Inside the Industry 9: Kuinka kosmetiikkatuotteen turvallisuus testataan?

Parissa aiemmissa Inside the Industry -sarjan postauksissa on viimeaikoina käyty läpi kosmetiikkatuotteisiin liittyvää turvallisuutta ja yksittäisten tuotteiden ja ainesosien turvallisuuden arviointia senhetkisen tiedon pohjalta

Kuten viimeksi kerron, täytyy jokaiselle EU:ssa myytävälle kosmetiikkatuotteelle olla tehtynä turvallisuusarvio. Kun tuotteelle tehdään turvallisuusarvio selvitetään, kuinka paljon kuluttaja altistuu jokaiselle tuotteen yksittäiselle raaka-aineelle tuotetta käyttäessään.

Monia varmasti kiinnostaakin tietää, että mihin nuo turvallisuusarvioinnista saadut tulokset perustuvat, eli kuinka niitä lasketaan. Tässä postauksessa käyn läpi tuota aihetta ja selvennän, millaisia seikkoja otetaan huomioon, kun kosmetiikkatuotetta ja sen ainesosien turvallisuutta pohditaan. 

SCCS eli Scientific Commitee of Consumer Safety on yksi EU-komission komiteoista ja se antaa lausuntoja ja mielipiteitä ei-syötävien kuluttajatuotteiden (kosmetiikan lisäksi lelut, tekstiilit ym.) ja niihin liittyvien palvelujen (esimerkiksi tatuointipalvelut) terveys- ja turvallisuusriskeistä.

Tämä ihmisten turvallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteleva komitea on paitsi määritellyt keskivertoihmisen koon myös sen, kuinka paljon minkäkin tyyppiselle kosmetiikkatuotteelle yhdellä käyttökerralla keskimäärin altistutaan.

Jos esimerkiksi otetaan vaikkapa vartalovoide, jolle tuon taulukon mukaan päivässä altistutaan (helppouden vuoksi kokonaisluvuksi pyöristettynä) keskimäärin kahdeksan gramman verran, kun tuotetta käytetään kerran päivässä.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos vartalovoidetta käyttäisi päivittäin, käyttäisi sitä tiedekomitean määrittelemä keskikokoinen ihminen keskimäärin noin kahdeksan grammaa kerralla.

Tämän jälkeen käsittelyyn otetaan joku vartalovoiteen yksittäinen ainesosa ja lasketaan, kuinka paljon tuota yksittäistä ainetta tuossa yhdessä käyttökerrassa on. Jos tuotteessa olisi vaikka 10 prosentin pitoisuus tuota superainetta, olisi sitä kahdeksassa grammassa 0,8 grammaa.

Tämän jälkeen huomioidaan, mikä on tuotteen mahdollinen imeytymisprosentti (tämä voi olla joku kyseisen aineen kohdalla testein todistettu luku tai jos sitä ei ole erikseen ilmoitettu, niin sitten vain oletus, että kaikki iholle laitetusta aineesta voi imeytyä suoraan sataprosenttisesti elimistöön, vaikka iho ei toki päästäkään lävitseen mitä tahansa) ja lasketaan, kuinka paljon sitä voisi siis teoriassa imeytyä elimistöön.

Otetaan esimerkiksi vaikka aine, jonka imeytymisprosentin olisi todettu olevan 1,5% (eli iholle laitetusta määrästä 1,5% imeytyisi suoraan kroppaan). Lopputulos voisi siis noiden avulla laskettuna vaikka olla, että kahdeksasta grammasta iholle laitettavaa voidetta superainetta olisi 0,8 grammaa ja siitä 1,5 prosentien voidessa imeytyä kehoon voisi lopullinen mahdollinen imeytyvä ainemäärä olla 2,4 mg.

Sitten lasketaan vielä, että komission mukaan keskivertoihminen painaa 60 kiloa, eli se tarkoittaisi, että tuotetta voisi teoriassa käytössä maksimissaan imeytyä kehoon 2,4 mg /60 kg eli sen Systemic Exposure Dose (SED) olisi 0,04 mg/kg/day.

Aine on joskus todennäköisesti testattu eläimillä (kuten suuri osa kosmetiikan jo pitkään käytössä olleista aineista on, vaikkei kosmetiikan eläinkokeita enää EU:ssa nykyään sallitakaan) tai modernina aikana muilla korvaavilla menetelmillä ja sille on saatu arvio siitä, mikä niissä pysyi turvallisuuden rajoissa, eli esimerkiksi 20 mg/kg/päivässä oli maksimimäärä, joka ei vielä ollut haitaksi testikohteelle (kulkee nimellä NOAEL).

Kun nuo kaksi lukua sitten suhteutetaan jakamalla toisillaan, saadaan lopputulokseksi margin of safety (eli MoS), joka kertoo, kuinka turvallinen aine on. Näillä luvuilla MoS olisi 500. Kun MoS on vähintään 100, on aine turvallinen ja jos se on vähemmän, ei se ole turvallinen. Tässä tapauksessa aine olisi siis hyvin turvallinen käytettäväksi tässä tuotteessa.

