Yksi asia, johon Soulissa kosmetiikkaliikkeitä kierrellessäni kiinnitän huomiota ovat paikalliset miehet. Vaikka kosmetiikkamyymälöiden pääasiallinen asiakaskunta ovatkin naiset, ovat miehet (ja erityisesti nuoret miehet) todella tavallinen näky kosmetiikkaosastoilla ja varsinkin ihonhoitotuotteiden hyllyillä.
Minusta he ovat cooleja, sillä he ovat siellä niin luontevan oloisina. Etsivät sopivaa ihonpuhdistustuotetta, valitsevat sopivaa kosteusvoidetta ja seerumia, ostavat itselleen aurinkovoidetta ja pysähtyvät vielä valitsemaan itselleen sopivan kangasnaamionkin. Joskus he kysyvät apua myyjältä, joista vähintään kolmannes ellei jopa puolet on myös miehiä.
Heitä ei hävetä olla kosmetiikkaosastolla tai pitää itsestään huolta. Se on vain normaalia ja siihen suhtaudutaan yhtä neutraalisti kuin ruokakaupassa käyntiin.
Olin miettinyt tätä asiaa täällä Soulissa pyöriessäni jo useaan kertaan, mutta tänään kosmetiikkamyymälässä käydessäni asian pohtiminen nousi mieleeni aivan erityisesti.
Satuin nimittäin seisomaan ihonhoitotuotehyllyllä, kun hyllylle pöllähti miespuolinen myyjä seuranaan pari englantia puhuvaa länsimaalaista nuorta miestä, joista toisen piti ilmeisesti viedä tyttöystävälle hänen pyynnöstään COSRX-merkin kuorintalappuja.
Sen sijaan, että hän olisi vain korealaisen coolisti kiittänyt myyjää oikean tuotteen näyttämisestä ja mennyt maksamaan sen, piti hänen vetää se länsimaalaisille miehille tyypillinen show, joka saa minulle aikaan päänsäryn, pahoinvoinnin ja ärsytyksen välittömästi.
Hommaan kuuluu ensinnäkin aina naureskelu. Kaverille ja muille liikkeessä olijoille pitää osoittaa selvästi, ettei tässä ole tultu hakemaan tuotetta itselleen vaan nimenomaan kumppanilleen.
Kun myyjä sitten esittelee vaihtoehtoja tai ojentaa oikean tuotteen ja kertoo, mitä tuote tekee, väännetään siitä jotain todella typerää vitsiä, joka on ihan yhtä hauskaa kuin kassojen mielestä kuulla miljoonannen kerran heitto ”tämähän on varmasti ilmainen kun tässä ei ollut hintaa”. Ha ha hah. ”Ai se ottaa rypyt pois, hei pitäiskö tässä itekkin nyt ottaa tollanen? Eiköhän hei oteta meille molemmille kans, tulee varmasti tarpeeseen? Hehhehheheeeeeeh!”
Myyjille identtisenä päivästä toiseen toistuvan näytelmän kohokohta on aina hintatietojen kohdalla, koska niistä täytyy aina vääntää vitsiä myös: ”Ai näin pieni purkki ja maksaa noin paljon! Kultaako tämä sisältää?” ja sitten pari heittoa siitä, kuinka kalliiksi nainen tuleekaan. Lopulta kävellään pois kovaan ääneen naureskellen.
Työskentelin kosmetiikkamyyjänä melkein kymmenen vuotta ja sain nähdä tämän näytelmän väkinäisenä uusintana yhä uudelleen ja uudelleen eikä se rehellisesti sanottuna koskaan oikeasti naurattanut ketään muita kuin näytelmän päärooleissa olleita miehiä.
Paljastus: Kun olin laivalla töissä, suorastaan jopa välttelin astumista miesten tuotehyllyjen luokse, sillä pääsääntöisesti inhosin palvella miesasiakkaita. Rehellinen syy tähän oli, että heidän käytöksensä oli usein todella, todella typerää – varsinkin kun pohjalla oli muutama oloa terästävä drinkki.
