Kun puhun minimalismista, kysytään minulta nykyään usein, olenko laskenut, kuinka monta tavaraa omistan.
Tiedän, että monille äärimmäisille minimalisteille tavaroiden laskeminen on hauskaa hupia ja onhan siinä kieltämättä jostain syystä jotain kiehtovaa kun kuulee, että joku pärjää vaikkapa sadalla tai jopa vähemmällä määrällä tavaroita.
Se saa aina miettimään, onko tosiaan tarpeen omistaa se kaikki, mitä omassa kodissaan pyörii ja mahdollisesti jopa laittamaan omia ajatuksiaan uusiksi. Se voi siis olla inspiroivaa.
En ole itse kuitenkaan ollut innostunut laskemaan tavaroita, sillä en ole toistaiseksi ainakaan kokenut, että tuolla tiedolla olisi minulle tai kenellekään muullekaan mitään hyötyä.
Jostain syystä moni kuitenkin aina minimalismistani kuullessaan kysyy, tiedänkö kuinka monta tavaraa omistan. Määritteleekö tavaroiden lukumäärä sen, olenko hyvä minimalisti tai tarpeeksi minimalistinen voidakseni ylipäätään kutsua itseäni minimalistiksi? Ei tietenkään määrittele.
Pitäisikö tavarat sitten laskea, jotta voin verrata itseäni muihin tai että joku muu voi verrata itseään minuun? Tarvitseeko kenenkään verrata itseään yhtään keneenkään? No ei tosiaankaan tarvitse eikä edes kannata.
Eiväthän kaikki tavaroitaan laskevat toki laske niitä siksi, että vertailisivat itseään muihin. Monia vain kiinnostaa tietää, kuinka monta tavaraa itse omistaa. Muiden halu laskea tavaroitaan ei ole minulta millään tavalla pois ja kuten sanoin, onhan minustakin jopa kiinnostavaa kuulla niitä muiden lukuja.
Kuten sanoin, en siis ole laskenut tavaroitani, mutta never say never, eli tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö joskus innostuisi jostakin syystä tekemään sitä.
Yksi syy tavaroiden laskematta jäämiselle on myös se, etten oikeastaan ole edes varma, kuinka tavarat pitäisi laskea. Laskisinko vain henkilökohtaisen omaisuuteni? Ovatko kymmenet alushousuni yksi vaate, kuten löyhemmissä tulkinnoissa lasketaan, vai tosiaan sen kymmenen? Lasketaanko kaikki sukkaparitkin yksittäin?
Onko vääristävää laskea vain omat tavarat, jos asuu yhdessä toisen ihmisen kanssa ja käyttää sitten kuitenkin vaikkapa niitä keittötarvikkeita? Pitääkö laskea kaikki talossa olevat tavarat, joita molemmat käyttävät? Onko sohva minun tavarani, vaikka vuokraisimme asuntomme kalustettuna ja se olisi vuokra-asunnossa oleva kaluste?
Ovatko ruokailuvälineet yksi tavara, vai pitääkö minun huomioida, että mieheni on ostanut 12 hengen ruokailuvälinesarjan jälkiruokahaarukoineen, eli jo se on yli 70 erillistä esinettä?
Meillä on neljä käsipyyhettä, joita molemmat käytämme. Pitääkö minun laskea niistä kaksi omikseni, sillä tasa-arvoisen jaon mukaan käytän tavallisesti niistä kahta, vaikka ne eivät omiani varsinaisesti olekaan? Onko toinen astiankuivauspyyhe minun tavarani? Jos taas lasken kaikki kotimme tavarat, tuleeko minun laskea mukaan muusikkomieheni kaikki mahdolliset instrumenttien lisäosatkin? Ei kai sentään kuitenkaan?
Onko seinällämme oleva, viidestä erillisestä osasta koostuva taulu yksi vai viisi tavaraa? Entäpä kaksi vierekkäin asetettua taulua, jotka minusta kuuluvat yhteen, mutta ovat silti kaksi irrallista esinettä, jotka voisi periaatteessa irrottaa toisistaan?
