Menen naimisiin kuukauden kuluttua ja minulta on kyselty siihen liittyen muutamia postauksia. En ole tyyppi, jota kiinnostaisi yhtään pohtia täällä (tai missään muualla ylipäätään…) morsiuskimpun kukkien sävyä ja asettelua tai kutsukorttien fonttia ja yksityiskohtia, mutta on muutamia aiheita, joista postaan ihan mielelläni kun useampi kerran on ilmaissut niihin kiinnostuksensa.
(Täältä löytyy aiempi postakseni häiden järjestelyyn liittyvistä fiiliksistäni.)
Yksi aihe on tietysti vihkisormukseni, sillä maailman ihanimman ja minulle parhaiten sopivimman aviomiehen ohella se on niitä konkreettisimpia juttuja, joita häistä ihan kirjaimellisesti jää käteen.
Menimme Ruotsalaisen kanssa kihloihin parin vuoden seurustelun jälkeen noin vuosi sitten ja valitsin silloin kihlasormuksekseni Tokion matkallamme siron kultaisen sormuksen, joka tuntui heti sen nähdessäni täysin minulta. Tykkään minimalistisista jutuista, mutta pieni naisellinen bling bling on aina ihanaa.
Sormusta koristikin joukko pieniä timantteja ja sen katselu saa minut aina edelleen hyvälle mielelle sirojen kivien säihkyessä.
Kihlasormukseni on keltakultaa, mutta vihkisormusta valitessani minulle oli selvää, etten tahtoisi sen olevan sormus, jota käyttäisin yhtäaikaa kihlasormukseni kanssa. Minulla ei ole erityistä fiksaatiota joko kullan tai hopean sävyisiin koruihin ja molemmat niistä sopivat minulle, joten ajattelin ovelasti valita vihkisormuksekseni valkokultaisen sormuksen, jotta voin vaihdella halutessani sormusten välillä aina tilanteen, asujeni ja muiden asusteideni yksityiskohtien mukaan. En myös tykkää ajatuksesta, että käyttäisin kahta sormusta yhtäaikaa, sillä tykkään enemmän minimalistisen simppelistä yhden sormuksen lookista.
En ollut varsinaisesti miettinyt vihkisormusasiaa ihan kauheasti etukäteen ja reilu kuukausi sitten tajusin yhtäkkiä, että asian eteen tulisi varmaankin jo tehdä jotain, sillä joitakin sormuksia voi joutua odottamaan parikin kuukautta niiden valmistajalta (näin oli esimerkiksi mieheni kihla- ja vihkisormuksen virkaa toimittavassa Georg Jensenin sormuksessa).
Loppujen lopuksi sormuksen ostaminen oli kuitenkin mielettömän helppoa. Olin joskus bongannut jostakin some-virrasta kivalta näyttävän sormuksen ja oppinut sen mallia kutsuttavan halo-sormukseksi (keskellä olevaa kiveä ympäröi joukko pienempiä kiviä), joten ajatukseni tulevasta sormuksesta olivat jossain määrin selvillä. Jostain syystä myös kulmikas muoto viehätti pyöreää enemmän, joten ratkaisevaa oli vain löytää sormus, joka olisi tarpeeksi siro makuuni.
Menimme miehen kanssa erään työpäiväni jälkeen kaupungille, osoitin heti ensimmäisessä liikkeessä välittömästi sormusta, jollaisen sanoin olevani juuri sellainen mitä voisin kuvitella käyttäväni, mutta koska liikkeen myyjä oli varattu ja kyseessä oli ensimmäinen näkemäni sormus ajattelin, ettei se varmasti olisi ”se oikea” ja että minun pitäisi katsella myös muita sormuksia.
Lähdimme liikkeestä kokeilematta sormusta, kurkimme sen jälkeen läpi NK-tavaratalon sormusosaston ja kävelimme toiseen saman ketjun myymälään, jossa olin nähnyt jo aiemmin ihastelemani sormuksen. Tällä kertaa mies pakotti minut jonottamaan vuoroani voidakseni kokeilla sormusta, johon jo toistamiseen kiinnitin huomioni ja kun asetin sen sormeeni, tuntui se heti täydelliseltä. Muodon vuoksi sovitin vielä naapuriliikkeessä ja samassa liikkeessä kahta muuta samankaltaista sormusta, mutta ensimmäinen kokeilemani sormus oli heti voittaja.
