Inside the Industry 7: Sisältääkö kosmetiikka myrkyllisiä ainesosia?

Kosmetiikasta ja sen ainesosista puhuttaessa asioista tehdään usein kärpästen sijaan härkäsiä.

Yleensä myllyttäjänä on media, joka keksii, että joku kosmetiikan ainesosa voi olla hengenvaarallinen ja julistaa sen sitten varmana tietona kansalle  – tai ainakin saa sen kuulostamaan sellaiselta ihan vain spektaakkelihakuisuuden ja klikkiotsikoiden vuoksi.

Tämän artikkelin jälkeen sen jokainen lukija pelkää tuota ainesosaa hulluna, koska se aiheuttaa syöpää, sabotoi munuaiset ja myrkyttää elimistön tai jopa pilaa parisuhteen ja tekee käyttäjästään Elton John -fanin.

Harmi vaan, että toimittaja jätti kertomatta, että tämän tapahtumiseen tarvitaan keskikokoiselta ihmiseltä todellisuudessa altistuminen viidelle grammalle ainesosaa ja lainsäädännön mukaan kosmetiikan sallittu enimmäisarvo on 0,002 prosenttia tuotteen koostumuksesta. Hups.

Suolakin on keholle vaarallista, jos sitä vetää liikaa, mutta normaalikäyttö ei ole.

Tottakai moni yksittäinen ainesosa voi kuulostaa pelottavalta. Niin pelottavalta, että itsekin miettii, pitäisikö sitä vetää nimi addressiin ja vaatia kyseisen ainesosan käytön kieltoa kosmetiikassa.

Yksi tällainen on divetymonoksidi, joka on hyvin yleinen kosmetiikan raaka-aine ja joka nostetaan usein esiin tällaisissa keskusteluista.

Tässä pientä listaa divetymonoksidin mahdollisista, minusta ainakin varsin hurjilta kuulostavista haittavaikutuksista:

  • Saattaa jopa aiheuttaa palovammoja
  • On löydetty usein kuolemaan johtavista syövistä sairastuneilta potilailta paljastuneista kasvaimista
    Lisää kasvihuoneilmiötä
  • Tunnetaan myös nimellä hydroksylihappo ja aine on tärkeänä osana happosateita
  • Aiheuttaa maaperän eroosiota

Divetymonoksidia käytetään kosmetiikan lisäksi myös näissä tarkoituksissa:

  • Teollisena liuottimena ja jäähdytysaineena
  • Ydinvoimaloissa
  • Styroksin valmistuksessa
  • Torjunta-aineiden levityksessä (ainesosa pysyy tuotteessa jopa pesemisen jälkeenkin)
  • Tiettyjen roskaruokien ja valmisruokien lisäaineena

Tottakai tämän kaiken kuultuaan tulee väkisinkin miettineeksi, että, mitä meidän kosmetiikkatuotteisiimme oikein laitetaan.

Divetymonoksidille altistuminen tappaakin tuhansia ihmisiä vuosittain ja jopa Suomessa on vuosittain sille altistumisen aiheuttamia kuolemia. Kuka voi haluta ja jopa sallia, että kosmetiikkatuoteissa käytetään moista myrkkyä?

YK:n ilmastokokouksessa 2010 monet edustajat jopa allekirjoittivatkin ehdotuksen aineen käytön kiellosta nämä faktat kuultuaan, mutta silti sitä saa yhä käyttää!

Kuulostaa aivan uskomattomalta. Tai no, kuulostaa, mutta ei oikeasti ole ollenkaan uskomatonta, vaan täysin järkevää, ettei ainesosan käyttöä ole kielletty.

Tiedättekö miksi?

Koska divetymoniksidi on tuttavallisemmin H2O ja vieläkin tuttavallisemmin vesi.

Kärpäsestä tehtiin siis härkänen nostamalla esiin vain valitut faktat.

Tätä tunnettua divetymonoksidihuijausmallia käytetään usein saamaan ihmiset ymmärtämään, että mikä vaan voi olla riski ja vaarallistakin, jos altistuminen sille ei ole kontrolloitua.

On turvallista juoda vettä kaksi litraa päivässä, mutta kaksitoista voi olla vaarallista. Sadeilmaa on turvallista hengittää, mutta keuhkoja ei kannata vetää täyteen ympäröivää vettä kesken syvänmerensukelluksen.

Leijona on vaarallinen eläin. On silti turvallista altistua sille sen verran, että katsoo sitä eläintarhassa kaltereiden läpi. Konkreettiseksi uhkatilanteeksi homma kuitenkin muuttuu, kun leijonaa meneekin katsomaan häkin sisälle. Molemmissa tilanteissa osallisena on edelleen se sama vaarallinen leijona, mutta toisessa sille altistutaan vielä niin vähän, että se ei ole vielä riski ja toisessa puolestaan jo ihan liikaa.

