Näin määrittelen, onko ihonhoitotuotteessa hyvä vai huono sisältö

Saatan usein kommentoida erilaisista ihonhoitotuotteista minulta kysyttäessä, että niissä joko on tai ei ole hyvä sisältö. Voin esimerkiksi todeta, että TonyMoly  Panda’s Dream White Sleeping Pack -yönaamiossa on minusta huono sisältö ja olla sitä mieltä, että COSRX Ultimate Nourishing Rice Overnight Spa Mask -yönaamiossa puolestaan on hyvä sisältö.

Moni onkin ollut kiinnostunut kuulemaan, kuinka määrittelen sen, onko jossakin tuotteessa hyvä sisältö ja mihin ajatukseni perustan. Tuote voi nimittäin tuntua iholla todella hyvältä, mutta siinä voi silti olla minusta hyvinkin huono sisältö, joka ei oikeasti hoida ihoa sen kummemmin, vaan saa ihon vain tuntumaan siltä, kuin sitä olisi hoidettu.

Aihe on todella mielenkiintoinen, sillä ei tietenkään ole yhtä absoluuttista vastausta siihen, onko tuotteen sisältö hyvä vai huono. Kyse on lähinnä siitä, mitä itse ihonhoitotuotteiltaan haluaa ja millaisia asioita ihonhoidolta hakee. Voinkin siis puhua vain omasta puolestani kertoessani, millaisiin juttuihin itse kiinnitän huomiota omasta mielestäni hyviä tuotteita etsiessäni.

Arvioidessani tuotetta, katson ensisijaisesti sen sisältöä ainesosaluettelon kautta. En voi sanoa, että tuotteen tulisi aina sisältää jotain tiettyjä aineita tai ettei se saisi koskaan sisältää joitain ainesosia, vaan kyse on lähinnä siitä, millaisten aineiden yhdistelmästä sen sisältö koostuu. Minulla ei siis ole esittää helppoa, ulkoa opeteltavaa listaa, joka luetteloisi, että vältä näitä ainesosia ja suosi näitä tehoaineita. 

Kosmetiikan ainesosia ei tarvitse opetella ulkoa, sillä Google auttaa jo paljon. Tärkeintä onkin minusta vain malttaa ottaa pieni hetki aikaa ja jaksaa toistuvasti selata läpi tuotteidensa ainesosaluetteloita. Näin niistä jää lopulta varmasti mieleen niitä ”hyviksiä”, joita omissa tuotteissaan haluaa olevan ja ”pahiksia”, joita itse mieluiten välttelee.

Tuotteiden ainesosaluettelon saa käsiinsä paitsi tuotepakkauksesta, mutta tavallisesti myös helposti Googlen kautta kirjoittamalla hakuun tuotteen nimen ja perään sanan ”ingredients”. Tavallisesti näin päätyy joko valmistajan, jälleenmyyjän tai jonkun tuotetta arvioineen tahon sivustolle. Kun ainesosaluettelon löytää jo valmiiksi selaimelle kirjoitettuna, voi sieltä copypasteilla Googlen hakukenttään ainesosia ilman, että niiden välillä jopa varsin hankalia nimiä tarvitsee yrittää itse kirjoittaa uudelleen.

Todella monen kosmetiikkatuotteen pohjana on vesi ja tuotteiden sisältämät ainesosat on esitetty ainesosaluettelossa suurimmasta pitoisuudesta matalimpaan. Todellisuudessa ainesosaluetteloa voi kuitenkin ”mainipuloida” hieman, sillä ainesosat, joita on alle 1% voidaan esittää missä tahansa järjestyksessä.

On ihan tyypillistä, että tuotteen ainesosaluettelon mukaan se sisältää runsaasti erilaisia kasviperäisiä uutteita ja hajuste voi olla kirjoitettu ainesosaluetteloon viimeiseksi ainesosaksi, sillä se näyttää kuluttajasta parhaalta. Tosiasiassa hajustetta voi olla 0,8% ja kahtakymmentä erilaista uutetta kutakin 0,005%. Myös ainesosat, joita on keskenään saman verran voidaan esittää ainesosaluettelossa merkin itse haluamassa järjestyksessä.

Ainesosaluettelo voi siis antaa paljon viitteitä tuotteen sisällöstä erityisesti ensimmäisten ainesosien kohdalla, mutta on hyvä pitää mielessä, että moni valmistaja tekee sen tarkoituksella todellisuutta kauniimman näköiseksi lain sallimissa puitteissa.

