”Lähdin Thaimaahan löytääkseni henkisen rauhan” ja muita kliseitä

Ostolakossa minimalismi

Olen ollut eräänlaisessa ”ostolakossa” jo lähes 10 vuotta. Projekti alkoi vierallisesti alkuvuodesta 2009 kun työskentelin kosmetiikkamyyjänä ja tajusin sen seurauksena omistavani aivan liikaa kosmetiikkaa. Laitoin pystyyn Ostolakossa-nimellä kulkevan blogin ja päätin raportoida sinne projektini etenemisestä. Säännöt olivat yksinkertaiset: uusia kosmetiikkatuotteita ei saa ostaa ennen kuin vanhat vastaavat on kulutettu loppuun.

Projekti eteni hitaasti ja otti vuosien varrella monesti takapakkiakin hiipuen jopa lopulta täysin. Noiden vuosien aikana kiinnostus tavaroiden vähentämistä ja minimalistista elämäntapaa kohtaan kuitenkin kasvoi ja otin siinä aina välillä pieniä spurtteja. Muutin vuosien aikana yhteensä 13 kertaa ja jokaisen muuton myötä innostuin aina karsimaan tavaroitani hieman, mutta en kuitenkaan koskaan saanut lopulta aikaan ottaa erittäin suurta askelta ja luopua kunnolla suurimmasta osasta omaisuuttani. On myös ollut kausia, joiden aikana minun ei todellakaan voi sanoa olleen minkään asian suhteen ostolakossa.

Alkuvuodesta 2018 muutimme mieheni kanssa Bangkokiin. Kasasimme tavaroita matkalaukkuihin ja muutimme kalustettuun kaksioon, josta löytyi tarvittava kodin irtaimisto, mutta ei yhtään enempää. Olin lähtenyt matkaan yhdellä ruumaan menevällä matkalaukulla ja pienemmällä, käsipakaasiksi mahtuneella laukulla miettimättä yksittäisten tavaroiden määrää sen kummemmin ja varmistaen vain, että kaikki tavarani mahtuisivat matkalaukkujen painorajoituksiin.

Ostolakossa minimalismi

Bangkokissa asuessani lähdin eräänä päivä pitkälle kävelylle. Se oli huoletonta vaeltelua ilman sen suurempaa päämäärää. Kuuntelin korvanapeilla kännykästäni musiikkia ja annoin ajatuksieni juosta.

Neljä edellistä vuotta olivat olleet elämäni parhaita vuosia. Olin saanut asua ja opiskella Lontoossa, päässyt työharjoitteluun naistenlehden kosmetiikkatoimitukseen, valmistunut ammattikorkeakoulusta estenomiksi, tavannut nykyisen mieheni ja mennyt naimisiin, muuttanut Ruotsiin ihanaan asuntoon, työllistynyt kosmetiikan verkkokaupan maapäälliköksi, matkustellut yli kymmenessä maassa, blogillani meni paremmin kuin koskaan ja nyt asuin Bangkokissa mukavassa asunnossa. Mieleeni nousi valtavasti ihania hetkiä.

Samalla myös tajusin, ettei yksikään näistä mieleeni nousseista huippuhetkistä liittynyt millään tavalla tavaroihin. Kun mietin minut erityisen onnelliseksi tehneitä asioita, ei niiden joukossa ollut uusia käsilaukkuja, huonekaluja, kosmetiikkatuotteita tai muita tavaroita.

Ostolakossa minimalismi

Kosmetiikka on ollut yksi kompastuskiveni minimalismiprojektissani. Ostolakossa-blogin alkuvuosien jälkeen innostuin niin paljon ajatuksesta, että saan tienata elantoni kirjoittamalla omilla ehdoilla omaa blogia kosmetiikasta, etten osannut enää ajatella kosmetiikkaa henkilökohtaisena omaisuutenani vaan koin sen työvälineekseni. Sain PR-näytteitä ja kävin mm. työmatkalla Etelä-Koreassa ja raahasin sieltä valtavasti tuotteita erinäisiä työprojektejani varten. Ruotsiin muuton myötä aloin kuitenkin tietoisesti kieltäytyä yhä useammista PR-lähetyksistä, mutta shoppailin edelleen kiinnostavia tuotteita.

Tammikuussa Bangokiin muutettuani olin tietysti jälleen innoissani uusista kosmetiikkamerkkinoista, jotka tarjosivat valtavasti kiinnostavia tuotteita. Uuden kosmetiikan shoppailu oli hauskaa noin kolme ensimmäistä kuukautta, sillä tarjontaa riitti ja mietin todella monen tuotteen kohdalla, kuinka kivaa sitä olisi kokeilla ja millaisen jutun siitä saisi blogiin.