Kosmetiikka on aihe, josta saadaan helposti järjettömät spekulaatiot aikaan julistamalla, että vaikkapa huulipunasta on löydetty lyijyä ja nyt jokainen lukija pelkää punien käyttöä.

Mitä kuitenkin unohdettiin sanoa oli, että ensinnäkään lyijyä ei ole nimenomaan käytetty punan valmistuksessa tarkoituksella, vaan se on joutunut sinne jonkun raaka-aineen valmistuksen sivutuotteena. Okei, ehkä vähän selittelyn makua, mutta minusta on olennaista nostaa esiin, ettei huulipuniin vain lisätä lyijyä, kuten moni tuntuu luulevan.

Toinen asia, joka myös ”unohdetaan” usein mainita on, että itseasiassa jotta lyijy olisi vaarallista ihmiselle, tarvittaisiin sitä todellisuudessa tuhatkertainen määrä löydettyyn rippeeseen nähden. Tätä ilmiötä näkee mediassa aina silloin tällöin.

Samalla tavalla yksittäisistä, kosmetiikassa sallituista ainesosista tehdään mörköjä. Yhtäkkiä joku aine onkin tappava tai kehon osia tuhoava, mutta kukaan ei mainitse, että jotta näin oikeasti olisi, täytyisi sille altistua huomattavasti enemmän kuin mitä kosmetiikkapitoisuuksien rajat sallivat.

Totta tietysti on, että vaikka viidessä yksittäisessä tuotteessa jokaisessa olisi sallittu määrä ainetta, voisi näiden viiden tuotteen käyttö yhdessä periaatteessa ylittäää sitten jo sen sallitun rajan, mutta tätäkin ”kemikaalicocktail-ilmiötä” on mietitty paljon.

Ei siis suinkaan ole niin, että jos on todettu, että aineelle X on keskikokoisen ihmisen turvallista altistua korkeintaan 0,2 gramman pitoisuuksina ennen kuin se saisi vaikkapa munuaiset sanomaan poks, että yksittäisen kosmetiikkatuotteen korkeimmaksi sallituksi pitoisuusrajaksi laitettaisiin tuo luku.

Korkein sallittu pitoisuus voi olla vaikka 0,02 prosenttia, jolloin riski sen ylittymiseen omalla kemikaalikocktailillakaan ei olisi suuri. (Ja kosmetiikkatuotehan ei itsessään imeydy niin syvälle, mutta esim. huulipunaa voi väkisinkin tulla hieman syötyä.)

Lööppejä tai blogipostauksia kosmetiikkamaailman ”hirviöaineista” lukiessa onkin siis hyvä muistaa pitää pää kylmänä.

EU:n kosmetiikkalainsäädäntö on maailman tiukin ja jos siinä esimerkiksi kielletään joidenkin aineiden käyttö, ei se aina edes tarkoita, että aineet olisivat vaarallisia. Se voi myös tarkoittaa, ettei niiden turvallisuudesta vain ole toimitettu vielä tarpeeksi tietoa.

Jotkut huutavat hysteerisinä, että katsokaa nyt, kuinka vaarallisia ne ovat, kun lakikin kieltää niiden käytön yhtäkkiä, mutta todellisuudessa voikin vaan olla, että ne on laitettu ”tauolle” hetkeksi ennen kuin joku toimittaa komissiolle tarpeeksi tietoa niiden turvallisuudesta.

Palaan aiheeseen myöhemmin tulevissa Inside the Industry -sarjan postauksissa kertomalla, millaisita turvallisuusarviointeja jokaiselle EU:ssa markkinoille tuodulle tuotteelle on tehtävä ennen kuin sitä saa myydä.

Lue myös:

57 kommenttia artikkeliin ”Inside the Industry 7: Sisältääkö kosmetiikka myrkyllisiä ainesosia?”

    • Kiitos, niin minusta itsestänikin! Muidenkin postausten pointin ymmärtää paremmin, kun tarinasarja etenee ja uusien asioiden ymmärtäminen edellyttää, että on sisäistänyt aiemmat. 🙂

  2. Haha, tuo vesijuttu oli loistava! 😀
    Itse en tosin mennyt halpaan, sillä meidän yläasteen kemianope paukutti divetymonoksidin ja veden yhteyden melko tukevasti päähän kertomalla eräästä katugallupista. Ihmisille oli kerrottu vaarallisesta divetymonoksidista, joka aiheuttaa vaikka ja mitä oireita (juuri samaan tyyliin kun sä tekstissä), joten niinpä melkein 100% osallistujista oli valmiita kieltämään moisen divetymonoksidin jo kokonaan. Harva oli tiennyt, mitä divetymonoksidi oikeasti on, joten helppohan se on mennä sanomaan että ei tuommoista koskaan enää, hyi pois vaan maapallolta koko aine. Kun oli sitten selvinnyt, että kyseessä on vesi, oli moni ollut ihmeissään. Se on se haukkumisen helppous, kun ei tiedä tarpeeksi..

