Kuten olen tullut todenneeksi, on ranskalaisten rakkaus hajuvesiin kova ja suhdetta niihin voisikin varmasti parhaiten kuvailla sanalla intohimoinen. Uniikki signatuurituoksu on ranskattarelle tärkeä asia eikä sen oman tuoksun toivota missään tapauksessa tulevan muilla (varsinkaan lähipiirin ihmisillä tai työkavereilla) vastaan.
Lue myös: Ranskalaiset todellakin rakastavat hajuvesiä
Katselin Pariisissa ollessani jälleen eräänä päivänä apteekissa kosmetiikkaa ja päädyin seisomaa vauvoille tarkoitettujen tuotteiden hyllylle. Näiltä hyllyiltä löytyy paljon luonnonkosmetiikkaa ja useilla luonnonkosmetiikkamerkeillä onkin oma bébé-linja. Esimerkiksi supersuositusta misellivedestä tunnetulla Biodermalla on oma vauvojen misellivesi, mikä on täysin järkeenkäypä tuote: joskus vauvan iho tarvitsee hellävaraista puhdistusta, mutta vauva ei välttämättä tarvitse kylpyä.
Ajattelin aluksi, että oman bébé-linjan lisääminen tuotevalikoimaan on luonteva jatkumo monille merkeille, sillä kun äiti käyttää luonnonkosmetiikkaa, haluaa hän tietysti suosia myös niissä harvoissa vauvan joskus tarvitsemissa tuotteissa luonnonmukaisia vaihtoehtoja ja nappaa silloin tuotteet helposti siltä tutulta luonnonkosmetiikkamerkiltä, jota itsekin käyttää.
Yllätyksekseni sain kuulla, että asia on itseasiassa usein toisinpäin. Joku fiksu markkinointitiimi on nimittäin joskus hoksannut, että juuri lapsen saaminen on niitä hetkiä, kun naisista tulee yhtäkkiä erityisen tietoisia kaikista mahdollisista uhista, jotka vauvan voivat kohdata ja siksi moni alkaa suosia mahdollisimman luonnonmukaisia vaihtoehtoja juuri silloin.
Onkin siis usein jopa niin päin, että luonnonmukaiseen tuotemerkkiin tutustutaan vauvalle tarkoitettujen tuotteiden kautta ja sen jälkeen sen tuotteita aletaan käyttää myös itse. Makes sense.
Silmäillessäni niin luonnonmukaisia kuin myös muitakin vauvoille tarkoitettuja tuotteita sisältävää tuotehyllyä läpi katseeni kiinnittyi johonkin erityiseen – näin nimittäin vauvahajuveden.
Olin kuullut monilta äideiltä, että he voisivat nuuskia vauvojaan loputtomiin ja ettei mikään tuoksu niin ihanalta kuin vauva. Olipa joku jopa joskus sanonut, että voisi pullottaa vauvan tuoksua. Onko tämä nyt sitten sitä? Jotain, mitä vauvastaan ensimmäisiä kertoja erossa oleva äiti voi suihkuttaa iholleen, jottei ala kyynelehtiä vauvaikävissään?
Tartuin tuotepakkaukseen ja kääntelin sitä uteliaana käsissäni. Ei, kyllä siinä ihan sanatarkasti käännettynä luki sen olevan hajustettu vesi nimenomaan vauvalle, eli kyseessä ei ollut mikään pikkuneitien hattarantuoksuinen body splash, johon äidin hajuvesiä himoavat tyttäret voisivat tyytyä.
Tuotepakkauksessa kerrottiin kyseessä olevan alkoholittoman, 97% luonnonmukaisen tuoksuveden, jossa tuoksuivat raikkaat ja hedelmäiset vivahteet. Siinä myös todettiin, että tuote oli formuloitu allergisten reaktioiden riski minimoiden ja testattu lastenlääkärien kanssa.
Mielenkiintoista – kuten myös oli se, kuinka tuoksua ohjeistettiin käyttämään. Sitä voisi nimittäin suihkuttaa vauvan vartalolle, hiuksiin ja vaatteisiin aina tarvittaessa (engl. kuvaus).
