Kymmenen viikon vaelluksen kapselivaatekaappi (ja pyykinpesu vaelluksella)

Olimme puolisoni kanssa elokuusta lokakuulle Santiago de Compostelan vaelluksella, jolla meidän oli alunperin tarkoitus vain kävellä läpi Espanjan, mutta joka venähti myös Portugalin puolelle kävelyksi, kun nautimme matkasta niin.

Monia on kiinnostanut, mitä matkatavaroita noin viiden kilon painoisesta repustani löytyi tuolla matkalla.

Summasin tähän postaukseen millaisella kapselivaatekaapilla matkustin tuon kymmenen viikon matkan ajan.

Postauksessa on esiteltynä paitsi oma vaatekaappini, mutta myös ajatuksiani siitä, mitä vaatteita Santiago de Compostelan vaellukselle kannattaa pakata mukaan.

Lisäksi kerron postauksessa, kuinka pyykinpesu tällaisella vaelluksella toimii.

Lue myös: Santiago de Compostelan vaellus

Kuinka paljon vaatteita Santiago de Compostelan vaellukselle kannattaa ottaa mukaan?

Santiago de Compostelan vaellukselle vaatteita pakatessa huomioitavaa on tietysti se, että vaatteiden tulee paitsi sopia käyttötarkoitukseensa ja nimenomaisen vuodenajan sääolosuhteisiin, mutta niitä on myös kannettava mukanaan koko vaelluksen ajan.

Jokainen reppuun mukaan pakattu vaatekappale tuo lisää painoa ja vie tilaa, joten ymmärrettävästi matkalle haluaa pakata mukaan vain sen, mitä välttämättä tarvitsee.

Ei kuitenkaan ole mukavaa olla ilman jotain, mikä voi pienellä painolla tehdä reissusta mukavamman, joten periaatteen vuoksi ei mielestäni kannata tinkiä siitä, minkä kokee juuri itselleen tarpeelliseksi.

Toisaalta on hyvä muistaa, että tämä vaellus kulkee kaupungista toiseen, joten jos matkalla tajuaa jonkin tärkeän asian puuttuvan, voi sen yleensä ostaa jostakin.

Lue myös: Takaisin kotona 1600 km vaellukselta

Muiden tekemistä pakkauslistoista voi saada ideoita ja inspiraatiota, mutta minusta on tärkeintä miettiä, millaisissa vaatteissa juuri itsellään on mukavinta olla.

Moni esimerkiksi sanoo, että on mukavaa pakata mukaan mekko, jonka voi vaihtaa majatalolla päälleen päivän päätteeksi, mutta jos ei ole yhtään mekkoihmisiä, niin vinkki on tietysti aivan turha.

On myös täysin eri asia tehdä vaellus elokuun helteiden aikaan kuin viileämmän maaliskuun tienoilla.

Pahin virhe pakkauslistaa tehdessä on mielestäni kuitenkin kuunnella ihmisiä, jotka eivät ole itse tehneet tätä nimenomaista vaellusta, vaan tehneet esimerkiksi muita pitkiä vaelluksia ja antavat neuvojaan sen pohjalta.

Tällöin päätyy helposti pakkaamaan mukaan vaatteita, jotka eivät ole parhaita juuri tälle vaellukselle sekä usein erityisesti kengät, jotka tuntuvat Santiago de Compostelan vaelluksella tuskaisilta.

Lue myös: Tämän vuoksi käytän jatkuvasti samoja vaatteita

Moni vaelluksen tehnyt suositteli ottamaan mukaan 2-3 vaatekertaa ja minusta se on oikein hyvä määrä.

Tavallisessa arjessani en todellakaan pese jokaisen käyttökerran jälkeen muita vaatteita kuin alushousut ja sukat, sillä siihen ei ole tarvetta.

