Tulin tosiaan juuri Etelä-Korean Souliin ja myönnän, että minulla oli lähtiessa aika jännittyny olo. Ei niinkään sen vuoksi, että lähdin matkaan yksin, vaan siksi, että en ole varma, kuinka tulen reissussa pärjäämään ostokäyttäytymiseni suhteen.
Kuten olen kertonut, olen tämän vuoden jättänyt kaiken shoppailun minimiin ja keskittynyt vain jatkamaan tavaroiden vähentämistä. En ole liiemmin shoppaillut mitään (kosmetiikka mukaan lukien) eikä se ole yllätyksekseni tuntunut yhtään vaikealta. Olen jopa käynyt säännöllisesti kosmetiikkaosastoilla hipelöimässä uutuuksia (kuten vaikkapa Tukholman Sephoroihin juuri rantautuneen Tarten meikkejä…) ja vaikka olen katsellut niitä kieli pitkällä, on pitkän tähtäimen tavoitteeni vähentää tavaroita tuntunut niin hyvältä ja oikealta, etten ihan oikeasti ole koskaan halunnut mennä Sephorastakaan kassan kautta kotiin.
Lue myös: Minimalistista elämää – kaikki tänä vuonna ostamani tavarat
Shoppailun vähentämiseen on muutama todella iso motivaattori.
Ensinnäkin minulla on todella paljon tulevaisuuden suunnitelmia, jotka sisältävät asumista muualla kuin Ruotsissa enkä vain tahdo olla taas siinä tilanteessa kuin Thaimaahan lähtiessä, että minun pitää jättää varastoon varsinkaan kosmetiikan kaltaisia henkilökohtaista tavaroita, jotka vain seisovat siellä vanhenemassa.
Unelmoin elämästä, jossa on vain kahdenlaisia tavaroita. Ensinnäkin niitä, jotka helpottavat elämää tai sisustavat (minimalistisesti) kotiamme ja voin siksi jättää ne asuntoomme muiden käyttöön, kun vuokraamme asuntomme kalustettuna.
Ne toiset tavarat puolestaan ovat niitä, joista pidän niin paljon ja joita tarvitsen niin kovasti, että haluan raahata ne matkalaukussa mukanani sinne, minne ikinä muutammekaan. Meillä ei ole aikeissa muuttaa ulkomaille varsinaisen muuttokuorman kanssa, vaan aivan kuten lähdimme Thaimaahankin pelkillä matkalaukuilla, haluan tulevaisuudessakin muuttaa niin.
Tulevaisuuden suunnitelmiini ei siis kuulu sellaisia tavaroita, joita en pitäisi niin tärkeinä, että pakkaisin ne mukaani matkalaukkuun, vaan laittaisin ne vain sivuun varastoon odottamaan minua sillä aikaa, kun itse huitelen maailmalla.
Olen kokenut viimeaikoina, että tavarasuhteeni on varsin vakaalla pohjalla, se etenee hyvään suuntaan ja kaikki on kunnossa. Yhä useampi purkki tyhjenee ja tuotteita on kokoajan vähemmän ja vähemmän. Tuntuu, että alan olla jo ihan vakaalla pohjalla tämän minimalistisen suhtautumiseni kanssa.
Nyt minua jännittääkin hieman tulla reissuun Souliin, sillä tätä matkaa voisi kutsua henkilökohtaiseksi Temptation Island -reissukseni: Luulen, että minulla on homma hallussa, sitten lähden ”saarelle” ja ennen kuin huomaankaan, olen antanut pikkusormen kautta koko käden, molemmat jalat ja lopulta koko sieluni viettelyksille, eli minun tapauksessani kosmetiikkashoppailulle ihan vain siksi, että siihen tuntui olevan mahdollisuus.
Päädynkö olemaan kuin Juuso, joka ei vain millään osaa ottaa reissustaan iloa irti ja käyttäytyy ylipidättyväisesti?
Vai löydänkö minulle varsin luontaisen, sisäisen Iironi, jolle on tyypillistä langeta jokaiseen houkutukseen ja suorastaan keksiä niitä jatkuvasti lisää?
Vai osaisinko kerrankin elämässäni olla kuin Atso ja käyttäytyä ihailtavan järjevästi, mutta kaikesta silti nauttien?
