Kosmetiikkamaailman inspiroiva kapinallinen: Essen Trevor Steyn

*Sis. mainoslinkin

Olen aiemmin ollut todella kiinnostunut nimenomaan kosmetiikkatuotteista, mutta viimeaikoina niitä paljon enemmän minua ovat alkaneet kiinnostaa tarinat yhtiöiden takana. Olen utelias kuulemaan niistä motiiveista, joilla yritystä pyöritetään sekä kiinnostavista henkilöistä brändien takana, mutta sellaisia tarinoita, jotka inspiroisivat minua juuri nyt ei ole tarjolla joka oksalla.

Älkää käsittäkö väärin. On toki mahtavaa kuulla omaan juttuunsa uskoneista ihmisistä, jotka ovat lanseeranneet oman tuotemerkkinsä. Kun kuitenkin on kuunnellut näitä tarinoita vuosia nostan yhä kunnioittaen hattuaan kaikille menestyjille, mutta en enää niinkään ajattele, että minäkin haluaisin tehdä noin.

Virve Fredman Ostolakossa Elämän kliseiset oppitunnit

Ihan liian usein homma voi startata ihanasta liikeideasta, mutta kun juttu kasvaa ja sille aletaan hakea sijoittajia yrityksen kasvattamiseksi, kasvaa sijoittajien myötä myös paine saada lisää voittoa. 

Yrityksiä kasvatetaan usein sijoittajilla, jotka antavat rahansa käyttöön tyypillisesti 3-5 vuoden ajaksi tavoitteenaan saada laskelmoitu voitto omalle sijoitukselle. Tämä sijoittajien paine laittaa yrityksen toimitusjohtajan puristuksiin ja pakottaa toisinaan ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin voiton maksimoimiseksi.

Joskus yritys kasvaa ihan luonnostaan, kun sana siitä kiirii saadun rahoituksen avulla uusille markkinoille. Joskus suunnitelmat ovat kuitenkin voineet olla suuret ja niiden avulla on voitu saada houkuteltua rahoittajia, mutta homma ei menekään ihan odotetusti. Kasvua ei vain synny luonnostaan.

Tämän seurauksena yrityksen täytyy tehdä säästöjä, jotka eivät välttämättä ole tuotteiden ja henkilöstön kannalta aina täysin optimaalisia. Pitää työntää työntekijöitä tekemään aina vain parempaa tulosta ja huolehtia, että yritys säästää sieltä, mistä on mahdollista säästää. Keskitytään myymään sitä, mitä yritys jo myy ja vähennetään vaikkapa uusille innovaatioille varattua tuotekehitysbudjettia.

Pelataan varman päälle.

Tärkeämpää tehdä oikeita asioita kuin asiat oikein

Vapaasti käännetty hokema tärkeintä on tehdä oikeita asioita eikä kaikkia asioita ihan oikein on iskulause, jonka olen usein kuullut. Sillä ei tietenkään tarkoiteta, että asioita pitäisi tehdä väärin, vaan ennemminkin vain sitä, että jos yritys haluaa menestyä, on tärkeintä fokusoitua oikeisiin asioihin sen sijaan, että hinkataan pieniä yksityiskohtia, jotta ne olisi tehty mahdollisimman oikein.

Olen usein miettinyt, kuinka epäreilu tuo sijoittajien aikaansaama asetelma voi olla. Siinä kaikki paine on usein toimitusjohtajalla, jonka maineella pelataan. Hän vastaa nimellään ja kasvoillaan yrityksen menestyksestä kaikille tehoille ja jos puristuksiin joutunut toimitusjohtaja mokaa alaistensa tai yrityksen asiakkaiden silmissä, on hän se, joka seisoo kivityksen kohteena investoijien pysyessä piilossa – siitäkin huolimatta, että paine toimitusjohtajan toteuttamiin ratkaisuihin on tullut juuri heiltä.

Nämä ajatukset ovat olleet viimeaikoina paljon takaraivossani, mutta eivät ole jäsentyneet siellä täysin. Pääsin kuitenkin perjantaina nauttimaan mielenkiintoisesta aamiaishetkestä, joka auttoi näiden ajatuksien kirkastumisessa.

Esse Trevor Stey Virve Fredman Ostolakossa

Olen juuri Suomessa ja minulla oli kerrankin tilaisuus päästä mukaan Jolien järjestämään tilaisuuteen, jossa probioottisen ihonhoidon pioneeri, Esse-ihonhoitomerkin perustaja Trevor Steyn olisi paikalla. Esse on kauneushoitoloissa myytävä luonnonmukainen tuotesarja, jonka tuotteiden kanssa olen tehnyt tuttavuutta jo aiemmin, joten merkki kiinnosti minua kovasti.

