Moni viettää viikonloppuaan hyytävissä tunnelmissa ja osallistuu karmiviin Halloween-bileisiin. En ole itse mikään kummitusjuttujen ystävän enkä katso kauhuelokuvia tai lue jännittäviä kirjoja. Saan silti kuitenkin kuulla tasaisin väliajoin hirvittäviä, tosielämään perustuvia kauhutarinoita, jotka nostavat niskavillani pystyyn ja saavat ihoni kauhusta kananlihalle.
Nämä tarinat ovat ihonhoidon kauhutarinoita.
”Kuorin kasvoni joka päivä.”
Kun kuulen tämän, tekee minun mieli kirkua kauhusta. Näen silmieni edessä sen herkistyneen ja lannistetun ihon, jolta raavitaan päivästä toiseen pois sen luonnollinen, kosteuden haihtumista ehkäisevä suojamuuri.
Moni haluaa kuoria ihoaan rakeita sisältävillä tuotteilla jopa päivittäin, sillä kuorinnan jälkeen iholla oleva, ihanan sileä ja pehmeä tunne on kieltämättä koukuttava. Ihon liiallinen kuorinta voi kuitenkin ohentaa ihoa ja tehdä siitä punoittavan, ärtyneen ja jopa kuivan.
Kasvokuorinta tai rakeita sisältävä ihonpuhdistustuote kannattaa vaihtaa esimerkiksi hedelmähappoja sisältävään kasvoveteen, joka auttaa irrottamaan kuollutta ihosolukkoa ihon pinnalta hellästi. Samalla se voi kuitenkin myös hoitaa ja kosteuttaa ihoa. Kannattaa silti muistaa, ettei jokaisen iho välttämättä siedä happoja sisältävän kasvoveden, ihonpuhdistustuotteen tai kasvoseerumin käyttöä päivittäin ja omaa ihoa on aina tärkeää kuunnella.
Kokeile esimerkiksi Pixi Glow Tonic -kasvovettä, josta löytyy aiempi postaukseni täältä.
”Ostin The Ordinaryn tuotteita ja nyt käytän yhtä aikaa salisyylihappoa, retinoidia, C-vitamiinia ja glykolihappoa. Ajattelin vielä ottaa käyttöön maitohapon…”
Apua, ei ei ei! Nykyään on ihan mieletön trendi ostaa kaikki mahdolliset aktiiviaineet ja kerrostaa niitä iholle yhtä aikaa. Pahimmillaan tästä on iholle enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä niiden yhdistely voi tehdä ihosta jopa herkän ja ärtyneen. Joskus haittaa ei näe suoraan, mutta tosiasiassa päällekkäin saattaa latoa tuotteita, jotka heikentävät toistensa vaikutuksia ja parempi lopputulos tulisi oikeasti, kun jostain tuotteesta luopuisi.
Saan todella usein kysymyksiä, joissa luetellaan, mitä aktiiviaineita ihonhoitorutiinissa jo on mukana ja halutaan tietää, että mitä siihen voisi vielä lisätä. Lähes poikkeuksetta haluaisin vain sanoa, että ei todellakaan yhtään mitään ja ota mielummin jotain pois. Ainoa poikkeus on tehokosteuttava hyaluronihappo, jota voisin kehottaa jokaista laittamaan joka väliin.
Jos ei ihan tarkalleen tiedä, mitä tekee, en suosittele kerrostamaan mitään aktiiviaineita (paitsi ehkä sen hyaluronihapon kanssa). Korkeintaan käyttämään yhtä aamulla ja toista illalla jos iho ihan oikeasti niitä kaipaa. Monen iho ei edes kaipaa. Jos käyttöön on vaikka jo ottanut The Ordinaryn retinoidiemulsion, joka itsessään jo uudistaa ihoa, niin miksi ihmeessä siihen rinnalle edes pitäisi ottaa glykolihappoa tai maitohappoa? Enemmän ei todellakaan ole parempi.
