyvämpi ja näin ollen ehkä enemmän turvassa tämmöiseltä suhmuroinnilta?
(Oh, mun kommentti tuli ehkä ketjun jatkona vaikka erillisenä oli tarkoitus, haastava navikoida puhelimen ruudulla, sori!)
Kiitos Eini, että jaoit ajatuksiasi, mukavaa tosiaan saada kaikenlaisia näkökulmia keskusteluun mukaan! 🙂
Minusta tämä on tosiaan kiinnostava aihe puida myös juuri siksi, ettei tähän omasta mielestäni ole oikein oikeaa tai väärää mielipidettä, on vain paljon erilaisia näkökulmia ja kun niitä saadaan monesta suunnasta esiin, pystyy jokainen sitten itse muodostamaan sen oman näkemyksensä.
Itse haluaisin ajatella, ettei brändin koko voi määritellä sitä, millaisilla säännöillä sitä kohtaan pelataan. Jos itse valmistaisin tuotteita kokisin, että minulla tulisi olla oikeus itse niistä vastaavana tahona päättää, kuka niitä saa myydä ja että reilu yhteiskunta syntyy juuri siitä, että kaikilla on samat pelisäännöt, oli sitten kyseessä kansainväliseksi rakennettu brändi tai pieni lähikosmetiikkamerkki. 🙂
Selventäisitkö siis mitä jakelusopimusta rikkovien maahantuojien tuotteita Tokmanni myy?
Tämä on hyvä huomio. Tosin, jaksan epäillä hieman maailman nykyistä meininkiä silmällä pitäen ja tuotteita katsoessa. Osa Tokmannin valikoimaa on ihan suoraa ollut myynnissä esim tuoksuista ja tuotteista (iso koko ja ekslusiiviset tuotteet) Travel Retail tukun valikoimissa, joita on saanut matkustaessa vaikkapa etelään mutta ei löydy normi kaupoista lainkaan, sillä eivät kuulu esimerkiksi kotimaisten maahantuojien valikoimiin koska lentokentille yms kohteisiin on eri toimija/valikoima. Tämä kertoo siitä, että nykyisen matkustus busineksen romahdettua ja kaupankäynnin vähyys kohteissa on hirveästi tavaraa, joka pitäisi saada myytyä eli ei niinkään brändi vaan joku heidän kanssa sopimuksen tehnyt on myynyt tuotteet edelleen, joka on joku erä ehkäpä, mutta ilman että näemme noita sopimuksia tai varmaa tietoa niin tämähän on vain pähkäilyä ja arveluita. Ongelmana myös, mikäli brändillä ja maahantuojalla/jakelijalla on on tietylle alueelle/maalle yksinoikeus ko tuotteiden jälleenmyyntiin, näitä keissejä on nähty joitakin kosmetiikassa vuosien saatossa, mikä tietää oikeustoimia. Ongelmat, mitä Virve otti esiin, ovat kuitenkin edelleen samat niin kuluttajille kuin maahantuojillekkin. Mutta tämä pointti, mitä kirjoitit on myös hyvin tärkeä huomio kokonaisuudessaan tiedostaa. Kuluttajat harvemmin näitä ymmärtävät, riittää että tuote on saatavilla.
Minusta postaus on mustavalkoinen ja siirtää syyttäjän sormen sinne missä sen ei kuuluisi olla. Tokmanni voi ostaa ihan mitä tavaraa myyntiin, jos se vain on saatavilla. Ei ole Tokmannin velvollisuus huolehtia jonkun brändin imagon säilymisestä. Saatavuuden määrittää loppukädessä brändi itse, jonka omat kontrollit ovat tässä tapauksessa pettäneet. Tigin imagon ”halpenemisesta” Tokmannin syyttäminen on myös absurdia ja tässä kohtaa merkki voi myös vastaavasti kääntyä katsomaan itseään peiliin. Tigin pullojen hinta on suhteellisen alhainen ja niitä on vastaavasti joka ostarin käytävillä laareissa myynnissä.
Mukavaa, että tästä saadaan keskustelua aikaan eri näkökulmista katsottuna! 🙂
Aivan samaa mielta olen!
Kilpailunrajoittamislaki on varmaan rakennettu ihan aiheesta. Kuinka paljon kuluttajat maksoivat Tigin tuotteista enemmän täällä kun muualla ennen kuin myyntikanava lisääntyivät. Huonosti on käytännössä käynyt myös luontaistuotekaupoille kun kaikkea on saatavissa marketeissa. Palvelu ja neuvot haetaan erikoisliikkeestä ja tuote halvemmalla viereisestä marketista. Kohta ei ole enää sitä palvelua. Katteet putoaa ja niillä ei enää makseta asiantuntijan palkkaa. Mikä on loppupeli? Kaikki ostetaan sieltä mistä halvimmalla saadaan ja tieto haetaan netistä? En osaa sanoa, mutta se varmaan nähdään jollain aikavälillä. Nuo Tokmannin tavarat voi olla peräisin vaikka lentokenttien kaupoista, tai Finnairilta kun siellä ei enää asiakkaita ole. Jos vaihtoehdot on ne että riko sääntöjä tai mene konkurssiin niin on selvä mikä valitaan. On myös mahdollista että tähän toimintaan on saatu hiljainen hyväksyntä kun on erikoistilanne päällä. Jos iso jälleenmyyjäkauppa menee nurin niin se vaikuttaa myös siihen tehtaaseen ja maahantuojaan kun kaikki työ pitäisi aloittaa alusta. Näkisin, että tätä kilpailua pitäisi lisätä asioissa, joiden ostaminen ei perustu vapaaehtoisuuteen, esim lääkkeet. Moni pienituloinen on pulassa kalliiden lääkeiden vuoksi ja apteekkiala porskuttaa. Lisäksi lääkkeiden hinnat näkyvät myös veroissa, kun iso osa on joltain osin korvattavia. Luksustuotteiden käyttö on jokaisen ihmisen oma valinta, siten kilpailu näiden tuotteiden hinnoissa ei ole mikään yhteiskunnallisesti tärkeä asia. On vaikea nähdä mikä päättäjien tarkoitus on ollut lakia laadittaessa. Ehkä lopputulos ei ole ollut ajatellun mukainen. Joillakin aloilla se on mennyt jatkuvaksi kilpajuoksuksi, erikoisliikkeet joutuvat etsimään koko ajan uusia tuotteita jotka eivät ole vielä myynnissä marketeissa ja marketit lisäävät jatkuvasti valikoimaansa. Pitääkö jokaisen hoitolan luoda oma merkkinsä, että säilyy tältä kilpajuoksulta?
Hyvää pohdintaa, kiitos!
