Olen siitä onnekas, että olen tajunnut ryhtyä kirjoittamaan blogia aiheesta, joka on minulle tärkeä kiinnostuksen kohde ja sitä kautta suorastaan rakas harrastus ja jopa ammatti jossain määrin. On helppoa blogata aiheesta, jonka kokee itselleen kiinnostavaksi ja josta tahtoo jatkuvasti kerätä itselleen lisää tietoa.
Moni sanoo, ettei ehdi bloggaamaan niin paljon kuin haluaisi, sillä työ vie heiltä paljon aikaa. Kuinka ihanaa onkaan saada myös työskennellä alalla, joka liittyy suoraan blogiini! Voin mennä töihin, kommunikoida asiakkaiden kanssa, nostella tuotteita hyllyyn ja kokea siinä samalla, että ohhoh, sainpas taas mielessäni kymmenen hyvää aihetta postauksiini ja monen postauksen tekstit ovat jo etukäteen hioutuneet päässäni kokonaisuuksiksi ennen tietokoneen avaamistakaan. Vastaavasti saan myös blogini kautta paljon irti asiakkailleni: vaikka meillä ei ole myynnissä jotain tuotetta tiedän silti, millainen se on ja voin suositella heille vastaavaa.
Kuinka moni saa tehdä kahta työtä yhtäaikaa ja linkittää ne näin vahvasti toisiaan palvelevaksi kokonaisuudeksi?
Monen bloggausaikaa syö työn lisäksi myös opiskeluun kulutettava aika. Sillekin kun pitäisi omistautua. Jälleen kerran mietin, että kuinka moni saa käyttää opiskeluaan näin vahvasti hyväksi blogissaan? Kun opiskelen koulussa mitä tahansa alaani liittyvää, voin jäsennellä saamani tiedon itselleni kirjoittamalla siitä teille postauksen ja välittää samalla mielenkiintoista tietoa myös teillekin oikeastaan itsekin siinä sivussa vain huomaamattani piskellen. Vastaavasti saan blogini kautta ideoita lähteä selvittämään asioita, joista voin sitten taas koulussa kysellä lisää. Nämäkin kaksi osaa kulkevat niin vahvassa symbioosissa etten vaan voisi olla onnekaampi.
Harrastaakin pitäisi sitten. Minä tykkään lukea ja ennenkaikkea tykkään lukea alaani liittyvää kirjallisuutta. Oli sitten kyseessä kemian, lainsäädännön tai alan psykologisen puolen kirjallisuus on siitä hyvin usein aihetta blogipostauksiinkin asti. Harrastan myös blogien lukemista ja voitte vaan arvata, kuinka moni niistä liittyy kosmetiikkaan tai ylipäätään bloggauksen teoriaan…
Ja sitten pitäisi kuulemma ehtiä vielä olla sosiaalinenkin kaiken tuon ohella! Vaan entäpäs jos lähipiiri rakentuu vahvasti alalla jollain lailla työskentelevistä ihmisistä tai muista kosmetiikkabloggaajista, joiden kanssa voi puhua kosmetiikasta mielin määrin, käydä alan tapahtumissa ja tilaisuuksissa sekä vaihtaa erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä? ”Ihan mieletön juttu! Vitsit toi on hieno, saanko ottaa kuvan ja blogata tosta?” Kun sosiaaliset suhteetkin täydentävät blogia on varsin helppoa hymyillen sanoa, että sekin osa-alue on hyvin liitetty blogiin.
Voisi siis sanoa, että omasta vapaasta tahdostani elän ja hengitän kosmetiikkateollisuutta sen kaikissa mahdollisissa muodoissa ja nautin siitä, mitä se elämääni tuo ja mitä saan sitä kautta myös muille antaa.
