8 kuukautta ilman sänkyä – tämän vuoksi sänky kuitenkin palasi

Otimme mieheni kanssa viime kesänä uuden lähestymistavan minimalismiin, kun tavarankarsintainnossamme annoimme kyytiä myös sängyllemme ja heittäydyimme nukkumaan lattialle.

Todellisuudessa emme tietenkään ryhtyneet makalailemaan suoraan parketilla, vaan aloimme käyttää makuualustanamme petauspatjaamme, jonka päällä meillä oli vielä ohut, mutta mukavuutta lisäävä untuvapetari.

Ihan aluksi levitimme koko komeuden olohuoneen pörrömatolle, jonka päälle levitimme vielä joogamatot. Tässä vaiheessa meillä ei ollut vielä suunnitelmissa luopua sängystä, vaan olimme vain lähteneet kesäistä hellettä pakoon ja siirtyneet loft-asuntomme tuskaisen kuumalta parvelta alakerran lattialle pyrkimyksenämme vain voida nukkua yö ilman omassa hiessä pyörimistä.

Lue myös: Luovuimme sängystä – menikö minimalismi jo överiksi?

Ilman sänkyä tuntui yllättävän hyvältä nukkua ja ajatus sängyttömästä elämästä oli houkutellut minua jo siitä lähtien, kun törmäsin siihen netissä puoli vuotta aiemmin Thaimaassa asuessamme. Jo parin yön jälkeen sain miehen vakuutetuksi siitä, että sängytön elämä on hyvä idea ja nostimme sänkymme ullakkokomeroon.

Ilman sänkyä nukkuminen vaati pientä totuttelua. Muistan, että vaikka ensimmäisinä öinä allani oli niin mattoja kuin petareitakin, ei nukkuminen ollut aluksi kovin mukavaa. Muutaman yön kuluessa aloin kuitenkin tottua siihen ja helteiden väistyttyä siirryimme nukkumaan parven lattialle, jolloin altamme lähti ensin pörrömatto ja sitten lopulta joogamatotkin.

Olimme tainneet nukkua ilman sänkyä puolisen vuotta kun ehdotin, että voisimme kokeilla nukkua ilman varsinaista petauspatjaa vain untuvapetarimme päällä. Se voi kuulostaa kaikkine höyhenineen pehmeältä, mutta ei käytännössä ole mitään muuta kuin tavallista untuvapeittoa vastaava täkki, joka nyt vain on tarkoitettu käytettäväksi patjan päällä. Se on siis pehmeä, mutta jokainen, joka on levittänyt untuvapeiton lattialle ja maannut sen päällä tietää, ettei se oikeasti liiemmin pehmennä sitä tosiasiaa, että alla on kova lattia.

Sitä piti silti kokeilla.

Ensimmäinen yö oli melko tuskainen, mutta ajattelin, että kyllä siihen varmasti tottuu. Kehon paino tuli häntäluun alueelle, yläselkään ja moniin sellaisiin alueisiin, joille en ollut edes ajatellut sen voivan tulla. Se oli epämukavaa, mutta mietin, että se vain karaisee ja niin monet ihmiset ympäri maailmaa nukkuvat jatkuvasti kovilla alustoilla.

Parin yön jälkeen luin läpi artikkeleita, joissa useissa todettiin, ettei liian kova alusta itseasiassa ollut yhtään hyvä ajatus, sillä se rasitti turhan paljon juuri niitä alueita, joille itsekin olin kokenut tulevan painetta. Hommaa ei kannattanut vetää överiksi.

Olimme jo vetäytyneet peiton alle, mutta kun kännykän valossa tavasin artikkeleita läpi ja avasin niistä suuni miehelleni, oli hänenkin olonsa ilmeisesti sen verran tuskainen, että hän oli oitis valmis näkemään vähän vaivaa ja rullaamaan varsinaisen petauspatjan takaisin allemme, jotta voimme nukkua paremmin.

Jestas, kuinka hyvältä se tuntuikaan allamme jälleen. Kovalla lattialla nukkumisen jälkeen ohuen petarin saaminen alleen sai tuntemaan olonsa siltä, kuin olisi käpertynyt pilven päälle. Nauroimme kuin mielipuolet kun mietimme, että puoli vuotta aiemmin sama alusta oli tuntunut aluksi häiritsevän kovalta, mutta nyt se oli unelman pehmeä. Sinä yönä nukuimme jälleen hyvin.

Kahdeksan kuukautta jatkunut sängytön elämä oli ollut erityisesti minun makuuni.  Minulla on huono ryhti ja tavallisessa sängyssä tuppaan usein nukkumaan kyljelläni ja koska en öisin liiemmin pyöri, voin viettää lähes kellon ympäri hartiat lyttyyn painavassa asennossa. Sängyttömän elämän myötä tuon asennon suosiminen jäi ja yritin nukkua yhä enemmän selälläni, mikä on hyväksi koko keholleni.

Noiden kahdeksan kuukauden aikana olimme molemmat nukkuneet välillä yhdessä ja erikseen myös sängyissä, kun olemme olleet reissussa ja majoittuneet hotelleissa. Olemme siis päässeet aina välillä kokeilemaan, miltä sängyssä nukkuminen taas tuntuisi ja vaikka se oli ollut ihan mukavaa (onnekseni kohdalleni ei ollut koskaan sattunut kovin pehmeää sänkyä), olu oman kodin petauspatjalle aina ollut mukava palata. Nukun sillä todella hyvin.

