Kuten olen blogissa ennenkin jo kertonut, on ranskalaisten naisten tapa meikata kiehtonut minua kovasti. Olen inspiroitunut siitä ja pitänyt silmät auki siihen sopivien tuotteiden löytämiseksi.
Lue myös: Näin ranskalainen nainen meikkaa
Yksi tuote, jonka olen jo aiemmin kehunut täydellisesti ranskalaiseen eleganssiin sopivaksi on ollut Tarte Tartelette in Bloom -luomiväripaletti, jonka laadukkaisiin ja monipuolisiin sävyihin olen ollut totaalisen ihastunut.
Paletti todellakin sopii eleganttiin silmämeikkiin ja sillä syntyy niin luonnollisen kevyt kuin utuisen tummakin silmämeikki. Siitä huolimatta, että kuvittelin sen olevan mitä täydellisin valinta ranskalaiseen silmämeikkiin olen saanut huomata, ettei se itseasiassa olekaan.
Kyse ei kuitenkaan ole millään tavalla siitä, että paletin laadussa tai sävyissä olisi jotain vialla – päin vastoin, tuo runsaspigmenttinen, mutta upeasti häivyttyvä luomiväripaletti on edelleen paras koskaan omistamani luomiväripaletti.
Juttu on vain siinä, etteivät ranskalaiset naiset itseasiassa juurikaan käytä luomiväriä.
Väittämä on melko yleistävä eikä tietenkään ihan niin yksioikoinen, mutta Pariisissa ollessani olen saanut huomata, ettei luomiväri todellakaan kuulu pariisittaren päivämeikkiin.
Aluksi aloin kiinnittää asiaan huomiota kaduilla kävellessäni sekä puistojen penkeillä istuessani, kun tarkkailin ohikulkijoita. Pariisittaren luonnolliselta näyttävästä meikistä katseen vangitsi korkeintaan (usein nimenomaan punainen) huulipuna, mutta ei oikeastaan koskaan silmämeikki.
Aloin syventyä huomiooni tarkemmin ja tuijotin röyhkeästi ihmisiä missä sitten ikinä meninkään: apteekissa, kirjastossa, ruokakaupassa… Oli todella yllättävää huomata, että näin luomiväriä tuskin koskaan. Mitä ihmettä?
Laajensin tutkimuksiani kirjastossa paitsi tuijottamalla ihmisiä entistäkin röyhkeämmin, mutta myös kahmimalla ympärilleni kasan erilaisia ranskalaisia naistenlehtiä ja selaamalla niitä läpi. Sekä niissä näkyviä mainoskasvoja että artikkeleiden julkkiksia ja ihan tavallisia naisia yhdisti yksi tekijä: lähestulkoon kellään ei ollut luomiväriä.
Havainto oli mielenkiintoinen, sillä minusta on tuntunut, että yleisesti länsimaissa luomiväreistä on tullut yhä suositumpia. Siinä missä vielä vuosikymmen sitten oli kosmetiikkamyyjänä hankalaa saada ketään ostamaan luomiväripalettia, jossa on neljä sävyä (”En minä kuitenkaan käyttäisi noista kuin kahta tai korkeintaan kolmea!”), myyvät kahdeksan, kymmenen kahdentoista tai jopa kuudentoista sävyn paletit nyt kuin häkä. Kaikki haluavat luomiväripaletteja ja kaikki merkit lanseeraavat niitä välillä jopa varsin hurjaa tahtia.
Aivan kuten luomiväripalettien tarjonta, myös niiden sävykirjo on laajentunut valtavasti. Värejä uskalletaan kokeilla rohkeammin eikä silmämeikkiä oteta niin vakavasti – lähteehän se pesemällä pois. Värikkäät luomivärit tuovat piristystä muuten niin harmaaseen arkeen ja silmämeikin tekemistä pidetään jo lähes arjen taiteena ja tapana ilmaista itseään.
Taidokkaan silmämeikin luominen voi olla jopa suorastaan meditatiivinen hetki, jossa mieli rentoutetaan kadottamalla muu maailma ympäriltä ja syvennytään vain siihen pikkutarkkuutta vaativaan näpertämiseen, jonka lopputuloksena on katseen kiinnittävä taideteos.