Ostolakossa minimalismi

Huhtikuun vaihteessa tiedostin, etten voisi enää ostaa ylimääräisiä tuotteita, sillä kaiken pitäisi heinäkuun alussa tulla mukanani takaisin Tukholmaan ja matkalaukuissani olisi tilaa vain rajallisesti. Aika oli sitäpaitsi niin kortilla, etten edes ehtinyt tuottaa kaikista tuotteistani sisältöä blogiin. Aloin hillitsemään kosmetiikan ostamista tietoisesti ja miettimään, mitä ihan oikeasti tarvitsisin. Aluksi minun piti yrittää hillitä hieman itseäni, sillä shoppailuasetus oli jäänyt aivoissani päälle. Se ei ole aikoihin purkautut muuhun kuin kosmetiikkaan, mutta siihen sitäkin vahvemmin.

Viimeisen kuukauden aikana aivoni tuntuvat kuitenkin ohjelmoituneen jälleen ihan uudelleen. Minulla oli ollut Tukholmassa kaikkien työjuttujen ja tavaroideni keskellä jo pitkään rauhaton olo ja työjuttujen suhteen sama rauhattomuus oli toki jatkunut täällä Bangkokissakin. Reilu kuukausi sitten aloin kuitenkin tietoisesti hiljentää tahtia, rauhoittua ja yrittää löytää sitä henkisesti ehkä vähän hukassa olevaa itseäni. Eikö se olekin se suurin klisee, jota kaikki elämästään irtioton ottavat lähtevät Thaimaahan tekemään?

Ostolakossa minimalismi

Palasin jälleen niiden minimalismiin keskittyneiden sivustojen, videoiden, poscastien ja kirjojen pariin, joita olin vuosien varrella käynyt läpi. Tutustuin Fumio Sasakin Goodbye, Things -kirjaan ja katsoin aikoinaan näkemäni ja minua inspiroineen Tavarataivas-dokumentin pohjalta syntyneen Riisutut-ohjelman Maikkarin nettitelevisiosta.

Ajatus tavaroiden vähentämisestä tuntui parhaalta keinolta lähteä etsimään sitä Tukholmassa hieman hukassa ollutta sisäistä rauhaa. Innostuin aivan erityisesti tajuttuani vähän aikaa sitten, että olen tullut tämän Aasian reissuni aikaan toimeen alle sadalla tavaralla. Voisinko tulla toimeen niin kotonakin?

Ostolakossa minimalismi

Olin jo vuosia yrittänyt vähentää tavaroita haaveillen, että kaikki omaisuuteni mahtuisi vain pariin matkalaukkuun. Projekti oli edennyt hitaasti ja varmasti, mutta ei silti millään tavalla radikaalisti. Tajusinkin nyt, että ongelmani oli aina ollut se, että olin keskittynyt niin paljon itse vähennysprojektiin sen sijaan, että olisin edes miettinyt, mitä tavoitteeseen pääseminen minulle tarkoittaisi. Olin vain miettinyt miten sen teen uhraamatta ajatustakaan sille, miksi sen tekisin.

Viime päivinä ajatukset oman omaisuuden minimoimisesta ovat olleet mielessä poikkeuksellisen vahvoina ja niiden ajatusten keskellä on tuntunut jopa hieman haastavalta tuottaa blogiin kosmetiikka-aiheista sisältöä. Ehkä tämä näissä tunteissa ja ajatuksissa kieriminen on vain ohimenevää (toivottavasti ei kuitenkaan), mutta olemme silti puhuneet mieheni kanssa paljon siitä, millaisia asioita tulemme kotona Tukholmassa tekemään, sillä myös huomattavasti minua seesteisempi, jo pari vuotta päivittäin meditoinut ja jatkuvasti henkisen kasvun oppaita lukeva mieheni on innostunut ajatuksesta minimoida kotimme tavarat ihan täysin.

Ostolakossa minimalismi

Ajatus omaisuuden minimoimisesta on tietysti aina käytännön toteutusta helpompaa, mutta nyt minusta tuntuu ensimmäistä kertaa elämässäni, että olen löytänyt omaisuuden vähentämiselle myös syyn ja koen sen aikaansaaman lopputuloksen rauhan tuovaksi asiaksi enkä  vain käsittele koko hommaa kiinnostavana projektina. Täällä Thaimaassa olen saanut maistiaisen siitä, kuinka paljon helpompaa elämä on vain pienellä tavaramäärällä ja kuinka paljon rauhallisemman olon se saa minulle aikaan. Sitä oloa aion lähteä tavoittelemaan myös Tukholmassa 1,5 kuukauden kuluttua.