Menin tilaisuuteen oppimaan hieman erilaisesta näkökulmasta ihonhoitoon, mutta se, mitä tuosta pienen porukan aamiaishetkestä kuitenkin lopulta sain evääkseni ei rajoittunut vain aiempaa parempaan ymmärrykseen probioottisesta ihonhoidosta ja muutamaan mielenkiintoiseen Esse-tuotteeseen.

Trevor nimittäin auttoi muistutamaan minua siitä, että on olemassa myös aidosti hyvää haluavia yrityksiä.

Trevor on vaatimaton mies, jonka Essen tarinaa avaavassa PowerPoint-esityksessä ei brassailtu. Vähän jopa tuntui, että sen oli saattanut laittaa kasaan joku häntä avustanut eikä hän itse, sillä kun vuorossa olivat slaidit, joissa listattiin Essen saamia palkintoja, ohitettiin ne parilla erittäin ripeällä napin painalluksella vain sanoen, että joo, tossa nyt oli jotain mitä ollaan voitettu, ei niissä ole mitään tärkeää. Kukaan ei ehtinyt nähdä niistä vilaustakaan.

Välillä teki mieli jopa sanoa, että on ihan okei vähän kehua omia tuotteitaan. Ei hän tietenkään missään tapauksessa vähätellyt niitä, sillä tiesihän hän, että ne ovat loistavia ja toimivat – olihan hän vastannut niiden kehittämisestä. Hänelle se vain vaikutti olevan itsestäänselvyys ja hänelle riitti, että hän tiesi sen.

Kaikki oli kaukana mahtipontoisesta jenkkimeiningistä ja tuo eteläafrikkalainen mies vaikutti sen puolesta jopa hyvin suomalaiselta, mikä vetosi minuun. Puhe soljui rauhallisesti ja esityksen edetessä hänen pienistä sivulauseistaan sai pikkuhiljaa kiinni nöyrän miehen kuvasta, josta sain vielä lypsettyä hieman lisää kysymyksilläni.

Kun Trevor sitten kertoi hieman ohimennen, kuinka hän on yrityksensä ainoa osakkeenomistaja juuri siksi, ettei hän halua yrityksen ryhtyvän mihinkään tuotteiden laatuun vaikuttaviin säästötoimenpiteisiin alkoi hän summata ääneen juuri niitä ajatuksia, joita minullakin oli ollut paljon mielessäni. Mielenkiintoni Esseä kohtaan heräsi aivan uudella tavalla.

Trevor myönsi aidon ja vaatimattoman avoimesti, ettei sijoittaja ehkä antaisi hänen tuhlata niin paljon kaikkeen kuten esimerkiksi tuotetestaukseen, mutta olemalla ainoa osakkeenomistaja hän voi varmistaa, ettei mistään tarvitse tinkiä. Hän ei ole tilivelvollinen muille eikä hänen tarvinnut itse tienata omaisuuksia, sillä hän tuli toimeen vähällä. Hän ei selvästikään ollut ahne ja tiesi kemiasta valtavasti.

Kun kysyin hänen taustoistaan hän kertoi, että hän oli opiskellut yliopistossa kemiaa, mutta valmistuttuaan hän oli muuttanut omalle maatilalle, sillä häntä inhotti ihmisten ahneus ja hän halusi mahdollisimman kauas siitä. Elämä perheen kanssa kaukana muista tuntui hyvältä ja ajatus omavaraisuudesta oli selvästi kiehtonut häntä.

Hän ei tarkentanut, kuinka Esse varsinaisesti syntyi, vaan kertoi vain, että kolmekymppisenä hän sitten halusi alkaa tehdä töitä. Luin verkosta, että hänen mentorinsa professori Siegfrid Drewes inspiroi häntä tutkimaan intohimoisesti afrikkalaisten kasvien kemiaa, minkä kautta hän päätyi perustamaan Essen.

Lue myös: Mitä on probioottinen ihonhoito? Entäs prebioottinen?

Esse on tullut markkinoille jo vuonna 2002 ja kasvanut sen jälkeen valtavasti. Yllätyksekseni Essen suurimmat markkinat ovat Ruotsissa, mikä hämmensi minua – olihan kyseessä nimenomaan luonnonkosmetiikkasarja ja kuten olen blogissakin juuri kertonut, eivät ruotsalaiset ole ymmärtäneet luonnonkosmetiikkaa.

Trevor kuitenkin paljasti, etteivät he kommunikoi Ruotsissa oikeastaan yhtään mitään Essen luonnonmukaisuudesta, mikä selitti asian. Siellä merkki oli vain innovatiivinen hoitolasarja, jolla oli ainutlaatuinen lähestymistapa ihonhoitoon. Ymmärsin nyt täysin, miksi se kiinnosti ruotsalaisia.

Kysyin Trevorilta pelottaako yrityksen kasvu häntä, sillä suuri kasvu voisi tarkoittaa joistakin asioista tinkimistä. Hän kertoi, että heidän tällä hetkellä noin sata ihmistä työllistävässä yrityksessä oli itseasiassa juuri tehty tsekkausta, että kaikki olivat samalla aaltopituudella yrityksen suurien linjojen kanssa. Niille, jotka eivät olleet oli jopa tarjottu mahdollisuutta lähteä firmasta rahallisen tuen kanssa. Hänelle oli ilmiselvästi tärkeää, että työntekijöitä yhdistivät yhteiset arvot, missio ja visio.

Menestyvä yritys tarvitsee toki ihmisiä, joilla on erilaisia kompetensseja, mutta kaikille on oltava selvää, että tässä tehdään nyt hyviä ihonhoitotuotteita, joissa tärkeintä on pitkällä aikavälillä näkyvä vaikutus eikä pelkkä nopea, tilapäinen ihon kaunistus. Nopeista vaikutuksista ei tietenkään ole haittaa ja niitäkin voi Esse-tuotteilla saada, mutta ne ovat vain bonus.

Tähtämessä olivat pitkäkestoisia hoitotuloksia tekevät, ihoa ihan oikeasti hoitavat tuotteet, joiden kehittelyn pääpaino ei ollut rahallisen tuloksen maksimoinnissa. Asiat tulee myös tehdä ympäristönkin kannalta oikein.

Trevor viittasi itseensä hieman hippinä ja hänelle oli selvästi tärkeää tehdä jotain, minkä hän koki oikeasti hyväksi. Sen saattoi myös kuulla niistä pienistä yksityiskohdista, jotka ohjailivat yrityksen toimintaa.

Tuotteista oli tehty helposti kerrätettäviä eikä eri muoveja siksi mielellään yhdistetty. Hän tiesi valtavasti materiaalivalinnoista ja eri ainesosien kierrätysmahdollisuuksista sekä kiertotaloudesta. Puheessa vilahtelivat sertifioinnit ja cradle to cradle -ajattelu, jossa jo tuotetta suunniteltaessa otetaan huomioon sen materiaalien soveltuvuus jatkokäyttöön uusien tuotteiden raaka-aineina.

Esse-tuotteissa käytettyjä luonnon tehoaineita ostetaan afrikkalaisilta yhteisöiltä, joiden jäsenille maksetaan kasveja hakiessa suoraan käteisellä palkkio, jotta se menee oikeille ihmisille ja maksu annettaan nimenomaan käteisenä, sillä parinsadan kilometrin päässä olevan pankin tilillä se ei heitä hyödyttäisi.

Mieleeni jäi myös maininta siitä, kuinka näitä nomadi-kansoja haluttiin tämän avulla tukea, jotta heidän ei tarvitsisi pitää ihan niin paljon karjaa, jonka tiedettiin syövän aivan liikaa ympäröivän luonnon kasveja.

Yrityksellä on tällä hetkellä yksi tehdas Etelä-Afrikassa ja Trevorin sanojen mukaan se on varsin omavarainen, minkä ansiosta esimerkiksi sen sähkölasku oli rinnastettavissa tavallisen kotitalouden sähkölaskuun.

Tuli hyvä mieli kuulla, että yritys pyrki olemaan näin vastuullinen. Tottakai olin kuullut vastaavia tarinoita ennenkin eri yrityksiltä, mutta tämä tuntui erityisen aidolta, kun sitä kertoi edessäni seisova mies, jolle raha ei suinkaan ollut suurin motivaattori ja joka kerrankin halusi tehdä asiat oikein.

Trevorilla vaikutti olevan maine asiansa osaavana tiedemiehenä ja hän käykin luennoimassa myös erilaisissa konferensseissa. Hänestä aisti, että hän halusi olla hyvä ihminen ja tehdä hyvää, joten sillä, kuinka yritys toimisi oli hänelle todellakin väliä. Se oli hänen yrityksensä. 

Hän ei halunnut, että hänen yrityksensä tuotteiden pakkauksista, tuotekehityksestä tai jopa laadusta jouduttaisiin tinkimään. Hän tuntui tietävän, ettei hän varsinaisesti ollut liikemies todetessaan, että jos hänellä olisi sijoittajia, vaatisivat ne häntä varmasti säästämään tuotekehityksessä ja formulointikustannuksissa.

Samalla hän vaikutti jopa hieman nauttivan siitä, että saa olla hieman kapinallinen ja tuhlata tuotteidensa kehitykseen ja valmistukseen juuri niin paljon kuin halusi, sillä hän ei vastannut asioista ylemmille portaille. Riitti että hän tiesi, ettei yritys menisi miinukselle, työntekijät saisivat palkkansa ja kaikki kulut olisi mahdollista maksaa.

Lopuksi hän myös totesi naurahtaen, että voihan hän sitäpaitsi aina palata kasvimaalleen kasvattamaan vihanneksia. Se oli tarkoitettu kepeäksi letkautukseksi, mutta samalla hänestä näki, että hän oli tosissaan. Hän vaikutti tyypiltä, joka voisi todellakin päättää jälleen, että ihmisten ahneus on hänelle liikaa ja hän on täysin onnellinen perheensä kanssa omavaraisella tontillaan. Hän ei tarvinnut paljon rahaa ollakseen onnellinen. 

En tietenkään oikeasti tunne Trevoria enkä voi tietää, pitävätkö kaikki johtopäätökseni hänestä paikkansa, joten ottakaa tämä vain omana analyysinani. Tällainen kuva minulle hänestä kuitenkin välittyi ja juuri sellaisen ihmisen tapaaminen teki minulle tässä elämäntilanteessa hyvää.

Kuten olen kertonut, olen viimeaikoina miettinyt kovasti omaa ikigaitani eli elämäni tarkoitusta, mistä vähän aikaa sitten postasinkin. Olen halunnut löytää jutun, jota rakastaisin tehdä, jossa olisin hyvä, jota maailma tarvitsisi ja josta saisin riittävästi rahaa itseni elättämiseen. Olikin aivan ihanaa nähdä edessäni elävä ihminen, joka oli löytänyt oman ikigainsa.

Trevorin kuuleminen toi minulle tarpeellisen vahvistuksen myös siihen, että jos oma ikigaini tulisi vaatimaan oman yrityksen perustamista tulisin tekemään kaikkeni, etten tarvitsisi hommaan ulkopuolisia sijoittajia. Tämä oli pieni juttu, mutta sen kirjoittaminen muistiin tuntui tärkeältä ja täydensi hahmotelmiani jälleen yhdellä yksityiskohdalla.

Lue myös: Jos haluat onnellisen elämän, kokeile japanilaista ikigaita

Esse Trevor Stey Virve Fredman Ostolakossa

Oletteko te tavanneet viimeaikoina teitä jollakin tavalla inspiroineita ihmisiä?

Esse-tuotteita myyvät Suomessa valikoidut kauneushoitolat ja ensimmäiset Esse-tuotteet on suositeltavaa valita ammattilaisen avulla. *Esse-tuotteita voi myös ostaa Jolien verkkokaupasta.

6 kommenttia artikkeliin ”Kosmetiikkamaailman inspiroiva kapinallinen: Essen Trevor Steyn”

  1. Olipa ihanaa lukea Trevorin kaltaisesta ihmisestä. Tuollainen tapa tehdä bisnestä on todellakin äärimmäisen ihailtavaa! Älykäs mies jolla on sydän paikallaan. Ja Essen tuotteet on tosi laadukkaita, nimimerkillä Sensitive Cleanser käytössä vuodesta 2016! Uusin hankinta on huulirasva, hyvä tuote sekin.

    Vastaa
    • Joo, tuli todella hyvä mieli kuulla tällaisista tyypeistä! 🙂

      Minulla on kokemuksia toistaiseksi vain noista kuvissa näkyneistä Sensitive-tuotteista, mutta tämän jälkeen sarja alkoi kiinnostaa vielä lisää. 🙂

      Vastaa
    • Kiitos! <3 Tuntuu ihanalta kirjoittaa, kun on enemmän aikaa ja päässä on enemmän tilaa ajatuksille kuin ennen... 🙂

      Vastaa

Jätä kommentti