Itse haluan nostaa esiin vielä sen, että rinnakkaismaahantuonnin piirissä tulee koronan myötä tosiaan varmasti liikkumaan paljon travel retail -puolelta ylijääneitä tuotteita, mutta en usko, että Suomen kaltaisilla pienillä markkinoilla meidän paikallisilla travel retail -myyjillä on tällaista toimintaa – ellei sitten kyse ole mainitsemistasi hiljaisista sopimuksista, mutta esimerkiksi tässä yhteydessä moni brändi on nimenomaan kauhistunut itse nähtyään, että heidän tuotteitaan on heidän tietämättään myynnissä paikassa, jossa niiden myynti ei ole kenenkään etu.
Suomalaiset yritykset noudattavat yleensä sopimuksia varsin tiukasti (uudelleenmyynti uudelle välikädelle on sopimusehdoissa tavallisesti aina tiukasti kielletty), sillä täällä voi sanoa ”kaikkien tuntevan kaikki” ja sopimusrikkomuksista jäädään yleensä helposti kiinni (eräkoodien perusteella voidaan usein jopa hyvin jäljittää, kenelle tuotteet on myyty ja kuvio on helposti selvitettävissä, jos välikäsiä ei ole monia) ja seuraukset ovat yleensä vakavat. Vähintään tästä voi seurata asiakassuhteen lopettaminen ja varmasti sopimuksiin liittyy myös taloudellisia sanktioita.
Kun ollaan näin pienillä markkinoilla, niin selektiivisten brändien travel retail – puolella yrityksillä on yleensä hyvä kontakti asiakkaisiinsa, joten ylijääneitä tavaroita pyritään tavallisesti myymään muilla keinoilla. Esim. Viking Linehan taisi laittaa pop up -myymälän pystyyn, jossa myy nyt varastoaan maissa pois omassa myymälässään. Vastaavia ratkaisuja tulee varmasti muillekin tahoille, jos tilanne jatkuu.
Voisin myös kuvitella, että maahantuojien/valmistajien kanssa voitaisiin yrittää keksiä ideoita siihen, että varastoa voidaan palauttaa heille edullisemmin, jotta tappiota tulee jälleenmyyjälle vähemmän ja maahantuoja/valmistaja voi sitten myydä tuotteet kamppishintaan uudelleen vaikka (auktorisoidulle) verkkokaupalle, joka voi järjestää niistä kampanjoita. (Tämä on kuitenkin vain omaa spekulaatiotani, ei tietoa.)
Sen sijaan uskon, ettei kaikkialla EU:ssa olla näin pienissä piireissä ja siellä varmasti alkaa yhä enemmän ja enemmän näkyä varsinkin noiden travel retail -puolella käteen jääneiden tuotteiden päätyminen rinnakkaismaahantuontiin ympäri maailmaa.
Ainakin jotkut pakkaukset joita selasin ovat jääneet pois pari vuotta sitten. Ne tuotteet ei ainakaan tuoreimmasta päästä. Eli kuinka paljon on myyntiaikaa näillä tuotteilla? Maahantuojille on turha valittaa epäkurantista tuotteesta jos on ostanut sen heidän Tokmannilta tai heidän verkosta. T. Yksi kosmetiikkamyyjä
Tämä on tosiaan yksi paha haaste. :/
Pointti on myös se et asiakas saa myymälöistä joissa näitä brändejä on ammattitaitoista palvelua ja juuri heidän ihotyypille sopivat tuotteet oikeat tuotteet. Tällaista palvelua ei ole kyllä tokmannilla. Sitä paitsi joillain yrityksillä on joihinkin luxus brändien merkkeihin yksinmyyntioikeus Suomessa eli tästä voi koitua seurauksia.. eiköhän sekin tässä lähitulevaisuudessa ala selvitä.
Tämä on tärkeä aihe nostaa esiin. Kiitos!
Ymmärrän pointin, mutta Stockmannilta ei ainakaan aikoihin ole saanut enää minkäänlaista palvelua, joten miksi maksaa tuotteista extraa sen takia.
Minusta tämä on hyvä uudistus! 🙂
Komppaan Mailaa, itse en ole saanut pitkään aikaan palvelua Stockmannilla. Pahimmillaan odotan ständin edessä about vartin yrittäen saada kontaktia myyjään että saan tuotteen laatikostosta viedäkseni sen kassalle, jossa taas odotan vartin myyjää saadakseni tuotteen maksettua. Tähän verrattunna Tokmannin palvelu päihittää Stockmannin palvelun.
Sama, minusta on outoa olettaa, että Stockalta/apteekista saisi lähtökohtaisesti hyvää palvelua. Maksan mielelläni hyvistä neuvoista, mutta niitä olen saanut myös mm. Tokmannilta. En halua tukea jotain rekkavarkauksia, mutta minustakin Tokmanni ei ole tässä vyyhdissä juuriongelma.
Apteekissa kuin apteekissa saa aina todella hyvää palvelua. Stockalla ei. Olin tänä vuonna Jumbon Stockalla ostamassa Lancomen meikkivoidetta ja etsin myyjää tuloksetta, seuraavaksi odotin tyhjällä kassalla ja lopulta luovutin.
Miksi maksaisin Stockan hinnan melkein 50€ jos saan saman tuotteen Kanarialta puolet halvemmalla? Laivalla, lentokentällä jne. saa palvelua, Stockalla ei.
Tokmanni tuo tervettä kilpailua kaupan alalle samaan tyyliin kuin mitä Lidl teki aikanaan tullessaan Suomeen.
Hei, sinulla on mielenkiintoiset teoriat Tokmannin huippukosmetiikan myynnistä. Avaan sinulle vähän, mistä luultavasti on kysymys. Minulla on pitkä kokemus huippubrändien myynnistä(ei kosmetiikka-alalta). Olemme kaikki huomanneet, että tällä hetkellä on korona ja ihmiset eivät käy lentokenttämyymälöissä Euroopassa. Kaikki suuret lentokentät Euroopassa on täynnä huippubrändättyä kosmetiikkaa ja muita tavaroita, joita tällä hetkellä ei liiku mihinkään. Niistä halutaan eroon, jotta saadaan raha kiertämään ja varastot tyhjiksi. Eli mitä sitten tehdään? Ei mennä pilaamaan isoja keski-euroopan kosmetiikkamarkkinoita, vaan myydään ne euroopan reunamarkkinoille johonkin nettikauppaan kielellä, mihin keskieurooppalainen asiakas ei eksy. Tässä on mukana valmistaja, ja maahantuoja, mutta nämä eivät ole julkisia tietoja. Tässä ei ole mitään laitonta ja voit hyvillä mielin ostaa tuotteita, koska tuet omaa suosikkibrändiäsi. Saat tulevaisuudessa ostaa taas tuotteet normaaliin hintaan. Luultavasti tulee jonkinlainen kompensaatio maahantuojille.P.S. Helsinki Vantaan lentokentän espanjalaisessa omistuksessa oleva tax free-myymälä tyhjensi varastonsa joulukuun alussa viikon ajan Hiltonin tiloissa ja alennukset olivat huippukosmetiikassa -50%.