Sormus oli täysin minua. Se oli samalla tavalla siro kuin aiempikin sormukseni, mutta koska se oli vihkisormus halusin, että siinä olisi kuitenkin hieman enemmän näyttävyyttä kuin kihlasormuksessani maltillisessa mittakaavassa kuitenkin pysyteltynä.
Toki minua hieman nauratti, sillä olin sanonut kaikille sormusaikeistani etukäteen kyselleille, että haluan jotain hyvin simppeliä ja minimalistista ja lopputuloksena oli sitten 37 timantilla varustettu yksilö, joka kuulosti ehkä hieman muulta kuin simppeliltä ja minimalistisen yksinkertaiselta, vaikka minusta varsin hillitty silti tosiasiassa ja livenä nähtynä onkin.
Koko sormusshoppailun helppous suorastaan nauratti ja mies varsinkin oli siitä hyvin yllättynyt, sillä hän oli varautunut paljon vaikeampaan shoppailureissuun ja sen mahdollisiin useisiin jatko-osiin tietäessään, etten ollut varsinaisesti suunnitellut sormuksen valintaa yhtään ja lähdin liikkeelle vain sillä ajatuksella, että kohdatessani sen oikean tietäisin kyllä, että se on siinä.
(Sattumalta kävelimme sormusshoppailun jälkeen vielä spontaanisti sisään erääseen miesten pukuja myyvään liikkeeseen, jossa mies kokeili yhtä pukua, joka osoittautui heti täydelliseksi valinnaksi sekin, joten hänen kerrankin aivan loistavasti istuva pukunsakin löytyi heti samalla reissulla hyvin vaivatta.)
Nyt vain odotan innolla, että pääsen vihdoin noin kuukauden kuluttua käyttämään sormustani, joka on tietysti minusta maailman täydellisin sormus omaan käteeni. Vaikka ajatuksena olikin, että voisin vaihdella tämän ja kullanvärisen sormukseni välillä aina tarvittaessa veikkaan, että varsinkin parit ensimmäiset kuukaudet tämä vihkisormus tulee olemaan kuin liimaantuneena sormeeni…
Onko jollakin muulla tiedossa häitä tänä vuonna? Millainen sormus teille tulee?
Menee vähän kysymyksen vierestä, mutta haluan silti jakaa oman sormusstoorini lempiblogiini 🙂 Naimisissa on oltu 2 vuotta ja kihloissa pian kolme. Kihlasormukseni valitsin siten, että mieheni lähetti minut festareilla tuttavansa kojuun valitsemaan sopivaa väliaikaista sormusta. Siinä parhaan ystäväni kanssa (miehen liidellessä aivan muualla) kädet täristen selasimme teräksisten sormuksien valikoimaa ja olin niin tärinäintopaniikissa koko kihlauksesta, että valitsin ensimmäisen joka sormeeni mahtui.
Kun menimme naimisiin, tarkoituksena oli valita kalliimpi ja ”fiinimpi” sormus, mutta mikään ei ollut mieleeni. Tuo teräksinen sormus on on niin tärkeä tarinansa kera, että tuskin koskaan hankin arvokkaampaa tilalle 🙂
Ihana kuulla muiden sormustarinoita! Hurmaava tarina ja kyllä se tunnearvo tosiaan tekee niistä esineistä rakkaimpia ja itselleen kauneimpia. 🙂
Oi miten valloittava sormus! Tosi kaunis ja sopii kyllä sun siroon käteen ihan täydellisesti 🙂
Kiitos! 🙂
Ihana sormus! Sulla sentään on niin lyhyt aika että pääset käyttämään sormustasi..
Minulla häät on edessä vuoden kuluttua. Menimme kuitenkin huvin vuoksi käymään häämessuilla joista en pitänyt sitten yhtään. Joka paikkaan oli tunkua..
