Heippa hei, Diorin viisikot!

Useimmat teistä ovat taatusti tietoisia siitä, kuinka olen jo useamman vuoden ajan pyrkinyt muuttamaan kulutustottumuksiani ja vähentämään omaisuuttani. Homma on ollut jo pitkään todella hyvällä mallilla, mutta on muutamia juttuja, joten ovat tuoneet minulle haastetta ja päänvaivaa.

Varsinainen ”oma” meikkivarastoni on nykyään melko pieni ja suurin osa kotoamme löytyvää kosmetiikkaa onkin kokeilua ja bloggausta odottavia tuotteita, jotka sitten lopulta lähtevät kiertoon. Pyrin pitämään käyttööni jääneiden kosmetiikkatuotteiden määrän hyvin rajallisena ja ideaali tilanne olisikin, että kaikki noista valikoituneista tuotteista olisivat aktiivisessa käytössä.

Moni kuitenkin varmasti muistaa minun muistaakseni noin kahdeksan vuotta sitten syttyneen Diorin luomiväripalettivimmani, joka on nykyään ollut minulle lähinnä suurta päänvaivaa aiheuttava ongelma.

Omistin parh… pahimmillaan jopa n. 40 Diorin viisikkoa, joita sitten kuitenkin pikkuhiljaa olen vuosien varrella myynyt ja kulutellut pois. Meikkipöytäni laatikoissa asui silti vielä 12 palettia, jotka suoraan sanottuna vaivasivat minua.

Minimalistisen materiaaliuskontoni eli KonMarin mukaan kotona tulisi säilyttää vain tavaroita, jotka tuottavat itselleen iloa ja jotka on ihanaa omistaa. Tämän lisäksi kotona voi tietysti olla esineitä, jotka eivät varsinaisesti tuota iloa, mutta jotka tuovat suurta hyötyä ja apua elämään ja jotka voi siksi olla mukavaakin omistaa. (Esimerkiksi vasara tai nitoja eivät tuota minulle yleensä iloa, mutta elämäni on niiden ansiosta niin usein niin paljon helpompaa, että ne on mukavaa omistaa. Sen sijaan niitin poistaja käytän niin harvoin ja pärjään aivan hyvin ilman sitäkin, että sitä on turha säilyttää.)

Ei siis ole mikään ongelma omistaa vaikkapa lähes 40 Diorin luomiväripalettia mikäli ne vaan tuovat iloa elämään ja niiden omistaminen tuo hyvän olon kuten ne minulle aikoinaan toivat. Minusta oli ihana käyttää niitä ja jo niiden katselukin sai aikaan onnen tunnetta.

Nykyään tilanne on kuitenkin toinen, sillä 12 jäljelle jäänyttä luomiväripalettiani ovat seisseet suurimman osan ajasta meikkilaatikossani ihan täysin vailla käyttöä. Olen jopa halunnut niistä kaikista eroon, mutta ajatus siitä, että heittäisin 12 Diorin viisikkoa roskiin tuntuu kamalalta. Yleensä pyrin aina laittamaan ylimääräiset tavarat kiertoon, mutta klähmittyjä ja pahimmillaan jopa lähes 10 vuotta vanhoja luomiväripaletteja ei todellakaan voinut laittaa oman käytön jälkeen kuin roskiin.

Tuntui, että olen kahden tulen välissä. Palettien iän puolesta ne joutaisivat kaikki jo oikeasti roskiin (veikkaisin ostaneeni niistä viimeisen kuusi vuotta sitten ja saaneeni yhden neljä vuotta sitten), mutta kuten moni tietää, eivät bakteerit varsinaisesti voi edes elää kuivissa luomiväreissä ja ne ovat silti omassa käytössäni edelleen ihan hyvää kamaa – jos vain edes käyttäisin niitä!

Olin painiskellut asian kanssa jo yli vuoden saamatta siihen ratkaisua. Tekisi pahaa heittää paletit pois, mutta ne eivät tuottaneet minulle kyllä enää mitään iloakaan.

Avasin isot paletit eteeni (pikkupaletti sai vielä jäädä) ja päätin tehdä karsintaa. Olen jo vuosia sitten yhdistellyt palettieni sävynapit uusiksi kokonaisuuksiksi ja päädyin jälleen tekemään samaa. Päätin puuhan edetessä, että siirtäisin paleteista ensin sivuun ne sävyt, joita en ollut tähänkään mennessä liiemmin käyttänyt ja roskiin päätyisivät varsinkin ne ikivanhat sävyt, jotka eivät olisi sellaisia, että voisin kuvitella niiden tulevan aktiivikäyttöön.

Lopulta minulla oli kasassa kuusi palettia sellaisia sävyjä, joita voisin kuvitella käyttäväni aktiivisesti. Loput kuusi yllä olevaa paletillista vanhoja sävyjä saivat nyt lentää roskiin ja toimia kipeänä opetuksena siitä, miten typerää on tuhlata meikkituotteisiin, jotka eivät todellakaan pysyisi käyttökelpoisina loputtomiin. (Tuon läksyn olin kyllä jo oppinut ajat sitten juurikin Diorin palettieni kautta enkä taatusti toista samaa virhettä enää koskaan.)

Katselin jäljelle jääneitä yllä olevassa kuvassa näkyviä palettejani tyytyväisenä ja mietin, että oikeastaan niissä oli varsin kivoja sävyjä ja minun pitäisikin ottaa ne taas käyttööni. Tunsin jopa ahdistuksen sijaan iloa jäljelle jääneistä paleteista ja niiden käyttöönotto tuntui mukavalta idealta.

Päätin kuitenkin, että näillä ikivanhoilla paleteilla olisi elämää jäljellä vain vuoden loppuun asti ellen sitten kiintyisi joihinkin sävyistä niin, että käyttäisin niitä aktiivisesti. Kaikki sävyt ja paletit, joista ei tulisi minulle erityisen rakkaita lentäisivät vihdoin vuoden lopussa pois ja se tuntui hyvältä kompromissiratkaisulta.

Onko teillä kotona jotain sellaista erityistä, mistä haluaisitte eroon, mutta mistä ette millään silti raaskisi syystä tai toisesta luopua?