Kiitos, että toit tätä teoriaa esiin! Tätä aihetta tuossa postauksessa tosiaan myös sivuttiinkin, joten hyvä, että tarkensit tätä kuviota. 🙂
Tämä on juuri se todennäköinen syy tähän. Kiitos näkökulmastasi! En näe minäkään Tokmannin toiminnassa mitään väärää. Nykyajan globaali talous nyt vaan toimii näin. Eikö se ole kaikille hyvä, että seisomaan jäänyt tavara myydään jotain reittiä pois, eivätkä jää vanhenemaan. Tuotteiden hinnat saattaisivat nousta entisestään, jos kaikki nämä tuotteet menisivät varastotappioiksi. On tosiaan vanhanaikaista ajattelua suojella huippubrändien omia myyntipisteitä, eikä siten tuoda niitä kaikille tarjolle. Olen itse myös kosmetologiyrittäjä ja perheemme omistaa Tokmannin osakkeita, se on ollutkin hyvä osingonmaksaja. Minulla on itselläni myös Chanelin kosmetiikkaa ja laukkuja (ostettu kotimaiselta viralliselta jälleenmyyjältä) löytyy myös Hermesin käsilaukku, enkä silti pidä tätä luksusbrändien kosmetiikan verkkomyyntiä pahana.
Kiitos hyvistä pointeista!
Itse ajattelen tämän siltä kannalta, että jos itselläni olisi tuotebrändi kokisin ehdottomasti, että minulla täytyisi olla valta päättää, kuka tuotteitani myy. Pitäisin kamalana ajatuksena, että tekisin vaikkapa tuotteita, jotka vastaisivat omia arvojani ja valitsisin sitten tuotteiden jälleenmyyjät sen mukaan, mutta joku heistä päätyisi ilman lupaani myymään tuotteitani jollekin taholle, jonka toiminta ei ole millään tavalla linjassa sen kanssa, mitä brändini edustaisi.
Mielestäni samojen pelisääntöjen tulisi päteä kaiken kokoisiin brändeihin ja veikkaan, ettei todella moni muukaan kokisi enää siinä vaiheessa vastaavaa kuviota reiluksi, jos kyseessä olisi oma brändi, jota yhtäkkiä myisikin omin lupinensa taho, jonka ei itse haluaisi sitä myyvän.
BTW jos jonkun kosmetiikkayrittäjän tuotekuljeuts varastetaan, on kuljetusyhtiöllä yleensä tälläisissä tapauksissa vakuutus. Muutenkin yrittäjät vakuuttavat hyödykkeitään, eli varastetustakin kamasta saa omansa pois.
Sanoit jossain aikaisemmassa kommentissa että jos olisit kosmetiikkabrändin omistaja haluaisit aina itse päättää missä/miten tuotteitasi myydään.
Olisiko sun mielestä sitten parempi, että jos sulla olisi kosmetiikkabrändi, varastossa tavaraa, jälleenmyynti ei vedä, ja tuotteet viedään sitten tuhottavaksi? Miten toimisit oman brändisi kanssa jos sulla olisi varasto täynnä tuotteita ja eikä ketään joka ottaisi niitä myyntiin koska edelliset eivät menneet kaupaksi ja heilläkin on vielä jotain jäljellä?
Esim. ylijäämävaatteita ei myydä alessa hinnalla millä hyvänsä vaan osa menee poltettavaksi. Ranskassa taisi tulla laki joka kieltää tämän, mutta Suomessa moni toimija hävittää ylijäämävaatteet polttamalla. Olisi mielenkiintoista tietää mitä kosmetiikkatuotteille tapahtuu. Alemyynti on ainakin tuhoamista paljon kestävämpää kuluttamista.
Kapitalistiselta kannalta katsottuna tuhoaminen voi olla kannattavaa koska sitten kuluttajalla ainakin on tarve ostaa seuraavasta sesongista uusia tuotteita kun markkinoita ei ole saturoitu halvallla ylijäämäkamalla. Tai brändin maine ei ”pilaannu” sillä että sitä myydään halvalla – joka on merkki siitä että brändi olisi ollut epäsuosittu tai epäonnistunut.
Sen sijaan että jeesustelet täällä ”paha tokomanni” ja voi ”brändi parat”, olisi paljon mielenkiintoisempaa tietää mikä on esimerkillinen tapa toimia jos brändin varastot täyttyvät ja halvalla ei saa myydä. TIETENKÄÄN nämä tunnetut firmat eivät halua niitä alennusmyynteihin niihin paikkoihin mistä niiden kantiskuluttajat eivät niitä osta. Tokomanni on kätevä myyntikanava koska sinne ei ”parempi väki” eksy.
Ps. puhut näistä globaalien korporaatioiden omistamista brändeistä kommenteissa aivan kun ne olisivat jotain tuntevia entiteetttejä. Brändi ei kauhistu jos joku myy sitä ”ohi virallisten kanavien”. Brändi ei tunne. Voi olla että joku henkilö jossain kauhistuu, mutta sekään ei tuskin ole totta koska tuskin henkilökunta on niin naivia ettei voi kuvitella että tämmöstä tapahtuisi jaktuvasti globaaleilla markkinoilla. Tuskimpa tällästen tuhansien ihmisten korporaatiossa kukaan ihan järjettömällä tunteella edes suhtautuu näihin brändeihin, saati sitten että jossain piskuisessa suomessa globaalilla tasolla välitettäisiin siitä.
Ehdit ennen minua. Näitä meille tuttuja suosittuja kosmetiikkayrityksiä hallinnoi tällä hetkellä maailmanlaajuisesti 8 yritystä: Unilever (omistaa esim. mm Tigin, Doven, Vaselinen), L’Oreal (mm. Clinique, Lancome, NYX, Urban Decay, Vichy, YSL kosmetiikka, Biotherm, Kiehls, La roche posay), Johnson&Johnson (mm. Neutrogena, Aveeno), Shiseido (oma merkkinsä + mm. D&G kosmetiikka, Laura Mercier, NARS, Avenw, bareMinerals), Estee Lauder (oma merkkinsä + mm. Qlinique, MAC, Smashbox), Procter & gamble (mm. Head&Shoulders, Pantenw, Gilette, Aussie), LVMH=Louis Vuitton, Moët and Hennesy – josta Dior omistaa joku 40% (mm. Sephora, Fenty Beauty, Benefit, Dior kosmetiikka, Guerlain, Givenchy) ja Coty (mm. Wella, Max Factor, GHD, OPI, Sassoon). Chanel on muuten mm. Cotyn osakkeenomistajana ollut myös 2014 alkaen n. 5% osuudella kun möivät omistamansa Bourjois merkinkin tällöin Cotylle. Chanelin omistaa kaksi eurooppalaista miljardööriä, jotka ovat maailman rikkaimpien joukossa omaisuudellaan perustuen isänsä onnenkantamoiseen hänen omistaessa yli 50 % Chanelista ja rahoitti no. 5 hajuveden alkutuotannon. Että ei jaksa kyllä kauheasti hirvittää silloin, jos esim. NARSIn tai Chanelin kosmetiikkaa myydään Tokmannilla. Eiköhän se ole ollut näille holdingyhtiöiden omistamille monialayhtiöille ihan harkittu peliliike, jotta brändien omistajilla pysyy rahat kasassa koronankin yli.
