Minimalistin kotona – Miltä meillä nyt näyttää?

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Olen raportoinut blogiini parin viimeisen kuukauden aikana, kuinka olemme hankkiutuneet eroon kaikista sellaisista kotimme tavaroista, jotka eivät tuota meille iloa tai ole välttämätöntä säilyttää. Aloitimme käymällä läpi ihan koko omaisuutemme jokaista työkalupakin ruuvia ja henkilökohtaista valokuvaa myöten valiten, mitä tahdomme säästää. Emme olleet lähtökohtaisestikaan olleet pahoja hamstereita, mutta silti erityisesti vinttikomeroomme oli kertynyt paljon tavaroita vanhoista puuhyllyistä maalipurkkeihin ja ne vain odottivat lajitteluasemalle vientiä.

Vietyämme kotoa kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen kaiken ylimääräisen alkoi meillä hienosäätöjakso, jonka aikana myimme ja lahjoitimme Facebook-kirppiksillä eteenpäin yksittäisiä esineitä. Pläräsimme läpi dokumentteja, skannasimme niistä talteen tärkeimmät ja kävimme läpi vielä viimeisimmätkin jutut, joita emme enää tarvinneet.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Kuten jo aiemmin myös kerroin, olisi tuota hienosäätövaiheta voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Kun mielelleni vain antaa luvan, koluaa se pääni sisällä jatkuvasti läpi kaappejamme ja hyllyjämme yrittäen lähes väkisin keksiä, mistä vielä voisimme hankkiutua eroon. Aluksi se oli hyvä asia, mutta nyt, kun oikeastaan kaikki ylimääräinen on jo saanut kyytiä, kuluttaa jatkuva tavaroiden miettiminen mieltä vain turhaan.

Merkkasinkin kalenteriini ylös, koska hienosäätövaihe on aika laittaa pakettiin ja tuo päivä koitti reilu viikko sitten. Sen jälkeen minun oli aika lopettaa jatkuva tavaroiden miettiminen ja keskittyä yhteen asiaan: nauttimaan siitä, ettei kotonamme enää ollut mitään ylimääräistä. Nyt tätä fiilistelyä on takana viikko ja voin kertoa, että kotona tuntuu ihanalta. Täällä on tilaa olla, hengittää ja nauttia. Jokainen täällä oleva tavara ja esine tuo kivan fiiliksen ja olenkin viettänyt viime viikon kaappeja ja laatikoita availlen ihan vain havainnoidakseni omia tuntemuksiani. On ollut aivan mahtavaa, ettei minkään oven tai laatikon avaaminen enää tuo sitä ahdistunutta ja epätoivoista tunnetta, että näillekin tavaroille pitäisi joskus tehdä jotain. 

Koska olen vouhottanut tästä tyhjennysprojektista niin paljon, on moni pyytänyt, että näyttäisin, miltä asunnossamme nykyään näyttää. Olen pihtaillut kuvien kanssa, sillä en ole halunnut näyttää keskeneräistä projektia, mutta nyt kun kaikki on valmista, olen minäkin vihdoin valmis näyttämään, miltä meillä nykyään näyttää. Tervetuloa siis kurkkimaan kotiimme, kaappeihimme ja laatikoihimme nyt, kun kaikki ylimääräinen on karsittu pois!

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Olohuoneemme on varsin avara eikä siellä ole liiemmin tavaraa. Tilava kulmasohva, sohvapöytä sekä niitä somistavat matto ja lamput ovat lempparipaikkojani, sillä sohvalla on ihanaa maata ja viettää aikaa. Kotimme on 50-luvulla rakennetun talon ullakolle tehty loft-asunto, joten asunnon kattokorkeuden ja kattoikkunan ansiosta täällä tuntuu avaralta, tilavalta ja valoisalta.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Olohuoneessamme ei liiemmin tarvita säilytystilaa, mutta hankimme sinne aikoinaan senkin, joka on lähinnä sisustusesine, sillä ilman sitä seinusta näyttäisi melko tyhjältä.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Senkin sisältä vasemmasta kaapista löytyyvät siivoustarvikkeet, joita on tällä hetkellä ihan liikaa, mutta jotka varmasti ajan ja kulutuksen myötä kutistuvat kompaktimpaan määrään. Nämä ovat juuri niitä juttuja, joita ei ole järkeä heittää pois vain poisheittämisen ilosta, kun niille kuitenkin on käyttöä.

