Blogiani (tai varsinkaan Instagram Stories -tarinoitani) seuranneille ei varmastikaan tule mitenkään shokeeraavana uutisena kun sanon, että en ihan oikeasti pidä Ruotsista. Yritän sitä kyllä kovasti, sillä en ole kiinnostunut muutamaan takaisin Suomeenkaan ja täällä Ruotsissa on tällä hetkellä niin hyviä mahdollisuuksia monien asioiden kannalta, että tästä maasta kannattaisi tykätä, mutta silti en ole onnistunut siinä. Joku varmasti muistaa, että olen jopa vuosi sitten kirjoittanut siitä ajatuksiani tuulettaneen postauksenkin.
Tuolloin minua helpotti suuresti tieto siitä, että olin tammikuussa pääsemässä muuttamaan Ruotsista pois puoleksi vuodeksi Thaimaahan. Thaimaasta paluun jälkeen fiilikseni Ruotsia kohtaan ovat olleet vaihtelevat ja parin viikon ulkomaanlomalta lokakuussa palattuani tunsin jopa noin kuukauden ajan, että täällä ihan ihan jees sittenkin olla. Sen jälkeen fiilikseni Ruotsia kohtaan ovat kuitenkin pikkuhiljaa hiipineet yhä enemmän ja enemmän kohti ärsytystä ja nyt aletaan olla taas siinä pisteessä, että ärsytysmittarini on hyvin uhkaavissa lukemissa.
Aika monella on varmasti jossakin vaiheessa elämää kokemuksia siitä, että joku tyyppi tuntuu ärsyttävän. Joskus homma voi mennä ihan naurettavaksi ja suurinpiirtein tyypin hengityskin voi kuulostaa ärsyttävältä. Noh, minusta on viime viikkoina tuntunut, että olen Ruotsin kanssa abaut siinä pisteessä. Aina sitä ei voi järjellä perustella eikä kaikesta ole korrektia puhuakaan, mutta siltä minusta vain tuntuu.
Helpoin ratkaisu olisi lähteä täältä taas karkuun jonnekin kauas, mutta juuri nyt se ei valitettavasti onnistu, sillä voidakseni tehdä tiettyjä haluamiani juttuja, on minun oltava jonkin aikaa täällä. (Palaan näihin juttuihin myöhemmin sitä mukaa, kun niistä voi puhua.) Meillä on kuitenkin miehen kanssa suunnitteilla useampikin pakosuunnitelma, mutta valitettavasti meidän täytyy ensin käydä läpi niitä edeltävät vaiheet, eli tarkkoja suunnitelmia tulevaisuudelle ei voi vielä tehdä esimerkiksi piirtämällä kalenteriin pakopäivää ja aloittamalla rauhoittavaa lähtölaskentaa.
Miehelle tämä ei ole ongelma, sillä ruotsalaisena hän viihtyy kotimaassaan. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että tarvitsen jonkun konkreettisen pelastusrenkaan, joka antaa minulle toivoa poispääsystä. Asia on ollut minulla viimepäivinä mielessä paljon, mutta ratkaisu siihen syntyi ihan vahingossa leikkisästä ajatuksenheitosta, jota aloin sitten tuumia puoli tosissani ja lopulta jo ihan oikeasti.
Pohdiskelin blogissani ihan vastikään, kuinka minimalistinen elämä on ollut mukavaa, mutta kuinka vielä mietin, voisinko lähteä kosmetiikankin kanssa sille tasolle. Minimalismin tarkoituksena kun ei ole karsia elämästä kaikkea askeettisuuteen asti, vaan poistaa vain kaikki se, mikä ei tuota iloa ja jättää jäljelle iloa tuottavat asiat.
Uudet kosmetiikkatuotteet ovat ihania ja tuovat minulle aina iloa sekä tietysti myös hyötyä – ovathan ne työvälineitäni. On siis ymmärrettävää, ettei minulla ole ollut motivaatiota vähentää kosmetiikkaa. Toihan sen antama ilo samalla jopa tietynlaista lohdutusta siihen, että minua suoraan sanottuna ärsyttää olla Ruotsissa. Jos täällä siis pitää olla, niin ainakin haluan parhaani mukaan yrittää olla onnellinen tekemällä niitä asioita, joista nautin. Ei siis ihme, että motivaatio kosmetiikan vähentämiseen oli kadoksissa. Ehkä kosmetiikka oli vähän kuin lohtusyömistä masentavassa tilanteessa, johon kaipasi hetkellistä iloa, mutta silti sillä erotuksella, että kaiken voi perustella työllä.