Tämä esitetty toimintamalli voi olla totta muutamien merkkien kohdalla. Kuitenkin monet brändit tai heidän suomalaiset maahantuojat ovat painottaneet tässä Tokmannin tapauksessa, että brändi itse tai viralliset maahantuojat eivät ole mukana tässä toiminnassa. Ei siis kannata tuudittautua ajatukseen siitä, että välttämättä minkään Tokmannilla myytävän luksusmerkin kohdalla tukisi brändin toimintaa tai maahantuojat saisivat minkäänlaisia kompensaatioita, koska niin moni on jo ilmoittanut että näin ei ole.
Juuri näin, tässä kuviossa on tosiaan tullut hyvin selväksi se, että Tokmanni on itsennäisesti ottanut tuotteet jakeluun ja useat brändit/niiden viralliset jakelijat ovat hyvin selkeästi ilmaisseet, etteivät pidä tästä, sillä homma hoidetaan heidän ohitseen.
Jos olisi näin, että koronan vuoksi myydään varastot pois, siitä voisi verkkosivuilla ilmoittaa, että myydään erä tuotteita. Nyt vaikuttaa siltä, että merkit ovat pysyvästi saatavilla Tokmannilla.
(Mielenkiintoinen kirjoitus ja kommentit myös)
Niin siis ”Tää on väärin, tää on väärin, tää on väärin… muttaemmänytsiissano, että Tokmanni tekee väärin.”
?
Itse koen Tokmannin toiminnan alan kannalta todella ikävänä ja epäeettisenä, sillä minusta brändillä itsellään kuuluisi olla päätösvalta siitä, missä sen tuotteita myydään, mutta laki sallii tämän, eli eihän kukaan voi tosiaan sanoa, että Tokmanni toimii väärin. Postauksen tarkoitus oli tuoda esiin ajatuksia, jotka alan toimijoilla on ja selittää niiden kautta, miksi he ovat asiasta pöyristyneitä. 🙂
Asiaa voi paheksua ja toiminnan voi tuomita omien arvojensa vastaiseksi, mutta se ei silti tosiaan tarkoita, että toiminta olisi laillisesti väärin – emmehän me edes tiedä, mikä on tuotteiden hankintareitti, kun asiasta ei tosiaan olla avoimia.
Ymmärrän siis täysin, miksi kyseisten tuotemerkkien kanssa Suomessa töitä tekevät ovat harmissaan ja kokevat toiminnan ikäväksi. Alan toimijoiden kantaa ei usein näy julkisessa keskustelussa avattuna, joten minusta tekee hyvää selittää näitä taustalla olevia ajatuksia kaikille, jotta ihmisillä on samat lähtökohdat omien mielipiteiden muodostamiselle – oli se sitten mihin suuntaan tahansa. Näen itse asiassa monta kantaa ja ymmärrän niitä kyllä, mutta monille kuluttajille ei ole ollut muuta näkökulmaa kuin se, että ”jes, Tokmannilta saa halvalla luksuskosmetiikkaa ja se on hyvä”.
Siellä Tokmannin taustalla on toki vaikuttanut Nordic Capital, Stockmannin väkeä, Keskon väkeä yms. Että ehkä niiltä on jäänyt kontakteja noihin luksus merkkeihin? Ja ehkä näillä nykyisillä omistajillakin on niitä omia kontakteja noihin?
Jos luksus merkki itse haluaisi eroon ylimääräisestä tavarasta, myöntäisikö he, että ”Myytiinpä tavaraa Tokmannille”? Jos Tokmannia kerran pidetään pelkkänä halpaketjuna.
Minusta tässä vähän torpataan yrityksen maineen parannus yrityksiäkin. Kun pienestä ne monet liikkeet lähtee ponnistamaan ylöspäin. Tuomitsemalla ei anneta edes tilaisuutta.
Hieno, että olet uskaltanut ottaa aiheen esille. Varsinkin näin Covidin aikana puhutaan paljon suomalaisen työn tukemisesta – kun brändit ostetaan suoraan Eurooppalaiselta trokarilta, tässä viedään aika monelta suomalaiselta työtä: konsulentit, markkinointitoimistot, media-ala, kauneushoitolat, virallista tietä ostavat liikkeet ja kauppiaat, maahantuojat, kaikki heidän kumppanit – lista on pitkä. Ajatelkaa jos Tokmanni myisi autoja, suoraan jostain Euroopan nimettömältä välittäjältä – olisko se kaikista kuluttajalle vaan hyvä juttu, ja hienoa toimintaa?
Vaikka kuinka päin asiaa katsoo, ei se kyllä oikein ole.
Mutta siis Tokmannihan on suomalainen pörssiyhtiö?
Tokmanni toki on, mutta toimimalla näin Tokmanni vaikuttaa negatiivisesti moniin muihin suomalaisiin työtä tekeviin, jotka auktorisoidun maahantuojan toiminnan kautta saavat työtä (maahantuoja, konsulentit, markkinointi mm. lehdissä ja somessa, aiemmat jälleenmyynipisteet…).
Omistajia on mm.
1. Takoa Invest 10 544 688 17,91 %
2. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo 5 050 000 8,58 %
3. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma 3 150 526 5,35 %
4. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 2 074 000 3,52 %
5. OP-Suomi -sijoitusrahasto 1 343 910 2,28
Tässä en näe mitään ongelmaa. Joka haluaa Diorin kalliimmalla ostaa, niin voi sen vapaasti tehdä alan liikkeestä. Vähävaraisempi voi saada pientä iloa Tokmannilta täysin laillisesti. Tänään, kun omaiseni on koronan kourissa ja itse sairas, on arvomaailmani aivan toisenlainen.Ostan ehkä Diorin huulipunanTokmannilta tai sitten en, sillä ei ole loppupeleissä paljon merkitystä. Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.
Kiitos näkökulmasta!
Yksi näkökanta on myös se, että pahimmillaan tällainen rinnakkaismaahantuoni saa aikaan Suomessa lisää vähävaraisuutta, sillä se voi potentiaalisesti vaikuttaa monen ihmisen työhön: auktorisoitu maahantuoja voi joutua vähentämään henkilöstöään ja mahdollisia konsulentteja, kun virallisen hankintaketjun kautta tehdyt ostot vähenevät ja maahantuojalla ei ole varaa markkinointiin, mikä puolestaan näkyy monien yritysten tuloksessa ja vaikuttaa näihin yrityksiin.
Nämä ovat mielenkiintoisia asioita miettiä, sillä näissä on tosiaan niin monta ulottuvuutta. Ymmärrän itse täysin tuon, että edullisesti saatu luksustuote voi tuoda iloa sellaiselle, jolla ei olisi välttämättä varoja hankkia sitä täydellä hinnalla. mutta mielestäni on hyvä silti katsoa kokonaiskuvaa isossa mittakaavassa.