Samasta kaapista löytyy myös paljon töiden kautta minulle aikoinaan päätyneitä hajuvesipulloja, joissa on pohjalla pienet rippeet hajuvettä. Keräsin näitä roskiin menossa olleita testeripulloja uskoen, että kokoelma vanhoja hajuvesipulloja toisi minulle joskus iloa. Tosiasiassa raahasin niitä ilottomasti mukanani vuosia, kunnes nyt vihdoin päätin hankkiutua niistä eroon. Täydemmät pullot lähtivät eteenpäin, mutta nämä vanhat rippeet, joita ei enää kehtaa kenelläkään antaa odottavat vuoroaan vessanraikastimiksi.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Sekä miehelläni että minulla on yksi vetolaatikko, joka sisältää sekalaista tavaraa. Minun laatikossani on enimmäkseen elektroniikkaa eli eri laitteiden latausjohtoja, kameran linssejä, Kindle, tabletti, kuulokkeet ja muita vastaavia juttuja, jotka olen yrittänyt järjestellä pusseihin. Laatikossa on lisäksi kasaan taittuva kameranjalka blogikuvia varten ja oppikirjat korean opiskeluun. Rivin alin laatikko on itseasiasiassa tyhjä, sillä meillä ei ole mitään, mitä keksisimme sinne laittaa.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Reunimmainen kaappi edustaa sitä, mistä suurin osa minun henkilökohtaisesta omaisuudestani on tehty. Kaapista löytyy yhteinen lääkeboksimme särkylääkkeineen ja laastareineen, mutta sen lisäksi siellä ovat hiustenmuotoilulaitteeni, kynsilakkani sekä toilettilaukku, joka on täynnä kosmetiikkanäytteitä. Kuten olen kertonut, on kosmetiikka jäänyt vähennysprojektini ulkopuolelle, sillä se tuottaa minulle iloa ja on työkaluni.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Samanlainen linja jatkuu alakerran ruokailutilassamme. Tilassa on ruokapöytä tuoleineen ja matto sekä sivupöytä, josta on tullut toinen meikkipöytäni. Pöydän laatikoissa ovat päivittäisessä käytössä olevat kosmetiikkani ja ne ovat päätyneet myös pitkin pöydän yllä olevaa koristepeiliä. Onpa pöydän viereen vielä raahattu yksi yöpöytäkin, jonka laatikot olen täyttänyt kosmetiikallani…