    • Juurikin noin. Media saa ihmiset usein luottamaan, että jos siellä kerran sanotaan jonkun olevan haitallista niin kyllä se sitten sitä varmasti on ilman, että ihmiset itse kyseenalaistaisivat asian totutta. 🙂

  3. Mahtava postaus, aamen aamen aamen! ^_^ Mua niin raivostuttaa juuri tuollaiset vouhotukset, kun tämä ja tämä aine on niin hyi-kauhistus-sentään niin vaarallinen ja jne. Kiitos tästä!

  5. Itse vaan mietin sitä, että miksi tuotteessa tarvitsee olla jotain vaikka esim sitä parabeenia, kun toisilla valmistajilla on tuote, jossa sitä ei ole? Hyvä, kun tutkitaan, miksi joku haluaisi käyttää tuotetta, jossa on joku ainesosa, jota ei ole tarpeeksi tutkittu? Samaa ajattelen ruuasta, miksi syödä ruokaa lisäaineilla ja säilöntäaineilla, kun sen voi syödä puhtaamminkin?

    • Ennen kuin mitään kosmetiikan ainetta saa tuoda markkinoille, on sille tehtävä turvallisuusselvitys ja sitä on täytynyt tutkia (postaam tästä ensiviikolla tarkemmin). Noitakin aineita on siis tutkittu niiden markkinoilletuodessa ja ne on silloin todettu turvallisiksi. Maailma kuitenkin kehittyy jatkuvasti ja jos jollakin on nyt uusimman tiedon valossa ollutkin esittää epäilyjään siitä, että aineet olisivatkin haitallisia täytyy jälleen tehdä uutta tutkimusta ja kumota nämä uskomukset. Voi siis olla, että aine on jo kertaalleen senhetkisen tietämyksen perusteella todettu turvalliseksi, mutta nyt se kaipaakin lisätutkimusta. Kyllä maankin uskottiin joskus aiemman tietämyksen perusteella olevan pannukakku ja sen reunalle joutuessaan putoavan, mutta nykytietämyksellä siitä tiedetään jo paljon enemmän.

      Hyvä pointti kuitenkin! Kannattaa kuitenkin myös muistaa, ettei luonnosta tulevakaan tarkoita missään tapauksessa turvallista. Muistelen kuulleeni, että maailman viidentoista myrkyllisimmän olemassa olevan aineen joukossa on vain kolme synteettisesti valmistettua ja kaikki muut tulevat luonnosta ja ensimmäinen synteettinen taisi olla vasta sijalla kuusi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka ihmisillä on kaikki tämä nykytietämys, ei ole onnistuttu valmistamaan myrkkykemikaalia, joka olisi myrkyllisempi kuin nuo viisi luonnon omaa kemikaalia. Lisäaineet ja säilöntäaineet ovat kyllä hyvä aihe, josta tahdon kirjoittaa enemmänkin. Jos niitä ei nimittäin käytettäisi, voisi lopputulos olla aika riskialtista. 🙂

      Ihana saada teiltä näitä hyviä pointteja ja inspiraatioita kirjoituksiin, kiitos! 🙂

    • Parabeenit on juuri vouhotuksen aihe nro. 1. Tässäkin asiassa ihmisten tietämättömyys usein kukoistaa. Esim. Uskotaan että jos tuotteessa on vain yhdenlaista parabeenia=hyvä. Vaan ei, esim. kolme erilaista parabeenia on mm. herkistymisen kannalta parempi vaihtoehto, koska niiden pitoisuudet ovat yleensä pienemmät. Kaikille ainesosille voi herkistyä tai olla allerginen. Luonnonkosmetiikka taas on esim. allergisille ihmisille haasteellinen. Pitoisuudet tuotteissa voivat vaihdella huomattavasti mm. kasvin kasvuolosuhteista johtuen. Kiitos 🙂

    • Ekalle sanoisin vielä sitä että tulee muistaa, että jos tuotteessa ei ole vaikka sitä parabeeniä niin siellä on silti aina joku vastaava muu aine, joka voi pahimmassa tapauksessa olla vielä herkistävämpi (esim parabeeni vs metyyli-isotiatsolinoni). Poikkeuksena tietysti kaikenlainen säilöntäaineeton kosmetiikka, jossa siinäkin on omat riskinsä ja ongelmansa.

