Aina joskus täytyy pohtia, pitäisikö olla hyvä myyjä ja myydä vai hyvä ihminen ja olla myymättä.
Tai ainakin lähes kaikki oli myyty, mutta hyllystä löytyi vielä kaksi kappaletta Gaultierin Madamen EdT -pakkauksia. Tuoksuasioista ei todellakaan voi kiistellä (ja toki eri tuoksujen myynti vaihtelee Suomessakin jopa paikkakunnittainkin), mutta se tosiasia, ettei paketti ollut vieläkään myyty kertoo varmasti hyvin paljon sen suosiosta. Lisäksi tuoksu ei kaikessa saippuaisuudessaan ole mielestäni ollenkaan sellainen hieno ja ylellinen tuoksu, jonka tyylikäs 5-kymppinen rouva tahtoisi lahjapaketistaan paljastuvan. Ei varsinkaan, kun tämän vuoden lahjapakkauksen kantta koristivat jouluvalot (joulukuusen ja joulutähden kera), jotka sai oikein laitettua palamaan…
Mies kuitenkin kykeni näkemään pakkauksen ihan hyvin, joten saatoin samantien aloittaa kertomalla, että pakkauksia tuli tosiaan yleensä myyntiin vaan jouluksi ja pahoittelemalla, ettei meillä valitettavasti enää ollut jäljellä kuin yhtä tuoksupakkausta. Samalla annoin tuoksun tikussa miehelle tuoksuteltavaksi ja näytin pakkausta. Mietin jo valmiiksi, mitä lähtisin miehelle myymään, kun hän tyrmäisi tämän vaihtoehdon. Tuoksupuolelta voisin ehdottaa Lancomen Hypnose Sensesiä tai jos oikein kiperäksi menee, niin vaniljaista Kenzon Amouria (tätä on niin helppo saada miehet ostamaan), toisaalta Kings & Queensin Mango suihkugeeli ja vartalovoi yhdistettynä johonkin kivaan voisi myös olla mukava pakkaus…
Valitettavasti suunnitteluni kuitenkin keskeytti miehen kamalaakin kamalampi lause: ”Joo, pistä tää pakettiin.” Mieleni teki sanoa, että ”Enkä pistä, vaimosihan itkee kun saa tämän! Voisin ehdottaa niin paljon parempaa sinulle!” Mies kuitenkin jatkoi tyytyväisenä, kuinka ehdottoman mukavaa on antaa nimenomaan tuoksupakkaus eikä mitään pelkkää tuoksua ja että hän on hyvin tyytyväinen, että tällainen vielä löytyi.
En raaskinut sanoa mitään. Hymyilin, paketoin 69 euron pakkauksen ja annoin miehen lähteä lahja kädessä kotiin. Toivotaan, että vaimo tykkää tuoksusta.
Aina välillä tulee eteen sellaisia tilanteita, joissa tekisi mieli sanoa asiakkaalle, että älä hullu osta. Mutta aina ei vaan voi.
Joku aika sitten asiakas tuli luokseni ja kertoi tarvitsevansa huultenrajauskynän. Hän näytti suuntaa antavasti edessämme olevista huulipunista, kuinka hän yleensä käyttää luumunväristä huulipunaa, joten aloin sitten etsimään siihen mätsääviä huultenrajauskyniä. Mikään näyttämistäni ei kuitenkaan ollut sopiva. Tämä nimittäin johtui siitä, että hän kuulemma tykkäsi antaa punalleen lämpöä käyttämällä punaruskeaa rajausta. Jep. No, onneksi hän itse löysi sopivan.
Seuraavaksi hän halusi harmaan huulikiillon, jolla voisi antaa vähän valoa huulimeikkiinsä laittamalla sitä keskelle huulia. Harmaata nyt en todellakaan löytänyt, mutta ehdottelin sävyjä, joita voisi luumunsävyisten punien kanssa käyttää samaa efektiä tuomassa. Ei, ei ja ei, mikään ei ollut sopiva. Ei ennen kuin löytyi kiva persikkainen sävy. (Hänen toimestaan!) Jep, sitä sitten täplä siihen keskelle huulia luumunvärisen huulipunan ja punaruskean rajauskynän kaveriksi. Onnea ja menestystä.
Kävelin asiakkaan kanssa kassalle, rahastin hänen lähes 40 euron ostoksensa ja kiitin. En taaskaan vaan voinut sanoa, että ”et sinä ihan tosi voi käyttää tuollaisia”.
Ihan kaikkea en tosin suostu myymään ja välillä jopa lähes kinaan asiakkaiden kanssa.
Eniten kinaa aiheuttaa ehkä meikkivoiteiden valinta. Mikä siinä on, ettei meikkivoidetta vaan voi valitan oikean sävyisenä ja lisätä sitä sävyä sitten vaikka aurinkopuuterilla?! Miksi kalpean suomalaisen naisen on saatava laittaa kasvoilleen viisi astetta liian tummaa meikkivoidetta ”kun minä tätä kuitenkin häivyttelen sitten”? Sanon yleensä ihan rehellisesti, että jos otat tämän sävyn, on sinulla vain rumat raidat leukaperissä eikä tuote tee mitään hyödyllistä ihollesi. Välillä tarvitaan kovia sanoja.
Hankalimpia kovat sanat ovat toki silloin, kun asiakkaalla on ollut joku tietty tuote tai meikkaustapa käytössä jo vuosia. Silloin ei aina voi sanoa, että älä hyvä ihminen tee noin ilman, että toinen loukkaantuu verisesti. Tai ehkä voisin, jos minulla olisi ikää ainakin kymmenen vuotta enemmän. Ilkeä pikkutyttö kun saa toiset vain kiukkuiseksi.
Vielä yksi tapaus.
Aikuinen, meikkaamaton, pullealuominen ja hentoripsinen asiakas tuli hakemaan ”jotain vaaleaa tohon luomille avaamaan katsetta”. Näytin sitten vaaleahkoja luomivärejä, mutta asiakas kertoi, että hänelle oli kerran laitettu vaaleaa kynää silmiin ja se heti avasi ja kirkasti hänen katsettaan. Hoksasin, että hän ilmeisesti tarkoitti vaaleaa kajalia ja näytin silmämeikkikynät. Mietin jo mielessäni, kuinka kohta veisin hänet IsaDoran hyllylle ja esittelisin Blondie-sävyisen Inliner Kajal-kynän, joka avaisi heti katsetta, muttei erottuisi selkeänä meikkinä.
Silmämeikkikynät olivat juuri se, mitä hän tarkoitti, mutta ei suinkaan sisärajauksina, vaan ihan vaan yksinään yläluomelle rajauksena vedettynä. ”Kun se näytti niin hienolta, kun hänelle laitettiin sillä lailla kerran!”
Mitä tuohon voi sanoa? Ei ainakaan ”Ei varmasti ole näyttänyt!”. Kerroin hänelle kuitenkin, että kynä toimii loistavasti myös sisärajauksissa ja avaa ja kirkastaa katsetta niin käytettynä vielä paremmin. Asiakas ei kuitenkaan innostunut ehdotuksestani liiemmin ja niin minä sitten myin hänelle kirkkaan valkoisen kynän, jotta hän voisi tehdä sillä hölmöjä juttujaan.
Toki myyjän täytyy myös tehdä myyntiä. Tämän vuoksi te esimerkiksi saatte täältä minulta paljon parempia vastauksia verrattuna siihen, että tulisitte työpaikalleni esittämään kysymyksiänne. Minä kun en täällä myy mitään enkä saa rahaa tästä, joten voin suositella ja olla suosittelematta ihan mitä tahansa.
Täällä voin sanoa, että älä hullu osta sitä Lancomen/Diorin/Clarinsin tuotetta vaan osta mielummin Pirkka, sillä sen sisältö on paljon parempi. Tai ettei tuotteessa X ole mitään maksamisen arvoista. Töissä olen kuitenkin töissä ja myyntiä edistämässä ja vaikka yritänkin ehdottomasti pysyä rehellisenä ja totuudenmukaisena, en vaan voi ladella mielipiteitäni samalla lailla. Enkä varsinkaan kehottaa, että älä osta meiltä tuota kabukia, saat tuolla hinnalla paljon paremman tuolta naapurista.
Toki voin aina kertoa oman työpaikkani tuotteista sen parhaan, mutta vaikka kuinka tietäisin vieläkin paremman, jostain muualta, en vaan voi kertoa sitä työpaikallani. Täällä voin ylistää Body Shopin hamppukäsivoiteen olevan parasta mahdollista käsivoidetta maailmassa, mutta työpaikallani kerron Lumenen käsivoiteen olevan sitä, sillä se on myymistäni tuotteista paras.
Toki välillä on pakko kehottaa asiakasta hakemaan apteekista näyte vaikkapa Louis Widmerin silmänympärysvoiteesta, jos Cliniquen All About Eyes Richkään ei ole tuntunut toimivan, sillä sen verran rehellisenä tahdon ehdottomasti pysyä, että voin seistä sanojeni takana. Jos olen sitä mieltä, että joku tietty tuote on ehdottomasti liikkeemme paras jossain tietyssä kategoriassa eikä asiakas ole siitäkään tykännyt, saatan vinkata jostain muusta muualta saatavasta tuotteesta sen sijaan, että alkaisin tarjoamaan muita, omasta mielestäni huonompia vaihtoehtoja ihan vaan myynnin vuoksi.
Ja niin: Kollegani on haukuttu pystyyn tietämättömäksi moukaksi, kun hän ei suostunut myymään peitepuikkoa silmän valkuaisessa näkyvään katkenneeseen verisuoneen. Kyllä muutkin kuulemma sitä siihen käyttävät, oli äkäinen vastaus. Ja onpahan muuten myös voidemainen deodorantti jouduttu kieltäytymään myymästä kasvovoiteena, vaikka tuote kuinka oli asiakkaalle tuossa tarkoituksessa tuttu…
Päivän kysymys kuuluukin seuraavasti:
Millaisissa tilanteissa te toivotte kosmetiikkamyyjän olevan rehellinen ja suorasanainen?
PS. Lisäisin vielä, että on toki ihan eri asia myydä asiakkaalle väärä tuote kuin antaa asiakkaan ostaa väärä tuote. Oma omatuntoni ei ainakaan antaisi myydä väärää tuotetta, mutta ongelma on lähinnä, saako asiakkaan antaa ostaa väärää tuotetta?
Myyjän pitää olla rehellinen sillon jos asiakas sanoo että kerro oma mielipitees! Vaikee juttu en osaa sanoa.. Tietenkin ite haluaisin että myyjää neuvoo jos teen jotain väärin, mutta jos kyseessä on jääräpäinen asiakas on se ihan eri juttu..
Tuttuja tilanteita, myyjän tulisi ajatella että nyt myydään ja myydään että liike menestyy ja ylemmät tahot taputtavat selkään mutta entäs juuri tuo niin sanottu "moraalinen puoli"? Asiakas katsoo tuotetta x mikä on mielestäsi aivan kamala/susi/ei sovi tälle jne. Tuotehan pitäisi myydä, saada rahat kilahtamaan kassaan ja asiakas hymyillen ulos.
Yleensä noissa tilanteissa yritän ohjata asiakkaan hienovaraisesti "paremmille" apajille, mutta minkäs teet kun asiakas keksii että tämä on JUST MUA mä otan NÄMÄ. Yritäppä siinä nätisti sanoa että joo sori mutta rouvan takapuoli tursuaa ulos noista farkuista – miten olisi isompi koko tai toinen malli?
On eri asia olla hyvä myyjä kuin hyvä asiakaspalvelija, itse olen joissakin tilanteissa "huono" myyjä mutta hyvä asiakaspalvelija (saatan neuvoa esim asiakkaan kilpailevaan yritykseen).
—–
Kosmetiikkamyyjältä odotan aina rehellistä mielipidettä, varsinkin jos itse on epävarma miltä vaikkapa se meikkivoide näyttää niin en haluaisi että ammattilainen (=myyjä) alkaa siihen vielä tekokehumaan päälle jos se oikeasti näyttääkin kamalalta.
Erään kosmetiikkamyyjä suositteli minulle kerran peittävää meikkivoidetta (ihoni on hyvin vaalea ja suht hyväkuntoinen), "jotta saataisiin noita sinun pisamia vähän piilompaan ja iho tasaisemman sävyiseksi". Lähdin kaupasta samantien ulos :D.
Asiakaspalvelutyön kauhuja 😀 Voin vain kuvitella miten sisälläni voisi kihistä tuollaisessa tilanteessa 🙂
Nyt kun sanon, niin toivoisin tietysti myyjän olevan minulle rehellinen ihan kaikissa tilanteissa. En tosin tiedä, miten reagoisin sitten tosipaikan tullen 😉
Myyjät ne kyllä yrittävät yleensä myydä liian tummia meikkivoiteita. Kerran myös pyysin näytteen kosteuttavasta meikkivoiteesta, vaikka myyjän mielestä ihoni oli rasvoittuva ja se tuntui häntä hymyilyttävän – olen kuitenkin havainnut ettei sillä ole rasvoittumisen kannalta niin merkitystä onko meikkivoide kuivattava vai kosteuttava.
