Viimeiset viikot ovat täällä Ruotsissa kuluneet mielestäni varsin mukavassa epävarmuudessa, joka on samalla saanut aikaan ihanan tunteen siitä, kuinka kutkuttavaa on, kun ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja mistä itsensä kohta löytää.
Kuten blogia seuranneet tietävät, oli meidän tarkoitus lähteä reput selässä kiertämään Aasiaa, kunnes koronavirus puuttui peliin ja jäädytti suunnitelmamme.
Tarkoitus oli viettää huhtikuusta lähtien kolme kuukautta pitkin Vietnamia pyörien (tai no, ihan alunperin aikeissa oli matkustaa ensin Venäjän läpi Kiinaan Trans-Mongolian junarataa pitkin) ja nyt olisimme juuri suuntaamassa kuun vaihteessa Balille, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Tottakai olisi ollut mahtavaa olla nyt toteuttamassa noita suunnitelmia, mutta täytyy myöntää, että kotona pysyminen on ollut sekin loistava juttu. Se on pakottanut työstämään omia ajatuksia, löytämään uusia juttuja ja vienyt elämää eteenpäin eri tavalla.
Kun alun perin suunnittelimme maailmalle lähtöä, ei meillä ollut ensin mielessä tarkkaa aikaa, jonka aikoisimme olla poissa. Suunnitelmissamme oli olla Aasiassa ainakin vuosi ja vuokrata asuntomme siksi ajaksi sillä mahdollisuudella, että sopimusta voitaisiin jatkaa.
Muusikkona työskentelevä mieheni sai kuitenkin kesken vuokralaisen etsinnän yllättäen loistavan keikkatarjouksen, johon tarttuminen tarkoitti, että olisimme voineet olla reissussa vain puoli vuotta. Se oli parempi kuin ei mitään, joten suunnittelimme asiat sen mukaan.
Sitten tuli korona ja maailmalle lähtö peruuntui.
Myönnän, että en ole valtava Ruotsi-fani, joten en ollut ihan kamalan innoissani tänne jäämisestä. Koska maailman tilanne kuitenkin oli mikä oli, olisi ollut typerää jäädä voivottelemaan asiaa ja vain odottamaan, että kaikki palaisi ennalleen, sillä ensinnäkään ei voi tietää, koska se tapahtuisi tai tapahtuisiko se toivomassani määrin ylipäätään koskaan.
Ruotsiin jääminen tarkoittikin minulle sitä, että minulla oli mahdollisuus hakea opiskelemaan tutkintoa, jonka suorittamisesta olin haaveillut.
Olen suomalaisesta ammattikorkeakoulusta (Laurea) valmistunut estenomi ja vähän aikaa sitten tarjolle on tullut myös kaudeudenhoitoalan ylempi ammattikorkeakoulutkinto, jota päätin nyt sopivan tilaisuuden edessä hakea suorittamaan.
Pääsykokeita varten ei tarvinnut onneksi matkustaa Suomeen, sillä ne hoidettiin poikkeusolojen vallitessa tekemällä syksyllä edessä olleen kurssin osia etänä verkossa. Pääsykoekurssia oli aikaa suorittaa toukokuun loppuun asti ja sen jälkeen jäin jännittämään, mistä itseni myöhemmin löytäisin.
Lisäjännitystä kuvioon toi se, että mieheni työllistävä kiertue, jota varten meidän olisi syksyllä pitänyt palata maailmalta Ruotsiin, päätettiin varmuuden vuoksi siirtää niin, että se alkaisi vasta vuotta myöhemmin.
Lue myös: Mikä on estenomi ja mihin sellainen työllistyy?
Tilanteesta tuli siis melko herkullinen: jos pääsisin sisään kouluun, olisi minulla hyvä tilaisuus opiskella haluamani tutkinto, mutta jos en pääsisi ja koronatilanne laantuisi, voisimme silti lähteä Ruotsista pois – ei ehkä Aasiaan alkuperäisen suunnitelman mukaan kuitenkaan.