Otitpa hyvän näkökulman esille! <3
Tokmannilla tosiaan on kovia nimiä taustalla ja se ei tee siitä yhtään huonompaa, kuin muistakaan ketjuista.
Heillä on hankintakanavansa, sopimussalaisutensa yms. Miksi meidän pitää spekuloida heidän tekemisiään? Jos emme tiedä sopimusten sisällöstä, tai mistään.
Sen verran kovat voimat siellä Tokmanninkin takana vaikuttaa, ettei mikään ole mahdotonta.
Sitten, kun pystytään näyttämään jotain vilpillistä toteen on eri asia keskustella siitä sellaisessa tilanteessa. Mutta muuten tämä voi mennä brändin loukkaamisen puolelle. 😔
Itse olin parfyymi harrastajana kauhuissani mitä merkkejä näin Tokmannin valikoimassa. Tiedän kuinka tarkkoja nämä merkit ovat missä ja miten heidän tuotteitaan myydään. Ovatko tuoksut edes varastoitu oikein?
En todellakaan aio kannataa tällaista toimimtaa, vaan ostan tuoksuni valtuutetuilta jälleenmyyjiltä. Arvostan tiettyjä tuoksutaloja niin paljon, että teki todella pahaa nähdä heidän tuotteitaan halpamyymälän sivuilla.
Lisään vielä että otin lähinnä kantaa tuoksuihin, koska ne ovat alaani. Monella talolla on ihan omat määräykset kuinka tuoksut esim myydään asiakkaalle (pakkaus tyyli yms).
Huomasin myös, että hinta oli joissain vain muutaman euron halvempi.
En nyt lähde luettelemaan mitä merkkejä kauhistelin. Tuli muutama typo, kun aiheesta kirjoitin.
Tärkeä ja hyvä kirjoitus Virve.
Kiitos hyvistä kommenteista, Anne-Marie!
Olipas aikamoista ripaskaa. Mistään et syytä, kunhan vain tipauttelet juttuja ryöstöistä ja vanhoista tuotteista tässä yhteydessä?
Postauksessa tuodaan tosiaan esiin niitä tekijöitä, joiden vuoksi kosmetiikka-alan ihmiset ovat lähtökohtaisesti tällaista rinnakkaismaahantuontia vastaan. Nämä kaikki ovat ilmiöitä, joita tapahtuu jatkuvasti, mutta joita meidän markkinoillamme kuluttajat eivät usein näe.
Myös PRISMA tekee tätä (ainakin Wichyn tuotteet).
En tiedä miten suuria varastoja Tokmannilla oikeasti on, kun todella monen tuotteet kohdalla myydään ei oota….
Rinnakkaismaahantuonnin ongelmana voi tosiaan usein olla myös se, ettei toimitusketjua voida pysyvästi taata, kun varastoon ostetaan sitä mitä tavaran myyjällä on sillä hetkellä tarjota. :/
Kiitos paljon hyvästä artikkelista! Tykkään näistä sinun teksteistä. Koen myös hyvänä, että otat kantaa Tokmannin tapaukseen, koska se on eettisesti mielestäni väärin ja koskettaa monia suomalaisia kosmetologeja, joiden toimeentuloa korona koettelee. Pidän tärkeänä, että keskustellaan kuluttajien eettisistä valinnoista.
Liittyen lainsäädäntöön haluaisin selventää pari asiaa. EU-lainsäädännön tehtävänä on edistää kuluttajien mahdollisuuksia saada tuotteita halvemmalla ja tuotteiden vapaata liikkumista, mikä perusoikeutena ajaa brandien oikeuksien (sopimusoikeus kontrolloida jakelukanavaa) yli. Rinnakkaistuonti ei siis ole ainoastaan laissa sallittu, vaan tärkeä oikeus, mitä ei siis saa pyrkiä estämään (esim. Tokmanni voi haastaa valmistajan oikeuteen kilpailulainsäädännön rikkomuksista, jos valmistaja pyrkii estämään rinnakkaistuontia).
Kiitos Juha todella hyvistä tarkennuksista! Nuo ovat tosiaan mielenkiintoisia asioita pohtia eri kannoilta, eli rinnakkaistuonnissa on tosiaan etunsa, mutta ilmiönä se on mielenkiintoinen kun mietitään nimenomaan siltä kannalta, että brändi voi itse menettää oikeutensa päättää, kuka sen tuotteita myy ja missä. Hyvä, että näistä aiheista saadaan näin monipuolista ja fiksua keskustelua!
Näkökulma brandin oikeuksista valita asiakkaansa on yhteiskunnallisesti samantyyppinen kuin yrittäjän oikeus palkata työntekijöitä tai ravintolan oikeus valita asiakkaitaan. Saa palkata keitä tahtoo, mutta ei saa palkata väärin perustein. Yhteiskunta puuttuu eri maissa (vrt. Ranska tai Sveitsi) ja eri aikoina (vrt. Suomen 1970-luku ja 2020) oikeuksiin eri tavalla. Uskon samoin kuin sinä, että yrityksellä tulisi olla oikeus valita jakelukanaviaan ja irtisanoa asiakkaitaan, mikäli he eivät noudata sopimuksia. Nykyisessä mallissa voittajia ovat kuluttajat ja verkkokaupat, jotka ratsastavat toisten (brandi, maahantuojat, vaikuttajat ja erikoiskauppa) tekemällä työllä. Laajemmin suuntausta lisätä ihmisten yksilönvapautta nimitetään liberalismiksi. 🙂
Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Itse haluaisin vielä nostaa esille, että Tokmannin myydessä hoitoloissa käytettäviä tuotteita tulee kuluttajalle olo, että kosmetologit ne vain pyytää ryöstöhintoja tuotteista vaikka totuus onkin, että Tokmanni myy tuotteita samalla hinnalla ulos millä hoitolat pystyy ostamaan niitä sisälle 😓 Todella kurja tilanne kaikille tahoille.
Kiitos, että toit tämän tärkeän näkökannan esiin!
Myyn itse Exuviance Proffessional ja meillä on oma verkkokauppa. Jos me myisimme Exuviance proffessional meidän verkkokaupassa niin ne voi ottaa Exuviance professional pois meiltä. Ja nyt nämä tuotteet löytyy tokmannin verkkokaupasta. 🙁
Teille joka ei tietää Exuviance löytyy kaksi linja: Exuviance ( saa myydä verkkokaupassa ja esim. SOKOS ja sit toinen linja Exuviance Proffessional mitä on ainoastaan myynissä kosmetologilta tai Exuviance.fi oma verkkokauppassa.
Niin ymmärsin jos Tokmanni olis saanut Exuviance tuoteita myyntin mutta niillä nimenoman Exuviance Proffessional.
Kiitos, että toit tämän esiin!