Ja sitten ovat ranskalaiset. Nuo esteettisyydestään, muotitietoisuudestaan ja rakkaudestaan taiteeseen tunnetut kapinalliset, jotka viis veisaavat siitä, että luomiväritaide on nyt in ja kaikki tekevät sitä. French don’t care.
Paitsi ettei luomiväriä näkynyt ihmisten kasvoilla, ei luomiväripaletteja myöskään liiemmin näkynyt naistenlehtien kosmetiikkasivuilla. Kaikkea muuta niillä kyllä näkyi, kuten (tietysti luonnollisen kuulaita) meikkivoiteita, ripsivärejä, poskipunia ja tietysti niistä huulipunia sekä hajuvesiä. Silmämeikkikynätkin saattoivat välillä vilahtaa niillä, mutta luomiväripaletit loistivat poissaolollaan vahvasti eikä niitä liiemmin näkynyt kuin satunnaisissa, maksetuissa mainoksissa ja silloinkin vain sellaisilta tuotemerkeiltä, jotka eivät olleet ranskalaisia.
Eikö ranskalainen nainen sitten ihan oikeasti käytä silmämeikkiä? Pikainen katsaus pariisittariin vihjaa, että näin on todella usein, mutta ei aina. Jos ranskatar meikkaa, voi hän levittää ripsiinsä hieman ripsiväriä.
Tekoripset ovat aivan liian työläs juttu vähällä vaivalla kauneudestaan huolehtivalle ranskattarelle ja vaikka ripsienpidennysten voisi kuvitella hyvin sopivan ranskalaisten huolettomaan tyyliin, ei niitäkään näe täällä missään, sillä ne ovat aivan liian luonnottomia ranskalaiseen estetiikkaan. Kyllähän ne tunnistaa feikiksi.
Jokaista ranskalaista naista ei kuitenkaan ole siunattu tummilla ja näyttävillä ripsillä, mutta se ei heitä haittaa. Ripsiväriä käytetään kyllä, mutta siitä huolimatta silmämeikki on hyvin luonnollinen ja ripsivärillä saatetaan vain hakea ripsiin väri, mutta ei välttämättä (luonnotonta) pituutta ja tuuheutta.
Toki ranskalainen nainen voi haluta korostaa katsettaan myös enemmän. Silloin ripsiin voidaan laittaa reilummin ripsiväriä ja joskus pariksi laitetaan myös rajaus. Ripsivärin lisääminen ja silmien rajaaminen ovat myös nopea ja tehokas tapa muuttaa ilme iltamenoihin sopivaksi.
Rajaus voi olla nestemäisellä tuotteella tehty ja tarkka, mutta sitä useammin se on kynällä tehty ja pehmeän utuinen – vähän sinnepäin ja ”kunhan nyt äkkiä tätä meikkiä vain silmiini sipaisin”.
Iltamenoon runsaammin käytetyn ripsivärinkään ei tarvitse olla niin siististi ja pikkutarkan huolitellusti levitetty, että jokainen ripsi piirtyisi omana, teräväpiirtoisena yksilönään esiin. Pienet paakut ja pieni suttuisuus eivät näytä haittaavan ja ajatus siitä, että ripsiä alettaisiin erotella ripsikammalla kammaten ei kuulosta yhtään sellaiselta, mihin huoleton, kaukana pikkutarkkudesta oleva ranskatar ryhtyisi.
Ranskalaisessa silmämeikissä rajaus voidaan jopa pehmentää äkkiä sormenpäällä hieman hangaten ja häivyttää lähes utuiseksi smokey eyes -silmämeikiksi. Itseasiassa jos ranskattarella näkee luomiväriä, on kyse tavallisesti nimenomaan juuri utuisesta, mustan tai ruskean sävyillä tehdystä smokey eyes -silmämeikistä, jollaista ei päivisin tosin näe kovin usein, mutta iltaisin kyllä välillä.
Mielenkiintoista ranskalaisessa silmämeikissä on myös se, ettei ketään tunnu häiritsevän tippaakaan, onko se pysynyt paikoillaan. Ripsiväri, rajaus ja ne mahdolliset tumman silmämeikin häivähdykset voivat hyvin levähtää hieman alaluomelle tai vetäytyä luomivakoon eikä kukaan tunnu ottavan siitä stressiä. Myös ajatus luomivärinpohjustajasta tunnutaan koettavan näköjään turhaa vaivaa aikaansaavana lisävaiheena.