Olimme jo luovuttamassa kun huomasin yhden sormusliikkeen myyjän olevan vapaana. En edes tiennyt millaista sormusta halusin mutta pyysin nähtäväksi myös halosormuksia.. Myyjä esitteli ihan uuden sormuksen jota ei ollut vielä edes myymälöissä ja se oli kaunein ikinä. Mikään ei näyttänyt hyvältä sen jälkeen! Ja sitten messutarjous -30%.. Sormus odottaa tällä hetkellä liikkeessä enkä uskalla hakea sit koska en malta enää riisua sitä!! 😀
Voi miten mahtavaa, että teit noin hyvän löydön! Varmasti vaatii kärsivällisyyttä odotella, että pääsee vihdoin käyttämään sormusta. Itse kurkin omaani harva se päivä… 😀
Aivan ihanat sormukset kummatkin, todella kauniita ja sopivat sinulle 🙂 Tosi hyvä idea tuo, että sormukset ovat eri metallia ja pidät niitä vuorotellen.
Kiitos! Joo, tykkään itse aina, että kaikki asusteet mätsäävät ja yritin jo pitkään ennen tätä parisuhdettakin katsella aina, olisiko jossakin joku sormus, joka olisi makuuni tarpeeksi siro ja yhdistäisi kelta- ja valkokullan, mutta kaikki näkemäni ovat olleet aina niin isoja makuuni, että tämä oli hyvä ratkaisu minulle. 🙂
Nätti! 🙂
Kiitos! 🙂
”…jotta voin vaihdella halutessani sormusten välillä aina tilanteen, asujeni ja muiden asusteideni yksityiskohtien mukaan”.
Fiksu ihminen! 😀 Mua niin monesti häiritsee kun mun sormukset on ”ihan väärän väriset” johonkin asuuni. Ei ehkä maailman kauhein juttu, mutta vältettävissä juurikin olemalla tällä tavalla näppärä!
Joo, minuakin tämä aina häiritsee jossain määrin, joten tämä oli minun ratkaisuni siihen. 😀
Kaunis ja säihkyvä on! 🙂
Kiitos! 🙂
Todella kaunis sormus 🙂
Oman vihkisormukseni osto oli myös todella helppoa, mutta viime hetkillä kultasepänliike aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä. Paria päivää ennen naimisiinmenoa mieheni oli hakemassa sormusta liikkeestä, jossa kerrottiin, että sormus on jo noudettu… Mies lähti pois ihmetellen ja ajatteli, että kai minä olen sitten sen sieltä noutanut. Seuraavana päivänä liike saikin vierailulle raivoisan morsiamen ja sormus löytyi kuin löytyikin liikkeen jemmoista.
Apua, varmasti kyllä aiheuttanut melkoiset tykytykset tuollainen juttu! 😀
Minulla oli häät jo viime kesänä. Teetin keltakultaiseen, timanttirivilliseen kihlasormukseeni sopivan vihkisormuksen. Sen runko on hieman ohuempi kuin kihlan, malli muuten samanlainen, mutta keskellä komeilee vaaleansininen safiiri:)
Oi miten kauniilta kuulostaa ja teetetty sormus tuntuu kyllä aina varmasti henkilökohtaisemmalta! 🙂
Meillä on häät tulossa lokakuussa, ja kihlasormut hankittiin ajatuksella, että on vain ne yhdet sormukset, eli kihlasormuksesta tulee sitten kaiverrusten kautta myös vihkisormukset. Hankittiin sitten kerralla niin hienot kuin haluttiin. Voin sanoa, että oli kyllä varsin tuskaa ennen sormuskaupoilla käyntiä, olin varmaan jo puoli vuotta kartoittanut eri sormusmalleja, laskenut plussia ja miinuksia kustakin mallista, vertaillut liikkeitä ja teettämishintoja, yrittänyt löytää SITÄ, joka kolahtaa. Ainoa varmuus oli, että pohjametallina halusin käyttää platinaa. Halusin käytännöllisen, mutta näyttävän, mutta siron sormuksen. Mietin myös juuri tuota yhdisteltävyyttä ja yhteensopivuutta muiden korujeni ja asujen kanssa – hopeaan olen ollut aina jotenkin enemmän kallellaan, joten ”kylmän” värinen metalli oli helppo valinta.