Pari päivää sitten makasin illalla sohvannurkassa ruotsalaisen elämän ryydyttämänä ja totesin puoliksi tosissani, että jos minulla ei olisi kaikkea tätä kosmetiikkaa, niin pakkaisin kyllä välittömästi kaikki tavarani laukkuun, hankkisin pienen, asumiseen kelpaavan auton ja lähtisin mahdollisimman kauas Ruotsista.
Ja siitä se idea sitten tuli. Minä löysin tehokkaan motivaattorin, joka sai minut innostumaan kosmetiikan vähentämisestä.
Pako Ruotsista -projekti
Rakastan projekteja. Muutto Thaimaahan oli sellainen, sillä siihen kuului asunnon tyhjennys tavaroiden läpikäymisineen ja pakkaamisineen. Tammikuussa julkaistavan kirjani kirjoittaminen on ollut projekti. Kesällä ylimääräisistä tavaroista eroon hankkiutuminen oli projekti. Töissäkin minulla on jatkuvasti oltava meineillään joku projekti. Minusta on jopa ihanaa, että minulla on jatkuvasti meneillään vähintään yksi tai mielellään useampikin projekti. Tässä minulla on nyt yksi sellainen taas.
Kaikkien kodin ylimääräisten tavaroiden vähentäminen kesällä toi minulle todella vapautuneen tunteen, sillä sen myötä olin yhä vähemmän ankkuroitu Ruotsiin. Käytännössä jos keksisimme muuttaa pallon toiselle puolelle, tarvitsisin vain päivän varoitusajan, jotta ehdin pakata kosmetiikkani jonnekin. Muuten asuntomme olisi valmis vuokrattavaksi (kalustettuna) puolessa tunnissa kunhan vain äkkiä pikasiivoaisin ja pakkaisin mukaani henkilökohtaiset tavarani.
Halusin kuitenkin saada sisälleni tunteen siitä, että olisin vapaa lähtemään koska tahansa jonnekin lähes välittömästi eikä minua sitoisi tänne mikään. Minun ei tarvitsisi pakata kosmetiikkaani varastokomeroon ja tuntea sitten pistoa sydämessäni siitä, että ne seisovat siellä käyttömättöminä vanhenemassa. Kosmetiikan kanssa poissa silmistä, poissa mielestä -ajatusmalli ei toimi, sillä niitä ei voi vain nostaa sivuun ja leikkiä, ettei niitä ole olemassa. Ne vanhenevat.
Suurin huoleni kosmetiikan vähentämisessä on ollut, että mistä minä sitten kirjoitan blogia, jos minulla ei ole näin paljon kosmetiikkaa. Nauroin kuitenkin itselleni räkäisesti tätä hetken mietiettyäni, sillä nämä kosmetiikkavarastot eivät todellakaan tyhjene hetkessä. Mitäs, jos miettisin sitä vasta sitten, mikäli asiasta edes ikinä tulisi ajankohtaista?
Sitäpaitsi lähdettyäni Thaimaahan pienehköillä kosmetiikkavarastoilla (joiden myönnän kyllä paisuneen siellä ollessa…) tuntui minusta, että joku tuote on jatkuvasti loppu ja aina sai olla ostamassa uutta. Turha siis stressata, kyllä asiat lutviutuvat aina omalla mallillaan.
Päädyin siis lanseeraamaan itselleni Pako Ruotsista -projektin, jonka palkinto oli hyvin houkutteleva: kun saan kosmetiikkavarastoni kutistettua, voin vihdoin helposti paeta maasta.
Jos motivaatio kosmetiikkatuotteiden vähentämiseen siis puuttui aiemmin, niin tästä sitä kyllä saa ja paljon.
