Kerroin vuodenvaihteessa, että aion tänä vuonna kiinnittää erityistä huomiota shoppailuun. Vaikka olenkin jo pitkään elänyt melko vähätavaraista elämää, olen silti ollut se tyyppi, joka kotiuttaa päähänpistonsa kassan kautta melko herkästi.
En halunnut ryhtyä totaaliseen ostolakkoon, sillä en usko sen toimivuuteen. Toki se laittaa stopin tavaroiden hankinnalle tietyksi määräajaksi, mutta tavoitteenani ei ollut pysäyttää tavaravirtaa vain hetkellisesti, vaan ihan oikeasti muuttaa omaa kulutuskäyttäytymistäni pysyvästi.
Sitä ei muuttaisi pelkkä ostolakko, jonka rinnastaisin kaalikeittodieettiin: tottakai dieetti toimii, mutta kukaan ei halua elää koko elämäänsä pelkkää kaalikeittoa syöden ja jos ei osaa laittaa niitä arjen valintoja ja elämäntapoja oikeasti kuriin, ei elämässä mikään muutu pysyvästi. Kun kuuri lakkaa, alkavat huonot valinnatkin vähitellen ryömiä takaisin elämään, eikä kuuri ole opettanut muuta kuin hetkellistä itsehillintää.
Laitoinkin oman elämäntaparemonttini perusideaksi päätöksen, että voin ostaa yhden tavaran kuukaudessa, mutta tottakai jos jotakin ihan oikeasti tarvitsisin, voisin sen hankkia. Se, että kituuttaisin väkisin ilman keliin sopivia kenkiä tai takkia tai eläisin ilman antiperspiranttia ei hyödyttäisi minua yhtään, jos kerran oikeasti tarvitsisin niitä. Se, että joutuisin kuitenkin punnitsemaan, onko joku tavara se kuukauden tavara, jonka oikeasti haluan hankkia vai loppujen lopuksi vain ohimenevä mieliteko, jota en oikeasti edes tarvitse auttaisi jo muuttamaan kulutustottumuksiani.
Nyt tätä elämäntaparemonttia on takana puoli vuotta, joten päätin summata tähän, kuinka homma on onnistunut ja mitä olen tullut shoppailleeksi.
Tammikuun ostokset
Tammikuu oli tietysti helppo kuukausi, sillä homman alkaessa olin täynnä tarmoa ja tavarattomuuden iloa. En tarvinnut tammikuussa mitään, mutta kuun lopulla kävelin kangaskaupan ohi ja muistin, että nyt olisi loistava tilaisuus tarkistaa, löytyisikö sieltä kangasta, jollaista olin blogijuttuihin pitkään haikaillut. Ostin kaksi metriä sopivaa kangasta, joka lopulta kuitenkin päätyi blokkaamaan valoa mieheni studioboksin ikkunaan, jonka edustalla sänkymme nykyään on.
Blogitarkoituksissa olisin varmasti selvinnyt ilman tuota kangasta, mutta sen uusi hyötykäyttö on varmistanut minulle niin monet hyvät yöunet, joita en muuten olisi saanut, että kangas oli ehdottomasti hyvä hankinta.
Helmikuun ostokset
Minulle ei syntynyt helmikuussa mitään erityisiä ostotarpeita ja olisin varmasti voinut olla koko kuun ilman mitään ostoksia, mutta helmikuun lopulla yksi blogini tärkeimmistä työvälineistä eli kamera hajosi. Se oli elänyt jatkoajalla jo pitkään ja rajoittanut siksi paljon kuvaamistani, mutta koska en muutenkaan nauti kuvaamisesta yhtään, olin hyvin voinut sinnitellä sen kanssa.
Helmikuussa hankin siis uuden kameran vanhan, rikkinäisen tilalle ja vanha kamera lähti elektroniikkajätteeseen. Kodin tavaramäärä ei siis uuden kameran myötä lisääntynyt, vaikka rahaa tietysti kuluikin.