Yksi asia, jonka kuitenkin pidän siitä melko pyhänä on parisuhde. Minusta on aivan taivaallista, että siinä missä koko muu elämäni pyörii kosmetiikan ympärillä, ei se liity parisuhteeseeni mitenkään. Olen siitä onnekas ihminen, että kumppanini on aina kiinnostunut kuulemaan asioistani ja pohdinnoistani ja kertomaan minulle fiksuja näkemyksiään niitä pyytäessäni, mutta emme missään tapauksessa ole pari, jonka toinen osapuoli joutuisi kuulemaan kaiken kosmetiikastani ja oikolukemaan joka blogipostaukseni ja pohtimaan kaikkia blogiaskeleitani kanssani. Minusta onkin ihanaa, että edes joku osa elämästäni on ”kosmetiikkavapaata vyöhykettä”.
Parisuhteen toinen osapuoli on lahjakas muusikko ja suhteen alussa halusin käydä keskustelun siitä, haittaako häntä, etten ole milläänlailla musikaalisesti lahjakas ihminen. Siinä missä minun lähipiirini ja elämäni rakentuu kosmetiikasta on se hänelle aina rakentunut musiikista ja hän on tottunut ihmissuihteisiin, joissa toinenkin osapuoli on muusikko ja tietää alasta paljon. Minulle voisi joutua selittämään monia hänelle itsestäänselvyyksiä useasti enkä silti takaisi, että ymmärtäisin niitä vaikka haluaisinkin ymmärtää. Ei minulle ollut itsestäänselvää, miksi jokapäivä täytyisi treenata kuusi tuntia ja miksi välipäivä olisi pahasta jonkun suun lihaksen vuoksi. Keskustelun lopputulos oli, ettei se haitannut. Oli jopa virkistävää, että kotiintullessa elämässä olisi vihdoin muutakin kun musiikki.
Tajusin itse tämän asian hyvin vahvasti tämän syksyn aikana myös omalta puoleltani. Olemme molemmat todella intensiivisesti omistautuneita omille aloillemme ja meillä on hirveä halu menestyä niillä, minkä vuoksi elämämme pyörii niiden ympärillä jatkuvasti niin vahvasti kuin se vain voi pyöriä. Samalla on kuitenkin ihanaa tietää, että vaikka omat asiat kiinnostavatkin sitä toista kovasti, on parisuhde sentään alue, jolla sen oman pienen, mutta itselleen muuten niin suuren maailman voi jättää taakseen hetkeksi ja keskittyä vain olemaan ja nauttimaan niistä yhteisistä jutuista, jotka eivät liity millään lailla musiikkiin tai kosmetiikkaan. Silloin voi harrastaa yhdessä ruuanlaittoa, lenkkeilyä, joogaa tai ihan vaan tyhjänpäiväisten elokuvien tuijottamista.
On kuitenkin ihanaa, että vaikka teemme konkreettisella tasolla aivan eri juttuja, ymmärrämme silti toisiamme. Siinä missä hän esiintyy teen minä myyntityötä. Siinä missä minä opiskelen alaani liittyviä teorioita harjoittelee hän erilaisia tekniikoita. Siinä missä minä kirjoitan blogia tekee hän sovituksia. Molemmilla on kädet täynnä puuhaa oman alansa kanssa, mutta kumpikin kykenee silti täysin ymmärtämään, miksi jokainen osa-alue, jolla toinen käyttää aikaansa on niin tärkeä muiden osa-alueiden kannalta.
On hyvä, että on löytänyt elämässä intohimonsa, mutta on myös tärkeää, että osaa löytää sille pienen vastapainon.
Oletteko te löytäneet intohimonne?
Olipa tutun kuuloista mietiskelyä ja oivallusta 🙂 Olen nimittäin miettinyt ihan samaa. Miten helppoa ja kivaa onkaan, kun ammatti, vapaa-aika ja bloggaus kulkevat niin käsikädessä. Mutta eivät silti yksikään jyrää toisensa päälle. Puit ajatukseni sanoiksi!