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Tässä tilassa on helppoa meikata aamuisin enkä vaivaa yläkerrassa nukkuvaa miestäni siellä puuhastallessani, joten häntä ei haittaa kosmetiikkani levittely. Ruokailutilasta löytyy myös tuolinselkämystä vasten asetettava rakas OBH Nordican hierontatuolini, joka on ollut minulla jo kymmenisen vuotta ja jota suorastaan rakastan.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Pidämme vaatehuoneessamme vain niitä vaatteita, jotka ovat aktiivisessa käytössä. Tämän lisäksi meillä molemmilla on vintillä yksi oma matkalaukku, joka sisältää loput vaatteemme ja josta voi sitten tarvittaessa käydä hakemassa päivitystä vaatekaappiinsa. Pyrin itse siihen, että minulla on käytössä kerralla korkeintaan 15 vaatekappaletta ja nykyinen vaatevalikoimani on ollut käytössä kohta kaksi kuukautta enkä usko, että jaksan hetkeen vielä päivittää sitä muuten kuin hakemalla vintiltä hieman mustia sukkahousuja.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Näiden vaatteiden lisäksi minulla on laatikossa kotiasuksi kelpaavat trikoopöksyt ja niiden kaveriksi sopiva toppi sekä tietysti alushousuja, rintsikoita ja sukkahousuja. Vaatekaapin rakkainta osaa ovat myös käsilaukkuni. Vaatehuoneessamme ei ole montaa isoa laatikkoa, mutta minulla on niistä käytössä vain yksi ja miehelläni kaksi, joten laatikoista kolme on tyhjillään. Vaatehuoneeni sivuhyllyillä on myös hajuvesiäni ja korujani sekä kaksi lapsuuteni nallea, jotka löysin vinttiä siivotessani ja jotka päätin nostaa kotiin. Niiden näkemisestä tulee mieleen koti, perhe ja onnellinen lapsuus, joten niiden näkeminen hymyilyttää aina.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Toinen puoli vaatehuonettamme on miehen musiikkitavaroille. Osa laatikoista on tyhjiä, mutta joissakin niistä on nuotteja, instrumenttien osia sekä muita musisointiin liittyviä tarvikkeita, joita en osaa nimetä. Yhdestä laatikosta löytyvät myös kodin konttoritarvikkeemme eli kynät, kumit, teipit ja vastaavat. Kyniä ja posti it -lappuja on edelleen vähän liikaa, mutta luotan siihen, että ne katoavat kuitenkin melko nopeasti sinne mustaan aukoon, johon niiden kaltaisilla jutuilla on tapana kadota. Vaatehuoneesta löytyy myös printterimme ja pieni valikoima työkaluja.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Parvellamme oli ennen sänky, mutta nyt kun luovuimme siitä, on siellä enää petauspatjamme, joka rullautuu päiväksi sivuun. Seinustalta löytyy myös työpöytäni, joka on itseasiassa myös meikkipöytäni, mutta jonka äärellä en viitsi aamuisin meikkailla, ettei mieheni herää. Muusikkona hänellä on iltapainotteinen työ, joten elämme hieman eri rytmissä. Päivällä valoisaan aikaan tykkään tehdä töitä pöydän äärestä ja olenkin varastanut alakerran ruokalutilasta tuolin, jolla on mukavaa istua.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Yläkerrassa on myös kosmetiikkahuoneeni, jossa säilytän kaiken kosmetiikkani. Tuotteeni ovat siististi laatikoissa ja niiden lisäksi huoneeseen on myös nostettu yksi pieni yöpöytä, jonka laatikoista ja ympäriltä löytyvät kuvaukseen liittyvät somistustarvikkeet kuten erilaisten kuvaustaustojen virkaa ajavat värilliset paperit.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Keittiömme on pieni, mutta riittää meille kahdelle. Myös sieltä on karsittu kaikki turha, eli laatikoista ja kaapeista löytyy vain perusjutut, joita käytämme jatkuvasti.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Meillä ei ole leivänpaahdinta tai muita sellaisia kodin apuvälineitä, joita emme käytä jatkuvasti. Sen sijaan meillä on mm. ihana kahvinkeitin, sähkökäyttöinen kahvimylly, viinipullon avaaja sekä ilmaaja, tehosekoitin smoothieiden tekoon, munanleikkuri ja matcha-vispilä.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Kodissamme on myös pieni siivouskomero, jota käytämme lähinnä roskien lajitteluun. Huoneessa on omat lajittelulokeronsa erilaisille jätteille ja säilytämme siellä imureitamme, joita meillä muuten on kaksi: mies rakastaa omaa vanhaa, perinteistä imuriaan ja minä modernimpaa, rikkaimuriksikin muuntuvaa versiotani. Muuten huoneen hyllyiltä löytyy nykyään enää vain laatikollinen kodin tarvikkeita kuten vaihtolamppuja ja muita vastaavia tilpehöörejä, paristoja, laatikollinen pakkaustarvikkeita lahjoja varten, kansiollinen tärkeitä papereita sekä lehtikotelollinen kodin eri laitteiden käyttöohjeita ja takuukuitteja (jotka pitäisi kyllä vielä muuntaa digitaaliseen muotoon…). Hyllyllä on myös blogikuvia varten hankkimiani valaisimia sekä yöpöydän lamppumme, jotka seisovat odottamassa päätöstämme siitä, jatkammeko sägytöntä ja yöpödätöntä elämää vai otammeko ne takaisin käyttöön.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Siivousvälineemme ja oikeastaan kaikki olohuoneen senkin kaapeissa ja laatikoissa olevat tavarat sopisivat hyvin tänne, sillä täällä on paljon tyhjää hyllytilaa, mutta koska senkki jäisi siinä tapauksessa tyhjäksi, en ole siirtänyt sen tavaroita tänne. Vaikka meillä ei ole kotona liiemmin kaappeja ja vain muutamia laatikoita, on irtotavaraa nykyään niin vähän, ettei sitä riitä täyttämään niitä. Se jos jokin tuntuu hyvältä.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Kylppärissämme ei ole mitään jännää. Se on hyvin pelkistetty eikä sieltä pyyhkeiden ja pesukoneen lisäksi löydy muuta irtotavaraa kuin kosmetiikkaa. Sitä kylppärin laatikoista löytyy sitten sitäkin enemmän ja suihkun lattiallakin pyörii pullo jos toinenkin, mutta kuten olen kertonut, on kosmetiikka se juttu, joka tuottaa minulle iloa ja hyötyä ja jonka kohdalla karsintaa ei ole siksi tarvinnut tehdä yhtä rankalla kädellä kuin muun omaisuuden kanssa.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Nämä kylppärin kuvat ovat siis hyvin realistista arkeamme, jossa erityisesti pesukoneen päälle kasautuu testattavia ja käytössä olevia tuotteita. Tämä on itseasiassa ainoa paikka kodissamme, josta mieheni on joskus tullut maininneeksi, että olisi mukavaa, jos en aina kasaisi sille tuotteitani ja että sille jäisi laskutilaa…