Hieman levinnyt, aavistuksen suttuiseksi muuttunut silmämeikki vaikuttaa vain olevan hyvä juttu, sillä se viestii entistä vahvemmin siitä, ettei henkilö ole käyttänyt meikkaamiseen turhan paljon aikaa ja pikkutarkkuutta, vaan tosiaankin vain sutaissut äkkiä silmäluomilleen jotain. Samalla se voi jopa antaa viestiä siitä, ettei henkilö mieti ulkonäköön liian paljon ja on aina valmis romanttisiin ja kiihkeisiin hetkiin – tai kenties jopa juuri viettänyt sellaisia!
Otin Pariisiin lähtiessä mukaani yhden luomiväripaletin, joka sisältää kuusi neutraalia sävyä. Paletin runsaspigmenttisillä sävyillä syntyy neutraali päivämeikki tai intensiivisempi iltameikki ja ensimmäiset kaksi viikkoa teinkin sillä joka päivä luonnollisen silmämeikin, jossa käytin mustaa luomiväriä pehmeänä rajauksena.
Parin viikon jälkeen aloin kuitenkin tehdä tarkentavia huomioita ranskattarien silmämeikistä ja päädyin sitten myös itse kokeilemaan luomiväritöntä elämää. Tiedän, että monille se on arkea, mutta varmasti vähintään yhtä monen arkimeikkiin kuuluu ripsivärin lisäksi vähintäänkin ripaus luomiväriä.
Lue myös: Nämä kosmetiikat pakkasin Pariisiin mukaani
Itselleni kevyt silmämeikki on aina ollut tapa herättää katse eloon ja jopa lisätä hieman pilkettä silmään kevyesti hohtavalla, shampanjansävyisellä luomivärillä, joka on lähes poikkeuksetta silmämeikkini pohja ja jonka yhdistän sitten ruskeaan, harmahtavaan tai taupeen varjostusväriin tai jopa niiden yhdistelmään. En välttämättä käytä rajausta, mutta jos käytän, on se luonnollinen eikä missään tapauksessa vahvasti erottuva tai graafinen tussirajaus.
Tavallisesti luomiväritön elämä on ollut minulle lähinnä lomalook. Se sellainen, joka syntyy nopeasti, kun meikiksi riittää ripsiväri (ja nykyään myös kulmakynä), mutta ei missään nimessä sellainen, jollaisella menisin töihin. Minusta on työelämässä jopa tuntunut, että luomivärin jättäminen pois meikistäni suorastaan huutaisi muille, että minulla oli kiireinen aamu, elämässäni ei nyt mene kovin hyvin ja olen niin väsynyt tai jopa alamaissa, etten saanut edes aikaiseksi tehdä silmämeikkiä. Enhän minä missään nimessä halua viestiä muille tuollaista!
Luomiväritön elämä on kuitenkin ollut tällä Pariisin matkalla mukavaa vaihtelua eikä se ole yllätyksekseni tuonut minulle homssuista oloa, kuten aluksi epäilin. Myönnän, että olen silti käyttänyt silmäluomillani nudesävyistä luomivärinpohjustajaa, sillä silmäluomieni iho on kirjava ja verisuonet kuultavat siltä reippaasti läpi, mutta sen levittäminen on ollut nopeaa.
Luomivärin skippaamisessa parasta onkin itseasiassa ollut juuri se, kuinka se on nopeuttanut meikkaamistani. Vaikka teenkin yksinkertaisen silmämeikin, jossa ei kikkailla, vaan ollaan varsin suurpiirteisiä, on se silti vienyt aikaa viitisen minuuttia. Vaikka minulla ei ole ollut kiire minnekään (kuten juuri eilisessä postauksessani kerroin), on ollut ihanaa säästää tuo viisi minuuttia ja itseasiassa silti tuntea olonsa huolitelluksi.
Olen tämän reissun aikana yrittänyt parhaani mukaan imeä itseeni ranskalaisten naisten kauneustottumuksia kaikella tapaa ja täytyy myöntää, että tämä luomiväritön elämä on suureksi yllätyksekseni ollut yksi mahdollisesti parhaista jutuista, jonka olen löytänyt.
Millainen suhde teillä on luomiväreihin?