Minäkään en mieheni kanssa puhu paljoakaan kosmetiikasta. Jonkun verran ihonhoidosta ja tuoksuista, koska niistä hänkin on innostunut. Blogistani en juttele hänen kanssa oikeastaan koskaan tai erittäin harvoin, vaikka hän lukeekin sitä säännöllisesti. 😀 Oma mieheni on myös musiikillisesti lahjakas, osaa laulaa, soittaa kitaraa ja tehdä biisejä. Siihen sitten vielä kirjallinen lahjakkuus, koska hän on kirjailija. Musiikissa meillä ei ole mitään yhteistä, en tykkää kuunnella paljoakaan musiikkia, päinvastoin koen sen hyvin häiritseväksi. Olen enemmän hiljaisuuden kannalla. Oma laulanta on variksen raakuntaa ja nuoteista en ymmärrä mitään. Kirjallisuudesta sitten riittää kyllä juttua ja elokuvista. Minulla on useitakin intohimoja, mutta varmaan kosmetiikka, elokuvat ja kirjallisuus ovat niistä ne tärkeimmät. Ja on minulla eräs salainen pahe: missit. 😉
Allekirjoitan myös nuo ajatuksesti parisuhteesta. En ole oikeastaan tullut tätä ennen ajatelleeksi, mutta kaikki seurustelukumppanini kuten myös nykyinen aviomies ovat ihan eri alalta kuin itse olen. Puolisoni ja minun lahjakkuudet suuntautuvat ihan eri asioihin, enkä vielä 10 vuoden jälkeenkään ihan kunnolla tajua, mitä hän työpaikallaan tekee 😀 Myös mulla on elämässäni muita ihmisiä, joiden kanssa keskustella omasta erikoisosaamisestani ja mieheni kanssa meillä on sitten kyllä muita yhteisiä asioita. Ja täähän on just hyvä näin! Toki tunnen monta pariskuntaa, jotka on löytäneet toisensa työkuvioiden kautta, ja heilläkin tuntuu ihan hyvin sujuvan.
Olen seurannut blogia jo vuosien ajan vaienneena anonyyminä, mutta nyt rikon radiohiljaisuuden! Tässä blogissa parasta on se, että kirjoittajan intohino aihetta kohtaan välittyy. Tästä johtuen blogista saa myös tietoa, joka on asiantuntevaa ja tuoretta – eihän kukaan, jota aihe ei vastaavalla tavalla kiinnostaisi voisi olla yhtä perillä kosmetiikkamaailman käänteistä ja kiemuroista. Useammin kuin kerran olen aloittanut lauseeni fraasilla "hei mä luin tosta yhdestä blogista..", vetänyt siihen väliin jollekin ystävistäni kunnon stoorin blogin jutun pohjalta, ja päätynyt lopulta esittelemään tietolähdettäni..! Siinä missä joudun myöntämään tietolähteeni olevan joku muu kuin oma asiantuntevuus ja monipuolinen tiedonhaku, on mahtavaa, että juuri nämä kaksi asiaa paistavat tässä blogissa läpi, vilpittömän innostuksen ohella. Ihanaa on myös se, että en lukijana koe itseäni vaivaksi, kuten blogeissa, joissa intohimo aiheeseen ei välity, ja joissa bloggaaminen vaikuttaa pakkopullalta, jota on suoritettava tasaisin väliajoin lukijoiden vuoksi.
Paljon jäi varmasti vielä sanomatta, mutta olennaista siis oli: kiitos.
Veera
Toisaalta olisi kiva, jos kumppani olisi samalla alalla, niin saisi helpommin rakentavaa palautetta, siis muuta kuin "onpa hieno!" tai "en mä nyt osaa mitään sanoa". Olen siis visuaalisella alalla ja toinen ymmärtäisi enemmän vaikka juuri musiikista.