Aivan liikaa kysymyksiä, joiden vastaus on oikeastaan täysin yhdentekevä.
Suurin syyni tavaroiden laskematta jättämiselle on siis ollut, ettei määrällä ole ollut minulle mitään väliä, sillä se ei varsinaisesti vaikuta elämääni mitenkään.
Mikä sen sijaan vaikuttaa elämääni on, kuinka paljon tilaa nuo tavarat vievät, kuinka helppoa niitä on liikutella paikasta toiseen sekä kantaa tarvittaessa vaikka mukanaan ja ennen kaikkea kuinka paljon ne painavat.
Ihmiset vähentävät tavaroitaan kukin eri syistä eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa syytä vähentää tavaroitaan. Oma syyni tavaroiden vähentämiseen on kuitenkin yksi niistä tyypillisimmistä: vähäinen tavaramäärä tuo nuuskamuikkumaisen tunteen vapaudesta ja siitä, että itsensä on halutessaan hyvinkin helppoa siirtää tai jopa muuttaa toiseen paikkaan. Ei se välttämättä tarkoita, että niin haluaisi kokoajan tehdä, mutta sen mahdollisuus tuntuu hyvältä.
Minulle tunne vapaudesta on siis todella tärkeä, joten elän omien arvojeni mukaista elämää omalla tavallani. Toisille taas voi olla tärkeämpää tunne siitä, että tavarat ankkuroivat turvallisesti paikoilleen ja rakentavat ympärille kodin, joka ei lähde minnekään. Ei ole olemassa oikeita ajatustapoja, on vain erilaisia tuntemuksia.
Vaikka en ole laskenut kaikkia tavaroitani, olen toki laittanut kokeeksi matkalaukkuun kaikki henkilökohtaiseksi tunnistamani tavarat, joita emme jätä kalustettuna vuokrattavaan asuntoomme.
Ne mahtuivat siihen hyvin (okei, kuvausvaloja lukuunottamatta) ja rullaisin laukun ongelmitta mukanani laivaan, mutta lentokoneen ruumaan menevien matkatavaroiden painorajoituksiin se ei vielä ainakaan varmasti mahtuisi, sillä laukussa oli edelleen sen verran monta käyttöä odottavaa kosmetiikkatuotetta.
Muutamien tavararyhmien kanssa olen kyllä tehnyt poikkeuksen, koska niiden laskemista olen pitänyt hauskana. Yksi näistä on on meikkikokoelmani (tulevaisuudessa mahdollisesti myös ihonhoitotuotteeni).
Olen varsin peruspirkko, mitä meikkaamiseen tulee ja minusta on entisenä meikkihamsterina ollut suorastaan hauskaa huomata, kuinka paljon aiempaa vähäisempi meikkimäärä minulle riittää. Ihan kuin niitä laskiessani toteaisin sille parikymppiselle minälleni, että katso nyt, vähempikin riittää.
Myönnän, että jatkuvasti pienentyvän meikkikokoelman laskeminen saa siis minussa aikaan kiksejä, sillä on hauskaa huomata ajatustensa muuttuvan. Ennen minulle oli tärkeintä valinnanvara, nyt taas helppous ilman arjen yhdentekeviä valintoja, jollaisiksi vaikkapa ”oikean” luomivärin valinnan nykyään itselleni koen.
Toinen hauska laskettava asia taas on ollut vaatekaappini sisältö, jotka on kutistunut pikkuhiljaa jo varsin kompaktiksi. Vaatekaapissani taitaa olla tällä hetkellä kaksikymmentä vaatetta (alusvaatteet, sukat ja sukkahousut poislukien).
Siellä on edelleen ylimääräisiä vaatteita, sillä en tietenkään tarvitsisi vaikkapa viittä neuletakkia, mutta koska ne ovat löytyneet vaatekaapistani jo, pidän niistä kaikista ja käytän niitä, luovun niistä sitä mukaa, kun ne alkavat olla siinä kunnossa, etten enää halua käyttää niitä. Neljä niistä on kymmenisen vuotta vanhoja ja yksi muutamia vuosia vanha.
