Äitienpäivänä pysähdyn aina miettimään, miten uskomattoman onnekas olenkaan, sillä minulla on aivan mahtava äiti. Äiti on ollut aina elämässäni läsnä, huolehtinut, välittänyt ja ollut kaikin tavoin paras mahdollinen äiti.
Äidille voisi myös antaa kiitoksen siitä, että olen päätynyt kosmetiikka-alalle. En nimittäin ole tehnyt koskaan elämässäni muita kuin kosmetiikkaan liittyviä töitä enkä edes osaisi ajatella, että siirtyisinkin yhtäkkiä muihin hommiin. Mitä muuta minä muka edes voisin tehdä?
Nykyään eläkkeellä oleva äitini ei ole ollut kosmetiikka-alalla töissä, mutta hänellä on nuoresta asti ollut muuten vaan kova kiinnostus kosmetiikkaa kohtaan. Äitini kohdalla se on ilmennyt paitsi ihon huolellisena hoitamisena myös meikkiväreillä ilotteluna. Meillä onkin aina mennyt niin päin, että aina kun minä saan jonkun omaan konservatiiviseen makuuni liian värikkään meikkituotteen, menee se automaattisesti äidilleni – oli kyseessä sitten vihreä ripsiväri tai keltainen kynsilakka.
Äitini on se, joka voi lakata jokaisen kyntensä erivärisillä kynsilakoilla ja jonka kynsissä välkkyy milloin minkäkin värisävyjen yhdistelmät ja hileiset päällyslakat. Äitini on myös se, joka voi laittaa toiseen jalkaan oranssin kengän ja toiseen vihreän ja lampsia tyytyväisenä menemään. Hänen mottonaan on, että maailma on täynnä värejä, joten miksi ihmeessä pitäisi valita musta, joka ei edes ole väri, kun voi käyttää kirkkaita sävyjä. Äitini onkin helppo erottaa massasta isommissakin tapahtumissa, sillä hän on usein pukeutunut oranssiin päästä varpaisiin.
(Älkää kysykö, kuinka minä, pikkumustissa mekoissa asuva ja nykyään hyvin konservatiivinen meikkisävyjen käyttäjä voin olla hänen tyttärensä…)
Äiti on ollut jo useamman vuoden eläkkeellä, mutta edelleen hänen aamurituaaleihinsa kuuluu tehdä huolellinen meikki, jossa on poikkeuksetta käytetty huomattavasti enemmän värejä kuin minun meikissäni. Hänen ripsissään vilkkuvat violetit, turkoosit, vihreät ja jopa keltaiset tai oranssit ripsivärit luomivärien ja rajauskynien värikkyydestä puhumattakaan ja minusta se kertoo juuri siitä, että hän tykkää leikkiä väreillä ja tekee sitä siksi silloinkin, kun tiedossa ei ole sen kummempaa menoa. Kun äiti lähtee kävelylle, täytyy huuliin lisätä ensin oranssia huulipunaa ihan vain siksi, että huulipuna on ihana asia.
Olen usein törmännyt keskusteluihin siitä, minkä ikäisenä lasten saa antaa alkaa meikata. Hymyilen näitä keskusteluja miettiessäni, sillä olen ollut aika onnekas sen suhteen, ettei meikkailujani ole koskaan rajoitettu mitenkään vaan päin vastoin äiti on aina antanut minun kokeilla erilaisia tuotteita jos olen itse halunnut. Näin jälkikäteen katsottuna en näe, että siitä ainakaan koitui mitään pahaa ja koen, että minulla on mennyt elämässäni kuitenkin ihan hyvin.
Ensimmäiset kosmetiikkamuistoni ovat jo ennen ala-astetta kun äiti aina perjantaisin saunan jälkeen rasvasi itseään Lancômen Trésor-hajuveden vartalovoiteella ja minäkin pyysin, että saisin sipaista sitä iholleni. Äitini ei koskaan sanonut minulle, ettei se sopisi pienille tytöille ja sain sipaista sitä omalle iholleni innoissani siitä, että minäkin tuoksuin äidille. Ajattelevaisesti äiti osti minulle oman pienen kielon tuoksuisen vartalovoiteen (varmasti huomattavasti omaansa edulliseman…), jota sain sitten itse saunan jälkeen iholle levittää ja jonka omistaminen tuntui tärkeältä. Ei sitä paljoa loppujen lopuksi kulunut, mutta minusta äiti suhtautui asiaan ihanalla tavalla.