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Tältä meidän kotimme siis näyttää. Se on hyvin pelkistetty ja kaikki mitä sinne on jätetty tuottaa meille iloa tai on vähintään hyödyksi. Tyhjentyneessä kodissa on tuntunut viime viikkoina aivan poikkeuksellisen hyvältä olla, sillä siellä on ollut jotenkin aivan erityisen rauhallinen mieli. Suurinta plussaa on tietysti ollut se, ettei kotonamme ole tarvinnut enää juurikaan siivota (jostain syystä yhä edelleen nopeasti sotkeutuvaa keittiötä lukuunottamatta…), mikä on tuonut oman rauhallisuutensa kotona oloon. Rakastan siisteyttä, mutta inhoan siivoamista.

Sisustaminen ei ole meille kummallekaan mitenkään erityisen sydäntä lähellä oleva juttu, joten asiat on lähinnä mietitty funktionaalisuuden kautta. Emme ole kovin käteviä käsistämme, joten asunto on lähes täysin samassa kunnossa kuin missa sen vähän alle neljä vuotta sitten ostimme. Suunnitelmissamme on kuitenkin ainakin maalata asunnon lattia vaaleaksi tulevana kesänä, jotta saamme tilaan lisää avaruutta, valoa ja rauhaa.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Tavaroiden puolesta olemme nyt tosiaan nautiskeluvaiheessa, jossa otamme ilon irti tänne jääneistä jutuista. Täytyy tietysti myöntää, että minua naurattaa hieman ihan konkreettisesti nähdä, että omistan laatikollisen elektroniikkaa, röykkiön kosmetiikkaa sekä kasan vaatteita ja käsilaukkuja, mutta en oikeastaan mitään muuta. Sen ajatteleminen on samaan aikaan sekä huvittavaa että myös mieltä rauhoittavaa. Minulla on ympärilläni vain asioita, joista pidän, mutta käytännössä vain hyvin vähän sellaista, mihin olisin jotenkin kiintynyt. Kosmetiikkaa, laukkuja, tietokoneita sekä vaatteita saa aina uusia ja tärkeimmät dokumenttini ovat ladattuina pilvipalvelimelle. Tuostakin ajatuksesta tulee hyvä ja levollinen mieli.

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Nyt siis vain nautin tavaroistani, mutta odotan samalla hieman jännityksellä, miltä kotonamme näyttää esimerkiksi tulevana keväänä, kun osa jäljelle jääneistä asioista kuluu väkisinkin loppuun tai puhki ja jotakin menee varmasti myös rikki. En usko, että ryhdyn ainakaan enää haalimaan kotiimme lisää omaisuutta, sillä tämä tyhjentyneen asunnon tuoma rauhallisuuden tunne on jotain aivan ihanaa!

Ostolakossa Virve Vee Mininalistin koti

Kuka muu on innostunut karsimaan kodin tavaroita?