Ostolakossa minimalismi

Onko kukaan muu kokenut viimeaikoina tavara-ahdistusta?


Lue myös:

Kosmetiikka ja KonMari

Tavarankylväjän tunnustuksia

Puoli vuotta alle sadalla tavaralla?

Saako minimalisti omistaa valtavasti kosmetiikkaa?

Elämäni sottapyttynä: pöytä, jolla vallitsee ikisotku

virve-fredman-taydellinen-iho-opas-korealaiseen-ihonhoitoon

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!

14 kommenttia artikkeliin ””Lähdin Thaimaahan löytääkseni henkisen rauhan” ja muita kliseitä”

  1. Kyllä, mutta koskien vaatteita. Uusien ostaminen on liian helppoa, vähentäminen taas vaikeaa.. Vaatekaapin sisältö ei tuota iloa vaan ennemminkin ahdistusta.

    • Joo, liian täysi vaatekaappi tuottaa kyllä helposti ahdistusta ja olon siitä, ettei ole mitään päälle laitettavaa. :/

  2. Joo, mutta en aio vain heittämisen ”ilosta” vähentää tavaraa.
    Aion edelleen säilyttää noin 16 hengen astiastoni, vaikka meitä asuu taloudessa vain kaksi. Aion säilyttää villalankani ja kangastilkkuni odottamassa taas sitä, että käsityöinnostukseni tulee jostain esille.
    Sukkia minulla on noin 200 paria, mutta en aio heittää niitä pois vain vähentääkseni määrää. Heitän pois kun ne hajoavat

    Tarkkailen kuitenkin mitä uutta tai vanhaa ostan. Ostan vain jos sille on tarve.

    • Tämä on minustakin todella tärkeää, ettei tavaroita heitetä pois vain ”poisheittämisen ilosta”. Minulle on esimerkiksi kertynyt valtava määrä lahjaksi saatuja mustia sukkahousuja, joita on nyt ihan liikaa, mutta jotka kyllä kuluvat käytössä ja uusia pitäisi sitten silti hankkia. Juuri nyt minulla on kotona myös esimerkiksi liikaa shampoita, hoitoaineita, suihkugeelejä ja vartalovoiteita, mutta koska ne eivät mene vanhoiksi vielä aikoihin, olisi typerää luopua niistä ja sitten kuitenkin kohta ostaa uusia.

      Sen sijaan keittiön puolella meillä on lahjaksi saatuja astioita, joita emme tarvitse ja joita myydään edelleen, eli voimme myydä ylimääräiset pois ja jos joku kuppi hajoaa niin saamme tilalle uuden.

      Täytyy myöntää, että minua hirvittää aika kovasti se, kuinka paljon hyvää tavaraa ihmiset lappavat vaan roskiin vähennyshimoissaan. Jo useamman vuoden ajan kun olen kuitenkin katsonut todella tarkasti, mitä kotiin ylipäätään hankin, joten minulla ongelmana ovat juuri ne lahjaksi saadut ja vähän vanhemmat tavarat, jotka pitäisi nyt fiksusti uudelleensijoittaa.

  3. Todella vahvasti ollut läsnä tuo tavaroiden vähentäminen tämän vuoden ajan ja koko ajan kiihtyy! Alkoi kyllä jo muutama vuosi sitten ja olen käynyt läpi aika ajoin etenkin vaatekaappia. Huomaan koko ajan haluavani vain vähemmän ja vähemmän tavaraa. Nyt opiskeluiden loppurutistus on kuitenkin eka päämäärä ja koitan keskittyä siihen vaikka sormet syyhyää päästä penkomaan kaappeja! Yhtäkkiä suurin osa tavaroistani alkoi tuntua täysin turhalta ja kaapeista löytyy kaikkea minkä olemassaolosta ei ole tiennytkään aikoihin. Miksi säästää sellaista? Kiitos inspiroivasta postauksesta. 🙂 Aihe tuntuu olevan nykyään pinnalla ja ihmiset ovat alkaneet materian sijaan haalimaan mieluummin kokemuksia ja elämyksiä mikä on mahtavaa kun ottaa huomioon sen millä tolalla maapallo on materialismin takia!