  8. Kiitos hyvästä iltalukemisesta!
    En tiennytkään, että tuolla vesihuuhaalla oli ihan oma terminsäkin 😀

  9. Juu. Kyllä näinkin, totta kai suurin osa maailman ihmisistä kuolee vanhuuteen ennen kuin altistuu kosmetiikan sisältämien aineiden yliannostukselle.. Siitä huolimatta, sallittujen aineiden joukossa on sellaisia vahvoja allergeeneja, jotka aidosti aiheuttavat ärsytystä iholle jätettyinä pieninäkin annoksina – esim. monet säilöntäaineet, ja nimenomaan muut kuin ne parjatut parabeenit (jotka ovat siedetyimmästä päästä!). Imidazolidinyl urea muiden muassa … paitsi ihmiselle, ne tekevät ympäristöön päästyään haittoja muillekin luonnon eliöille, aivan kuten monet muutkin sallitut kemikaalit. Sama monen aurinkosuojakemikaalin kohdalla… mutta käytän silti kesän ajan UV-suojaa, ajattelematt potentiaalisia riskejä..

    Ymmärrän tämän takia täysin luonnonkosmetiikan tavoitteet olla ympäristöystävällisempiä – ihmisen iholle vain kaikki luonnollinen ei ole vaaratonta. Toivottavasti ala etenee niin, että hyviä pakkaus/säilöntämenetelmiä kehitetään lisää ilman, että niistä on riskiä ympäristölle tai ihmisille..

    • Tämä on tosiaan kimurantti juttu, sillä vaikka yksittäisten tuotteiden pitoisuuksia valvotaan tarkkaan, voi niistä kerrostua lopulta jotain ei-toivottua. Palataan tähän aiheeseen myöhemmin lisää! 🙂

  10. Noinhan se menee vähän kaikessa. Erityisesti syöpään liittyen. Jos haluat välttää syövän, älä syö valmis ruokia, ja jossain että vahvistaa vahvistuskykyä. En oo ikinä tota asiaa kosmetiikassa ajatellut, mutta silti asenteeni on ollut vähän hälläväliä, että varmasti ne olis vedetty pois markkinoilta jos olisi hengen vaarallisia. Kuolen mä nyt muutenkin suklaata ja roskaruokaa syöden. Ja onhan se pasta ja kanakin vaarallista…

    • Kyllä minäkin sanoisin, että on vähän tekopyhää, jos jeesustelee kosmetiikkaansa, mutta sitten ei mieti tarkasti, mitä syö. Kosmetiikan kemikaaleista pääsee ihmisen sisään melkoisen pieni promille siihen nähden, mitä ihmiset lykkivät päivät pitkät suuhunsa päästäen sen suoraan elimistöönsä. Mutta niiinhän se on, että kaikki me kuollaan kuitenkin. Minä haluan ennen sitä ehtiä nauttimaan ruuasta ja kosmetiikasta ja kuolla onnellisena. 😉

  12. Hyvä postaus! Oon kerran myyntityössä väitellyt oikein olan takaa asiakkaan kanssa juurikin tuosta lyijyä huulipunissa-jutusta.. Kyllä hän lopulta huulipunaa osti 🙂 Mutta kun jotain lukee jossain lehdessä/mediassa, sitä uskotaan ennemmin kuin asiantuntijan tietoa..

  13. Hahaa, just näin. Mua huvittaa suuresti sekä aurinkosuojiin kohdistuva pelko, että luonnonkosmetiikan vouhotus. Samaan aikaan kun vouhotetaan niistä kauheista synteettisistä myrkyistä, lapetaan naamaan luonnonkosmetiikan nimissä markkinoitua rasvaa, jossa viimeistään kolmantena incissä komeilee alcohol denat… ehkä sit jotain kivoja eteeriä öljyjä ym. ihanan luonnonmukaista seassa. Mä jotenkin soisin, että ihmiset aloittais sen ihonhoidollisen ajattelun siitä päästä, mikä on iholle ärsytystä aiheuttavaa (kuten moni luonnonkosmetiikan ainesosa on! ), millaista koostumusta millekin ihotyypille kannattaa laittaa ja vasta sitä kautta tekisi päätelmiä siitä, mitä omalle iholleen haluaa laittaa ja mikä olikaan isompi paha. Samaa uskomusmeininkiä tuntuu liittyvän apteekkituotteisiin.

    • En ota tähän kommenttiin nyt ihan suoraan kantaa muuten kuin sanomalla, että minä itse puolestani soisin, että ihmiset miettisivät ihan ensimmäisenä, mitä syövät ja vasta sitten sen hoidettuaan kuntoon alkaisivat vauhkota kosmetiikastaan. Kosmetiikasta imeytyy kuitenkin iholle niin pieni promille siihen nähden, mitä suun kautta lapataan sisään päivittäin. 🙂

  14. Joo, minua ärsyttää myös vouhotus ja se, että julistetaan koko maailmalle jotain "totuutta" esim. nyt parabeeneista, vaikka ei olla kosmetiikka-alan ammattilaisia / kemistejä. Ihan vaan sillä perusteella, mitä ollaan netissä luettu..
    Minulla on kosmetiikkayliherkkyyksiä, mutta en lähde paasaamaan silikonien pahuudesta vain siksi, että oma ihoni herkistyy sille. Tiedän, että olen sen suhteen enemmänkin poikkeus, koska suurin osa ihmisistä sietää silikoneja. Jokaisen pitää vain valita itselle sopivat tuotteet.