Itse kiinnitän aina eniten huomiota ainesosaluettelon ensimmäisiin ainesosiin eli noin 5-7 ensimmäiseen ainesosaluettelon pituudesta riippuen ja olen niiden suhteen kriittisempi, sillä niitä on tuotteessa korkein pitoisuus. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaikkia aktiiviaineita tarvitse olla korkeaa pitoisuutta ja useat niistä vaikuttavat hyvinkin pieninä pitoisuuksina. Esimerkiksi salisyylihappoa ei saa käyttää kuin korkeintaan 2% pitoisuutena.

Katson itse esimerkiksi, ettei hoitavaksi tarkoitettu voiteeni tai seerumini ole täynnä pelkkiä silikoneja. Minulla ei ole mitään silikoneja vastaan kosmetiikkatuotteissani, sillä niillä on myös hyödyllisiä vaikutuksia, mutta jos bongaan hoitavaksi tarkoitetun tuotteen ainesosaluettelon alkupäästä jo lähtökohtaisesti useampia silikoneja tiedän, ettei tuote ole minua varten. Silloin se on tavallisesti tehty tekemään ihosta hoidetun tuntuinen, mutta ei niinkään hoitamaan ihoa.

Jos tuotteen ainesosaluettelossa on kuitenkin yksi tai kaksi haihtuvaa silikonia, mutta tuote on muuten hyvin lupaavan oloinen kokeilen, miltä se tuntuu ja muodostan mielipiteeni vasta sen pohjalta.

Silikoneista ihonhoitotuotteissa voi lukea lisää tästä aiemmasta postauksestani.

Silmäni hakevat ihonhoitotuotteista mielellään kasviperäisiä ainesosia ja luonnonmukaisia uutteita. Minusta on vanhanaikaista ajatella, että vain kokonaan luonnonkosmetiikaksi sertifioitu kosmetiikkatuote voi olla iholle hyvä ja että ”ei-luonnonkosmetiikka” sisältäisi pelkkiä synteettisiä ainesosia, sillä asia ei tietenkään ole niin.

Esimerkiksi korealaisen kosmetiikan erinomaisuus on juuri siinä, että tuotteisiin on lähes poikkeuksetta poimittu runsaasti luonnonmukaisia aktiiviaineita, jotka on sitten yhdistetty synteettisiin apuaineisiin. Jos tuotteen koostumusta ei ole optimoitu vaikuttamaan iholla mahdollisimman hyvin, on melko sama, mitä se sisältää, mikäli hyvät tehoaineet eivät voi imeytyä iholle hyvin eikä iholla ole siten edes mahdollisuutta hyödyntää niitä täysin.

(En kuitenkaan nyt tietenkään sano, etteikö puhdas luonnonkosmetiikka voisi imeytyä iholle tehokkaasti, sillä tietenkin se voi, mutta tavallisesti synteettisillä apuaineilla on oma syynsä olla mukana tuotekoostumuksessa.)

Monet ainesosat voivat kuulostaa häiritsevän synteettisiltä, minkä vuoksi voi ajatella, että niitä haluaa välttää. Minusta kannattaa kuitenkin aina googlettaa, mikä niiden tehtävä tuotteessa oikeasti on.

Esimerkiksi Butylene Glycol voi usein esiintyä luonnollisia uutteita täynnä olevan kangasnaamion ainesosaluettelossa melko kärkipäässä. Se on kuitenkin varsin yleinen apuaine, joka auttaa mm. niitä ”hyviä ainesosia” imeytymään iholle paremmin. Ilman aktiiviaineiden penetraatiota parantavia ainesosia moni aktiiviaine voi yksinään olla ihan turha lisä tuotteessa, sillä sen suuren molekyylikoon vuoksi se ei itsestään imeydy iholle.

Butylene Glycol on myös liuotin, joka auttaa tuotteen muita ainesosia sekoittumaan koostumukseen paremmin. Sitä voidaan myös käyttää säätämässä tuotteen viskositeettia, eli muuten paksuja luonnostakin saatavia rasvoja ja öljyjä sisältävä voide voisi olla epämiellyttävän paksua jankkia käyttää iholla. Kaiken huipuksi sillä on myös iholle kosteutta sitovia ainesosia. Myös mm. Methylpropanediol on muiden tuotteen sisältämien aktiiviaineiden imeytymistä tehostava aktiiviaine, joka toimii myös liottimena.

Suosittelenkin aina googlettamaan yksittäisten ainesosien käyttötarkoitusta tuotteessa. Kannattaa kuitenkin varoa ainesosista tietoa etsiessä, ettei turhaan usko ihan kaikkea, mitä netissä sanotaan. Monet kosmetiikkatuotteissa täysin turvalliset ainesosat voidaan erilaisissa verkkokirjoituksissa leimata vaarallisiksi, syöpää aiheuttaviksi molekyyleiksi, mutta väite voi perustua hyvin harhaanjohtavaan tietoon, jolla ei ole mitään tekemistä ainesosien käytössä kosmetiikassa.

