Essentialismi – mitä se nyt sitten on?

*Sis. mainoslinkin

Olen postannut blogiini paljon minimalismista, joka on nykyään luonteva osa elämääni. Vuosien ajan haaveilin minimalistisesta elämästä, viime vuodet kuljin yhä kiivaammin sitä kohti karsimalla elämästä niin tavaroita kuin monia muitakin rasitteita ja viimeisten kuukausien ajan olen saanut nauttia siitä ihan oikeasta minimalistisesta elämästä kokonaisvaltaisena elämäntapana enkä vain sisustusihanteena.

Minimalistinen elämä on tarkoittanut minulle sitä, että olen voinut irtisanoutua päivätyöstäni ja saanut elämääni valtavasti lisäaikaa lopetettuani esimerkiksi kaupoilla pyörimisen ja Facebookissa surffailun. Lisäksi tavaroiden vähentäminen on tarkoittanut myös sitä, ettei siivoamiseen ole tarvinnut käyttää aikaa. Kun myös henkinen puoli on shoppailun suhteen kunnossa, eli minun ei enää edes tee mieli tehdä uusia hankintoja, on elämä ihanan kevyen ja vapaan tuntuista.

 Kun hyvään elämään tarvitsee vähemmän rahaa, tarvitsee töitä myös tehdä vähemmän ja aikaa voi viettää läheisten kanssa enemmän. Vähemmän on todellakin enemmän.

Viime aikoina olen yrittänyt tulla yhä paremmaksi tuon lauseen mukaisen elämän kanssa. Nautin yksinkertaisista asioista ja olen kiitollinen siitä, kuinka hyvin asiat ovat. Näiden myötä olen tullut tutuksi myös minulle uuden konseptin kanssa, joka kulkee englanniksi nimellä essentialism.

Lue myös: 7 tapaa välttyä kiusaukselta ostaa uutta

Essentialismi Minimalismi Virve Fredman Ostolakossa

Kuuntelin jonkin aikaa sitten varsinkin minimalistien keskuudessa paljon kehuja saaneen kirjan Essentialism: The Disciplined Pursuit of Less (kirjoittanut Greg McKeown), joka oli täydensi minimalistisia ajatusmallejani erinomaisesti.

Essentialismi on juuri sitä, mitä olen elämääni ja erityisesti korvieni väliin kaivannut jo pitkään. Essentialismissa on kyse siitä, että oikeasti tuumitaan kunnolla, mikä on olennaisinta tehdä ja mihin taas on turha käyttää aikaansa. Tarkoituksena ei ole suoraan miettiä, kuinka tehdään vähemmän, vaan tehdä ne oikeat asiat ja karsia elämästä ne turhat aika- ja energiasyöpöt.

Essentialisti elää siis elämää, jossa keskitytään olennaiseen. Essentialisti ei kuitenkaan pyri olemaan parhaansa mukaan supertehokas jokaista hereillä olon minuuttiaan, vaan hoitaa vain ne asiat, jotka tarvitseekin hoitaa ja nauttii sitten siitä, että elämässä on aikaa harrastuksille ja niille asioille, joihin aikaansa haluaakin käyttää.

Niin monet meistä (itse todellakin mukaan lukeutuen) käyttävät aikaansa täysin turhiin juttuihin, joita ei oikeasti tarvitsisi tehdä, mutta joihin ajan käyttämisen vuoksi meistä tuntuu lopulta, että aika on kokoajan kortilla. Yritämme keskittyä samanaikaisesti moneen asiaan ja kaikesta tulee siksi tärkeää, minkä vuoksi tulee edettyä vähän joka suuntaan, mutta ei silti kuitenkaan mihinkään kunnolla.

Kirja mainitsi osuvasti, että sana prioriteetti tuli englannin kieleen 1400-luvulla ja sitä käytettiin seuraavat 500 vuotta sen yksikkömuodossa, mutta 1900-luvulla sille syntyi monikkomuoto. Yhtäkkiä meillä ei enää ollutkaan vain yhtä prioriteettia, vaan monia prioriteetteja, jotka saivat meidät venymään useisiin suuntiin.

Oli sitten elämässään missä tahansa tilanteessa tai tienristeyksessä, onkin aina kaikkein tärkeintä kysyä itseltään, mikä on olennaisinta, keskittyä siihen ja eliminoida kaikki muu.