    Muuten, olisi kiva, jos tekisit joskus juttua kosmetiikka-allergiasta / -yliherkkyyksistä. 🙂

  15. Tekstissäsi on hyviä pointteja ja olen samaa mieltä kanssasi. Olen lukenut blogiasi vuosikausia, koska pidän siitä kovasti, mutta minua on silti alkanut viime aikoina hieman häiritsemään yksi asia. Joissain postauksissa on nykyään havaittavissa häivähdys lukijan opettamista tai ehkä jopa pientä aliarviointia. Esim: "Toivoisinkin, että ensikerran kun luette lööppejä tai postauksia kosmetiikkamaailman "hirviöaineista" muistaisitte tämän postauksen ja pitäisitte pään kylmänä." Toivottavasti me lukijat nyt muistetaan tämä tästä postauksesta edespäin ja pidetään medianlukutaito mielessä 😉

    • I see what you mean, thanks. 😉 Tämäkin oppilas yrittää toimia ehdotustensa mukaan ja tsempata mainitsemassasi asiassa.

      Minusta on muuten ihan mahtavaa, että sanotte tällaisista asioista, sillä esimerkiksi tuota en ollut yhtään ajatellut eikä se ole todellakaan ollut tarkoitukseni. Kiitos siis, että avasit silmiä tähän suuntaan. 🙂

    • Mahtavaa, että näin puolin ja toisin voidaan keskustella, ideoida ja antaa palautetta arvostavassa ja rakentavassa hengessä. Ei ole mahdollista kaikissa blogeissa. Hyvä Virve!! 🙂

    • Minusta on ihan oikeasti mukava saada rakentavaa palautetta, joka on esitetty sellaisessa muodossa, että tietää, miten siitä voi kehittää. Tottakai jokainen kokee sen pienen harmistuksen hetken (varsinkin jos ei ole tahallaan tarkoittanut jotain ja saa siitä palautetta), mutta tajuaa sitten kyllä asiaa hetken sulateltuaan, että juuri noinhan tuo on.

      Meillä oli esimerkiksi juuri tällä viikolla koulussa luento, jonka piti ihminen, joka oli omalla alallaan todella tietäväinen ja hänen tietäväisyytensä todistelu paistoi ulosannista niin paljon läpi aivan mielettömän ärsyttävällä tavalla, että suorastaan kauhistuin ja mietin, etten koskaan halua tulla tuollaiseksi. Kaikesta oppii, siis. 😉

  16. Tosi mielenkiintoinen postaus hei, tätä aihetta on tullut pohdittua paljon itsekin. Kiitos Virve! Tästä kuulisin erittäin mielelläni lisää, ja ylipäätään olisi todella mielenkiintoista jos välillä avaisit noita pakkausselosteiden ainesosaluetteloita meille tavallisille tallaajille, kiinnostaisi oikeasti mitä ne kaikki ainesosat joita en ymmärrä ovat.

    Vähän tätä sivuten, Kuluttaja -lehdessä oli muuten tosi hyvä juttu BB- ja CC-voiteista ja vertailua ainesosien välillä yms, voisi kiinnostaa suakin!

    • Menen tähän asiaan enemmän seuraavissa osissa, joissa ensin pohditaan kosmetiikan raaka-aineiden turvallisuuden testaamista ja sitten taas myöhemmin mennään siihen, että mistä sen lopullisen saamansa cocktailin voi koskaan saada tietääkään! 🙂

      Voi kun itsekin ymmärtäisi jo paremmin, että mitä ne kaikki ainesosat oikeastaan ovatkaan ja miksi joku huonolta kuulostava juttu voikin jossakin tuotteessa olla oikeasti hyvä. Sitä kohti mennessä ja matkalla toivottavasti paljon opittuna! 🙂

  18. jäi vähän hämmästyttämään. oliko tän postauksen tarkoitus kritisoida mediaa? vaiko vakuuttaa kemikaalien turvallisuudesta? aika yksipuoleisen kuvan tästä mun mielestä sai, nimittäin että kriittiset pohdinnat esim. kemikaalialtistusten pitkän linjan vaikutuksista olisivat kaikki jotain hysteerikkojen huuhaata. kuulepas virve, et ole tainnut vieläkään sisäistää kovin tieteellistä ajattelutapaa!

