Minimalistin havaintoja: ”pakollisia asioita” ei olekaan pakko säilyttää

Kuten olen kertonut, innostuin joululomalla tekemään kotonamme todellisen raivausspurtin ja vähentämään 500 tavaraa. Hommasta motivoituneena starttasin alkaneen vuoden päättämällä, että sen aikana vähentäisin vielä 1000 asiaa lisää.

Nyt helmikuun alkaessa olla lopuillaan on poistoja tullut kasaan ihan kohta jo 500. Joinakin päivinä niitä löytyy helposti tai syntyy kuin luonnostaa, kun vaikkapa sukkahousut hajoavat ja sekä vartalovoide että kasvovesi kuluvat loppuun. Joinakin päivinä olen kuitenkin saanut todenteolla miettiä, eikö kodissamme ihan oikeasti ole muka mitään sellaista turhaa, mistä voisin luopua. Yleensä jotain sitten kuitenkin tulee lopulta mieleen.

Ostolakossa minimalismi tavaroiden säilytys

Avasin pari päivää sitten kylpyhuoneen laatikon ja näin siellä pienen meikkipussillisen hiussolkia, pantoja ja ponnareita. Olin juuri pari kuukautta sitten kutistanut valtavan hiustarvikelaatikkoni tuohon pieneen pussiin ja ollut tyytyväinen siihen, kuinka paljon olin tavaroita vähentänyt. En todellakaan ollut jäänyt kaipaamaan yhtään mitään ja koin, että nyt minulle jäivät vain lempparijuttuni, joita taatusti käyttäisin ja jotka olisi hyvä säästää.

Tajusin, että olin jo kaksi kuukautta katsellut tuota pussia lähes päivittäin, mutta en edelleenkään ollut kertaakaan kaivannut pussista yhtään mitään. Olin katsellut sitä lähes joka aamu töihin laittautuessani ja iltaisin iltapesuille mennessäni, mutta silti en koskaan tarvinnut sieltä yhtäkään niin käteväksi ajattelemaani hiuspantaa pitämään hiuksiani sivussa tai hiussolkea kiinnittääkseni tukkani kampaukselle.

Kävin pussin sisällön jälleen läpi ja arviolta kaksi kolmannesta siitä sai kyytiä. Sen jälkeen testasin välittömästi, kuinka teen helppoja arkikampauksia pussiin jääneillä jutuilla. Nyt siellä pitäisi ainakin teoriassa olla enää vain ne muutama juttu, joita käytän, mutta nähtäväksi jää yhä edelleen, tulenko ihan oikeasti käyttäneeksi niitäkään kaikkia vai pitääkö parin kuukauden kuluttua tehdä jälleen uusi karsintakierros.

Ostolakossa minimalismi tavaroiden säilytys

Katselin myös laatikossani maannutta kansiota, jonka välistä tursusi valtavasti papereita. Ne olivat toiminimeni simppeli kirjanpito vuosilta 2011-2014. Kilo paperia, joita oli pakko lain mukaan säilyttää kymmenen vuotta, mutta josta kukaan ei taatusti tulisi koskaan kiinnostumaan. Oli kuitenkin tuntunut helpoimmalta säilyttää paperit ja raahata niitä mukanani kuin oikeasti käydä ne läpi ja tarkistaa, tarvitsisinko jokaisen kirjekuoren, lippusen ja lappusen.

Googletin asiaa ja tajusin, että riittäisi, jos samat paperit olisivat tarvittaessa saatavilla digitaalisessa muodossa. Vaati siis vain pientä viitseliäisyyttä käydä ne läpi ja skannata ne talteen pilveen. Ei olisi huvittanut, mutta kun aloin miettiä, haluaisinko parin vuoden päästä ihan kaikki kimpsuni kampsuni kasaan laittaessani ja maailmalle lähtiessäni todellakin käyttää matkalaukustani yhden kilon moisten paperien raahaamiseen totesin, että en missään tapauksessa. Löysin siis kummasti motivaatiota niiden skannailuun.