Aktiiviaineita valitessa suosittelen miettimään ensin kunnolla läpi, mikä ihon ongelma on, millaista ratkaisua hakee ja valitsemaan tuotteen sen mukaan. Eri aktiiviaineita voi kuitenkin myös käyttää kasvojen eri alueilla, jos ihon tarpeet vaihtelevat. Monilla se nenä voi kaivata mustapäitä ehkäisevää salisyylihappoa ja otsa puolestaan ihoa uudistavaa retinoidiemulsiota.
Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea vinkkejä aktiiviaineiden yhdistelyyn.
”Olen ihastunut hoitonesteeseen! Se kosteuttaa ihoani niin hyvin, etten enää edes tarvitse kasvovoidetta!”
Kyllä muuten tarvitset! Hoitoneste täyttää janoisen ihon kosteusvarastot ja tekee ihosta ihanan pehmeän ja täyteläisen kosteutetun tuntuisen sekä välillä jopa niin ravitun, että kosteusvoiteen skippaaminen tuntuu suorastaan luontevalta. Sitä virhettä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä ohuen nesteen iholle tuoma kosteus voi myös haihtua kadoksiin pian, ellei sitä lukita iholle.
Hoitoneste on muutenkin ihonhoidon lisätuote, jota ei ole suunniteltu korvaamaan muita tuotteita vaan vain tehostamaan ihonhoitorutiinia. Myönnän kuitenkin itsekin sanovani monilla, että jos iholla ei ole erityisiä tarpeita ja se vain janoaa lisää kosteutta, voi tehokkaasti kosteuttava hoitoneste riittää käytettäväksi ilman seerumia kunhan päälle laittaa aina kosteusvoidetta.
Sama juttu pätee myös kangasnaamion kanssa, sillä myös sen teho perustuu iholle kosteutta juottavaan ohueen seerumiin, joka tulee lopuksi lukita kasvoille kosteusvoiteella, jotta tuotteesta saa varmasti parhaan tehon irti.
Jos hoitonesteen hankkiminen houkuttaa, kannattaa tutustua esimerkiksi aiemmin vinkkaamaani Holika Holika 3 Seconds Starter -hoitonesteeseen.
”Ihoni näyttää paremmalta ruskettuneena, joten pidän huolen, että makaan auringossa aina kun siihen vain on mahdollisuus.”
Tee ihmeessä niin! Oikein hyvällä tuurilla nämä Halloweenit menevät sitten viisikymppisenä jo ilman mitään erityisiä maskeja, sillä iho voi alkaa näyttää jo sen verran pelottavalta.
Auringon UV-säteily aiheuttaa jopa 80% ihon ikääntymisen merkeistä ja on sen verran salakavala, ettei näitä juttuja välttämättä huomaa nopeasti. Nuorena ruskettunut iho näyttää kauniilta ja hyvinvoivalta, mutta pikkuhiljaa kolmenkympin jälkeen iholla alkaa sitten näkyä niitä muutoksia, joita aurinkoa vähemmän saaneella iholla ei näy. Ensimmäinen juttu ovat tavallisesti silmänurkkien juonteet, sitten voi alkaa näkyä pigmenttiläiskiä ja lopulta usein myös couperosaa ja laajentuneita ihohuokosia. Vuosien kuluessa ihosta tulee auringon ahavoittama, syvät rypyt ja uurteet korostuvat ja ihon pintaan ilmestyy runsaasti ryppyjä ja juonteita.
Tiedän, että moni toteaa vain näiden ryppyjen kertovan eletystä elämästä ja onnellisista hetkistä auringossa. Olen itsekin sitä mieltä, että hyvin eletty ja onnelliseksi tehnyt elämä on paljon tärkeämpi kuin sileä iho. En kuitenkaan ihan täysin ymmärrä, miksi nämä kaksi nähdään aina toistensa vaihtoehtoina? En ole itse ainakaan koskaan kokenut, että aurinkovoiteen, aurinkolasien tai auringolta suojaavien vaatteiden ja asusteiden käyttö olisi tehnyt aurinkoisista hetkistäni jotenkin vähemmän onnellisia.