Yleensä tulee hyvä vaikutelma myyjästä (ja kaupasta) joka suosittelee muidenkin paikkojen hyviä tuotteita. Koen siis silloin palvelun erityisen hyväksi, koska myyjällä ei ole vain oma lehmä ojassa vaan haluaa oikeasti auttaa asiakasta.
Myyjän rehellisyys on ihaltavaa! 🙂 Itse olen usein kysynyt myyjän mielipidettä esim. punaisen huulipunan sävyvalinnassa (neutraali vai viileä jne.) ja olen saanut vastaukseksi hyminää. On mukavaa jos ammattilainen sanoo suoraan mielipiteensä.
Harvassa ovat myös kosmetiikkamyyjät, jotka myöntävät iholleni sopivia vaaleita meikkivoiteita olevan harvassa. "Tää tuo mukavasti väriä sun kasvoille" on se viimeinen yritys myydä liian tumma meikkivoide 😀
Sinä kyllä kuulostat ammattimaiselta myyjältä 🙂
Toivon, että myyjä on rehellinen silloin, kun olen menossa pahasti metsään tai en selvästi huomaa jotain asiaa tuotteessa. Mun mielestä on ihan myyjänäkin parempi aina yrittää löytää asiakkaalle parhaiten sopiva tuote, vaikkei sitä omissa valikoimissa oliskaan. Toi sun käsivoide-esimerkki oli hyvä ja tollasessa tilanteessa on ihan ok suositella sitä lumenea. Jos taas etsisin pikakuivattajaa, niin suuttuisin taatusti jos jälkikäteen huomaisin että mulle olis myyty tavallinen päällyslakka. Se, että myyjä voi joskus ohjata asiakkaan kilpailijallekin, on kokonaisvaltaista asiakaspalvelua ja varmasti parempi yritykselle kuin että myisi asiakkaalle väärän tuotteen tai ei antaisi mitään neuvoja.
Minä mielelläni kysyn myyjältä neuvoa sävyjen valinnassa, yhtä lailla meikkivoiteen kuin luomivärin valinnassa. Siinä toivoisin myyjän olevan rehellinen. Kyllä sen joskus kosmetiikkamyyjästä aistii, että nyt yritetään tyrkyttää vain mahdollisimman kallista eikä suinkaan sitä parasta tuotetta. Saatteko te muuten hyvästä myynnistä lisäpalkkiota, vai onko tuntipalkka vakio?
Itse teen marketissa kassamyyjän sijaisuuksia. Kerran iäkäs herrasmies toi kassalle RFSU:n liukuvoiteen ja tiedusteli että onko tämä nyt sellaista hajustamatonta käsirasvaa mitä vaimo oli pyytänyt…
Kyllä mä ainakin odotan kosmetiikka myyjältä just sitä rehellistä mielipidettä enkä mitään että joo toi on hyvä! Ite en ainakaan suuttuis jos myyjä sanois että ei toi oo hyvä ku kokeile tätä 😀
Tämä kysymys ei liity mitenkään tähän aiheiseen, mutta voisitko joskus tehdä postausta Suomessa saatavista eläimillä testaamattomasta kosmetiikasta? 🙂
Olen ihan samaa mieltä kuin 11.3. klo 16:29 kirjoittanut anonyymi – se, että myyjä "uskaltaa" suositella jotain, mitä ei omasta liikkeestä löydy tekee niin hyvän vaikutuksen, että asioin mieluiten jatkossakin tämän myyjän liikkeessä. Tulee tosiaan sellainen olo, että myyjä ihan oikeasti haluaa auttaa eikä vaan mieti oman liikkeen myyntiä.
Mielestäni myyjän tulee olla ennen kaikkea asiakaslähtöinen, eli suositella myös muiden kauppojen tuotteita, jos uskoo niiden toimivan paremmin. Uskon, että pitkällä aikavälillä tämä on sitä paitsi paljon kannattavampaa liiketoimintaa, sillä aidolla asiakaslähtöisyydellä luodaan uskollisia ja pysyviä asiakassuhteita.
Tietenkään kaikkea ei voi sanoa ääneen tai esimerkiksi haukkua jotain oman kaupan tuotetta pystyyn, mutta asiallisesti voi mielestäni sanoa, että "en menisi suosittelemaan sinulle tätä tuotetta" tms.
Hei! Huomattuani sun kosmetiikkamäärän, mua rupes kauheesti kiinnostamaan, missä mahdut säilyttämään noita? Kun luultavasti tollanen määrä vie tilaa, niin voisit vaikkapa esitellä joskus sitäkin asiaa, kun näytit jo pakkauspahvienkin säilyttämisen :).
Tosi kiva blogi muuten?
Joskus nämä esim. tuoksuasiat ovat hauskoja… Olen todella nirso tuoksujen suhteen, ja kerran ostoksilla ollessani meinasin saada Sokoksen hajustepuolen ihmisen epätoivon partaalle, kun pyysin "raikasta" tuoksua, ja joku hänen esittelemänsä tuote oli minun mielestäni tunkkainen. Raukkaparka parahti, että "Mutta kun ei tätä raikkaampaa OLE". Tuoksuissa luotan omaan nenääni. (käytän nykyään DKNY:n Be Deliciousia)
Mutta olisi kiva tosiaan saada se aito mielipide esim. väreistä. Itse en millään osaisi ostaa jotain oman mukavuusalueen (neutraalit värit) ulkopuolelta, mutta jos sellaista suositellaan, niin koitan mielelläni. Ja sitten juuri se, että osattaisiin neuvoa muiltakin kuin vain siltä yhdeltä merkiltä sitä kalleinta tuotetta – joka usein oli opiskelijalle vaikea pala purra. Anteeksi vain, mutta mulla ei ole varaa maksaa pariakymppiä ripsarista.
Itse olen sen verran epävarma kosmetiikkaostoksissani, että autan kyllä mielelläni myyjää valitsemaan mulle oikean tuotteen, ja jos olen katselemassa jotain tiettyä tuotetta niin kertomaan jos pitäisi jotain toista tuotetta sopivampana.
Toki on pari juttua, mihin ei kyllä myyjän tarvitse puuttua, kuten vaikka kynsilakan sävy tai hajuvesi 😀
Mutta pari tuotetta on kyllä ostettu ihan sun avustuksella kaupassa ja palvelu on ollut juuri täydellistä.
Tosi hyvä kirjoitus..! Vaan minäpä olen ihan oikeasti suositellut joillekin asiakkaille sitä "naapurin kabukia" kun heillä ei ole ollut varaa meidän myymäämme. En halua suositella meiltä halvempaa vaihtoehtoa jos/kun se oikeasti on huono, sillä uskon samaan mitä muutama muukin tuossa kommentoi, että kaikkein parasta palvelua on se, jos myyjä voi asiakkaan parasta ajatellen suositella kilpailijan tuotetta. Jos myyn kelvottoman siveltimen ja vakuutan sen toimivuutta, ei asiakas varmasti enää palaa liikkeeseen.
Muuten, tuli tuosta valkoisesta kynärajauksesta mieleen entinen luokkakaverini kansanopistossa. Hänellä oli vain yksi ainoa meikkityyli, ja se oli nimenomaan valkoinen kynärajaus yläluomella. Oli sitten baariin meno tai koulupäivä kyseessä, hohti ripsirajassa valkoinen viiva. 🙂 Kyllä se vaan näytti oudolta, ei voi muuta sanoa. Ja kyseessä oli siis todella sievä tyttö jolla muuten oli vaatteet ja tyyli viimeisen päälle.
En oikeastaan tarvitse myyjää kuin rahastamiseen ja jos tuote pitää laatikosta etsiä, joten toivon myyjiä jotka jättävät rauhaan! Meille on jostain syystä pesiytynyt liikaa kosmetiikkamyyjiä (Sokos) kun nykyään saa juosta niitä karkuun. Ennen kerkesi testata muutaman huulipunan ennenkuin tultiin seisomaan viereen.
Kyllä mäkin toivoisin myyjän olevan aina rehellinen ja suorasanainen. Juuri muuten olin hankkimassa elämäni ensimmäistä kulmakynää, kun vuosia olen käyttänyt seppälän vaaleanruskeaa kajalia täydentämään näitä haituvia. Olisin silloin kaivannut myyjältä henkilökohtaisempaa otetta ja odotin hänen ensin katsovan hiusteni sävyä ja kulmieni mallia.
Minulla kun on sellaiset uunoturhapurot, eli alku on vahva, mutta loppusiipi olematon ja hyvin harva. Ajattelin että myyjä olisi näyttänyt sopivan sävyisen kynän jolla lisätä volyymiä kaljuihin kohtiin ja sitten jotain vahaa millä kiinnittää koko paketti. Hän vain ohjasi minut Lumenen hyllylle kun olin maininnut että heiltä varmaan löytyisi sopiva sävy. Päädyin sitten omatoimisesti ostamaan kyseisen merkin kulmavahan kun en kokenut saavani myyjältä tarpeeksi neuvoja.
Myyjän työ on kyllä haastavaa, etenkin jos asiakas ei saa sanottua mitä tuotetta ja millaisilla ominaisuuksilla sen haluaisi, tottakai hän turhautuu kun myyjä suosittelee ihan erilaisia tuotteita joihin sitten vastaa: "Ei, ei, ei, en minä tuollaista halua!"
Ehkä tästä oli kyse myös kulmakynäni hankintaepisodissa.
Sillehän taas ei voi mitään jos asiakas jääräpäisesti haluaa hankkia sopimattoman tuotteen ja sutia huuliinsa kamalan väriyhdistelmän. Ei vaikka olisi perustellen maininnut että tämänsävyinen rajauskynä toimii tähän huulipunaan koska ovat samasta sävymaailmasta, kun taas tuo antaa huulipunalle tunkkaisen sävyn. Tai että voidemaista deodoranttia ei kannattaisi käyttää kasvoille kun tietyt ainesosat on liian tujuja ja kuivattavia.
Musta se on ammattimaisinta jos pystyy suosittelemaan myös muiden liikkeiden tuotteita. Erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa on jo kokeiltu oman liikkeen tuotevalikoiman parhaimpia eikä apua löydy.
Silloin kun olen itse hartaudella etsimässä jotain tuotetta, ottaisin mielelläni vastaan suositukset vaikka tuotteen joutuisikin silloin hakemaan naapuriliikkeestä. Itse ainakin pettyisin jos minulle on myyty jotain ihan kivaa tuotetta vaikka saisin samalla hinnalla tai edullisemmin paljon parempaa muualta.
Jos taas olen määrätietoisesti tullut tavarataloon X hakemaan jotain hyvää käsivoidetta pyytäen myyjältä apua, minulle riittää tieto siitä että tuosta hyllystä löytyvä Lumene toimii todella hyvin.
joissakin asioissa olisi kiva, jos myyjä olisi rehellinen ja toisissa ei. tajuan kyllä että myyjän pitää suositella oman liikkeensä tuotteita, mutta kuinkahan hyödyllistä se pidemmän päälle on, jos myyjä myy huonosti sopivan tuotteen ja asiakkaalta menee luottamus kyseiseen liikkeeseen?
joissain jutuissa olisi kiva kuulla myyjän mielipide, toisissa ei 😀 jos kyseessä on makuasia, en todellakaan halua kuulla mitä mieltä joku muu on. haluaisin kyllä että estettäisiin, jos olisin laittamassa dödöä naamaan ja peitepuikkoa silmään 😀 mutta esim. neuvominen siinä minkä sävyinen kulmakynä sopii niin eijeijei.
Tuo on hyvin totta tuo hyvän myyjän ja hyvän asiakaspalvelijan ero, muutenkin kuin kosmetiikan saralla. Itse muinoin aikana, kun dvd't oli vasta yleistymässä, olin töissä yhden suositun lapsiperhekohteen myymälässä, missä meillä oli myös videokasetteja. Kerran sitten pari amerikkalaista turistia katseli muutamaa englanninkielistä videota kiinnostuneesti ja kysyi niistä jotain. Minä sitten kerroin samalla, että ne toimivat vain jos heidän videonsa tukevat myös eurooppalaista formaattia (pal vs. ntsc). Tämä pariskunta ei tällaisesta teknologisesta yksityiskohdasta ollut koskaan kuullutkaan, joten lopulta tulimme yhdessä siihen tulokseen ettei ehkä kannata ottaa riskiä suhteellisen hintavan tuotteen kanssa, joka todennäköisemmin ei toimisi kotosalla.
Joku työ"kavereista" raportoi keskustelun meidän esimiehelle, joka päätti huutaa asiasta minulle. Olisi kuulemma pitänyt ehdottomasti myydä, kun ei ne enää kotoa käsin olisi kumminkaan jaksanut asiasta valittaa. Siinähän huusi, minä informoin asiasta kyllä myös tulevia amerikkalaisia asiakkaita… Eli täällä kannatetaan rehellisyyttä, ainakin sillon kun asiakkaalle saattaa tulla kurja mieli myöhemmin. Jos itse väkisin haluaa ostaa täysin pöljän ja väärän tuotteen, sillehän ei sit voi mitään… 😉
Tuon takia yritän pysytellä pois myyntihommista, sillä joko sanoisin liian suoria sanoja tai ahdistuisin siitä että koko ajan pitäisi olla lipsauttelemassa pienempiä ja suurempia valeita. :O Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi on olla rehellinen kuin myydä ihan mitä tahansa ja puhua vielä täyttä peetä päälle!
