Shoppailu ei enää tuokaan reissuun nautintoa

Kun reilut kaksi viikkoa sitten lähdin Pariisiin kuukaudeksi, pakkasin mukaani vain käsimatkatavarat. Yksi konkreettisimmista rajoitteista, jonka tämä sai aikaan oli tietysti se, että kaikkien nestemäisten tuotteideni (eli toisin sanoen kosmetiikan) oli mahduttava litran pussiin eikä yksikään tuote saanut olla 100 ml suurempi – ei menomatkalla eikä myöskään paluumatkalla.

Lue myös: Nämä kosmetiikat voit ottaa mukaan lennolle

Käytännössä menomatka oli melko helppoa toteuttaa ja ajattelin myös, että voisin esimerkiksi ostaa shampoon ja suihkugeelin Pariisista – olihan selvää, että jos pyörisin siellä kuukauden, haluaisin ehdottomasti hankkia edes jotain kosmetiikkaa ja nyt siihen olisi eräänlainen lupa. 

En myöskään ottanut mukaani vartalovoidetta vaan ajattelin, että senkin voisin hankkia Pariisista. Sekin olisi tuote, jonka ehtisin sekä hankkia että käyttää pois reissuni aikana.

Mietin myös, että käytössäni oleva, vihdoin se viimeinen ripsivärini tulisi varmasti kuivahtamaan reissuni aikana, joten minulla olisi hyvä tilaisuus ostaa kokeiluun joku uusi ripsiväri reissun aikana. Aavistelin lisäksi, että kulmakynäni saattaisi loppua reissussa, joten sanoin itselleni, että voisin katsella meikkitelineitä avoimin mielin valmistautuen uuden kulmakynän ostoon, mikäli sen hankkimiselle tulisi tarve.

Vaikka siis olin kotona vältellyt kosmetiikan ostamista kovasti ajattelin, että vanhan kosmetiikkaseikkailijan sieluni haluaisi aivan varmasti päästä kokeilemaan uusia tuotteita ja saada hankkia Pariisista jotakin. 

Kotona Ruotsissa minun ei ollut enää tehnyt mieli shoppailla kosmetiikkaa, mutta tavallisesti ulkomaanmatkat ovat olleet minulle sellaisia, joilta olen aina kahminut mukaani kosmetiikkaa. 

Kun olin toukokuussa kaksi viikkoa Etelä-Korean Soulissa, tein melko vähän ostoksia (ainakin aiempaan shoppailuuni verrattuna) ja ostin tuotteita pääsääntöisesti hyvin harkiten – muutamaa spontaania messuostosta lukuunottamatta. 

Muutamat tuotteet halusin aivan välttämättä ostaa ja ne päätyivätkin heti käyttöön. Parin tuotteen kohdalla otin käyttöön vanhan tutun tekosyyn: olihan jopa tavallaan velvollisuuteni ostaa uusia ja jänniä tuotteita, jotta voisin tuottaa niistä blogiini sisältöä. Juuri tuo ajatus oli usein ennenkin saanut minut hankkimaan kosmetiikkaa. 

Lue myös: Nämä kosmetiikkatuotteet ostin Soulista

Aistin ostokäyttäytymisessäni Etelä-Korean reissulla eroa aiempaan, mutta arvelin tämän Pariisin reissun menevän melko samalla kaavalla. Suureksi yllätyksekseni se on kuitenkin mennyt aivan toisella tavalla, mikä on osoittanut minulle selvästi, että ajatukseni shoppailua kohtaan ovat muuttuneet täysin.

Ensinnäkin olin aivan innoissani kun reissussa huomasin, kuinka riittoisa mukaani pakkaamani (Etelä-Koreasta toukokuussa ostettu) Dr. Bronner’s -nestesaippua oli. Olin purkittanut sitä 50 ml matkapulloon ja vaikka tiesin toki kokemuksesta sen riittoisaksi, konkretisoitui sen riittoisuus tällä matkalla aivan erityisesti. 

Käytin nestesaippuaa käsien, vartalon ja jopa pyykin pesuun (alusvaatteiden) ja minusta alkoi tuntua, että tuo 50 ml purkki voisi riittää jopa koko matkani ajan. Se tuntui ihan uskomattomalta ja sai minut miettimään voisiko olla, ettei minun tarvitsisi edes ostaa täältä saippuaa.

Lue myös: 20 tapaa käyttää Dr. Bronner’s -nestesaippuaa

Ongelma tuli kuitenkin vastaan siinä vaiheessa, kun yritin pestä sillä hiuksiani. Olin nimittäin kokeillut nestesaippuan tiivistekoostumusta kotona moneen muuhun asiaan, mutta en tukan pesuun. Ensimmäisen kokeilukerran perusteella tuli kuitenkin selväksi, että se ei sopisi tukkani pesuun: hiukseni olivat klähmäinen rasvapallo ja minun oli välttämätöntä alkaa suunnitella shampoon ostoa. 

Olin myös tässä vaiheessa vielä hieman epävarma, voisiko nestemäinen tiivistesaippua oikeasti olla niin riittoisa kuin mitä kuvittelin sen olevan. Koska aioin olla reissussa kuukauden, voisin varmasti ostaa sekä suihkusaippuan että shampoon, jotta minulla olisi varmasti peseytymiseen tarvittavat tuotteet.

Pyörin apteekissa ikuisuuden yrittäen päättää, mitkä tuotteet ostaisin. Lopulta löysin Nuxen suihkugeelin loistavasta tarjouksesta ja kaappasin sen kouraani. 

Lue myös: Apteekkikosmetiikkaa rakastavat ranskalaiset

Sitten yritin päättää, minkä shampoon hankkisin. Nestemäinen shampoo tuntui varmalta vedolta, mutta kiinteä palashampoo houkutti. Minua kuitenkin epäilytti, pesisikö se tukkaani niin puhtaaksi kuin toivoisin, sillä olin kuullut monien hiusten vaatineen totuttelua palashampooseen. 

Mietin, että hyvä nestemäinen shampoo voisi nyt olla se, mitä haluan ostaa voidakseni pelata varman päälle. Ikävintä olisi, jos palashampoo ei toimisikaan ja joutuisin ostamaan vielä yhden tuotteen. 

Minulla oli siis käytännössä lupa ostaa kaksi uutta tuotetta, mistä olisin tavallisesti ollut innoissani. Nyt se ei kuitenkaan jostain syystä tuntunut yhtään innostavalta jutulta, vaan lähinnä ahdisti. 

Olin jo kävelemässä kassalle käsissäni shampoo ja suihkugeeli, kun bongasin hyvän tarjouksen: Nuxen kesäisen aurinkolinjan hiuksille ja vartalolle sopiva suihkusaippua oli myynnissä noin neljällä eurolla. 

Tein äkkiä vaihtokaupat ja olin supertyytyväinen: tämä yksi tuote pesisi tukkani ja jos tarvitsisi, voisin käyttää sitä suihkugeelinä sekä käsien ja jopa käsipyykin pesussa. Olisi myös teoreettinen mahdollisuus, että näillä kaikilla tavoilla käytettynä se kuluisi loppuun tämän kuukauden aikana.

Rehellisesti sanottuna minua hieman hämmästytti, että olin valmis ottamaan yhden semikivan tuotteen kahden haluamani tuotteen sijaan, mutta samalla se tuntui hyvältä. En joutunut taistelemaan itseni kanssa hillitäkseni shoppailua, vaan tämä tuntui hyvältä valinnalta.

Toinen tuote, joka minun oli kuitenkin ostettava oli vartalovoide. En ollut tarkoituksella pakannut sitä mukaan, sillä vartaloni iho kuivuu niin helposti, että tuotetta kuluu reippaasti. Olisi turhaa pakata mukaan pientä purkkia, kun se ei riittäisi mihinkään. Olin muutenkin kuluttanut jo kaikki vartalovoiteeni pois ja kotona oli vain itse valmistetun kiinteän vartalovoipalan rippeet. 

Yritin ensin pärjätä ilman vartalovoidetta, mitä olin tehnyt kotonakin jo melko paljon, mutta säärieni iho pölisi siihen malliin, että se kaipasi rasvaa. Ilokseni bongasin apteekista jälleen supertarjouksen: 400 ml pönikkä Lierac-merkin ravitsevaa vartalovoidetta alle seitsemällä eurolla oli supertarjous, josta en voinut kieltäytyä varsinkaan kun tiesin, että 400 ml vartalovoide kuluisi todellakin reissun aikana ongelmitta pois

Näiden kahden tarpeeseen tulleen tuotteen jälkeen minusta ei enää tuntunut, että haluaisin ostaa mitään. Pyörin Sephora-myymälöitä ja apteekkeja läpi päivittäin, näin kiinnostavia tuotteita ja tein blogia varten muistiinpanoja, mutta en enää kokenut halua ostaa mitään. Se oli minulle ihan uusi juttu.

Okei, yksi himo minulle tuli. Kuten kerroin aiemmassa ranskalaisten hajuvesirakkautta käsitelleessä blogipostauksessani, alkoi minua houkutella hajuveden osto. Haaveilin uniikista signatuurituoksusta, jollainen jokaisella pariisittarella tuntui olevan ja kiinnostuin erityisesti Roger & Gallet -merkin tuoksuista, jossa oli jotain vähän mummomaista, mutta hyvällä tavalla.

Kävin monena päivänä nuuskimassa ja suihkimassa tuoksuja iholleni ja yritin päättää, minkä tuoksun ostaisin. Aloin jo päästä lopputulokseen ja tehdä ostopäätöstä, kunnes heräsin. 

Hei haloo, minulla oli kotona jo valmiiksi useampi hajuvesi, jotka minun pitäisi käyttää pois. Ei olisi järjen hiventä ostaa kotiin seisomaan vielä yhtä uutta tuoksua. Enhän voisi edes nauttia siitä kunnolla kun tietäisin, että samalla useampi muu tuoksu (joiden parasta ennen päiväykset paukkuvat jo muutenkin)  vanhenisi hyllyssäni samalla. 

Oli vain Pariisin aikaan saamaa mieleni illuusiota, että minullakin täytyisi olla uniikki, Pariisista ostettu hajuvesi. Kun palaisin kotiin Tukholmaan, ei sillä olisi minulle mitään väliä. Käyttäisin hajuveteni loppuun ja miettisin sitten sen jälkeen, haluanko vielä sen uniikin tuoksun, jonka voisin halutessani netistä tilata.

Lue myös: Ranskalaiset todellakin rakastavat hajuvesiä

Ihastuin alunperin tuoksuvista saippuoistaan tunnetuksi tulleeseen Roger & Gallet -merkkiin kuitenkin niin kovasti, että kun näin sen palasaippuoita tarjouksessa parilla eurolla ajattelin, että puran hajuvedenhimoni niihin. 

Valitsin kaksi tarjoussaippuaa ja kiikutin ne kassalle tyytyväisenä: olimme siirtyneet kotona kiinteisiin saippuoihin nestemäisen sijaan, joten nämä saippuat tulisivat ihan oikeasti kotona käyttöön. Lisäksi olin löytänyt ne parin euron tarjoushinnalla, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin mitä hajuvedellä olisi ollut hintaa. Koin tehneeni hyvän ja järkevän diilin. 

Illalla majapaikassani katselin saippuoitani ristiriitaisin tuntein. Avasin niistä toisen ja kokeilin sitä heti iltasuihkussani. Se tuoksui hyvältä, mutta jostain syystä sen ostaminen ei ollutkaan tehnyt minua yhtä onnelliseksi kuin mitä olin ajatellut sen tekevän. Tuntui hassulta tajuta se.

Viikkoa myöhemmin bongasin toisessa apteekissa supertarjouksen: juuri niistä Roger & Gallet -merkin hajuvesistä, joihin olin alunperin kaikkein eniten ihastunut ei ollut saatavilla palasaippuaa, joten olin tyytynyt muihin ihan hyviin vaihtoehtoihin. Nyt näin apteekissa kuitenkin supertajouksen eli alle neljällä eurolla juuri sen suosikkituoksuni suihkugeelin, jossa kuvattiin olevan erityisen konsentroitu tuoksu.

Se ei mahtuisi käsimatkatavaroihini, mutta maalailin heti mielessäni itsestäni kuvaa nauttimassa tuoksuvista suihkuhetkistä majapaikkani pikkuruisessa suihkussa. Olisin pariisitar ja pieni huoneeni tuoksuisi tuolle hurmaavalle tuoksulle. Voisin ostaa tyhjän 100 ml pullon ja pullottaa loput suihkugeelistä kotiin palatessani siihen…

Kävelin jo suihkugeeli kädessä kassaa kohti kun tajusin, ettei hommassani ollut taas järjen hiventäkään. Jatkoin matkaani kassan ohi ja kävelin takaisin lähtöpisteeseen pudottamaan suihkugeelin takaisin tarjouslaariin, minkä jälkeen poistuin apteekista. 

Niiden kahden palasaippuan hankkiminen ei ollut tehnyt minusta varsinaisesti onnellisempaa, joten tuskinpa tekisi tuon suihkugeelinkään hankkiminen. Sen sijaan ihon hilseilyn lopettaneen vartalovoiteen ja tukkani puhtaaksi pesseen suihkusaippuan hankkiminen olivat olleet hyviä hankintoja, sillä ne olivat tulleet täysin tarpeeseen. 

Alkoi tuntua hyvältä, että tajusin aiempaa paremmin, koska ihan oikeasti tarvitsen jotakin ja koska vain keksin itselleni tarpeen – jälkimmäisessä olen nimittäin ollut aiemmin todella hyvä. 

Vasta nyt tavaroiden vähenemisen myötä minulle on alkanut välillä syntyä niitä ihan oikeita tarpeita. Hyvin vähän tosin, mutta muutamia kertoja silti. 

Tajusinkin, että olen aiemmin ostanut tavaroita paljon vain ehkäistäkseni tarpeita. Olen ostanut tavaroita, vaatteita ja kosmetiikkaa ajatellen, että niiden ostaminen olisi hyvä idea nyt, sillä minulla ei ole tällaista ja kyllähän tällaiselle on sitten jossakin vaiheessa tarve. 

Nyt kun olen elänyt varsin simppelissa majapaikassani hyvin vähäisellä tavaramäärällä melko yksinkertaista elämää tajusin entistäkin paremmin, kuinka vähän oikeasti tarvitsenkaan eikä se silti vaikuta onnellisuuteeni ainakaan sitä huonontaen. 

Kun tavaroita on vähän eikä uusia hanki vain ehkäistäkseen mahdollisesti tulossa olevia tarpeita, pakottaa se välillä pois mukavuusalueelta ja laittaa myös käyttämään mielikuvitusta. Ihan kaikkeen ei tarvitse olla omaa tavaraansa ja monia asioita ilman voi hyvin olla, eikä elämänlaatu silti kärsi.

Toistaiseksi en ole ostanut reissustani noiden kahden reissun aikana käytettävän ja kahden mukaani lähtevän palasaippuan lisäksi mitään muuta, paitsi sateenvarjon.

Oma sateenvarjoni hajosi pitkän aikaa sitten ja olen lainaillut mieheni sateenvarjoa, sillä elämme melko eri elämänrytmissä. Täällä omalle sateenvarjolle tuli kuitenkin suuri tarve, kun sää kääntyi tällä viikolla aiempia viikkoja sateisemmaksi. Ostin Uniqlosta hyvän sateenvarjon, joka tuli jälleen heti käyttöön ja joka on tarpeellinen myös kotona.

Reissuihini on aiemmin kuulunut paljon shoppailua ja se onkin ollut yksi niiden suurimmista iloista, mutta tämä reissu on selkeästi erilainen ja pidän siitä. Aiemmin shoppailu on ollut jopa yksi reissujeni pääaktiviteeteista, sillä on ollut kielenkiintoista tutkia, mitä paikallisista kaupoista löytyy ja löytää juttuja, joita en ennen tiennyt tarvitsevani – sitähän me shoppaillessa nimenomaan teemme.  

Lukuunottamatta Roger & Gallet -episodia minun ei ole kuitenkaan edes tehnyt mieli ostaa mitään ja nyt mietin, riittäisikö kulmakynäni kuitenkin Ruotsiin asti ja pohdin, voisinko jatkaa samalla ripsivärillä vielä kuukauden. 

Toistaiseksi ainakin vaikuttaa siis siltä, että ostokäyttäytymiseni on vihdoin vuosien jälkeen todellakin muuttunut enkä usko, että tulen shoppailemaan reissultani liiemmin mitään muuta. 

Minkä verran te shoppailette matkustaessanne?