Kiitos tästä postauksesta, se oli todella mielenkiintoinen! Kun kuulin tästä asiasta, siitä tuli vain epämääräisen huono fiilis, enkä osannut sanoa miksi. Jotain epäilyttävää siinä tuntui olevan, että Chanelia ja muita luksustuotteita saisi Tokmannilta. Mietin myös kosmetiikkamyyjiä, jotka työskentelevät esimerkiksi Stockmannilla. Käyvätkö ihmiset jatkossa hakemassa vain tuotesuositukset heiltä, ja menevät sitten tilaamaan tuotteet halvemmalla Tokmannilta?
Tämä on varmasti osa sitä ilmiötä, mitä tulee tapahtumaan, sillä esimerkiksi hajuvesien kohdalla tuotteita halutaan edelleen saada kokeilla jossakin livenä ennen tilaamista ja usein käy juuri niin, että testereitä käydään kokeilemassa siellä, missä ne ovat auktorisoidun maahantuojan kustantamana tarjolla ja päädytään sitten ostamaan auktorisoimattomalta maahantuojalta.
Tekee mieli todeta vaan se, että mikä ”luxus-merkkien” todellinen arvo edes on? Se, onko tuote oikeasti hyvä, tehokas tai (kalliin) hintansa arvoinen, on asia jota kannattaakin pohtia. Miksi ostaa tuote joka on ”luxus-merkkiä,” jos sen ainesosat ei olekaan todellisuudessa laadukkaita? Eli maksatkin vaan nimestä/hienosta pakkauksesta. Esim luonnonkosmetiikassahan (laadukkaassa) huomiota kiinniteään nimenomaan hyviin ainesosiin. Joten, kannattaako näitä tuotteita ostaa yhtään mistään, jos ei halua maksaa pelkästä merkistä? (Kyse siis kosmetiikasta).
Jokaisella on varmasti oma suhtautuminen brändäykseen ja brändien vetovoimaisuuteen, mutta itse mietin eniten sitä, kuinka eettistä on, ettei tuotebrändi saa tällaisten toimenpiteiden myötä itse edes päättää, kuka sen tuotteita myy ja missä ympäristössä. Jos itselläni olisi brändi kokisin todella hurjaksi, etten saisi itse vaikuttaa siihen, kuka sillä tienaa, vaan joku voisi myydä tuotteitani eteenpäin taholle, joka toimii toisin kuin vaikkapa omat arvoni ovat.
Mutta ovatko kaikki tuotteet edes halvempia Tokmannilla? Esim. Kiehl’sin silmänympärysvoide on heillä kalliimpi kuin Stockmannilla tai Kicksissä. Kuluttaja menee helposti lankaan ostaessaan ”halpahallista”, ei siellä kuitenkaan aina ole halvinta.
Hyvä, että nostit tämän esiin! En ole itse tehnyt tarkkaa vertailua, mutta hyvä tosiaan kiinnittää tähänkin huomiota.
Mielenkiintoinen artikkeli, ja mielenkiintoinen aihe. Olen itse sitä mieltä, että markkinatalous on hyvä asia, ja kilpailu pitää alan terveenä. Suomessa tunnetusti kaikki on kallista, jopa ylihinnoiteltua jos kilpailua ei ole. Siksi alalle tarvitaan kilpailua, tokmannia ja muita kansallisia verkkokauppoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, etät kilpailunkin pitää olla tervehenkistä, eikä alta tiskin ole sallittua. Kuluttajan pitäisi ymmärtää seuraukset, ja vastata myös siitä. Tämä pitäisi olla myös kauppiaiden velvollisuus tiedottaa. Jos ostaa verkkokaupasta, palautus on samaan kauppaan, näinhän se on. Ei pidä pyytää palvelua maahantuojan edustajalta tällöin. Pitää myös ymmärtää, että ostamalla tuotteen verkkokaupasta on iso riski ostaa väärää tuotetta väärään paikkaan. Palvelu on se jossa tuotteen voi pitää ”kalliinpana”, tämän kuluttajan olis myös hyvä ymmärtää. Ostamalla kasvovoiteen, joka tarkoitettu tummalle, hyvin voivalle iholle ei toimi vaalealla ja kuivalla iholla. Tähän ei auta brändi tai ”hittituote”. Tälöin helposti kuluttaja luulee, että tuotemerkki on huono. Kyse on kuitenkin täysin kuluttajan omasta virheestä, merkkibbrändillä on omat edustajat isoissa myymälöissä. Esim Sokoksella ja Stokkalla on osastoilla maahantuojan edustajat omilla merkeillä ja nämä konsulti kyllä kertovat tuotteensa ominaisuudet ja sopivuudet. Konsultti näkee jo paljon kuluttajan kasvoista, että mikä tuote sopii, kosteuttava, peittävä, värisävyn jne. Verkkokaupat etc. ei tätä palvelua tarjoa. Autojakin tuodaan maahan monta eri kautta. Maailma muuttuu ja verkkokaupat on tullut jäädäkseen, palvelu on se jolla asia käännetään voitoksi. Minä ostan tuotteen sieltä missä hinta, laatu ja palvelu on tasapainossa. Koska en ole kosmetologi, ostan tuoteen auktorisoidulta maahantuojalta, mutta monta muuta tuotetta verkkokaupasta juurikin hinnan takia.
Kiitos todella hyvien ajatusten ja näkökantojen jakamisesta!
ihan hyviä pointteja tässä monella. Minulla ei itselläni herää mitään tarvetta suojella luksus merkkien brändejä, eikä minulle tule paha mieli siitä, että ostan alennuksella. Muutoinkaan en kallista kosmetiikkaa osta koskaan normi hinnoilla vaan hyödynnän black friday, ystävänpäivä yms halppis päiviä jolloin täydennän omat varastot. En jaksa uskoa, että tässä on kyse rekkojen ryöstelystä vaan nimenomaan korona on ajanut liikkeet (lentokentät, lomakohteet jne) tyhjentämään varastot. En koe saaneeni huippupalvelua näissä hintavissa putiikeissakaan, vaan etsin tietoni kosmetiikka blogeista, kuten tämä sinunkin. Hyvin voin tilata tokmannilta Diorin ripsarin mitä olen käyttänyt vuosia, en tarvitse siihen esittelyä, tiedän kyllä mitä se on. Harmittelen vain että käyttämäni luonnonkosmetiikka ei ollut löytänyt ainakaan vielä väylää halpahalliin. Ihana, että joku kokee tärkeäksi maksaa paljon ja saada siitä fiilis, pakkaus, hyvältä tuoksuva myyjä itselle jonkinlaisen hyvän olon tunteen.
Kiitos hyvästä kommentista!
Itse haluaisin tässä yhteydessä tuoda esiin myös sitä näkökulmaa, että usein blogeissa jaetaan tietoa kosmetiikkatuotteista, jotka on alunperin saatu auktorisoidulta jakelijoilta, sillä harvalla kosmetiikkabloggaajalla on varaa ostaa kaikkia työvälineitään itse. Näin ollen se auktorisoitu taho on siis käyttänyt rahojaan eri tavoin siihen, että blogin lukija voi lukea blogipostauksen (vaikka kyseessä ei olisikaan edes maksettu kaupallinen yhteistyö). 🙂
Yksi aspekti mitä kirjoituksessa ei tuotu esiin on vielä se, että brändin valtuuttama maahantuoja huolehtii omien jakelukanaviensa myyntipisteisiin tuotteista testerit ja näytteet, kouluttaa henkilökunnan ja usein myös palkkaa golden doors-pisteisiin brändille oman konsulentin.