Katso kaikki minimalismiin liittyvät blogipostaukseni täältä

 


Lue myös:

”Onpas askeettista!” – väärinymmärretty minimalismi

Luovuimme sängystä – menikö minimalismi jo överiksi?

Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?

virve-fredman-taydellinen-iho-opas-korealaiseen-ihonhoitoon

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!

 

 

Seuraa minua somessa:

14 kommenttia artikkeliin ”Minimalistin kotona – Miltä meillä nyt näyttää?”

  1. Hyvä postaus! Olen seurannut blogiasi jo vuodesta 2012, mutta en juuri koskaan ole kommentoinut.
    Olen myös innostunut vähentämisestä. Tosin nyt lapsen myötä tavaraa kertyy valtavasti ihan huomaamatta, ja ne on pakko säilyttää mahdolliselle seuraavalla lapselle.

    Meikkejä on tällä hetkellä liikaa, yksi laatikollinen. Osa aika vanhojakin, mutta vaikuttavat olevan vielä ok. Hajuvesiä löytyy noin 20, ja niitä pyrin käyttämään aktiivisesti loppuun. Käytän siis yhtä tuoksua kerrallaan. Ennen käytin joka päivä eri tuoksua, jolloin mitään ei saanut käytettyä ikinä tyhjäksi. Huonoja käytän vessanraikastimina, kuten sinäkin. Hyviä, mutta sellaisia mistä en itse pidä niin kovasti, annan isoäidilleni lahjaksi. Hän ilahtui näistä aina kovasti. Muuta kosmetiikkaa on vielä vähän reilusti, optimi olisi jos jokaista tuotetta olisi vain yksi. Ongelmana ovat erikoisemmat tuotteet, joita olen luullut tarvitsevani, kuten ihokarvanpoistovaha, hiusvesi, hiuspuuterit yms. Ne pitäisi karsia, kun ei ole käyttöä, mutta ei raaskisi. Vaatteita löytyy tällä hetkellä sopivasti, hyödynnän pukeutumisessa kapselivaatekaappia. Toki minulla on aivan liikaa vaatteita, jotka eivät tällä hetkellä mahdu päälle raskaudesta jääneiden kilojen vuoksi. Niistä ei vielä viitsi hankkiutua eroon, jos tässä nyt vaikka sattuisi laihtumaan.

    Vastaa
    • Kiva kuulla muistakin vähentämisestä innostuneista ja hei ihan mahtavaa, että olet ollut blogin matkassa jo noin kauan! Kiitos! <3

      Tuo on varmaan tosiaan haastavaa, kun tavaroiden kanssa tuntuu, että niitä pitää säilyttää mahdolliselle uudelle tulokkaalle. Fiksuinta kyllä ehdottomasti ja sama tietysti omien vaatteiden kanssa raskauden vuoksi. 🙂

      Tuo on totta, että niitä erikoisempia tuotteita kertyy kyllä helposti… 😀

      Vastaa
  2. Onpa rauhoittavan näköistä. Minä pidän siivoamisesta oikeanlaisessa ympäristössä ja tuossa teidän kodissa se olisi ihanan helppoa, jos ei lasketa mukaan pesukoneen päällistä 🙂
    Itseäni harmittaa, että meille on mieheni kanssa 30 vuodessa pikkuhiljaa kertynyt liikaa tavaraa. Voi, kun Konmari yms. olisi villinnyt meidät jo 20 vuotta sitten. Harmittaa kuinka paljon rahaa on sijoitettu ihan turhaankin tavaraan ja erityisesti kaikkea on liian monta kappaletta. Käyttökelvottomia tavaroita olen poistanut, vanhat käytetään loppuun ja uutta pyritään hankkimaan vain tarpeeseen. Itse en ole lähtenyt siihen, että poistan kaiken heti, vaan kidutan itseäni tällä tavaramäärällä, neulon hampaat irvessä tekemättömät langat, ompelen kankaat jne., muutoin saataisin vahingossa sortua ostamaan jotain ”ihanaa”, näin koen oppivani, että sen minkä ostaa, niin sen eestään löytää. Eli näiden tavaroiden kanssa ollaan vielä pitkään naimisissa, mutta tämä on meillä muutenkin toivoton yhtälö, kun urheiluvälineitä ja kalastusvälineitä on moneen lähtöön ja noita käytetään eli näillä mennään ja tuottaahan noiden käyttö kuitenkin iloa, vaikkei säilytys 🙂

    Vastaa
    • Minulle itselleni oli aika karu herätys huomata, että kaikki ympärillään oleva on joskus ollut rahaa ja nyt se raha olikin kiinni esineissä, jotka eivät tuottaneet iloa. Sillä rahalla kun olisi voinut tehdä vaikka mitä.