Otin projektiin jo pienen alkuspurtin ja laitoin eteenpäin reilut 20 kiloa kosmetiikkaa. Se voi toki kuulostaa paljolta ja vastasikin yhtä matkalaukullista tuotteita, mutta monet teistä kyllä tietävät, että minulla on kotona ollut lähtökohtaisestikin jo valtava määrä kaikkea, joten noista luopumisella ei vielä täältä paeta.
Käytännössä tämä projekti tarkoittaa sitä, että lähes 10 vuotta Ostolakossa-blogin perustamisen jälkeen palaan juurilleni ja keskityn käyttämään tuotteita loppuun. Kenenkään ei kuitenkaan tosiaan tarvitse huolehtia, että blogista katoaisivat tuotevinkit, sillä kotonani on valehtelematta varmasti tuhat tuotetta, joista olisi blogiin hyvää juttua. En myöskään aio totaalisesti kieltäytyä vastaanottamasta kiinnostavia tuotteita, jos niistä saa blogiin hyvää sisältöä, mutta nyt ihan oikeasti keskityn käyttämään niitä tyhjenemäisillään olevia purkkeja aiempaa suuremmalla antaumuksella.
Pako Ruotsista ei ole tapahtumassa vielä ensivuonna, sillä paitsi ettei se sovi elämäntilanteeseeni, eivät nämä varastot todellakaan kulu loppuun ihan niin nopeasti. Sen jälkeen toivon kuitenkin, että olen jo hyvällä mallilla.
Kirjoittelen fiiliksiäni vähennyksestä tänne blogiin varmasti paljonkin, sillä aiempien postausten perusteella kaikki minimalismiin ja tavaran vähennykseen liittyvä tuntuu kiinnostavan erittäin monia. Parhaiten varsinaista tuotteiden vähenemistä voi seurata Instagram Stories -tarinoissani, joihin minun on helppoa heittää loppuneita tuotteita sitä mukaa, kun niitä tulee ilman, että minun tarvitsisi säästää kaikkia loppuneita purkkeja esimerkiksi kuukauden ajalta.
Katsotaan, kuinka Pako Ruotsista tulee sujumaan!
Lue myös:
Saako minimalisti omistaa valtavasti kosmetiikkaa?
Omistan yli 100 kiloa kosmetiikkaa – pitäisikö siitä tuntea syyllisyyttä?
Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Ihanaa! Olen lukenut mielelläni tuotearviopostauksia ja uutuusjuttuja, mutta tykkään paluusta blogin juurille. Itselläni on ollut menossa pannuprojektivaihe ja olen lukenut siksi myös vuosien takaisia ensimmäisiä postauksiasi 🙂 Harmi vain, että ilman instatiliä storieseja ei voi katsella. Odottelen siis blogijuttuja innolla!
On ollut jo nyt mielenkiintoista seurata sun loppuneiden tuotteiden kertymistä instankin kautta! Itsekin pyrin antamaan tosiaan niitä kosmetiikkatuotteita pois kotoa ennen muuttoa ettei kaikki jäisi vanhenemaan sinne!
Ite haluisin paeta suomesta ja joku asuntoauto myös haaveena itellä mutta sitä tavaraa nyt on niin julmetusti. Kosmetiikkaa voisi olla vähemmän, mutta ei sitä paljoa ole mutta itellä tulis ongelma kirjojen, DVD:ten ja vaatteiden osalta (kirjat varmaan isoin) + toki pitäis pystyä saamaan rahaakin tienpäällä mutta ite en voi tehä etätöitä ja vielä vähemmän mies. En tiiä paljonko asunnostani voisi saada vuokraa, mutta jos sillä pystyisi asuntoauto elämän kustantamaan niin olis ihanaa. Jään siis seuraamaan innolla sun pakoa 🙂
Minusta on upeaa että olet niin rehellisesti kertonut blogissa ettet viihdy Ruotsissa. Se on mielipide jota kovin moni ei uskaltaisi sanoa ääneen. Ympäristöllä on iso vaikutus arkeen ja joskus se paikka jonne päätyy ei sitten kuitenkaan tunnu hyvältä. Ja vielä hienompaa on se, että sinulla on pakosuunnitelma. Tämä blogiteksti inspiroi siihen että sellaisia asioita joista ei omassa elämässä pidä, voi ja pitää muuttaa.
