Minimalistin kotona – Miltä meillä nyt näyttää?

Olen raportoinut blogiini parin viimeisen kuukauden aikana, kuinka olemme hankkiutuneet eroon kaikista sellaisista kotimme tavaroista, jotka eivät tuota meille iloa tai ole välttämätöntä säilyttää. Aloitimme käymällä läpi ihan koko omaisuutemme jokaista työkalupakin ruuvia ja henkilökohtaista valokuvaa myöten valiten, mitä tahdomme säästää. Emme olleet lähtökohtaisestikaan olleet pahoja hamstereita, mutta silti erityisesti vinttikomeroomme oli kertynyt paljon tavaroita vanhoista puuhyllyistä maalipurkkeihin ja ne vain odottivat lajitteluasemalle vientiä.

Vietyämme kotoa kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen kaiken ylimääräisen alkoi meillä hienosäätöjakso, jonka aikana myimme ja lahjoitimme Facebook-kirppiksillä eteenpäin yksittäisiä esineitä. Pläräsimme läpi dokumentteja, skannasimme niistä talteen tärkeimmät ja kävimme läpi vielä viimeisimmätkin jutut, joita emme enää tarvinneet.

Kuten jo aiemmin myös kerroin, olisi tuota hienosäätövaiheta voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Kun mielelleni vain antaa luvan, koluaa se pääni sisällä jatkuvasti läpi kaappejamme ja hyllyjämme yrittäen lähes väkisin keksiä, mistä vielä voisimme hankkiutua eroon. Aluksi se oli hyvä asia, mutta nyt, kun oikeastaan kaikki ylimääräinen on jo saanut kyytiä, kuluttaa jatkuva tavaroiden miettiminen mieltä vain turhaan.

Merkkasinkin kalenteriini ylös, koska hienosäätövaihe on aika laittaa pakettiin ja tuo päivä koitti reilu viikko sitten. Sen jälkeen minun oli aika lopettaa jatkuva tavaroiden miettiminen ja keskittyä yhteen asiaan: nauttimaan siitä, ettei kotonamme enää ollut mitään ylimääräistä. Nyt tätä fiilistelyä on takana viikko ja voin kertoa, että kotona tuntuu ihanalta. Täällä on tilaa olla, hengittää ja nauttia. Jokainen täällä oleva tavara ja esine tuo kivan fiiliksen ja olenkin viettänyt viime viikon kaappeja ja laatikoita availlen ihan vain havainnoidakseni omia tuntemuksiani. On ollut aivan mahtavaa, ettei minkään oven tai laatikon avaaminen enää tuo sitä ahdistunutta ja epätoivoista tunnetta, että näillekin tavaroille pitäisi joskus tehdä jotain. 

Koska olen vouhottanut tästä tyhjennysprojektista niin paljon, on moni pyytänyt, että näyttäisin, miltä asunnossamme nykyään näyttää. Olen pihtaillut kuvien kanssa, sillä en ole halunnut näyttää keskeneräistä projektia, mutta nyt kun kaikki on valmista, olen minäkin vihdoin valmis näyttämään, miltä meillä nykyään näyttää. Tervetuloa siis kurkkimaan kotiimme, kaappeihimme ja laatikoihimme nyt, kun kaikki ylimääräinen on karsittu pois!

Olohuoneemme on varsin avara eikä siellä ole liiemmin tavaraa. Tilava kulmasohva, sohvapöytä sekä niitä somistavat matto ja lamput ovat lempparipaikkojani, sillä sohvalla on ihanaa maata ja viettää aikaa. Kotimme on 50-luvulla rakennetun talon ullakolle tehty loft-asunto, joten asunnon kattokorkeuden ja kattoikkunan ansiosta täällä tuntuu avaralta, tilavalta ja valoisalta.

Olohuoneessamme ei liiemmin tarvita säilytystilaa, mutta hankimme sinne aikoinaan senkin, joka on lähinnä sisustusesine, sillä ilman sitä seinusta näyttäisi melko tyhjältä.

Senkin sisältä vasemmasta kaapista löytyyvät siivoustarvikkeet, joita on tällä hetkellä ihan liikaa, mutta jotka varmasti ajan ja kulutuksen myötä kutistuvat kompaktimpaan määrään. Nämä ovat juuri niitä juttuja, joita ei ole järkeä heittää pois vain poisheittämisen ilosta, kun niille kuitenkin on käyttöä.

