Vietnam | Kaikki postaukset aiheesta | Ostolakossa-blogi Virve

Minulle yksi matkustelun kiinnostavimpia osia on matkakohteen kosmetiikkatarjonta. Kyse ei ole vain itse kosmetiikasta vaan myös siitä, mitä kosmetiikkatarjonta kertoo maan yleisestä tilasta ja ajatusmaailmasta. Minulle maan kosmetiikkatarjonta on erityinen hyvinvointimattari, sillä kosmetiikkatarjontaa analysoimalla voi helposti päätellä paljon siitä, kuinka paljon paikallisilla on ylimääräistä rahaa käytettävänä, kuinka vahva rooli turismilla on maan taloudessa ja muita maan tilasta yllättävän paljonkin suuntaa antavia vihjeitä.

Kiinnitänkin siis huomiota, onko tarjolla vain paikallista kosmetiikkaa, valtavasti jostain tietystä maasta tai tietyltä alueelta tulevia tuotteita vai onko kosmetiikkatarjonta jopa lähes olematonta jostakin syystä sekä minkä hintaluokan tuotemerkkeihin maan markkinat näyttävät pääosin keskittyvän.

Kävimme toukokuun vaihteessa Vietnamissa enkä ollut ennen Vietnamiin lähtöä selvitellyt maan kosmetiikkatarjontaa kovin tarkasti. Lähtöä edeltävänä iltana yritin googletella hieman vinkkejä Ho Chi Minhin kosmetiikkashoppailuun, mutta jostain syystä en tuntunut löytävän oikein mitään.

En ehtinyt googletella kovin paljon, joten uskoin, että maasta löytyisi kyllä varmasti ihan mukavasti kosmetiikkaa. Päädyinkin tämän ajatuksen pohjalta esimerkiksi lähtemään matkaan ilman suihkugeeliä, shampoota, hoitoainetta ja vartalovoidetta, sillä ajattelin niitä todennäköisesti löytyvän hotellista ja jos ei löytyisi, ostaisin vaikka edes jostain pikkukaupasta mielenkiintoisten tuotteiden matkakoot.

Ho Chi Minhiin saavuttuani minulle kuitenkin selvisi, miksi kaupungin kosmetiikkatarjontaan ei löytynyt netistä erityisiä shoppailuvinkkejä. Se nimittäin johtui siitä, että kosmetiikkavalikoima paljastui melko olemattomaksi.

Vietnamissa on hieman yli 90 miljoonaa asukasta ja Ho Chi Minhissä heistä asuu hieman alle 10 prosenttia. Voisi siis olettaa, että kosmetiikalle olisi kysyntää ja että sitä löytyisi. En kuitenkaan tiedä, missasinko jonkun salaisen kosmetiikkakeskittymän, sillä minä en löytänyt sitä liiemmin.

Kaupungin paras kosmetiikkavalikoima vaikutti olevan Vincom Center -ostoskeskuksessa, joka oli minusta kuitenkin melko pieni. Ostarilta löytyi kaupungin paras korealaisen kosmetiikan keskittymä, sillä siellä nököttivät vierekkäin Laneige, Sulwhasoo ja Innisfree. Muistaakseni samassa rakennuksessa oli myös The Face Shop -myymälä. Ostoskeskuksessa oli lisäksi Bobbi Brownin oma myymälä sekä selektiivisen kosmetiikan osasto.

Kaupungilla kuljeskellessa silmiini sattui muutama yksittäinen korealaisen kosmetiikan myymälä, joihin en kuitenkaan uskaltautunut astumaan. Esimerkiksi Misshalla ja kangasnaamioistaan tunnetulla Medihealilla oli omat myymälänsä, mutta en nähnyt niissä koskaan oikeastaan muita ihmisiä kuin henkilökuntaa, mikä paitsi laittoi minulle jarrut päälle, myös kertoi siitä, etteivät ne olleet mitään paikallisten ykköspaikkoja shoppailla. Ho Chi Minh tuntui muutenkin mukavalta vaihtelulta Bangkokille ja aiemmin keväällä kokemallemme Kuala Lumpurille, sillä shoppailu ei todellakaan tuntunut olevan tämän kommunistivaltion asukkaiden suurimpien kiinnostuksenkohteiden joukossa.

Muutamasta fiinimmästä tavaratalosta lötyivät perus lancomet, esteelauderit, clarinsit ja muut vastaavat kansainväliset selektiiviset tuotemerkit, mutta niidenkään osastoilla ei näyttänyt käyvän erityistä kuhinaa ja hintataso vaikutti olevan minulle tutuissa luvuissa. Ei siis toisaalta ihme, ettei osastoilla näkynyt ahkerasti shoppailevia paikallisia, joiden tulotaso ei ole keskimäärin kovin korkea eikä selektiivinen kosmetiikka taatusti ole se, mihin rahat sijoitettaisiin.

Minua kiinnostaa matkoilla aina eniten päästä paikallisiin kemppariketjujen liikkeisiin, sillä niiden hyllyt ovat tunnetusti täynnä edullisia mielenkiintoisia löytöjä. Ho Chi Minhissä kemppariketjuna oli muuallakin Aasiassa tunnettu Guardian, joka oli kuitenkin melkoinen pettymys.