      Toisaalta tosiaan koskaan ei ole liian myöhäistä herätä havahtumaan asian suhteen ja muuttaa ajatuksiaan uuden hankkimisen suhteen. Tuo on tosiaan ihan totta, että sen minkä ostaa niin eestään tosiaankin kyllä löytää, eli se saa todellakin miettimään uusia hankintoja! 🙂

      Vastaa
  3. Olen muuttamassa (toivottavasti) seuraavan puolen vuoden sisällä ja mua on jo pitkään ahdistanut se tavaroiden roudas. Oonkin koittanut tyhjentää kaappeja muuttoa silmällä pitäen ja nyt alkaa olemaan jo aika hyvä tilanne tavaroiden suhteen. Ainoastaan astioita on aivan liikaa ja niistä eroon pääseminen on hieman haastavaa, kun nettikirppiksillä eivät meinaa mennä kaupaksi.

    Vastaa
    • Monissa tavaroissa tulee tosiaan vastaan tuo, että kun kokee ne kuitenkin arvokkaina eikä haluaisi vain antaa pois, mutta sitten saa huomata, ettei niistä saakaan mitään nettikirppiksillä. Me yritimme myydä Villeroy & Bochin astioita erittäin edulliseen hintaan, mutta eivät menneet kaupaksi. Sama muutaman muun esineen kohdalla. Lopulta tuli vain sellainen tunne, että ehkä ne pitää sitten vain antaa pois, koska niistä halusi kuitenkin päästä eroon eikä niistä ollut itselleni iloa, vaikka olivatkin joskus jotain maksaneet. :/

      Vastaa
  4. Kiinnostavaa katsella ja vertailla mielessään, mitä kaikkea omasta kodista löytyykään… Vastaus on, että paljon sitä sun tätä. Se ei kuitenkaan haittaa, kun ei kerran ahdista. Vähentää toki voisi ja pikkuhiljaa tulee jotakin vähennettyäkin. Yksi käytännön kysymys: missä kuivaatte pyykit? Ison koneen ”koneellisesta” tulee paljon pyykkiä vai pesettekö vain vähän kerrallaan?

    Vastaa
    • Minusta tavaroita ei tarvitse vähentämisen vuoksi vähentää, eli jos kotona tuntuu hyvältä eivätkä tavarat ahdista, niin silloin kotona on varmasti hyvä olla ja se on minusta kaikkein tärkeintä. 🙂

      Meillä on molemmilla tosiaan vain vähän vaatteita käytössä, mutta pyrimme pesemään vain täysiä koneellisia. Vaatepyykkiä tulee pestyä siis noin kerran viikossa yksi koneellinen. Koneemme kuivaa myös pyykin, mutta meillä on vaatehuoneessa taitettuna seinustalle yksi pyykinkuivausteline, jota käytämme tarvittaessa sellaisille vaatteille, joita ei voi koneessa kuivata (esim. sukkahousuni, rintsikkani ja miehen kauluspaidat). Teline mahtuu vaatehuoneeseen ihan hyvin avoimena ollessaan, eli ei häiritse, jos siellä on pyykit levällään – välillä kun ne saattavat seistä telineessä useita päiviä… 😀

      Vastaa
  5. Wau! Siist toi peili! Mistä olet hankkinut sen? Ottaisin heti samanlaisen, vaikkakin en tällä hetkellä keksi mihin sen laittaisin. 🙂

    Vastaa
    • Se on jostain ruotsalaisesta sisustuskaupasta, en vaan valitettavasti muista yhtään nimeä. :/

      Vastaa
  6. Todella kiinnostava tämä postaussarja! Jännä vertailla omaan kotiin, kun pääsee näin kuvien kautta kurkistamaan toisen kotiin ja tavaroihin.