Liiallinen auringon saanti ei tietenkään ole vain esteettisiin juttuihin vaikuttava asia, vaan sitäkin huolestuttavampi asia on ihosyöpä. Jotenkin silti kuitenkin vain tuntuu, että sillä näkymättömällä syövällä (jonka saa kuitenkin joku muu kuin juuri minä) pelottelu ei kiinnosta meitä. Vasta kun verkkokalvoille maalaa kuvan ryppyisestä, auringon kuluttamasta ihosta (esimerkiksi Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan siskon prisessa Birgitan auringonpaahtamilla kasvoilla konkretisoituna) ja kuulee sen olevan oma tulevaisuus tajuaa, että jotain täytyy muuttaa.
”Olen löytänyt kaksoispuhdistuksen riemun! Ihostani tulee todellakin ihan natisevan puhdas kun pesen sen kahteen kertaan!”
Voi ei, nyt tämä konsepti on kyllä ymmärretty täysin väärin. Kaksoispuhdistuksen tarkoituksena ei ole missään tapauksessa tehdä ihosta natisevan puhdasta. Itseasiassa sillä yritetään jopa hieman päinvastaisesti tehdä ihosta puhdas mahdollisimman hellävaraisesti, ettei ihon luonnollinen happovaippa peseytyisi iholta täysin pois.
Moni pitää natisevan puhtaasta tunteesta ihonpuhdistuksen jälkeen, mutta itse iho taas ei niinkään nauti siitä. Iho on toki hyvä puhdistaa huolella, jotta niin meikki, saasteet, liiallinen tali, kuollut ihosolukko kuin epäpuhtaudetkin peseytyvät kasvoilta hyvin. Näin hoitotuotteet pääsevät imeytymään iholle mahdollisimman tehokkaasti eikä epäpuhtaksia pääse yhtä helposti syntymään.
Jos iho kuitenkin tuntuu natisevan puhtaalta kertoo tunne siitä, että ihon pinnalta on pesty iholle luonnollista suojaa tuova happovaippa, minkä vuoksi iho voi kuivua helpommin ja jopa ärtyä. Kaksoispuhdistus tulisikin tehdä ihon hellästi puhdistavalla puhdistusöljyllä ja valita jälkimmäiseksi vaiheeksi hellävarainen puhdistustuote, joka ei riisu ihoa sen luonnollisista rasvoista. Yksi tällainen tuote on esimerkiksi aiemmin kehumani Huxley Cleansing Gel; Be Clean, Be Moist -puhdistusgeeli.
Iholle ei silti tarvitse jäädä ihonpuhdistuksen jälkeen klähmäistä kalvoa. Hyvillä puhdistustuotteilla iho tuntuu puhtaalta, mutta silti pehmeältä ja kosteutetulta. Avainasemassa ihonpuhdistuksen jälkeen on hyvä kasvovesi, joka tasapainottaa ihonpuhdistuksen vaikutuksesta horjuneen ihon pH:n ja auttaa lopettamaan ihon kiristelyn.
Kasvoveden tärkeydestä voi lukea tästä aiemmasta postauksestani.
”Hydrogeelistä valmistetut naamiot ovat huippuja, varsinkin silmänympärysnaamiot! Tykkään käyttää niitä niin paljon, että välillä jopa menen nukkumaan naamiolaput silmänympäryksilläni.”
Korealaiset kangasnaamiot ja erilaiset hydrogeelistä valmistetut naamiolaput ovat aivan huikeita tehokosteuttajia, mutta niiden ei silti kannata antaa vaikuttaa iholla liian pitkään. Jos ne nimittäin kuivuvat liikaa voi homma kääntyä jopa niin päin, että ne alkavat imeä kosteutta pois iholta.
Hydrogeelinaamioiden ja kangasnaamioiden kannattaa siis antaa vaikuttaa iholla vain tuotteen ohjeiden mukainen aika – elleivät ne sitten pysy hyvin kosteina vielä pidempäänkin. Jos naamio kuitenkin alkaa osoittaa kuivumisen merkkejä, tulee se poistaa iholta.
Tästä aiemmasta postauksestani löytyy tehovinkkejä kangasnaamioiden käyttöön.
Millaiset ihonhoidon kauhutarinat teidän mielessänne kummittelevat?
