Silmiini sattui vähän aikaa sitten eräs englantilainen artikkeli, jonka luettuani halusin jakaa siihen liittyviä ajatuksia teidänkin kanssanne.
Kosmetiikan verkkoshoppailu on mukavaa, sillä netin kautta voi tehdä edullisia löytöjä. Joskus jopa niin edullisia, että hälytyskellojen tulisi alkaa soida. Voiko halvalla saada hyvää?
Usein voi, sillä kuten täällä bloginkin puolella on jo usein todettu, voi halvallakin saada hyvää kosmetiikkaa. On kuitenkin pari juttua, joihin kannattaa kiinnittää huomiota varsinkin ostaessaan halpaa kosmetiikkaa verkosta, sillä tärkeintä ei välttämättä ole, onko tuote hyvä vaan onko se turvallinen -sekun ei välttämättä ole automaattista.
Silmiini sattunut artikkeli oli Daily Mailin varoittava juttu siitä, mitä kaikkea feikkituotteet voivat sisältää. Artikkelissa mainittiin nainen, joka oli ostanut erään tunnetun kosmetiikkamerkin luomivärin ja huomannut sen käyttöönottaessaan ettei tuote olekaan aito. Silti hän kokeili tuotetta ja sai siitä vakavan reaktion, joka ilmeni lähes välittömästi silmäluomien turpoamisena ja näkökyvyn (onneksi vain ilmeisesti väliaikaisena) heikkenemisenä.
Olen kuullut monien sanoneen, että eihän se haittaa, vaikka tuote ei ole aito, sillä se kuitenkin toimii hyvin eivätkä he halua maksaa merkistä. Tosiasiassa kyse ei ole kosmetiikan kohdalla vain merkistä maksamisesta vaan myös tuotteen turvallisuudesta maksamisesta. Kun tuotteet valmistetaan EU:n lainsäädännön mukaiseen myyntiin, huolehditaan myös siitä, että ne ovat nykytietämyksen mukaan turvallisia käyttää. Kun kyse ei kuitenkaan ole oikeasta firmasta vaan tahosta, joka vain tahtoo kääriä rahaa yrityskuvan ollessa pelkkä hassu sana ja vastuunpakoilun olevan täysin mahdollista, ei turvallisuudella olekaan enää mitään väliä. Siinä vaiheessa tuotteet voidaan valmistaa lähes mistä tahansa, mikä vaan ulkoisesti vaikuttaa tekevän tuotteesta hyvän.
Paitsi että laittomat tuotteet voivat aiheuttaa välittömiä vakavia vaikutuksia, voivat ne myös saada tuhoa niin pikkuhiljaa, ettei asiaa huomaakaan ennen kuin on liian myöhäistä. Tuotteet voivat sisältää esimerkiksi lyijyä, elohopeaa ja jopa syanidia. Artikkelissa mainittiin liiallisen lyijyn saannin voivan aiheuttaa mm. kohonnutta verenpainetta, vaikeuttavan hedelmöittymistä ja heikentävän keskittymiskykyä sekä vahingoittavan raskaana ollessa sikiötä. Nämä ovat kaikki asioita, joita ei heti huomaa, mutta jotka silti salakavalasti tapahtuvat.
Kyse ei myöskään ole siitä, että vaaran voisivat aiheuttaa vain pelkät feikkituotteet. Saman reaktion voivat saada aikaan myös mitkä tahansa vaikkapa halpatuotantomaassa valmistetut meikkituotteet, joita myydän verkon kautta myyjien tietäessä, että heidän on melko helppoa painua maan alle ja jäjittämättömiin mikäli vaikeuksia tulee vastaan. Vaikka se eBaysta bongattu sadan sävyn luomiväripaletti siis kuinka näyttäisi huoukuttelevalta ja hyvältä sijoitukselta, ei voi koskaan olla varma, että sen käyttö oikeasti on turvallista. Jos jo EU:n lainsäädännön mukaan valmistettuja tuotteitakin välillä spekuloidaan erilaisten raaka-ainekohujen keskellä vaarallisiksi, niin nuo tuotteet nousevat jo ihan omiin vaarallisuussfääreihinsä.
