Lähes jokaisella muotimerkillä on oma hajuvetensä ja yleensä jopa melkoinen kokoelma niitä. Hajuvedet ovat helppo tapa tuoda merkki kuluttajien tietoisuuteen ja käsiin, sillä vaikka kaikki eivät tahtoisikaan maksaa satoja tai jopa tuhansia euroja merkin vaatteista tai laukuista, on varsin yleistä omistaa 50-70 euron hajuvesi. Ihan jokaisella ei ole Chanelin laukkua, mutta sitäkin useammalla on merkin hajuvesi.
On kuitenkin ollut yksi muotitalo, jonka laukut ovat olleet varsinkin viime vuosina valtavassa suosiossa, mutta joka ei ollut vielä toistaiseksi laajentanut valikoimaansa hajuvesien puolelle (tai no okei, on joskus 70 vuotta sitten, mutta ei näin modernien tuoksujen aikakaudella). Merkki on nimittäin Louis Vuitton, joka on nyt vihdoin tuomassa syyskuussa 2016 myyntiin oman hajuvetensä.
Hajuvedessä kuvaillaan olevan merkin laukuille uskollisia nahan vivahteita ja kukkaisia sävyjä. Epäilen tuoksun olevan liian vahva omaan makuuni, mutta jään silti innolla odottamaan, millaisen tuoksun merkki tuo myyntiin. Tuoksun kehittelyyn on mennyt kuulemma neljä vuotta ja uskon, että merkki on ollut melkoisen paineen alla. Tuoksun kun tulee samaan aikaan olla ylellinen, tyylikäs ja louisvuittonmainen, mutta hyvin kaupallinen, jotta siinä on potentiaalia samanlaiseksi hitiksi kuin merkin klassikolaukutkin ovat olleet.
Tässä yhteydessä voikin olla hyvä myöntää, että olen Vuitton-tyttö.
Ensimmäinen ”merkkilaukkuni” oli vuonna 2011 Louis Vuittonin pieni pochette. Harkitsin sen ostamista pitkään, sillä pidin silloin järjettömyytenä maksaa pienestä pussukasta niin suurta summaa (180 euroa). Päätin kuitenkin erääseen tavoitteeseeni päästyäni palkita itseni sillä ja pienestä pussukasta syntyikin suuri rakkaus.
Kätevä pussukka toimi niin käsilaukun sisällä kannettavana meikkien ja rahojen ynnä muiden tavittavien pienten asioiden säilytyspaikkana, mutta toimitti kätevästi myös juhlahumussa iltalaukun virkaa. Tuo pieni pussukka oli kaiken pahan alku ja juuri. Silloin niin kalliilta tuntuneesta hinnastaan huolimatta se oli joka pennin arvoinen, sillä pidin (ja pidän yhä) siitä niin paljon.
Seuraavaksi ansaitsin itselleni käsilaukun. Olin himoinnut Vuittonin Speedya pitkään ja lopulta se komeili käsivarrellani. Rakastin tummaa Damier Ebene -kuosista laukkuani, sillä saatoin huoletta kävellä sen kanssa myös sateessa ja rännässä pelkäämättä, että sille käy huonosti. Kaadoin kerran jopa sen sisään öljyiset salaatinkastikkeet, jotka pesin työpaikan vessassa kätevästi käsisaippualla pois ilman, että laukkuun jäi mitään tahroja! Minulla ei siis ole mitään hysteeristä arvoesine-suhtautumista laukkuihini, vaan ne ovat minulle vaan käteviä ja tyylikkäitä käyttöesineitä, joita rakastan niiden kestävän canvas-pinnan vuoksi.
Kolmanneksi täydensin varastoani vielä vaalealla Neverfullilla. Vuonna 2012 ostamani laukku on ollut yksi kätevimpiä laukkujani, sillä se vetää sisäänsä kaiken mahdollisen ja sopi sekä koululaukuksi että varsinkin käytettäväksi matkustaessa, kun käsilaukkuun tahtoo ahtaa tavaraa, mutta kaiken pitää olla helposti saatavilla.
Neljäs Vuittonini oli Eva Clutch. Tuo pieni, monen monella tavalla käytettävä ja monen moneen tyyliin sopiva laukku on ollut rakkaimpia laukkujani juuri sen monipuolisuuden vuoksi, sillä sama laukku taipuu irrotettavan olkahihnansa vuoksi niin moneen juttuun, ettei tosikaan. Rakastan tällaisia monipuolisia laukkuja ja se onkin ollut mukanani oikeastaan jokaisella ulkomaanmatkallanikin. Usein se saattaa myös päätyä käsilaukkuuni lompakon korvikkeeksi.