Tässä vaiheessa mielenkiintoni heräsi aivan erityisesti. Mikä oli tarkallenottaen se hetki, kun vauva tarvitsi hajuvettä?
Oliko totuus vihdoin paljastumassa? Onko sittenkin niin, että väite ihanasta vauvan tuoksusta on vain äitien lapsettomille ihmisille levittämää valhetta, josta neuvolatädit jakavat valtion salaisesta budjetista maksamia komissioita sen mukaan, kuinka monta vauvatonta hyväuskoista nainen on saanut huijattua? Salaliitosta, jolla saadaan kansa liittymään niihin paljon puhuttuihin lisääntymistalkoisiin?
Oliko totuus sittenkin se, että oikeasti vauvat haisevat kakkavaipoille, pissalle ja puklulle, mutta suuren salaliiton vuoksi tästä ei puhuta julkisesti, ettei se vähentäisi naisten halua ryhtyä äidiksi entisestään?
Olin lukenut, etteivät ranskalaiset yleisesti ole niitä äidillisimpiä ihmisiä (vaikka ranskalaisilla onkin tilastollisesti melko paljon lapsia muuhun Eurooppaan verrattuna) ja esimerkiksi imetys on juttu, johon ranskalaisnainen ei välttämättä edes ryhdy eikä siihen suhtauduta paheksuen – päin vastoin pitkään imettämistä saatetaan kummeksua ja pitää jopa vähän… hämmentävänä. Elämää ei kuulemma muutenkaan haluta laittaa uusiksi lapsensaannin myötä ryhtymällä tanssimaan lapsen pillin mukaan, vaan ennemminkin lapsi sulautuu osaksi aikuisten elämää.
Olisiko nyt niin, että ranskalaisäidit ovat tulleet yksissä tuumin siihen tulokseen, että tämän järkyttävän huijauksen on loputtava ja on aika paljastaa, että vauvat haisevat juuri siltä kaikelta, mitä niistä erittyy ja ne aromit olisi saatava neutralisoitua keinolla millä hyvänsä etteivät ne pääsisi sekoittumaan heidän signatuurituoksuihinsa ja vääristämään niitä?
Vai oliko kyse sittenkin ihan vain siitä, että Ranskassa kaikkien täytyi tuoksua hyvältä – myös vauvojen.
Hiustuotteistaan ja erityisesti kuivashampoostaan tunnettu Klorane ei ole ainoa merkki, joka valmistaa vauvavettä. Myös vauvatuotteistaan tunnetun Mustela-tuotelinjan sisältä löytyi Musti-tuoksuvesi (joka ei nimestään huolimatta ollut tarkoitettu koirille vaan vauvoille). Tämäkin tuoksu oli hypoallergeeninen, alkoholiton ja 92% luonnonmukainen.
Musti-tuoksuveden kuvailtiin olevan aromaattinen sekoitus kevyitä sitrusnuotteja sekä pehmeitä ruusun ja syreenin vivahteita. Tuoksussa oli käytetty myös hunajan ja kamomillan uutteita, jotka tunnetaan rauhoittavasta vaikutuksestaan.
Pääsin ajatuksesta lähes kiinni ja olisin ymmärtänyt, jos vauvavesien tuoksut olisi tehty suihkutettaviksi vaikkapa vaatteisiin tai vauvan uniriepuun ja ne hyödyntäisivät ranskassa niin trendikästä aromaterapiaa ja sen kautta vaikka rauhoittaisivat vauvaa.
Näiden tuoksu ei kuitenkaan ollut sellainen. Musti-tuoksuvettä en saanut haistettua, mutta Klorane-merkin vauvavesi tuoksui hyvin kevyesti oikeastaan puhtaalta pyykiltä. Sitä ei siis selvästikään oltu tehty auttamaan vauvaa vaan tekemään vauvasta miellyttävämmän tuoksuinen muita varten.
Mielenkiintoista ja rehellisesti sanottuna minusta kyllä niin tarpeetonta.
Vai mitä mieltä te olette: tarvitseeko vauva tuoksuvettä tuoksuakseen puhtaalta?