Ylläoleva show toistui silloin poikkeuksetta kaksinverroin pahempana kuin selvinpäin ja jos hommaan liittyi tuoksujen ostoa, piti huumoria lisätä heittämällä mukahauskoja, reippaalla annoksella mielikuvitusta varustettuja kommentteja siitä, miltä tuoksut haisivat. Hah hah ha. Hah.
Joka kerta kun kohdalleni sattui oikeasti mukavasti käyttäytyvä mies halusin antaa hänelle papukaijamerkiksi kasan tuoksunäytteitä ihan vain siksi, että hän osasi ottaa homman tosissaan ja ihan vain ostaa kumppanilleen tai jopa itselleen sitä, mitä oli tullutkin ostamaan eikä laittanut showta pystyyn kuvitellen olevansa varmasti maailman esimmäinen mies, joka ostaa kosmetiikkaa.
Okei, myönnän että tämä postaus on kirjoitettu länsimaalaista miestä todella yleistävään sävyyn ja luojan kiitos suurimmalla osalla meistä on varmasti sellainen kumppani, joka osaa käyttäytyä kosmetiikkaosastolla, mutta vuosien kokemuksesta ja tänään taas asiaa kertaalleen todistettuani en voinut olla avautumatta aiheesta, sillä niin paljon se hermojani aina raastaa.
Olin jopa ehtinyt antaa ajan kullata muistot ja unohtaa koko jutun siirryttyäni verkkokaupan puolelle, kunnes taas tänään kohtasin kaksi stereotyyppistä miestä kosmetiikkaostoksilla ja verenpaineeni nousi välittömästi heidän typeryytensä edessä.
Millaisia kokemuksia ja näkemyksiä teillä on miehistä kosmetiikkaosastolla?
Lue myös:
Rakkausasiaa: Tukholmalaiset miehet
Kuinka paljon korealaiset miehet käyttävät kosmetiikkaa?
Pieni esimerkki taas siitä, mitä on toksinen maskuliinisuus, eli välillä jopa kouristuksenomaiseksi yltyvää todistelua siitä, että itsessä ei ole todellakaan mitään naisellisiksi miellettyjä, minäkuvaa uhkaavia piirteitä. Näitäkin miehiä auttaisi se, että miehen rooli yhteiskunnassa laajenee. Silloin mies(kin) voisi ostaa kaupasta minkä tahansa tuotteen ilman, että joutuu pakonomaisesti joko itselleen tai kaverilleen todistelemaan miehekkyyttään. Purkki tai pullo olisi silloin vain ihan neutraali ostos, joka ei määrittele ostajan identiteettiä hänen puolestaan.
Tàstà tuli mieleen kun noin 20 vuotta sitten olin Suomessa tòissà liikkeessà, jossa myytiin naisten alusvaatteita. Siellà oli kanssa noloja tilanteita joulun alla kun miehet tulivat huppelissa niità ostamaan, aina ei ollut kokokaan tàysin selvillà ja alkoivat mittailemaan myyjià … joskus ehdottivat jopa myyjàn kuppikoon kokeilemista, hahahahhah. Noloa se oli, etenkin ujommille myyjille. Toivottavasti ovat ajat muuttuneet. 🙂
Valitettavasti ajat eivät ole muuttuneet, työskentelin muutama vuosi sitten tavaratalossa naisten alusvaateosastolla ja tutulta kuulostaa. Erona kuitenkin se, että yleensä miehet eivät olleet humalassa tai muutenkaan asiattomia, vaan yrittivät ihan tosissaan arvioida oikeaa kokoa kuikuilemalla myyjän rintavarustusta samalla ahkerasti aivot raksuttaen. Paras oli ehkä englantia ranskalaisittain puhuva herrasmies, joka vastasi kysymykseeni vaimon rintaliivien koosta ”well, hmmm, she has big breasts! Not like you!” Tämä aluksi hämmensi mutta myöhemmin nauratti.
Kosmatiikkaa ostava mies saattaa olettaa, että häntä luullaan homoksi tai ainakin drag queeniksi, kun pyörii kosmetiikka osastolla muuallakin kuin partavesi hyllyllä ja siksi suureen ääneen kailottaa ja vääntää muka-vitsiä.