Samasta kaapista löytyy myös paljon töiden kautta minulle aikoinaan päätyneitä hajuvesipulloja, joissa on pohjalla pienet rippeet hajuvettä. Keräsin näitä roskiin menossa olleita testeripulloja uskoen, että kokoelma vanhoja hajuvesipulloja toisi minulle joskus iloa. Tosiasiassa raahasin niitä ilottomasti mukanani vuosia, kunnes nyt vihdoin päätin hankkiutua niistä eroon. Täydemmät pullot lähtivät eteenpäin, mutta nämä vanhat rippeet, joita ei enää kehtaa kenelläkään antaa odottavat vuoroaan vessanraikastimiksi.

Sekä miehelläni että minulla on yksi vetolaatikko, joka sisältää sekalaista tavaraa. Minun laatikossani on enimmäkseen elektroniikkaa eli eri laitteiden latausjohtoja, kameran linssejä, Kindle, tabletti, kuulokkeet ja muita vastaavia juttuja, jotka olen yrittänyt järjestellä pusseihin. Laatikossa on lisäksi kasaan taittuva kameranjalka blogikuvia varten ja oppikirjat korean opiskeluun. Rivin alin laatikko on itseasiasiassa tyhjä, sillä meillä ei ole mitään, mitä keksisimme sinne laittaa.

Reunimmainen kaappi edustaa sitä, mistä suurin osa minun henkilökohtaisesta omaisuudestani on tehty. Kaapista löytyy yhteinen lääkeboksimme särkylääkkeineen ja laastareineen, mutta sen lisäksi siellä ovat hiustenmuotoilulaitteeni, kynsilakkani sekä toilettilaukku, joka on täynnä kosmetiikkanäytteitä. Kuten olen kertonut, on kosmetiikka jäänyt vähennysprojektini ulkopuolelle, sillä se tuottaa minulle iloa ja on työkaluni.

Samanlainen linja jatkuu alakerran ruokailutilassamme. Tilassa on ruokapöytä tuoleineen ja matto sekä sivupöytä, josta on tullut toinen meikkipöytäni. Pöydän laatikoissa ovat päivittäisessä käytössä olevat kosmetiikkani ja ne ovat päätyneet myös pitkin pöydän yllä olevaa koristepeiliä. Onpa pöydän viereen vielä raahattu yksi yöpöytäkin, jonka laatikot olen täyttänyt kosmetiikallani…

Tässä tilassa on helppoa meikata aamuisin enkä vaivaa yläkerrassa nukkuvaa miestäni siellä puuhastallessani, joten häntä ei haittaa kosmetiikkani levittely. Ruokailutilasta löytyy myös tuolinselkämystä vasten asetettava rakas OBH Nordican hierontatuolini, joka on ollut minulla jo kymmenisen vuotta ja jota suorastaan rakastan.

Pidämme vaatehuoneessamme vain niitä vaatteita, jotka ovat aktiivisessa käytössä. Tämän lisäksi meillä molemmilla on vintillä yksi oma matkalaukku, joka sisältää loput vaatteemme ja josta voi sitten tarvittaessa käydä hakemassa päivitystä vaatekaappiinsa. Pyrin itse siihen, että minulla on käytössä kerralla korkeintaan 15 vaatekappaletta ja nykyinen vaatevalikoimani on ollut käytössä kohta kaksi kuukautta enkä usko, että jaksan hetkeen vielä päivittää sitä muuten kuin hakemalla vintiltä hieman mustia sukkahousuja.

Näiden vaatteiden lisäksi minulla on laatikossa kotiasuksi kelpaavat trikoopöksyt ja niiden kaveriksi sopiva toppi sekä tietysti alushousuja, rintsikoita ja sukkahousuja. Vaatekaapin rakkainta osaa ovat myös käsilaukkuni. Vaatehuoneessamme ei ole montaa isoa laatikkoa, mutta minulla on niistä käytössä vain yksi ja miehelläni kaksi, joten laatikoista kolme on tyhjillään. Vaatehuoneeni sivuhyllyillä on myös hajuvesiäni ja korujani sekä kaksi lapsuuteni nallea, jotka löysin vinttiä siivotessani ja jotka päätin nostaa kotiin. Niiden näkemisestä tulee mieleen koti, perhe ja onnellinen lapsuus, joten niiden näkeminen hymyilyttää aina.