Entäs jos arvo ei olisi turvallisissa rajoissa? Sitten tulisi miettiä, että voisiko ainetta laittaa tuotteeseen pienemmän pitoisuuden tai että onko sitä ollenkaan fiksua käyttää tuotteissa, joita levitetään näin laajalle ihoalueelle.

Kuten Inside the Industry -sarjan aiemmassa postauksessa on käynyt ilmi, voi asian turvallisuus olla kiinni vain sille altistumisen määrästä. Mikään ei ole täysin turvallista, ei vesi eikä ilmakaan, mikäli niille altistuu väärällä tavalla ja väärissä määrin.

Kaikkea on siis mietitty melkoisesti ja kun tuote kehitetään ja tuodaan markkinoille, täytyy siitä tosiaan olla tehty turvallisuusarviointi, josta käy ilmi, että tuotteen aineiden raja-arvot ovat kunnossa. Jonkun on täytynyt allekirjoittaa tuo dokumentti ja siitä on vastuussa yhtiö, joka tuotteesta vastaa.

18 kommenttia artikkeliin ”Inside the Industry 9: Kuinka kosmetiikkatuotteen turvallisuus testataan?”

  1. Asiasta näkkileipään , osaisitko vastata mistä johtuu kun tänä aamuna laittaessani ripsiväriä ( Lancome grandiose) ja harjaosan laitoin takaisin putelliin kuului poksahdus ja koko ripsiväriharja vartta myöten oli paksussa ripsiväri paakussa. Siis sitä oli kaikkialla.. Miten nämä ripsarit pakataan? onko näissä sisällä jokin sisäosa esim. termospullossa? harmillista sillä tämä tuote on nyt kahden viikon jälkeen käyttökelvoton..

    Vastaa
    • Hups, kyseessä taisi olla maanantaikappale, eli mascaran suuaukolla ollut annostelija vain irtosi ja on luultavasti nyt mascaraharjasi tyvessä kiinni. Jos se ei ole helposti napsautettavissa paikoilleen niin sen kun vaan reklamaatiota Lancomelle (eli L'oreal Finlandille) tai helpoiten vaan mascaran kanssa siihen Lancomen myyntipisteeseen, josta sen ostit. Aina välillä joukkoon sattuu maanantaikappaleita, mutta firmat kyllä korvaavat mielellään tilalle uuden. Älä siis vaivu epätoivoon! 😉

      Vastaa
  2. Kiitos, tämä oli pitkästä aikaa kiinnostavin postaus näin jonkun verran kosmetiikasta kiinnostuneen kemian opiskelijan kannalta. 🙂

    Vastaa
  3. ööh… ehkä mulla on liian suuret odotukset sua kohtaan (tai paremminkin näitä "informatiivisia" postauksia), mutta eipä tässä kyllä kovin syvälle aiheeseen päästy 😛

    "Tämä ihmisten turvallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteleva komitea–" awws, oliko tää sarkasmia vai oletko hieman naiivi? 😀 olkoonkin, että kyse on ehkä enemmän byrokraattisesta kuin poliittisesta elimestä, ei eu:sta yksinkertaisesti VOI puhua puhumatta lobbaamisesta. mua olisi kiinnostanut tietää, että mitä nämä "muut menetelmät" joille nuokin laskut perustuvat, ovat. ihan kivaa että saadaan jotain numeroita, mutta mitä väliä miten ne numerot saadaan jos sitä perustaa ei tiedetä? en ole luonnontieteilijä, joten mulla ei ole kompetenssia arvioida niitä tiedontuottamismenetelmiä. valitettavan usein politiikassa vaan ei ole pinnalla luotettavin tieto, vaan jokin muuten vain mukava ja kulloisiinkiin tilanteisiin sopiva tieto. uskoisin, että kosmetiikkajäteillä voi olla lobbaustoimisto jos toinenkin strategisilla paikoilla!

    en ole foliohattu, mutta ihan peruskriittisyydellä pääsee jo pitkälle. harmillisesti sitä ei tästäkään tekstistä löytynyt :/

    Vastaa
    • Hei… Anonyymi (kutsuisin sinua mielelläni nimellä, mutta se jäi nyt epäselväksi)! Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, joka tottakai laittaa miettimään. 🙂
      Ongelmana tässä yhteydessä on nyt selkeästi se, että minä olen määritellyt blogini kohderyhmäksi tavallisen parikymppisen naisen, jota kiinnostaa kosmetiikka ja yritän välittää tietoa tälle kohderyhmälle. Se tieto, jota sinä puolestasi haluat on selvästi sellaista, joka varmasti kiinnostaa monia itseni mukaanlukien, mutta allekirjoitat varmasti, että kaikessa poliittisuudessaan se menee reilusti ohi blogini rajojen ja taatusti puuduttaisi sen kohderyhmän, jolle blogia kirjoitan. Mainitsemasi aihe on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja mikäli sinua tosiaan kiinnostaa jakaa ajatuksiasi ja näkemyksiäsi siitä kanssani olen enemmäin kuin kiinnostunut jatkamaan keskustelua sähköpostitse ja mahdollisesti sinulta saamiesi oppien kautta sitten pukemaan sen täällä sille kielelle ja tasolle, jolla suurin osa lukijoistani toivoo täällä tietoa jaettavan. 🙂

