Näin tavaroista luopuminen on hyödyttänyt minua

Kun 1,5 vuotta sitten muutimme Bangkokiin puoleksi vuodeksi, pakkasin mukaani kaiken muun lisäksi vain pari ponnaria. Minulla oli niitä kotona valtava varasto, ”koska niitähän hukkuu jatkuvasti” ja tuon valtavan varaston raahaaminen Thaimaahan asti ei tuntunut fiksulta, sillä sieltähän saisi sitten tarpeisiinsa uusia kun vanhat häviäisivät.

Hyvin suureksi yllätykseseni yksinään noista muutamasta, muistaakseni kolmesta ponnarista ei hukkunut reissuni aikana. Kun palasin kotiin ja raivasimme pois ylimääräisiä tavaroita, aloin pikkuhiljaa luopua ylimääräisistä ponnarivarastoistani, jotka koostuivat lähinnä tavallisista ponnareista, joiden sijaan itse suosin aina Invisibobbleja.

Ostolakossa minimalismi

Puolta vuotta myöhemmin kävin taas ponnarilaatikkoani läpi ja uskalsin jälleen laittaa sieltä eteenpäin hieman ponnareita, sillä jostain kumman syystä minun ei ollut edelleenkään tarvinnut kajota niihin, vaan nuo muutamat ponnarit olivat jo vuoden pysyneet ongelmitta tallessa.

Alkukesästä, eli taas puolta vuotta myöhemmin avasin laatikosta pieneksi pussiksi muuttuneen ponnarivarastoni jälleen, sillä yhtä 1,5 vuoden jälkeen en ollut hävittänyt yhtäkään ponnareistani ja käytin niitä ihan jatkuvasti. Poimin pois kaikki tavalliset ponnarit, joista useimmat olivat olleet käyttämättöminä vuosia ja hankittu vain sitä varten isoina pakkauksina, että ”niitä nyt kuitenkin häviää jatkuvasti”. Laitoin kiertoon kaikki muut ponnarit muutamaa Invisibobblea lukuunottamatta, sillä minä en vain tarvinnut niitä enää.

Ostolakossa minimalismi

Muutama ponnari on todella pieni juttu, mutta ne konkretisoivat minulle todella hyvin yhden pienentyneen tavaramäärän edun eli sen, että kun tavaroita on vähemmän, tulee niistä myös huolehdittua paremmin. Näin tavarat myös kestävät paremmin ja tuovat iloa pidempään.

Paitsi ettei turhista tavaroistani raivattuun kotiini enää tietenkään voinut noin vain hukkua ponnareita, tulin muutenkin huolehtineeksi niistä aiempaa paremmin ja tiesin, minne ne laitan ja mistä voin niitä etsiä. En enää ajatellut, ettei sillä yhdellä ponnarilla nyt ole niin väliä, kun voin kuitenkin ottaa ponnarijemmoistani uuden, mikäli en löydä sitä.

Olen huomannut tämän ilmiön paitsi ponnareiden, mutta myös vaatteiden kohdalla. Kun niitä on vähemmän, tulee niistä huolehdittua enemmän ja kun vaatteet on huollettu, tulee niitä myös käytettyä.

Ostolakossa minimalismi

Ennen komerossani saattoi roikkua pitkiäkin aikoja ryppyisiä vaatteita odottamassa pienellä vaatehöyrystimelläni käsittelyä (vihaan silitystä enkä hanki vaatteita, jotka tarvitsevat silitysrautaa) tai vaatteita, jotka odottivat nyppyjen poistoa. Nyt kun vaatteita on vain vähän, tulen lähes poikkeuksetta huoltakseeksi ne pesun jälkeen sellaiseen kuntoon, että voin koska tahansa napata niistä minkä tahansa käyttööni.

Ylipäätänsä tavaroiden vähenemisen myötä tuntuu hyvältä, ettei nurkissani enää seiso niitä tavaroita, joita ”käytän varmasti”, mutta joita en sitten ihan oikeasti tule koskaan käyttäneeksi. Tai no, luulen aina, ettei näin ole, mutta tavaroiden vähentyessä tulee entistä paremmin tunnistaneeksi tällaiset turhat tavarat. Joskus kuitenkin huomaan, että olen luopunut muista vastaavista tavaroista ja nostanut jopa jonkun esineen oikein helposti ulottuville, mutta siitä kaikesta huolimatta en kuitenkaan tule koskaan käyttäneeksi sitä. Tämä on selkeä merkki siitä, että tavarasta voi olla sopiva aika luopua.

