Tavaroiden vähentäminen on muuttanut suhdettani tavaroihin

Minulla on ollut kotona viimeaikoina jotenkin aivan erityisen rauhallinen ja rentoutunut olo. Kotimme on muutenkin ollut minulle se paikka, jossa on hyvä olla ja jonne vetäydyttyä tulee sellainen tunne, että maailma saa rauhassa vaikka kaatua, mutta täällä kotona olen kaikelta suojassa.

Viimeaikoina olen kuitenkin tuntenut kotona tavallistakin parempaa oloa ja yhdistän sen tavaroiden vähentämisen tuomaan vaikutukseen, jonka tunsin ennenkin jossain määrin kodin selkeytymisen myötä. Nyt olen kuitenkin tuntenut sen aivan uudella tavalla, jollaista en ollut osannut edes odottaa.

Lue myös: Minimalismi toi elämään rauhallisuutta

Olen viimeisen vuoden karsinut tavaroita urakalla ja varsinkin viimeiset puoli vuotta asiaan ihan kunnolla keskittyen, mikä on saanut jonkun jopa pohtimaan, eikö suhteeni tavaroihin ole edelleen aika tavarakeskeistä, jos kerran mietin niitä yhä kokoajan, vaikka lähestyminen niihin olisikin erilainen kuin aiemmin.

Viimeiset puoli vuotta ovat tosiaan olleet melko tavarakeskeisiä, sillä faktahan on, että tavarat eivät vain itsestään vähene, vaan niiden vähentäminen vaatii jatkuvaa työtä. Kuten olen kertonut, uskon oman kokemuksen kautta hitaan vähennysprosessin olevan loistava tapa vähentää tavaroita, sillä harva on kerralla ja ihan yhtäkkiä valmis luopumaan samoista asioista kuin hitaamman prosessin aikana.

Hitaan, mutta jatkuvan tavaroiden vähennyksen myötä tavarat ovat olleet mielessä paljon ja toistuvasti, mutta varsinkin muutaman viimeaikaisen vähennystempun myötä elämään on tullut ihanaa keveyden tunnetta, kun olen luopunut sellaisista asioista, joista en olisi ennen osannut luopua.

Lue myös: ”Pakollisia asioita” ei ole pakko säilyttää

Ostolakossa Virve Fredman minimalismi tavaroiden vähentäminen

Suurin vaikutus tavaroiden vähennykseen oli, kun löysin fantasiaminä-konseptin. Tajusin, kuinka paljon olin yhä säästänyt tavaroita sille fantasiaminälle, jollainen kuvittelin joskus tulevaisuudessa olevani (usein jopa nimenomaan tavaroiden vähentämisen myötä!). Kävin tavaroitani läpi miettien rehellisesti, oliko joku asia säästetty vain sille fantasiaminälle vai olisiko mahdollista, että minä itse käyttäisin sitä. Suurimman osan tavaroita kohdalla oli selvää, että vain fantasiaminäni käyttäisi sitä, joten tavarat saivat lähteä.

Lue myös: Säästin tavaroita fantasiaminälle, jota ei edes ole olemassa

Luovuin tavaroista, joista olin pitänyt kiinni pitkään. Olin luopunut lähes kaikista kirjoistani jo pitkän aikaa sitten, mutta minulla oli edelleen komerossa pieni kassi, jossa oli muutamia sellaisia kirjoja, joihin olin jo vuosia uskonut palaavani sitten, kun minulla on aikaa. Usein kuitenkin jopa unohdin noiden kirjojen olemassaolon ja vaikka minulla välillä olikin aikaa, en silti koskaan lukenut noita kirjoja.

Hain kirjat kotiin, selasin ne läpi ja tajusin, että en tulisi lukemaan niitä. Fantasiaminäni olisi lukenut ne, mutta oikealla minälläni oli mielessä niin monta niin paljon kiinnostavampaa kirjaa, ettei se todellakaan tulisi lukemaan noita kirjoa. Kirjoista luopuminen tuntui ihanan helpottavalta. Jätin kotiini yhden luonnonkosmetiikkaan liittyvän kirjan, jota aloin lukea välittömästi ja päätin, että jos sen lukeminen ei edisty, luovun siitäkin. Toistaiseksi se on oikeasti edistynyt.