Saman projektin kokivat myös kotonamme lojuneet käyttöohjeet, takuukuitit ja muut tuotetiedot. Tarkastin käyttöohjeet, etsin ne verkosta pdf-muodossa, skannasin kuitit ja muut tarvittavat pilveen ja lopuksi vielä kokosin kaikki tiedot yhteen sähköpostiin, jonka lähetin sekä miehelleni että itselleni. Taas sain poistettua kotoamme kasan turhia papereita, jotka olimme säilyttäneet vain varmuuden vuoksi sekä siksi, että niiden säästäminen on helpompaa kuin se, että niille tekisi jotain.

Tällä hetkellä kaikki tarpeelliset paperini mahtuvat yhteen kansioon, mutta uskon, että sekin pitäisi vain avata ja käydä ajatuksella läpi. Sekin nimittäin sisältää varmasti valtavasti sellaisia papereita, jotka on tuntunut ihan hyvältä ajatukselta säästää ja jopa helpoimmalta vaihtoehdolta säilyttää, mutta joita en oikeasti tarvitsisi ihan fyysisinä kappaleina.

Ostolakossa minimalismi tavaroiden säilytys

Kaikista tällaisista poistoista tulee aivan erityisen hyvä ja kevyt mieli, sillä ne ovat aiemmin tuntuneet niin pakollisilta jutuilta säilyttää. Tuntuu ihanalta ja jopa suorastaan vapauttavalta päästä niistä eroon pienen vaivan jälkeen, sillä eihän niitä ihan oikeasti ole mikään pakko säilyttää nykymaailmassa enää fyysisinä kappaleina.

Samalaisen vapauttavan tunteen koin myös kesällä, kun skannasin kaikki vanhat valokuvani ja luovuin fyysisistä kappaleista. Ennen ne olivat muutamissa albumeissa ja irtoröykkiöinä isossa laatikossa, joka vei tilaa ja jota en oikeastaan koskaan katsonut. Sen jälkeen kun skannasin ne pilveen, pääsin niihin käsiksi kännykästäni, tabletiltani ja koneeltani koska tahansa, minkä vuoksi olenkin tullut hyödyntäneeksi niitä aika paljonkin. Vanhoista kuvista riittää sopivissa tilanteissa huumoria ja olen tullut silmäilleeksi niitä muutenkin moninkymmenkertaisesti aiempaan verrattuna.

Minimalismin ja tavaroiden vähennyksen myötä on ollut mielenkiintoista havahtua huomaamaan, kuinka paljon minulla on ollut kotona juttuja ihan vain siksi, että olen ajatellut, että niiden täytyy olla täällä. Sivuun laittamamme sänky on ollut tällaisista jutuista se selkein ja konkreettisin ja nämä paperiasiat ovat olleet sille luontevaa jatkoa.

Uskon, että tulen törmäämään tavaroiden vähentämisen edetessä vielä moniin muihinkin asioihin, joiden säilyttämistä olen aina pitänyt pakollisena asiana, mutta jonka pakollisuuden tulen vielä kyseenalaistamaan.

Ostolakossa minimalismi tavaroiden säilytys

Oletteko te luopuneet jostain sellaisesta, minkä olitte aiemmin luulleet välttämättömäksi pitää?


Lue myös:

Minimalistista elämää: Pako Ruotsista -projekti starttaa
4 kuukautta ilman sänkyä – tältä sängytön elämä on tuntunut

Virve Fredman Täydellinen Iho Opas korealaiseen ihonhoitoon Osta Kirja

Osta nyt: Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon

Muita kiinnostavia kirjoituksia:

26 kommenttia

  1. Aluksi tämä jotenkin inspiroi, onhan meillä kaikilla jotain ylimääräistä kaapeissa ja ostamme turhaa tavaraa. Nyt silti. Nyt aivojeni lokeroissa on niin paljon ylimääräistä konmaritusta ja turhaa minimalismi-hölinää, että pakko rajoittaa, ei jaksa.