Essentialismissa oma aika pyritään investoimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja tämä kirja tekeekin elämälle vähän sen saman kuin ammattijärjestäjän käynti vaatekaapilla tekee: karsii sieltä turhat jutut ja jättää täydelliseen järjestykseen ne, joista on eniten iloa ja hyötyä.

Lue myös: Onko minimalismi yhtä tuskaa ja kärsimystä?

Essentialismi Minimalismi Virve Fredman Ostolakossa

Sain itse reilu vuosi sitten hyvän herätyksen, kun jouduin eräässä tilaisuudessa tekemään tehtävän, jossa laskin ajankäyttöäni. Listasin paperille, kuinka monta tuntia viikossa teen töitä, kuinka paljon nukun, kuinka monta harrastan sekä minkä verran käytän aikaa työmatkoihin, ruokakaupassa käyntiin ja muihin menoihin.

Kun minua sitten pyydettiin vähentämään tämä tuntimäärä luvusta 168, eli yhden kokonaisen viikon tunneista, jäi jäljelle edelleen valtava määrä tunteja, joiden kohdalla en osannut sanoa, mihin ne säännöllisesti katoavat. Silti minulla tuntui aina olevan kiire. Sen tajuaminen pysäytti ja se ajatus jäi kummittelemaan alitajuntaani pitkäksi aikaa. Suosittelen tätä harjoitusta kaikille, sillä se todellakin saa miettimään.

Okei, tiedänhän minä, mihin ennen hassasin aikaani. Tarkastelin sähköpostiani jatkuvasti. Räpläsin toistuvasti kännykkääni. Surffasin netissä päättömästi. Luulin olevani tehokas tekemällä moni asioita yhtäaikaa, vaikka oikeasti se vain tarkoitti, etten voinut keskittyä mihinkään niistä kunnolla ja voinut siksi saada siinä aikaan parasta mahdollista lopputulosta. Essentialismissa valitaan tehdä vähemmän, jotta voi itseasiassa olla ja saavuttaa enemmän.

Olen myös postannut blogissani aiemminkin siitä, kuinka kuluttavaa on olla joka päivä tekemässä päätöksiä ja kuinka siitä lopulta seuraa päätösväsymys, minkä vuoksi tulee jopa tehtyä typeriä päätöksiä.

Itse valitsin toista vuotta sitten vähentää päätösväsymystäni mm. yksinkertaistamalla vaatekaapin sisällön ja nykyään elän muutamalla vaatteella. En joudu koskaan käyttämään aikaani ja aivojani miettien, mitä pukisin jonnekin päälle, mitä vaatteita tarvitsisi pakata mukaan tai miettimään kaupassa, onko minulla jo jotain vastaavaa – eihän minun ylipäätään tarvitse edes mennä sinne kauppaan.

Sittemmin olen yksinkertaistanut elämääni myös monella muulla alueella vähentäen saatavilla olevia vaihtoehtoja. Samalla tämä on myös tarkoittanut sitä, että esimerkiksi pidän parempaa huolta jäljellejääneistä tavaroistani ja nautin niiden käytöstä enemmän. Näin on esimerkiksi meikkieni kanssa, joiden kokoelma on kutistunut ihanan kompaktiksi ja joita on siksi paljon aiempaa mukavampaa käyttää.

Useimmat meistä elävät liiallisen tarjonnan keskellä eikä kyse ole vain tavaroista vaan myös informaatiotulvasta, joka tavoittaa meidät kokoajan. Sen lisäksi korviimme kuuluu jatkuvasti jopa ihan liikaakin muiden mielipiteitä siitä, kuinka elämää pitää elää, kuinka asiat kuuluu hoitaa ja kuinka meidän kuuluu olla ja hengittää.

Kaiken tämän seurauksena ihan liian moni miettii elämänsä loppumetreillä, että olisipa elänyt elämäänsä enemmän omien halujensa mukaan eikä vain muiden toiveita noudattaen. Kirja mainitsikin austraalialaisen sairaanhoitajan, joka vastasi ihmisten saattohoidosta heidän viimeisten elinkuukausiensa aikana. Hän kirjasi muistiin hoidettaviensa suurimpia katumuksia, jotka nousivat keskusteluissa eniten esiin ja korkeimmalle paikalle listalla nousi nimenomaan ihmisten toive siitä, että heillä olisi ollut rohkeutta elää itsensä näköistä elämää eikä sellaista, jota muut heiltä odottivat.