En tahdo alkaa leikkiä saarnaajaa, mutta uskoisin, että tuon Daily Mailin jutun lukeminen voi antaa monille ihan hyvän herätyksen asioihin, joita ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Aion itse edelleen jatkossa nauttia halvasta kosmetiikasta tietäessäni, että kun kyseessä on EU:hun laillisesti tuotu tai siellä valmistettu tuotemerkki, voin usein olla turvassa.
Tämä ei kuitenkaan ole aina automaattista. Tässä postauksessa on käytetty kuvituksena screen shotteja tuotteista, jotka ovat päätyneet meilläkin myyntiin, mutta joiden on todettu silti jälkikäteen voivan olla haitallisia. Ilmoitukset ovat peräisin Euroopan Komission RAPEX-järjestelmästä, jonne ilmestyy viikottain uusi raportti EU-maista löydetyistä haitallisista tuotteista ja kyllä sieltä aina löytyy Suomessakin myynnissä olevia kosmetiikkatuotteita.
Hommaa siis valvotaan, mutta valvonnastakin huolimatta voi markkinoille välillä päästä haitallisia tuotteita. ”Laillisia” tuotteita ostamalla riskiä voi kuitenkin minimoida, minkä vuoksi itse ainakin kehottaisin harkitsemaan moneen kertaan varsinkin eBaysta ja ympäri maailmaa olevista kosmetiikan verkkokaupoista tuotteita tilatessa.
Tuletteko koskaan nettishoppaillessa pohtineeksi näitä asioita?
Joskus olen Ebaystä tilannut jonkun halpisluomivärin, mutta en kuitenkaan uskaltanut sitä käyttää, kun mietin etten tiedä mitä tämä sisältää. Selviä feikkejä en ainakaan kokeilisi.
Juuri tämän takia en KOSKAAN asioi esim. eBayssa meikkiostoksilla (tosin en kyllä muutenkaan). Nettikaupan on oltava luotettava ja hyväksi havaittu. Jos kalliin brändin tuotetta myydään niin halvalla, ettei todeksi voi uskoa, niin sitten sitä ei todellakaan pidä uskoa todeksi. Internet on varmasti kultakaivos kaiken maailman yrittäjille ja tehtailijoille. Huhhuh.
Kävin työnpuolesta kemikaali infossa, missä kerrottiin tuoteväärennösten olevan kasvamaan päin. Kaikki eivät välttämättä ole näin hasardeja, esim. oliviiöljyn myyminen extra virgin laatuisena, vaikkei se sitä olekaan ja hevosen lihan päätyminen naudanlihan joukkoon. Mutta myös lääkeväärennöksiä (ilman vaikuttavaa ainetta) on päässyt euroopan markkinoille myyntiin aitoina, epäluotettavien alihankkijoiden kautta.. Pistäähän se miettimään mitä ostaa ja mistä ostaa, hyvä että näitä kuitenkin valvotaan.
Anyways, MACia en osta muuten kuin Stockmannilta, koska käsittääkseni MAC on kuitenkin yksi väärentäjien suosikeista. Toki mm. Urban Decaytä olen ostanut feeluniquelta ja muutakin kosmetiikka britti verkkokaupoista.. Toistaiseksi ilman oireita.
Tulee kyllä. Pyrinkin tilaamaan netistä vain tuotteita, joista voin olla varma – tosin aitous ei takaa aina turvallisuutta, kuten tuo MI-säilöntäaine todistaa. Kyseinen aine on siis laillista, mutta ärsyttävä ja allergisoiva aine..
Mulla onkin Natura Siberican kasvonaamio, huh! Ostettu naapurimaasta merkin omasta liikkeestä… liekö täynnä jotain vaarallista..? noh, käytän vain harvoin…
Aika jännä muuten tuo huomio, että Ruotsissa valmistettu tuote voi olla aivan yhtä ärsyttävä ja vaarallinen kuin jokin kiinalaistuote.. En Dependin meikkejä ole ikinä kokeillut, mutta ovat kai aika suosittuja meilläkin.
En ole uskaltanut netistä tilata koskaan kosmetiikkaa. Senkin vuoksi että en tiedä sopiiko tuote minulle ja toiseksi sitä kun ei voi testata.
Yleensäkin kun olen tilaamassa jotakin netistä olen todella tarkka mistä tilaan ja mitä. Jos on outo liike googlaan kokemukset yms kyseisestä liikkeestä ja kyselen tutuilta onko he kenties tilannut samasta. Jos kaikista tulee negatiivinen vastaus jätän tilaamatta, vaikka tarjous olisi kuinka hieno ja halpa.