Muiden kirjoittamista kirjoista luopuminen toi rauhaisaa tunnetta, kun yksi ”näihin palaan sitten joskus kun on aikaa” -kasa lähti pois. Sen kaikkein parhaan rauhoittumisen tunteen koin kuitenkin, kun ihan vähän aikaa sitten kävin hakemassa varastosta toisen pienen kassin, joka sisälsi hieman erilaisia kirjoja.

Lue myös: Minimalismi tuo avun kuluttavaan päätösväsymykseen

Ostolakossa Virve Fredman minimalismi päiväkirjojen hävittäminen

Siinä kassissa olivat nuoruusvuosien päiväkirjani, joita aloin ensin lukea, mutta joita lukiessani tajusin, ettei niiden sisällön läpikäynnistä ole minulle mitään iloa – päin vastoin. Oli jotenkin todella huojentavaa kun tajusin, että nämäkin olivat olleet juttu, jota olin varjellut jo parikymmentä vuotta uskoen, että ne tulisivat aina olemaan omaisuutta, joka minun tulisi säilyttää. Nyt en kuitenkaan nähnyt siihen enää mitään syytä.

Noista vanhoista päiväkirjoista eroon hankkiutuminen toi minulle jostain syystä aivan suunnattoman helpottuneen tunteen. Ihan kuin olisin päästänyt irti siitä Virvestä, jonka kaikki pahat ja ikävät tuntemukset oli purettu päiväkirjojen sivuille. Ehkä alitajuntaani on vaivannut ajatus siitä, että minulla on sivutolkulla ikäviä ajatuksia kirjoitettuna alas ja niihin pitäisi vielä joskus palata? Nyt kun niitä ei enää ole, ei minun tarvitse enää vatvoa niiden sivujen sisältöä tai pohtia, missä vaiheessa elämääni voisin haluta lukea vanhat päiväkirjani. Minulle niistä luopuminen oli siis ehdottomasti oikea päätös.

Lue myös: Kannattaako vanhat päiväkirjat säilyttää

Näytin vähän aikaa sitten myös, miltä vaatekaappini nykyään näyttää. Olin kuvitellut vielä postausta tehdessäni, että olen karsinut vaatekaapistani kaikki turhat vaatteet ja kaikki nuo jäljelle jääneet olisivat sellaisia, joita käyttäisin ja jotka haluaisin säästää. Hieman postauksen jälkeen olen vähitellen tajunnut, että eivät ne olleet ja reilun kolmenkymmenen vaatteen kaapin sisällöstä lähti pois vielä kolmannes.

Olin säästänyt juhlamekkoja, joita en oikeasti käyttänyt. Neuletta, joka ei enää istunut kuten ennen ja mekkoja, joissa minulla ei enää ollut hyvä olla. Olin myös säästänyt paitaa ja hametta, jotka näin mielessäni päälläni täydellisinä, mutta jotka päällä en todellisuudessa tuntenut koskaan oloani täysin mukavaksi. Yhdet hosut puristivat ja saivat aikaan epämukavan olon.

Yksi hame oli mielestäni täydellinen, mutta siitä huolimatta se oli ollut komerossani neljä vuotta, joiden aikana olin käyttänyt sitä kerran. Edes nyt, kun olin kesällä päättänyt käyttää vaatekaappini sisältöä testatakseni, pidinkö vaatteistani oikeasti, se ei ollut saanut käyttövuoroa, sillä aina sen päälle vetäessä tunsin, ettei minulla ollutkaan siinä hyvä olo ja riisuin sen.

Lue myös: Minimalistin vaatekaappi – kaikki vaatteeni

Ostolakossa Virve Fredman minimalismi tavaroiden vähentäminen

Olen laittanut eteenpäin useita kassillisia kosmetiikkaa, tehnyt useita reissuja paikalliseen hyväntekeväisyyskauppaan tavaroita sinne raahaten ja myynyt juttuja netissä. Olen siirtänyt digimuotoon lisää muistona säilytettyjä papereita ja voinut loupua lähes kaikista säästämistäni papereista.

Olen puuhannut viimepäivät aktiivisesti vanhasta blogiosoitteesta uudelle pohjalle muuttaneen blogin kanssa ja selannut sen myötä myös vanhoja postauksia. On ollut hauskaa huomata, kuinka niissä on jo noin kymmenen vuoden ajan toistunut huokaileva ja haaveileva ajatus elämästä, joka mahtuisi yhteen tai kahteen matkalaukkuun, mutta silti vasta nyt alan päästä siihen tilanteeseen.