Kokoelmaani on tullut Louis Vuittonilta noiden lisäksi vielä kolme muuta pientä laukkua (Damier Ebene Pochette, Favorite MM Damier Azur Canvas ja Florentine Pochette), joita kaikkia rakastan niiden monikäyttöisyyden ja huolettomuuden vuoksi. Ei ole tarvinnut pelätä, että ne naarmuuntuvat, ne on helppo pitää puhtaina ja ne säilyvät hyvässä kunnossa vuosia. Kun vielä valitsee klassikkomalleja, joiden hinnat nousevat jatkuvasti, voi laukut myydä vuosien jälkeen halutessaan käytettynä ja saada silti vielä jopa saman summan rahaa takaisin kuin mitä laukkuun on alun perin sijoittanut.
Vaikka merkkilaukut maksavat, koen niiden klassikkomallit siksi myös eräänlaisina sijoituksina. Tämän lauseen ääneensanoessani olen saanut jokaisen (varsinkin miespuolisen) keskustelukumppanini joko vain hörähtämään tai ihan jopa räkättämään kaksinkerroin, mutta argumenttini perusteltuani moni heistä on kääntänyt kelkkansa. Klassinen merkkilaukku on nimittäin ihan oikeasti hyvä investointi! (Ja miehille tiedoksi, että auto on muuten rutkasti huonompi sijoitus, sillä sen arvo laskee prosentuaalisesti jo heti liikkeestä ulos ajaessa huomattavasti enemmän kuin näiden käsilaukkujen!)
Pidän ryhdikkäistä, helppohoitoisista laukuista ja kaikki omistamani ovatkin sellaisia. Kun omistaa hyviä ja monikäyttöisiä merkkilaukkuja, kestävät ne yleensä hyvinä vuosia. Sanokaa vaan laukkusopuliksi, mutta minua ei haittaa, että joka toisella vastaantulijalla vaikuttaa keikkuvan käsivarrella joku omista laukuistani, sillä ovathan nämä täysin valtavirtaa. Minulle riittää, että ne ovat käytännöllisiä, pitkäikäisiä ja tekevät minut onnelliseksi – ja että halutessani saan niistä jatkuvan hintojen nousun vuoksi vielä vuosienkin jälkeen takaisin jopa saman summan minkä olen niistä alunperin itse maksanut!
Kuka muu odottaa jännityksellä Louis Vuitton -hajuveden lanseerausta?
Joko luit nämä postaukseni?
Mua kiinnostais Vuittonin Speedyn ja Neverfullin hinta. Oon pitkään haaveillu Vuittonista, mutta en oo tiennyt että maksaako ne satoja vai tuhansia euroja. Jotain perinteisimpiä harkinnut mutta huonosti suuntaa antavia hintoja löytää.
Ranskan Louis Vuittonin sivujen hinnat ovat olleet ainakin ennen melko lähellä Suomen hintoja, eli niistä saa hyvää suuntaa. Speedy 30 on nykyään niiden mukaan 760 euroa (omani näytti maksaneen 515 euroa alunperin sen viitisen vuotta sitten ostaessani) ja Neverfull MM 945 euroa (omani oli 560 euroa vuonna 2012, mutta silloin se myytiin ilman sen mukana nykyään tulevaa lättänää pussukkaa).
Ei, laukku ei ole sijoitus, ei edes eräänlainen sijoitus. Se on kulutusta, josta saatat joskus saada siihen käyttämäsi rahat pois. Mielestäni tärkeintä on, että ostaa laadukkaita, eettisesti tuotettuja (ei aavistustakaan, miten ja missä LV:t tehdään) tavaroita, joita käyttää pitkään ja ilolla. Joten ehdottomasti LV on siinä mielessä parempi ostos kuin jokin halpalaukku, joka kestää vuoden pari ja hajoaa sitten. Mutta sijoituksena on laukun ostoa turha perustella itselleen. Mä uskon, että nämä brändien perässä menevät trendit alkavat olla kääntymässä vähemmän suosituiksi, jolloin ei ehkä kannata liikaa tuudittautua LV:n merkin suosion voittokulkuun. Voin toki olla väärässäkin. Mutta toivottavasti laukkuostokset ovat sattuneet kerrasta niin mieluisiksi, ettei niitä tarvitsekaan olla lähiaikoina myymässä 🙂 (en tarkoita olla negatiivinen vaan harmittaa tietyt talouteen ja kuluttamiseen liittyvät väärät käsitykset, en sano, että sun kohdalla mutta varmasti monien nuorten lukijoidesi. tässä hyvä kolumni aiheesta: http://www.talouselama.fi/uutiset/kommentti-vaikka-se-on-kallis-se-ei-ole-sijoitus-6062627)
Harmillista toi ”pakkokaupallisuus”, jota mainstream-tuoksuissa on. Olisi hienoa, jos nenät saisivat vapaasti päättää ja markkinoille tulisi enemmän persoonallisia ja jopa vaikeita tuoksuja. Hirveän monet tuoksut ovat korkeintaan ihan kivoja, ja suoraan sanottuna en odota enempää LV:n tuoksultakaan..