Lue myös: Minimalistinen, yhden huonekalun makuuhuone

Essentialismi Minimalismi Virve Fredman Ostolakossa

Essentialismin ajatuksena on kannustaa ihmisiä lopettamaan enemmän jahtaamisen ja tekemään sitä, mitä itse haluaa ja keskittyä olennaisimpaan. Uudet sisustustyynyt, vähän hienompi auto, muodikkaammat vaatteet ja muut paremmat vehkeet eivät yleensä ole tarpeellisia juttuja, vaan vain viestinnän välineitä, joilla kerrotaan muille, kuinka haluamme heidän ajattelevan meillä menevän.

Essentialismissa otetaan valta omasta ajastaan, eikä vain anneta ajan valua hukkaan tai käytetä sitä sanomalla kyllä kaikelle sille, mitä muut meidän haluavat tekevän. Siinä ei kuitenkaan ole kyse itsekyydestä, sillä usein juuri läheisten kanssa vietetty aika on sitä merkityksellisintä, josta myös parhaat muistot ja kokemukset syntyvät.

Paitsi että annamme muille vallan päättää omasta ajastamme ja asioistamme, annamme usein myös omalle menneisyydellemme ihan liian suuren otteen päätöksiimme. Olemme käytännössä varsin vapaita etsimään ympärillemme uusia ihmisiä, muuttamaan toiselle paikkakunnalle tai jopa toiseen maahan ja vaihtamaan työpaikkaa siitä huolimatta, että olemme joskus tehneet valintoja, joiden seurauksena olemme nyt tässä.

Kaikki ovat hyvin usein vain järjestelykysymyksiä ja voi vaatia pientä joustoa tai jostakin luopumista, minkä takia emme uskalla tehdä muutoksia siitäkään huolimatta, että muutoksen aikaansaama lopputulos voisi parantaa elämänlaatuamme paljonkin. Siinä missä ei-essentialisti ajattelee kyseessä olevan luopumisen jostakin, ajattelee essentialisti vain, että mihin hän haluaa keskittyä ja satsata.

Essentialismi tarkoittaakin sellaista elämää, jolla on tarkoitus ja joka tuntuu merkitykselliseltä. Sen mukainen elämää tuntuu rauhalliselta ja kontrollissa olevalta. Siinä on fokus. Sen mukaisesti eletty elämä on hyvä elämä, jota ei tarvitse katua ennen kuolemaa miettien, että olisinpa elänyt toisin.

Juuri sellaista elämää haluan itse elää. Haluan tietää, että jos kuolen huomenna, olen voinut tähän asti elää juuri sellaista elämää, josta olen nauttinut ja joka on tehnyt minut onnelliseksi. En halua elää sitku-elämää uskoen, että nyt pitää paahtaa sata lasissa, jotta tulee rahaa ja on varaa ostaa iso auto sekä pelit ja vehkeet, joista voin sitten eläkkeellä nauttia. Sitä päivää ei nimittäin välttämättä tule.

Kirja antoikin hyvän herätyksen siitä, että kun muistaa elämää olevan jäljellä vain rajoitetusti, on suorastaan pakko olla rohkea valintojensa kanssa. Se puolestaan auttaa poistamaan pelkoa väärien valintojen suhteen sekä ennen kaikkea pakottaa olemaan valikoivampi sen kanssa, kuinka arvokkaan aikansa käyttää.

Jos on oikeasti tarkasti arvioinut, mikä on itselleen tärkeää ja olennaista, omien arvojen mukaan linjassa olevaa, on vaikeaa tulla katuneeksi päätöksiään ja voi olla ylpeä siitä, millaista elämää on valinnut elää.

Lue myös: Miksi pelkäämme kyllästymistä ja tylsistymistä niin paljon?

Essentialismi Minimalismi Virve Fredman Ostolakossa

Minulle essentialismin ajatuksen pohtiminen on tehnyt todella hyvää, sillä minulla on juurikin taipumusta venyä jatkuvasti joka suuntaan ja olla kokoajan tekemässä vähän sitä sun tätä. Kirja saikin minut kysymään itseltäni, mitä haluan oikeasti elämältä ja mikä on minulle tärkeintä.

Tiedän, että haluan matkustaa, joten seuraavat kaksi kuukautta hoidamme tosiaan asioita kuntoon ja sen jälkeen lähdemme mieheni kanssa maailmalle. Toivon, että saan elää pitkään ja terveenä, mutta tajusin myös, että teen hyvin vähän sen eteen. Tiedostan, että liikunta on keholle tärkeää ja jos haluan elää pitkään terveenä, tulee minun liikkua. Toistaiseksi olen kuitenkin vain ottanut riittävän terveen kroppani itsestäänselvyytenä enkä ole liiemmin liikkunut.