Maaliskuun ostokset
En olisi maaliskuussakaan varsinaisesti tarvinnut mitään ja maaliskuukin meinasi jäädä ilman hankintoja, kunnes kuun lopulla ilmoittauduin opiskelijaksi Formula Botanicalle ja aloin opiskella luonnonkosmetiikan tuotekehittämistä. Kurssipaketti itsessään tietysti maksoi, mutta se ei ollut fyysistä omaisuutta vaan henkisen pääoman kasvatusta ja vieläpä itsessään aineetonta sellaista, sillä kaikki kurssimateriaali oli saatavilla verkossa ja kiitos iPadin, ei mitään tarvinnut tulostella.
Opiskelujen vuoksi jouduin kuitenkin tekemään muutamia hankintoja, sillä kosmetiikkatuotteita ei voi kehittää ilman raaka-aineita ja välineitä. Nämä eivät ole vieneet paljoa tilaa ja ovat olleet opintojen kannalta välttämättömiä – joskin myönnän, että esimerkiksi pieniä luonnonöljyjen näytteitä tuli tilattua vähän liiankin paljon tarpeisiin nähden.
Huhtikuun ostokset
Koska aloitin opinnot maaliskuun lopulla, tuli opintojen edetessä vastaan uusia tarpeita, joiden vuoksi tuotteiden formulointiin tarvittavia tarvikkeita oli täydennettävä. Lähinnä tämä tarkoitti muutamaa uutta labratarviketta ja raaka-ainetta, mutta ei mitään suurta lisäystä. En laskenut näitä tarvikkeita yksitellen, sillä nämä menivät kaikki ajatuksissani siihen tarpeellisten asioiden kategoriaan. Näiden lisäksi en hankkinut huhtikuussa mitään muuta.
Toukokuun ostokset
Toukokuussa kävin parin viikon reissulla Etelä-Korean Soulissa. Soul on tavallisesti se minun heikko kohtani, josta olen jo pariin otteeseen tullut kotiin täydellä matkalaukulla. Tällä reissulla käyttäydyin kuitenkin huomattavasti harkitsevammin. En halunnut asettaa itselleni mitään totaalista kieltoa olla reissussa shoppailematta, mutta yritin tehdä sen tälläkin kertaa järjellä.
Kävelin Soulin reissulla lähes 200 kilometriä, joten jalassani olleet kengät hajosivat. Luovuin sen myötä vanhoista ja korvasin ne reissussa uusilla kengillä.
Kesäkuun ostokset
Kesäkuussakaan en keksinyt mitään erityisempiä tarpeita, joten selvisin ilman ostoksia kuun loppupuolelle asti. Kuten kuitenkin pari päivää sitten kerroin, on haaveeksemme tullut lähteä reppureissaamaan Aasiaan ja tuon päätöksen myötä on syntynyt tarve sopivalle repulle. Kävin postauksen jälkeisenä päivänä huvikseni jälleen kurkkimassa erään kaupan repputarjontaa ja aivan sattumalta kohdalleni osui minulle aivan täydellisesti sopiva reppu (punainen Osprey Skarab 30), joka oli juuri sopivan kokoinen ja tuntui selässäni niin hyvältä, etten halunnut ottaa sitä pois.
Vaikka repulle ei ollut tarvetta vielä, päätin silti jo hankkia sen. Voisinpahan ainakin jo mallailla, mitä kaikkea reppuun mahtuu ja vaikka käydä innosta piukena huvikseni kävelyllä sen kanssa.
Päädyin kesäkuun lopulla tekemään vielä toisenkin hankinnan, jota ilman olisin toki voinut olla, mutta joka oli niin täydellinen vastaus toiveisiini, etten voinut jättää sitä välistä. Menin nimittäin viemään korkkareita suutarille korjattaviksi ja minun piti tappaa hetki aikaa, joten käväisin H&M:n vaaterekkien välissä. Aivan sattumalta silmiini osuivat juuri sellaiset housut, joita olen toivonut löytäväni, mutta jollaisia en ollut uskonut olevan olemassa.