Näiden ansiosta kuluttaja saa informaatiota ja opastusta mikä on se hänelle sopivin vaihtoehto.
Taasen ei-auktorisoitu toimittaja ei osallistu näihin kuluihin mitenkään vaan saa vain siipeiltyä. Joku muu pistehän on sen työn aikanaan tehnyt, jotta asiakas osaa sen tuotteen Tokmannin verkkokaupasta ostaa.
Jostain asiakas on saanut testeristä tuoksua tuoksuttaa tai peräti myyjältä sen näytteen. Ei kuitenkaan Tokmannilta.
Kiitos Nina, että toit esiin näitä pointteja! Todella tärkeää tuoda näillekin huomiota. Moni tosiaan ajattelee, että ”osaanhan minä ostaa sen tutun tuotteeni itse sieltä verkosta enkä tarvitse apua”, mutta jossakin vaiheessa siihen tuotteeseen on yleensä alunperin tutustuttu juuri auktorisoidun maahantuojan investointien myötä.
Minua ihmetyttää eniten se, kuinka ns. selektiivisen kosmetiikan käyttäjät on saatu uskomaan, että kyseinen kosmetiikka on jotain aivan erityislaatuista. Niin erityistä, ettei sitä edes saa marketissa myydä. Kyse on egosta, fantasioista ja mielikuvista. Kalliin tuotteen putiikista ostava kokee olevansa erityinen. Tuotteiden näyttävä ja kallis mainonta on tärkeässä roolissa ylläpitämässä mielikuvia ylellisyydestä, nuoruudesta ja kauneudesta. Tämä kokemus voi saada särön, kun saman tuotteen voikin ostaa ns. halpahallista vessapaperien ja työkalujen välimaastosta.
On hieman naurettavaa epäillä Tokmannin toiminnan eettisyyttä, kun tutkiva journalismi on useasti osoittanut ns. luksusmerkkien toiminnan epäeettisyyden toiminnan eri tasoilla. Ja kuinka voit todella tietää, mitä kautta Tokmanni tuotteensa hankkii? Ainakin vaikutat tekstissäsi varmalta, että hankinta tapahtuu ohi ”virallisen” kanavan. Onko sinulla asiasta sisäpiirin tietoa?
Kiitos hyvistä pointeista! Itse näen, että eettinen kulma keskusteluun tulee enemmän siitä, kenellä on oikeus päättää, kuka brändin tuotteita myy ja missä. Tuntuu hullulta ajatukselta, että minulla voisi olla tuotemerkki, mutta en saisi itse päättää, missä sitä myydään ja esimerkiksi taho, joka toimii täysin periaatteideni vastaisesti voisi myydä tuotteitani.
Tokmanni on itse viestinyt, että sen tuotteet tulevat eurooppalaisten tavarantoimittajien kautta, mutta ei ole suostunut avaamaan niitä tarkemmin. Näin alalla toimivana olen toki myös kuullut useiden kotimaisten auktorisoitujen tavarantoimittajien päivittelyä aiheesta ja keskustelu on tosiaan lähtenyt alalla liikkeelle juuri siksi, että paikalliset toimijat ovat olleet hyvin kiinnostuneita kuulemaan, mistä tuotteet tulevat, kun he kerran eivät niitä Tokmannille jakele. Alalla työskentelevänä tunnen toki myös melko hyvin, millaisia suuria vaatimuksia eri brändeillä on, että heidän tuotteensa voidaan saada myyntiin (fyysinen myyntipiste, myyntipaikan maine, myyntipisteen koko ja sijainti, taloudelliset satsaukset…) ja nämä vaatimukset eivät todellakaan Tokmannin kohdalla täyty, joten siksi on selvää, etteivät tuotteet voisi edes olla peräisin auktorisoiduilta tahoilta.
Tässä vielä uudelleen linkki tuohon postauksessa linkattuun artikkeliin, jossa on mielestäni hyvää näkökulmaa:
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007657317.html
”Itse näen, että eettinen kulma keskusteluun tulee enemmän siitä, kenellä on oikeus päättää, kuka brändin tuotteita myy ja missä. Tuntuu hullulta ajatukselta, että minulla voisi olla tuotemerkki, mutta en saisi itse päättää, missä sitä myydään ja esimerkiksi taho, joka toimii täysin periaatteideni vastaisesti voisi myydä tuotteitani.”
Brändihän on tämän päätöksen jo tehnyt ja riskin ihan tietoisesti ottanut, kun on antanut tuotteensa jälleenmyyjien myytäväksi. Riski on brändin helppo ratkaista: myy tuotteitaan vain itse suoraan kuluttajille eikä myy lainkaan jälleenmyyjille. Ei ehkä fiksu ratkaisu, mutta ainoa tapa jolla voi todella pitää langat käsissään siitä, kuka myy tuotetta ja missä ympäristössä, jos kokee sen tärkeämmäksi kuin sen, että tuote menee kaupaksi. Jälleenmyyntisopimuksissa on myös varmasti mahdollista sopia, ettei tuotetta saa myydä enää eteenpäin ja tehdä vaikkapa myymättömän varaston takaisinostosopimuksia, jolloin jälleenmyyjän houkutus myydä varastoa vielä eteenpäin vähenee.
Ylipäänsä koen tämän brändin ongelmaksi, en Tokmannin. Jos brändillä on omat toimitusketjunsa tiedossa ja kunnossa, eivätkö he pysty helposti selvittämään, miten erän x huulipuna on tiensä löytänyt Tokmannin verkkokauppaan. Siitä vaan sitten etsimään se, kelle tämä erä on alunperin myyty ja tsekkaamaan, onko tämä sopimuksen vastaisesti myynyt erän eteenpäin.