Olen pyytänyt miestä tuomaan laivalta huulikiillon ja joskus kauan sitten Helsingin reissusta tuoksun. Ja tuskin hän on ilmoittanut myyjälle että ”muijan asioilla tässä ollaan”.
Kieltämättä olihan se aluksi hiukkasen erilaista, kun laivan tax freessä sain apuja tuotteiden valintaan komealta, pitkältä nuorelta mieheltä.
Kun hän selitti, että puuteria laittaessaan hän pyörittää sutia kämmenellään otettuaan siihen ensin irtopuuteria ja eleillä näytti. Hänen kasvonsa näyttivät meikittömiltä, tasaisen sävyisiltä.
Tämä oli tosi kiva postaus. Tuntuu, että ihonhoito ja kosmetiikka on kova kynnys perusmiehelle. Mennään vähän sellaiselle mentaliteetilla, että ”tosi miehelle saippua riittää”. Ainakin suomalaista miestä ahdistaa ilmeisesti ihan kivijalkakaupassa asioiminen, koska saan itse usein kyselyitä joistain tuotteista, että ”kai tätä saa verkosta, kun en kehtaa mennä kassalle”. Jotenkin tosi harmillista, että asia on näin. Itse kosmebloggaajana ja näin ”ihonhoitofriikkinä” näen asian vain siten, että meillä kaikilla on iho ja sitä voi ja saa hoitaa, ilman että siinä pitäisi olla mitään kummallista. Tiedän kyllä, että miesten maailmassa tämä mun ajatusmaailma ei taida olla kovin yleinen 😀 Voisin tähän jaaritella aiheesta melkein postauksen verran mutta riittäköön tämä 🙂
Linkkaan tähän mun taannoisen postauksen miesten ihonhoidosta 🙂
http://tuubitoleranssi.blogspot.com/2016/06/miehet-ja-kosmetiikka.html
Uskon, että kyseessä kypsymättömän mieskuvan (”tosimiehet eivät käytä kosmetiikkaa”) lisäksi erittäin vanhanaikainen ajatus siitä, että naisen kuuluu olla kaunis ”sattumalta”. Hyvännäköisiä naisia ihaillaan, mutta naisten tietoista ja omaehtoista kauneudenhoitoa väheksytään, sillä nainen ei saisi omistaa omaa kauneuttaan tai oikeastaan edes ymmärtää omaavansa sitä. Siksi kosmetiikkatuotteet ja -puhe sekoittavat täysin monen miehen pakan: mitä, miksi tämä nainen haluaa väkisin tuhota fantasiani siitä, että hän näyttää luonnostaan samalta kuin kolme tuntia treffeille laittautuneena!
Itselläni ei näin kolmenkympin paremmalla puolella riitä enää tippaakaan kärsivällisyyttä miehille, jotka lapsellisesti kommentoivat kauneusrituaalejani. Jos tykkäät siitä miltä näytän, niin sitten kunnioitat myös siihen sijoittamaani aikaa, vaivaa ja rahaa, oli se sitten verrattain vähän tai paljon. Voin kuvitella, että kosmetiikkabloggaajalla on samansuuntaisia tarpeita kumppanilleen. 🙂
Oi voi, todella kurjaa vuodesta vuoteen varmaan kestää tuollaisia (mies)asiakkaita..
Kulttuuri vain on Koreassa muovautunut siihen, että ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa (ja muutenkin, ulkonäkö on vain osa ihonhoitoa..) on hyväksyttyä, normaalia ja tavallista huoltaa itsensä päästä varpaisiin..
Jotenkin on tullut se kuva joidenkin venäläisturistien touhuista, että siellä Itä-rajan takana miehet osaavat myös olla kosmetiikkahyllyillä. Erityisesti ne valveutuneet urbaaniset yksilöt..
