Kerroin vasta ihan vähän aikaa sitten, kuinka minulle tuli eteen loistava tilaisuus karsia meikkikokoelmaani lisää, kun ylimääräisille meikeille löytyi täydellinen vastaanottaja. Esittelin täällä blogissa heti karsinnan jälkeen, millainen meikkikokoelma minulle vielä jäi ja olin ajatellut, että jäljellä olisi nyt enää ne tuotteet, jotka tulisin itse käyttämään loppuun.
Tuosta ei kuitenkaan mennyt kuin parisen päivää, kun yhtenä iltana tajusin yhtäkkiä jotain, mikä oli tavallaan ollut itsestäänselvyys, mutta mitä en silti ollut osannut itse aiemmin nähdä juuri meikkieni kohdalla.
Minulle oli karsinnan jälkeen jäänyt edelleen joukko meikkituotteita, joita pidin todella ihanina. Ne olivat todella hyviä tuotteita, joten minun pitäisi tietysti käyttää ne itse eikä vain antaa niitä jollekin muulle – olinhan sitäpaitsi itse maksanutkin niistä.
Sitten tajusin, että huolimatta siitä, kuinka ihanina tuotteiden tuomaa lopputulosta pidin, en ollut innostunut meikkaamaan niillä.
Kuten olen kertonut, on meikkaaminen minulle oikeastaan vain välttämätön paha enkä nauti itse prosessista niinkään, mutta teen sen, sillä pidän meikin tuomasta lopputuloksesta. Tottakai voisin olla ilman meikkiä, mutta tykkään siitä, että meikki tekee ilmeestäni huolitellumman.
Voin siis hyvin käyttää meikkaamiseen muutaman minuutin, sillä noiden minuuttien aikaansaama hyöty tuo minulle koko päiväksi paremman olon – vähän kuin käyttäisin aikaani usein niin turhauttavalta tuntuvaan salaattiainesten pilkkomiseen, jotta saan hyvän ja ravitsevan salaatin.
Useissa tilanteissa minulla on ilman muuta parempi olo, kun olen huolitellut kulmakarvani, kätkenyt tummat silmänaluset ja tasoittanut ihoni sävyn sekä saanut silmäni piirtymään paremmin esiin ja ehkä jopa laittanut hieman huulimeikkiä. Turhamaista ehkä, mutta pieni vaiva sen tuomaan hyvään oloon nähden.
Tuotteet, joilla syntyi nopeasti mieluisa lopputulos olivat siis ehdottomasti hyvä juttu. Viimeisimmän karsinnan jäljiltä jäljelle jääneitä meikkituotteita analysoidessani tajusin kuitenkin, että niiden joukkoon oli jäänyt useita sellaisia tuotteita, joita pidin loistavan lopputuloksen tuovina, mutta joita minua ei silti itseasiassa huvittanut käyttää, sillä ne tekivät meikkaamisestani monimutkaisempaa ja enemmän aikaa vievää kuin mitä oikeasti halusin tai ainakin toivat mukaan yhden turhalta tuntuvan lisävaihtoehdon.
Meikkaaminen kiinnostaa minua yhä vähemmän ja vähemmän, joten meikkien hautominen kätköissäni on suorastaan hölmöä – varsinkin, kun tässä tapauksessa niille olisi vielä hyvä ottaja, joka voisi oikeasti hyödyntää niitä.
Tajusin, että on täysin okei antaa pois myös hyviä tuotteita, jos ainoa syy, miksi säästin niitä itselläni olisi, että käyttäisin niitä vain toivoen, että ne loppuisivat.
Ihonhoito on minulle se juttu, josta nautin ja johon tykkään käyttää aikaa, mutta meikkaaminen ei vain ole eikä sen tarvitsekaan olla. On täysin okei ja jopa ihan normaalia, että omat mielenkiinnonkohteet muuttuvat vuosien varrella. Jos on joskus sukeltanut tai lasketellut, ei sen tarvitse olla lopun elämää kiinnostava harrastus ja niihin liittyvät tarvikkeet on hyvä myydä tai jopa antaa pois kun tajuaa, että niistä voisi olla enemmän hyötyä jollekin muulle. Sama pätee kosmetiikkaan.
Olin jo aiemmin tänä vuonna tehnyt postauksen nimeltä ”Miksi ihmeessä luovut hyvistä tavaroista?” ja summannut siinä ajatuksiani sen suhteen, miksi joku tavara voi olla hyvä, mutta miksi se ei silti tarkoita, että juuri minun pitäisi käyttää sitä tai että itse pitäisin sen käyttämisestä. Vei vain hieman aikaa tajuta, että näiden meikkien kanssa kyse on ihan samasta jutusta.
Onnekseni mieheni ystävä ei ollut vielä yllättävien joulunaluskiireidensä vuoksi ehtinyt hakea aiemmin kokoamiani tuotekasseja, joten saatoin lisätä niihin vielä tuotteita ja eteenpäin lähtivät vielä yllä olleissa kuvissa näkyneet hyvät tuotteet, jotka toivottavasti tuottavat jollekin muulle iloa.