Aiemmin olin huomattavasti kiintyneempi tavaroihini eikä ajatus niistä luopumisesta ole tuntunut realistiselta, sillä olen edelleen halunnut tavaroita ja himoinnut uusia juttuja. Varsinkin viimeaikoina kiintymykseni tavaroita kohtaan on kuitenkin muuttunut paljon ja aivan erityisesti juuri noiden yllä kuvaamieni juttujen myötä.

Tärkeimmät tavarani ovat tällä hetkellä käytännön tavaroita, joiden hajoamista tai katoamista kiroaisin, sillä ne helpottavat arkeani niin paljon, mutta mitkään niistä eivät ole korvaamattomia. Elämäni sujuu helpoiten, kun minulla on käytössä kännykkä ja läppäri, mutta jos niille käy jotain, on ne mahdollista korvata uusilla. Minulla ei niinkään ole siis kiintymyssuhdetta juuri noihin nimenomaisiin omistamiini tavaroihini.

Lue myös: Tavaroiden karsimiseen liittyvät syyllisyyden tunteet

Tietenkään en haluaisi, että vaikkapa vihkisormukseni katoaisi ja on kaunis ajatus, että se sama sormus on minulla läpi vuosien, mutta juuri nyt en koe katastrofiksi, jos se nimenomainen sormus pitäisi jostain syystä korvata joskus toisella. Pitäisin varmasti siitä toisestakin sormuksesta enkä ole naimisissa sen sormuksen kanssa vaan mieheni.

Jatkan tavaroiden vähentämistä vielä sitä mukaa, kun se tuntuu hyvältä ja tajuan, ettei joku juttu ole tarpeellinen. Kosmetiikan määrä on vähentynyt radikaalisti, mutta vaikka haaveilenkin pienestä ja kompaktista kokoelmasta, omistan tällä hetkellä vielä paljon juttuja, joista en suoraan sanottuna raaski luopua, kun kuitenkin haluan käyttää niitä.

Uskon, että kun ensivuoden puolella lähdemme mieheni kanssa Aasiaan, ovat tavaramme jo luonnostaan siihen mennessä vähentyneet niin, ettei monenkaan jutun uudelleensijoittamista tarvitse enää miettiä. Tavaroiden vähentäminen on tuntunut todella mielenkiintoiselta seikkailulta omaan mieleen ja se seikkailu tulee varmasti jatkumaan yhä edelleen ajatusten ja näkemysten muokkautuessa.

Lue myös: Viimeisin päähänpisto – omaisuus reppuun ja kohti Aasiaa!

Ostolakossa Virve Fredman minimalismi tavaroiden vähentäminen

Onko joku muu huomannut suhteensa tavaroihin muuttuneen tavaroiden vähentämisen myötä?

 

13 kommenttia artikkeliin ”Tavaroiden vähentäminen on muuttanut suhdettani tavaroihin”

  1. Mä vielä etin omaa sisäistä minimalistia. Tälläkin hetkellä kolmella tasolla on tavaraa, jotka ”tulisi” säästää, mutta niille ei hitto vieköön ole mitään omaa paikkaa 😀 Haluisin vaan sen verran tavaraa, että jokaiselle löytyis se oma paikka. Hattu/huivi/lapanen laatikossa kyllä olis tavaroita joita oon kuvitellut että on nätit ja että vähintäänkin jotain asukuvausta varten pukisin, mutta en oo kertaakaan pukenu. Esimerkiksi korvaläpät on tyylikkäät, mutta ei paljoa auta talvella kun tuuli puhaltaa. Ei ne läpät oikeesti lämmitä 😀

  2. No niin, osprey on näköjään jo hankittu! Fantasiaminä konsepti oli minulle iso oivallus. Karsiminen vaatii paljon työtä ja pitäisi varmaan jo aloittaa vähentämisprosessi.