Mieheni oli tyytyväinen nukkumisjärjestelyyn, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että hän ei ollut pitänyt siitä ihan yhtä paljon kuin minä. Hän oli sanonut, että nukkuu hyvin petauspatjalla eikä hänelle ole ongelma olla ilman sänkyä, mutta jos lähtisin pidemmäksi aikaa pois, hakisi hän kyllä sängyn varastosta.

Olimmekin sopineet, että jos hän vain haluaa, haemme ehdottomasti sängyn takaisin, sillä minua ei haittaa nukkua sängyssä ja nukun siinä hyvin. Minusta on ensisijaisen tärkeää, että makuualustamme on sellainen, että kumpikin meistä voi nukkua hyvin, sillä ilman hyviä yöunia elämä tuntuu huomattavasti raskaammalta. En missään nimessä halunnut hänelle sellaista oloa, että hänen olisi nukuttava huonolla alustalla vain siksi, että minä halusin.

Kahdeksan kuukauden sängyttömän elämän jälkeen jonkun keskustelun kautta päätimmekin pari viikkoa sitten, että kokeilemme jälleen, millaista olisi palauttaa sänky elämäämme. Haimme sen varastosta, viritimme sen unikuntoon ja kun kaaduimme siihen, tuntui se jälleen hyvältä.

Minulle lattialla nukkumisen parhaita puolia oli se, että sängyn puuttuminen lisäsi asuntomme lattiatilaa sekä toi vapauden siihen, missä kohti asuntoamme nukumme. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että olemme voineet ottaa aiempaa paremmin ilon irti yhdestä kotimme parhaista paikoista, eli isolla kattoikkunalla varustetusta parvesta, jolla sänkymme ennen sijaitsi.

Olemme voineet öisin nukkua kattoikkunan alla ja katsella tähtitaivasta, mutta rullata sängyn päiväksi sivuun ja nauttia tilasta muissa tarkoituksissa. Minä olen ollut erityisen innoissani, sillä tilassa on asuntomme paras päivänvalo, joten olen voinut hyödyntää sitä blogikuvien ottamiseen. Mies puolestaan on joogannut ja meditoinut siinä.

Kattoikkunan alla on mukavaa nukkua, mutta vaikka olemme asuneet asunnossamme jo neljä vuotta, emme ole saaneet aikaiseksi hankkia kunnollisia verhoja. Nyt kun päivät ovat pidentyneet tarkoittaa tämä, että nukumme hieman huonosti, sillä parvella alkaa olla valoisaa jo melko aikaisin aamulla. Sängyn palatessa asuntoomme laitoimmekin sen tällä kertaa alakertaan ja nyt olemme nukkuneet parven alla. Tämä on toiminut loistavasti ja hämärämmän ympäristön vuoksi nukumme entistä paremmin.

Mieheni on ollut aivan erityisen iloinen sängyn paluusta ja hän on kuulemma nukkunut sängyssä paremmin kuin lattialla. Minäkin olen nukkunut sängyssä hyvin ja nyt kun sängylle löytyi uusi, luonteva paikka alakerrastamme ja asuntomme huonekalujen järjestys hieman muuttui sen myötä, tuntuu ratkaisu minustakin todella hyvältä.

Yläkerran parvi on edelleen vapaa käytettäväksi ja koska asuntomme tavaroiden määrä on vähentynyt radikaalisti viimeisten kahdeksan kuukauden aikana, ei sängyn lisääminen alakertaan tee kodistamme yhtään täydemmän tuntuista.

Sängyn palauttaminen kotiimme tarkoittaa myös sitä, että kodissamme on taas yksi hengailupaikka, eli sängylle voi halutessaan asettua vaikka läppärin kanssa ja seinää vasten nojaillen tehdä hommia tai ihan vain löhöillä TV-sarjojen kanssa. Tätä mahdollisuutta meillä ei ollut kahdeksaan kuukauteen.

Kaiken kaikkiaan koen, että sängyttömyys oli kuitenkin mahtava kokeilu, sillä nyt tiedän, että en tarvitse sänkyä, vaikka aiemmin koin sen välttämättömyytenä. Jopa niin välttämättömänä asiana, että kun alunperin muutimme tyhjään asuntoomme ilman huonekaluja ja nukuimme ilmapatjalla mietimme, että sänky on ensimmäinen välttämättömyys, jonka tänne on ihan pakko saada ja olimme aivan älyttömän iloisia, kun se saapui. On hauskaa huomata, kuinka ajatusmaailma voi muuttua niin paljon.

Koska suunnitelmissamme ei kuitenkaan ole jäädä pysyvästi Ruotsiin asumaan, vaan saada tulevaisuudessa kokea elämää eri puolilla maailmaa, on ihanaa myös tietää, ettei meidän ole välttämätöntä löytää kaikkialta asuntoja, jossa on valmiiksi sänky, vaan nukkumisen voi ratkaista väliaikaisesti muutenkin. Se tuo minulle todella suuren helpotuksen ja vapauden tunteen. Tämän asian tajuaminen onkin ollut sängyttömyyskokeilun paras oppi.

Millaisella makuualustalla te tykkäätte nukkua?

Lue myös:

Tältä minimalistinen kotimme näyttää nyt
4 kuukautta ilman sänkyä – tältä sängytön elämä on tuntunut