Lue myös:
Kuinka luon oman ihonhoitorutiinini
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Anoppi putsaa ripsivärin ja kajalin syljellä pois 😀
Aaaaapua! 😀
Näin hoitolassa työskentelevänä kosmetologina kuulen paljon kauheita tarinoita. Yleisiä on kasvojen peseminen saippualla, perusvoiteen käyttö, kuorinta päivittäin ja naamio ei koskaan. Nykyään myös mikroneulaus kotona VIIKOTTAIN! Sitä saa vähän miettiä miten sanansa asettaa ettei loukkaa ketään 😀
Nyt alkoi kiinnostaa, että mikä vika on Elli mainitsemassasi perusvoiteen käytössä? Voiko siitä olla jotain haittaa iholle tms? Nimim. atopikkona tulee ihon ollessa pahimmillaan käytettyä perusvoiteita kasvoilla, koska ne ovat hajuttomia ja muutenkin hyvin vähän ihoa ärsyttäviä.
Ymmärsinkö oikein, että on pahasta käyttää apteekin perusvoidetta? Entä me atoopikot, joilla iho pahimmillaan hilseilee ja halkeilee, siihenkö sitten lätkitään joita samperin kallista voidetta tms?
Apteekin perusvoiteessa ei ole mitään pahaa eikä alkuperäinen kommentoija varmastikaan tarkoittanut kommenttiaan niin. 🙂 Varsinkin atoopikolla on tärkeää, että voide sisältää sekä kosteuttavia että rasvamaisia ainesosia, jotka lukitsevat sitten sen kosteuden, eli perusvoide itsessään on hyvä tuote. Arvelisin kommentin kokonaisuudessaan vain tarkoittaneen, että saippuan ja kuorinnan iholle ylirankkaa yhdistelmää hoidetaan laittamalla kasvoille vain pelkkää perusvoidetta (eikä edes sitä kosteuttavaa naamiota). Jos ihoa puhdistaa ja raastaa noin kovalla kädellä, niin silloin se kyllä voi jo kaivata vähän muutakin. Mielummin ei sitä saippuaa ja päivittäistä kuorintaa, siis. 🙂
Äh, olisi pitänyt tarkentaa tuota vastausta! En siis tarkoita atooppista ihoa yms vaivaa, johon lääkäri on voidetta kirjoittanut/suositellut. Mutta monesti törmään asiakkaaseen, jonka iho on esimerkiksi kovin tukkoinen ja rasvoittuva. Sitten hän luulee tekevänsä oikein kun käyttää voidetta, mutta harmillisesti voide on aivan väärä tällaisen ihon hoidossa. Mutta siis apteekin perusvoiteissa ei sinänsä ole vikaa, käytän niitä itsekin oman poikani ihon hoidossa.
Tästä kommentista kiinnostuin, että pitää kysyä tarkemmin. Mikä on mikroneulauksen suositus kotona tehtynä? Kerran kahden viikon välein? Facessa pyörii dermaroller- mainoksia ja bloggarit kertovat käyttävänsä rullaa joka päivä!
Itse en loukkaantuisi, jos kosmetologi neuvoo järkevämmän tavan käyttää tuotteita
Jatkuva kauhistelu, kun satun mainitsemaan hoitavani ihoani. Tai ei se niinkään, vaan ihmiset joiden mielestä se on aivan turhaa ja vahingollista, ja ”katso nyt minua, pesen vedellä enkä käytä mitään hömppärasvoja, ja näytän näin hyvältä!” Jos iloinen rusina on tavoite, niin mikäs siinä… Edellinen kertoja oli mua kaksi vuotta nuorempi, ja näytti kuusikymppiseltä. Ja minä täytin juuri 38, kävin ostamassa punkkua juhlan kunniaksi ja jouduin näyttämään paperit Alkossa….
Itsekin olen tykännyt tosi nuoresta asti hoitaa ihoani, mutta vähän ihmetellen katson 58-vuotiaan tupakoivan, saippualla ihoaan pesevän ja kosteusvoiteita karttavan äitini ihoa, jolla ei ole juurikaan ryppyjä. Hämmentävää :O
Mutta tulit itsekin sanoneeksi sen tärkeimmän: *iloinen* rusina. Pääasia, että itse on tyytyväinen.