    1. En usko, että tavaroiden vähentäminen on tosiaan jokaiselle ajankohtainen juttu samalla tavalla. Itselläni on niin suuri halu laittaa tavarat kompaktiin kasaan ja lähteä maailmalle, että aihe on siksi paljon mielessä. 🙂

    1. Kiva kuulla! On jopa vähän hauskaa, että vaikka kirjoitan kosmetiikkablogia, ovat suosituimmat postaukset nimenomaan niitä minimalismipostauksia. 😀

  2. Pidätkö jossain erillään netistä varmuuskopiota pilvessä olevista tiedostoista? Siis irtokovalevy tms, joka päivitetään säännöllisesti? Joskus saattaa vahingossa tai jonkin tietomurron tai identiteettivarkauden tai päivityksen yhteydessä hävitä sieltä pilvestä kaikki. Ihmisille on käynyt niin, on harvinaista, mutta niinkin tapahtuu. Olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä mitään tärkeää ei kannata pitää pelkästään pilvessä. Internet voi myös joutua tulevaisuudessa hyökkäyksen kohteeksi siten, että pilveen ei pääse moneen päivään.

    1. Minulla on ulkoinen kovalevy, jonne heittelen aina välillä tärkeimpiä juttuja. Tärkeitä tiedostoja on myös sähköpostissa ja koneella, eli useammassa paikassa. 🙂 Ihan kauhean tärkeitä juttuja minulla ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole, eli jos jotain katoaa, niin maailma tuskin tulee kaatumaan. Minulla oli esimerkiksi ennen kaikki kuvat vain koneella ja se kone, jolla ne olivat hajosi (tästä on viitisen vuotta). Harmittelin ensin, että koneelle jäi paljon kuvia ja säästin konetta, jos olisin joskus vienyt sen jollekin, joka voisi ottaa kuvat talteen, mutta viskasin vihdoin kesällä elektroniikkajätteeseen. Ei haittaa, vaikka siellä menivät yläasteen ja lukion aikaiset kuvat, ei niitä ole tullut ikävä ja muistoja on muutenkin. 🙂

  3. Muakin jaksaa edelleen kiinnostaa minimalismi-postaukset! Omakin tavaratilanne on nyt aika maltillinen mutta silti tiedän että on jonkin verran tavaroita jotka jäävät oikeastaan käyttämättä mutta niistä luopuminen vaatii vielä prosessointia. Nää postaukset ja Instan storyt saa aina omatkin projektit etenemään. 🙂

  4. Nää postaukset on huippuja! Mitä pilveä käytät ja maksatko siitä? Mua tympii pilvipalveluiden kk-maksut joten en ole hankkinut. Nyt on muutama ulkoinen kovalevy joissa samat sisällöt siltä varalta että yksi hajoaa kun ne ei ole ikuisia ja muutenkin herkkiä laitteita. Olis kiva saada kaikki vielä pilveen mutta tuhannet kuvat ei kyllä mahdu ilmaisversioihin alkuunkaan.

    1. Minulla on iCloud, johon olen synkronoinut oman koneeni, työkoneeni, iPadini ja kännykkäni. Minulla on 200 Gt paketti käytössä ja maksan siitä 29 kruunua eli vähän alle 3 euroa kuussa. Se helpottaa elämääni niin paljon, että voisin maksaa enemmänkin. Nyt siellä on esimerkiksi melkein 50 000 kuvaa ja paljon muuta ja näköjään vähän alle 140 Gt käytetty. 🙂 Tärkeimpiä dokumentteja on sitten lisäksi yhdellä ulkoisella kovalevyllä ja sähköpostissa.

      1. No tuo ei kyllä ole kallis! Tuo nimi viittaa applen tuotteisiin niin voikohan sitä edes käyttää muilla laitteilla? 😀 joskus kun minä eri pilvien hintoja tiirailin niin tyyliin kympin kuussa niin vähän liikaa.

