Lupaan, että en ihan loputtomiin vouhkoa näistä luonnonkosmetiikan tuotekehityksen opinnoistani, sillä alkuhuuma katoaa varmasti nopeasti. Viime viikot ovat kuitenkin olleet niin täynnä paitsi uuden tiedon oppimisen, mutta myös uusien juttujen tekemisen iloa, että en malta olla laittamatta ulos vielä tätä yhtä postausta.
Kun viimeksi kertoilin opiskelukuulumisiani keskityin vielä opiskelemaan teoria-asioita. Reilu viikko sitten sain kuitenkin vihdoin käsiini varsinaista tuotteiden tekemistä varten tarvittavat ainesosat ja saatoin alkaa leikkiä niillä kotilabrassani.
Heti alkuun voin sanoa, että vaikka minua itseasiassa kiinnosti aivan älyttömästi opiskella tuotekehittelyn teoriaa, minua jopa suorastaan kauhistutti hieman alkaa tehdä itse tuotteita. Olen koulutukseltani estenomi ja minulla on sen myötä kokemuksena myös lukukausi vaihto-oppilaana Lontoossa koulussa, josta nimenomaan valmistuu kosmetiikkakemistejä.
Estenomin opintoihin kuului jonkin verran laboratoriotyöskentelyä ja vaihto-oppilaana ollessani olin labrassa viikoittain, mutta oikeasti minulle jäi niistä ajoista melkoinen kauhu labratyöskentelyä kohtaan ja olen vasta nyt päässyt siitä yli.
En tiedä, kuinka estenomiopinnot etenevät nykyään, mutta minun aikanani labraan mentiin toisen lukuvuoden alussa ja koska homma on kaikille uutta, käydään oletettavasti läpi, kuinka siellä toimitaan, mikä mikäkin esine on ja muutenkin lähestytään hommaa niin, että opiskelijat ymmärtävät, mistä on kyse.
Kun itse lähdin vaihtoon, ei minulla ollut ollenkaan näitä kokemuksia. Ihan kaikki oli uutta enkä ihan täysin välttämättä ymmärtänyt kaikkea tai edes tiennyt, miksi joku asia tehtiin jollakin tavalla ja mitä siinä tapahtui.
Ensimmäinen labrakokemukseni Lontoossa oli suoraan sanottuna kamala. Opettaja oli näreissään, ettei minulla ollut omaa labratakkia, joka kaikilla pitää kuulemma olla, mutta mistä kukaan ei ollut minulle maininnut koskaan ja vaati, että seuraavalla viikolla minulla on oltava sellainen tai muuten en saisi olla paikalla. Tilasin Amazonista pikatoimituksena halvan lasten labratakin ja suojalasit toivoen, että ne ehtisivät ajoissa perille.
Ryhmä, jonka mukana opiskelin oli aloittanut kosmetiikan kemian opinnot vuotta aiemmin ja oppilaat tiesivät, mitä he tekivät, miksi ja miten. Olin itse aivan hukassa. Minulla ei ollut pienintäkään hajua, mitä laboratoriossa pitäisi tehdä ja katselin silmät suurina, kun kaikki alkoivat pareittain kerätä tuotereseptin valmistukseen tarvittavaa välineistöä ja aineita.
En tiennyt yhtään, millaisia välineitä voisin tarvita. Ei helpottanut, vaikka joku sanoi minulle, mitä minun piti ottaa, sillä minulla ei siinä vaiheessa ollut englanninkielen sanavarastoa kaiken maailman beakereihin ja flaskeihin enkä tiennyt, mihin clamp ja stand liittyivät. Opettaja ohjeisti minua katsomaan, mitä luokkakaverini tekevät ja matkimaan heitä. Luojan kiitos labraparinani oli slovenialainen vaihto-oppilas, jolla oli kokemusta laboratoriotyöskentelystä, eli hän sentään tiesi, mitä voisimme tarvita.