Ainesosan on esimerkiksi voitu jonkun verkkosivuston tai kännykkäsovelluksen mukaan tutkimuksissa todistaa aiheuttavan tappavaa syöpää, mutta tosiasiassa tutkimustulos onkin saatu, kun rotat ovat kolme kuukautta hengittäneet sitä päivittäin 5% pitoisuuksina. Tosiasiassa sama aine voi kuitenkin olla todettu täysin turvalliseksi kosmetiikan käytössä, kun sitä levitetään iholle kerran päivässä tuotteessa, jossa sen pitoisuus on 0,02 prosenttia ja sitä sisältävää tuotetta muutenkin käytetään kerralla vain alle puoli millilitraa.

Onkin hyvä muistaa, että myös turvallinen ja välttämätön vesi voi tappaa, jos sitä juo liikaa tai sitä menee henkeen. Turvallisuuden määrittelyssä onkin aina kyse aineen annostuksesta eikä vain itse aineesta. Myöskään kemikaalivapaata kosmetiikkaa ei ole olemassa, sillä ihan kaikki ympärillämme kaikki rakentuu kemikaaleista – myös luonnonkosmetiikka. Suhtaudun itse lähtökohtaisesti aina jo epäilevästi jokaiseen, joka puhuu kemikaalivapaasta kosmetiikasta, sillä se tarkoittaa, etteivät he oikeasti ymmärrä yhtään, mistä puhuvat ja toistelevat vain muualta kuultuja sanoja papukaijan lailla.

Tästä vanhasta postauksestani voi lukea tarkemmin siitä, kuinka kosmetiikassa käytettyjen ainesosien turvallisuus arvioidaan EU:ssa. 

Minulle ihonhoidossa on erityisen tärkeää, että tuotteet kosteuttavat ihoani. Tämän vuoksi etsin tuotteita, jotka sisältävät ihoa kosteuttavia ainesosia. Hyaluronihappo on kosteuttavien ainesosien kuninkaallinen, joka sitoo moninkertaisesti painonsa verran kosteutta. Myös mm. glyseriini, sorbitoli ja urea monien muiden ainesosien lisäksi ovat hyviä kosteuttamaan ihoa.

Kosteus ei kuitenkaan pysy iholla, jos sitä ei lukitse iholle. Esimerkiksi keramidit, karitevoi, kaakaovoi, linolihappo ja erilaiset öljyt auttavat hyvin lukitsemaan kosteuden iholle ja pehmentämään ihoa. Myös mineraaliöljy auttaa muodostamaan ihon pinnalle kosteutta pidättävän kerroksen.

Itse en varsinaisesti välttele mineraaliöljyä, mutta en silti ensisijaisesti myöskään suosi sitä hoitotuotteissani. Päivävoiteissani en sitä tarvitse, mutta yövoiteessani voi sitä olla, jos tuote on muuten pullollaan kosteuttavia ainesosia ja koen, että mineraaliöljy on siinä yhteydessä hyvä ainesosa lukitsemaan ne iholle.

Mineraaliöljy lisää kuitenkin tavallisesti tuotteen paksuutta, joten jos tunnen, että tuote on liian paksua ja näen mineraaliöljyn korkealla ainesosaluettelossa, jätän sen kauppaan. Sama pätee mineraaliöljyn tavoin usein käytettävään luonnonmukaiseen lanoliiniin ja mehiläisvahaan.

Mineraaliöljystä ja sen mahdollisesta ihoa tukkivasta vaikutuksesta voi lukea lisää tästä aiemmasta postauksestani. 

Alkoholi on ainesosa, johon minulla on hieman kaksijakoinen suhtautuminen. En suoranaisesti pidä siitä, että ihonhoitotuotteessani on alkoholia, mutta jos tuo on muuten pullollaan ihollen hyvältä kuulostavia ainesosia eikä tuote haise tai tunnu siltä, että siinä on alkoholia valtava määrä, voi hyvinkin käyttää sitä, mikäli se vain tuntuu miellyttävältä.

Alkoholia käytetään tuotteissa liottamassa muita ainesosia, jotta tuotekoostumus pysyy tasaisena sekä tehostamassa muiden aktiiviaineiden imeytymistä. Se voi myös olla tuotteessa säilöntäaineena (kuten esimerkiksi usein luonnonkosmetiikassa) tai nopeuttamassa tuotteen haihtumista kuten vaikkapa hiuslakassa jossa se ensin liuottaa muotoilutuotteen tukea antavat ainesosat ja sitten haihtuu itse pois pelistä nopeasti, jotta tukka ei jää märäksi.