Sain ensimmäisen oman meikkipalettini muistaakseni seitsemän vuotiaana, kun olimme äitini ja veljeni kanssa lasten risteilyllä ja pukeuduin siellä Peppi Pitkätossuksi. Meikkipaletti oli osa Peppi-leikkiä enkä käyttänyt sitä muuten kuin Pepiksi pukeutuneena. Muistelisin, että äiti olisi antanut minulle myöhemmin jossakin vaiheessa oman pienen ripsivärin, joka taisi olla näytekoko jostain selektiivisen merkin tuotteesta.
Äiti antoi minulle aina välillä pieniä hauskoja kosmetiikkatuotteita, kuten leppäkertun mallisia hopeisia voidemaisia luomivärejä, karkilta tuoksuvia huulikiiltoja, värikkäitä hiusmaskaroita tai Lumenen värikkäitä ”tatuointitusseja”, joille piirtelimme iholle kuvioita. Suurin potin räjäyttäjä oli kuitenkin 10-vuotislahjaksi saamani valtava Stockmannilta ostettu meikkipakkaus, joka sisälsi kokoelman useita erilaisia meikkituotteita. Meikit tulivat punaisessa, kiiltävässä rasiassa ja näin jälkikäteen tunnistan niiden kaikkien ulkonäön olleen selektiivisten merkkien kopioita: paketti sisälsi mm. kaksi chanelimaiselta näyttävää huulipunahylsyä sekä kolme diorin viisikolta näyttävää luomiväripalettia, joiden sävyt muistan vieläkin. Meikkailin äidiltä saamillani meikeillä ilolla ja niitä oli yhteensä pian jo pari meikkipussillista. Olin neljännellä luokalla ja yläasteelle menneet kaverinikin tutkivat niitä aina ihaillen.
Jälkikäteen jopa naurattaa, sillä siinä missä monen kaverini äidit antoivat heille varusteiksi ripsivärin, puuterin ja värittömän huulikiillon, oli minun lemppari luomivärini äitini minulle antama vaaleanvihreä luomiväri ja arkailin, uskaltaisinko käyttää edes koulun discossa äitini minulle alennusmyynnistä ostamaa mustaa Helena Rubinsteinin huulikiiltoa, joka tuoksui lakritsille. Meikkipussini sisältö ei todellakaan ollut tylsä ja välillä minä jopa sanoin äidille, että en voi käyttää hänen ehdottamiaan värejä, sillä ne ovat niin villejä!
Varsinkin nuorempana inhosin pisamiani ja kun niiden seuraksi lykkäsi vielä aina tummat silmänaluset ja alkavan teini-iän epäpuhtaudet, olin todella epävarma ihostani. Olenkin todella kiitollinen äidilleni, että hän otti epätoivoni tosissaan ja hankki minulle meikkivoidetta, peiteainetta ja puuteria, joita saatoin käyttää ihoni sävyn tasoittamiseen. Jälkikäteen ajateltuna lopputulos oli melkoinen pakkeli, mutta ainakin se toi minulle varmemman olon kuin epätasainen ihoni, joka sai minut suorastaan kateelliseksi kavereideni baby face -nassuille.
Äitini ei koskaan sanonut, etten saisi meikata tai kritisoinut meikkiäni millään tavalla, vaikka siihen olisi kyllä varmasti ollut aihetta. Mitä hän kuitenkin opetti minulle oli, että jos meikkaat niin myös puhdistat ihosi hyvin ja hoidat sitä.