    • Joo, tuo uudehko malli sattui silmiini kun jälleen kerran tutkin kaupassa rinkkoja ja tunti heti minulle täydelliseltä. 🙂

      Olen ollut itse suorastaan yllättynyt, kuinka paljon työtä karsiminen vaatii nimenomaan siinä vaiheessa, kun tavaroiden ”uusi sijainti” pitää päättää ja järjestää. Toisaalta ei ihme, kun niiden tavaroiden kerryttämiseenkin on mennyt aikaa vuosia… 😀

  3. Minulle vaikein este luopumiseen on raha. Mietin paljonko tavarasta maksoin ja mikä on sen arvo nyt. Nouseeko arvo ?
    Miksi laitan kirjan myyntiin 3 eurolla enkä lahjoita sitä vain ilmaiseksi pois. Oikeesti..3 euroa ja kirja on nurkissa turhaan. Vie tilaa. Ärsyttää kun on osuu silmään.Uuvuttaa viedä sitä kirpparille ja tuoda takaisin kotiin. Tympii laittaa uudelleen ja uudelleen netti-ilmoitus. Mutta kun en raaski luopua ilman nimellistä korvausta. Miten tyhmää ! Onko täällä muita kitupiikkejä joiden on vaikea luopua ilman korvausta tai aitoa iloa; tarpeeseen lahjoitan mielelläni mutta ”kasvoton lahjoitus” esim UFF, SPR ei tuo minulle antamisen iloa. Häpeillen tämän tunnustan..ja ajatuksistanne ilahdun.

    • Minulle se oli aluksi ainakin todella vaikeaa, kun mietin vain juuri tuota tavaroiden arvoa. Sitten aloin pikkuhiljaa tajuta, että on aivan sama, mitä tavara on maksanut, sillä jos en käytä sitä, sillä ei ole mitään arvoa enkä sen nurkissa käyttämättömänä seisottamisella saa rahoilleni vastinetta. Olen myös tajunnut, että se raha on jo kerran mennyt eikä sitä tosiaan tule saamaan takaisin, joten (pienen harmittelun jälkeen aina) olen lopulta unohtanut koko tavaran ja siihen menneet rahat sitten kun olen luopunut tavarasta. Olen itse työssäkäyvä, joten vaikka raha ei todellakaan kasva puussa ajattelen, että opinpahan ainakin ja rahaa tulee kyllä lisää, vaikka niitä menneisyydessä käytettyjä euroja ei saisikaan takaisin.

      On tehnyt vähän pahaa myydä tavaroita työläästi netissä, mutta loppujen lopuksi niistä on kasvanut sitten isompi rahavirta, mikä on ollut motivoivaa. 🙂

      Täällä on omia ajatuksiani siihen, kuinka arvokkaista tavaroista raaskii luopua hieman helpommin: https://www.virvefredman.com/ostolakossa/3-auttavaa-ajatusta-arvokkaista-tavaroista-luopumiseen-minimalismi/

      • Jos tuo tavaraan uhrattu raha kovasti mietityttää, niin lahjoita tarpeettomat tavarat hyväntekeväisyyskirpputorille esim. Konttiin. Näin voit ajatella, että olet antanut käyttämäsi rahan hyväntekeväisyyteen, ei siis ole mennyt hukkaan.

    • Mä en ehkä mieti niinkään sitä paljonko oon jostain maksanut, vaan paljonko siitä voisi vielä saada.. Juuri viime viikonloppuna laitoin ISON laatikollisen kenkiä varastosta myyntiin, nää oli niitä jotka oli jo 2,5v sitten läpäisseet 500km muuttoseulan läpi (hidasta vähentämistä kenkien suhteen siis selvästi..). Mutta siinä mietittiin just miehen kanssa, et onko mitään järkeä puhdistaa, lajitella, kuvailla, tehdä ilmoitukset toriin jne joidenkin parin euron kenkien takia. Sit kun joku ne ostaa, niin vielä sopia kaupat, pakata kengät, viedä ne postiin jnejne. Ja kun kuitenkin suurin osa kengistä jää myymättä ja siellä ne taas varastossa odottaa uutta omistajaa.

      Ja mä voisin kyllä kans mielellään lahjoittaa ’tarpeeseen jonka voin itse todentaa’, tai sitten jollekin tutulle antaa oikein mielellään ilmaiseksikin. Mutta juuri nuo ’kasvottomat lahjoitukset’ ei saa yhtään hyvää mieltä itselle. Muuton yhteydessä vein lopulta autollisen tavaraa Hopelle.