Voin käyttää samaa paitaa useita päiviä ilman, että se alkaa haista ja itseasiassa arvionkin aina vaatteiden pesun tarpeen paitsi silmämääräisesti, mutta myös nenätuntumalla.

Vaelluksella tilanne on kuitenkin aivan toinen, sillä varsinkin helteisinä päivinä vaatteet tuli hikoiltua hyvinkin kosteiksi tai jopa märiksi eikä niitä ehdottomastikaan olisi halunnut enää seuraavana päivänä laittaa päälleen ilman pesua.

Vaikka vaellussää ei olisikaan ollut hiostavan kuuma, toi oman lisänsä tilanteeseen reppu, joka painautui päivästä toiseen tuntien ajan selkää vasten.

Tämä osa repusta ei todellakaan lopulta enää ollut se raikkaimman tuoksuinen ja sen muhiminen selkämystä vasten sai sekin jo paidan selkämyksen ja housujen vyötärönauhan kaipaamaan pesua.

Lue myös: Minimalistin vaatekaappi – kaikki vaatteeni

Kuinka pyykit pestään Caminolla?

Vaelluksella majataloissa on lähes poikkeuksetta käytössä sekä pesukone että kuivausrumpu, joissa pyykkinsä voi pestä ja kuivattaa.

Satunnaisesti käytettynä tällaiset ovat pieni kuluerä, mutta jatkuvassa käytössä ne voivat lohkaista matkabudjettiin ison loven.

Tavallisesti pyykinpesukoneen käyttö maksoi 3-4 euroa ja pyykin kuivatus 2-3 euroa, eli yleensä yhteensä noin 5 euroa.

Pesukoneen ja kuivausrummun voi tietysti jakaa yhden tai useamman ihmisen kesken, mutta omalla kohdallamme koimme, että oli kannattavampaa pestä pyykit käsin.

Päivittäinen pyykkien pesu ja kuivaus olisi nimittäin maksanut viikossa 35 euroa ja yhdeksällä vaellusviikollamme se olisi tarkoittanut  yli 300 euron lisäkulua.

(Vietimme kymmenennen reissuviikon Portugalin etelärannikolla samassa hostellissa pysyen.)

Tämän vuoksi pesimme pyykkimme lähes aina käsin ja kuivasimme ne narulla.

Teimme poikkeuksen vain pari kertaa, kun halusimme pestä kaiken kunnolla tai kun ilma oli niin kostea, etteivät pyykit olisi millään kuivuneet.

Lue myös: 8 kuukautta samoissa vaatteissa

Pyykinpesusta käsin tuli caminolla rutiini, jota kohtaan oli sekä positiivisia että negatiivisia tuntemuksia.

Toisaalta se oli jotenkin todella mukava rutiini vaelluspäivän lopettamiseen, mutta toisaalta viikkojen päivittäinen käsin pyykkääminen oli välillä jo tuskastuttavaa – varsinkin, kun kaikissa paikoissa ei oltu järjestetty kunnon pesuolosuhteita.

Tyypillisesti majataloista löytyi pihan nurkasta tai pyykipesuhuoneesta allas, joka oli tarkoitettu pyykin pesuun.

Oli täysin paikasta kiinni, missä kunnossa tuo allas oli ja olen nähnyt kaikkea puhtaana kiiltävistä altaista niin saastaisen likaisiin kaukaloihin, ettei omien vaatteiden ole halunnut edes hipaisevan niitä.

Parhaissa paikoissa vaeltajia oltiin huomioitu investoimalla muutama euro pesuvateihin, joissa pyykki oli sekä nopeampaa, helpompaa että juoksevaa vettä ekologisempaa pestä.

Tällaisissa paikoissa pyykit oli mukavaa pestä käsin.

Ikävimpiä olivat ne paikat, joissa käytössä oli likainen allas, jonka äärellä joutui pahimmillaan kurkottelemaan epäergonomisessa asennossa samalla kun huolehti, etteivät vaatteet tulisi pestessä lähtötilannetta likaisemmiksi.