Housut ovat erittäin ohuet ja kevyet urheiluhousut, jotka sopivat nimittäin treenivaatteeksi, mutta koska ne eivät ole kireät trikoot, näyttävät ne niin siisteiltä, että ne voi vetää jalkaan jopa korkkareiden ja kauluspaidan kaveriksi, kun lahkeiden resorit taittaa piiloon. Olin ikuisuuden haaveillut omistavani housut, joilla pärjäisin jokaisessa tilanteessa lenkiltä töihin ja reissuun, mutta en ollut keksinyt, mitkä housut voisivat olla sellaiset. Nyt nämä unelmieni pöksyt kuitenkin tulivat vastaan sattumalta, joten päätin ostaa ne.
Edellisestä housujen ostamisesta onkin jo useampi vuosi aikaa ja vanhat treenitrikooni olivat lähes 10 vuotta vanhat, joten niiden korvaajaa on kaivattu paljon. Nämä ovat siis ehdottomasti ne housut, joissa lähtisin reissuun. (Olen nyt vouhottanut näistä pöksyistä jo pari päivää Instagram Stories -tarinoissani ja on ihanaa, kuinka moni muukin on innostunut näistä!)
Kesäkuun lopulla minun piti myös ostaa uusi dödö, joka itsessään oli itsestäänselvä hankinta, mutta koska ostin dödön saamallani lahjakortilla, jonka arvo piti käyttää kerralla, ostin pihinä tyyppinä samalla kaksi dödöä. Nämäkään eivät vielä varsinaisesti olleet mikään erityinen juttu, sillä dödöt nyt kuluisivat vuoden loppuun mennessä joka tapauksessa, mutta lahjakortille jäi näiden jälkeen vielä muutama euro, joiden kanssa minun piti valita, keksinkö jotain ostettavaa vai jätänkö eurot käyttämättä. Periaatteesta ärsytti, että jouduin väkisin keksimään jotain ostettavaa, mutta sisäinen pihi ääneni ei antanut minun hassata euroja, joten päätin ostaa jemmaan edullisen kulmakynän sillä tiesin, että kulmatuote tulisi olemaan ensimmäisiä välttämättömyyksiä, joilla joutuisin lähitulevaisuudessa meikkipussiani täydentämään.
Miltä shoppailusta luopuminen on tuntunut?
Tämän puoli vuotta kestäneen aivojen uudelleenohjelmoinnin tärkein kysymys ei kuitenkaan ole minusta se, että mitä olen ostanut vaan se, miltä ostamatta jättäminen on minusta tuntunut. Yllätyksekseni se ei nimittäin ole aiheuttanut ollenkaan sellaisia tuntemuksia, joita kuvittelin sen saavan aikaan.
En ole ostanut tämän puolen vuoden aikana ollenkaan kosmetiikkaa (dödöjä ja tuota mainitsemaani kulmakynää lukuunottamatta). Olin ajatellut, että vastaan tulisi valtavasti kiusauksia ja joutuisin tosissani taistelemaan, etten lankeaisi niihin, mutta tosiasiassa juttu ei ole ollut näin. Olen voinut ongelmitta käydä kurkkimassa, mitä Sephoran hyllyille on ilmestynyt, bongata kiinnostavia tuotteita ja testata niitä kaupassa, mutta samalla kuitenkin todeta, ettei minun tarvitse hankkia sitä. Olen siis ainakin jollain tapaa sisäistänyt, ettei kaikkea kiinnostavaksi kokemaani tarvitse omistaa.
Nimenomaan kosmetiikka on ollut minulle aina se heikko kohta, johon lankean. Nyt kosmetiikkavarastoni ovat kuitenkin kutistuneet valtavasti ja haaveilen yhä pienemmistä kätköistä tai oikeastaan siitä, että voisin lakata käyttämästä koko kätkö-sanaa ja omistaisin vain tuotteita, jotka ovat minulla sillä hetkellä käytössä. Olenkin luopunut valtavasta määrästä tuotteita ja erityisesti meikkien puolella tilanne alkaa näyttää jo todella hyvältä.
Yleisesti ostamisesta luopuminen on tuntunut hyvin vapauttavalta ja jopa jollain hassulla tavalla kuin erityiseltä supervoimalta. Tuntuu hyvältä voida kävellä kauppojen läpi ja nähdä kiinnostavia juttuja, mutta samalla kyetä ajattelemaan, etteivät ne aiheuta itsessään tunnetta siitä, että minun kuitenkaan tarvitsisi ostaa niitä.