        1. Vain Applen laitteissa taitaa tosiaan toimia. Olen juuri siksi valinnut itselleni MACin kotikoneen ja työkoneen, iPhonen ja iPadin, jotta kaikki ne synkronoivat sisällön keskenään ja pääsen pilven kautta kaikkeen käsiksi kaikilta laitteilta. 🙂

    1. Minulla on iCloud, johon olen synkronoinut oman koneeni, työkoneeni, iPadini ja kännykkäni. Applen kautta tullut tutuksi tuo maailma enkä enää halua vaihtaa muiden brändien laitteisiin kun nyt on niin kätevää, että kaikki neljä laitetta juttelevat keskenään ja kun laitan kuvan koneelle, on se samantien kännykässänikin ja toisin päin. 🙂

  5. Luovuin divaanisohvasta, kun tajusin etten koskaan ehdi siinä istua ja miten paljon se vie tilaa. ”Säästin” 10 vuotta sitä, koska kyllähän nyt sohva pitää olla. No nyt ei oo ollut kolmeen kuukauteen, enkä kaipaa yhtään.

    1. On kyllä hauskaa huomata tosiaan, kuinka joitakin juttuja säilyttää, ”koska ne pitää vain olla”, mutta sitten saattaakin hoksata, että ei niitä ole mikään pakko olla ja elämä voi jopa tuntua paremmalta ilman. 🙂

  6. Näitä on kiva lukea ja olenpa itsekin pikkuhiljaa alkanut karsimaan turhaa tavaraa näiden postaustesi innoittamana. Ja oikein innolla odotan, että näen Instassa mitä taas laitat kiertoon tai roskiin. Vanhempieni kuolinpesän tavaroita kohta 2 vuotta perkanneena päätin, että se on yksi asia mitä lasteni ei koskaan tarvi tehdä. Vielä kun uskaltaisi sukeltaa tuonne vaatehuoneemme eli rojuvaraston syövereihin. Sieltä kun ei välttämättä löydä pois..

    1. Kiva kuulla, että tykkäät lukea aiheesta ja seurata projektin etenemistä! 🙂

      Minäkin itseasiassa olen ajatellut melko paljon sitä, että jos minulle sattuisi jotakin en halua, että miehelleni jää valtavasti selviteltävää tavaroideni puolesta. Muiden tavaroiden selvittely ei varmasti ole helppoa tai mukavaa, kun niihin vielä liittyy niin paljon tunteitakin. :/

  7. Nämä postaukset ovat niin inspiroivia! 🙂
    Itse olen homekämpän seurauksesta joutunut vähän rankemman minimalisimin kokeemaan. Kerralla. Kokemus oli niin pysäyttävä, että oma kulutuskäyttäytyminen muuttui todella radikaalisti. Pohdin erittäin pitkään uusia hankintoja, todella pieniäkin. Välillä se on aika raivostuttavaakin, mutta kerralla, kun olet joutunut hankkiutumaan koko omaisuudesta eroon, niin jokaikistä tavaraa ja vaatteen hankkimista tulee mietittyä pitkään. Käyn aina samat kysymykset läpi: 1) tarvitsenko tätä todella 2) onko tämä paras mahdollinen kyseisestä tuotteesta vai tuleeko vertailla vielä kilpailevia tuotteita (laatu, kestävyys jne) 3) pidänkö tästä oikeasti ja tuottaako tämä iloa minulle pitkään.
    Palaan aina siihen hetkeen ja niihin fiiliksiin, kun joutui luopumaan sellaisistakin asioista, joista ei olisi halunnut. En kiinny enää mihinkään, eikä minulle tuota mitään tuskaa hävittää asioita.