Ennen pesin itsekin kasvot puhdistusvaahdoilla, joilla ihoa kiristi AINA. Sitten vaihdoin puhdistusöljyihin, mutta kaikki kokeilemani jättävät myös ihon kuivahkoksi. Öljyt eivät tosin ole niin kuivattavia, mutta niilläkään iho ei jää pesun jälkeen pehmeäksi eikä kosteutetuksi. Liekö ”vika” käyttämissäni tuotteissa (esim. Flow-kosmetiikka, Avril), ihossa vai pesutavassa-/tekniikassa? Eli, kaikille puhdistusöljy ei tarkoita samaa kuin pehmeän kosteutettu puhdas iho. Seuraavaksi kokeilen Evolve Gentle Cleansing Melt -putsari, jospa se ei kuivattaisi.
Kuulostaapa jännältä! En ole itse tosin kokeillut luonnonkosmetiikan öljyjä muuten kuin Whamisaa, mutta ainakin kaikki korealaiset puhdistusöljyt ovat kokemukseni mukaan puhdistaneet hyvin, liuenenneet veteen hyvin ja jättäneet iholle pehmeän tunteen. 🙂
Muistan kun joskus teininä yksi kaverini kertoi kuinka yksi puhdistusvaahto sai hänen ihonsa tuntumaan niin kuivalta ja kireältä, että hänen oli ihan pakko käyttää pesun jälkeen vielä kasvovettäkin! Normaalisti kun ei kuulemma tarvinnu käyttää mitään puhdistuksen jälkeen 😀 Tosin se puhdistusavaahdon valintakin meni aika pieleen, normaalin puhtaan ihon omaavana hän valitsi rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitetun puhdistusvaahdon, koska sai kerran pienen finnin.
Tuo on kyllä niin yleistä, että heti parista näpystä kauhistutaan ja valitaan käyttöön seka- ja rasvoittuvan ihon putsari, joka voi sitten olla iholle aivan liian tuju ja kuivattaa ihoa pahasti -> iho alkaa rasvoittumaan vielä enemmän kompensoidakseen kuivaa pintaa. :/
Oon kans kuullut noita vastaavia tarinoita vaikka kuin paljon! Tosi paljon juuri The Ordinaryn tuotteisiin liittyen, kun tuntuu siltä että ihmiset ei yhtään lue niistä tuotteista mitä siellä nettisivuilla lukee, vaan tilaavat vaan suurin piirtein koko valikoiman, kun halvat hinnat sokaisee heidät, ja sitten lätkitään aktiivia aktiivin perään naamalle, unohdetaan kosteutus ja aurinkosuoja täysin, ja ihmetellään kun iho menee huonoon kuntoon. Toinen paha on omien ”kauneusvinkkien” jakaminen netissä, tähän törmää erityisesti FB:n kauneusaiheisissa ryhmissä. Yleensä joku pyytää neuvoja joko iho-ongelmaansa tai sopivien tuotteiden löytämiseen. Varmaan kamalin vinkki, minkä oon bongannu, on ollut neuvo kuoria ihoa leivinsoodalla ja tehdä sitruunamehusta kasvonaamio, myöskin vinkki käyttää vauvaöljyä iholla jotta ruskettuisi nopeammin nousee esiin aina keväisin, kun aurinko alkaa paistaa. Luonnollisestikaan suojakertoimia ei käytetä. Oon myös törmännyt suosituksena mm. aknen ”hoitoon” neuvoon käydä säännöllisesti solariumissa. Yllätyis myös miten todella monet, etenkin nuoremmat, kertovat pesevänsä meikit kasvoiltaan käsi- tai suihkusaippualla, eivätkä käytä kosteusvoidetta kuin satunnaisesti, jotkut eivät ollenkaan. Ja tämä tosiaan oli vielä kauneudenhoitoon ja tyyliin keskittyneessä ryhmässä, niin mietin vain kauhulla kuinka yleistä tää on sitten koko kansan keskuudessa X_x
Olipas hauska postaus. Tykkäsin. 🙂
Mieleeni tuli kerta kun asiakas kertoi käyttävänsä neoamisept desinfiointiainetta kasvovetetä päivittäin koska mikään ei pitänyt hänen rasvaista ihoaan kurissa. Olin hieman kauhuissani.