Allekirjoitan täysin tuon, että on tärkeää ostaa tavaroita, joita käyttää pitkään ja ilolla. Hyvin hoidettu merkkilaukku voi kuitenkin myös olla eräänlainen ”sijoitus”, sillä toisin kuin satunnaisesta laukusta, voi siitä saada myydessä helposti takaisin siihen alun perin sijoittamansa summan kun vaan tietää, mikä laukkumalli kannattaa ostaa. Esim. oma Speedyni on alunperin maksanut 515 euroa ja ollut minulla aktiivikäytössä jo viisi vuotta, mutta koska sen nykyinen hinta liikkeessä on jo noin 760 euroa saisin helposti siitä hyvän summan myydessäni sen nyt jollekin hyväkuntoista Vuittonia havittelevalle, joka haluaa säästää hieman ihan uuden laukun hinnasta. Hyväkuntoisen vastaavan käytetynlaukun hinta näyttää olevan n. 500 euron paikkeilla tällä hetkellä, eli jos myisin laukun nyt, olisi sen viiden vuoden käyttö maksanut minulle 15 euroa. Parin vuoden päästä laukun myydessäni saisin todennäköisesi jo voittoa hintojen noustessa jatkuvasti.
Vielä parempi sijoitus ovat Chanelin perinteiset klassikkolaukut, jotka kasvattavat hintaansa kokoajan aivan järkyttävästi. Ostin oman laukkulompakkoni (Wallet on Chain -malli) vuonna 2012 1090 eurolla ja se on ollut aktiivisessa käytössä siitä lähtien ja edelleen aivan priimakunnossa. Tällä hetkellä ko. mallin hinta näyttäisi olevan uutena n. 1800 euroa ja saisin taatusti sen nyt myydessä omani takaisin (samasta laukusta maksetaan käytettynä tällä hetkellä n. 1600 euroa). Laukulle ei siis kerry vuosien varrella ihan suunnatonta korkoa, mutta melko hyvä prosentuaalinen korko kuitenkin tuotteelle, joka on ostettu omaan aktiivikäyttöön ja mielihyvää tuottamaan. 🙂
En kuitenkaan koe, että laukkuja kannattaisi ostaa sijoittamisen vuoksi kotiin pölyttymään ja arvoaan kerryttämään, vaan ne ovat minusta nimenomaan käyttöesineitä. Ostan itse laukkuni sillä ajatuksella, että haluan käyttää niitä vuosia (kuten olen näiden kanssa tehnytkin) enkä suunnittele niiden myymistä, mutta koska makukin voi elämän aikana muuttua on minusta ihan fiksua valita tuotteita, joita voi käyttää vuosia ”ilmaiseksi” niiden myyntiarvon pysyessä hyvänä. 🙂
Edit. Täällä voi tutustua Chanelin käsilaukkujen hinnankehitykseen ja korotuksiin: https://www.bragmybag.com/chanel-bags-prices/ On ihan normaalia, että hintaa nostetaan yhtäkkiä useilla sadoilla euroilla, mikä tietysti vaikuttaa vanhempienkin laukkujen jälleenmyyntiarvoon. 🙂
Ostelin kymmenkunta vuittonia 2000 luvun alussa, mutta nykyään merkki on menettänyt statuksensa kun joka white trash mamma kantaa neverfullia, pochettea tai muuta merkin halvimmista malleista.
Nämä ovat tosiaan melkoisia sopulimalleja, joita on jokaisella. Ymmärrän sen kuitenkin hyvin, sillä nämä ovat pirun käytännöllisiä ja kiitos sopuli-ilmiön on laukut helppo jälleenmyydä. 😉
Laukku ei ole sijoitus. Sijoitus ostetaan tuottamaan lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä korkoa investointipääomalle. Laukku ostetaan käyttöesineeksi ja usein juuri tuottamaan iloa käyttäjälleen. Hyvä on, jos siitä saa rahansa takaisin myytäessä tai vähän ylimääräistäkin. Jos sinulla on laukku käytössä vaikka tuon yllä esittämäsi hypoteesin mukaisesti 7 vuotta, ja olet maksanut siitä 515 euroa alun alkaen, ja saat ”voittoa” myydessäsi laukun esim joitakin kymppejä tai satasenkin, jää ”korkoprosentti” alle kolmeen koko aikavälillä. Lisäksi lopullinen myyntisumma ei voi mitenkään olla kovin tarkasti tiedossasi, koska uusina ostettavien laukkujen hintakehitys ei ole tiedossasi laukkua ostaessasi (oletuksena siis se, että laukkujen jälleenmyyntiarvo kehittyy sidonnaisena uusien laukkujen myyntihinnan kehitykseen, kuten totesit). Moninkertaisesti kannattavampaa sijoituksena (moninkertainen tuottoprosentti koko sijoitukselle, ennustettavuus melko hyvä) olisi esim. ihan vain maksaa osuuspääomia tuon 515 euron edestä vaikka eniten korkoa maksaviin S-ryhmän alueosuuskauppoihin ja nostella sieltä mukavaa korkoa pääomille vuosittain edes ostoksia tekemättä. Tämä ei ollut mikään S-ryhmän mainos vaan yleinen huomio 😀 Tarkoituksena on siis sanoa, että sijoituksen odotetaan tuottavan mahdollisimman paljon voittoa mahdollisimman pienellä riskillä ja pääomalla. Laukkua ei osteta tätä varten vaan muihin tarpeisiin, joten se ei ole sijoitus. Jos bonarina on vähän extrarahaa myynnissä, niin hyvä näin.
Merkkilaukkun klassikkomallia ei tosiaan kannata ostaa sijoituksena ajatellen sitä samalla lailla kuin vaikka rahastosijoitusta tai vaikka esimerkkisi mukaista S-ryhmän hyödyntämistä. Käyttöesineeksi se on silti hyvä tapa käyttää rahansa sen sijaan, että ostaisi vaikkapa 200 euron merkittömän tai trendimerkin (Michael Korrs, DKNY…) perus nahkalaukun, josta ei saa omiaan takaisin viiden vuoden käytön jälkeen. Nyt ei siis puhuta kovan luokan business-sijoittamisesta selvästikään, mutta jos voi ostaa laukun, josta saa vielä vuosien käytön jälkeen omansa takaisin (tai Chanelin tapauksessa voittoakin) niin kyllä se on minusta ollut hyvä hankinta kun ottaa huomioon, että se on niiden ”ilmaisten” vuosiensa aikana tuonut niin paljon iloakin (ilon ollessa se alkuperäinen idea, minkä vuoksi laukku on hankittu). 🙂
Merkkilaukkuja tunteva osaa helposti valita klassikkomalleja, joiden arvon tiedetään nousevan tulevaisuudessakin. Se ei ole rakettitiedettä ja siihen pystyy tällainen perusbimbokin, joka ei tosiaan ole sitä mieltä, että laukku kannattaa ostaa sijoituksena, mutta jonka mielestä se on varsin hyvä tapa ”sijoittaa” rahansa tietäen, että käytön jälkeen omansa saa yhä takaisin. 🙂
Vuittonit jotenkin kiehtoo, mutta tällä hetkellä ei istu budjettiin. Etenkin tuo sun speedy nimen omaan tössä kuosissa on todella upea. En näe laukkuja huonona sijoituskohteena kuten itsekin sanoit, pitää vain tietää mihin sijoittaa. Itelläni on eräs longchampin laukku ollut käytössä jo viitisen vuotta ja sen olen joutunut kunnolla pesemään kahdesti ja on edelleen priimakunnossa. Longchampit onkin tällä hetkellä hiukan enemmän mun hintahaarukassa, ei sillä että yhtäkään laukkua enää tarvitsisin 😉
Hanna
http://www.hannamariav.com
Minulla on Longchampin musta Roseau, joka on pysynyt priimana jo monta vuotta! 🙂
Täytyy vielä tuota sijoittamisesta sanoa, että ei se suosittuihin merkkilaukkuihin rahojen laittaminen loppujen lopuksi eroa ihan kauheasti osakesijoittamisesta. 😉 Oma Chanelin WOC on kerryttänyt ainakin muutamassa vuodessa houmattavasti enemmän arvoaan kuin pankin sijoitusneuvojan suosittelema sijoitustili, jolle laitoin rahoja sivuun hyvän sijoituksen toivossa… Ko. tili näyttää olevan tällä hetkellä jopa hieman tappiolla alkuperäiseen sijoitussummaan verrattuna. 😀