On jotenkin todella vapauttava tunne tajuta, että tavaroita nähdessä tarpeita voi kyllä keksiä vaikka millä mitalla ja monet asiat voivat tuntua sellaisilta, että juuri tuotahan minä olen aina kaivannut, vaikka en ennen tiennytkään sen olemassaolosta aiemmin, mutta silti voida ohittaa tuo ajatus.
Yhtäkkiä tuntuu, että käytettävissä on aiempaa enemmän sekä rahaa että aikaa, kun aikaa ei kuluta kiertelemällä kaupoissa. Tuloni eivät ole suuret, mutta elämä tuntuu rikkaammalta kun tietää, ettei rahoja mene turhiin juttuihin, mikä taas sallii rahojen käyttämisen minulle tärkeämpiin asioihin. Tavallisesti tällaisia juttuja ovat matkat ja kokemukset, eli mielummin maksan sisäänpääsystä jonnekin kivaan paikkaan kuin ostan spontaanina päähänpistona vaatteen tai meikin, jota en loppujen lopuksi edes käytä kovin montaa kertaa ja jonka yhden käyttökerran hinnaksi tulee siksi yllättävän paljon.
Mistä löytää motivaatio shoppailusta luopumiseen?
Minusta suurin motivaatio löytyy, kun itseltään kysyy miksi. Jos itselleen ei ole selvillä, miksi shoppailua haluaa vähentää, ei se todennäköisesti onnistu. Sama pätee ihan mihin tahansa asiaan, mitä elämässä tekee. Motivaatio löytyy, kun itsellään on tarpeeksi vahva miksi. Minun oma miksi on ollut todella vahva, sillä minulle on selvää, että haluan vähentää tavaroita voidakseni muuttaa pieneen taloon, itse rakennettuun matkailuautoon tai jopa lähteä maailmalle vain reppu selässä.
Kun joskus mietin, haluanko enemmän noita asioita vai sitä yhtä tavaraa, on minulle itsestäänselvää, etten todellakaan valitsisi mielummin sitä tavaraa.
On helppoa ajatella, että noh, tämähän on vain yksi pieni tavara, mutta kun niin ajattelee tarpeeksi monesti, ei kyse olekaan enää vain yhdestä pienestä tavarasta, vaan juuri siitä tavaroiden röykkiöstä, jonka ne yksittäiset tavarat ovat kotiin pitkällä aikajänteellä muodostaneet.
Lue myös: Minimalismin tärkein kysymys on miksi
Mä päätin joskus helmikuun hujakoilla, että yritän olla tämän vuoden ostamatta mitään, koska mulla periaatteessa oli jo ”kaikkea”. En oo muutenkaan viime vuosina erityisemmin ostellut ja koska alkuvuosikin oli mennyt ostostelematta, ajattelin ehkä jopa voivani selvitä tästä. Noh, toukokuuhun asti meni hyvin, mutta sitten muutama juhla sai mut lankeamaan ja nyt ostoksia on jo neljä (mekko, hame ja paita sekä luomiväri). Näiden lisäksi olen myös ostanut käyttötavaraa eli uuden esim. uuden kasvorasvan, kun vanha on loppunut. Käyttötavaroiksi lasken asiat, joita mulla on kerrallaan vain yksi kappale ja jotka nyt vaan kuuluu musta normaaliin elämään 🙂
Noi edellä mainitut ”oikeat” ostokset on juuri mun ikuinen akilleen kantapääni. Mulla on pakkomielle yrittää aina juhliin tälläytyä mahdollisimman hyvännäköiseksi ja koska en vieläkään omista sitä täydellistä juhlamekkoa, niin ajauduin aina ennen juhlia kauppoihin etsimään jotain täydellistä… ja tulen kotiin jonkin epätäydellisen kanssa. Mutta en nyt suhtaudu tähän liian vakavasti, kyllä tää on ihan hyvä suoritus!