    • Asiaa voi ajatella niinkin, että omalla ajalla ja vaivannäölläkin on arvo! Mikä sun tuntipalkka tulee olemaan, jos lopulta saatkin sen kirjan myytyä kolmella eurolla? 😉 Minäkin kokeilin itsepalvelukirppistä ja paria myynti- ja vaihtopalstaa. Mutta pian totesin, ettei ne muutamat eurot tai kahvipaketit mitenkään korvaa mulle hukkaamaani vapaa-aikaa: tavaroiden kuvaamista, hinnoittelua, somessa päivystämistä, säätämistä, hakujen sopimista, kirppispöydän järjestämistä jne. Etenkin kun en näistä erityisesti nauti! Nykyään olen siis suorastaan kiitollinen siitä, miten helposti pääsen kamoistani eroon viemällä ne Konttiin. Oon myös oppinut pikkuhiljaa sitä ”kasvotonta” auttamisen iloa… joku voi mun ansiostani ilahtua hyvästä kirppislöydöstä, ja SPR:n tienaamat rahatkin menee johonkin hyödylliseen.

      Toki jos on akuutti rahapula ja jokainen euro merkkaa, niin asiaa ei ehkä voi ajatella näin. Mutta ainakin monella työssäkäyvällä on vapaa-aika se arvokkain asia, jota ei kannata käyttää epämieluisiin hommiin ihan muutaman euron takia. Ja jos vapautuvaa aikaa käyttää vaikka leipomiseen tai edullisen kotiruuan tekemiseen, niin se on taas omalla laillaan säästöä jostain muusta!

  4. Olen seurannut kirjoituksiasi ehkä nyt vuoden ja KIITOS näistä minimalismi-postauksista. Hetken ehdin pelästyä että loppuuko nämä kokonaan kun aloitte tekemään videoita, mutta onneksi ei! En jotenkin osaa seurata vlogeja. Tänne tullessani aina odotan olisiko tullut uusi minimalismipostaus 🙂

    Oma tavaroihin suhtautuminen on myös muuttunut kuin itsekseen tässä kirjoituksiasi lueskellessani. Aika vähän minulla on ollut tavaraa aina, mutta monia oivalluksia olen silti saanut, ja paljon olen pohtinut asioita. Elämä on niin paljon kevyempää kun on sopivasti tavaraa!

    Onnea vielä uuteen blogikotiin!

  5. Itsekin olen jo monta vuotta vähentänyt tavaroita, mutta nyt on jo pitkään junnannut paikoillaan, vaikka tiedän, että ”tämä ei ole vielä tässä” ja haluan saada tavarat vieläkin vähemmäksi. Pitäisi saada omallakin kohdalla joku tuollainen ”lukko” auki tiettyjen tavaroiden kohdalla.

    Kiitos näistä postauksista, pelkästään niiden ja kommenttienkin lukeminen on tietyllä tavalla vapauttavaa ja inspiroivaa!

    • Ihana kuulla, että näistä on ollut inspiraatioksi! Minulle itsellenikin on ollut suurta inspiraatiota seurata muiden tavaroiden raivausta ja sen kautta on sitten saanut hyviä ahaa-elämyksiä ja havaintoja, jotka tuovat helpotusta niihin omiin ”jumeihin”. Ehkä se on jotenkin ollut se, että kun muutkin ovat kertoneet, että elämästä on selvinnyt ihan ongelmitta ilman jotakin, mistä itse ei ole uskaltanut luopua. 🙂

  6. Moi Virve 😊 Ja sorry tyhmä kysymys, mutta mitä pitäisi siis tehdä, jos haluaa saada aina tiedon sun uusimmasta blogi postauksesta täällä sun ikiomalla basella?
    Tahtoo kuulla vars K-& J-Beauty arvostelut mahd. pian 😘

    • Ihana, että haluat saada tiedot uusimmista postauksista! <3

      Blogia voi seurata esimerkiksi näiden kanavien kautta:
      - Facebook: Jos tykkäät sivusta, saat Facebookin feediin aina julkaisuni. Pyrin päivittämään Faceen aina kun olen julkaissut uuden postauksen.
      Bloglovin’ : Blogia voi seurata Bloglovin’-sivuston kautta
      Blogit.fi: Blogit.fi-sivustolle päivittyvät myös uusimmat postaukseni.

      Toivottavasti näistä löytyy joku hyvä tapa seurata blogia. 🙂

Jätä kommentti