Kauhistelin itse kosmetiikkamyyjänä työskennellessäni usein äitejä, jotka olivat valmiita ostamaan tyttärilleen ensimmäisiä meikkivoiteita ja muita meikkejä, mutta kun varmistelin, että löytyyhän niiden poistamiseen sopivat tuotteet ja pitäisikö meikkivoiteen alle katsoa iholle sopiva kevyt kosteusvoide, oli todella monen äidin reaktio hyvin yllättävä: ”Joo, kyllä meiltä varmaan jotain löytyy kotoa, millä nuo meikit saa pois ja käytät sitten sitä äidin rasvaa jos jotain tarvitsee.”
(Jotkut äidit ovat muuten jopa olleet ostamassa siskoksille yhteistä ripsiväriä, kun ”eivät ne sitä nyt niin usein kuitenkaan käytä”…)
Luojan kiitos meidän äiti ymmärsi, että minut opetettiin ensin puhdistamaan ihoni omalle ihotyypilleni ja oman teini-ihoni tarpeisiin sopivilla tuotteilla ja minulle hankittiin omat, nuoren tytön iholle sopivat kosteusvoiteet ja näppytuotteet. Tämän vuoksi minulle onkin ollut nuoresta lähtien selvää, että ihonhoito tulee aina ensin ja sitten vasta meikkaaminen.
Äitini täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja hänen ihonsa on erittäin hyvässä kunnossa – kiitos läpi elämän kestäneen hyvän ihonhoidon. Meillä ei kulje suvussa mikään kirkas ja ihohuokoseton posliini-iho, mutta äidin iho on aina ollut hyvä esimerkki minullekin siitä, kuinka huolellinen ihonhoito ja hyvien hoitotuotteiden käyttö voi ehkäistä ryppyjen muodostumista ja pitää ihon pehmeänä ja elinvoimaisen näköisenä.
Äitini on edelleen se paras höpöttelykumppani mitä kosmetiikkaan tulee – siitäkin huolimatta, että kavereinani on kosmetiikkabloggaajia ja työskentelen kosmetiikkafirmassa. Äiti soittelee minulle bongattuaan lehdistä tuotteita tai kysyäkseen, onko minulla tietoa ja kokemuksia jostakin tuotteesta, josta hän on kiinnostunut ja minä raportoin hänelle jännistä uutuuksista.
Äiti ei ole koskaan kokenut ihonhoitoa asiana, josta hän tahtoisi pihistellä ja onkin suosinut usein selektiivisiä merkkejä. Samalla hän on kuitenkin tykännyt myös tehdä edullisia löytöjä ja ollut aina valmis kokeilemaan kaikkea uutta. Äidilläni onkin aivan valtavat kosmetiikkavarastot, joista löytyy vaikka mitä jännittävää. Vanhempani nimittäin matkustelevat paljon ja äidillä on tapana shoppailla matkakohteista ihania edullisia tuotteita.
Voisinkin siis sanoa, että todella iso kiitos siitä, että olen löytänyt alan, johon suhtaudun näin intohimoisesti kuuluu äidille, jolta perin kiinnostuksen kosmetiikkaan. Äiti on ollut aina innoissaan jokaisesta alan työpaikastani eikä minun ole koskaan esimerkiksi tarvinnut perustella yliopiston käyneille ja akateemisemmin koulutetuille vanhemmilleni valintojani uran suhteen.
Olenkin siis uskomattoman onnekas, että minulla on ollu aina elämässäni niin mahtava äiti, jonka intohimoisen suhtautumisen kosmetiikkaa kohtaan ansiosta olen itsekin löytänyt alan, josta nautin näin kovasti ja jolla olen halunnut teinistä asti luodan urani. Ei nimittäin todellakaan ole itsestäänselvyys löytää työtä, josta innostuu jatkuvasti täysillä! Ilman äidin innostusta en varmastikaan olisi päätynyt tälle alalle, joten kiitos, äiti!
Ihanaa äitienpäivää kaikille mahtaville äideille!
Äitini pysyttelee mielellään kulisseissa, joten postauksen kuvituksena superihania, jännittäviä ja sitä suurta innostusta aikaansaaneita kosmetiikkatuotteita, joista voitte pian lukea blogistani!
Ihana äiti sinulla <3
Aivan ihana äitienpäivän kirjoitus, kiitos!