Aion todellakin tukea suomalaista Tokmannia, yksi parhaista liikkeistä. Kaikki asiat joita olen kohdannut ongelmallisina aikaisemmilta vuosilta ja aivan vuoden alustakin, ovat kokoajan parantuneet. Asiakaspalvelu ja moni muu asia on muuttunut ihan tämän vuoden aikana jo yli monien muiden liikkeiden. Ehlä siellä on alettu satsaamaan kaikkeen, joku tekee kovasti töitä, että selvitään yli vaikeiden aikojen ja pysytään pystyssä vielä viiden vuodenkin päästä. Jopa paremmilla eväillä kuin aiemmin. Minusta nyt tuntuu että ainoat tästä kosmetiikka asiasta älähtävät myyvät tuotteita ehkä itse kalliilla hinnalla. Tai on tavallisia ihmisiä, huomaa juurikin tavallisia, jotka ehkä tuntevat luxusta käytettäessä olevansa enemmän, eivät halua sitten sen huonotuloisemman tuttavan saavan tuotteita, koska se ei merkitse enää statusta jos kaikilla on. Oman arvokkuuden tunnus putoaa. Mielestäni voidaan puntaroida noita asioita mitä täällä on otettu esille, mutta Tokmannin mustamaalaus on paheksuttavaa. Se kuitenkin on suomalainen yritys. Yritysmaailma tuskin on puhdas. Mutta Tokmannin alhaistaminen, rikoksista kirjoittaminen, vaikka ovat epätosia, ne silti antavat ihmisille mielikuvia. Voivat aiheuttaa hallaa tälle monella suomalaisella paikkakunnalla toimivalle yritykselle paljon pahaa. Mitä tulee palveluun, monesti menee ohi korvieni ns asiantuntijoiden jonkin tuotteen ylistys ja tuotesarjasta tietyn, juuri minulle sopivan valitseminen. Monesti hekin ovat sen brändin kouluttamia työntekijöitä. Saanko sitten heiltä oikean tiedon siihen, mitä tuotteita minun tulisi käyttää. Ehkä joskus saan, mutta rajattuna. Rajattu niihin tuote merkkeihin. Tuo palvelu on siis mainontaa myöskin. Täällä kyllä taisi olla joku alalla toimiva joka antaa neuvoja koska on mahtava ihminen, apua annetaan vaikkei tuotetta myytäisi. Eli palvelu ei rajoitu myytävään tuotteeseen. Mutta nyt, jätetään Tokmanni rauhaan. Jos kuulustellaan tai etsitään syyllisiä niin jostain muusta päästä varmaan kannattaisi etsiä syyllisiä, jos niitä edes on. Me täällä emme voi kuin arvailla, mitä missä, mutta sen takia ei yritystä kannata lähteä mustamaalaamaan. Ne ovat kuitenkin pelkkää henkilön, työyhteisön, tai muun omia arvioita.
Kiitos, tämä oli tosi mielenkiintoinen kirjoitus.
Kyösti Kakkonen on mielestäni jotenkin niin ärsyttävä etten halua asioida Tokmannissa.
Semmoiset asiakkaat on mielestäni halpamaisia jotka käy jossain liikkeessä palveluttamassa itseään ja tilaavat tuotteen sitten mahdollisimman edullisesti jostain muulta. En toivo kivijalkakauppojen enkä etenkään Helsingin keskustan Stockmannin kuolemaa joten pyrin suosimaan kivijalkakauppoja.
Kirjoituksessa on kohta jossa kirjoitat näin:
”Näin kävi esimerkiksi aikoinaan kampaamomerkki Tigille, joka oli aiemmin arvostettu brändi kunnes Tokmanni alkoi myydä rinnakkaismaahantuonnin kautta sen tuotteita halvalla hyllyillään.”
Tuo viittaus Tokmanniin ei missään nimessä pidä paikkaansa, alalla oli useita muita toimijoita joilla oli Tigiä myynnissä ennen Tokmannia, ja Tokmanni ketjua ei mykymuodossaan ollut edes olemassa siinä vaiheessa kun selektiiviset kampaamotuotteet tulivat ns. halpakauppasektoriin myyntiin. Jos kirjoittaa aiheesta, kannattaa tarkistaa faktat eikä vaan turhaa mustamaalata mainittua yritystä tästäkin asiasta.
Luksustuotteiden valmistuskulut ovat vain murto-osa niiden myyntihinnasta, loppu tulee brändistä, ja monista välikäsistä. Brändi saa saman rahan riippumatta siitä myydäänkö se halvalla verkkokaupassa vai monien välikäsien kautta kivijalkaliikkeessä. Brändit toimittavat myyjille testereitä, joita asiakkaat saavat käydä testaamassa, ja se mistä asiakkaat ne tuotteensa sitten ostavat, on brändille se ja sama, saman tuoton saavat joka tapauksessa.
Ymmärrän tietysti että esim. kosmetologeja harmittaa kun työn ohessa on saanut ennen myytyä tuotteita kovilla katteilla, ja nyt katteet tippuu. Silloin oman työn hinta on laitettava sille tasolle että se kannattaa. Eihän esim. autonasentajakaan oleta että työtuntien päälle tulee oheismyynnistä tuottoa.
En myöskään usko että korona mitenkään vaikuttaa Tokmannin ajankohtaan myydä selektiivistä kosmetiikkaa, näitä verkkokauppoja on ollut jo vuosikausia, jotka ostavat isoja eriä suoraan valmistajalta ja myyvät ne edullisesti suoraan varastosta.
Ihmeellistä et tais olla vaan yksi kommentti jossa huomattiin että joku tuote on Tokmannilla samanhintainen tai kalliimpi kun vaikka Stockalla.
Käytän itse paljon esim Nars tuotteita, joita ei Suomesta saa. Heidän omilta sivuilta tilattuna sai black friday -25%, ja tuolla oli pari € kallimpi ja lisäksi myynnissä tuotteita joiden valmistus jo lopetettu.
Kyllähän tossa on jotain pielessä, vähintään eettisyys rimaa hipoen.
Moni brandi on mennyt täysin kuraksi kun on myyty isolle toimijalle eteenpäin. Niinkun toi Tigi. The Body Shop, Philosophy.
Edelleen taitaa pitää paikkaansa vanha ohjesääntö, että siinä vaiheessa kun jotain merkkiä saa halpahallista, se on reformuloitu roskaksi, ja kannattaa jättää hyllyyn.
Uskoisin että tulevaisuuden luxus on kotimaista ja täällä valmistettua. Nyt löytyy hyllystä eniten Lush.
Mielenkiintoinen aihe ja paljon hyviä näkökulmiahan tuolla on jo esitetty. Itselleni osui vain silmiini tuo, että ”Päätös käyttää brändin tuotetta kun on viesti siitä, että haluaa tukea brändiä.” Ei se näin todellakaan kaikilla ole. Minulle on aivan se ja sama, minkä merkin tuotetta käytän, jos se vain on hyvä, itselleni sopiva tuote. En ajattele, että yksikään iso yritys tarvitsee tukeani, eivätkä he millään muotoa sitä myöskään ansaitse. Kosmetiikkatuotteiden katteet ovat aivan järjettömät, sinä tiedät sen ja meidän kaikkien pitäisi tietää se.
Eli nyt harmittaa kun ylihinnoiteltuja tuotteita myydään muualla edullisemmin…hyvä vaan että Tokmanni polkee brändien riistohintoja alas. Toki ymmärrän kotimaisten ammattilaisten harmistuksen, mutta ratkaisu siihenkin olisi että valmistajat eivät pyytäisi tuotteistaan tähtitieteellisiä katteita.
Chanelin meikkejä olen ostanut mm. Sokokselta 70% alennuksella. Mielestäni ei kestävää sekään, että luksustuotteita ei saa myydä alennuksella ja kun ne ei mene kaupaksi pitää ne lähettää valmistajalle hävitettäväksi. Tässä johtaa alennus kyllä paikallaan.