    • Tämä aihe tuntuu tosiaankin olevan nyt monien kiinnostuksen kohde, mikä on minustakin loistava juttu! 🙂

  4. Jumankeuta! Muutto häämöttää kuukauden päässä, nykyisessä kämpässä ollaan asuttu kymmenen vuotta, niin että tavaraa on päässyt vähän kertymään… Ja kun sanon ”vähän”, tarkoitan ”runsaasti” ja termillä ”runsaasti” korvaan litanian kirosanoja. Mutta mitä muuta voi olettaa, jos taloudessa asuu kaksi hamsteria (enkä tarkoita noita meidän sinänsä suloisia lemmikkejä)? Että ahdistusta on! Eniten nyppii kaikki periaatteessa käyttökelpoinen tavara, jota tuntuu turhalta heittää roskiin, mutta kun ei niistä muutenkaan oikein eroon pääse. Pitäisi naputella niitä Tori.fi:hin tai viedä johonkin kirpputorille tai jotain muuta vaikeaa, hankalaa ja aikaavievää. Argh.

    • Jotenkin sitä tavaraa kertyy niin helposti, mutta on kyllä ihan totta, että siitä eroon fiksusti hankkiutuminen on todella aikaavievää ja hankalaa. :/

  5. Todellakin olen huomannut että tavaramäärä ahdistaa minua ja on paljon rauhallisempi olo mitä vähemmän turhia tavaroita ympärillä. Olemmekin muuttamassa pienempään asuntoon kesän aikana, koska emme tarvitse näin isoa asuntoa ja sitten on vähemmän siivottava ja loistava tilaisuus karsia tarpeettomat tavarat pois. Mitä vähemmän sitä parempi. ☺️ Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    • Minäkin olen itseasiassa alkanut haaveilla jopa pienemmästä asunnosta! 🙂

  6. Kyllä! Ihana vapaus.

    Se alkoi jo pari vuotta sitten, kun aloin polttamaan vanhoja koulukuvia joista oli surullisia muistoja. Siitä se sitten levisi muihin muistoihin, vaatteisiin, kenkiin, lakanoihin, pyyhkeisiin, astioihin, lasten leluihin, kosmetiikkaan, ruokakaappeihin, työkaluihin, papereihin ym ym. Ja jatkuu vielä.. Esimerkiksi tällä hetkellä kolmelle riittää 7 lautasta joita ajattelin täydentää kahdella, koska niitä vielä saa ja sillä täyttää astianpesukoneen.

    Ostan suurimmaksi osaksi tuotteita joita on käytössä tälläkin hetkellä, eli niitä jotka menevät käyttöön ja kuluvat. Suuren kulutuksen tuotteita siis. Niitäkin mahdollisimman luonnonmukaisena versiona.

    Oma toive on myös, että tavarat mahtuvat matkalaukkuun tai kahteen joten sitä kohti!

    • Minunkin pitäisi muuten varmaan käydä läpi ”muistolaatikko”, jossa jemmaan paljon tavaraa vaan siksi, että oletan niiden olevan tärkeitä, mutta ehkä kaikki niistä eivät sitten loppujen lopuksi edes ole kivoja muistoja kun niitä nyt katselee.

  7. Minulla on ikuinen tavara-ahdistus ja hankkiudun aina eroon pikimmiten esim. laste pieniksi käyneistä vaatteista, leikkimättömistä leluista ym. Nyt tällä hetkellä on muutamia asioita liikaa mutta ajattelin kesällä katsella ”sillä silmällä” taas. Jos emme jotain tarvitse niin se ei meillä kauaa homehdu vaan menee eteenpäin 🙂
    Mulla on aina ollut sääntö jos tavaraa tulee sisään, sitä lähtee samantien myös ulos.
    Kosmetiikan suhteen olen myös minimalisti, mulla on ihonhoitotuotteissa käytössä ja kaapissa vain ne joita käytän, vaihdan kiinnostavaan kun edellinen loppuu. Värikosmetiikassa sama juttu, muutama luottotuote aina ja tarvittavat päälle 🙂

  8. Ehkä nykyään minimalismi on niin pinnalla, että moni kokee myös painetta vähentää tavaraa ja tavallaan ahdistuu pelkästään siitä että luulee minimalismin olevan tie onneen. Vaikka eihän se niin ole. Jos omat tavarat tuovat iloa, oli niitä sitten paljon tai vähän niin se kai on se pääasia. Itse olen karsinut turhaa tavaraa mutta minimalistia minusta tuskin saa… Rakastan tietyssä mielessä runsautta ja se näkyy myös esim sisustuksessani 🙂 Kesti jonkin aikaa tajuta että vaikka minimalismia hehkutetaan nyt joka tuutista niin sen ei tarvi olla mun juttu.

Kommentointi on suljettu.