Tuosta toiseen liikkeeseen ohjaamisesta tuli mieleen että se ei ole välttämättä yhtään niin huonoksi mitä ajatellaan. Itselläni on tästä kokemusta hevostarvikkeiden osalta kun kerran minut ohjattiin toiseen paikkaan ostoksille ja jopa soitettiin ja kysyttiin onko haluamaani tavaraa tässä kilailevassa myymälässä. Sen jälkeen en ole kilpailevassa paikassa kovin usein käynyt, siinä toisessa sitten taas kylläkin enemmän puhumattakaan siitä että tämä "paikka a" on saanut minulta aina hyvät maininnat jos se on tullut puheeksi.
Itse koen kosmetiikkamyyjänä ihan samanlaisia omatunnon kysymyksiä. Milloin saa sanoa, että älä herranjumala osta värinpoistoa, kun sinulla tulee valko-kelta-oranssi tukka liukuvärjättynä… Asiakkaat kun joskus ovat niin jumissa omissa kuvitelmissaan, eivätkä tahdo uskoa myyjää.. Viimeksi eilen asiakas väitti kivenkovaan, että värinpoisto tuo hänen vaaleanruskeat lapsuudenkiehkurat takaisin, kun nykyään ne olivat vetyperoksidin kuluttamat keltaiset, lähes tummanmustalla juurikasvulla. Koitin siinä selittää värinpoiston ideaa kaikella mahdollisella tavalla (esim vaatteiden valkaukseen vertailulla,omilla kokemuksilla yms), mutta hänen mielestään en halunnut hänelle vaaleanruskeaa tukkaa. Teki mieli sanoa vaikka mitä, mutta lopulta hän asteli kassalle ostamaan kollegaltani värinpoiston, vaaleanruskea tukka -haavekuvat mielessään.
Yleensä koitan olla melko rehellinen myydessäni tavaraa, mutta välillä ei vain ole mahdollista. Jos itse olen kokenut luomushampoot kaameaksi moskaksi, joka ei pese tukkaani kunnolla, en voi sanoa asiakkaalle, että "se on kamalaa, älä osta"… Saatan sanoa, että joillakin on ollut hyviä kokemuksia tästä (niinkuin työkaverillani on). Minun on myös suht helppo suositella tuotteita, joiden vastaavia tuotteita ei meiltä löydy (ne tuotteet ovat kyllä harvassa, mutta välillä tulee vastaan). Liian tummaa meikkivoidetta en kyllä myisi. Onneksi meillä on melko laajat valikoimat, että jopa vaaleista vaaleimmallekin iholle on aina löydetty sopiva meikkivoide, mutta aina se ei putoa asiakkaan hintaskaalaan.
Ihanaa pohdiskelua tässä postauksessa. Ihana blogi, kun joka ikinen kerta on jotain kivaa luettavaa. Et kirjoita pelkästään yksipuolisesti kosmetiikasta, vaan monesta muustakin kiinnostavasta asiasta, ja se saa minut palaamaan tämän blogin pariin, jopa monta kertaa päivässä. 🙂 Olet hirmu symppis!!
Toivon että myyjä on rehellinen suurimmaksi osaksi kaikessa! Jos teen tai sanon miten käytän jotakin tiettyä tuotetta ja se onkin väärä käyttötapa, (tai käyttötapa toivoo pientä hienosäätöä) toivon että myyjä sanoo siitä! Yhdyn redshiftiin, on parempi että myyjä yrittää löytää asiakkaalle sopivan tuotteen vaikkakin se sitten olisi kilpailijan luota, kuin myydä hänelle jokin oman kaupan vastaavista huonommista.
Ja toivonkin että myyjä ehdottelee uusia toimitatapoja sekä tyylejä, joita voin sitten käyttää hyväkseni ja oppia taas lisää!
oikeestaan niinkin kakspiippunen juttu että sanoisin että jos asiakas ei kehotuksesta huolimatta muuta mielipidettään esim just siitä meikkivoiteen väristä, nniin ostakoon, eihän se kuitenkaan myyjän ongelma pidemmän päälle ole, ei se omaan naamaan mene :d Ei kai kukaan jaksa loputtomiin kinata siitä väristä, jos joku tahtoo käyttää täysin vääränväristä tuotetta, niin ei kai siihen maailma kaadu 😀
Ja niissä tapauksissa itse kieltäytyisin myymästä mikäli asiakas ihan mahdottomaan tarkotukseen ostais jotain , esim just toi peitepuikko silmään, sillä sais vaan vahinkoa mahdollisesti itelleen aikaseks, niin en myis, mutta jos kyse on vaan väärästä värisävystä tai huonon sarjan, (siis myyjän omastamielestä huonon, ei niinkään tuotteena huonon ) ostamisesta kun asiakas itse haluaa, niin ostakoon 😀
On se muutenkumma että aletaan ammattilaisen kanssa kinaamaan siitä että voiko jotain tuotetta käyttää johonkin, kyllä minä amatöörinä uskon sitä kosmetiikkamyyjää, eihän mun niitä tuotteita tarvii välttämättä ostaa mitä suositellaan, mutta en silti ostais muualtakaan semmosta tuotetta mistä ammattilainen olis sanonu ettei esim. sen meikkivoiteen värisävy sopis mulle ollenkaan 😀
T:Ruu
Mä kyl tahtoisin et myyjä ois joka tilantees täysin rehellinen ja kertois sen oman ammattimaisen mielipiteen jos oisin ostamas täysin vääränlaista tuotetta itelleni!
Usein oon törmänny kuitenki sellasii myyjii, ketkä ei kerro sitä omaa mielipidettää vaa yrittää vaa myyä sitä tuotetta eikä välitä näytänkö idiootilta vai en. Tän takii yleensä kartan kaikenlaisii myyjii jokapaikas nykyään. 😀
Hihih, itse olen pari kertaa tuota kyseistä tuoksua tuoksutellut ja ihan mukavana pitänyt 😀 Mutta kyllä viisikymppiselle sopisi vähän hienostuneempi tuoksu. Tuollaisessa tilanteessa on varmasti turhauttavaa olla, mutta ajatella sitä sitten ihan vaan myyjän kantilta.
Arvostan itse myyjän rehellistä neuvontaa ja apua (:
Huh, niin, mitäpä noissa tilanteissa sitten teet…Mun mielestä toimit hyvän asiakaspalvelijan tavoin 🙂 Täällä ensimmäinen kommentoija totesikin, että hyvä myyjä ja hyvä asiakaspalvelija eivät ole täysin sama asia. Näin se on, hyvä myyjä voi olla se kovaa myyntiä tekevä, mutta jos sen tekee asiakkaiden kustannuksella niin jossain vaiheessa niin sanotusti pissii omiin tai edustamansa yrityksen muroihin.
Tiedän ja tunnen itse kosmetiikkatuotteita melko hyvin (en tosin ollenkaan niin hyvin kuin sinä!), joten yleensä en itse apuja kosmetiikkaostoksilla tarvitse. Lähinnä jos en löydä jotain tiettyä tuotetta niin saatan kysyä, missä se on. Pyrin yleensä myös ostamaan äitini kosmetiikkatuotteet tai ainakin neuvomaan niiden ostossa, mutta ainahan se ei onnistu. Valitettavasti muutaman kerran hänelle on myyty mitä sattuu 🙁 Silloin toivoisi, että myyjä olisi ennemminkin ollut hyvä asiakaspalvelija kuin hyvä myyjä, joka on saanut äitini ostamaan ties mitä "turhaa". Hän kun on sellainen hyväntahtoinen vanhempi ihminen, joka ei oikein osaa sanoa ei.
Kinkkinen juttu!
Mielestäni teit ihan oikein, asiakkaat saivat sen mitä tulivat hakemaan ja lähtivät kaikki tyytväisinä! Sehän on se pointti, tyyväiset asiakkaat! Sitten on erikseen ne asiakkaat jotka ei ihan tiedä tarkalleen mitä haluavat, nille toimii ehdotteleva tyyli ja tietenkin kannattaa perustella ehdotukset hyvin (=diplomaattisesti).
Mielestäni kosmetiikkaneuvojan tulee osata valita sanansa niin että asiakas ei koe missään vaiheessa olevansa väärässä tai että on aikaisemmin ostanut huonoja tuotteita, saati sitten että myyjä löytää asiakkaasta ns. kauneusvirheitä.
Positiivisella latauksella ja ohjaavasti!
-JohannaS
Tykkäsin tosi paljon tästä postauksesta 😀 Tälläsiä on kiva lukea. Ja onhan se ymmärrettävää että ei sitä ihan mitä tahansa pysty myyjänä sanomaan, etenkin jos sattuu olemaan nuori.
Ainakin jos ite oisin ostamassa 5 sävyy liian tummaa meikkivoidetta haluisin tietää sen =DD ja jos oon ostamassa ripsaria "koska laitan tätä kulmakarvoihin" (tää tapaus näkyi uimahallissa tänään) haluisin kuulla et myyhjä sanoo öööö hyihelvetti älä viitti =DDD aina pitää olla rehelline.
Olenkin joskus miettinyt tätä asiaa ja ajattelin tulla kysymään, mutten tohtinut kun uskoin sinun pitävän tätä liian yksityisenä asiana julkiseen blogiin. Parempi näin päin 🙂
Vaikeita tilanteita, pakko myöntää. Just nuo lakanankalpeiden pikkutyttöjen meikkivoiteet tummimmassa mahdollisessa sävyssä ja "aina mä oon tätä näin käyttänyt"-vartalovoit silmänympärysvoiteena.
Itse haluan myyjän olevan rehellinen silloin, jos olen tekemässä huonon valinnan. Tuskinpa asioisin liikkeessä sen jälkeen, jos olisin kysynyt vartalovoiteen sopivuutta tuoksuherkälle, atooppiselle iholleni ja kotona paljastuu että se tuoksuu kymmenen metrin päähän. Myös meikkivoidesävyjen ja muutenkin värien sopivuuden kanssa toivoisin rehellisyyttä.
Minä meen yleensä kosmetiikkaa myyviin kauppoihin sillä asenteella, että siellä ne asiantuntijat on ja mä en tiiä mistään mitään 😀 Paitsi rahasta, joka mulla on käytettävissä ja siitä, et mistä väreistä mä tykkään.
Stockmann Beautyssa tapahtu vuos sitten niin, että haahuilin siellä jonkun ihan randomin asian perässä ja jotenkin tuli varmaan ihonhoito puheeks. Sanoin etten käytä ikinä mitään rasvoja ja myyjä vähän kyl kauhistu 😀 Se puhu mut sitten ostamaan Biothermin paketin, jossa oli kasvovesi, joku pesuaine ja rasva.
Oon mielessäni kiitelly sitä röyhkeää myyjää, joka avoimesti kauhistu mun ihon kunnosta ja mun laiskoista tavoista, koska kyllähän mä nyt heti huomasin noitten kolmen aineen käytön jälkeen et kylläpä muuten naama kirkastu!
Saan vieläkin anonyymeiltä vähän piiskaa, et kantsisko tehä tolle iholle jotain eli oon edelleen laiska.. mutta käytän sentään lähes päivittäin ees aamusin kasvovettä ja rasvaa!
Se oli kiva myyjä ja möi mulle just sitä mitä oikeasti tarvin eikä ees mitään huonoja tuotteita!
Yks huono myyjä sattu vastaan Emotionissa, kun olin ripsariostoksilla. Olin ihan valmis ostamaan jotain ns. kalliimpaa (Lancome, Dior..) mut se oli jotenki tosi vetelän olonen ja yritti saaha mut ostamaan Lumenea! En mä siis sitä sano, etteikö Lumene ripsarina vois olla ihan ok ja kyllä mä sitä mustikkaversiota testasinki jossain vaiheessa mut ku enemmän teki mieli sillon testata jotain ihan muuta. Vai oliks tää nyt vaan sellanen tapaus, et sen myyjän mielestä Lumene pesee Lancomen ja Diorin satanolla? Kyllä mä Diorshow'n silti mieluummin nykypäivän ostaisin ku Lumenen mustikkaripsarin.