Selvisin siis hengissä, mutta rehellisesti sanottuna se oli aivan kamalaa. Noudatin formulointireseptin ohjeita, mutta en ymmärtänyt yhtään, miksi mikäkin asia tehtiin. Labratunnit olivat viikon hirveimpiä hetkiä, jotka lusin läpi yrittäen parhaani ja kun lukuvuoden lopussa sain vaihto-oppilasajastani loistavat arvosanat mietin mielessäni, että miten hemmetissä se on mahdollista, kun en oikeasti edes kunnolla ole tiennyt, mitä teen.
Lue myös: Kamala ensimmäinen kertani labrassa
Kun palasin Suomeen, oli meillä vielä seuraavana vuotena hieman labraa ja vaikka siellä vähän kauhistuttikin, onnistuin muita seuraamalla mielestäni feikkaamaan varsin hyvin, että olen jotenkin edes kärryillä siitä, mitä teen. Oikeasti en todellakaan ollut.
Kun siis lähdin näihin uusiin opintoihini, oli minulla ymmärrettävästi pieni jännitys mielessä. Miten voisin itsenäisesti kotoa käsin opetella tuotteiden formulointia, jos olisin siitä jo valmiiksi niin kauhuissani? Päätin kuitenkin opiskelemaan lähtiessäni, että tämä on sellainen typerä kauhu, joka minun on selätettävä ja ainoa keino selättää se on vain oppia tekemään sitä.
Kun sitten kuitenkin aloin opiskella varsinaista tuotteiden kehittelyä huomasin, ettei niiden valmistus ollutkaan niin kamalan pelottavaa ja olin aika tuttu monien juttujen kanssa. Ymmärsin paljon siitä, mitä tein ja nyt tätä postausta näpytellessäni luin läpi muutamia Lontoossa vaihdossa ollessani kirjoittamiani postauksia, jotka selvensivät minulle paljon.
Olin kokonaan unohtanut, että olin sen kamalan ensimmäisen labrakokemukseni jälkeen sisuuntunut niin paljon, että olin käyttänyt viikon päntätäkseni läpi kaiken mahdollisen teorian emulsioiden valmistuksesta yrittäen kiriä edes teoriassa mieleeni sen, mitä luokkakaverini olivat opiskelleet edellisen vuoden ajan. Vaikka labrakerrat olivatkin sen jälkeen olleet edelleen tuskaisia, sujuivat ne silti paremmin ja minulla oli jopa aika voittajaolo. Nyt en voi kuin kiittää itseäni siitä, että olen tuolloin nimenomaan halunnut päntätä kaiken läpi englanniksi.
Lue myös: Voittajat ei pelkää hävii
Vaikka labratyöskentelyni meni siis loppujen lopuksi hyvin, en silti ollut mitenkään erityisen innoissani sen pariin palaamisesta. Ihan kunnolliseksi labratyöskentelyksi näitä uusien opintojeni juttuja ei tietenkään voi sanoa, sillä harjoittelen formuloimaan kosmetiikkatuotteita kotiin hankkimillani välineillä, mutta vastaavaa tuotteiden luomista tässä kuitenkin tehdään.
Parempaa aiempiin kokemuksiin verrattuna on kuitenkin ollut se, että saan tehdä hommia kaikessa rauhassa ja oman maun mukaan – ja olen nauttinut siitä todella paljon!
Olen luonnonkosmetiikan tuotteiden formuloinnin osalta vasta todella, todella alkutekijöissä, mutta innokas oppimaan ja kokeilemaan. Tällä hetkellä opiskelemani Diploma in Organic Skincare Formulation -opinto-ohjelma opastaa perustuotteiden valmistusta ja olen tykännyt todella paljon siitä, kuinka opintokokonaisuus on rakennettu. (Jatkan tästä vielä edistyneemmän formuloinnin Advanced Diploma in Organic Cosmetic Science -kurssille ja täydennän opintoja muilla pienemmillä kursseilla.)