Niitä oli kauungilla muutamia ja myös ne olivat hyvin tyhjiä asiakkaista. Tuotevalikoima oli hyvin yksinkertainen eikä erityisen kiinostava. Hiljaisessa myymälässä ei huvittanut oikeastaan pyöriä ja päädyimme sinne itseasiassa vain siksi, että tarvitsin päänsärkyyni särkylääkettä. Sain kuitenkin kuulla myyjältä, että kaikki särkylääkkeet olivat apteekista loppu ja lähdin sieltä pois hieman ihmeissäni. Toiseen apteekkiin olisi ollut pitkä matka, joten päätin pärjätä ilman.

Bangkokissa lempparijuttujani olivat jokaisella nurkalla sijainneet 7-Eleven-myymälät, jotka olivat täynnä minikokoista päivittäiskosmetiikkaa. Olinkin laskenut sen varaan, että löydän tältäkin reissultani minikoot käyttööni, mutta niitä ei kyllä mistään liiemmin löytynyt. Paikallisten ruokakioskien valikoima oli eirttäin suppea ja koostui lähinnä aurinkovoiteista ja epäpuhtaan ihon putsareista, muutamista dödöistä ja normaalikokoisista hygieniatuotteista. Itseasiassa siinä missä Thaimaassa kosmetiikkavalikoimaa tuijotellessa silmiini pomppasivat hatkuvasti tuotteet, jotka lupailivat vaaleampaa hipiää, vaikutti Vietnamissa taikasanana olevan ”acne” ja sen vastaiset tuotteet olivat selvästi suosittuja.

Kaupungilta lötyi myös aiemmin hieman paheksumani Mumuson myymälä, jossa vaikutti olevan usein nuorempaa väkeä ja jonka edulliset ”korealaiset” kosmetiikkatuotteet näyttivät myyvän hyvin.

Kaupungilla pyöriessäni silmiini sattuivat lisäksi mm. The Body Shopin ja Yves Rocherin myymälät, mutta päällimmäinen ajatukseni oli ehdottomasti, ettei Ho Chi Minhiin mennä shoppailemaan kosmetiikkaa. Pärjäsin koko reissuni hotellin totaalisen surkealla shampoolla ja suihkugeelillä, jotka olivat oikeasti täysin samaa (surkeaa) tavaraa kahteen eri pulloon purkitettuna sekä ilman hoitoainetta ja vartalovoidetta. En ostanut koko reissulta yhtäkään kosmetiikkatuotetta.

Vaikka Vietnamin Ho Chi Minh ei olekaan mikään erityinen paikka kosmetiikan shoppailuun, oli se minusta aivan mahtava kokemus. Monille tulee kaupungista ensimmäisenä mieleen valtava mopojen virta ja niiden määrä olikin tosiaan jotain aivan hullua. Yksi moottoripyörä saattaa kuljettaa kyydissään vaikka koko perhettä lemmikkeineen ja pyörän kyytiin voidaan sitoa vaikka kuinka valtava kuorma.

Itseasiassa takaisin Bangkokiin palattuamme emme enää todellakaan kokeneet sen liikettä yhtään niin hulluksi kuin aiemmin ja se alkoi jopa tuntua mukavan rauhalliselta. Ho Chi Minhissä oli jatkuvasti käynnissä järkyttävä tööttäily, mopoja tuli sieltä täältä ja liikenne vaikutti kaoottiselta. Jopa Bangkokin liikenne tuntui siihen verrattuna järkevältä! Kun mopojen ja skootterien täyttämiin katuihin yhdisti seisovan ilman ja paahtavan kuumuuden sekä pienen ilmankosteuden, oli sekoitus kaikkia aisteja aika kattavasti uuvuttava.

Bangkokissa ja Kuala Lumpurissa kuljeskelin mielelläni keskustassa yksin, mutta Ho Chi Minhissä minulla ei ollut oikein sellainen fiilis, että haluaisin lähteä tutkimaan paikkoja ilman miestäni. En kokenut ympäristöä mitenkään turvattomaksi, mutta en silti myöskään sellaiseksi, että siellä olisi mukavaa seikkailla ilman miestäni. Voi siis olla, että ehkä joku kosmetiikkakeidas jäi tämän vuoksi löytämättä, mutta ainakaan niitä ei liiemmin satu kohteessa silmiin jos ei ihan etsimällä etsi.

Sotaan liittyvät jutut kiinnostavat minua kuitenkin todella paljon, joten Vietnamin reissumme painottuikin niihin. Vietnamin sotaa summaava sotamuseo ja Củ Chi -tunnelit olivat minulle reissumme kohokohta ja suosittelen niitä kaikille aiheesta vähänkään kiinnostuneille. Näiden lisäksi matkan parasta antia oli tietysti myös herkullinen ruoka, jonka äärellä vietimme reissusta merkittävän osan.

Minään lapsiperheiden kohteena en kaupunkia ehdottomastikaan kokisi ja ajatuskin siitä, että kaupungissa yrittäisi kulkea lastenvaunujen kanssa naurattaa jopa. Sanoisinkin kaupungin sopivan parhaiten matkustajalle, joka on kiinnostunut tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja kaupunkielämään ja joka ei ole kiinnostunut shoppailusta sekä uima-altaalla tai rannalla löhöilystä.

Vietnam ja Ho Chi Minh oli siis erittäin mielenkiintoinen kokemus, mutta en usko, että tulen silti palaamaan sinne enää toiste. Viikko siellä oli mielenkiintoinen kokemus, josta nautin, mutta täytyy myöntää, että viihdyn paremmin vielä hieman modernimmissa kaupungeissa.