Nyt kun olen saanut nauttia entistä kompaktimmasta meikkikokoelmastani parisen viikkoa en voi kuin todeta, kuinka hyvä tämäkin karsimispäätös oli. Mitä vähemmän meikkejä on, sitä mukavampaa niillä meikkaaminen jopa on ollut ja sitä kivemmilta ne käytössä olevat tuotteet ovat myös tuntuneet. Olisinpa vain tajunnut tämän kaiken ennen, kuin haalin kasaan niin ison kokoelman!
Oma meikkikokoelmani jäi karsinnan jälkeen tämän näköiseksi:
Kokoelmastani löytyy edelleen se juuri vähän aikaa sitten kehumani bareMinerals Gen Nude -voidemainen luomiväri ja pohjustaja (sävy Lit) sekä kokeilukokoinen Babor Lip & Eye Primer, jota olen käyttänyt aiemmin jo yhden kappaleen ja josta olen tykännyt kovasti.
Ripsivärinä on edelleen kaarevalla harjalla varustettu, lämpimällä vedellä poistettava TONYMOLY Panda’s Dream -ripsiväri, joka on ollut ihan hyvä, mutta joka täytyy kuivumisen myötä tammikuussa korvata toisella ripsivärillä.
Silmäluomen sävyn tasoittava luomivärinpohjustaja ja hyvä ripsiväri ovat ehdottomasti sellaisia tuotteita, joista en jatkossakaan halua luopua, sillä ne huolittelevat ilmeeni hetkessä.
Luomiväripaletteja on jäljellä edelleen kolme, eli itse kokoamani magneettipaletti, loistava Tarte Tartelette in Bloom -luomiväripaletti sekä Rebecca Stella The Squad -paletti (jolla meikkaan myös kulmakarvani).
Lisäksi omistan supermonipuolisen Linda Hallberg Infinitypalette -meikkipaletin, joka tosiasiassa ajaisi myös luomiväripalettien virkaa. Jos en siis olisi omistanut noita hyviä luomiväripaletteja, riittäisi tämä paletti minulle hyvin – itseasiassa se riitti minulle niinkin hyvin, että luovuin sen ansiosta ihanasta NARS Orgasm-poskipunan ja Laguna-aurinkopuuterin yhdistävästä miniduosta sekä kehumastani Too Faced Blinded by The Light -korostuspuuterista.
Korostuspuuterit ja poskipunat kuluvat niin hitaasti, että Infinitypaletten tuotteet riittävät minulle aivan hyvin pitkälle tulevaisuuteen.
Huulimeikkien puolelta minulle jäi kuusi varsin kulutettua huulipunaa, joista puolet loppuvat varmasti jo tämän talven aikana. Lisäksi jätin itselleni täydellisen punaisen Linda Hallberg Anger Mood -rajauskynän.
Optimaalinen huulipunakokoelma voisi minulla koostua kolmesta huulipunasta: yhdestä nudesävystä, yhdestä puhtaasta punaisesta ja yhdestä vadelmaisesta sävystä.
(Pakko muuten punaisista huulipunista puhuttaessa vinkata tämä Viilankantolupa-blogin Petran kirjoittama postaus, joka antaa kaikki mahdolliset vinkit siihen, kuinka huulipunan saa kestämään läpi päivän!)
Huulikiiltojakin minulle jäi yhä yli omien tarpeideni, mutta näidenkin kanssa tilanne oli se, että ne ovat joko todella vanhoja (lue: suorastaan hävettävän vanhoja) tai niin käytettyjä, ettei niitä voi enää antaa kenellekään. Useimpien kohdalla jännitänkin, kuluvatko ne ensin loppuun vai vanhenevat. Toivon kuitenkin, että ehdin käyttää ne pois. Yksi tai kaksi huulikiiltoa riittäisi tulevaisuudessa aivan hyvin.
Meikkipohjatuotteista minulle jäi Huxleyn Tone Up Cream, joka on oikeastaan ihon sävyä hyvin kevyesti tasoittava aurinkosuojatuote. Madeiralla teinkin ”meikkipohjan” käyttämällä kasvoilla vain tätä ja irtopuuteria.
Lisäksi minulta löytyy vähän aikaa sitten TwistBeltä testiin saamani Korennon voidemainen meikkipohja, kaksi peiteainetta (yksikin riittäisi, eli toisen loppumista odotellessa) ja Lumene Blur Longwear Powder Foundation -meikkipuuteri.
Minulla on myös kaksi pientä irtopuuteria (Kat Von D ja Cover FX) sekä Kat Von D:n silmänalusille tarkoitettu kiinnityspuuteri. Näiden puuterien loputtua minulle riittää, että minulla on jatkossa yksi kiinteä puuteri, sillä pidän niistä irtopuutereita enemmän ja meikkivoiteiden loputtua koko meikkipohjan voisi ehkä korvata pelkkä yksi hyvä mineraalimeikkipohja.