Mikä oma tavoitteeni tavaroiden määrän suhteen sitten on?
Ehkä se, että kaikki henkilökohtaiset tavarani mahtuisivat yhteen matkalaukkuun, joka painaa korkeintaan 20 kiloa ja laukun ulkopuolelle jäisivät vain sellaiset tavarat, jotka kalustettuna vuokrattavaan asuntoon yleensäkin jätetään. Ehkä jopa uskon, että henkilökohtaisia tavaroitani olisi joskus tulevaisuudessa vähemmänkin.
Tämä toisi minulle tunteen siitä, että voin koska tahansa heittää omaisuuteni kasaan viidessä minuutissa ja olla vapaa menemään. Tällöin myös paikoillaan olo tuntuu valinnalta eikä tilanteen sanomalta pakolta. (Eihän se mikään pakko suuremmalla tavaramäärälläkään tietenkään olisi, mutta vaatii enemmän työtä.)
En voi sanoa, että pyrkisin jotenkin aktiivisesti kohti tätä maalia, mutta uskon, että nykyisellä ajatusmaailmallani se voi hyvin todennäköisesti olla lopputulos, sillä minulla ei ole enää nykyään mielessäni syitä omistaa enempää. En vain koe enää, että tarvitsisin enemmän kuin mitä ehdin tavallisessa arjessani tavaroita käyttää ja on ollut mitä suurin nautinto elää arkea, jossa ei liiemmin ole ylimääräisiä tavaroita.
Aion siis jatkossakin mielenkiinnolla hakea inspiraatiota tavaroitaan laskevilta ihmisiltä, sillä kun kuulen, mitä toinen omistaa ja miten vähällä monet pärjäävät ilman ongelmia, saatan innostua huomaamaan, etten itsekään tarvitse enempää. Inspiroivinta tämä on juuri sellaisten asioiden kohdalla, joita on luullut tarvitsevansa yhden tai jopa useampia.
Tavaroiden laskemista tärkeämpää minulle on kuitenkin se, että valitsemani tavaramäärän omistaminen palvelee tavoitettani elää sellaista elämää, joka tuntuu minusta itsestäni hyvältä ja mahdollistaa minulle ne asiat, joita itse pidän tärkeänä.
Minulle on tärkeää, ettei minusta tunnu, että minulta puuttuisi jotain. Tavaroiden vähenemisen myötä olen kuitenkin huomannut, että hassua kyllä, olen vain hyvin harvoin ajatellut, että minulta puuttuisi mitään ja olen osannut olla paljon aiempaa tyytyväisempi siihen, mitä jo omistan.
Lue myös: Kaikki minimalismista ja tavaroiden vähentämisestä
Jos eläisin yksin, haluaisin omistaa tavaraa vain todelliseen tarpeeseen. En tykkää hamstrata tarpeetonta roinaa ja olen luonteeltani järjestelmällinen. Nautin siististä, järjestelmällisestä kodista. Käyttötavaroita esim. Kosmetiikkaa, pesuaineita, hajuvesiä yms… ostan aina edellisen loputtua. Koska olen perheellinen ja taloudessamme on kaksi ihanaa ja energistä lasta on kotonamme paljon heille tärkeitä tavaroita. Tykkään kuitenkin että koti on siisti ja huolehdin myös säännöllisesti kaappien yms… siivouksesta jolloin laitan tarpeettomia tavaroita kiertoon ja poistoon. Kodin siistiä yleisilmettä on helpompi pitää yllä kun tavaroille on omat paikkansa. Tykkään toki vaatteista, sisustustavaroista yms… mutta niitäkään en osta ostamisen ilosta vaan tarpeeseen. Koska en asu yksin täytyy ottaa toistenkin tarpeet huomioon. Ei minimalistisuutta tarvi mielestäni viedä aina äärimmäisyyksiin vaan sen voi kukin toteuttaa omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Nyt näin, joskus myöhemmin ehkä toisin.