    Tuosta kirjanpidosta tuli mieleen, että Suomen kirjanpitolain mukaan tositeaineistoa tulee säilyttää 6 vuotta ja tilinpäätöksiä 10 vuotta tilikauden päättymisen jälkeen. Eli jos toiminimesi on rekisteröity Suomeen, niin voit surutta hävittää. Eli 31.12.2012 päättyneen tilikauden tositeaineistoa ei ole tarvinnut enää säilyttää 31.12.2018 jälkeen. Itse olen skannannut kaikki paperiset dokumentit ja valokuvat koneelle, sekä ottanut varmuuskopioinnin ulkoiselle kovalevylle. En myös tykkää säilyttää yhtään ylimääräistä paperia 🙂

  8. Tuollainen pakon edestä kaikesta luopuminen on kyllä varmasti pysäyttävää ja kova kokemus! Vaikka haaveilenkin vähällä elämisestä voin vain kuvitella, kuinka kamalaa se on ollut tuolla hetkellä, sillä itse olen sentään voinut valita vähentää tavaraa vähitellen, mutta tuollaisessa tilanteessa se on vain pakko tehdä. :/ Pistää kyllä tosiaan varmasti miettimään tarkasti juuri noita juttuja, joita listasit, jotka ovat niitä samoja, joita itse nykyään paljon mietin.

    Kiitos tuosta tositteiden säilyttämiseen liittyvästä tarkennuksesta. Niinhän tuolla laissa näyttää tosiaan olevan sanottu kun lisää googlettelin. Pitäisi siis seuraavaksi tehdä kuvasiivous pilvessä oleviin kuviin ja ottaa sieltä turhat pois noidenkin osalta. 🙂

  9. Minimalismikirjoituksesi ovat ihan parhaita. Itse en pyri ihan yhtä minimalistiseen elämään, koska kaikenlaiset nätit höpöjutut tuottavat niin paljon iloa arjessa. Karsinut olen kuitenkin paljon.

    Pilveä en ole käyttänyt, mutta kiinnostaa, että onko siten helppo pitää tiedostot järjestyksessä? Tuntuu, että läppäri ja puhelin ovat minulla tällä hetkellä kuin kaoottisia kaappeja, kaikki on sikin sokin, enkä oikein tiedä mistä aloittaisi organisoinnin ja pois heittämisen. Kokemukseni mukaan on niin, että kun koneelta haluaa poistaa jotain, jonnekin jää varakopioita ja varakopioiden kopioita, jotka pomppaavat esiin. Mutta sitten kun EI ole tarkoitus poistaa jotain, sen onnistuu mystisesti tuhoamaan yhdellä virhenäpäytyksellä…

    1. Minustakin paras lopputulos on, kun pitää juuri ne arkeen iloa tuovat jutut. 🙂

      iCloud on minusta ollut kätevä ja minulla ainakin asiat pysyvät siinä järjestyksessä kuin haluan, eli kuvat ja tiedostot ovat pääkoneellani siinä järjestyksessä kuin haluan ja sitten pääsen niihin käsiksi myös muilta laitteilta. Minulla on kuitenkin aika vähän mitään korvaamattomia juttuja enkä ole luonteeltani erityisen järjestelmällinen, joten en ehkä ole paras kommentoimaan tätä kun kaikki ovat iloisessa sekasotkussa… 🙂

    1. Tämän talven olen käyttänyt paksujen sukkisten ja mekon kanssa korollisia nilkkureita ja kesäisin käytän joko balleriinoja tai mustia korkkareita. 🙂

  10. Nämä on ihan parhaita postauksia!

    Me ollaan luovuttu ainakin matoista, verhoista, tauluista, koriste-esineistä, olohuoneen pöydästä… Ja esimerkiksi yöpöytiä meillä ei ole koskaan ollutkaan.

    Itse luopuisin mielelläni myös esim vedenkeittimestä, mutta mies ei halua. Käytetään sitä oikeastaan vain teeveden lämmittämiseen ja sen voisi hoitaa mikrossakin.

    1. Kiva kuulla, että tykkäät! Meiltäkään ei löydy vedenkeitintä juuri tuosta syystä, sillä yleensä sillä tosiaan lämpenee vain teevesi ja minäkin lämmitän sen aina mikrossa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *