Kosmetiikan markkinointiväittämät – kuinka kosmetiikkaa saa markkinoida?

Kyselin vähän aikaa sitten Instagram Stories -tarinoissani seuraajiltani, millaisista kosmetiikan lainsäädäntöön liittyvistä aiheista he haluaisivat kuulla lisää ja sain paljon hyviä toiveita.

Blogissani on vuosien varrella käsitelty aiheeseen liittyviä juttuja moneen otteeseen, mutta moni asia on silti edelleen jäänyt käsittelemättä ja lainsäädäntöönkin on voinut tulla tarkennuksia.

Yksi mielenkiintoinen aihe, jota en ole kuitenkaan käsitellyt kovin tarkasti ovat kosmetiikan markkinointiväittämät ja juuri näistä toivottiin postausta.

Moni oli kiinnostunut kuulemaan, mitä kosmetiikan markkinoinnissa ja tuotelupauksissa on hyväksyttävää sanoa ja mitä taas ei.

Tähän liittyvää ohjeistusta tarkennettiin vuosi sitten mm. puuttumalla kosmetiikassa paljon viljeltyyn ”ei sisällä” -ilmiöön.

Täällä pyrittiin kitkemään pois paljon niin sanottua negaatiomarkkinointia, jossa tuotteita markkinoidaan kertomalla, etteivät ne sisällä jotain ainesosaa, jonka käyttö on kuitenkin sallittua ja nykytietämyksellä turvallista, kun sitä käytetään tuotteessa EU:n lainsäädännön mahdollisten rajoitusten mukaisesti.

Tällaisiin markkinointiväittämiin puuttuminen on tärkeää, sillä niitä viljelemällä saadaan helposti kuluttajille aikaan käsityksiä siitä, ettei jokin aine tai kokonainen ainesosaryhmä olisi turvallista käyttää.

Pääsääntönä on, että kosmetiikan markkinoinnin pitää olla totuudenmukaista, eikä sillä saa johtaa kuluttajaa harhaan.  Vaikka siis ehkä voisi luulla, ei kosmetiikan markkinointi ole mikään villi länsi, vaan tarkoin säädeltyä.

Tämä postaus summaa yhteen viralliset ohjeistukset, jotka löytyvät täältä saatavilla olevasta Euroopan komission dokumentista nimeltä Technical document on cosmetic claims.

Lue myös: Kuinka syvälle kosmetiikkatuote saa lain mukaan vaikuttaa?

Paras aurinkovoide kasvoille La Roche Posay Anthelios spf 50 kokoemuksia

Tuotelupausten ja markkinointiväittämien täytyy noudattaa lainsäädäntöä

Kosmetiikkatuotteiden tuotelupausten ja markkinointiväittämien tulee olla linjassa EU:n kosmetiikkalainsäädännön kanssa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei tuotetta saa mainostaa esimerkiksi sanomalla, että se on EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukainen, sillä kaikkien myynnissä olevien tuotteiden tulee olla sellaisia.

Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea lisää EU:n kosmetiikkalainsäädännöstä eli siitä, mistä se löytyy ja kuinka sitä luetaan.

Ei ole myöskään sallittua nostaa esiin, ettei tuote sisällä jotain ainesosaa, jota kosmetiikkatuotteet eivät EU:ssa saisi muutenkaan sisältää, eli jonka käyttö kosmetiikassa on jo valmiiksi kielletty.

Esimerkiksi ”toxin-free” olisi kyseenalainen väite kosmetiikkatuotteessa, sillä kaiken EU:ssa myytävän kosmetiikan on lähtökohtaisestikin oltava myrkytöntä ja turvallista käyttää.

Näin ollen ei myöskään ole hyväksyttävää käyttää myyniargumenttina sitä, ettei tuotetta ole testattu eläimillä, sillä vuonna 2013 kokonaisuudessaan voimaan tulleen EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan mitään kosmetiikkatuotteita tai niiden ainesosia ei ole EU:ssa saanut testata eläimillä.

Jos siis EU:ssa otetaan myyntiin tuote (valmistetaan uusi tai maahantuodaan EU:n ulkopuolelta), on sen turvallisuusraportissa oltava näyttöä siitä, että ainesosien turvallisuus ja tuotteen lupaamat vaikutukset on testattu ilman eläinkokeita lain sallimin keinoin.

Kosmetiikkatuote ei saa lainsäädännön puolesta myöskään väittää parantavansa sairauksia kuten vaikkapa aknea tai viitata siihen, että tuotetta käyttämällä akne lähtisi pois, sillä akne on ihosairaus.

Kosmetiikkatuotteen virallisen määritelmän mukaisesti kosmetiikkatuote voi vain helpottaa oireita ja niiden ilmenemistä, mutta se ei voi hoitaa ja parantaa itse sairautta. Mikäli se väittää tekevänsä niin, on kyseessä lääkkeeksi luettava tuote ja sitä koskee eri lainsäädäntö.

Lue myös: Missä menee kosmetiikan ja lääkkeen ero?

Hyaluronihappo sitoo kosteutta kosmetiikka

Tuotelupausten ja markkinointiväittämien täytyy olla todenmukaisia

Tämä on epäilemättä itsestäänselvyys, mutta jos tuote sisältää vaikkapa hajusteita, ei sen voida väittää olevan hajusteeton.

Markkinointiväitteiden takana on myös oltava todistusaineistoa, eli jos voiteen ei ole voitu osoittaa vaikkapa kosteuttavan ihoa 48 tuntia, ei ole sallittua väittää, että se tekisi niin.

Tuotteiden ei tietenkään saa myöskään väittää sisältävän jotain, mitä ne eivät oikeasti sisällä. Jos siis tuoteen kerrotaan sisältävän hunajaa, tulee sen sisältää sitä eikä riitä, että siinä on vain käytetty hajusteena hunaja-aromia.

Tämän kohdan ei-niin-itsestäänselvyys on se, ettei tuotteesta saa tehdä sellaisia yksittäisiin ainesosiin liittyviä vaikutuksellisia väitteitä, joita itse lopullisella tuotteella ei ole. Ei siis ole sallittua sanoa, että tuote sisältää kosteuttavaa aloe veraa jos itse tuote ei kuitenkaan ole kosteuttava.

Tämä siis tarkoittaa, ettei ole hyväksyttävää lisätä tuotteisiin ainesosia vain nimellisiä määriä ja perustaa tuotteen markkinointia näihin ainesosiin, jos lopullisella tuotteella ei olisi niiden mukaisia vaikutuksia.

Ei myöskään ole hyväksyttävää sanoa, ettei tuote sisällä formaldehydiä, jos se sisältää formaldehydin vapauttajia.

Kosmeettiikkatuotteiden selosteissa ja mainostamisessa ei myöskään saa käyttää tekstiä, nimiä, tavaramerkkejä, kuvia ja figuratiivisia tai muita merkkejä, jotka yhdistäisivät tuotteisiin ominaisuuksia tai vaikutuksia, joita niillä ei ole.

Lue myös: Kosmetiikan eläinkokeet

Toimiva ripsenkasvattaja uroda ripsiseerumi kokemuksia

Tuotelupauksille ja markkinointiväittämille täytyy olla näyttöä

Jos tuotteen väitetään tekevän jotain, täytyy siitä tietysti olla näyttöä. Tuotteen ei siis saa väittää tekevän jotain sellaista, mitä ei ole voitu osoittaa tutkimuksilla todeksi.

Olennaista on myös se, että jos tutkimustulokset on saatu laboratoriossa koeputkessa (in vitro) tai tietokoneohjelmien ja -tietokonemallinnuksien kautta (in silico), ei kuluttajalle saa antaa viestiä, että tulokset olisi saatu ihmisilläkin testattaessa (in vivo).

Ei siis voi väittää esimerkiksi, että shampoo sisältää rosmariinia ja auttaa siksi hiuksia kasvamaan, jos väite perustuu vain laboratorion petrimaljalla osoitettuihin tuloksiin.

Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea lisää siitä, mitä eroa eri testimenetelmillä on ja miksi ei ole sama asia, jos tuotetta on testattu laboratoriossa keinoiholla kuin että sitä on testattu oikealla iholla.

Markkinoinnissa saa kuitenkin käyttää sellaisia selvästi liioiteltuja väitteitä, jotka keskivertokuluttaja voi helposti ymmärtää mahdottomiksi (hyberbola). Tällainen olisi esimerkiksi väite siitä, että hajuvesi antaisi siivet selkään, sillä on selvää, ettei hajuvettä käyttävä odota sellaista oikeasti tapahtuvaksi.

Sitä, kuinka asioita tulee testata, ei kuitenkaan ole tarkasti määritelty, eli yritys valitsee itse menetelmänsä, mutta sen on toki otettava huomioon yleiset hyvät käytännöt.

Jokaisella tuotteella on laillinen vastuuhenkilö (ei yleensä yksittäinen ihminen vaan taho), joka vastaa siitä, että näyttö tuotteen väittämistä on riittävää.

Lue myös: Kosmetiikkatuotteiden koostumuksen testaus

Alkoholi kosmetiikkatuotteissa Virve Fredman

Tuotelupausten ja markkinointiväittämien täytyy olla rehellisiä

Tuotteen ominaisuuksia ei saa liioitella, eli niille on oltava todellista näyttöä. Jos ripsiväriä on esimerkiksi myyty miljoona kappaletta, ei markkinoinnissa voida tältä pohjalta vielä väittää, että ripsiväri olisi ”miljoonan kuluttajan suosikki” tai ”miljoonan kuluttajan suosima”. 

Jos markkinoinnissa käytetään vertailevia ennen ja jälkeen -kuvia, eivät kuvat saa olla manipuloituja niin, että ne esittävät tuotteesta harhaanjohtavia vaikutuksia. Meikkivoiteen ei siis saa esittää vertailukuvassa kuvamanipulaation avulla tekevän ihosta täydellisempää kuin mitä se todellisuudessa tekee vaikkapa häivyttämällä valtavia ihohuokosia, jos meikkivoide ei sitä voi oikeasti tehdä.

Jos mainoksessa mainostetaan nimenomaan pidentävää ripsiväriä, ei mainoskuvassa ole sallittua käyttää tekoripsiä antamassa illuusiota siitä, että ripsiväri itsessään saisi aikaan kuvan vaikutelman.

Myöskään uuden tuotekoostumuksen paranneltuja vaikutuksia ei saa liioitella, vaan tuotelupausten täytyy pohjautua oikeisiin parannuksiin.

Tuotelupaukset eivät myöskään saa korostaa ainutlaatuisina sellaisia tuotteen ominaisuuksia, jotka muillakin vastaavilla tuotteilla on. Esimerkiksi hajuvesissä on käytetty niin paljon alkoholia ettei erillisiä säilöntäaineita tarvita, joten ei olisi rehellistä markkinoida jotain hajuvettä kertoen, ettei se sisällä säilöntäaineita, kun muutkaan hajuvedet eivät niitä sisällä.

Mainonnassa on myös nostettava esiin avoimesti, jos tuotteen vaikutus saadaan aikaan vain tietyissä olosuhteissa kuten esimerkiksi käyttämällä shampoota yhdessä saman tuotelinjan hoitoaineen kanssa. Ei siis voi luvata, että shampoo itsessään saa hiukset kiiltämään, jos oikeasti kiiltoa tuova lopputulos tulee vasta shampoon ja hoitoaineen yhteiskäytöllä.

Ei ole myöskään hyväksyttyä markkinoida, ettei tuote sisällä allergisoivia tai herkistäviä ainesosia, sillä ei ole mahdollista taata, etteikö joku voisi saada tuotteesta reaktiota eikä näin ollen ole sallittua antaa siitä sellaista mielikuvaa.

Hieman ympäripyöreän termin hypoallergeeninen käyttö on kuitenkin sallittu tietyn edellytyksin, mutta edelleenkään tuote ei saa antaa sellaista mielikuvaa, etteikö joku voisi olla sille herkkä tai allerginen. Yritysten tulisikin käyttää harkintaansa ja miettiä, ymmärtäväthän käyttäjät varmasti siinä maassa, jossa tuotetta myydään, mitä termillä tarkoitetaan ja ja tarvittaessa selventää asiaa.

Vaikka tuote ei sisältäisikään EU:n kosmetiikkalainsäädännössä hajusteiksi käsitettyjä ainesosia, tuotteen ei myöskään ole hyväksyttävää väittää olevan hajusteeton, jos se kuitenkin sisältää sellaista ainesosaa, jolla on parfymoiva vaikutus tuotteeseen (siitä huolimatta, että ainesosalla olisi tuotteessa myös muita mahdollisia vaikutuksia). Toki useat kosmetiikan ainesosat tuoksuvat itsessään joltakin, mutta tässä yhteydessä tarkoitetaan ainesosia, jotka selkeästi parfymoivat tuotetta.

Lue myös: Sisältääkö kosmetiikka myrkyllisiä ainesosia?

The Ordinary Tuotteet epäpuhtaalle iholle

Tuotelupausten ja markkinointiväittämien täytyy olla reiluja

Kosmetiikkatuotteen lupauksilla ja markkinointiväittämillä ei saa mustamaalata tai vähätellä kilpailijoita ja heidän tuotteitaan eikä myöskään kosmetiikan ainesosia, joita on EU:n lainsäädännön mukaan sallittua käyttää kosmetiikkatuotteissa.

Ei siis ole vaikkapa sallittua sanoa, että ”toisin kuin tuotte X, ei tämä tuote sisällä ainesosaa Y, jonka tiedetään olevan ihoa ärsyttävä”.

Reiluksi väittämäksi ei myöskään katsota sitä, että tuotteen esitettäisiin ”sisältävän vähän allergisoivia ainesosia, koska se on formuloitu ilman säilöntäaineita”, sillä tämä voi saada kuluttajalle aikaan mielikuvan siitä, että kaikki säilöntäaineet olisivat allergisoivia.

”Hyvin siedetty, sillä ei sisällä ainesosaa X” olisi myös epäreilua mainontaa muita tuotteita kohtaan, jotka voivat olla täysin yhtä siedettyjä.

Reiluksi ei myöskään katsota esimerkiksi sitä, että verrattaisiin oman yrityksen antiperspirantin pitävyyttä kilpailijan deodorantin pitoon, sillä kyseessä on kaksi aivan erityyppistä ja eri tavalla vaikuttavaa tuotetta.

Ei siis myöskään ole hyväksyttävää nostaa esiin missään yhteydessä (tuotteen pakkaus, kotisivu, muu mainonta), ettei tuote sisällä parabeeneja, kuten vielä aiemmin oli trendinä tehdä.

Joidenkin parabeenien käytöstä on EU:ssa luovuttu, mutta osa parabeeneista on edelleen sallittuja käyttää, sillä niitä pidetään turvallisena, joten ei ole hyväksyttävää lietsoa kuluttajissa mielikuvaa siitä, että parabeenittomat tuotteet olisivat parempia.

Kosmetiikkalainsäädännössä ainesosille on myös laskettu tarvittaessa turvallisia pitoisuuksia, joina niitä voi tuotteissa käyttää. Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea siitä, kuinka kosmetiikkatuotteen turvallisuutta ja ainesosien turvallisia pitoisuuksia määritellään ja testataan.

Esimerkiksi phenoxyethanol ja triclosan ovat ainesosia, joita saa käyttää kosmetiikkatuotteissa vain turvallisina pidettyinä pitoisuuksina, joten ei ole sallittua markkinoida tuotetta kertomalla, ettei se sisällä näitä ainesosia.

”Emme käytä ihoa ärsyttävää SLS:ää (Sodium Lauryl Sulfate)” ei sekään ole hyväksyttävä väite, sillä se viestii, että kilpailijan tuotteessa ainesosa olisi automaattisesti ärsyttävä.

Toisin sanoen markkinointia ei siis saa perustaa pelotteluun, joka pohjautuu siihen, että jokin ainesosa saataisiin kuulostamaan kuluttajalle sellaiselta, ettei se olisi turvallinen.

Esimerkiksi L’Oréalin omistama Garnier kiertää aika ovelasti Hair Food -tuotteissaan tätä kohtaa mainostamalla, ettei sen tuotteissa ole silikonia tuotteiden tuoman luonnollisen tunnun vuoksi.

Ei siis olisi hyväksyttävää vain markkinoida, ettei tuote sisällä silikoneja, sillä ne ovat sallittuja ja turvallisena pidettyjä ainesosia. Sen sijaan Garnier vain kertoo, että se on valinnut jättää silikonit pois tuotteista, jotta tuotteet jättäisivät hiuksiin luonnollisen tunnun – mitä se sitten ikinä heistä tarkoittaakaan.

L’Oréalin kaltaisilla suurilla yrityksillä onkin oma taidokas lakiosastonsa, joka pyrkii huolehtimaan, että tuotelupaukset kuulostavat kuluttajista mahdollisimman hyviltä ja heihin vetoavilta, mutta eivät kuitenkaan ole suositusten ja lainsäädännön vastaisia.

Lue myös: Voiko kosmetiikka vaikuttaa epidermistä syvemmällä?

Garnier hiusnaamio Papaya Hairfood kokemuksia Ostolakossa Virve Fredman

Tuotelupausten ja markkinointiväittämien täytyy olla selkeitä ja informoivia

Tuotelupaukset ja markkinointiväittämät ovat olennainen osa kosmetiikkatuotetta ja niissä annetun informaation tulee auttaa kuluttajaa tekemään valintoja. Niiden on siis oltava selkeitä ja sellaisia, että keskivertokuluttaja voi ne ymmärtää – toisin sanoen niissä täytyy siis ottaa huomioon tuotteen kohderyhmä. Jos tuote on kuitenkin tarkoitettu ammattilaiskäyttöön, voi käytetty kieli olla sen mukaista.

Vaikka monet ”ei sisällä” -lupaukset ovatkin kosmetiikan markkinoinnissa kiellettyjä, ovat jotkut kuitenkin sallittuja. Tällaisia lupauksia ovat ne, jotka voivat auttaa jotain tiettyä käyttäjäryhmää tuotteen valinnassa.

On siis sallittua nostaa esiin esimerkiksi, ettei koko perheen käyttöön tarkoitettu suuvesi sisällä alkoholia, sillä tämä voi olla hyvin olennainen tieto lapsiperheessä. Tuotekoostumuksesta saa myös puhua vegaanisena ja on sallittua kertoa, ettei se sisällä eläinperäisiä ainesosia, jos tuotteen kohderyhmää ovat vegaanit.

Jopa se, että kynsilakkaa mainostaa asetonittomana on sallittua, sillä on käyttäjäryhmä, joka haluaa välttää asetonilta haisevia tuotteita.

Tämä voi siis kuulostaa hieman hankalalta, sillä joku voi myös toki mieltää parabeenien välttelijät tai silikonien välttelijät omaksi kuluttajaryhmäkseen ja kokee epäreiluna sen, etteivät markkinointiväitteet saa auttaa heitä löytämään sopivia tuotteita helpommin.

Lue myös: Kenellä on vastuu kosmetiikkatuotteesta?

The Humble Co Natural Toothpaste Charcoal luonnonmukainen hammastahna

Valvomaton sanallinen viestintä on suuri ongelma

EU:n kosmetiikkaan liittymiä väittämiä (”claims”) säädellään siis tarkasti eikä tuotteita voi markkinoida miten vaan. Vaikka näillä suosituksilla voidaankin kitkeä pois paljon harhaanjohtavia viestejä, koen itse, että suuri ongelma on edelleen usein se sanallinen viestintä, joka merkin edustajien ja asiakkaiden välillä syntyy – puhumattakaan kaikesta siitä viestinnästä, jota vaikuttajat ja aivan tavalliset kuluttajat verkossa harjoittavat ja johon ei ei voida puuttua kuten yritysten mainoksiin voidaan.

Olen itse ollut kosmetiikkamyyjänä työskennellessäni lukuisissa koulutustilaisuuksissa, joissa kouluttaja on väittänyt asioita, jotka eivät pidä paikkaansa myyjistä koostuvalle yleisölle, jota ei ole läheskään aina edes koulutettu niin, että he osaisivat kyseenalaista väitteet.

Kun nämä myyjät sitten yhdistävät tätä ”tietoa” omiin ajatuksiinsa ja kuulopuheisiinsa ja kertovat näitä asioita eteenpäin asiakkaille, jotka olettavat myyjän tietävän, mistä puhuu, on soppa valmis. Ongelmana onkin se, ettei kukaan valvo näitä ja tähän asiaan on hankalaa vaikuttaa, sillä kaikki lähtee myyjien omasta halusta kouluttautua.

Sama pätee tietysti myös siihen, kuinka yksittäiset ihmiset levittävät verkossa ajatuksiaan mihin tahansa liittyen. Jos kyseessä varsinkin on vaikuttaja, joka kertoo jonkun ainesosan olevan vaikkapa haitallinen, voi tämä mahdollisesti jopa virheellinen viesti tavoittaa suurenkin yleisön eikä asialle voi tehdä mitään.

Suurempi ongelma on kuitenkin se, ettei kukaan tietenkään levitä tarkoituksella väärää tietoa. Jos et tiedä, ettei sinulla ole oikeaa tietoa, et tietenkään voi tietää, että sinulta puuttuu sitä. Minäkin olen jatkuvasti luullut, että minulla on oikeaa tietoa ja kertonut sitä innoissani eteenpäin tajuten sitten vasta jälkikäteen, ettei asia pidäkään paikkaansa.

Kuten vähän aikaa sitten kerroin, opin itse esimerkiksi jonkin aikaa sitten, ettei paljon hoettu väittämä ”hyaluronihappo sitoo tuhat kertaa painonsa verran kosteutta” pidäkään paikkaansa, vaan on vain väärinkäsitys. En usko, että kukaan tätä hokenut on tarkoituksella johtanut muita harhaan, vaan ihan oikeasti vain luullut asian olevan niin.

Ongelmana on myös edelleen se, että yllä olevat kohdat eivät itseasiassa ole lakeja vaan suosituksia ja se, kuinka tarkasti niitä noudatetaan ja seurataan riippuu jokaisesta EU:n jäsenmaasta. Aiheesta voi lukea lisää täältä.

Lue myös: 3 myyttiä hyaluronihaposta kosmetiikassa

Hyaluronihappo sitoo kosteutta kosmetiikka

Kosmetiikan markkinoinnin valvonta Suomessa

Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes valvoo kosmeettisia valmisteita koskevien säännösten noudattamista (yhdessä Tullin kanssa) ja Tukes voi valvonnassaan puuttua markkinointiin erityisesti Suomessa toimivien tahojen osalta. Tukesiin voi siis olla yhteydessä, jos havaitsee, ettei joku yritys pelaa reilua peliä.

Tukes onkin laatinut markkinointiohjeistuksen kosmetiikan parissa toimiville yrityksille ja sen voi lukea täältä.

Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo kosmetiikkamainonnankin yleiskuvaa ja harhaanjohtavuutta. Kuluttaja-asiamies on laatinut yhdessä Teknokemian Yhdistyksen kanssa kosmetiikan mainonnan pelisäännöt, jotka löytyvät täältä.

Molemmat näistä yllä olevista ovat linjassa EU:n suositusten kanssa.

Kiistatilanteessa lopullisen päätöksen väittämän oikeellisuudesta voi tehdä markkinaoikeus.

Löwengrip Sensitive Deodorant antiperspirantti kokemuksia Virve Fredman

Tarkastetaanko kosmetiikka ennen sen myyntiin tuloa?

Kun kosmetiikkatuote otetaan myyntiin, täytyy tuotteesta vastaavan tahon (valmistaja, valmistuttaja tai maahantuoja) huolehtia, että tuotteelle on tehty lainmukainen turvallisuusraportti ja tuotteesta on oltava tuotetiedot, jotka summaavat yhteen mm. kaiken tuotteen turvallisuuteen ja mainosväittämien testituloksiin liittyvän. Ennen tuotteen myyntin asettamista siitä on myös tehtävä ilmoitus EU:n CPNP-portaaliin.

Kun esimerkiksi itse vastasin edellisessä työpaikassani Be Here Now Skincare -brändin tuotteiden valmistuksesta, kävin turvallisuusraporttia tekevän tahon kanssa läpi myös sen, että tuotteen pakkausmerkinnät olivat asianmukaiset eikä tuotteessa ollut väittämiä, jotka eivät pitäisi paikkaansa.

Mikään viranomaistaho ei kuitenkaan etukäteen tarkista myyntiin asetettavia kosmetiikkatuotteita, eli vastuu oikein toimimisesta on yrityksellä itsellään.

Suomessa Tulli ja Tukes tekevät toki pistokokeita, joiden avulla voidaan löytää tuotteita, joiden asiat eivät ole kunnossa ja joille ei välttämättä ole tehty oikeanlaisia turvallisuusselvityksiä ennen niiden markkinoille asettamista.

Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että vaikka EU:ssa on tarkasti säädelty, millaiset kosmetiikkatuotteet ovat turvallisia ja mitä myyntiin saa tuoda, ei kukaan valvo etukäteen, että jokainen myynnissä oleva tuote täyttää ne.

Vastuu tästä on tuotteen valmistajalla, valmistuttajalla tai maahantuojalla, joka voi toki joutua suuriin ongelmiin, mikäli hänen edustamansa tuote osoittautuu lain vastaiseksi eikä hän ole ennen sen myyntin tuomista tehnyt CPNP-portaaliin siitä ilmoitusta.

EU:n komission ylläpitämältä Safety Gate -sivulta voi jokainen kiinnostunut tarkistaa, mitä ei-syötäviä kuluttajatuotteita markkinoilta vedetään pois kun on huomattu, etteivät ne täytä EU:n lainsäädännön vaatimuksia. Sieltä voi valita erikseen aihepiiriksi nimenomaan kosmetiikan ja kohdemaaksi Suomen.

Jos Suomessa havaitaan, että jonkun kosmetiikkatuotteen merkinnät (eli esimerkiksi tuotepakkauksen lupaukset) eivät ole suositusten mukaisia, ei se kuitenkaan vielä yleensä johda radikaaleihin poisvetoihin.

Tällaisissa tapauksissa Tukes voi olla tilanteen vaatiessa yhteydessä tuotteen maahantuojaan tai valmistajaan ja yhteisymmärryksessä esimerkiksi sovitaan, että pakkausmerkinnät korjataan vaikkapa tarroittamalla tuotteet uudelleen tai tekemällä muutokset seuraavaan myyntierään.

Jos kuitenkin havaitaan, että tuote sisältää jotain, mitä se ei saisi sisältää, voidaan tuote vetää pois myynnistä ja tarvittaessa jopa pyytää sen ostaneita kuluttajia palauttamaan tuote.

Nämä ovat kuitenkin vain esimerkkejä mahdollisista toimintatavoista ja erilaissa tilanteissa toimitaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti jokainen tilanne erikseen arvioiden.

Lue myös: Tarkistetaanko myyntiin tuleva kosmetiikka?

Be Here Now Skincare tuotteet kokemuksia Virve Fredman

Oliko näissä ohjeissa jotain, mikä yllätti tai sai aikaan erityistä mietintää?

15 kommenttia artikkeliin ”Kosmetiikan markkinointiväittämät – kuinka kosmetiikkaa saa markkinoida?”

  1. Tää on niin hämmentävää. Luettelit noita esimerkkejä, miten tuotetta ei saisi mainostaa (parabeeniton, ripsivärimainoksessa tekoripset, eläinkokeeton jne) ja silti melkein joka kohdassa tuli mieleen, miten tuollaisen väittämän on kyllä kuullut. Muistanko vanhoja tuotteiden mainoksia/tarrojen tekstejä vai onko noita sääntöjä kierretty noin ovelasti, kuten Hair foodissa ja mun aivot on vain kääntäneet sen muotoon ”ei silikonia” ja muistaa sen sellaisenaan.
    Ja mulla on olo, että kyllä edelleen törmää mainonnassa miten tuote on eläinkokeeton (onkos sille peräti joku pupu-logokin…?). Erityisesti luonnonkosmen kanssa tuntuu tolta…

    Hyvä pointti tuo, että myös esim kosmetiikka-arvostelujen lukemisella on voinut olla vaikutusta millaiseksi miellän jonkin tuotteen. Jos tuotteesta kirjotetaan miten se on vaikka just parabeeniton, yhdistää sen lukijana herkästi, että joko purkissa tai sen mainoslehdessä (mikä tulee esim pr-tuotteen mukana) lukee niin. Vaikka todellisuudessa ehkä kirjoittaja on vain osannut tulkita inciä ja todennut tuotteen parabeenittomaksi. Tässä en ajattele siis sinua, pidän sua erittäin vastuullisena kirjoittajana, jolla on laaja tietotaito! Lähinnä tuli mieleen esim yks blogi, jota lukemalla mä aina ahdistun. Leluissa, siteissä, kosmetiikassa, ruoan myyntipakkauksissa jne kaikaissa on jotain kehoon kertyvää myrkkyä. Mutta esim tuotetta jota hän mainostaa niin se on täysin turvallinen. (En tiedä onko toi koko totuus, en ole älyttömän tarkasti perehtynyt teksteihin, koska vanne pään ympärillä kiristyy liikaa. Tällainen mielikuva vaan on syntynyt mulle.)

    Kyselen samalla yhden kommentin perään. Jäin Skinskool -postaukseen kommentin, johon todella kovasti odotin vastausta. Onkohan se vain jäänyt sulta huomaamatta?

    Vastaa
    • Joo, noita on tosiaan näkynyt markkinoinnissa paljonkin ja näkyy varsinkin verkkosivuilla usein edelleenkin, mutta jos alkaa katsoa uusia tuotepakkauksia (tuo suositus koskien ”ei sisällä” -väittämiä tuli voimaan viime kesänä), näkyy niitä yllättävän vähän.

      Tuotteissa saa toki edelleen käyttää eri järjestöjen logoja, eli vaikkapa Leaping Bunny -ohjelman sertifikaattia, jos yrityksellä on se. Moni yritys haluaa nostaa esiin sitä, sillä vaikka yritys itsessään ei tekisi eläinkokeita, saattaa se edelleen myydä tuotteitaan esimerkiksi sellaisessa maassa, jonka viranomaiset tahtovat testata tuotteet eläimillä. Tämä on siis melko monimutkainen kysymys. Esimerkiksi Kiinassa edellytettiin ennen, että jos tuotteet valmistettiin Kiinan ulkopuolella, tuli valmistajan antaa Kiinan testata ne eläimillä ennen myyntiin tuloa. Yritys itsessään voi siis olla eläinkokeeton, mutta ei kaikkien silmissä, jos se sallii jonkun maan testata tuotteensa. Toisaalta sitten Kiinan markkinat ovat niin suuret, että niillä menestyminen voi mahdollistaa sen, että yritys pystyy käyttämään tienaamiaan rahoja hyvän tekemiseen. Tähän aiheeseen liittyy aiempi postaukseni L’Oréalista ja kosmetiikan eläinkokeista.

      Kiinakin on kuitenkin päivittänyt kosmetiikan testausta koskevaa lainsäädäntöä ja siitä voi lukea lisää täältä.

      Ajattelen itse myös, että moni kuluttaja ei tosiaan edes tiedä, millainen markkinointi on sallittua, joten he eivät osaa edes vaatia ”parempaa käytöstä” yrityksiltä. Sillä tuntuukin hyvältä puhua tästä asiasta, jotta me kuluttajat osaammekin antaa yrityksille palautetta siitä, ettei meidän bongaamamme vääränlainen markkinointi ole okei ja jopa tehdä siitä ilmoituksia, niin tilanne saadaan paremmaksi. 🙂

      Kiitos kun muistutit tuosta kommentista, anteeksi että olin kokonaan unohtanut sen! En sen julkaisuhetkellä ehtinyt vastata siihen ja sitten unohdin ihan kokonaan. Kävin vastaamassa siihen nyt. 🙂

      Vastaa
  2. ”Madaltaa juonteita näkyvästi -klassikko. Jos oikein jaksaa tihrustaa niin perässä on pieni tähti ja jossain häviävän pienellä marginaalissa ”4 testajaa 2 vk / itsearvio” Nämä jaksaa herättää hilpeyttä aina vaan.

    Vastaa
  3. Mielenkiintoinen aihe!

    Itseäni on eniten ärsyttänyt joidenkin luonnonkosmetiikan tuotteiden mainostaminen ”puhtaina” nimenomaan suullisen viestinnän kautta. Tekee mieli aina kysyä, että onko muut tuotteet sitten ”likaisisia”, sillä eihän ”puhdas” tarkoita yhtään mitään. Ja itse vieä suosin luonnonkosmetiikkaa…

    Törkeää on sen sijaan Biothermin Waterlover aurinkovoiteiden markkinointi! Mainoksessa lukee ”97% biohajoava koostumus” ja sitten pienellä präntillä ”poislukien filtterit, filttereiden kanssa 74% biohajoava”. Eli kun vesi ja kasviöljyt otetaan pois niin samaa tavaraa kuin mikä tahansa aurinkovoide? Aurinkofiltterit ovat ”ekotestattuja” eli mitähän se tarkoittaa? En löytänyt googlettamalla voiteiden INCL-listoja.

    Kysyisin muutenkin aurinkovoiteista: onko UV-filttereille sekä itse tuotteille olemassa standardimenetelmät. Tuntuu kummalliselta että aurinkovoiteessa, jossa on esim. vain sinkkioksidia ja toisessa, jossa on esim. 7 erilaista UV-filtteriä on sama suojakerroin ja UVA UVB merkinnät.

    Vastaa
    • Ohhoh, täytyykin tutkia tuota Biothermin aurinkovoiteiden markkinointia, kiitos vinkistä! Täältä löytyi ainakin juttua ja INCI, mutta täytyy tosiaan selvitellä lisää: https://www.cosmeticsandtoiletries.com/formulating/category/suncare/Biotherm-Waterlovers-Devoted-to-Reduced-Ocean-Impact-436326493.html

      Täältä löytyi L’Oréalin omaa juttua siitä, kuinka he ovat tutkineet käyttämiään filttereitä ja niiden haitallisuutta koralleille: https://www.loreal.com/en/news/science-and-technology/research-innovation/do-the-uv-filters-in-cosmetics-have-any-effect-on-corals/

      Aurinkovoiteiden tehoille on tietty yleinen mittaustapa (suojan teho testataan tietyllä määrällä voidetta ja arvioidaan sen mukaan), eli vastaava suojakerroin voidaan tosiaan saada sekä vähemmällä määrällä suoja-aineita että useamman yhdistelmällä.

      Usein suoja-aineita käytetään kuitenkin useita yhdessä juuri siksi, että koostumuksesta saataisiin mahdollisimman miellyttävä käyttää mahdollisimman monen mielestä. Esimerkiksi pelkillä fysikaalisilla suoja-aineilla koostumusesta on usein vaikeaa saada sellainen, ettei se jäisi tummemmallakin iholla harmahtavan valkoisena ja sitä olisi miellyttävää käyttää iholla riittävästi, jotta suojakerroin toteutuisi. Vartalolla tämä määrä olisi noin 35 ml, mikä tarkoittaa, että perus 200 ml tuubi riittäisi reiluun viiteen käyttökertaan eli max. yksi viikonloppu auringossa, kun suojaa kuitenkin pitää aina välillä lisätä.

      Tämän vuoksi käyttöön valitaan usein muutaman suojakertoimen yhdistelmä, jotta tuotekoostumuksista saadaan sellaisia, että niitä tulee varmasti käyttäneeksi tarpeeksi.

      Yritin etsiä tähän linkiksi omaa postaustani aiheesta, sillä olin varma, että sellainen löytyisi, mutta ehkä en olekaan postannut tästä. Pitää siis ottaa mieleen hautumaan tämä aihe, kiitos inspiraatiosta!

      Tuo ”clean cosmetics” onkin tosiaan myös mielenkiintoinen aihe ottaa keskusteluun! 🙂

      Vastaa
      • Kiitos linkeistä! L’oreal toki tekee paljon omaa tutkimusta ja samalla kehittää koko alaa. Mulle ei vaan pelkkä maininta jostain testistä riitä, haluan yksityiskohtaisempaa tietoa, koska osa testeistä on tosi hataralla pohjalla. Työskentelen kemian alalla, en tosin kosmetiikan parissa…

        Olen ymmärtänyt, että usealla UV-filtterillä saataisiin paremmin katettua koko UVA-UVB alue, mutta olenko ollut väärässä? Tietysti levittyvyys on myös tärkeimpiä kriteerejä. Asia on siksi mielenkiintoinen, että miehelläni oli melanooma ja pyrin hankkimaan hänelle mahdollisimman tehokkaita, mutta samalla kohtuuhintaisia aurinkovoiteita (koska kuluu myös paljon).

        Vastaa
        • Joo, täysin totta, että kun asiaan syventyy oikeasti, haluaa nähdä kunnon dataa puolueettomalta taholta. 🙂

          Erilaiset suoja-aineet tosiaan kattavat erilaisia UV-säteilyn alueita ja osa suojaa esimerkiksi vain UVB-säteilyä vastaan, joten juuri senkin vuoksi niitä yhdistellään. Kun esimerkiksi tutkin vähän aikaa sitten postaamani La Roche-Posayn aurinkosuojatuotetta ja sen suoja-aineita pikaisesti, mainittiin esimerkiksi siinä käytetyn, ilmeisesti lähinnä vain UVB-suojan antavan Ethylhexyl triazonen olevan tällä hetkellä ilmeisesti markkinoiden stabiilein UVB-suoja-aine. Tuote sisälsi myös Bis-Ethylhexyloxyphenol Methoxyphenyl Triazinea, joka on yksi parhaista tällä hetkellä saatavilla olevista aurinkosuoja-aineista, sillä se tuo kattavan suojan sekä UVA- että UVB-säteilyjä vastaan, on hyvin photostabiili, eli UV-säteily ei heikennä sitä lähes ollenkaan ja lain sallimana maksimipitoisuutena käytettynä (10%) voi antaa yksinään jo aurinkosuojan SPF 20. Tällä ainesosalla ei ilmeisesti myöskään ole todettu hormonitoimintaan vaikuttavia ominaisuuksia ja yhdessä tutkimuksessa sen todettiin maksimipitoisuudessaan (10%) olevan paras orgaaninen UVA-filtteri (sama teho saadaan käyttämällä 25% titaniumdioksidia). (Tuossa linkissä mainittu Anisotriazine on saman ainesosan toinen nimi.)

          Ihana kuulla, että miehesi melanooma saatiin hoidettua. <3

          Vastaa
  4. Itse olen todennut sanan hypoallergeeninen hölynpölyksi. Luotan mieluummin INCI-listaukseen sekä omiin aikaisempiin kokemuksiini. Tuo kuvassa oleva kasvovesi on hypoallergeeninen ja herkälle iholle tarkoitettu, mutta tiedän jokaisen salisyylihappoa sisältävän tuotteen aiheuttavan itselleni ihottumaa. Sama juttu ns. hypotuoksujen kanssa, kävin uteliaisuudesta haistelemassa niitä apteekissa ja ihan samalla tavalla nenä meni tukkoon kuin muistakin tuoksuista. Olen myös joskus kauan sitten ostanut hypoallergeeniset korvakorut ja ihottumahan siitäkin tuli eli jäi yhteen kertaan.

    Tuo hajusteeton on siinä mielessä kiintoisa juttu, että moni mieltää sen tarkoittavan myös tuoksutonta: olen itsekin aikaisemmin kuvitellut niin. Näinhän ei aina ole (ja totta kai raaka-aineet voivat tuoksua joltakin) mutta mielestäni on aika härskiä mainostaa hajusteetonta tuotetta, jossa on kuitenkin etyylivanilliinia (ethyl vanillin) niin että se tuoksuu vaniljalta. Mitään muuta funktiota tuolla aineella ei voi olla kuin lisätä tuotteeseen tuoksu (Isadoran hajusteeton huulipuna, jos kiinnostaa). Toinen on luonnonkosmetiikan suosima fenyylietanoli (phenethyl alcohol), joka tuo tuotteeseen käsittääkseni ruusumaista tuoksua ja karsii sen välittömästi ostoslistalta. Nyt kun mietin, niin en ole tainnut löytää kuin yhden luonnonkosmetiikan oikeasti tuoksuttoman tuotteen: Urtekramin hajusteettoman käsivoiteen. Pitänee tutkia onko sarjassa muitakin tuotteita.

    Tämän valitushetken tarkoitus ei ole väittää, etteikö joku toinen tuoksu- tai muu herkkä ei voisi näitä tuotteita käyttää, minä en voi ja olen oppinut olemaan aika varovainen ja ohittamaan markkinoinnin korulauseet.

    Vastaa
    • Kiitos, kun jaoit ajatuksiasi!

      Tuo on tosiaan haastavaa, kun vaikka hypoallerginen tarkoittaisikin, että ainesosa on tutkitusti hyvin siedetty, voi joku silti olla sille allerginen. Ja ihan totta, että hajusteeton sekoitetaan usein hajuttomaan ja yllätytään, kun hajusteeton tuote ei olekaan hajuton.

      Piti tarkistaa tuo mainitsemasi Ethyl Vanillin ja sen funktio, sillä aihe kiinnosti kovasti eikä ollut yhtään tuttu aine itselleni. EU:n virallisen tietokannan mukaan tuo ei itseasiassa ole suoranainen hajusteaine, vaan funktioltaan ihoa rauhoittava (jossakin sanottiin, että olisi antioksidanttisia ja tulehduksia rauhoittavia ominaisuuksia) ja hajuja peittävä aine (masking), eli se tosiaan lisätään tuotteeseen nimenomaan peittämään niitä tuotteen raaka-aineiden tuoksuja, jotka eivät muuten olisi miellyttäviä. Samoin oli tuon Phenethyl alcoholin kanssa, joka sekin on hajuja peittävä aine ja tosiaan ruusun tuoksuinen, kuten sanoitkin.

      Tämä onkin jännä aihe miettiä, että mikä on sitten hajusteen ja hajuja peittävän ainesosan ero, jos kerran hajuja peittävä aine saa tuoksua niin selvästi. En ole itse hajusteaineille herkkä (tuoksut itsessään saavat kyllä helposti aikaan migreeniä), joten en ollut koskaan pohtinut asiaa tarkemmin enkä ollut ajatellutkaan, että hajuja peittävät ainesosat voisivat olla vahvasti tuoksuvia.

      Kiitos siis, että mainitsit asiasta, tätä hajuste vs. hajuja peittävä ainesosia -asiaa täytyykin tutkia enemmän!

      Vastaa
      • No itsellenikin valkeni vasta pari vuotta sitten, että osaa niistä tuoksuvista aineista ei luokitella hajusteiksi eli kyllähän niitä sisältävät tuotteet ovat tarkalleen ottaen hajusteettomia. Se, että hajuja peittävä aine voi silti tuoksua voimakkaasti on tosin yhtä älytöntä meikäläisen kannalta 😉

        Vastaa
        • Haluan kyllä nyt ihan ehdottomasti saada selville, mihin perustuu ainesosien jaottelu hajusteiden ja hajuja peittävien ainesosien välillä. Tämän selvittäminen pitää ottaa missioksi. 😀

          Vastaa
      • Fenetyylialkoholi on muistaakseni myös antibakteerinen vaikkei sillä virallista funktiota olekaan. Törmäsin opparin yhteydessä näihin luonnollisiin säilöviin aineisiin joita käytetään myös niiden muiden (kuten hajustavien) funktioiden takia.

        Vastaa
    • Entä Laveran Neutral-sarja (ei Basis Sensitive, se on hajustettu)? Sitä tosin saa vähän huonosti Suomesta, mutta nettikaupoista helposti.

      Vastaa
      • Kiitos vinkistä! Kävin tutkimassa INCIn ja tämä tyssää tuohon shea-voihin, sen tuoksu on liian voimakas. Tutkin aina kauppareissuilla kosmetiikkahyllyjä ja hajusteettomia tuotteita, jos vaikka löytyisi uutta testattavaa (kaapissa odottaa kolme alustavan karsinnan läpäissyttä käsivoidetta).

        Vastaa

Jätä kommentti