Hauskaa! Vaikken ihan ymmärrä miten kukaan haluaa paeta kakkosmaastani Ruotsista XD Aloitan itsekin ensi vuoden alusta projektin jonka aikana yritän olla ostamatta kosmetiikkaa ja käyttää varastojani loppuun. Saan ostaa vain tuotteita joita minulla ei ole, eikä mitään sinnepäinkään korvaavaa ole. Saa nähdä miten käy, että olenko törsämättömän tammikuun ja (s)hoppaamattoman helmikuun jälkeen niin vieroitusoireissa että sorrun kuitenkin. Toivottavasti jostain tupsahtelee jotain pikkuyllätyksiä, että vähän ilonpilkahduksia olisi vuoden varrella kuitenkin.
Lycka till sinulle!
Itse tein tuollaisen puolen vuoden pakomatkan huhtikuussa mieheni kanssa (siitä voi lukea lisää http://www.sailors2ndlife.fi). Otin vuorotteluvapaata ja ei kun asuntoautolla Eurooppaan. Mahtava kokemus, voin lämpimästi suositella pakoa, ja vuorotteluvapaassa on se hyvä puoli, että siitä saa korvausta, eli aivan tyhjän päälle ei tarvitse heittäytyä. Palattiin takaisin syyskuun lopussa ja nyt voin sanoa, että tämän 44,5 neliöisen asunnon tavaramäärä ahdistaa tosissaan! Mihin kaikkea tätä tavaraa tarvitaan?? Jään innolla seuraamaan projektiasi täällä blogin ja instan puolella ❤️
Ihan mielenkiinnosta, mihin lahjoitit tuon 20 kiloa kosmetiikkaa?
Mies aina hoitaa niiden eteenpäin laittamisen tuttujensa kautta. 🙂 Esimerkiksi toissakerralla menivät teatteriproduktion kautta nuorille, viime kerralla miehen maahanmuttajanaisia opettava ystävä antoi jakoi ne opiskelijaryhmälleen ja tällä kerralla ne menivät musikaaliproduktion kautta jakoon ilahduttamaan sen porukkaa ja heidän läheisiään. Koitetaan aina vaihdella vähän, että kenelle menee. Tämä oli nyt varmaan kuudes kerta, kun oli jako. 🙂
Aivan mahtavaa, että löytyy tuttujen kautta noin laajasti ihmisiä joita voi ilahduttaa! 🙂 Tuli itsellekin hyvä mieli tästä.
Ihanaa, seuraan mielenkiinnolla!
Meillä edessä pakko muutto parin vuoden päästä ja mietin innolla mistä kaikesta tavarasta voidaan ennen sitä luopua.
Vuoden ostolakko itsellä on jo takana ja se muutti ostotottumuksia dramaattisesti! Nykyään on paljon kivempi luopua tavaroista kuin hankkia/ottaa vastaan niitä.
Luen aiheesta todella mielelläni lisää täältä blogista ja yritän ehtiä seuraamaan instastoryja!
Mahtavaaa! Paluu juurille kuulostaa ihan mahtavalta! Seuraan niin mielelläni sivusta. Itse oon koittanu kesästä asti vähentää kosmea ja yksinkertaistaa elämää…ja nyt kaipaa just tämmöstä hyvää esimerkkiä!
Paluu juurille kuulostaa hyvältä, odotan innolla massiivisia tyhjien purkkien postauksia! 😀
Ei sillä, minusta on ollut myös virkistävää lukea ajatuksiasi siitä, että myös kosmetiikkapaljouden keskellä voi olla ihan tyytyväinen ja zen. Minimalismissa on helppo jumiutua siihen, että vähemmän on aina parempi. Monestihan saattaa näin olla, mutta ei sokea fundamentalismi tässäkään ole kovin pop.
Loppupäätelmä taitaa olla, että tätä blogia on aina kiva lukea! 🙂
Hienoa 🙂 Itse yritän myös tyhjentää liian suuriksi paisuneita kosmetiikkavarastoja ja olenkin ostolakossa…
Olisi toki upeeta jos saisit meille lukijoille arvottua tuotteita
Tosi mielenkiintoista seurata tän sujumista!