Tuotteiden formulointia opiskellaan tuotetyyppi kerrallaan helpoimmasta hieman vaikeampaan edeten. Formula Botanica korostaa, ettei se kouluta opiskelijoitaan reseptejä seuraaviksi harrastelijoiksi, vaan nimenomaan uusia tuotteita ideoivaksi ammattilaisiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisen tuotteen formuloinnin yhteydessä opiskellaan läpi tuotteen teoriaa ja saadaan ohjeet siihen, kuinka voi itse valmistaa hyvin perustuotteen.
Kun sitten osaa valmistaa peruskoostumuksen hyvin simppeleillä ja halvoilla ainesosilla, voi lähteä kokeilemaan sen kehittämistä paremmaksi omien ideoiden mukaan. Aluksi on esimerkiksi parasta käyttää emulsion pohjassa tislattua vettä, sillä se on halpaa eikä haittaa, jos lopputulos fiasko ja tuote päätyy roskiin. Kun homma sitten sujuu, voi tislatun veden vaihtaa vaikkapa kukkaisveteen ja halvan kookosöljyn hieman erityisempään öljyyn. Hommaan liittyykin paljon erilaisten ainesosien ominaisuuksien ja vaikutusten selvittelyä sekä nimenomaan loputonta kokeilua.
Olen itse tähän mennessä onnistuneesti formuloinut lähes kaikista tuotteista peruskoostumukset, eli kotilabrassani on syntynyt mm. tämän postauksen kuvissa näkyvä silmänympärysgeeli, vartaloemulsio, vartalovoide ja body butter bar eli kiinteä vartalovoipala. Lisäksi olen tehnyt suihkuvoiteen, suihkugeelin ja kasvoveden. Kokeilua odottaa kuitenkin vielä moni perusresepti.
Olen siis päässyt kärryille tuotteiden tekemisestä ja mielestäni lähes kaikki niistä ovat onnistuneet hyvin, mutta oikeastihan en ole vielä varsinaisesti tehnyt muuta kuin vasta opetellut kopioimaan muiden ideoita. Jahka opinnot kuitenkin edistyvät ja peruskoostumukset sujuvat ongelmitta, voin alkaa leikkiä tuotekoostumusten kehittelyn kanssa paljon enemmän.
Hyvin suuressa roolissa on ainesosien tuntemus, minkä vuoksi tilasin minimalistista minääni hirvittävän, mutta opiskeluintoa täynnä olevaa minääni ihastuttavan varsin ison paketin erilaisia ainesosia.
Näpyttelin tilauksen sisään ranskalaiselle Aroma-Zone-firmalle ja poimin ostoskoriini paljon pieniä 10 ml kokeilukokoja erityisesti erilaisista öljyistä, jotta voin opiskella niitä tarkemmin. Ei nimittäin riitä, että opiskelee teoriassa jonkun öljyn olevan hyvä johonkin tarkoitukseen, sillä on myös tärkeää todeta käytännössä, miltä öljy tuoksuu ja miltä se tuntuu iholla, sillä jos sitä ei ole miellyttävä käyttää, ei siitä saa hyvää tuotetta.
Olen tämän viikon pitänyt pientä taukoa opiskelusta ja keskittynyt muihin juttuihin, mutta nyt viikonloppuna aion jälleen vetäytyä kurssimateriaalien pariin ja mahdollisesti myös kokeilla taas hieman uusien tuotteiden formulointia.
Opiskelut ovat siis edelleen tuntuneet huippukivoilta ja koen yhä vahvemmin, että Formula Botanican kurssit ovat vastinetta rahoilleni. Jos joku siis harkitsee niille osallistumista, niin suosittelen niitä kovasti. Seuraava ilmoittautuminen on heinäkuussa, joten hommaa on vielä paljon aikaa harkita.
Kuka muu voisi olla kiinnostunut luonnonkosmetiikan tuotekehittämisestä?