Toivon myös, että saan nauttia onnellisesta parisuhteestani mahdollisimman pitkään ja aloin siksi miettiä, teenhän parhaani sen eteen. En koe laiminlyöneeni parisuhdettani, mutta ehkä tosiaan voisin satsata siihen vieläkin enemmän, jos pitkä ja onnellinen parisuhde on minulle niin tärkeä asia?

Kirja kertoi, että Amazonin Jeff Benzos ottaa itselleen päivittäin kaksi tuntia aikaa ajattelulle. Kaksi tuntia ilman, että tekee muuta kuin ajattelee kuulostaa pitkältä ja jopa aluksi hieman ajan haaskaukselta, mutta kun itselleen ja omille ajatuksilleen alkaa ottaa aikaa, tulee siitä suoranainen välttämättömyys. Ehkä ei sentään joka päivä kahta tuntia, mutta jonkin verran kuitenkin.

Arjen keskellä itselleen ottaa tavallisesti ihan liian vähän aikaa vain ajatella. Koko ajan on kiire tehdä ja suorittaa ja jos ei ole, pitää mielensä kiireisenä selaamalla sosiaalista mediaa tai katsomalla Netflixiä.

Aina ei ole helppoa määrittää, mikä on olennaisinta. Siihen kyetäkseen aivot tarvitsevat aikaa vapaalle ajattelulle ilman ulkoisia ärsykkeitä, mahdollisuuden tarkastella asioita, kuunnella sekä ennen kaikkea tilaisuuden levolle nukkumisen kautta. Kaikkien näiden avulla on mahdollista tehdä kriittisiä päätöksiä sen suhteen, mihin aikaansa on oikeasti kannattavaa käyttää ja mihin taas ei.

Kun joutuu sanomaan ei muille, täytyy myös olla sinut sen kanssa, ettei aina ole se suosituin tyyppi. Kun kuitenkin sisäistää, ettei sillä ole väliä, helpottuu elämä.

Sen sijaan, että töissä sanoo kaikkiin pomon pyyntöihin kyllä, voi reippaasti todeta, että tekee tehtävän kyllä mielellään, mutta samalla kysyä, minkä tehtävän pomo vastaavasti toivoisi sen sijaan jäävän tekemättä. Kaikkeen pyydettyyn ei tarvitse vain sanoa kyllä ja venyä joka suuntaan niin, että lopulta on kaulinut itsensä aivan liian ohueksi.

Lue myös: Näin pääsin eroon shoppailusta

Essentialismi Minimalismi Virve Fredman Ostolakossa

Kirjan tarkoituksena ei ole saada ajattelemaan, että ihmisen pitäisi jotenkin mennä ajassa taaksepäin mennesseen aikaan, jolloin elämä oli yksinkertaisempaa ilman nykyajan välineitä. Siinä ei neuvota, että sosiaalisesta mediasta pitäisi luopua ja netissä roikkuminen pitäisi lopettaa, sillä se ei olisi nykyaikaa. Sen sijaan kirja herättää pohtimaan, kuinka nyky-yhteiskunnan hyödyistä voi iloita ilman, että ne vievät kaiken ajan.

Kirja siis kannustaa pohtimaan, mikä on olennaista tehdä ja tekemään sen. Sähköposti voi olla olennaista tarkistaa, mutta sitä ei todellakaan tarvitse olla tarkistamassa jatkuvasti. Facebookissakin voi olla jotain hyödyllistä, mutta siellä jatkuva roikkuminen vie vain turhaa aikaa.

Essentialismi on siis toisin sanoen elämäntapa, jonka avustuksella elämästä tehdään nautinnollisempaa ja rauhallisempaa karsimalla elämästä turhat aika- ja energiasyöpöt.

Essentialismin tarkoituksena ei ole tehdä kenestäkään passiivista ja vain vähän aikaan saavaa, vaan vain yksinkertaisesti ohjata energia niin, että elämä tuntuu merkitykselliseltä ja nautinnolliselta eivätkä voimat tunnu jatkuvasti olevan lopussa.

Kirjassa kehotetaan lakkaamaan sanomasta kyllä kaikkeen. Joka paikkaan ja joka juttuun ei tarvitse venyä, vaan niiden joukosta voi poimia vain sen, mihin oikeasti haluaa aikansa käyttää. Kirjan paras ajatus olikin, että voin tehdä mitä tahansa, mutta en kaikkea.  