Haha apua, itsehän käytin teininä Septidiniä ”kasvovetenä” koska pelkäsin niin paljon finnejä että luulin desifiointiaineen ehkäisevän niiden syntymistä 😀
Mulla oli ala-asteen loppupuolella otsa finninen ja rasvoittuva. Ja mitäs muuta hölväsin kun neoamiseptia! En muista kuka tämän neuvon takana oli vai itsekö keksin, apua!
Huh, olipahan tarinoita!
Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta mitä mieltä olet ns. minimalistisesta ihonhoidosta? Minulla on paikoin epäpuhdas, mutta herkkä iho, ja aiemmin käytin lukuisia eri tuotteita kasvojeni ihonhoitoon: seerumeita, kuorintaa, muutamaa eri kosteusvoidetta… En kuitenkaan huomannut ihon parantumista lukuisten tuotteiden käytöstä huolimatta, eikä rahatilannekaan antanut enää opiskelijana periksi ostaa monia eri puteleita. Nyt olen käyttänyt vain öljyputsaria, ruusuvettä ja sheavoita kasvoilleni, ja tuntuu, että vihdoin iho on paranemaan päin. Mietin vain, että tarvitseeko ihoni sitten todella näitä seerumeita ja monia eri voiteita?
Jos minimalistinen ihonhoitorutiini on se, mitä iho kaipaa niin silloin se on ilman muuta paras. Minusta ihonhoidon idea ei ole kuorruttaa kasvoja tuotteilla vain kosmetiikalla läträämisen vuoksi, vaan tarjota apua ihon ongelmiin ja ennen kaikkea ennaltaehkäistä niiden syntyä. Jos kompaktilla rutiinilla saa ihosta puhdistetun, täyteläisen kosteutetun ja suojatun, niin silloin se kuulostaa hyvältä. 🙂
Voi kuitenkin olla, että vaikka ihonhoitorutiiniin on sisällytetty useita tuotteita on vika vain ollut siinä, etteivät ne ole olleet iholle oikeita ja ihon tarpeita vastaavia, minkä vuoksi niillä ei myöskään ole ollut iholle haluttua vaikutusta. Herkän ihon hoidossa saa olla erityisen varovainen, sillä erilaiset kuorinnat ja aktiiviaineita pullollaan olevat seerumit voivat helposti vain tehdä hallaa iholle kun taas hellävarainen puhdistus, rauhoittavat ja kosteuttavat hoitonesteet ja seerumit sekä kosteuden iholle hellästi lukitseva voide tuovat sitten jo paremman tuloksen. 🙂
Joskus muinoin oma ihonhoitoni oli aika kauhistuttavaa. Olen vasta n. viitisen vuotta sitten ymmärtänyt, että ihoni itseasiassa onkin pintakuiva herkkistelijä, vaikka finnejä välillä tuleekin ja ihohuokoset ovat suurentuneet ja T-alue alkaa päivän mittaan kiiltää. Ja että ihoni vaatii hellää mutta kurinalaista hoitoa, jotta epäpuhtauksia ei tule.
Siihen saakka olen mm.
1) pessyt aivan liian kuivattavilla tuotteilla (joskus ihan käsisaippualla…),
2) kuorinut ihoa ajottain lähes päivittäin,
3) kasvovettä en käyttänyt, tai jos käytin niin se oli sitä”puhdistuksen viimeistelyä” ja huuhtelin vielä kasvoveden jälkeen kasvot vedellä koska nihkeä tunne 😀
4) kasvorasva oli samaa mitä levitin kropalle. Sii,kun sääret oli voideltu niin käsiin jääneet rasvat hieroin naamaan
5) meikit naamalla nukkumaan (tätä ehkä vain baari-illan jälkeen),
6) mitä sitä turhaa mitään aurinkosuojaa käyttämään!? (en tosin ole mikään auringonpalvojakaan).
Tämän kaiken olen tehnyt tietämättömyyttäni, mutta myös siksi, että oon ajatellut kosmetiikan olevan turha menoerä ja siksi pitänyt kaiken hoitamisen minimissään. Omen myös ajatellut olevani kaiken hömpän yläpuolella. Se on sitten näkynyt ihon kunnossa ja tuntunut itsetunnossa…
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Luonnonkosmetiikkaan vaihdon jälkeen aloin perehtyä muutenkin enemmän ihonhoitoon ja tajusin tehneeni kaiken ihan väärin!