    en ole aiheen asiantuntija, mutta se nyt varmaankin on fakta, että monet sairaudet ovat lisääntyneet, ja että koko ympäristö on poissa tasapainosta. siinä on takuuvarmasti osansa sillä valtavalla kemikaalikuormalla, jonka päivittäin kohtaamme. totta kai kosmetiikka on vain yksi osa-alue, mutta mukana kuitenkin. käsittääkseni monista jutuista ei yksinkertaisesti ole riittävästi luotettavaa tutkimustietoa. ja siellä onnessasi huokailet eu:n lainsäädännön tiukkuudesta, mutta oletko tullut ikinä ajatelleeksi, millainen lobbauskoneisto eu:ta pyörittää? ja miten tutkimustakin ohjaavat kaupalliset intressit?

    lisäksi on aiheellista pohtia, että onko tuo kosmetiikan mukana tuleva kemikaalikuormitus todella tarpeellinen? jotenkin näistä "kaikki on turvallista toisinväittäjät on hörhöjä laitan tässä nyt kädet korville ja alan lallatella!!" -jutuista tulee mieleen, että ollaan vähän liian helposti nielty kosmetiikkateollisuuden syötti.

    totta kai pelonlietsonta on typerää, mutta kuka aikuinen ihminen nyt vaipuu hysteriaan? ja eikö pieni varovaisuus ole parempi kuin silmitön usko markkinamiesten hyväntahtoisuuteen (vähän halpa heitto mutta pakko: tätä asiaa voisi kysyä vaikkapa contergania onnellisesti raskauspahoinvointiin nappailleilta naisilta. kannattiko luottaa siihen että kyllähän sitä nyt kuluttajien parasta ajatellaan aina ja kaikissa asioissa!)

    ehkä multa meni jotenkin täysin ohi tän postauksen pointti, mutta tällaisia mietteitä postaus herätti. kaikenkaikkiaan tää oli jotenkin hyvin tarpeeton ja pointiton postaus. jos sua suututtaa "media" niin kiinnostaisipa tietää, että mitähän roskaa sä sitten luet… harvemmin vakavastiotettavat mediat tällaiseen hairahtaa. muussa tapauksessa: ehkäpä aihetta olisi voinut käsitellä vähän vähemmän mustavalkoisesti.

    • Hyviä pointteja sinulla. 🙂

      Tämä Inside the Industry -postaussarja on moniosainen sarja, jonka uudet osat rakentuvat aina vanhojen osien päälle. Seuraavassa postausosassa pohditaan läpi enemmän sitä, millaista turvallisuuden arviointia tuotteen yksittäisille ainesosille tehdään ja arvioidaan niiden turvallisuutta sen tuotteen yhteydessä. Sen jälkeisessä osassa sitten pohditaan, että mistä sitä voi tietää, millaisen cocktailin päivässä tai elinaikanaan sitä ihollensa kohdistaakaan.

      Tämän postauksen ideana oli tosiaan kritisoida hieman median myllytystä ja nostaa kissa pöydälle saaden ihmiset muistamaan, ettei kaikki ole välttämättä vaarallista, vaikka siinä riski olisikin. En tietenkään halua sanoa, että aina tulisi luottaa yhteiskuntaan sokeasti, mutta pääpointtina oli saada heräteltyä ajatusta siitä, että päätösvallan voi ottaa itselleen ja asioiden taustoja voi yrittää selvittää itse ennen kuin vaipuu massahysteriaan. Kosmetiikkateollisuuden osalta mediassa on loppujen lopuksi ollut melko vähän sellaista uutisointia, joka oikeasti vaatisi niitä suuren luokan varotoimenpiteitä. 🙂

      Olet aivan oikeassa, ettei kaikki ole ollenkaan niin mustavalkoista, mutta yhdessä postauksessa on vaan mahdotonta tuoda kaikkea esiin ja siksi keskityin nyt selkeyden vuoksi tässä postauksessa vain tähän yhteen näkökantaan. Blogi on kuitenkin siitä mielenkiintoinen median muoto, että täällä minä voin tuoda kirjoituksissani esiin sen yhden, minun hyväksi kokemani näkökannan ja saada täältä sitten puolestaan vastakommunikaatioksi niitä vaihtoehtoisia näkökantoja.

      Toivottavasti luet postaussarjan seuraavat osat kuitenkin vielä, sillä kuulisin mielelläni vielä niidenkin jälkeen näkökannoista, joita en ole tajunnut ottaa esiin! 🙂

  19. Heh, mitenhän mie saisin anopin lukemaan tämän. Nainen ei käytä edes deodoranttia, koska on lukenut joskus jostain alumiinin aiheuttavan syöpää. Ja kyllä, hänen mielestään deodorantti ja antiperspirantti ovat sama asia. Meikkaavana ihmisenä on joskus tuskaa käydä heillä. Onneksi poikansa on järkevämpi….