mielenkiintoinen postaus! en ehkä itse näe kosmetiikkaa kovin kuormittavana kiinnostuksen kohteena (voihan sekin olla, jos se on ammatti ja harrastus, ja totta kai ammattina siihen varmasti liittyy enemmän kuin voi arvata!), mutta voin silti sanoa, että olet onnekas, että parisuhde on kosmetiikasta vapaa alue. itselleni koko elämä rakentuu vahvasti tiettyjen intohimojen ympärille. kaikki ystävät ja puoliso ovat tulleet niistä piireistä. intohimoni on kuitenkin hyvin, hyvin kuormittava, ja olen itse vielä hyvin herkkä ihminen, joten minulle on tärkeää saada myös aikaa, jolloin tuo elämän osa-alue on aivan merkityksetön enkä varmasti törmää kehenkään, kenen kanssa ajatuisin siitä puhumaan yhtään syvällisemmin. sitä varten on onneksi löytynyt liikuntaharrastukset, joissa saan pyöriä aivan eri porukoissa ja eri kulttuurissa. ja sitten on tietysti nämä ihanat "hömppäblogit", joiden lukeminen on ihanan kevyttä viihdettä jolloin aivojen ei tarvitse raksuttaa "oikean elämän" asioiden kanssa.
olet kyllä onnekas! niin olen minäkin, mutta rehellisesti sanottuna välillä toivon, että oman puolison kanssa ei olisi niin suuri vaara että keskustelu lipsuu liian syvälle mielenkiinnon kohteeseemme kun vietämme vapaa-aikaa 😀
ainiin, piti vielä kysyä, että mitä ovat blogit bloggaamisen teoriasta? jäi kiinnostamaan. olen aivan toivottaman huono löytämään mielenkiintoisia blogeja, blogilistan selaaminen tuntuu aivan toivottomalta urakalta..
mukavaa ja innostuksen täyteistä uutta vuotta 2015!! 🙂
Sen kyllä huomaa, että olet todellakin kiinnostunut kosmetiikasta. Se on myös yksi syy, miksi aloin lukemaan sun blogia ihan kunnolla. On kiva päästä lukemaan vähän syvemmältäkin luotaavia postauksia! Tätä blogia lukiessa oikeasti oppii uusia asioita.
Ja anteeksi, että tämä menee näin ohi aiheen.. Mutta tiedätkö että valmistetaanko tuota neuLASHia vielä? Käytätkö itse sitä? Kun luin noista vanhoista postauksista että siinä ei enää käytetä sitä jotakin isopropyyli-juttua (en jaksa mennä tarkistamaan mistä oli kyse, heh) ja mietin vain että mahtaakohan edelleenkin olla sama tilanne, tiedätkö yhtään?
Kuulostaa jollain tasolla hyvin tutulta. Olen itse ollut 14 vuotta yhdessä mustatukkaisen muusikonplanttuni kanssa, ja vaikken henkilökohtaisesti perusta musiikista sen enempää, napsin leikkimielisissä musiikkivisoissa helposti ykkössijoja puhtaasti toisen kuuntelemisen (jopa ohi korvan) ansiosta. Vastavuoroisesti isännän peppumittainen tukka ei ole koskan ollut näin hyvässä kunnossa, ja bändin kuvaus- ja lavameikit menevät jo rutiinilla. Sitten kun ukon saisi vielä käyttämään kosteusvoidetta. Ehkä sitten seuraavan 14 vuoden kuluttua….
Itse tapasin miesystäväni työpaikalla, mutta teemme täysin eri hommia. Ymmärretään tavallaan toisten työstä jotain, mutta ei sitten kuitenkaan. Ja itse pidän siitä, että voi kysyä toiselta, että mitä hän tekee tai miten, ja saan selityksen. On mukavaa oppia uusia asioita, vaikkei niitä täysin käsitäkään.
Few travellers get to experience the luxury of
staying in their own private 5 star villa, with attentive staff on hand 24 hours
each day to provide a level of service equivalent to the best hotels
on offer. How about hiring maid service if you are enjoying an extended break,
oor even a chef for an unforgettable al fresco meal in your private gardens.
Local fishbing boats set sail onto the Atlantic by night and sell thhe fruits of their labour in the early morning to the local restaurants.
Also visit my webpage; villa holidays