Päädyimme tamperelaisen kultaseppäliikkeen pakeille teettämään sitten heidän mallistostaan hieman muokaten juuri meidän budjettiimme ja makuumme sopivaa sormusta. Erinomaista palvelua, ei voi muuta sanoa. Olen rakastanut kaunista rivisormustani aivan ainutlaatuisella istutuksella ensihetkestä lähtien, mutta täytyy myöntää, että postauksesi sai myös haukkomaan henkeäni, niin kaunis tuo sinun sormuksesi Virve on! Olenkohan kuitenkaan valinnut oikein… Tuntuu kamalalta ajatella näin, kun on itse sormuksensa saanut valita ja ”suunnitella”. 😀 Harakka mikä harakka. 😉
Onko tuossa halo-istutuksessa keskellä yksi isompi vai muodostuuko se monesta pienestä? Kauniita sormuksia kyllä ehdottomasti molemmat!
Olen ollut jo kohta kuusi vuotta naimisissa ja ainoa ajatus on, että olisin sittenkin voinut ottaa vielä suuremman timantin keskelle. Tykkään kyllä sormuksistani, ne on paras asuste.
Meillä on kummallakin vain vihkisormukset, koska emme menneet koskaan ”sillä tavalla” kihloihin ennen vihkimistä, joka sekin tapahtui kaikilta salassa.
Kummankin sormukset löytyi sieltä liikkeestä josta kuvittelimmekin, aikaa meni ehkä puoli tuntia.
Mutta molemmat olemme tyytyväisiä. Omassani on kymmenkunta pientä timanttia vierekkäin. Hyvin huomaamaton,mutta niin minulle sopiva 🙂
Toi on täydellinen, just tollasen vihkisormuksen mäkin haluaisin! Tosi kiva idea muuten toi että voi vaihdella kultaa ja hopeaa, en oo ennen tajunnutkaan että noinkin vois tehdä 🙂
Rakastan muuten hääjuttuja, ja haluaisin kysyä meinaatko tehdä häiden jälkeen niistä jotain postausta, esitellä siis häitänne? 🙂
Aivan ihana! Onnea jo näin etukäteen. Joskus vaan löytyy se oikea, ensinäkemällä – sormuksissakin! 🙂
Itse en voi pitää sormusta, jossa on jotain ”nyppylää” eli korkeata. Moottoripyöräilyä harrastavana, se jäisi jykeviin hanskoihin kiinni – rikkoutuisi lopulta kaiken venymisen jälkeen.
Kihlana on rivisormus ja simppeliyden kannattajana – samanlainen vihkinä, yhteensä 2 karaattia (timantteja yht 10 kpl). Kaunis ja yksinkertainen. <3
Mä olen varmaan hirveän vanhanaikainen, mutta…
Mä en voisi kuvitellakaan käyttäväni vain yhtä sormusta, naimisissa kun olen, en ”pelkästään” kihloissa. Mun sormukset on keltakultaiset, flakkasormukset, täysin sileät ja neljä rubiinia vihkisormuksessa. Vihkisormus hiukan ohuempi. En pidä timanteista, rubiinit tai tms. punaiset kivet on mun juttu.
Sitä paitsi kihla- ja vihkisormukset sopivat AINA asusteeksi, oli väri, kivien määrä ym. mikä hyvänsä.
Sun sormukset on kylläkin nätit.
Kuinka kaunis sormus :3
Mies ei oikein innostu edes kihloista, joten sitä päivää ei tulla kovin helposti näkemään :’D Tai jos tapahtuu, niin silloin on kyllä tapahtunut jotain järisyttävää!
Hyvän kuukauden olette valinneet, terv. kesän lapsi 😉
Kaunis sormus ja kiva postaus !
Itselläni ei ole kihlasormusta, vihkisormuksena valkokultainen solitaire-timanttisormus (kohtuullisen kokoisella kivellä,). Muutama vuosi häiden jälkeen mieheni lahjoitti minulle viime jouluna vihkisormuksen rinnalle valkokulta-timanttisen eternity-sormuksen. Pidän sitä useimmiten oikeassa nimettömässä, välillä vihkisormuksen kanssa vasemmalla. Molemmat sormukset ovat rakkaita ja tärkeitä.
Me ollaan oltu kihloissa kohta 4kk ja ei oo vielä saatu aikaseksi käydä katteleen sormuksia. Kerkiää kait tuota. 😀 Instasta löysin kuvan just mieluisasta sormuksesta ja talletin sen, että josko semmoset sais mahdollisesti, tai ainaki sen tyyliset.
Mistä liikkeestä olet ostanut tuon sormuksen? Minun unelmien sormus myös..
Ostettiin se täältä Ruotsista Hallbergs Guldista. 🙂