Toksinen maskuliinisuus näyttäytyy kuitenkin joka kulttuurissa, sillä mitä olen korealaisia blogeja ja videoita seurannut, miehet siellä ovat melko machoja – myös ne itseään huoltavat, meikkaavat ja aurinkosuojaavat urhot. Kosteusvoiteen ja liinanaamion käyttö ei siis tee automaattisesti miehestä mitään pehmoa tai kilttiä, naisen paremmin huomioivaa pro-feministiä 🙂
Oma poikaystäväni halusi viikonloppuna aloittaa oman ihonhoitorutiinin (”Parempi aloittaa nyt nuorena (26 v) ettei näytä vanhana p*rseeltä), ja vitsailimme samalla kun selitin eri tuotteista siitä miten tuntuu että Suomessa miehet häpeävät ihonhoitoa ja mentaliteetti on luokkaa ”tosimiehen kasvovesi tulee hanasta”. Mielestäni on hienoa että sellaisesta mentaliteetista ollaan pikkuhiljaa pääsemässä pois 🙂 Ehkä miehet länsimaissa vielä mieltävät ihonhoidon pelkäksi ”kauneudenhoidoksi”, eivätkä samalla tavalla itsestään huolehtimiseksi kuin esimerkiksi suihkussa käymisen ja hiusten laittamisen.
Koreapostauksesi ovat olleet tosi mielenkiintoisia! Näin instastoryssasi screen shotteja jutusta jossa puhuttiin siitä miten korealaisten nuorten kosmetiikankäyttö on menossa minimalistisempaan suuntaan, ja olisi mielenkiintoista lukea ajatuksiasi aiheesta! Vielä Suomessa yhteiskunnan painostus ulkonäöstä huolehtimiseen ei ole ihan samalla tasolla kuin Koreassa, ja onkin hassua ajatella (mutta Korean kulttuurin huomioonottaen hyvin ymmärrettävää) että täällä monen hemmotteluksi tms. kokema ihonhoito on stressin aihe toisaalla.
Yhdyn todella tähän tekstiin! Olen itsekin huomannut kyseisen käytöksen suomalaisten miesten keskuudessa. Olen itse tullut huomanneeksi, että ehkä me suomalaiset itse hieman ruokimme tätä käytöstä? Varsinkin miehien keskuudessa tuntuu olevan kehuttavaa, että kosmetiikan ostamista vaimon kanssa ”pilkataan” raskaaksi ja vastenmieliseksi kokemukseksi. Jotenkin sillä egoa yritetään nostattaa.
Usein myös kuulee jonkun sanovan, että vaimolle tuliaisten ostaminen on NIIN vaikeaa. Kosmetiikkamyymälässähän on myyjät sitä varten, että voit heiltä mennä kysymään mitä kannattaisi ostaa. (Tässä vaiheessa voi myös kertoa budjetin, niin ei sitten tule hinta yllätyksenä :D) Valitettavaa on kuitenkin suomalaisten miesten piirre, että apua ei voi kysyä, VARSINKAAN kosmetiikkakaupassa.
Jos haluaisimme saada länsimaalaiset miehet tuntemaan itsensä kotoisemmaksi kosmetiikkaostoksilla, voisimme harkita myös miesten palkkaamista kosmetiikkamyymälöihin. Tällöin miesasiakkaiden olisi helpompi lähestyä myyjää tai ylipäätään lähteä kosmetiikkaostoksille.
Miehiä kyllä varmasti palkataan mielellään, mutta miespuolisia hakijoita taitaa vain olla kovin vähän juuri tuosta miesten asenteesta johtuen. :/ Minulla on ollut miespuolisia työkavereita kosmetiikkaosastolla, mutta rehellisesti sanottuna välillä olen miettinyt, että tyypit ovat saaneet työnsä vain sukupuolensa vuoksi, sillä niin vähän heillä on ollut tietoa mistään ja välillä on suorastaan korvia kuumottanut kuunnella, millaisia juttuja höpisevät. Miehiä siis yritetään varmasti palkata kosmetiikkaosastoille juuri uusien asiakkaiden tavoittamiseksi, mutta harva mies lähtee hakeutumaan alalle ja oppimaan siitä. :/ Toivottavasti tämä muuttuu! 🙂
Tuli mieleen että olen joskus katsonut Lipstick prince -ohjelmaa, josta on sekä ilmeisesti alkuperäinen korealainen että kiinalainen versio. Siinä miesjulkkikset meikkaavat naisia. Sarja on ilmeisesti tosi suosittu varmaan juuri osallistujien vuoksi ja sen yksi tarkoitus on ollut tehdä kosmetiikasta tutumpaa miehille