    • Hauskintahan tuossa on se, ettei kukaan ole koskaan tainnut kirjoittaa niin missään. Muistaakseni tässä oli kyse siitä, että syopäkasvaimesta olisi loytynyt alumiinia ja sitten alettiin miettiä, että onko se päätynyt sinne antiperspirantista eikä kukaan ole voinut osoittaa niillä olevan yhteyttä, mutta kansankielelle tämä kääntyy juurikin noin helposti. 🙂

  20. Käyn satunnaisesti tapahtumissa myymässä yrityksessäni valmistamaani kosmetiikkaa. Vähintään joka toisessa tapahtumassa joku – useimmiten keski-iän ylittänyt nainen – tulee kysymään, onko saippuan valmistuksessa käytetty lipeää, ja vastatessani "Kyllä, mutta…" juoksee karkuun ennen kuin ehdin jatkaa lauseen loppuun: "…valmiissa saippuassa ei ole yhtään lipeää, koska 90% siitä neutraloituu ensimmäisen tunnin ja loput ensimmäisen viikon kypsymisen aikana." Saa kyllä pitkään etsiä, jos haluaa saippuaa, jonka valmistuksessa ei ole käytetty lipeää. Saippuankorviketta, jota saippuan nimellä marketeissa myydään, löytää kyllä helposti.

    • Voi höh, mutta juuri noinhan tuo on. Eli nyt vaan sitten sen markkinointihenkisyys käyntiin ja lauserakenne ympäri aloittaen, ettei valmiissa saippuassa ole, mutta… 😉

      (Uskon, että teekin asian ihan oikeasti juuri niin päin ja tuo oli vaan kärjistetty esimerkki, joka kyllä oli ihan kuvaava ja oikein nappi tässä asiayhteydessä.)

    • Muovi on varsin yleisesti käytössä kosmetiikkatuotteissa ja oman käsitykseni mukaan yleensä ne pehmeimmät rakeet ovat muovia, sillä niitä voidaan käsittääkseni helpommin säädellä tietyn muotoisiksi ja pehmeiksi ja monesti taas ne luonnonkosmetiikan esim. vaikka aprikoosinkivestä jauhetut kuorivat rakeet voivat olla niitä karheampia, sillä niiden muoto ei ole niin säännöllinen.

      Itse käyttäisin ihoni kannalta mielummin muovirakeita, sillä ne ovat useinmiten juuri niitä hellävaraisempia oman käsitykseni perusteella. Olen kuitenkin valmis muuttamaan käsitystäni, mikäli joku osaa tarjota minulle tästä parempaa tietoa.

      Toisaalta on ihan totta, että muovi voi olla ympäristölle todella haitallista ja varmasti tuo artikkelissa esitetty asia pitää paikkansa ympäristön kannalta. Tuo on todella mielenkiintoinen aihe kyllä.

      Itse olen viimeaikoina ratkaissut asian sillä, etten enää oikeastaan kuori ihoani, vaan puhdistan sen vain hyvin kasvosienellä ja Clarisonicin puhdistuslaitteella (molemmista ollut viimaikoina juttua blogissani, jos joku kiinnostuu lukemaan). Näin iho on joka päivä tuntunut puhtaalta eikä erilliselle kuorinnalle ole ollut tarvetta.

      Sain juuri myös eräältä kosmetiikan asiantuntijalta hyvän pohdinnan aiheen hänen heittäessään, että jos kerran tiedämme, että ihon hankaaminen paksuntaa ihoa (kantapäihin kohdistuva hankaus saa aikaan kovettumia), niin miksi hankaisimme kasvojemme ihoa säännöllisesti rakeillakaan. Hän heitti vaan ilmoille kysymyksen siitä, että voisiko olla, että jatkuva mekaaninen hankaus voisi sekin paksuntaa ihoa? Toisaalta tuo mekaaninen hankaus kestää kyllä vain minuutin pari kertaa viikossa ja kanpapäiden hankaus kauemmin, mutta tuon kysymyksen pohjalta saa itse päättää, mihin uskontokuntaan tahtoo kuulua. Itse en tiedä vielä asiasta tarpeeksi voidakseni perustella asiaa yhtään sen enempää. Olen kuitenkin ollut useita kuukausia tyytyväinen ilman kuorintaa. 🙂

    • Hei Virve. Jalkapohjien ja kämmenien iholla eli ns.paksulla iholla on epidermiksessä kirkassolukerros, joka mahdollistaa ihon paksuuntumisen. Muualla ei kirkassolukerrosta ole. 🙂

    • Kiitos tuosta infosta, en itse tiennyt itseasiassa, että kirkassolukerroksen vuoksi syntyy tuo paksuuntuminen. Jälleen aihe, josta on todella mielenkiintoista oppia lisää, eli kiitos kun kommentoit! 🙂

    • Nyt kun pistit ajattelemaan, niin voin jopa ymmärtää sen, miksi muovia käytetään. Ihan juurikin ton takia, et sitä haluaa pehmeän tuntuiset rakeet ja muovi sen mahdollistaa 😉