      Kiitos siis tärkeästä kommentistasi ja toivon, että voimme jatkaa keskustelua, sillä sinulla kuulostaa selvästi olevan paljon sellaista tietoa, mitä itsekin tahtoisin oppia! 🙂

      Vastaa
    • Pakko kommentoida, että SCCS on riippumaton tiedekomitea, jonka jäsenien puolueettomuus on todentotta komitealle tärkeä asia. Jos en nyt ihan väärin muista niin ainakin edellisessä kokoonpanossa oli mukana yksi suomalaisjäsenkin. Heidän metodinsa eivät varmasti ole mitään valtionsalaisuuksia, joten tietoa kyllä varmasti löytää jos niin syvällinen ja yksityiskohtainen tieto kiinnostaa 🙂 Hieno kirjoitus Virve!

      Vastaa
  4. Moi! Mietin, että oletko käyttänyt vielä Bare Mineralsin meikkipohjaa? Itse tykkään siitä kovasti, mutta en ole käyttänyt vähään aikaan, koska mulla se purkki kuluu aika nopeasti (koska laitan aika paljon kerralla) ja se on kallista. 🙂

    Niin, ja huomasin muuten, että tämän kommenttiboksin alla lukee: "Sanottavaa tai kysyttävää? Mietittävää tai kommentoitavaa? Pohdittavaa tai *ajatettelun* aihetta?" 😉 Ajattelin vain vinkata, jos et ole huomannut tuota typoa! 🙂

    Vastaa
    • Heippa! Kiitos todella paljon, tuo on näköjään kirjoitettu ilman sitä ajattelua. 😉

      En ole enää itse liiemmin käyttänyt mineraalipohjia, sillä tykkään meikkipuuterien nopeudesta ja peittävyydestä. Mineraalimeikkipohjia on tosin tarjolla onneksi edullisemmillakin merkeillä ja googlettelemalla löytyy varmasti hyviä vaihtoehtoja edullisempiin korvaajiin. Minulla on itselläni niistä harmikseni niin vähän kokemusta, etten oikein osaa heittämällä vaan sanoa toista vaihtoehtoa.

      Vastaa
  5. Eivät tälläiset postaukset ole ollenkaan tylsiä! Nämä ovat mainiota vaihtelua "tavallisiin" kosmetiikkajuttuihin. Mun puolesta sopisi kirjoittaa vieläkin syvällisemmin ^__^ Minua tämäntyyppiset jutut kiinnostavat valtavasti, eikä koulussa ole pahemmin aikaa perehtyä tälläisiin juttuihin.

    Vastaa
    • Ihana kuulla, että tällaisillekin löytyy se lukijatkunta, joita nämä kiinnostavat. Välillä on haastavaa yrittää löytää balanssi kaiken välillä, sillä kaikkiahan ei tosiaan voi miellyttää ja siinä missä joku on erittäin kiinnostunut tällaisista, huutaa joku vaan että "kirjoita jo niistä purkeistasi, tuo ei kiinnosta". Eli yritän siis jatkossakin tarjota täällä erilaista juttuja ja yrittää oppia tarpeeksi, jotta voin kirjoittaa niistä parhaalla mahdollisella tavalla. 🙂

      Vastaa
  6. Itselleni olisi varmasti mielenkiintoista, mutta numerot ovat mulle aivan sotkua, joten valitettavasti osa tekstistä piti skipata 😀 Muuten olen kyllä kaikki Inside the Industry postaukset mielenkiinnolla lukenut. INCI postausta odotellessa. En edes tiennyt INCI:stä ennenkuin aloin lukemaan sun blogia.

    Vastaa
    • Kiva kuulla, että koit ne havainnollistaviksi.

      Tässä näkyy muuten juuri sopivan kuvaavasti allekkain kaksi erilaista näkemystä samasta postaussisällöstä, eli tämän vuoksi välillä on haastavaa tasapainotella sen kanssa, miten syvälliseksi homman laittaa. 🙂

      Vastaa
    • Mutta sitten taas meillä Laureassa käydään läpi sellaista kaupallisen puolen asiaa, jota täällä taas ei käydä. Tämä koulu on niin vahvasti painottunut nimenomaan siihen formulointiin ja tuotteiden valmistukseen, että opintosuunnitelman täytyy sisällyttää ne kun taas Laureassa tämä puoli tulee sen kaupallisen puolen sivussa, mutta koska sieltä ei valmistu varsinaisia formuloijia, voisivat monet tärkeäksi koetut asiat sitten taas olla pois sen puolen opintosuunnitelman kannalta tärkeistä asioista.

      Eli pliis Laurea, voidaanko saada sellainen seitsemänvuotinen, ihan kaiken kattava maisterintutkinto kosmetiikan maailmaan? 😉

      Vastaa

Jätä kommentti