Kun viime kesänä irtisanouduin päivätyöstäni ja aloin todenteolla haaveilla maailmalle seikkailemaan lähdöstä, oli minulla sen suhteen paljon suunnitelmia.
Nyt, puoli vuotta päivätöideni loppumisen jälkeen, kun maailmalle lähtö vihdoin olisi ajankohtaista ja asuntomme vuokrasopimuskin on allekirjoitettu vuokralaisemme kanssa, ollaankin sitten jo ihan toisessa tilanteessa olosuhteiden pakosta.
Ensin meidän piti jättää väliin suunnittelemamme Trans-Mongolian junareissun, joka olisi päättynyt Kiinaan. Tämän jälkeen vaihdoimme suunnitelmaa ja ajattelimme aloittaa matkamme (Suomen kautta) Vietnamin Hanoista, jonne varasimme lennot ja majoituksen.
Viimeisen reilun kuukauden olemmekin sitten seuranneet erityisellä jännityksellä koronaviruksen kehittymistä ja leviämistä. Tällä hetkellä tilanne on se, että Suomesta ja Ruotsista ei enää pääse Vietnamiin viisumivapaasti korkeintaan 15 päivän matkoille, kuten ennen on päässyt, eli matkatoimistojen tavalliset turistimatkat on siksi peruttu.
Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa olla Vietnamissa pidempään, eli aioimme hakea netin kautta parissa päivässä saatavaa, kolmen kuukauden viisumia, joka sitten viimeistellään ja leimataan maahan saapuessa. Näiden yleisesti käytettyjen online-viisumien myöntäminen on kuitenkin tällä viikolla lopetettu, joten ainoa tapa saada viisumi on suuntaamalla Vietnamin suurlähetystöön.
Otimme tänään siis varmuuden vuoksi yhteyttä Ruotsin Vietnamin suurlähetystöön tilannetta tiedustellen ja he kertoivat, että he myöntävät kyllä edelleen kyseisiä viisumeja, mutta jos haemme sellaista nyt, eivät he tietenkään voi taata, että silti saamme sellaisen tai vaikka saisimmekin, että pääsisimme sillä kolmen viikon kuluttua maahan. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää.
Matkustaminen ylipäätään ei ole tällä hetkellä paras idea ja päin vastoin sitä suositellaan välttämään, mutta fakta on myös se, ettei meillä ole kolmen viikon kuluttua asuntoa, jossa edes olla, joten jonnekin täältä on lähdettävä.
Koen myös, että olisi todella epäreilua vuokralaisen kannalta perua muutaman viikon varoitusajalla häneltä asunto, sillä koen meillä edelleen olevan paljon vaihtoehtoja ja koska vuoratulot mahdollistavat kuitenkin oman asumisemme muualla, olemme päättäneet käyttää tämän tilaisuuden.
Suomi ja Ruotsi ovat monessa asiassa samoissa lähtökohdissa, joten tulimme siihen tulokseen, että voimme ihan hyvin tässä tilanteessa lähteä alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti Suomeen laivalla (mikäli niitä vielä kolmen viikon kuluttua kulkee…) ja katsella sitten Suomessa tilanteen kehittymistä.
Jos minun pitää valita, etsimmekö mielummin jonkin majapaikan jostakin päin Ruotsia vai Suomesta, valitsen mielummin tällä hetkellä Suomen ja myös mieheni on samoilla linjoilla. Suomesta on sitäpaitsi paljon helpompaa saada asunto kuin Ruotsista.
Minulle Suomi ei kieltämättä ole paikka, jota ensimmäisenä ajattelin sen ”jännittävän seikkailun” kohteeksi, kun irtisanouduin päivätyöstäni, mutta ruotsalaiselle miehelleni se on sentään jotain uutta. Hänelle se saattaa jopa muodostua pieneksi seikkailuksi, sillä vaihtoehtonamme on aloittaa Suomessa majoittuminen Korsosta, josta olen itse kotoisin ja jossa läheiseni asuvat.
Jos tilanteessa täytyy nähdä niitä positiivisia asioita, niin meillä on välillä vilahdellut puheissa ajatus siitä, että mitäs jos joskus asuisimmekin hetken Suomessa – edes ihan vain jo siksi, että mieheni saisi sen kokemuksen. Ehkä tämä on nyt sitten loistava tilaisuus sen kokemuksen hankintaan.
Ajattelimme myös, että tämä voisi olla hyvä mahdollisuus tutustua sellaisiin Suomen kaupunkeihin, jotka eivät ole tuttuja minullekaan. Olemme kuitenkin alustavasti saaneet varmistuksen kalustetusta vuokra-asunnosta Korsosta ja voimme olla siellä ensimmäisen kuukauden tai mahdollisesti pidempäänkin.
Koen myös, että Suomessa meillä on sellainen läheisten verkosto, jota meillä ei täällä ole ja itseasiassa juuri sen ansiosta myös tämä majoitusasia Suomessa ratkesi ennen kuin se edes ehti tullakaan ongelmaksi. Jo senkin pohjalta pidämme parempana vaihtoehtona mennä Suomeen seuraamaan tilannetta.
Jos siis emme lähde ulkomaille, voimme ainakin vaikkapa Facebook-ryhmien kautta seurata, jos eri paikkakunnilla olisi tarjolla kalustettuja asuntoja lyhyisiin, ehkä noin kuukauden majoittumisiin ja harrastaa sen pohjalta matkailua, tai oikeastaan ihan vain oleskelua Suomessa.
Vaikka toki odotinkin maailmalle lähtöä todella suurella innolla, olisi aika itsekästä tällaisen maailmanlaajuisen sairastelun keskellä harmitella vain sitä, etten pääse itse ulkomaille. Kuten myös pari päivää sitten totesinkin, oli haluni lähteä maailmalle paljon suurempi heti töiden loputtua, sillä silloin halusin vain pakoon kaikkea ajatellen, että kaikki automaattisesti paranisi, kun ympäristöni vaihtuisi.
Nyt kun minulla on ollut puoli vuotta aikaa käsitellä omia ajatuksiani olen toki edelleen sitä mieltä, että viihtyisin paremmin esimerkiksi uuden suurkaupungin sykkeessä tutkimassa sen katuja, mutta kyllä muutkin vaihtoehdot kelpaavat ja ne tuovat mukanaan omat etunsa.
Uskon, että kaikki kuitenkin järjestyy aina lopulta parhain päin ja avaa sitten uusia ovia sellaisiin mahdollisuuksiin, joita ei olisi muuten tullut kohdalle.
Täytyy myös myöntää, että onhan tässä tilanteessa jo paljon ennemmän seikkailun tunnetta kuin siinä, että tietäisimme, missä tulevat kuukautemme viettäisimme.