Ostolakossa minimalismi

Yksi esimerkki omista tavaroista paremmin huolehtimisesta on myös ollut se, että aiemmin niin pakkopullana ja maailman kurjimpana tehtävänä pitämäni meikkisiveltimien pesu on ollu minusta nykyään jopa mukavaa. Omistin ennen valtavan määrän meikkisiveltimiä, joten jos yksi sivellin oli likainen, laitoin sen vain sivuun ja käytin toista. Noita likaisia siveltimiä saattoi siksi kertyä valtava kasa ja niiden kaikkien pesu oli aina valtava projekti.

Nyt pesen jonkun yksittäisen siveltimen lähes päivittäin eikä se tunnu ollenkaan rasittavalta. Päin vastoin on mukavaa tietää, että ne siveltimet, jotka omistan, ovat jatkuvassa käytössä ja aina sellaisessa kunnossa, että niitä on hyvä käyttää.

Vähän aikaa sitten luovuin myös esimerkiksi ylimääräisestä Shiseidon ripsientaivuttimestani, jota olin säästellyt useita vuosia ajatellen, että jos käytössä olevat samat taivuttimet hajoavat, niin onpahan sitten uudet. Totuus on kuitenkin, että eivätpä ne kovin helpolla hajoa ja jos pidän niistä huolta, ovat ne hyvät vielä useita vuosia. Kivempi siis laittaa käyttämättömät taivuttimet eteenpäin jollekin, josta niille on hyötyä.

Ostolakossa minimalismi

Tavaroiden vähenemisen myötä on tullut helpommin tajunneeksi, mitä tavaroita tarvitsee ja mikä riittää. Ne säästetyt tavarat on tullut aktiivisen käytön myötä todenneeksi todella hyviksi ja on jotenkin levollisempi olo, kun voi olla tyytyväinen niihin eikä tule jatkuvasti miettineeksi, olisiko jossain jotain parempaa. Sen kaiken ajan voi sitten käyttää niihin muihin juttuihin, joille ei ennen muka koskaan ollut jostain syystä aikaa.

Mitä vähemmän turhia tavaroita on, sitä vähemmän niistä huolehtimiseen myös menee aikaa. Vaatteiden huolto, pölyjen pyyhkiminen, esineiden puhdistaminen ja muu tavaroiden yleinen järjestely vievät kaikki aikaa, jonka ihan oikeasti käyttäisin paljon mielummin ihan muulla tavalla. On paljon vaivattomampaa pestä yksi meikkisivellin päivässä ja laskea se jonnekin kuivumaan, kuin pestä kerralla 60, raivata tilaa niiden kuivumiseen ja järjestellä ne sitten oikeille paikoilleen.

Nämä pienet edistymiset ja niiden aikaansaamat muutokset omassa ajattelussa tuntuvat mukavilta. Tuntuukin siis jopa vähän jännittävältä miettiä, että missä menen tavaroideni ja ajatukseni kanssa vaikkapa puolen vuoden tai vuoden kuluttua. Tämä on nimittäin tähänkin asti ollut jo todella kiinnostava matka!

Ostolakossa minimalismi

Onko joku muu huomannut samoja juttuja?

3 kommenttia artikkeliin ”Näin tavaroista luopuminen on hyödyttänyt minua”

  1. Ei mullakaan ponnarit ikinä mihinkään katoa. Tai sukat varsinkaan
    Siitä kun varsinkin puhutaan paljon, että pesukone söisi sukkia. Ei meillä vaan!

    Vastaa
    • Minustakin tuntuu, että jos omistaisi vaikka vain viisi paria sukkia, eivät ne oikeasti kovinkaan usein katoaisi, kun niistä kyllä pitäisi kirjaa ja osaisi kaivata ajoissa. (Käytän itse sukkia todella vähän, joten minullakaan ei ole kokemuksia tästä sukkien katoilusta vaan päin vastoin tuntui, ettei niistä ikinä pääse eroon, joten lahjoitin kolmisenkymmentä paria pois.)

      Vastaa
  2. Meillä ponnarit katoaa. Syyllinenkin on selvillä, kissa napsii niitä ja kuljettelee ympäriinsä. Yleensä jostain pesäkolosta löytyy ponnariarmeija ja ne ovat ihan raadellun näköisiä, joten ei enää omaan käyttöön kehtaa ottaa. Välillä myös hajoaa omassa käytössä. Joten varasto on perusteltu minun kohdallani 😀

    Vastaa

Jätä kommentti