Kirjassa puhutaan paljon ajatuksesta less but better, mutta toisin kuin moni virheellisesti ajattelee, ei parempi tarkoita kalliimpaa. Parempi on subjektiivinen käsite ja riippuu täysin meistä itsestämme. Jollekin parempi tarkoittaa illallista kalliissa ravintolassa, toisille taas ihanaa brunssia kotona.

Aikaa on vain rajallisesti, joten essentialismin ajatuksena on pohtia, investoiko aikansa oikeasti hyödyllisellä tavalla. Uskon, että tämä on hyvä kysymys meille jokaiselle. Tehokas ei voi eikä kannattakaan yrittää olla jatkuvasti, mutta hyvin investoitu aika voi myös tarkoittaa lepoa. Paitsi että meillä on rajallisesti aikaa, on meillä myös rajallisesti omaa energiaa.

Todella suuri osa asioista, joihin käytämme aikaamme ja energiaamme on todellisuudessa täysin turhia.

Essentialismissa on myös piirteitä ikigaista, eli japanilaisesta elämäntarkoituksen löytämisestä, josta olen aiemmin postannut. Essentialisti kysyy itseltään, mikä häntä erityisesti inspiroi, missä hän on hyvä ja millä on oikeasti merkitystä maailmalle.

Ei-essentialistille lähes kaikki on  välttämätöntä, essentialistille taas vain harva asia on oikeasti välttämättömyys.

Minuun essentialismin ajatus kolahti täysillä, sillä se sulautui niin hyvin yhteen minimalismin kanssa. Juuri siitä samastahan minimalismissakin nimittäin pohjimmiltaan on kysymys.

Jos essentialismiin haluaa tutustua paremmin, voi *Essentialism-kirjan ostaa mm. Adlibriksen verkkokaupasta täältä. 

Lue myös: Jos haluat onnellisen elämä, kokeilu japanilaista ikigaita

Essentialismi Minimalismi Virve Fredman Ostolakossa

Kenen muun elämä kaipaisi hieman fokusta essentialismista?

5 kommenttia artikkeliin ”Essentialismi – mitä se nyt sitten on?”

  1. ”Essentialismissa on kyse siitä, että oikeasti tuumitaan kunnolla, mikä on olennaisinta tehdä ja mihin taas on turha käyttää aikaansa. ”
    Oletko tutustunut LEANin käsitteeseen? Siinä pyritään myös pääsemään eroon hukasta eli kaikesta turhasta ”työstä” jota tehdessään ihminen näyttää touhukkaalta mutta ei oikeasti ole tehokas.

    Vastaa
    • Minulla on itseasiassa useampi tuohonkin aiheeseen liittyvä kirja lukulistalla, mutta en ole vielä syventynyt niihin tarkemmin. Kuulostaa kuitenkin hyvältä! 🙂

      Vastaa
  2. Kiitos Virve jälleen ihanasta ja herättelevästä postauksesta ja lukuvinkistä!
    Essentialismille todellakin olisi tarvetta omassa elämässäni.

    Aloin muuten viime keväänä lukea blogisi läpi alusta alkaen vuosien satunnaisen vilkuilun jälkeen. Taisin tavaroiden vähennysprojektien myötä päätyä joskus Ostolakossa-blogiin, kun vähenneltiin kosmetiikkaa, ja nyt kaikki ihanat minimalismiajatukset ovat täysin koukuttavaa luettavaa. Kosmetiikkajutut auttavat puolestaan myös töissä, kun oma koulutus ei kosmeen niin syvenny, ja tieto olisi muuten edustajien höpötysten varassa. Tykkäsin kovasti mm. niistä Inside the industry -postauksista. Avullasi uskon siis kehittyneeni myös ammatissani, iso kiitos siitä! Olet onnistunut oikeasti tekemään aikaa kestävää sisältöä, josta ihmiset hyötyvät, ja johon voi palata uudelleenkin tiedon tarpeessa.

    Aloin inspiroimanasi kuunnella pitkästä aikaa TED Talkeja, ja olen tehnyt pieniä askelia elämäni järkevöittämiseksi. Onkin hauskaa, että juuri tässä, erityisen kolahtavassa postauksessa pääsin viimein ajan tasalle blogisi kanssa. Kiitokset tähänastisesta, ja toivottavasti jatkat vielä piiiiiiiiiiiitkään ajankohtaisen (ja ajattoman) sisällön tuottamista!

    Vastaa

Jätä kommentti