Joskus altaille oli jonoa, mutta usein pyykkinsä sai onneksi pestä rauhassa.

Lue myös: 4,5 kuukautta kahdella vaatteella – tältä se on tuntunut

Olin pakannut reissureppuun mukaan ihan tavallisen palasaippuan, jota käytin kaiken mahdollisen pesuun omasta hikisestä vartalosta pyykkeihin.

Ensimmäinen palasaippua oli miedomman tuoksuinen, mutta vaelluksella aloin kaivata puhtaan pyykin tuoksua ja päädyin seuraavaksi ostamaan Doven palasaippuan, jonka tuoksu on aina tuonut minulle puhtaan fiiliksen.

Säilytin palasaippuaa sen pahvisessa kotelossa, jota puolestaan säilytin pienessä muovisessa pakastepussissa (jota en sulkenut ennen kuin saippua oli kuivunut).

Reissun aikana taisin käyttää kolme tai neljä palasaippuaa, eli yksi palasaippua riitti parisen viikkoa.

Lue myös: Saman vaatteen käyttäminen joka päivä helppottaa elämää

Oma pieni, mutta mielestäni aivan loistava vinkki on ottaa mukaan muutamia hakaneuloja, sillä niille voi olla käyttöä monissa tarkoituksessa ja erityisesti pyykätessä.

Joissakin majataloissa on pyykkinaruilla tarjolla pyykkipoikia estämässä pyykin lentelyä, mutta ei läheskään kaikissa.

Jotkut tuovatkin mukanaan omia pyykkipoikia, joita niitäkin voi toki käyttää mahdollisesti myös muissa tarkoituksissa, mutta joita kätevämmiksi totesin omalla kohdallani hakaneulat.

Käytin hakaneuloja huoletimassa, ettei narulla kuivuva pyykki lennä tiehensä (on todella kurjaa löytää oma aiemmin pesty vaelusvaatteensa illalla likaisena ja märkänä maasta).

Tämän lisäksi hakaneulat olivat käteviä silloin, kun aamulla vaeltamaan lähtiessä joutui toteamaan, ettei kaikki pyykki ollut ehtinyt kuivua ja kosteat vaatteet sai kiinnitettyä repun ulko-osaan jatkamaan kuivumista.

Kiinnitin hakaneuloilla reppuni ulko-osaan roikkumaan myös hellehattuni.

Itseasiassa kuljin jopa useamman viikon hakaneulalla korjatuissa aurinkolaseissa, kun sangan kiinnittävä ruuvi oli pudonnut enkä ollut päässyt käymään optikolla korjauttamassa niitä.

Lue myös: Käytän vain kahta vaatetta – näin se sujuu

Millaisissa vaatteissa on hyvä vaeltaa?

Tähän kysymykseen ei tietenkään ole olemassa yhtä ja oikeaa vastausta, sillä kaikki riippuu niin paljon sekä omista mieltymyksistä että vaelluksen ajankohdasta.

Me halusimme tehdä vaelluksen kesällä, jotta mukana ei tarvitsisi kantaa painoa tuovia ja tilaa vieviä lämpimiä vaatteita.

Tähän aikaan vuodesta näin vaelluksella monia, jotka vaelsivat jalassaan shortsit ja päällä t-paita, toppi tai jopa ihan vain urheiluliivit.

Vaatteiden vähentäminen tuntui helteellä mukavalta, mutta paahtavassa kuumuudessa se tarkoittaa myös, että vaatteiden tuoma aurinkosuoja on poissa.

Tällöin iholleen tulee muistaa säännöllisesti levittää aurinkovoidetta, joka puolestaan voi saada ihon tuntumaan jopa ikävän klähnäiseltä hikisenä vaeltaessa.

Tämän vuoksi päädyin itse vaeltamaan suurimman osan aikaa suojaa tuovissa vaatteissa.

Lue myös: 12 asiaa, jotka eivät kuulu minimalistiseen elämääni

Vaelsin itse yleensä ohuissa pitkissä housuissa, jotka saatoin halutessani taittaa shortseiksi sekä lyhythihaisessa urheiluun tarkoitetussa t-paidassa (jonka alla minulla oli reissun ainoat rintaliivit).

Nämä vaatteet oli helppoa pestä käsin päivän päätteeksi, sillä ne kuivuivat narulla melko nopeasti.

Ohuet housuni olin ostanut 3,5 vuotta sitten Hennesin urheiluosastolta ja tykästynyt niihin todella kovasti, sillä ne sopivat moneen menoon.

Jotkut vaelsivat vaellukseen tarkoitetuissa shortseissa tai vaellushousuissa, joista saattoi irrottaa lahkeet.

Nämä housut tosin näyttivät usein epämukavan lämpimiltä eivätkä ne vaikuttaneet siltä, että ne kuivuisivat nopeasti – toki näitäkin on varmasti tarjolla moneen lähtöön.

Jos kuitenkin olisin vaeltanut viileämmillä säillä, olisin voinut harkita tällaisia käteviä vaellushousuja.

Oma vinkkini on valita housut, joissa on taskut, sillä niihin on helppoa sujauttaa vaikkapa puhelin, jolla haluaa räpsiä kuvia ja jota ei muuten aina jaksaisi kaivella kävellessä repusta.

Oma t-paitani puolestaan oli lähtöä edeltävänä päivänä syntynyt spontaani ostos (myös Hennesin urheiluosastolta).

Olin siihen lopulta vaelluksella todella tyytyväinen, sillä tavallinen t-paitani, jossa olin alunperin suunnitellut käveleväni, olisi ollut todella huono valinta, sillä se ei todellakaan olisi aina ehtinyt pesun jälkeen kuivua seuraavaksi päiväksi.

Ohut, nopeasti kuivuvasta kankaasta valmistettu urheilupaita oli usein lounastauolla repun selästä riisuessa todella märkä, mutta ehti jo lähes kuivua tauon aikana.

Toisaalta reilun kahden kuukauden lähes päivittäinen käyttö (ja käsinpesu) saivat lopulta aikaan sen, että paidan selkämys alkoi vaeltaessa kostuessa nopeasti tuoksua imelälle.

Lopulta aina esiin noussutta hajua ei saanut pois paidasta, minkä vuoksi heitin paidan vaelluksen jälkeen lopulta roskiin.

Tämän lisäksi minulla oli Uniqlosta ostettu ohut vetoketjullinen pitkähihainen, jonka oli mainostettu tuovan erityistä UV-suojaa.

Vetoketjullinen paita oli loistava valinta, sillä se oli mahdollista heittää päälle myös hieman luovemmalla tavalla.

Paita toi tarvittaessa lämpöä tai suojaa auringolta, mutta vähän epätavallisemmalla tavalla puettuna se ei ollut vasten hikistä selkää eikä sitä sen myötä tarvinnut aina pestä vaelluspäivän päätteeksi.

(Pesun jaljiltä kostea paita olisi voinut olla ongelma, sillä toisinaan majatalossa oli sen verran viileää, että viimeistään yöksi päälleen halusi vetää jotain lämpimämpää, mutta välillä vaatteet eivät olleet vielä illalla kuivat ja niitä piti viritellä pitkin sängyn laitoja toivoen, että ne olisivat kuivuneet aamuksi.)

Lue myös: Minimalismi lapsiperheessä – voiko sellainen onnistua?

Tämä pitkähihainen oli reissuni lämpimin vaate, mutta sen lisäksi minulla oli mukana Mujin Multicape, jota käytin usein vaelluksen jälkeen sekä tuomassa lämpöä että myös suojaa auringolta.

Mujin Multicapesta löytyy aiempi blogipostaus täältä.

Olin pakannut mukaan myös ohuen huivin, joka sekin oli kätevä sekä tuomassa lämpöä että välillä myös ohuena lisäpeittona, kun yöllä heräsi tajuten, että tarvitseekin yllättäen lisää lämpöä.

Lisäksi minulla oli mukana toinen t-paita ja legginsit, joissa saatoin tarvittaessa vaeltaa, mikäli pestyt vaatteeni eivät olleet ehtineet kuivua aamuun mennessä.

Eniten käytin näitä kuitenkin majatalolle päästyäni ihan vain mukavina puhtaina vaatteina suihkun jälkeen.

Lue myös: Mitä eroa on rahan säästämisellä ja kituuttamisella?

Pakkasin mukaan myös shortsit (jotka unohdin erääseen majataloon reissun puolivälissä ja joita ilman selvisin hyvin loppumatkan) sekä ohuen, alusmekollisen hihattoman pikkumustan mekon.

Käytin alusmekkoa yöpaitana lämpimillä säillä ja muuten mekko oli mukava vaate vaelluksen jälkeen kylillä kulkiessa.

Omassa alusmekossani oli edessä napit ja totesin sen ihanan käytännölliseksi vaatteeksi sujauttaa helposti päälle majatalon usein varsin ahtaassa suihkukopissa, jossa oli välillä haastavaa pukea päälleen lahkeista tiukkoja legginssejä.

Lue myös: Se täydellinen pikkumusta

Minulla oli mukana vain yksi toppi, jossa oli sisäänrakennetut kupit. Tämä toppi oli hyvä helteillä yksinään mutta myös aluspaitana silloin, kun rintaliivit olivat kuivumassa.

Käytännössä käytin tätä aina vaelluksen jälkeen.

Lue myös: Downshiftaus antaa enemmän elämää vähemmällä

Päädyin ostamaan matkalta kaksi vaatekappaletta.

Toinen niistä oli ohut pitkähihainen trikoopaita, jota päädyin tarvitsemaan Galician alueen sateisen viileässä ilmassa.

Siellä tuntui jatkuvasti olevan viileä ja koska vaatteita piti välillä pestä ja toisinaan yölläkin halusi vetää päälleen mahdollisimman paljon vaatteita, tuli pitkähihainen tarpeeseen.

(Mietin itseasiassa kovasti, minkä lämpimän vaatteen hankkisin ja tulin siihen tulokseen, että pitkähihainen trikoopaita on paras, sillä se on kevyt, kompakti ja lämmin, mikä lisäksi käyttäisin sitä myös kotona, missä minulla ei enää ollut vastaavaa edellisen paidan juuri hajottua.)

Lue myös: Elämää kahden huonekalun soluhuoneessa

En olisi reissun alussa yllämme vyöryneen helleaallon myötä myöskään arvannut, että syyskuun puolivälissä haluaisin ostaa reissusta sormikkaat.

Lähdimme yleensä vaeltamaan aikaisin ennen auringon nousua ja Galician alueen viileydessä sormet alkoivat välillä tuntua aamulla jo lähes kohmeisilta.

Koska edelliset sormikkaani olivat hajonneet eikä minulla ollut sellaisia kotona Ruotsissakaan, päädyin mielelläni ostamaan parin.

Reissuun elokuussa lähtiessä olimme keskellä pahaa helleaaltoa, jonka aikana päivälämpötilat kohosivat Espanjassa lähelle 40 astetta eikä silloin olisi todellakaan arvannut, että vaelluksen lopuilla sääolosuhteet tulevat olemaan aivan erilaiset kylmänkosteassa, syksyisessä Galiciassa.

Moni oli sanonut, että riittää kun mukana on kahdet alushousut, mutta otin itse neljät ja se oli loistava valinta.

Pääsääntöisesti vuorottelin kaksien välillä, eli kun saavuin vaelluspäivän päätteeksi majatalolle, menin suihkuun ja vaihdoin päälle puhtaat alushousut, minkä jälkeen sitten pesin ja jätin narulle kuivumaan toiset.

Kahdet alushousut olisi kuitenkin ollut minusta liian pieni määrä, sillä itse esimerkiksi hävitin yhdet alushousut.

Välillä oli myös päivinä, joina alusvaatteita ei syystä tai toisesta ollutkaan saanut pestyä edellisenä päivänä, joten vaelluspäivän päätteeksi ei olisi enää ollut puhtaita alusvaatteita, jos mukana olisi ollut vain kahdet.

Naisena huomioin myös sen, että välillä kuukautisten kanssa sattuu ohivuotoja (varsinkaan kun siteitä tai tampoonia ei pääse aina vaeltaessa vaihtamaan haluamallaan hetkellä), joten ylimääräiset alusvaatteet olivat senkin puolesta mielenrauhaa tuova juttu.

On toki helppoa ajatella, että alushousujahan voi tarvittaessa ostaa reissussa lisää, mutta pitkällä vaelluksella huomaa, kuinka tärkeää on, että jalassa on hyviksi ja mukaviksi todetut alushousut.

Uuden parin ostaessa saattaa nimittäin huomata, että ne painavat, hankaavat tai muuten vain eivät olekaan niin mukavat ja pitkällä vaelluksella tällaiset epäkohdat haluaa ehdottomasti eliminoida.

Yksien tai kaksien lisäalushousujen pakkaaminen mukaan onkin minusta pieni vaiva tähän nähden.

Päädyin pakkaamaan mukaan myös neljä paria sukkia, sillä vaikka niitäkin riittäisi periaatteessa vähempikin määrä ja matkalla voisi ostaa tarvittaessa uusia, ovat hyvät sukat niin tärkeä juttu, että jos sellaisia on, kannattaa niitä varata mukaan useampi pari.

Tavallisessa arjessa sukkia ei välttämättä tule niin miettineeksi, mutta kun päivittäin kävelee pari kolmekymmentä kilometriä, korostuu hyvien sukkien merkitys aivan uudella tavalla.

Hyvät vaellussukat ovat napakat, jotta ne eivät rullaudu kenkiin ja ala hiertää.

Toisaalta ne eivät myöskään saa lämpimissä ja hiostavissa olosuhteissa olla liian napakat, sillä siitä puolestaan seuraa helposti hikoilun aikaansaamaa ihottumaa.

Puolisolleni kävi juuri näin.

Hän oli pakannut mukaan napakoita juoksusukkia, joiden tiesi olleen käytössä täydellisiä, mutta sukkien napakkuuden myötä hän päätyi saamaan niistä jalkoihinsa ikävää hiki-ihottumaa.

Lopulta hän päätyi kesken reissun ostamaan itselleen samoja matalavartisia urheilusukkia, joita olin itse aiemmalla Espanjan matkallani ostanut ja jotka olin todennut pitkillä kävelyillä niin täydellisiksi, että saatoin turvallisin mielin pakata ne matkalle mukaan.

Yksi parhaista mukana olleista reissuvarusteistani oli leveälierinen aurinkohattu, joka yhdessä aurinkolasien kanssa toi loistavaa suojaa auringolta.

Jos vaelluksen tekee aurinkoiseen vuodenaikaan suosittelen ehdottomasti valitsemaan mukaan hatun, joka suojaa niin kasvoja kuin niskaakin.

Vaelluksen aamupäivään painottuvan rytmin myötä vaeltajan niska ja kehon vasen puoli ovat ne, joihin aurinko paahtaa jatkuvasti ja jotka siksi palavat helposti, jos niitä ei suojaa.

Lue myös: Kuinka paljon aurinkovoidetta pitää käyttää?

Aurinkohatun vastapainona mukana oli myös sadeviitta, joka vaelluksen alkuviikkoina ajoi vain makuualustan virkaa puistossa vaelluspäivän jälkeen loikoillessa.