Kun aloin tehdä korjausliikettä, alkuun näytti siltä, ettei se auta mitään, mutta lopulta tuntui ihan uskomattomalta, kun yhtäkkiä epäpuhtaudet ovatkin poikkeus eikä ihon normaalitilanne.
Ei minulla mikään täydellinen iho ole, niinkuin alussa sanoin epäpuhtauksia tulee vielä (hyvin harvoin enää), ihohuokoset ovat suurentuneet ja punoituksia/pigmenttimuutoksia on. Puhumattakaan silmäkulmaan ilmestyneistä juonteista. Mutta en vielä kymmenen vuotta sitten uskonut, että ihoni voisi joskus olla näin hyvässä kunnossa. Ja että kun jotain ongelmaa tulee niin ymmärrän heti, mikä korjausliike täytyy tehdä.
Voi kamala! Minä olen juuri sellainen joka käyttää kaikkea mahdollista naamaan. En tosin yhtäaikaisesti. En kyllä oikein tiedä mitä ihoni kaipaa ja hoidan sitä sen mukaan mitä se tuntuu kaipaavan. On näppyjä ja ryppyjä, milloin kuiva milloin rasvainen ja tietenkin kaikenkukkuraksi herkkis joka sekoaa, jos liikaa säätää. Siinäpä sitä jojoillaan kultaista keskitietä etsien.
”Kyllä nuo finnit ohi menee kun vaan löydät oikeat tuotteet. Syö vähemmän suklaata.” Onneksi yliopistossa rohkaistuin kuitenkin vaivaamaan ihotautilääkäriä.,niin saatiin vihdoin akne kuriin. Enää on arpia jäljellä.
Ja olen myös käynyt nuorena läpi vaiheen jossa käytössä oli tosiaan puhdistustuote muttei mitään muuta. Se oli sentään halpa elämän vaihe, mutta kauhistuttaa ajatellakin paljon rahaa on mennyt yrittäessä etsiä ”oikeita tuotteita” tälle aknenaamalle.
Useat aknelääkekuurit teininä ja jopa aikuisena syöneenä minun tekee mieli aina kiljua erityisesti vanhemmille, jotka eivät ota teinien iho-ongelmia tosissaa, vaan sanovat juuri jotain tuollaista sen sijaan, että lapsi pääsisi lääkärille ja ongelma saataisiin suht helposti hoidettua. Ihanaa, että rohkaistuit menemään ihotautilääkärille! 🙂
Työskentelen kosmetologina ja kauhutarinoita on kyllä tullut kuultua vuosien varrella (Ellin kertomat täällä kans tuttuja :)). Asiakkaat ovat kertoneen käyttävänsä deodoranttia meikinpohjustajana ja olenpa kuullut asiakkaan syöneen Lumenen ”kauneuskapseleita” (vain ulkoiseen käyttöön). Yleisimpiä kauhutarinoita on ihon puhdistus liian kuivaksi, ei käytetä kasvovettä, ei kuorita ja sitten laitetaan iholle vain mahdollisimman tuhti kasvovoide.. Kuulen myös usein asiakkaiden käyttävän voidetta vain päiväaikaan ja yöllä antavat ihonsa ”hengittää”. Jalkojenhoidon saralla kauhutarinoissa kuulee, että veistellään itse kovettumia puukolla ja hurruutellaan dremelillä kynsiä ja kovettumia ja lopuksi voidellaan Tummelilla..
Kuulostavat pelottavan tutuilta kosmetiikkamyyjän ajoilta… 😀
Mielestäni ihonhoidon kauhutarinoihin kuuluu oliiviöljyn (tai muun öljyn) käyttäminen aurinkosuojavoiteena. ”Esirusketuksen” hankinta ennen etelän lomaa ihon palamisen estämiseksi on myös aikamoinen kauhutarina. Tietääkseni edellä mainitut asiat eivät ole kovinkaan hyviä ihon palamisen estäjiä.