On tärkeää pysyä rehellisenä asiakkaalle, mutta jos asiakas ei anna siihen mahdollisuutta on se ymmärrettävästikin vaikeaa..
täytyy vielä se sanoa, että mielestäni on todella mukavaa ja arvostettavaa, että jaksat vastata kaikkiin tai ainakin lähes kaikkiin kommentteihisi, toisin kuin useimmat muut bloggarit !! se tekee blogin lukemisesta (jos mahdollista) vieläkin mukavampaa, kun voi luottaa siihen, että myös vastaat sinulle esitettyihin kysymyksiin 🙂
Minä ainakin toivon,että myyjä todellakin kertoo,jos tätä pärstäkerrointa vaan mitenkään saa paremman näköiseksi.Teillä yleensä on se viimeinen tieto ja taitokin.Ei tosin kaikilla,sillä minä ainakin kuulun niihin,joille aina ennen myytiin se liian tumma meikkivoide,joka kotona osoittautui sudeksi.Omistan luonnostaan jo tumman ja hyvin ruskettuvan ihon ja silti mukaani aina yleensä lähti Lola Odusogalle sopivampi väri,vaikka itse olin jo alunperin erimieltä. Minut vaan on näemmä helppoa puhua pyörryksiin.Nykyisin olen tyytyväinen oman jälkikasvuni värisilmään noissa värien valinnoissa,oli kyseessä voide tai mineraalit.Muuten tosiaan kaikki apu ja rehellinen mielipide on minun mieleeni,vinkeistä puhumattakaan.Toivottavasti osut joskus tielleni.Terkuin rouva48.
Voi kun joskus mun kohdalle sattuisi rehellinen, asiantunteva ja ilolla auttava kosmetiikkamyyjä! Tähän mennessä olen liki aina joutunut pettymään mennessäni kysymään myyjältä neuvoa. Viimeksi olin ostamassa elämäni ensimmäistä värillistä rajauskynää, kun haluaisin sellaista opetella käyttämään. Myyjä tuli tarjoamaan apuaan, ja ilolla siihen tartuin. Kerroin mitä haen, ja näytin mitä kyniä olin jo katsellut. En saanut vastaukseksi muuta kuin hyväksyvää hyminää. Kysyin kolmeen kertaan, mitä väriä hän minulle suosittelisi tai mikä sopisi silmieni/ihoni väriin jne. Eikä kertaakaan mitään oikeaa vastausta! "No sulle nyt käy mikä vain." "Kaikki on ihan nättejä." Eipä hirveästi auttanut ja oli todella turhauttavaa, mur!
Joten pointsit sulle ehdottomasti, kun jaksat ja haluat aidosti auttaa ihmisiä myyjänä! =o)
Kun ollaan asiakaspalvelutyössä niin kyllähän se on loppupeleissä se hyvä asiakaspalvelu joka parhaiten palkitsee.
Jos nimittäin "hyvänä myyjänä" myyt asiakkaalle tuotteen, joka ei oikeasti olisi hänelle paras vaihtoehto, mutta siitä saa kivasti kilahtamaan rahaa kassaan niin sittenhän siinä käy niin, että kun asiakas kotona tuotteen kokeilee ja mahdollisesti pettyy niin voi kyllä olla aika varma ettei se sama asiakas ainakaan sen saman myyjän juttusille enää tule, eikä ehkä edes ikinä enää kokeile sen kyseisen sarjan tuotteita yhden huonon kokemuksen vuoksi.
Eli jos myyjä onkin hyvä asiakaspalvelija-tyyppi ja suosittelee asiakkaalle tuotteen, joka sopisi hänelle paremmin kuin se mikä on tämän sarjan tai liikkeen "paras", mutta ei paras hänelle niin asiakas on tyytyväinen vinkistä, kiittelee yleensä suuresti ja menee ostamaan mainitun tuotteen toisesta liikkeestä. Mutta asiakas melko varmasti muistaa, että tuo myyjä auttoi häntä ja kertoi tuotteesta, joka oli hänelle juuri sopiva ja saattaa tulla saman myyjän juttusille myöhemmin jonkun toisen tuotteen perässä ja ostaa sitten häneltä 🙂
Tällaisen esimerkin sain juuri kuulla ennen huonekaluja myyneeltä veljeltäni: Asiakas tuli hakemaan huonekaluliikkeestä asiaa X ja veljeni myyjän ominaisuudessa esitteli asiakkaalle heidän liikkeestään parhaiten asiakkaan toiveisiin vastaavan tuotteen ja kertoi, että "meillä olisi tämmöinen, mutta jos mä olisin sä niin mä en ostaisi tätä vaan menisin tuohon toiseen liikkeeseen, koska sieltä löytyy asia X joka olisi parempi juuri teidän toiveisiin ja käyttötarkoitukseen". Asiakas oli kiitollinen ja meni toiseen liikkeeseen ja osti sen asian X. Meni muutama kuukausi ja asiakkaalla oli joku toinen huonekaluihin ja sisustukseen liittyvä asia Y ostettavana ja hän tuli veljeni liikkeeseen erityisesti kysymään, että onko hän paikalla ja että hän haluaa ehdottomasti palvelua juuri häneltä. Ja osti sitten huonekaluja/tms veljeltäni paljon suuremmalla summalla kuin mitä se alkuperäinen ostos olisi ollut 🙂
Että kyllä se asiakaspalvelu kannattaa. Mutta totta tuokin, että toisinaan on vaan ihan pakko myydä asiakkaalle jotain, mitä ei ihan oikeasti haluaisi.
Mä itse pidän itseäni sekä hyvänä myyjänä että hyvänä asiakaspalvelijana. Jos asiakas on yhtäänkään vastaanottavainen niin kyllä niille on usein hyvin helppo myydä jotain extraa sen lisäksi mitä ne oikeasti tuli hakemaan. Mutta mä en ikinä ehdota asiakasta ostamaan mitään sellaista, mikä ei hänen tarpeisiinsa ja väreihinsä sopisi. Jos oranssitukkainen ja lämpimän ihonsävyn omaava täti aivan ehdottomasti haluaa sen pinkin huulipunan niin mä voin kyllä ehdottaa, että "rouvan väreihin vähän paremmin voisi sopia tällaiset lämpimät sävyt (näytän muutamaa korallisempaa tai murretumpaa punaa), mutta onhan tuo pinkki toki raikas". Jos asiakas on valmis kokeilemaan niin kokeilen asiakkaan huulille sitä murrettua huulipunaa, mutta jos sekään ei vielä avaa asiakkaan silmiä niin ottakoot sitten sen pinkin huulipunan. Pääasia, että asiakas lähtee liikkeestä tyytyväisenä, vaikka mä itse kiristelisinkin hampaitani epämääräisten väriyhdistelmien edessä, heh 🙂 Eikä toi esimerkki nyt ollut kyllä edes paha, vaikka tosi onkin 😀 Se ruskea rajauskynä, luumunvärinen huulipuna ja korallinen huulikiilto vie kyllä voiton, haha 😀
Minä toivoisin, että myyjä olisi rehellinen & suorasanainen plus vielä idearikas. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin "mielistelevä" myyjä. Tästä myyjä-tyypistä näkee kilometrien päähän hänen halunsa vain myydä -sama mitä asiakas oikeasti tarvitsisi tai haluaisi.
Vinks vinks… Kicksissä ollut viime aikoina pääasia inventointi & tavaroidenjärjestely. Se jos mikä ärsyttää 🙁
Mistä saa hyvän Kabuki "tupsun" joka ei ole BM? Oletko testannut body shopin mineraalimeikkejä? voisitko niitä kokeilla? nehän ovat 100% mineraalia.
Panda: Itse en ainakaan kykene lähtemään myymään huonoa tuotetta. Jos tuote ei sopisi itselleni, olisi sekin toki ihan eri asia kuin huono tuote. 🙂
venlay: Pahoja ja vaikeita kysymyksiä! 🙂
Pääsky: Näinpä. Voi olla karua kuulla, ettei tuo vuosia käyttämäsi luomiväri todellakaan tee kuin hallaa ilmeellesi… :/
Anonyymi: Myyminen myymisen vuoksi on ehdottomasti mielestäni sellaista, että sitä tulisi välttää. Jos sopivaa tuotetta ei ole tarjota, niin sitten ei vaan ole. 🙂
Anonyymi: Kalpeaihoisena ymmärrän täysin, kuinka ärsyttävää on jatkuva liian tummien sävyjen tyrkytys. En tosin kysy itse myyjiltä apua koskaan, mutta kuulen tuota tuputusta ympärilläni liikaa… :/
redshift: Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Vääriä tuotteita ei missään tapauksessa saa lähteä myymään ihan vaan myymisen ilosta, sillä tyytymätön asiakas ei taatusti tule takaisin. 🙂
Sanna: Tuntipalkka on vakio, mutta toki eri sarjoilla on välillä myyntikilpailuita, joissa on joku tietty tavoite (ei henkilökohtaisia tavoitteita tosin) ja palkinnoksi myyjät saattavat saada myytävän sarjan voiteen, tuoksun yms.
Anonyymi: Näinpä. 🙂
ruusu: Tässä sinulle helppo vastaus:
"EU on kieltänyt eläinkokeet kosmetiikkatuotteiden testaamisessa. Valmiita kosmetiikkatuotteita ei ole saanut testata eläimillä 11.9.2004 jälkeen. Myös tuotteiden valmistamiseen käytettävien ainesosien testaaminen eläimillä kielletään sitä mukaa kuin vaihtoehtoiset koemenetelmät kehittyvät. Kielto astuu voimaan viimeistään vuonna 2009. Joidenkin erityisen vaikeasti korvattavien kokeiden sallitaan jatkuvan eläimillä 2013 asti."
🙂
JenniJ: Minustakin voi hyvin sanoa, ettei joku tuote sovi asiakkaalle, vaikkei minulla olisikaan sitten tarjota parempaa. 🙂
Anonyymi: Olenkin noita aina välillä tehnyt, mutta pitää laittaa taas korvantaakse ehdotus. 🙂
Anonyymi: Oi, kiva kuulla! 🙂
Nunt: Tuoksuasiat ovat kyllä todella hauskoja, sillä ne ovat usein myös mielipidejuttuja. Mutta välillä tosiaan meinaa epätoivo iskeä. 😉
Inkivääri: Itse en lähes koskaan myy tuota huonoa kabukia, mutta jos asiakas tahtoo sen ostaa, niin kerron kyllä, miksi se ei minusta ole hyvä.
Mutta on tosiaan eri asia myydä huono tuote kuin antaa asiakkaan ostaa huono tuote. 🙂
milipili: Voi kuinka inhoankaan myyjiä, jotka jäävät kyttäämään viereen! Olen ehdottomasti enemmän katselija kuin kyselijä itse enkä todellakaan tahdo ketään kytikselle. Kiva jos huomioidaan ja tarjotaan apua, mutta omaa rauhaa pitäisi kunnioittaa. 🙂
minou: No siinä oli tosiaan vähän kehnoa palvelua. :/ Myyjän pitäisi nimenomaan olla se lisäapu ja info, jota asiakas ei saa vain telinettä katselemalla. :/
brita: Minusta taas on suotavaa, että myyjä kertoo, mikä kulmakynän sävy sopisi. 🙂
Andy: Ehdottomasti moraalisesti oikein. Sattuiko esimiehesi olemaan mies? 😉
Lucy S.: Ehdottomasti pitää olla rehellinen tuotteista puhuttaessa. 🙂
Janina: Hah, niin tuttua vastaavat jutut! Asiakkaalta puuttui kerran kynsi kokonaan ja hän olisi halunnut liimata sen paikalle tekokynnen. Yritin kertoa, ettei ajatus ollut kovin hyvä ja ettei kynsi edes pysyisi iholla, mutta lopputulos oli, että hän menee kuulemma kysymään joltain "ammattilaiselta" sitten kun ei oikein uskonut minua. Olinhan vain myyjä.
Ja niin, itse en koskaan suostu myymään meikkivoidetta kokeilematta sitä asiakkaalle vähintään leukapieleen. Asiakas saa sitten itse peilin kanssa vahvistaa mielipiteeni sävystä ja tehdä päätöksen. Välillä jotkut tahtovat, että kokeilisin vain kädelle sävyä, mutta en todellakaan suostu myymään ilman mitään kokeilua uutta tuotetta. Ja kun asiakas on itse nähnyt
sävyn iholla, on hän myös hyväksynyt sen ja vältyn tilanteilta, joissa asiakas palaa myymälään myyjän myytyä väärän sävyn. 🙂
Hannukkaz: Hyvä asiakaspalvelu tosiaan lisää tuotteen arvoa kertomalla siitä jotain, mitä pullosta ei heti voi lukea. 🙂
Ruu: Voi, toiset ihan tykkäävät tulla vain kinaamaan. 😉
Anonyymi: Hh, tylsiin tapauksiin olet törmännyt. :/
Anonyymi: On kyllä ihana tuoksu omassa kategoriassaan, mutta ei tässä tapauksessa tosiaan sopiva. 🙂
Miina: Niin, asiakkaat tosiaan lähtivät itse tyytyväisinä ja myyjä jäi murisemaan. 😉
Nana: 🙂
JohannaS: Sinäpä sen sanoit, asiakkaat lähtivät tyytyväisinä, vaikkei myyjä niinkään jäänyt tyytyväiseksi… 😉
Tuo on tosiaan totta, eli asiakkaalle ei saa tulla paha olo, vaan homma pitäisi osata hoitaa hienotunteisesti ja sanojaan varoen.
Nainen on ehdottomasti herkimmillään kosmetiikkaa ostaessaan! 🙂
meri: Mutta jos sinusta musta ripsiväri näyttää kivoilta kulmissa, vaikkei se myyjän mielestä voisi näyttää kamalammalta,
on tilanne jo toinen. 🙂
Nicole: Hyvä, että sait vastauksen. Vastaan kyllä mielelläni tällaisiinkin kysymyksiin. 🙂
mari: Minä olen siitä huono myyjä sitten, että hipsin ainakin mielelläni halpistelineillekin, sillä sieltä löytyy vaikka mitä huippua. 😉
rouva48: Hienoa, jos on käytettävissä omia henkilökohtaisia värikonsultteja. 😉
Jana: Nuo ovat hankalia asioita, sillä nuokin ovat osaksi niin mieltymyksienkin mukaan. Toki hyvä asiakaspalvelija kertoisi myös, miksi mikäkin sävy on hyvä ja mihin tilanteeseen, esim. "tämä olisi monikäyttöisin", "tämä on oikein ihana kesäväri", "tämä on melko turvallinen, mutta tuo kuitenkin vähän väriä" yms… 🙂
Terhen: Minusta ei ikinä saisi myydä asiakkaalle tuotetta, josta jo valmiiksi tietää, ettei se ole hänen tarpeisiinsa sopiva. Ongelmana on eniten se, saako asiakkaan antaa ostaa sellaisen tuotteen. Oman mielipiteensä voi varovasti ja perustellusti kertoa, mutta onko asiakas aina oikeassa? 🙂
Anonyymi: Kurjaa, että nykyään kaikki mahdollinen täytyy liikkeissä ehtiä tekemään aukioloaikoina. 🙁
Anonyymi: TBS:n kabuki on aivan ihana, pohja itse ehkä parempi rasvaisemmalle iholle aineosiensa vuoksi. Muuten voi tuntua kuivakalta. :/
minulla on _onneksi_ nykyään naapurikylän paikallisessa emotionissa 'oma' kosmetiikkamyyjä, joka tulee ensisijaisesti kysymään _minulta_, mitä haluan tällä kertaa VAI tulinko vain katselemaan vaihtoehtoja :). eli tykkään ensinnäkin, ettei myyjä ole liian tungetteleva… lisäksi pidän siitä, että tämä myyjä tietää etten tule ostamaan halvinta mahdollista tuotetta vaan juuri sitä sopivaa tuotetta vaikka tulisinkin suoraan jumpasta toppahousut ( okei, merkkitoppahousut kuitenkin 😉 ) jalassa pikaostoksille :).
tuntemattoman myyjänhän on mahdotonta tietää minusta ja mieltymyksistäni mitään, mutta mielestäni on kohteliasta antaa asiakkaan katsella halutessaan vaihtoehtoja ensin itse, minä kyllä kysyn jos vaikka sävyjen kanssa tulee problematiikkaa ja silloin toivon rehellistä vastausta. jos taas tulen ostamaan tuotetta täysin myyjän suosituksiin perustuen toivon tietysti rehellistä palvelua eli ennemmin ei kauppoja kuin huonot kaupat. monesti on meinattu myydä kallista väärän väristä meikkivoidetta kun oikeaa sävyä ( eli tarpeeksi vaaleaa, ts. ) ei olekaan oman valikoiman merkeiltä löytynyt…
toisaalta – toivon myyjältä myös joustavuutta mikäli itse viihdyn paremmin 2 astetta tummemman kulmakynän kanssa kuin juuri sen hailakanvaljun, mitä punapäille automaattisesti suositellaan ensimmäisenä 😉
( myös muutama ammattimeikkaaja on valinnut minulle useiden myyjien suosittelemaa väriä huomattavasti tummemman kulmavärin, joten tässä asiassa luotan omaan intuitioon aika pitkälle )
kiitos mielenkiintoisesta postauksesta :)! näitä asioita olen monesti, asiakkaana tosin, yrittänytkin miettiä myyjien kantilta :).
/nanna
Tunnustan, minua lähinnä pelottaa asioida asiantuntevissa kosmetiikkaliikkeissä, koska pelkään aina vaikuttavani myyjien silmiin arkilookissani nuhjuiselta ("Miksi tuo nyt luoja paratkoon täällä edes on?! Eihän tuota nyt voi enää meikkaamallakaan pelastaa!") tai ylipäätään vaan tyhmältä. Meikkaan miltei päivittäin, mutta yleensä aika luonnollisesti ja hillitysti, enkä tosiaankaan ole uusimpien juttujen ilmestymisessä millään tavalla kiinni. Opiskelijana ei myöskään ole mahdollisuutta upottaa kamalia summia kiinni eri tuotteisiin, joten pelkään myös myyjän näkevän kamalan vaivan tuotteiden esittelyssä ja minun on pakko lopuksi hiippailla pois, kun kukkaro ei anna mitenkään periksi ostaa mitään tarjoteltua 😀 Joskus olisi kyllä kiva käydä pyörimässä jossakin paikassa ja ostamassa itselleen jotakin pientä ylellisyyttä ja samalla olla palveltavana ja saada vinkkejä.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen, kyllä myyjä saa minusta olla rehellinen, mutta itse hitusen ujona ja arkana toivoisin hänen olevan sitä hienotunteisesti. Juurikin sellaiset pienet väistöt ("Tämä sävy sopisi sinulle vielä paremmin") tai pienet meikkausvinkit ja muut pehmentäisivät kovasti sitä tilannetta. Ei minusta olisi kyllä kinaamaan tai inttämään, että näinhän tätä kuuluu käyttää tai olen aina oikeassa 😛
Ilman muuta kosmetiikkamyyjän kannattaa näyttää ammattitaitonsa ja suositella sellaisia tuotteita, jotka ovat asiakkaan tarpeisiin parhaita. Onhan se ammattitaitoa yrittää kääntää asiakkaan jumittuneet, väärät tavat, ja ainakin kannattaa kokeilla. Jos asiakas kuitenkin itsepintaisesti haluaa laittaa valkoista rajausta yläluomelle, niin eipä siitä ole terveyshaittaa;)
Olen muuten huomannut tätä blogia lukiessani, että pelkään kosmetiikkamyyjiä. Ihan totta. En ole oikein tullut ajatelleeksi, että myyjiltä voisi saada hyviä vinkkejä. Yleisin pelko on (myös kosmetologilla) että kun kyselevät, mitä tuotteita käytän, haukkuvat ne ja perustelevat jotenkin ontuvasti moitteensa, esim. että kaikki tuotteet tulee olla samasta sarjasta, muuten tulee näppylöitä tms. Tai suosittelevat sokeasti vain yhtä ainoaa sarjaa, jonka kohdalla seisovat, sopi se sitten minulle tai ei. Tai sitten kun kysyn esim. Cliniquen pisteeltä sitä lämpimällä vedellä pestävää ripsaria, niin vastaus sellaista ei taida ko. merkiltä löytyä ja ehkä yritetään etsiä joku joka tietäisi. Tai sitten kysellessäni kuivashampoosta myyjä haukkuu jo kädessäni olevan halvimman vaihtoehdon, vaikkei hänellä ole siitä kokemuksia.. Pyrin ostamaan kosmetiikan tavarataloista myyjiä vältellen. Ehkä rohkaistun joskus?
/Peppi
Joskus on vaan pakko myydä kun siihen hommaan on palkattu.
Tää nyt ei liity kosmetiikka-alaan, mutta kaverini on ollut kaupan kassalla ja valittanut ettei tekisi mieli myydä tupakkaa raskaana oleville naisille. Tai esimerkiksi pikaruokaravintolassa ei paljon viehättäis myydä niitä tuplamega-aterioita tosi lihaville mutta eihän se oo myyjän asia. 🙂
nanna: Olisipa ihanaa, jos olisi oma luottomyyjä, joka tuntisi heti minun makuni. Vaatekaupassa ainakin kaipaisin moista. 😉
Anonyymi: Kannattaa aina kertoa ihan vaan suoraan, jos etsii tuotetta halvemmista. Kukaan tuskin tuomitsee, vaikka itsestään siltä tuntuisikin. Helpottaa myyjän työtä paljon, kun hän osaa heti lähteä suosittelemaan tuotteita, jotka olisivat oikeasti sinulle sopivan hintaisia. Paljon palkitsevampaa on saada asiakas ostamaan ne sopivat tuotteet ja ratkaisut kun tyrkyttää väkisin ylikallis tuote, joka kädessä asiakas lähtee hieman epäröiden kotiin. 🙂
Peppi: Moni kosmetiikkamyyjä kysyy käyttämistäsi tuotteista usein vain sen takia, että tietäisivät, minkä hintaluokan tuotteiden kohdalle suunnistavat kanssasi. Eivät siis tahdo tuomita, vaan kaarrellen kysyä, minkä verran olisit valmis sijoittamaan.
Mutta toisaalta ymmärrän kyllä pelkosi. Ei minullekaan ole tullut mieleenikään koskaan kysyä vaateliikkeessä myyjältä apua vaatteiden valinnassa, vaikka olisi varmasti syytä… 🙂
Haha, tällä kertaa oli kyllä nainen moraalittomana pomona. 😉
Anonyymi: Niin, joskus on vaan pakko antaa asiakkaan ostaa. :/
Andy: 🙂
Ihan hervottoman hauskoja nämä blogikirjoituksesi 😀 Ja luumuhuulipuna+harmaa huulikiilto-esimerkki ja dödöesimerkki oli ihan loistavia myös.
Täytyy kyllä sanoa, etten ole tullut ajatelleeksi, kuinka hankalaa myyjän työ oikeasti onkaan. Itsestäni ei varmaan olisi siihen, minulla ei ole niin rautaisia hermoja.
Oman asuinkaupunkini Kicksissä myyjät on ehdotelleet muitakin kauppoja ja kilpailevia yrityksiä, kuten vaikkapa The Body Shoppia tai apteekkia, jos jokin tuote puuttuu/on poistunut heidän omasta myynnistään tms.
Onpas aivan loistava kirjoitus! Mahtavaa että on tuollaisia myyjiä kuin sinä. Minustakin myyjän on oltava rehellinen, mutta tilannetajua tuossa työssä tarvitaan varmasti paljon.
Itse olen kosmetiikkaosastoilla ne harvat kerrat apua kysyessäni saanut ihan hyvää palvelua, mutta yleensä haen etsimäni itse, sillä myyjätädit vievät apua kysyessäni ensimmäisenä Diorin hyllyn luo – eikä minun rahoillani mitään sellaista yleensä osteta.
Itellä on tapana kosmetiikkaosastolla vain tutkailla, en varmaan ikinä ole pyytänyt myyjältä apua… varsinkin näin blogiaikana on helppo tutkailla netin kautta, mitä haluaa ja mennä vain kauppaan ostamaan se. Mutta varmasti on niitäkin, jotka kaipaavat neuvoja ja minusta myyjän tulee olla rehellinen. Tietysti myyjän tehtävä on myydä ja asiakas saa ostaa, mitä haluaa, mutta kuitenkin… Ainakin yrittää neuvoa.
Heh, itse olen menossa ekaa kertaa apteekkityöhön pian (opiskelen farmaseutiksi) ja meillä on paljon puhuttu siitä, mitä voi myydä ja kelle jne. Jännä huomata, että pitää sitä muillakin aloilla miettiä. Vaikka toki väärällä lääkkeellä voi saada pahempaa jälkeä kuin väärällä meikkivoidesävyllä, mutta samalla tavalla asiakkaan kohtaamista pitää harjoitella… Kun paskaa saattaa saada niskaan molemmista samalla tavalla.
Anonyymi: Hyvä myyjä kyllä minustakin ehdottomasti kertoo, mistä asiakkaan haluamaan tuotetta saa. Jos asiakas tulee minulta hakemaan tiettyä merkkiä, eikä sitä meiltä löydy, kerron kyllä hänelle, mistä sitä saa, mutta kysäisen aina, mitä tuotetta hän merkiltä haki ja mainitsen, jos meiltä löytyy vastaava. Joskus toiset tarttuvat tähän, joskus taas kiittävät saatuaan tiedon siitä, mistä tuotetta löytyy. 🙂
Mimi: Kannattaa aina muistaa kertoa, mistä hintaluokasta tuotetta haluaa niin myyjän työ helpottuu ja saat haluamaasi. 🙂
norppa: Kosmetiikkamyyjän myyntivirheillä ei tosin onneksi aiheutu kovin suurta vaaraa, apteekissa onkin sitten jo suurempi vastuu. Onnea töihin! 🙂
Mulle henkilökohtaisesti jäi vuosiksi kamala kammo kosmetologien hoitoihin. Kävin ihonpuhdistuksessa kosmetologimamman luona (kyllä mamman 🙂 joka haukkui opiskelija budjetilla hankitut tuotteet huonoisiksi, tehottomiksi ja haitallisiksi.
Tarkoitus oli käydä rentoutumassa töiden jälkeen kun mikrobudjetissa tuntui olevan silloin varaa. Tokihan ihonhoidossa silloin oli varsin suuria aukkoja, mutta sellainen lyttääminen oli kertakaikkisen epämiellyttävää kun makasin hoitotuolilla paita tuolinkarmilla roikkuen pyyhe ylävartalon peittona.
Hoidosta ei jäänyt kiva mieli, ostin suositellut tuotteet enemmänkin "mammapelossa" ja kiersin kyseisen liikkeen kaukaa myöhemmin.
Opiskelupaikkakunnalta sitten löysin kivan kosmetologin joka kertoi nätisti miten ihoa olisi hyvä hoitaa ja mitä tuotteita suosittelisi. Tämä ei suoranaisesti liity kosmetiikan myyntiin, mutta aihealueeseen kumminkin. Oli kamala olla nolattavana puolipukeissa, ja varmasti olisin kuunnellut ihan yhtä lailla jos asia olisi esitetty minulle hiukan tahdikkaammin.
Tokihan on hyvä, että minulle kerrottiin kuinka ihoa tulisi hoitaa, mutta vuorovaikutustaitoja olisi voinut hiukan hioa…
Nykyisin on ihan mukavaa, että myyjä tulee kysymään tarvitsenko apua ja joskus sitä pyydänkin. Apua tarvitsen juuri meikkivoiteen valinnassa tai mietinnässä minkä sävyinen luomiväri sopisi juuri minulle. Nämä on juuri niitä tilanteita jolloin tosiaankin haluan että myyjä kertoo jos sävyt joita katselen ovat mulle täysin vääriä.
Kyllä sitä vaatekaupassakin saa oman maun tuntevan luottomyyjän, kunhan käy muutaman kerran saman myyjän palveltavana. 🙂 Minä ainakin muistan "vakioasiakkaat", jotka ostavat alueeni merkkejä. Näille asiakkaille osaa heti kertoa, että hei tälläinen uusi tuote on tullut ja eikös tämä ollut sen tyyppinen mitä viimeksi etsit.
Onneksi asiakaskuntani muodostuu pääosin miehistä, koska he osaavat ottaa hienovaraisen "kritiikin" paremmin vastaan. Miehelle uskaltaa sanoa suoraan, että kyseinen merkki/mitoitus/malli ei hänelle sovi, vaan etsitään toiselta merkiltä, joka on varmasti paremman mallista. Naisasiakkaalle joutuu muotoilemaan asiat vähän eri tavalla, ettei vaan tule käsitystä, että asiakas olisi liian paksu kyseiseen merkkiin. Mies ymmärtää, että merkki on liian kapea. Näin kärjistettynä. 😉
Ja välillä joutuu luovimaan, kun äidit haluavat ostaa parikymppiselle pojalle lahjaksi jotain missä on hyvin kasvuvaraa ja jonka kuosi sopisi varmasti paremmin pojan isälle.. Tai jos pojalle on saatu täydellisesti istuva puku päälle, mutta äiti haluaa kaksi kokoa isomman, ettei puku näyttäisi liian pieneltä. Vaatii hienovaraisuutta saada maksaja ajattelemaan vaatteen käyttäjän näkökulmasta.
Minä toivoisin kosmetiikkamyyjän olevan rehellinen ihan kaikissa tilanteissa ja sanovan suoraan jos ei valikoimasta löydy sopivaa tuotetta. Viime kertaisesta reissusta paikkakuntani Sokoksella jäi _hiukan_ paha maku suuhun kun menin pyytämään apua sävyttävän päivävoiteen valinnassa. Minulla kun on kalpea iho niin pelkäsin itse valitsevani voiteen jolla on liian tummentava vaikutus. Myyjä sitten suositteli minulle Lumenen sävyttävää päivävoidetta ja hehkutti kuinka siitä jäisi niiiiin luonnollinen lopputulos. Ostin sen ja testattuani sitä kotona jouduin toteamaan että PASKANMARJAT. Voide oli n. 2 sävyä liian tumma kasvoilleni. Eniten harmittaa se kuinka myyjä varmasti tiesi päivävoiteen olevan liian tumma minulle ja silti suositteli sitä 🙁
Anonyymi: Pakko puollustaa myyjä ja sanoa, etten kyllä Diorin sävyttävää päivävoidetta lukuunottamatta (juuri lopetettu tuote tosin) tiedä mitään muuta sävyttävää päivävoidetta tavaratalovalikoimasta, jolla saisi vaalealle iholle sopivaa pintaa. Omalle kalpealle iholleni tuo Lumene tuntuu tummalta, ellei annostele todella kevyellä kädellä, mutta toisaalta sävyttävän päivävoiteen ideana on nimenomaan tuoda sävyä iholle. Dioria lukuunottamatta en ole saanut millään noin vaaleaa pintaa, mutta annostelu on toki tärkeää. Kevyt meikkivoide on sitte asia erikseen. :/ (Mistä tuli mieleeni, että Lumenen Vitamin C+ linjan meikkivoide voisi olla se, mitä kaipaat.)
Itse toivon ammattitaitoa ja rehellisyyttä, vihaan perässä kulkevia myyjiä, kysyn mieluummin itse. Tosin on mukavaa, jos tullaan kysymään, voiko olla avuksi, se on asiakkaan huomiointia. Itse olen niin ujo, että saatan kärvistellä pitkäänkin, ennenkuin menen itse kysymään. Paras asiakaspalvelukokemukseni koskaan oli paikallisessa vaateliikkeessä. Juhlia varten sovitin varmaankin neljää tai viittä kauluspaitaa (kaikki mustat, mitä löysin) ja aloin turhautua, kun mikään ei imarrellut yhtään hieman pyöristyneitä muotojani. Myyjä oli nähnyt tuskailuni ja tuli sitten sovituskopeille kysymään, että enkö todella löydä mitään, kyseli tyylistäni ja värimaailmastani, sekä siitä, millaisista yksityiskohdista pidän. Hän kantoi minulle viisi erilaista paitaa sovituskoppiin saakka ja hänen silmänsä oli niin hyvä, että niistä kolme tarttui mukaani. Kyseinen palvelutapahtuma sai hymyn pysymään huulillani läpi illan.
Tuo moraalijuttu on kieltämättä hankala. Kampaamoalalla, kun ei haluaisi leikata/värjätä etc. asiakkaalle rumaa tukkaa. Varsinkin kun opettajat on aina painottaneet, että asiakas on liikkeen kävelevä mainos. Mutta jotkut asiakkaat tykkää siitä tukastaan, oli miten kamala tahansa. Mitäpä siihen vastaan sanomaan. Tuotteista ja alani palveluista liikkuu niin paljon urbaanilegendoja, että huhhuh. Eikä niitä saa korjattua, ei sitten millään, kun joskus 70-luvulla on kampaaja sanonut, että permanentin ja pehmennyksen ero on se, että jälkimmäisessä ei käytetä vahvoja aineita (myyntiä edistääkseen), niin kyllä se on silloin oikeessa, ja sinä nuori tyttö ihan väärässä. Kehtaatkin väittää vanhalle rouvalle jotakin muuta.
Hankalaa on välillä. 🙂 Onneksi on niitä ihania asiakkaita, jotka hieman edes kompensoi noita asiakaspalveluammatin varjopuolia. 🙂
Kyllä kosmetiikkamyyjän tulee olla rehellinen, mutta varsinkin makuasioissa kannattaa kyllä olla varovainen. Liian tummasta meikkivoiteesta toivoisin ehdottomasti huomautettavan ja kyllä saa sanoa myös jos huulipunasävy ei sovi yhtään, mutta mieluummin niin että "mun mielestä tämä sopisi paremmin" kuin että teilattaisiin koko into. Toiset nyt vaan tykkää niistäkin tuoksuista jotka on maanneet kaupan pohjalla kymmenen vuotta ja minä ainakin olen nähnyt, että valkoinen rajaus yläluomella ripsien päällä voi näyttää hyvältä.
Loistava postaus, kiitos siitä! Itse kosmetologina törmään näihin myös usein, esim; "Mä oon käyttänyt tätä jo pitkään, tosi hyvin toimii" sanoo asiakas rasvaisen ihon hoitotuotteesta, jota surutta läiskii jo valmiiksi todella kuivalla iholleen, eikä suostu edes harkitsemaan vaihtoa. Yritä siinä sitten nätisti selittää miksi ei ja mikä olisi oikeasti parempi.
Eikolta todella hyvä kommentti! Monen kosmetologin sietäisi tuotakin miettiä. Ja kaikki markettikama ei todellakaan ole silkkaa huttua, (erittäin hyvä tuo vertaus Pirkka vastaan kallis _merkki_sarja, jossa ei sitten hienon purkin ja tunnetun nimen lisäksi muuta ollutkaan) vaikka moni ammattilainen mielellään niin väittääkin
Taas kerran hauska ja lisäksi fiksu kirjoitus! Ja antoi tällä kertaa ihan henkilökohtaista pähkäiltävää.. Tunnustan: olen useasti käyttänyt vaaleaa/valkoista rajausta yläluomella, todellakin kuvitellen sen valaisevan ja piristävän pieniä simmujani ja tuovan raikasta fiilistä esim. kesämeikkiin. Luulin oikeasti näyttäväni hyvältä.. Nyt, luettuani sinun ja meikkiguru Inkiväärin mielipiteet asiasta tunnen oloni tällä hetkellä ihan urpoksi. Monikohan on pidätellyt huutonaurua freesin kesäehostukseni nähdessään..? No, Siperia opettaa ja jään pohtimaan asiaa, mutta ainakin kerran vielä aion vetäistä valkoiset viivat ripsien päälle ja tarkkailla kanssaihmisten ilmeitä. Ehkä käyn jopa kosmetiikkaliikkeessä kyselemässä meikkivinkkejä 😉
No jopas oli hankalia asiakkaita! 😀
Minulle sattui kolme vuotta sitten vakava tapaturma ja vaikean ja kivuliaan toipumisvaiheen aikana menin kyynärsauvoilla vaivalloisesti erään tavaratalon kosmetiikkaosastolle ostamaan "jotain" kivaa mielen piristykseksi.
Pian luokseni tuli nuori myyjä kysymään, tarvitsenko apua. Sanoin, että en etsi mitään erityistä, mutta jotain haluan ostaa itselleni.
Vähän siinä juttelimme, hän kyseli mieltymyksiäni jne. No, ainahan huulipunia ja kiiltoja voi ostaa.
Tämä myyjä otti oikein sydämen asiakseen palvella minua, kipaisi monien merkkien luona mukanaan eri vaihtoehtoja, joista yhdessä valitsimme sopivimmat. Samalla siinä tuli juteltua muutakin ja minullekin putkahteli mieleen uusia tuotteita ja tavaroita, joita teki mieli. Välillä tämä myyjä tarjosi tuolia, jossa saatoin istua, kun seisominen alkoi olla liian tukalaa.
Katselin ilolla hänen aitoa palveluhaluaan.
Kassalla summa oli jotain vähän yli 100€:n verran, mutta lasku ei kirpaissut yhtään, koska tunsin oikeasti, että olen arvokas asiakas, vaikka en ulkoisesti ehkä ollut potentiaalisen kosmetiikankäyttäjän näköinen silloin. Kaupanpäällisiksi sain myös yhtä ja toista hyödyllistä ja mukavaa yhden täyden meikkipussukan verran, jonne hän niitä keräili…
Muutaman kuukauden kuluttua olin uudelleen kyseisessä liikkeessä ja yht´äkkiä viereeni tuli tämä sama myyjä tervehtimään ja kyselemään, kuinka nyt voin. Meinasin lentää pyrstölleni, jos se olisi ollut mahdollista, niin yllättynyt olin. Tehtiin yhdessä vielä jotain ostoksia ja olin molemmista kerroista niin otettu, että tippa silmässä kiittelin häntä ja kerroin, kuinka paljon hänen sydämellisyytensä ja aito välittävä suhtautuminen oli minulle merkinnyt, kun muutenkin elin vaikeita aikoja.
En tiedä, ylittikö hän "talon tapoja" käyttäessään aikaa niin paljon, mutta minä en tule koskaan tule häntä unohtamaan.
En nyt kyllä ymmärtänyt tuota hajuvesihommaa, mieshän naisensa maun paremmin tuntee kuin sitä.
Itse toivoisin myyjien olevan yksinkertaisesti ammattitaitoisia. Ikävää, kun huomaa että Helsingin Stockmannilta myyjän avulla ostettu puuteri ja meikkivoide ovat väärän väristä (liian tummia ja oranssihtavia). Ja ei, olen vain pyytänyt apua värin valinnassa ja ottanut sen mitä myyjä suosittelee, sillä heidänhän tulisi auttaa oikean värin valinnassa. Tämä on toistunut parikin kertaa ja pakko sanoa että nykyään luotan täysin omaan harkintaani värin valinnassa.
Mikäli haluan apua ja neuvoja yritän tehdä neuvomisesta mahdollisimman helppoa molemmille osapuolille ja kertoa selkeästi myyjälle, että etsin sitä ja sitä tuotetta sellaiseen ja sellaiseen käyttöön ja hintakehys on se ja se. Sitten kun myyjä tuo minulle tuotteita nenän eteen oletan hänen rehellisesti kertovan tuotteiden ominaisuuksista, eikä ainoastaan suosittelevan kalleinta tarjolla olevaa tuotetta. Arvostan erittäin paljon myös sitä, jos myyjä uskaltaa suositella tuotetta jota ei ole hänen oman työpaikan valikoimassa. Inhoan tyrkyttämistä ja tuputtamista. Se, että ostan luomivärin ei välttämättä tarkoita, että tarvitsen kamalan kasan eri siveltimiä jne. Toki myyjä voi ystävälliseen sävyyn kysyä onko minulla sopivaa sivellintä juuri tälle tuotteelle.
Eiko: Tahdikkuus on tosiaan avainsana. 🙂
kiukkupussi: Pitäisi vaan siis rohkaistua kysymään apua vaateostoksilla. 🙂
Yleismulkku: Kampaamoalalla tosiaan varmasti hankalaa. :/
Jenny: Olen minäkin nähnyt valkoisen rajauksen näyttävän hyvältä, mutta en koskaan yksinään käytettynä, kuten tässä tapauksessa aiottiin tehdä. Ja tuoksuasioista ei ehdottomastikaan voi kiistellä, mutta tässä tapauksessa hyvä kun mies edes haistoi tuoksua, tahtoi vaan paketin… 🙂
Anonyyymi: Kosmetologilla käydessä tuon tilanteen ahdostavuus korostuu, sillä siitä ei vaan voi äkkiä lähteä läiskimään, vaan paikalla on oltava koko hoidon ajan. Kaupassa paikalta voi sentään poistua nopeasti. 🙂
Anonyymi: Valkoinen rajaus voi näyttää hyvältä kyllä, se ei ollut opetus. 🙂 Mutta se, että sitä käyttää ihan yksinään tässä kuvaillussa tapauksessa ei ollut paras idea…
Anonyymi: 🙂
Tiina: Ihana kokemus! 🙂
Anonyymi: Kannattaa aina pyytä näyte mukaan meikkivoiteesta, niin välttyy hudeilta. 🙂
Flicka: Ihanaa, kuinka jotkut tekevät homman helpoksi myyjälle. Lisää teitä! 🙂
Anonyymi: Juu, mies sai haluamansa, mutta hän ei todellakaan välittänyt, miltä tuoksu tuoksui, nuuhkaisi sitä kerran ohimennen ja oli tyytyväinen, kun sai sen himputin paketin. Enkä usko, että joulukoristepaketti on kenenkään naisen makuun maaliskuussa…
Tuossa yläpuolella Virve neuvoi pyytämään meikkivoiteesta pienen näytteen mukaan niin välttyy hudeilta. Itse näin toiminkin, mutta mikä ihme saa kosmetiikkamyyjät näyttämään niin myrtsiä naamaa kun näitä näytteitä pyytelee? Minusta on ihan perusteltua, että meikkivoidetta haluaa kokeilla koko kasvoille ja katsoa miltä se päivän mittaan näyttää, ennenkuin menee ja ostaa kalliin vikaostoksen.
Muutenkin tuo näytteiden pihtaamien on minusta kummallista, liikkeissä on laatikot niitä täynnä mutta siltikään niitä ei juuri koskaan saa, vaikka myyntiähän se vain edistäisi jos saisi uusia tuotteita kokeiltavaksi. Olenkin miettinyt, jakavatko myyjät näytepussit ja pakkaukset keskenään ja asiakkaille ei sitten jääkään mitään.
No tottakai haluaisin myyjän olevan kaikissa tilanteissa rehellinen, koska haluan ittekin välttyä nolaamasta itteeni! 😀 Jos se vaatii kovia sanoja, niin antaa palaa, hetken se vaan kirpasee. 😀 Mutta sellaiset yli-innokkaat myyjät on kamalia, jotka tuputtavat kaiken maailman turhuuksia mukaan ihan väkisin!! Esimerkiksi, kävin isälleni ostamassa kravaatin lahjaksi Dressmanilta (kamalin kauppa ikinä), ja kassalla myyjä kysyi: ''Tarvisitko vielä mukaan sukkia?'' Olin ihan, että juu näytänkö tarvitsevani miesten sukkia, ja vastasin, että juu en tarvitse kiitos vaan. ''No otatko kuitenkin? Tai kalsareita, ne on meillä tarjouksessa???'' No juu en edelleen. Välillä tapaa kamalia myyjiä, jotka aiheuttaa traumoja. 😀
Anonyymi: Tästä näyteasiasta on minusta kiva puhua, sillä ihmisillä on tästä ihan ihme käsityksiä.
Esimerkiksi meikkivoiteista ei ole juurikaan koskaan valmiita näytteitä. Kun sarja lanseeraa uuden meikkivoiteen, tulee siitä joskus pieni erä keskitummaa sävyä valmiina näytteenä ja muuten näytteitä saa sitten purkkiin pyytämällä.
Näytteitä ei myöskään kylvetä myymälöiden laatikoita täyteen. Nykyään firmat lähettävät näytteitä todella nihkeästi liikkeisiin ja toiset sarjat antavat näytteitä vaan pari kertaa vuodessa x määrän eikä niitä tipu lisää missään välissä. Tämän vuoksi niitä ei välttämättä tee mieli huvikseen jakaa.
Myyjät antavat varmasti näytteitä, jos asiakkaalla on mielessä joku tietty tuote, jota hän tahtoo kokeilla. Jos valmista näytettä ei ole, pistetään sitten purkkiin.
Eri asia ovat asiakkaat, jotka tulevat vain pyytämään näytteitä. Näille asiakkaille on ihan sama mistä ja minkälaisesta, kunhan saavat näytteen.
Sitten on myös asiakkaita, jotka tahtovat näytteen löytääkseen vaikkapa uuden kosteusvoiteen, mutta heillä ei ole yhtään aikaa eikä halua kertoa, millaista etsivät. Tahtovat vain hirveästi erilaisia löytääkseen sopivan ilman, että myyjä saa yhtään kyseltyä, millaista voidetta he etsivät. Näin myyjästä tuntuu jo valmiiksi, että näytteitä menee ihan hukkaan, kun hän ei voi valita niitä parhaiten sopivia.
Eli näytteitä varmasti saa, jos niitä vaan on ja niitä purkiketaan mielellään kun vaan kertoo, mistä näytettä tahtoo tai millaista tuotetta etsii. Esimerkiksi voidetta etsivän kanssa minusta on ainakin kiva ensin näyttää hyllyn luona vaihtoehtoja ja antaa asiakkaan kokeilla koostumuksia ja sitten antaa niistä kiinnostavimmista näytteet mukaan. 🙂
Anonyymi: Lisämyynti on ok, jos se vain liittyy jotenkin asiaan ja jos sen vain kysyy ohimennen ja lopettaa ajoissa. Poskipunan ostajalta on mukava kysyä, löytyyhän häneltä varmasti hyvä sivellin, mutta homma on hyvä usein lopettaa siihen. 🙂
Mielestäni kosmetiikkamyyjän tulee kieltäytyä myymästä väärää tuotetta, jos hän tietää että siitä saattaa aiheutua terveydellistä haittaa väärin käytettynä. Toisaalta, jos asiakas haluaa jonkin tietyn tuotteen, joka myyjästä on huono tulisi myyjän suositella/perustella miksi kannattaisi ostaa jokin toinen tuote. Toisaalta kosmetiikkatuotteet ovat hyvin yksilöllisiä, jonka olen huomannut blogiani pitäessä, sillä jokin tuote josta en yhtään pidä voi toisen mielestä olla paras tuote ikinä.
Vielä tähän myyntii kommentti, Suomessa myyjien sanoihin voi onneksi luottaa aika hyvin sillä täällä myyjät eivät tietääkseni saa provisioita myymistää tuotteista, vai voiko? Olenko aivan väärässä?
Anne: Eivät tosiaan saa, eli tuntipalkalla mennään. Joskus voi olla pientä myyntikilpailua joistakin tuotteista, mutta harvemmin. 🙂
Kommentteja lukiessa tuli mieleen yksi ikävä esimerkki myyjästä, joka todellakin halusi vain myydä. Mieheni ystävä kuoli nuorena ja halusin ostaa miehelle siistin uuden paidan hautajaisiin sekä nimenomaan hautajaisiin sopivan solmion. Sattuneesta syystä itselläni ei ole juuri kokemusta kauluspaidoista ja solmioista. Miestä taas ei ymmärrettävästä syystä kiinnostanut lähteä vaateostoksille.
Myyjä osasi neuvoa mustan surusolmion, mutta paidan kohdalla tuli heti ongelma vastaan. Ko. liikkeessä ei ollut sopivan kokoisia paitoja, mutta myyjä yritti myydä silti: "saahan sen palauttaa jos ei ole sopiva". Hyvä pointti muuten, mutta tuossa vaiheessa oli jo käynyt ilmi, että etsin ´slim fit´ -paitaa enkä heidän kauppansa pussimaista paitaa, joka näyttää hoikan miehen päällä typerältä.
En ottanut paitaa, jolloin myyjä ehdotti sukkia. No, otin kahdetkin sukat, koska olimme menossa heti hautajaisten jälkeen myös ristiäisiin. Periaatteessa tämä meni vielä hyvän maun piikkiin, koska asiakkaalle ei välttämättä tule mieleen ostaa uusia siistejä sukkia tilaisuuteen eikä kotoa välttämättä löydykään muita kuin kauhtuneita. Kerroinkin myyjälle, että olemme menossa hautajaisten jälkeen ristiäisiin ja itku kurkussa mietin ääneen elämän ironisuutta.
Myyjähän ei tähän lopettanut, vaan ehdotti kalsareiden ostamista! Huh huh, viimestään siinä vaiheessa teki mieli tirvaista liian myyntihenkistä myyjää. Asiakkaan surun hyväksikäyttö on todella törkeää. Joskus pitäisi ymmärtää, että ei olla shoppailemassa muuten vaan, vaan todelakin tarpeeseen eikä kaupassa huvita käytää aikaa boksereiden ostamiseen tilaisuuteen, jossa ne eivät edes näy.
Onneksi seuraavasta kaupasta löytyi istuva paita ja asiantuntevaa ja hyvää palvelua.
-sh-
Mulle myytiin teidän kaupassa niin väärän värinen meikkivoide kuin vain voi olla. Olen vaalea, mutta se meikkivoide… Se oli ihan liian vaalea. Et siis ollut sinä myymässä kuitenkaan:) Mutta harmittaa. Eikä myyjä esitellyt meikkivoiteita kuin siitä yhdestä sarjasta, vaikka en halunnut mitään tiettyä merkkiä. Näytin ihan vahanukelta siinä meikissä. Jäi kyllä käyttämättä, enkä ole uskaltanut sen jälkeen pyytää myyjän apua meikkivoiteeni valinnassa. Tavallaan kyllä oli ihan omakin moka, mutta luotin vain siihen myyjään, että hän tietäisi mikä sävy mulle käy.
Hajuvedet ovat niin makuasia, etten ihan ymmärrä miksi oli vastentahtoista myydä miehelle se kyseinen hajuvesi. Vaikka mies ei sitä kuulemma kauheesti tuoksutellutkaan, niin naisen nenäähän sen on tarkoitus miellyttääkin eikä miehen, kai.. Itselläni silmiin pisti niin pahasti kommentti "arvokkaasta 50-vuotiaasta", jota ei saippuainen tuoksu miellytä. Siis mitä?!? Itse olen muutaman vuoden päässä tuosta 50-vuoden rajapyykistä mutta olen mahdollsimman kaukana arvokkaasta rouvasta, ihan nuorekas olen ja sporttinen, enkä tule varmaan koskaan käyttämään mitään rouvatuoksuja vaan saippuainen kuulostaa just hyvältä. Että jonkinlaista ikärasismia olin aistivinani tuosta postauksesta mutta mennee Virven oman nuoren iän tiliin ja on kyse jonkunlaisesta väärinymmärryksestä ehkä.
Kosmetologipalveluista sain 13-vuotiaana kauhukokemuksen, kun miliumeista traumoja saaneena menin kosmetologin vastaanotolle, joka vaan sanoi, ettei niitä voi poistaa, kun ovat liian lähellä silmiä ja kohteli muutenkin töykeästi. En ollut riittävän hyvä asiakas siihen paikkaan. Tästä seurauksena kärsin miliumeistani nuoruusvuodet kunnes kerran yksi body shopin myyjä/kosmetologi hihkaisi kuinka kauniit piirteet ja silmät minulla on ja kuinka olisi vielä kivampi kun poistaisi nuo miliumit! Ja näin tehtiin. Vuosia mieliharmia aiheuttaneet näpyt poistettiin ja se oli iso juttu minulle. Tämä oli loistavaa asiakaspalvelua kun positiivisen kautta otettiin puheeksi ongelmakohta ihossani. Ilmeisesti ensimmäisen kosmetologin ammattitaito ei riittänyt. Mutta myöhemminkään työelämään siirryttäni ja rahavarojen kasvettua, en ole sinne ensimmäiseen paikkaan rahojani vienyt.
Mutta kiva blogi sulla, kiitos siitä!
sh: Höh, meni vähän överiksi. :/
Anonyymi: Mutta meikkivoide näytti kuitenkin kaupassa kokeiltuna hyvältä? Hutiostokset ovat aina kurjia. :/
Anonyymi: Vastentahtoista oli myydä miehelle joulukuusella ja jouluvaloilla koristeltu paketti ilman, että miestä edes kiinnosti sen sisältö. Itseasiassa hän ei edes kysynyt, mitä paketissa oli, vilkaisi sitäkin vaan. En muista tarkasti miehen vaimostaan käyttämää sanaa, mutta mieleni jäi vain arvokas ja tyylikäs viisikymmentä vuotias nainen, käytti mies sitten mitä synonyymeja tahansa. Enkä toki voi tietää, millainen rouva kotona odotti ja vastakohdat voivat vetää puoleensa, mutta miehen olemuksen ja sanojen perusteella olisin myynyt jotain muuta.
Tuoksuasioista ei voi todellakaan kiistellä, mutta jos tarkka tuoksumaku ei ole selvillä, ei tuo ole mielestäni oikea hetki tehdä rohkeita vetoja vaan valita niitä "helppoja" tuoksuja. Ei minulle olisi myöskään tullut mieleeni miehen sanojen perusteella napata hyllystä Christina Aquileran tai Paris Hiltonin tuoksua, vaikka niille varmasti kaikissa ikäryhmissä löytyykin käyttäjiä. Tuollaisissa tilanteissa on minusta mukavaa tarjota erilaisia vaihtoehtoja erityyppisistä ns. varmoista tuoksuista, jotka moniin uppoavat (=myyvimmät) ja etsiä niistä se miellyttävin suunta. Erikoisemmat tuoksut ovat aina sellaisia, että toisen maku täytyy tuntea tarkasti tai itse oltava ihan paikalla. (Ja tämän tuoksun lasken kyllä varsin omaperäiseksi.)
Ja itse en vaan ole koskaan myynyt tuota tuoksua sellaiselle rouvalle, jollaiseksi herra vaimoaan kuvaili. Mutta toivotaan, että rouva tykkää tuoksustaan.
Ja niin, on eri asia olla rouvatuoksu kun tyylikäs tuoksu. 😉
Ja niin, ei viitsitä vetää sitä ikäkorttia, jos teksti ei liity ikään mitenkään.
Mielestäni kosmetologi teki siinä mielessä oikein, että kosmetologiksi opiskellessa opetetaan aina, ettei silmän läheltä saa alkaa miliumeja poistamaan ehdottomastikaan, vaan se on lääkärin hommaa. Huonosti hän teki siinä mielessä, ettei ilmeisesti kertonut, että saat miliumisi turvallisesti ja helposti lääkärillä pois.
Mutta kiva, että sait kuitenkin ratkaisun!
Voi kauhea, kun välillä olen niin tunteella kiinni näissä kommenttibokseissa 😀 Nytkin tunteet heitelleet ääripäästä toiseen, vihastuksesta iloon ja sympatiaan.
Anonyymille haluaisin vastata myös kosmetiikkamyyjänä, että jos meidän kauppaan (jossa siis myydään kosmetiikkaa laidasta laitaan) tulee näytteitä, niitä saatetaan laittaa esille, mutta liian usein käy niin, että joku sieltä käy nappasemassa 20-30pussia meikkivoide(tms.)näytteitä laukkuunsa. Tämä saattaa olla syynä siihen, että meillä ei ainakaan laiteta kaikkea näytteitä esille, vaan annetaan myyntitilanteissa, esittelytilanteissa, yms. Ei tarvitse edes ostaa mitään saadakseen näytteen, mutta koitetaan varmistaa se, että mahdollisimman monelle jää näyte, eikä kaikki katoa vain muutaman ihmisen laukkuihin.
Itse teen vielä hirmu usein niin, että jos joku ostaa jostain hänelle uudesta sarjasta jonkin tuotteen, koitan antaa hänelle myös muita sopivia näytteitä samasta sarjasta. Tai jos hän jää pohdiskelemaan muutaman tuotteen välille, saatan antaa hänelle näistä näytteet kotiin, ja vielä jostain muustakin samasta tuotteesta, ehkä eri sarjasta, jotta hän saa tarpeeksi laajan valikoiman, josta löytää sitten juuuri sen sopivan tuotteen.
Ja vaikka välillä meilläkin on laatikoittain näytteitä, saattaa tulla tilanne vastaan, jossa haluaisi antaa näytteen, mutta kaikki näytteet ovat epäsopivia asiakkaalle (esim. 60+ rasva, miesten partageeli, pikkutyttöjen rannekoru, eikä mitään esim 25-vuotiaalle nuorelle naiselle).
Näytteitä on meillä töissä oikein painoitettu, että niitä pitää antaa aina kun siltä tuntuu, jos on sopivia näytteitä. Omaa harkintaa saa kuitenkin käyttää, ettei tosiaan anna 25-vuotiaalle tytölle partavaahtoa. ;D
Virven kanssa olen samaa mieltä siitä, että joskus turhauttaa antaa näytteitä, jos joku vaan kysyy (varsinkin ostamatta mitään), että olisiko näytteitä.. "ihan mitä vaan, anna vaan jotain." Lähes kaikille kuitenkin mielellään antaa jotain mukaan, JOS on näytteitä tms annettavana. 🙂
Kuten moni on jo edellä maininnut, niin minä arvostan todella korkealle sen, että myyjä ohjaa tarvittaessa toiseen liikkeeseen. Se on takuuvarma keino saada minut palaamaan uudestaan ja uudestaan.
Itse olen huomannut, että kosmetiikkamyyjiä on kahta sorttia. Parhaat kuuntelevat, ehdottavat ja kertovat oman mielipiteensä. Ne toiset joko tyrkyttävät ja paasaavat tai sitten veltosti kuuntelevat, mitä asiakas haluaa ja antavat ostaa mitä sattuu.
Musta on tosi kurjaa, että myyjällä ei ole mielipidettä, vaikka olisi avoimesti liikenteessä ja suoraan kysyy, mitä mieltä myyjä on. Välillä tuntuu, että osa myyjistä ei uskalla sanoa mielipidettään. Välillä taas siltä, että myyjällä ei ole niitä.
Ihan parasta on, kun kohdalle osuu hyvä myyjä. Joka osaa etsiä tavarapaljouden keskeltä juuri oikeat ehdokkaat. Joka osaa neuvoa ja jolta voi kysyä neuvoa saaden siihen vastauksen, josta tuntee, että se ei ole vakiovastaus, vaan ihan oikeasti minun ihoni, tyylini, kasvonpiirteeni on huomioitu.
Menin tässä taannoin ostamaan poskipunaa. Sanoin, ettei minulla ole tällä kertaa varaa kovin kalliiseen, joten mielellään katselisin sitä halvemmilta sarjoilta. Myyjä mittaili kasvojani ja sanoi, että hänestä halvoilta merkeiltä ei löydy ihooni sopivaa sävyä, joten hän ehdottaisi, että katsotaan sopiva tuote puolivälistä tai sitten odotan hetken ja tulen ostamaan, kun on varaa ostaa minulle sopiva tuote.
Päädyin sitten hieman kalliimpaan tuotteseen. Kysyin vippaa ja siihen myyjä sanoi, että voin alkuun hyvin käyttää pakkauksen mukana tulevaa vippaa, ja ostaa sitten myöhemmin kunnollisen.
Niin mahtava ostokokemus. Tunsin, että minulle etsittiin juuri oikea tuote. (Speksini muutettiin, kun se myyjästä oli tarpeen.) Ja minua oli oikeasti kuunneltu. (Minulle ei myyty vippaa, kun olin sanonut, että nyt voisi maksaa hieman vähemmän.)
I prefer honest opinions. If the salesperson is pushing the sale – my money will stay with me. I thought that in Finland there are more light foundations available – here in Estonia they pretty much sell makeup for chinese and indians only. Someone told me that they saw Lumene 00 foundi in Helsinki but that tone has not been seen here.
Usko kosmetiikkamyyjiin horjui kyllä todella pahasti kun olin Sokoksella ostamassa mineraalimeikkipuuteria ja olin jo lähtemässä kassalle tuotteen kanssa kun myyjä tuli tiedustelemaan voisiko olla avuksi. Totesin siinä sitten että juu ei tarvitse, löysin mitä etsin, mä otan tän, kun myyjä alkaa tyrkyttämään tummempaa sävyä tuotteesta! Siinä sitten hyvin epäilevänä kokeilin testeriä siitäkin ja kummastelin että ootko nyt ihan varma, kun yleensä tuppaa aina olemaan liian tummia kaikki. No myyjän vakuutteluiden ansiosta otin sitten sen tummemman ja ei ole kyllä ensimmäisen käyttökerran jälkeen tullut siihen oranssiin hirvitykseen koskettua. Potuttaa!
Olipa mielenkiintoista luettavaa täällä! Ja suorastaan sydäntä lämmitti kun huomaa toimivansa työssään täällä kirjoitettujen "toiveiden" mukaan.
Siitä haluaisin mainita että ainakin useimmissa isoissa tavarataloissa sarjoilla on konsulentteja suoraan maahantuojilta, jotka ovat kyseisen sarjan asiantuntijoita, jolloin tietenkin tuntevat "omat tuotteensa" parhaiten ja osaavat niistä suositella asiakkaalle sopivinta.
Itse en esimerkiksi osaa kovinkaan kattavasti esitellä kosmetiikkasarja B:tä kun työkseni edustan kosmetiikkasarja A:ta. Siinä ottaisin mielestäni riskin myydä väärän tuotteen, joka taas tuottaisi asiakkaalle ja minulle asiakaspalvelijana pettymyksen. Tälläisissä tapauksissa useimmiten sitten saattaa sanoa "en osaa sanoa, mutta haen paikalle jonkun joka osaa teitä tässä asiassa paremmin auttaa" eli ei välttämättä ole merkki haluttomuudesta myydä halvempaa tai laiskuudesta tms, yksinkertaisesti tietämättömyydestä :).
Näyteasiaa haluaisin myös kommentoida että näytteitä todellakin tulee tätä nykyä selvästi vähemmän. Ne vähät jotka tulee on kyllä mukavin antaa sitten sellaisille ketkä oikeasti ovat kiinnostuneita ja että näyte on sopiva hänelle (voiteet,meikkivoiteet, näitä kun ne yleensä ovat), eikä sellaisille jotka suorastaan vaativat "anna mulle kaikkia ihania näytteitä kun mä tiedän että teillä on niitä laatikot täynnä". Lisäksi ei ehkä asiakkaille tule mieleen että he eivät suinkaan ole ainoita (vaikkakin toki ovat tärkeitä) kävijöitä, että vaikka "laatikot näyttävät pullistelevan" näytteitä on ne parikymmentä voidenäytettä satojen kävijöiden seassa aika pieni määrä kuitenkin 🙂
Mutta kiitos ja kumarrus kaiken kaikkiaan kiinnostavasta ja mukavasta blogista Virve!
Tänne täytyy palata pian 🙂
Hei!
Olen vasta löytänyt blogisi (mistä olen hyvin iloinen, sinulla on kaikkea kivaa täällä ja oikein hyviä vinkkejä ja vaikka mitä!) ja siksi tämäkin kommentti vaikka alkuperäisestä postauksestasi on jo kulunut reilusti aikaa.
En voinut sille mitään, että juutuin tuohon valkoiseen rajaukseen. Olen nimittäin nähnyt sen toimivan ja käytän sitä itsekin toisinaan. Oletko sinä joskus kokeillut? Suosittelen kokeilemaan mikäli et ole. Se ei välttämättä ole sinun mieleesi mutta toisaalta, saatat jopa yllättyä. Kikka lienee siinä miten sen tekee, kysymys on meikistä joka jokaisen on tehtävä juuri itselle sopivalla tavalla, samanlainen rajaus ei sovi jokaiselle. Tässäkään. 😉 Minun veikkaukseni on, että kyseinen asiakas oli varmastikin joskus meikattu tosi nätisti ja oli käytetty valkoista rajauskynää niin kuin hän kertoi mutta hänellä ei välttämättä ollut itsellään mitään käsitystä miten se itse asiassa tehdään nätisti ja samalla tavalla kuin hänelle oli tehty.
Tämä on tosi vaikea asia. Itseäni ainakin ärsyttää jos myyjä antaa ymmärtää tietävänsä asian paremmin kuin minä mutta ymmärrän hyvin, että myyjällä voi olla aivan erilainen käsitys aiheesta kuin minulla. Hän voi hyvinkin tosissaan luulla tietävänsä paremmin vaikka oikeastaan molemmat puhuu melkein eri asiasta kuvitellen, että puhutaan samasta asiasta.
Minusta hyvä myyjä pystyy erottelemaan omat henkilökohtaiset mielipiteensä ja mieltymyksensä niin, että ne eivät siirry hänen työhönsä. Tällä en tarkoita etteikö myyjä voisi tuoda myös niitä esille, vaan että hän osaa tehdä sen niin, että asiakkaalle ei tule fiilis, että kysymys on yleisestä mielipiteestä tai käsityksestä vaan myyjän omasta henkilökohtaisesta näkemyksestä.
No joo, jälkijunassa täällä huutelen. Jään varmasti seuraamaan blogiasi, pidän tavastasi kirjoittaa ja vinkkisi ovat tosiaan erinomaisia ja kokemuksesi hyödyllisiä!! Kiitos kun jaksat kirjoitella!