Meillä ei ollut suoranaisesti muutenkaan haluna välttämättä matkustella ympäriinsä, vaan mieluummin vain lähteä kylmiksi kuukausiksi jonnekin, jossa olisi mukavampi sää ja voisimme paremmin nauttia kodin ulkopuolisesta elämästä.
Jäin siis innolla fiilistelemään sitä, kuinka ihanan täynnä mahdollisuuksia tulevaisuus tuntui olevan.
Vietin näissä tunnelmissa joitakin viikkoja, kunnes toissa-aamuna sähköpostiini saapui viesti tiedosta, jonka olin odottanut julkaistavan vasta kolme viikkoa myöhemmin.
Viesti koski opiskelijavalintoja ja siinä kerrottiin, että olin suureksi ilokseni päässyt sisään Laureaan opiskelemaan kauneudenhoitoalan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.
Lue myös: Oma uratarina – Näin päädyin tähän, missä nyt olen
Oli siis selvää, minkä parista löytäisin itseni syksymmällä ja tämä tuntui hyvältä. Toki nähtäväksi jää vielä, kuinka kuvio käytännössä toimii, kun täällä Ruotsissa on tunnetusti ollut aivan erilainen koronalinja kuin Suomessa, mutta tuohon on vielä kuukausia aikaa ja mitä tahansa voi tapahtua, joten en aio miettiä sitä vielä liikaa.
Huvittavaa kyllä, tuon saman päivän iltapäivänä myös mieheni puhelimeen saapui viesti työtarjouksesta. Työtarjous vastasi kokopäiväistä työtä syksystä kevääseen Tukholman keskustassa ja kun ottaa huomioon, kuinka vähän tällä hetkellä varsinkaan vastaavia työmahdollisuuksia musiikkialan ihmisille on tarjolla, oli kyse melkoisesta onnenpotkusta, mutta toki hyvin ansaitusta sellaisesta.
Samalle päivälle sattui siis kaksi varisin iloista uutista, jotka selkeyttivät tulevia kuvioitamme.
Tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että aloitan syksyllä ylemmän AMK-tutkinnon opinnot Suomessa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan toistaiseksi ainakaan tarkoita Suomeen muuttoa, sillä opinnot on suunniteltu niin, että työelämässä olevat voivat sujauttaa ne töidensä rinnalle, eli lähikontakteja on vain muutama peräkkäinen päivä kerran kuukaudessa ja muut jutut voi hoitaa etänä.
Jos koronarajoitukset vetävät kuitenkin kahden maan välillä suhailun haastavaksi voi tietysti olla, että minun on jossakin vaiheessa tultava Suomeen pidemmäksi aikaa, eli käytännössä hankittava sieltä hetkellisesti asunto.
Suomen kansalaisena minulla on koronaolosuhteissakin oikeus palata Suomeen koska tahansa ja voin myös palata Suomesta kotiin Ruotsiin, jossa olen kirjoilla. Jos tilanne pysyy nykyisenlaisena, olisi sitten tietysti huomioitava (omaehtoinen) karanteeni.
Lue myös: Ruotsilla ei ole mitään koronaongelmaa, vaikka muut niin väittävät
Vaikka siis kieltämättä harmitti hieman, että jouduin juuri perumaan ensiviikolla vuorossa olleen Balin majoituksen (jonka siis varasimme jo helmikuussa) myönnän, että samaan aikaan minusta tuntuu erittäin hyvältä, että asiat ovat menneet kuten ne nyt ovat menneet.
Tykkään suunnitella tulevaa, mutta myönnän, että tykkään myös aivan älyttömästi siitä, ettei kaikki aina suju suunnitelmien mukaisesti ja elämässä on pientä kutkuttavaa jännitystä, yllätyskäännöksiä ja ennalta-arvaamattomuutta.
Jään siis vähän jännittämään, menevätkö nämä(kään) tulevat jutut suunnitelmien mukaisesti, vai tuleeko vastaan muutoksia, jotka tekevät elämästä kenties taas eri tavalla kivaa.