      Mietin sitäkin, että mistä voisin lukea säilöntäaineista ja hajusteista, jotka oikeasti tiedetään allergisoiviksi? Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä arvioitiin cc- ja bb-voiteita mm. siten, että vertailtiin kuinka monta tiedettävästi allergisoivaa ainesosaa tuote sisältää. Artikkelissa kerrottiin myös, kuinka parabeeneista on tullut pahis ja kyseenalaistettiin sitä. Tottahan se on, monessa lukee "paraben-free". Luki myös, että sana hypoallergeeninen saattaa olla joillekkin harhaan johtava mainosväite, sillä se antaa olettaa että tuote on hajusteeton.
      Sen kyllä ymmärrän, että säilöntäaineet on todella tärkeitä ja oli hyvä tätäkin artikkelia lukiessa kyseenalaistaa parabeenien pelko. Kokisin vain sen hyväksi, että oppisin lukemaan inci-listalta jos tuotteessa on paljon tiedettävästi allergisoivia tuotteita, sillä voisin välttää mahdollisesti omat iho-oireet. En nyt niinkään välttämättä lähteä taivastelemaan, että voi ei tässä on nyt sitä säilöntäainetta jota sanottiin allergisoivan. Ehkä ennemmin oppia, sen mitkä ne mulle allergisovat säilöntäaineet on, kun etsin niitä tuotteita, jotka sisältävät kaksi ehkä allergisoivaa ainesosaa, sen 16 sijaan 🙂 Paula's Choisen Beautypedia on jo tuttu ja siitä on ollut jonkin verran apua, haave vaan olisi oppia jotenkin lukemaan inci-listas oikein. Eikä ottaa sieltä turhaan poimia yhtä ainesosaa ja kyseenalaistaa sitä. Onko oikeasti jotain säilöntäaineita (ja muita ainesosia), joiden voidaan sanoa kuuluvan tähän luokkaan, yleisesti allergisoiva. Kun ei tiedä kosmetiikan kemiasta, ni onko tää edes mahdollista mitenkää tutustua aiheeseen?

      Tälleen sua häiritsin, kun käytät jo muutenkin niin paljon aikaa kommenteihin, kun vastaat nlin perusteellisesti:/

    • Älä huoli, minusta on ihanaa, kun laitatte minut miettimään näitä asioita. Minähän opin tässä itsekin kokoajan!

      En uskalla vielä tämän hetkisellä tietämykselläni heitellä ääneen mitä sattuu, joten voisit aloittaa tuohon aiheeseen tutustumisen esimerkiksi perehtymällä tähän Tukesin sivuun ja seikkailemalla sen kautta muille aiheeseen liittyville sivustoille: http://www.tukes.fi/fi/Kuluttajille/Kemikaalit-aineryhmittain/Herkistavat-aineet/

      Yksi mielenkiintoinen tutkimisen aihe on lista niistä 26:sta tuoksuaineesta, jotka yleisimmin aiheuttavat kosketusallergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos normaalisti kehittämänsä tuoksukombon saa nimetä INCI-listassa vain hajusteen (parfum) nimellä, täytyy kuitenkin jokainen noista aineosista merkitä vielä erikseen, mikäli tuoksukombon vaikutuksesta niitä on iholle jätettävässä tuotteessa yli 0,001% tai poishuuhdeltavassa tuotteessa enemmän kuin 0,01%. Jos siis teen hoitoaineen, jonka tuoksusekoituksessa olen käyttänyt Linaloolia ja sen pitoisuus valmiissa tuotteessa on yli 0,01%, täytyy pakkausmerkinnöissä lukea parfum sekä myös erikseen Linalool. Teknokemian sivuilla on asiasta mielestäni esitettynä tietoa selkokielellä:
      http://www.teknokemia.fi/fin/kosmetiikka/kosmetiikan_puheenaiheita/allergiat_ja_kosmetiikka/

      Toivottavasti nämä auttavat alkuun! Ja kyllä minulta tosiaan saa ihan reippaasti kysellä, sillä rakastan lähteä selvittämään näitä juttua ja jos minä en osaa vastata tai vastaukseni menee väärin, löytyy lukijoiden joukosta aina varmasti niitä, jotka tietävät enemmän kuin minä (aivan kuten edellä jo todettiin juuri). 🙂

    • Ohhoh, olipas se video! Istuin tänään juuri pari tuntia USA:n kosmetiikkalainsäädöntöä koskevalla luennolla ja voin luvata, ettei meiltä taatusti tule jatkossakaan blogissa keskustelunaiheet loppumaan! 😉

    • Tuo pitkäaikainen altistuminen on tosiaan se tärkeä puheenaihe, jota kohti minäkin näissä Inside the Industry -postauksissani pikkulhiljaa matkaan. Sitä ennen luvassa vielä pari pikkujuttua, jotka haluan käsitellä ensin. 🙂

Kommentointi on suljettu.