Toinen puoli vaatehuonettamme on miehen musiikkitavaroille. Osa laatikoista on tyhjiä, mutta joissakin niistä on nuotteja, instrumenttien osia sekä muita musisointiin liittyviä tarvikkeita, joita en osaa nimetä. Yhdestä laatikosta löytyvät myös kodin konttoritarvikkeemme eli kynät, kumit, teipit ja vastaavat. Kyniä ja posti it -lappuja on edelleen vähän liikaa, mutta luotan siihen, että ne katoavat kuitenkin melko nopeasti sinne mustaan aukoon, johon niiden kaltaisilla jutuilla on tapana kadota. Vaatehuoneesta löytyy myös printterimme ja pieni valikoima työkaluja.

Parvellamme oli ennen sänky, mutta nyt kun luovuimme siitä, on siellä enää petauspatjamme, joka rullautuu päiväksi sivuun. Seinustalta löytyy myös työpöytäni, joka on itseasiassa myös meikkipöytäni, mutta jonka äärellä en viitsi aamuisin meikkailla, ettei mieheni herää. Muusikkona hänellä on iltapainotteinen työ, joten elämme hieman eri rytmissä. Päivällä valoisaan aikaan tykkään tehdä töitä pöydän äärestä ja olenkin varastanut alakerran ruokalutilasta tuolin, jolla on mukavaa istua.

Yläkerrassa on myös kosmetiikkahuoneeni, jossa säilytän kaiken kosmetiikkani. Tuotteeni ovat siististi laatikoissa ja niiden lisäksi huoneeseen on myös nostettu yksi pieni yöpöytä, jonka laatikoista ja ympäriltä löytyvät kuvaukseen liittyvät somistustarvikkeet kuten erilaisten kuvaustaustojen virkaa ajavat värilliset paperit.

Keittiömme on pieni, mutta riittää meille kahdelle. Myös sieltä on karsittu kaikki turha, eli laatikoista ja kaapeista löytyy vain perusjutut, joita käytämme jatkuvasti.

Meillä ei ole leivänpaahdinta tai muita sellaisia kodin apuvälineitä, joita emme käytä jatkuvasti. Sen sijaan meillä on mm. ihana kahvinkeitin, sähkökäyttöinen kahvimylly, viinipullon avaaja sekä ilmaaja, tehosekoitin smoothieiden tekoon, munanleikkuri ja matcha-vispilä.

Kodissamme on myös pieni siivouskomero, jota käytämme lähinnä roskien lajitteluun. Huoneessa on omat lajittelulokeronsa erilaisille jätteille ja säilytämme siellä imureitamme, joita meillä muuten on kaksi: mies rakastaa omaa vanhaa, perinteistä imuriaan ja minä modernimpaa, rikkaimuriksikin muuntuvaa versiotani. Muuten huoneen hyllyiltä löytyy nykyään enää vain laatikollinen kodin tarvikkeita kuten vaihtolamppuja ja muita vastaavia tilpehöörejä, paristoja, laatikollinen pakkaustarvikkeita lahjoja varten, kansiollinen tärkeitä papereita sekä lehtikotelollinen kodin eri laitteiden käyttöohjeita ja takuukuitteja (jotka pitäisi kyllä vielä muuntaa digitaaliseen muotoon…). Hyllyllä on myös blogikuvia varten hankkimiani valaisimia sekä yöpöydän lamppumme, jotka seisovat odottamassa päätöstämme siitä, jatkammeko sägytöntä ja yöpödätöntä elämää vai otammeko ne takaisin käyttöön.

Siivousvälineemme ja oikeastaan kaikki olohuoneen senkin kaapeissa ja laatikoissa olevat tavarat sopisivat hyvin tänne, sillä täällä on paljon tyhjää hyllytilaa, mutta koska senkki jäisi siinä tapauksessa tyhjäksi, en ole siirtänyt sen tavaroita tänne. Vaikka meillä ei ole kotona liiemmin kaappeja ja vain muutamia laatikoita, on irtotavaraa nykyään niin vähän, ettei sitä riitä täyttämään niitä. Se jos jokin tuntuu hyvältä.