Kiitos kun postailet näistä asioista. Tulee tarpeeseen ja saa pohtimaan. 🙂
Loistava postaus! Itse olen kauhulla seurannut jotain kommentointia tähän liittyen, joka on juuri tuota tyyliä, että mitä sillä on väliä jos vaikkei aito tuote olisikaan. Mitä tietoisemmaksi itse tulee asioista niin sitä varovaisemmaksi sitä alkaa tulla ja ehkä enenevässä määrin alan suosia suomalaisia tuotteita ja verkkokauppoja (toki ihan tämän nykyisen taloustilanteenkin vuoksi on hyvä suosia suomalaisuutta :))
Hyvä postaus, kiitos Virve! Blogiasi seuranneena mieleeni ovat jääneet erityisesti kokeilusi aasialaisen kosmetiikan parissa. Olen itse asiassa viime päivinä pohtinut sitä, että uskallanko tilata Strawberrynetistä muutamia korealaisia ihonhoitotuotteita. Riittääkö luotettava nettikauppa takaamaan aidot tuotteet? Aasiassa (tai no, Kiinassa) kun nämä kopiot ovat toisinaan yleisempiä kuin aidot… Mistä sä suosittelisit tilaamaan? Ostoslistalla on Misshan, Etude Housen ja TonyMolyn tuotteita.
Vinkkinä vielä muille! Kannattaa ladata puhelimeen CosmEthics -sovellus. Se ilmoittaa, mikäli kosmetiikassa on esim. yleisimpiä allergeeneja tai parabeeneja. Jos sinne kirjautuu sisään, voi asettaa sovelluksen hälyttämään myös omista vältettävistä aineista, kuten silikoneista tai alkoholista.
– Sanna
Itse en uskalla tilata eBaysta yms meikkejä, vaan ennemmin marssin suoraan vaikka Stockmannille ostamaan sitä MACia. Pelkään juurikin sitä feikkituotetta joka epämääräisesti nettikaupasta voi tulla, sillä sisältö voi olla mitä tahansa.
Mutta suosin joitain indiekosmetiikkamerkkejä, jotka ovat sitten yllättäen ulkomaisia ja netistä tilattavissa. Joskus mietin kyllä niidenkin turvallisuutta…
Joskus tuli ihan ohjelma jonka aiheena oli väärennökset, joista parfyymit oli yksi esimerkki. Ohjelmassa myös mainittiin että nykyään väärennökset ovat niin hyviä, ettei niitä heti osaa erottaa aidosta ja jotkut liikkeet voivat myydä En tietämättään feikkejä. Ja tämä ei koske pelkkää kosmetiikkaa tai Guccin laukkua, vaan esim. lääkkeitä.
Kyllä. Jos tuote tai myyjä on jotenkin epämääräinen, niin jätän suosiolla ostamatta. Väliin näkyy näitä, että tuotekuvassa on jonkun tunnetun brändin tuote, mutta tuotteen kuvauksessa tai nimessä ei mainita brändiä. Haisee vähemmästäkin.
Onneksi en juurikaan nettishoppaile, etenkään ulkomaisissa verkkokaupoissa. Tykkäänkin hypistellä tuotetta ja jutustella myyjän kanssa ennen ostopäätöstä. Jos ongelmia tulee, niin paljon helpompaa on ottaa yhteyttä suomalaiseen jälleenmyyjään Suomessa kuin alkaa mailata englanniksi ties minne.
Huh huh, enpäs ole osannut ajatella asioita noin pitkälle! En tilaa ulkomailta kosmetiikkaa ja tuli aika helpottonut olo, ettei niin tule tehtyä. Itse enemmän ajattelin, että tuotteet eivät välttämättä ole puhtaita ja hyväksi, mutta en osannut kuvitella haittavaikutuksia noin isoon mittakaavaan. Onneksi halppismeikit eivät ole koskaan minua kiinnostaneet ja maku on kallellaan Suomesta saataviin luonnonkosmetiikkamerkkeihin. Tosi hurja uutinen! Hyvä, että kirjoitit tästä. 🙂
Mitä mieltä olet strawberryn verkkokaupasta? Liikkuukohan siellä paljon väärennöksiä?