Vai teenkö Juhikset ja luulen löytäneeni jonkun superihanan kosmetiikkamerkin, shoppailen hurmioituneena matkalaukkuni täyteen sen tuotteita ja sitten tajuan, ettei merkki sittenkään ole minun juttuni, mutta olen sössinyt shoppailullani hyvin alkaneen karsintaprojektini täysin?
Ensimäinen ilta Soulissa onkin kuin se eka päivä Temppari-saarella ja illalla kun lähden kaupungille, tulevat vastaan ne ekat bileet, jotka voivat pahimmassa tapauksessa määritellä koko reissun suunnan. Yritän käyttäytyä fiksusti ja tutustua uusiin merkkeihin mutta silti muistaa, että minulla on loistavia tuotteita kotona jo valmiiksi ja tyytyä korkeintaan silmäpeliin sekä pieneen kosketteluun.
Jotta koko pariviikkoinen reissu ei kuitenkaan ole ihan turha, saatan antaa sen aikana viettelykselle kokeeksi ihan vähän pikkusormea ja katsoa, kuinka pahasti se kietoo minut pauloihinsa.
Vaikka suunnitelmissani ei tällä kertaa ollutkaan shoppailla kosmetiikkaa samalla tavalla kuin aiemmilla Soulin reissuilla myönnän silti, että tulin tänne jälleen tyhjällä matkalaukulla. Laitoin omat minimalistiset matkatavarani käsipakaasiksi kokonsa puolesta sopivaan matkalaukkuun, jonka heitin ruumaan menevän tyhjän matkalaukun sisään ihan varmuuden vuoksi.
Oman luonteeni tietäen en voi koskaan olla varma, mistä innostun ja voihan olla, että kesken Soulin reissun innostun vaikka animesta niin paljon, että minun on pakko kotiuttaa sitä matkalaukullinen tai päätän, että kotiin on saatava leväsnäksejä koko loppuvuoden tarpeisiin. Minun kohdallani sitä ei vaan voi ikinä tietää, joten tyhjän matkalaukun ottaminen mukaan oli aiheellista, mutta samalla toki myös kiusauksia lisäävää, sillä siinä on aina taatusti tilaa ja eihän sillä yhdellä pienellä ostoksella nyt ole niin paljon väliä.
Katsotaan siis, kuinka reissu sujuu ja kuinka minimalistinen ihminen sitten loppujen lopuksi olenkaan, kun joudun keskelle kiusauksia.
Temppareista olen oppinut, ettei liikkeelle kannata ainakaan lähteä liian suurella itsevarmuudella, sillä usein juuri ne aluksi kovimmat huutelijat sitten kuitenkin mokaavat. Katsotaan siis, mitä reissu tuo tullessaan ja ennen kaikkea, mitä siitä jää lopulta käteen.
Miten veikkaatte hommassa käyvän?
Hauskat analogiat, jotka tajuaa tällainenkin, joka ei tunne Temptation Islandin hahmoja 😀
Veikkaan, että käy niin, että ostat tuotteita mutta varsin maltillisesti. Muutama tuote alkaa kuitenkin jälkeenpäin kaduttaa. Koska etukäteen ei voi tietää mikä/mitkä, se pitää sitten vain sietää. 🙂
Hyvää reissua!
Olipas hauskasti kirjoitettu postaus. :”D Hauskaa reissua ja muista myös nauttia. 🙂
Mahtavat vertauskuvat näin Temppari- ja meikkifanina!
Olen tällä hetkellä vaihdossa Soulissa ja ai että sitä kun lähtee käymään jossain kaupungilla tai kavereita tulee kylään ja mennään yhdessä shoppailukierrokselle. Korealaisen kosmetiikan fanina kiusaus on kova joka kerta ostaa kaupat tyhjiksi mutta hyvin olen tähän mennessä pärjännyt. Logiikani on ollut tähän mennessä että katsele ja testaa kaupassa mutta et sä oikeasti tota tarvitse 😀 mutta on tässä Soulissa asumisessa hyväkin puoli; jos jokin kosmetiikkatuote loppuu, lähimmät kaupat löytyvät muutaman sadan metrin päästä. Ja mikäs sen parempaa näin korealaisen kosmetiikan suurkuluttajana kuin että k-kosmetiikkaliike on naapurissa eikä tarvitse netistä tilailla ja odottaa kärsimättömänä pakettia viikkotolkulla kotiin.
Näin kosmetiikka- ja Temppari -fanina ei voinut muuta kuin nauraa tälle postaukselle 😀 Hauskasti kirjoitettu!