Ihan huikean hyvä suoritus, taatusti jäänyt paljon turhia juttuja kauppaan! Minusta on vain tärkeää, kun kiinnittää asiaan huomiota eikä tarvitse olla täydellinen. Kaikki pienetkin päätökset olla ostamatta juttuja on aina hyviä saati sitten että pitkällä aikavälillä saa rajoitettua ylimääräisiä hankintoja noin hyvin. 🙂
Kappas, mulla on nuo samat housut eikä tullut mieleenkään, että niistä voisi kääntää resorit piiloon. Pitää ehdottomasti testata!
Mulla on kahdessa värissä nämä Uniqlo-housut, joita olen käyttänyt pääasiassa ryhmäliikuntatunneilla, koska pysyvät hyvin päällä. Hyvät myös ulkoiluun ja matkustamiseen. Mustia voisin pitää toimistossakin.
https://www.uniqlo.com/eu/en/product/women-ultra-stretch-ankle-length-active-trousers-413835.html
On erinomainen päätös hankkia reissureppu ennakkoon! Nyt sitä ehtii testailemaan ja tarvittaessa säätämään, ja toivottavasti ehtii tulla ilmi, jos reppu ei jostain syystä käytössä olekaan hyvä. Olen nimittäin lähtenyt kuukauden reissuun lainaksi saadulla reppurinkalla, jota en ollut käyttänyt aiemmin, ja vaikka se pikakokeilulla tuntui hyvältä, se oli pidemmällä käytöllä lähempänä selän kidutusvälinettä. Kuvan perusteella tuo tosin näytti sellaiselta, että säätömahdollisuuksia on.
Sinulla on kyllä ihanan maanläheinen suhtautuminen tällaiseen ”ostolakkoon”ja kyse on tosiaan elämäntapamiutoksesta. Juurikin tuntuu vähän järjettömältä kärvistellä ilman dödöä vain koska on yrittää suorittaa jotain haastetta, eikä se ole elämäntapa muutoksen kannalta hedelmällistä.
Oon ihan into pinkeenä seurannut tätä sun prosessia instassa 😀 Tammikuussa innostuin pelaamaan minimalism gamen. 20 päivän kohdalla piti todeta että ei tässä tyhjässä asunnossa ole mitään, mitä voisin antaa eteenpäin ilman, että pitäisi heti ostaa uutta tilalle. Peli sai mut pohtimaan sitä sun tätä, mm. miksi oon säilyttänyt pizzan mukana tulevia kuminauhoja 10 kpl? :Dd
Nyt oon keväällä töiden puutteen ja opiskelijabudjetin takia ollut vähän pakotetulla ostolakolla. Yhdet farkut olen ostanut edellisten hajottua. Samoin urheiluliivit, edelliset olivat jo sen verran epämukavat ja pienet. Kosmetiikkaa toki olen ostanut, mutta vain käyttöön. En muutenkaan tykkää siitä, että tavaraa lojuu nurkissa homehtumassa. Uusi puhelin myös piti ostaa edellisen sanoessa itsensä irti.
Haluaisin päivittää vaatekaappiani vähän enemmän minimalistiseen, monipuoliseen ja silti omaan tyyliin sopivaksi (kuljen melkein aina farkut/farkkushortsit ja valkoinen/musta t-paita kombolla) 😀
Piti ihan miettiä, että mitä olen ostanut tämän vuoden puolella (tietysti ruokaostoksen yms pakolliset lukuunottamatta). Yhdet sandaalit, koska edelliset menivät rikki kriittisellä hetkellä kun oli kiire miehen keikalle enkä kerennyt käydä suutarilla siinä välissä (korjautin edelliset tosin seuraavana päivänä). Yhden paksun neuleen ja sukkia, koska muutin Tansaniasta Sambiaan ja täällä on nyt talvi joten tarvitsin lämpöisiä vaatteita. Yhden mekon ja yhden jumpsuitin ihan vaan koska tykkäsin niistä.
En käytä meikkiä lainkaan, mutta ihonhoitotuotteita, shampoota ja rasvoja yms. olen ostanut kun edellinen on loppumassa.
En ole tietoisesti vähentänyt shoppailua missään vaiheessa, en ole vaan kokenut tarvetta ostaa uutta ja toki myös sambialaisella palkalla eläminen tuo sen aspektin elämään, että vaikka voin elää mukavasti, ei ylimääräistä rahaa shoppailuun ole. Prioriteeteistähän tässä on kyse, käytän ennemmin ylimääräiset rahani muuhun kuin materiaan.