Jos alkoholi on tuotteessa kuitenkin vain liuottamassa silikoneja ja kalvonmuodostajia eikä sisällöstä näytä löytyvän sen kummempia, alkoholia ”kompensoivia” ja ihoa hoitavia ainesosia, koen tuotteen omalle iholleni huonoksi ja turhaksi tuotteeksi. Kasvoveteeni en halua tavallisesti alkoholia, sillä alkoholipitoisella kasvovedellä kastellulla vanulapulla ihon pyyhkinen liuottaa mukaansa ihon pinnalta myös ihoa suojaavan happovaipan, jolla on iholla tärkeä tehtävä.

Lue myös: Tiesitkö, että alkoholi voi jopa tehdä kosmetiikkatuotteestasi paremman?

Muuten etsin tuotteistani mielelläni antioksidantteja, joilla on kyky taistella ihoa ennenaikaisesti ikäännyttäviä vapaita radikaaleja vastaan. Paitsi että antioksidantit suojaavat ihoa, auttavat ne myös suojaamaan itse kosmetiikkatuotteen koostumustakin sen pilaantumiselta ja ylläpitämään muiden aktiiviaineiden tehoja, mikä onkin tavallisesti niiden suurin tehtävä tuotteessa.

Antioksidanteista voi lukea lisää tästä aiemmasta postauksestani.

Paras vinkkini onkin siis vain malttaa ottaa tuotteen ainesosaluettelo eteensä, goolgettaa läpi sen ainesosat ja selventää itselleen, miksi niitä käytetään tuotteessa. Minusta on erityisen tärkeää nimenomaan ymmärtää, mikä ainesosan tarkoitus on, sillä harvemmin mitään laitetaan tuotteeseen vain huvin vuoksi. Jos tuotteen ainesosaluettelo googlettelun jälkeen kuulostaa siltä, että tuote on sellainen, mitä iholleen haluaa levittää, niin antaa palaa.

Jos puhdistusvaahdon, kasvoveden, hoitonesteen tai seerumin koostumukseen haluaa oikein kunnolla vielä syventyä, voi googlettamalla myös tarkistaa, onko joku mitannut tuotteen pH-arvon. Hyvän puhdistusvaahdon pH on noin viiden paikkailla, jotta se on iholle hellävarainen. Mitä korkeampi pH-arvo puhdistustuotteessa on, sitä rajumpi se on iholle.

Myös tietyt aktiiviaineet toimivat parhaiten, kun tuotteen pH on oikein säädetty. Esimerkiksi C-vitamiini ja erilaiset hapot vaativat tietyn pH-arvon, jotta ne ovat tuotteessa aktiivisina. On olemassa paljon tuotteita, joihin on lisätty näitä ainesosia, mutta tuotetta ei ole formuloitu niin, että sen aktiiviaineet voivat vaikuttaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Myös tuotteen aistinvaraiset ominaisuudet ovat tietysti minulle tärkeitä. Minulle on väliä, miltä tuote tuoksuu ja miltä se tuntuu iholla. Kiinnitän itse kuitenkin näihin asioihin huomiota tavallisesti vasta ainesosaluettelon tarkastettuani ja nämä viimeistelevät päätökseni. Voin olla valmis tinkimään tuotteen tuoksusta, jos olen vakuuttunut sen hyvästä ja tarpeitani vastaavasta sisällöstä. Minua ei myöskään haittaa, jos yökäyttöön tarkoitettu tuote ei ole tunnultaan paras mahdollinen jos sen sisältö vain toimii ja vaikuttaa ihollani hyvin.

Sen sijaan en käyttäisi tuotetta, joka tuntuu ja tuoksuu hyvältä, mutta jonka sisältö ei vakuuta minua millään tavalla. Ihonhoitotuotteissa menen aina ehdottomasti hoitava vaikutus edellä ja pohjustustuotteen kaltaiset meikit ovat sitten niitä, jotka voivat huolehtia ihon ”huijaamisesta” kauniimman näköiseksi ja mukavamman tuntuiseksi.

Jos omalle iholleen sopivien hoitotuotteiden löytämisestä ja ihonhoidosta ylipäätään haluaa oppia lisää, suosittelen ostamaan kirjani Täydellinen iho. Kirja summaa kattavasti kaiken mahdollisen ihonhoitoon liittyen ja keskittyy nimenomaan siihen, että jokainen voi sen pohjalta löytää omalle iholleen sopivat hoitotuotteet.

Kuinka te määrittelette, onko joku tuote teistä hyvä tai huono?

---

Lue myös:
Toimivatko ryppyvoiteet oikeasti?
Megalistaus: 15 parasta kosteuttavaa seerumia
6 ihonhoidon kauhutarinaa, jotka eivät anna mielelleni rauhaa