Vaelluksen lopulla Galician alueella oli kuitenkin sen verran vaihtelevat säät ja muutamia sateisia päiviä, että sadeviitta tuli täysin tarpeeseen.

Galician alueen ylipäätään viileässä ilmassa sadeviittaa oli myös mukavaa välillä pitää päällä jo ihan vain siksi, että se suojasi välillä jopa varsin hyytäväksi käyneeltä tuulelta.

Näin päällä ei tarvinnut olla paljon vaatteita, jotka pitäisi päivän päätteeksi pestä.

Omassa repussani oli mukaanrakennettu sadesuoja (eli reppuun kiinnitetty, repun päälle vedettävä sadepussi), mutta tällainen sadesuoja oli mielestäni täysin turha, sillä kun satoi, halusin itsekin suojautua ja hupullinen sadeviitta peitti paitsi minut mutta myös reppuni hyvin.

Jos vaelluksen olisi tehnyt sateisempana vuodenaikana, olisi toki kannattaanut valita pidempi sadeviitta tai jopa sadehousut, mutta meille tämä riitti hyvin.

Lue myös: Tiesitkö tämän aurinkosuojatuotteen SPF-merkinnöistä?

Missä kengissä Santiago de Compostelan vaellus kannattaa tehdä?

Santiago de Compostela vaelluksella pääsee näkemään runsaasti upeaa luontoa ja välillä kiipeämään hieman korkeammallekin, mutta on tärkeää huomioida, ettei se loppujen lopuksi ole pelkkä luontovaellus.

Matkaan kuuluu todella paljon kävelyä asfaltilla ja tasaisessa maastossa, joten en itse valitsisi kengiksi missään tapauksessa vaelluskenkiä (elleivät ne sitten ole erityisen rakkaat ja hyviksi koetut myös asfalttikävelyllä).

Vaelluskengät ovat usein painavat ja jäykät, ja vaikka moni valitseekin ne ajatellen niiden tukevan nilkkoja, on suurin osa tämän vaelluksen maastosta kuitenkin sellaista, ettei erityiselle nilkkojen tukemiselle ole tarvetta ellei sitten ole pahoja jalkaongelmia.

Matkan aikana saatoin todeta eniten jalkaongelmia (erityisesti rakkoja ja hiertymiä) olleen niillä, jotka olivat lähteneet tälle vaellukselle jäykissä vaelluskengissä ottamatta selvää tämän nimenomaisen vaelluksen olosuhteista.

Tyytyväisimmiltä vaikuttivat pääsääntöisesti ne, jotka olivat valinneet jalkaansa hyvät lenkkarit tai polkujuoksukengät.

Olin itse valinnut lähteä vaellukselle Nike Downshifter 11 -lenkkareissa, joita olin ostanut edellisenä vuonna Espanjasta yhden parin.

Olin kulkenut noissa kengissä reilut puoli vuotta kaikenlaisissa maastoissa, tehnyt pitkiä kävelylenkkejä ja jopa tanssinut espanjalaisilla tanssilattioilla aamuyöhön, joten tiesin, että jos jotkut kengät olisivat jalassa mukavat kaikissa olosuhteissa, niin ne olisivat nämä.

Ostin siis ennen vaellukselle lähtöä uuden parin, ajoin sitä hieman sisään ja lähdin siinä vaeltamaan.

Myös puolisoni kokeili samaa mallia ja tykästyi sen kevyyteen, hengittävyyteen ja yleiseen mukavuuteen, joten hänkin vaelsi samoissa kengissä.

Kenkävalinta oli täydellinen ja olimme molemmat siihen todella tyytyväisiä.

Saimme molemmat matkan aikana vain yhden rakon ja vältyimme muilta jalkaongelmilta.

Toinen vaihtoehto olisi ollut valita jalkaan polkujuoksukengät, joita itsekin olin alunperin harkinnut ja joissa moni tämän vaelluksen tekee.