Tienaan huomattavasti enemmän kuin muusikkomieheni (Sambiassa muusikkona ei tienaa paljoa…), joten osa rahoistani menee myös kitaran kieliin yms. mutta nekin ovat välttämätön osa mieheni työtä ja intohimoa, minkä lisäksi meillä on yhteiset rahat eli vaikka raha lähtee minun tililtäni, en koe maksavani sitä hänelle. Tätä asiaa toki auttaa myös se että mieheni on latino ja heidän kulttuurissaan on normaalia että hän saa vanhemmiltaan edelleen kolmekymppisenä rahaa 😀
Pakko tulla kommentoimaan, oli niin kiinnostava aihe bongata blogista! (Blogeissa usein nimenomaan käsitellään shoppailua ja kulutusta, joten oli virkistävää törmätä tekstiin, joka oli täysin päinvastainen). Pari vuotta sitten tein itse loppuvuodesta havainnon, etten ole koko vuoten ostanut yli viittä vaatekappaletta. Taivastelin asiaa ääneen avopuolisolleni, joka ei perusta juurikaan materiasta ja on hyvin harkitseva kuluttaja (jos häntä vo iedes kuluttaja kutsua). Tähän vahingossa tapahtuneeseen shoppailemattomuuteeni hän heitti hyvän kysymyksen: ”koetko jääneesi jostain paitsi, kun et ole juurikaan vaatteita shoppaillit?” Ja vastaus oli, että EN! Tuo on hauska huomata, että vaikka varmasti naisten on liiankin helppo löytää kohteita, johin rahaa laittavat niin ei se ostopäätöksen lykkääminen oikeasti jälkikäteen jätä mistään paitsi. Tämän jälkeen en olekaan ostanut juuri mitään ns.hetken mielijohteesta, vaan kaikki vaateostokset ovat olleet juuri kuten sinulla (rikki menneet kengät, monikäyttäiset housut, teltta patikkareissuille yms..). Ihana vain ajatellakin, kuinka paljon on rahaa säästynyt kun on jättänyt kaikki mieliteot kaupan hyllylle.
Tuo on tosiaan totta, että kun shoppailun lopettaa niin tajuaa, ettei sitä oikeastaan edes jää mistään oikeasti paitsi ja kyse on ollut vain ohimenevistä mieliteoista. 🙂 Itsekin näin jälkikäteen tiedostan, että esimerkiksi Etelä-Korean reissulla olisin ihan hyvin voinut jättää lähes kaikki ostokset tekemättä… 😀
Mä oon kyllä hirvee tuhlari ja luonnonvarojen tuhlaaja. En edes kehtaa sanoa montako sataa euroa kuussa hassaan polttoaineeseen, osa toki pakollista töissäkäynnin takia mutta suurin osa pelkkää hupiajoa. Tulee huono omatunto tälläistä postausta lukiessa kun ostan meikkejäkin ihan turhaan tavallaan. En tiedä opinko koskaan mutta toisaalta, jokaisella on ne omat harrastuksensa ja juttunsa, suotta istua rahojensa päällä jos huomenna heität veivisi 😀
En jaksa pyöriä vaatekaupoissa,( kosmetiikka hyllyillä kylläkin!) koska en löydä mitään mieleistäni. Vaatteen on herätettävä ihastus heti, jos pähkäilen onko kiva vai ei, jätän ostamatta. Myös erittäin herkkä ihoni supistaa valikoimaa, pellavaa tai villaa ihon ei siedä ollenkaan. Karkeita materiaaleja on turha edes sovittaa, laitan käsivarren vaatteen sisälle tunnustellakseni materiaalia. Läpinäkyvän ohuet materiaalit ovat nou nou.
Käsivarteni ovat paksut, myös lihasta läskien alla! Rinnan ympärys on iso, ei ne rinnat, vaan rintakehä. Reidet ovat paksut ja pakarat, kiitos useiden vuosien spinning, crostraining, ja sircuit tunneille.
Ja lisäksi tämän hetken muoti on sellainen, että ei sovi minulle.