(Yllä olevassa kuvassa näkyy vielä IOPE:n tyynymeikkivoide, mutta luovuin sen jo varsin kuivahtaneesta, koko kuluneen vuoden ajan minua palvelleesta tyynystä kuvan ottamisen jälkeen.)
Tyynymeikkivoiteita minulla on edelleenkin aivan liikaa, eli yksi avattuna käytössä sekä viisi avaamatonta. Miksi niistä pitikin innostua joskus Korean reissulla niin ja haalia niitä niin monta! Ne eivät onneksi paina paljon tai vie suuresti tilaa, joten olen tyytynyt ajattelemaan, että minulla on niiden ansiosta meikkivoiteita jopa pariksi vuodeksi.
(Ilman koteloa tulevat korealaisten tyynymeikkioiteiden täyttöpakkaukset ovat myös tuotteita, jotka on minusta vähän hankalaa antaa kenellekään ellei kyseessä ole sitten hyvä tuttu, jolle niitä voi selittää hieman.)
Viimeisimmän raivauksen yhteydessä laitoin kiertoon ihanan By Terry Terrybly Densiliss Foundation -meikkivoiteen, sillä en ole enää nykyään innostunut käyttämään nestemäisiä meikkivoiteita ja tuo meikkivoide oli ollut avattuna jo sen verran aikaa, että pitäisi käyttää pian pois. Hyvä siis vain, jos joku muu käyttäisi sen äkkiä pois.
Kaksi minulle yhä jäänyttä ”ylimääräistä tuotetta” ovat 3CE Stylenanda Back To Baby Glow Beam -hohtovoide sekä Becca First Light Primer Filter.
Glow Beam -hohtovoide jättää iholle ihanan heleältä näyttävän lopputuloksen, mutta koska se on voidemainen tuote, jää iho sen jäljiltä ärsyttävän klähmäiseksi. Minulla on siihen siis rakkauden puolelle enemmän kallistuva viha-rakkaus-suhde. Sen töpöttely kasvoille meikkisienellä on myös omaan makuuni vähän turhan epäkäytännöllistä, minkä vuoksi annoin kyytiä toisille voidemaisille korostustuotteille. Helppo sipaisu sudilla ja klähmätön tunne iholla ovat juttuja, joista tykkään käytännössä enemmän.
Tämän tuotteen parasta ennen -päiväyskin meni itseasiassa vähän aikaa sitten, joten myöskään siksi en enää kehtaa antaa tätä kenellekään, vaan käytän tätä itse siihen asti, kun tuotteessa alkaa ilmetä vanhentumisen merkkejä.
Aiemminkin jo kehumani Becca First Light Primer Filter puolestaan on ihana meikinpohjustaja, mutta tosiasiassa en jaksa käyttää meikinpohjustajia. Silikoniset, ihohuokosia ja juonteita häivyttävät primerit eivät ole minun juttuni, joten niistä luovuin jo aiemmin, mutta tämän primerin jätin vielä itselleni.
Tämä pohjustaja heleyttää ihoa, mutta muuten sen juttu on sen hoitavassa ja ihoa kosteuttavassa koostumuksessa. Minulla on kuitenkin jo valmiiksi hyvä hoitorutiini, joka huolehtii ihoni kosteuttamisesta, joten en oikeasti tarvitse tätä tuotetta ja vaikka tämä onkin kevyt tuote, asettuu meikkipohja usein minusta jopa paremmin ilman tätä lisätuotetta.
Pullon pohjalla oli kuitenkin enää alle kolmannes jäljellä, joten en rehellisesti sanottuna kehdannut laittaa tätä kiertoon, vaan käytän tämän nyt vain itse pois. Tämäkin kuitenkin loppuu varmasti talven aikana.
Näiden meikkien lisäksi minulle jäi vielä paljon kehumani Linda Hallberg Infinity Glass, joka on loistava monitoimituote. Kiiltoa tuovaa tuotetta voi käyttää meikkipohjan alla, meikkivoiteen seassa, voidemaisena korostustuotteena ja huulikiiltona sekä halutessaan jopa kulmissa ja silmäluomilla. Tämä on ollut kätevä tuote tekemään pienestä meikkivalikoimasta hieman monipuolisemman, joten tämä jäi minulle ehdottomasti.
Meikkikokoelmani kutistui siis vielä lähes kolmanneksella ja tällä hetkellä meikkikokoelmastani löytyy 39 tuotetta, mutta huulimeikkien ja meikkipohjatuotteiden kuluessa loppuun kokoelma kuitenkin tulee vielä puolittumaan. Tämä on hyvä juttu, sillä eipä sitä maailmalla reissatessa huvita kauheasti kantaa mukanaan meikkejä, joita ei edes käytä.
Lue myös: Parhaat monitoimituotteet – 3 suosikkiani