    Onko teillä paljon pyyhkeitä ja lakanoita vai vain yhdet? Meillä on yksi korkea kaapillinen näitä, siellä toki pöytäliinat ja verhot myös, eli perinteinen liinavaatekaappi. Vieraiden varalta on siis lakanoita ym. Ja nämä menee itsellä jotenkin siihen kategoriaan, että kuluvat kuitenkin käytössä rikki, jolloin pitäisi ostaa uusia.

    Onko teillä muita harrastuksia, jotka vaatisivat tarvikkeita? Meiltä löytyy ompelukone ja oheissälä, neulontatarvikkeita, jumppatavaraa, leipomisvälineet ja kuivaelintarvikkeet tähän. Nämä vievät jäätävästi tilaa, ja ompelutavaratkkn ovat vain ns. pakollinen paha eikä niinkään intohimo.

    Entä miten ratkaista lahjapulma? Olen jo useana jouluna yrittänyt saada miehen suvun ymmärtämään, että emme tarvitse ja halua mitään, mutta kovin suurta muutosta en ole asiaan saanut.

    Vastaa
    • Kiva kuulla, että aihe kiinnostaa! 🙂

      Meillä on todella vähän liinavaatteita. Molemmilla on kaksi isoa pyyhettä, joita vuorotellaan käytössä ja joista riittää vieraspyyhkeiksi jos joskus harvoin tarvitsee. Käsipyyhkeitä taitaa olla neljä ja keittiön pyyhkeitä pari, eli eivät liiemmin vie tilaa. Meillä oli ennen kaksi vuodevaatesettiä, eli jos joskus oli vieraita, oli heille lakanat, mutta kahden setin vuorottelun vuoksi toinen aluslakana kului puhki juuri ennen Thaimaaseen muuttoa ja pari viikkoa sitten pesukoneesta tuli ulos puhki kulunut, rikkinäinen pussilakana, joten nyt lakanoita on vain yksi setti. Pesemme sitä päivällä ja se kuivuu koneen kuivausohjelmalla, joten yksi riittää toistaiseksi hyvin. Meillä käy yövieraita vain hyvin, hyvin harvoin, eli ostamme uuden setin sitten kun yövieraat seuraavan kerran ovat ajankohtaisia. Muita liinavaatteita meillä ei sitten olekaan kun kotoa ei löydy pöytäliinoja tai verhoja.

      Meillä ei ole muita harrastuksia kuin työhömme liittyvät jutut, eli sen puolesta ei ole myöskään tarvinnut mitään säilyttää. Tässä postauksessa on oikeastaan mainittu aikalailla kaikki, mitä omistamme. 🙂

      Minä olen onneksi saanut todella hyvin kaikki ymmärtämään, että emme halua yhtäkään tavaraa ja nyt viimevuosina se on uskottu. Pariin viime vuoteen en siis ole enää saanut tavaroita lahjaksi. Muita voi kyllä olla vaikeaa saada ymmärtämään sitä, sillä monilla on ajatus, että noh, eihän tämä yksi kynttilänjalka/käsipyyhe/kukkaruukku nyt niin paljon voi haitata. Nyt olen viimeksi kertonut perheelle esimerkiksi, että jos joku ostaa meille jotakin, niin saa sen kyllä ihan tasan tarkkaan takaisin itselleen omaan käyttöönsä, eli kukaan ei taida enää uskaltaa antaa meille mitään. 😀 Olemme saaneet lahjaksi joskus esimerkiksi ravintolalahjakortteja yms. ja ne ovat puolestaan olleet mukavaa aineetonta elämystä, mutta oman perheeni kanssa olemme onneksi onnistuneet sopimaan, että esimerkiksi jouluisin ei osteta toisillemme mitään vaan jokainen voi halutessaan hankkia niillä rahoilla itselleen sitten jotain mieluisaa. 🙂

      Vastaa
    • Joo, tykkään siitä ajatuksesta, että voidaan koska tahansa laittaa muutamat omat henkilökohtaiset kamamme laukkuun, vuokrata kämppä kalustettuna ja mennä minne halutaan. 🙂

      Vastaa

Jätä kommentti