Haluaisin asua kerrostaloasunnossa ja omistaa vain yhdisteltävän perusvaatteiston, kosmetiikkani, valokuvani ja kirjalliset muistoni. Huonekaluja, astioita, tekstiilejä jne. pakollisia olisi pienet lukumäärät ja arvioisin uudelleen tavaroiden tarpeellisuutta säännöllisesti. Ideaalisti perheenjäsenet ajattelisivat ja toimisivat samansuuntaisesti. Nyt elän tuota toivettani ikäänkuin kapselivaatekaapin periaatteella perheen kanssa omakotitalossa: ikiomien vehkeideni suhteen toimin juuri haluamallani tavalla ja yhteisten tavaroiden suhteen pidän (keittiötavara, tekstiilit yms.) minimimäärän kierrossa. Kaikennäköistä yhteistä on kuitenkin paljon varastossa syrjään laitettuna, koska muut perheenjäsenet eivät niistä raaski luopua. Tämä on toistaiseksi toimiva kompromissi: esillä on vähemmän tavaraa, että minä kestän ja tavaraa jemmataan, että muut kestävät 😀
Herranjestas, sinulla on ennen tavaraa kuin minulla ja silti minulle jatkuvasti sanotaan että on minulla liikaa tavaraa ja minun pitäisi vähentää niitä. Kiitos, olipa valaiseva pakina.
Hauskaa, että postaus hyödytti juuri näin, vaikka sen pointtina oli, ettei vertailulle kenenkään kanssa ole tarvetta. 🙂
Saako muuten kysyä, miksi muut ovat kokeneet, että sinulla olisi liikaa tavaraa ja kehottaneet vähentämään niitä? 🙂
Tuo on asia jonka haluaisin itsekkin tietää. Kun olen pänännyt selitystä miksi, niin vastaus on heidän mielestään minulla vain on liikaa tavaraa ilman mitään kummempia perusteluja. Tämän takia on kuluttavaa kutsua ketään kylään ja siksi harvemmin niin edes teenkään. Eniten palautetta ja nälvimistä tavaroiden määrästä on tullut omilta sukulaisilta.
Tämä on varmasti hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeää on miettiä, minkä verran itsestään tuntuu hyvältä ja elää sen mukaan muista riippumatta, sillä aina on joku, joka on eri mieltä siitä, mitä meidän pitäisi omistaa. 🙂 Kun itse taas kerron tavaroiden karsimisestani ja vaikka siitä, että omat tavarani mahtuvat yhteen matkalaukkuun saan aina välillä kuulla, että ”onko tuossa radikaalissa tavaroiden karsimisessa mitään järkeä”. Toisille matkalaukullinen tavaraa on siis paljon, toisille taas vähän ja ratkaisevinta on ehdottomasti se, mitä itse kokee tarvitsevansa ja mahdollistaako oma tavaroiden määrä juuri sellaisen elämän elämisen, jota itse haluaa elää. 🙂
Hauska kirjoitus, erinomaisia pohdintoja ”mikä lasketaan”. Omat henkkoht tavarani vaatisivat matkalaukun sijaan arviolta 3-4 ikea-kassia, mutta siinä on mukana liikuntavälineitä ja hyllyllinen vanhoja päiväkirjoja, joiden skannaaminen sähköiseen muotoon on todo-listallani. Yksi kassi täyttyy yhdeksästä kenkäparistani, koska haluan säilyttää niitä laatikoissaan. Niissä tosin olisi karsimisen varaa, koska osa ei koskaan pääse laatikoistaan ulos. Sekin täytyy hyväksyä, että täällä Pohjolassa talvi- ja sadevaatteet (joita vaaditaan lasten kanssa ulkoillessa) vievät oman tilansa. Vertailu ei tosiaan kannata, mutta hauskoja nämä harjoitukset ovat!