Kylppärissämme ei ole mitään jännää. Se on hyvin pelkistetty eikä sieltä pyyhkeiden ja pesukoneen lisäksi löydy muuta irtotavaraa kuin kosmetiikkaa. Sitä kylppärin laatikoista löytyy sitten sitäkin enemmän ja suihkun lattiallakin pyörii pullo jos toinenkin, mutta kuten olen kertonut, on kosmetiikka se juttu, joka tuottaa minulle iloa ja hyötyä ja jonka kohdalla karsintaa ei ole siksi tarvinnut tehdä yhtä rankalla kädellä kuin muun omaisuuden kanssa.

Nämä kylppärin kuvat ovat siis hyvin realistista arkeamme, jossa erityisesti pesukoneen päälle kasautuu testattavia ja käytössä olevia tuotteita. Tämä on itseasiassa ainoa paikka kodissamme, josta mieheni on joskus tullut maininneeksi, että olisi mukavaa, jos en aina kasaisi sille tuotteitani ja että sille jäisi laskutilaa…

Tältä meidän kotimme siis näyttää. Se on hyvin pelkistetty ja kaikki mitä sinne on jätetty tuottaa meille iloa tai on vähintään hyödyksi. Tyhjentyneessä kodissa on tuntunut viime viikkoina aivan poikkeuksellisen hyvältä olla, sillä siellä on ollut jotenkin aivan erityisen rauhallinen mieli. Suurinta plussaa on tietysti ollut se, ettei kotonamme ole tarvinnut enää juurikaan siivota (jostain syystä yhä edelleen nopeasti sotkeutuvaa keittiötä lukuunottamatta…), mikä on tuonut oman rauhallisuutensa kotona oloon. Rakastan siisteyttä, mutta inhoan siivoamista.

Sisustaminen ei ole meille kummallekaan mitenkään erityisen sydäntä lähellä oleva juttu, joten asiat on lähinnä mietitty funktionaalisuuden kautta. Emme ole kovin käteviä käsistämme, joten asunto on lähes täysin samassa kunnossa kuin missa sen vähän alle neljä vuotta sitten ostimme. Suunnitelmissamme on kuitenkin ainakin maalata asunnon lattia vaaleaksi tulevana kesänä, jotta saamme tilaan lisää avaruutta, valoa ja rauhaa.

Tavaroiden puolesta olemme nyt tosiaan nautiskeluvaiheessa, jossa otamme ilon irti tänne jääneistä jutuista. Täytyy tietysti myöntää, että minua naurattaa hieman ihan konkreettisesti nähdä, että omistan laatikollisen elektroniikkaa, röykkiön kosmetiikkaa sekä kasan vaatteita ja käsilaukkuja, mutta en oikeastaan mitään muuta. Sen ajatteleminen on samaan aikaan sekä huvittavaa että myös mieltä rauhoittavaa. Minulla on ympärilläni vain asioita, joista pidän, mutta käytännössä vain hyvin vähän sellaista, mihin olisin jotenkin kiintynyt. Kosmetiikkaa, laukkuja, tietokoneita sekä vaatteita saa aina uusia ja tärkeimmät dokumenttini ovat ladattuina pilvipalvelimelle. Tuostakin ajatuksesta tulee hyvä ja levollinen mieli.

Nyt siis vain nautin tavaroistani, mutta odotan samalla hieman jännityksellä, miltä kotonamme näyttää esimerkiksi tulevana keväänä, kun osa jäljelle jääneistä asioista kuluu väkisinkin loppuun tai puhki ja jotakin menee varmasti myös rikki. En usko, että ryhdyn ainakaan enää haalimaan kotiimme lisää omaisuutta, sillä tämä tyhjentyneen asunnon tuoma rauhallisuuden tunne on jotain aivan ihanaa!

Kuka muu on innostunut karsimaan kodin tavaroita?

Katso kaikki minimalismiin liittyvät blogipostaukseni täältä

 

---

Lue myös:

”Onpas askeettista!” – väärinymmärretty minimalismi

Luovuimme sängystä – menikö minimalismi jo överiksi?

Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!