Minulla on Altra Lone Peak 5 -kengät, mutta olin todennut itse niitä pitkillä kävelyillä käyttäessä, että niiden pohjat ovat omaan makuuni liian pehmeät, ohuet ja joustavat, jotta jaksaisin kävellä niillä jatkuvasti asfaltilla.

Hyvät, sopivan jämäkät, mutta ei kuitenkaan liian jäykät lenkkarit olivat lopulta täydelliset kompromissikengät vaelluksen vaihteleviin maastoihin.

Jos kuitenkin omistaa hyvät polkujuoksukengät, joissa tietää omien jalkojen viihtyvän ja jaksavan runsaasti myös asfaltilla kävelyä, voi vaellukselle hyvin lähteä niissä.

Ellei vaellusta tee sateiseen vuodenaikaan kannattaa myös huomioida, että jalat ulkoa päin kuivina pitävä Gore-tex-materiaali voi myös olla kesähelteillä todella tuskallinen valinta, sillä silloin jalat muhivat päivästä ja viikosta toiseen tunteja jalkahiessä, mikä on omiaan luomaan suotuisat olosuhteet rakkojen syntymiselle.

Toinen kenkäpari, joka vaellukselle kannattaa ottaa mukaan on sandaalit.

Moni pakkaa mukaan vaelluskenkien lisäksi vaellussandaalit, jotka ovat hyvä valinta, sillä ne on mukavaa vetää jalkaan vaelluspäivän jälkeen kaupungilla kävellessä ja niissä voi välillä halutessaan jopa vaeltaa.

Itse en oman kokemukseni pohjalta koe vaellussandaaleja kuitenkaan parhaaksi valinnaksi, sillä sandaaleja tarvitsee eniten juuri majatalossa ja erityisesti sen suihkutiloissa.

Toki vaellussandaalejakin on varmasti erilaisia, mutta sandaaleita valitessa kannattaa minusta kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että niitä voi käyttää märkätiloissa.

Tavallisesti vaelluskengät tulee aina jättää majataloon saapuessa niille varattuun hyllyyn ja sisätiloissa liikutaan sandaalit jalassa.

Erityisesti sandaaleita kaipaa suihkutiloissa, joten sandaalien kannattaa olla sellaiset, että ne voivat kastua ja kuivuvat helposti.

Itse otin sandaalini monesti suihkuun mennessä pois jalasta, mutta usein suihkujen lattiat näyttivät kuitenkin siltä, että sandaalit haluaisi mieluiten pitää jalassaan suihkussa seisoessa.

Itse suosittelisin siis ottamaan mukaan sellaiset sandaalit, jotka ovat kevyt, kätevät sujauttaa jalkaan, joissa on mukava kävellä esimerkiksi kaupunkia vaelluksen jälkeen tutkiessa, mutta jotka jalassa voi seisoa suihkussa tietäen, että ne kuivuvat helposti.

Oma parini oli ennen vaellusta kahdella kympillä Dinskosta ostettu perus sandaalipari, puolisollani taas oli vielä kevyemmät varvassandaalit.

***

Kaiken kaikkiaan siis koin, että olin pakannut mukaan oikein sopivat vaatteet ja vaikka ostin matkalta kaksi vaatekappaletta, joille yllättäen koinkin olevan tarvetta, ei minulla olisi edes ollut kotona vastaavia otettaviksi mukaan.

Näin kompaktilla vaatekaapilla eläminen ja omien pyykkien jatkuva käsinpesu olivat mahtava kokemus ja saivat tajuamaan, kuinka vähän vaatteita sitä loppujen lopuksi tarvitseekaan.

Kaikki postaukseni Santiago de Compostelan vaelluksesta löytyvät täältä.

Muiden Santiago de Compostelan vaelluksen tehneiden ajatuksia reissuvaatekaapista olisi mukava kuulla kommenteissa!