Mainitsin blogini seitsemänvuotispäivästä postatessani, ettei ostamatta oleminen ole minulle enää mikään ongelma ja etten oikeastaan enää nykyään liiemmin ostele mitään.
Jäin miettimään asiaa kovasti jälkikäteen ja pohtimaan, pitikö se varmasti paikkansa. Koen, ettei minulla ole enää nykyään ongelmaa olla ostamatta ylipäätään mitään, mutta samalla minua kuitenkin mietitytti, että oliko asia ihan oikeasti näin vai kuvittelinko sen vaan olevan niin. Voisiko sitä tapahtua silti hieman huomaamatta?
Mielestäni en ole ostanut mitään tarpeetonta. Joulun alla hieman joulukoristeita kotiin ja viime kuukausina muutamia työmekkoja, sisustustarvikkeita sekä talvitakin ja -kengät mutta en mielestäni mitään tarpeetonta.
Ihan vaan varmistaakseni, että olen oikeasti sinut ostelemattomuuden kanssa päätin, että olen tietoisesti koko helmikuun ajan ostamatta yhtään mitään poislukien ruoka, palvelut ja matkaliput. Uskon, ettei minulle tuota mitään ongelmia olla hankkimatta itselleni uusia tavaroita tai muuta materiaa, mutta minusta tuntuu, että minun täytyy tarkistaa asia ihan tietoisen päätöksen kautta kokeilemalla, tuottaako sen noudattaminen minulle ongelmia.
Olen saanut muutenkin viimeaikoina valtavasti uutta intoa paitsi kotia ja materiaa koskevaa fyysisestä minimalismismia kohtaan, mutta innostunut lisäksi myös jonkin sortin muunkinlaisesta downshiftaamisesta. Ajattelinkin, että aiheet olisi mukavaa tuoda jossain määrin myös blogin puolelle -jos ne vaikka vahingossa inspiroisivat muitakin!
Mitäs sanotte?
Tuo ostamattomuuskuukausi on erittäin terveellistä. Ja sitä kannattaa jatkaa pidemmänkin aikaa.
Itse vietin mm. ”älä osta mitään vaatteita vuoden” ja se oli erittäin vapauttavaa ja palkitsevaa. Enkä muuten ostanut tuona vuonna kuin kumisaappaat ja vyön, jotka eivät varsinaisesti ole vaatteita. Suosittelen lämpimästi kaikille.
Kuulostaa mahtavalta! 🙂